Mikä on sopiva rikollisuuden taso Suomessa?

[Reich]

Suomi on määrätietoisesti pyrkinyt lisäämään rikollisuuden määrää ylläpitämällä lieviä rikostuomiota. Vankilaan on melko vaikea päästä Suomessa ja vankilatuomiot ovat lyhyitä, joten rikoskierre ei katkea. Myös Schengen-sopimukseen liittyminen ja rajatarkastusten laiminlyöminen on mahdollistanut rikollisten vapaan liikkuvuuden, varastetun tavaran, aseiden, huumeiden ja ihmisten kuljetuksen rajojen yli. Valtio haluaa tarkoituksella pitää maassa ulkomaalaisia rikostehtailijoita, sillä on jättänyt seuraamatta edistyneempien maiden rikollisten karkotuskäytäntöjä.

Valtio on suunnitelmallisesti pyrkinyt rajoittamaan harmaan talouden valvontaa, jotta veronkiertoa harjoittavat yritykset ja järjestäytynyt rikollisuus saisivat lisää jalansijaa Suomesta. Suomi on tietoisesti hyväksynyt veronkiertoa harjoittavien yritysten tekevän laajamittaisesti yhteiskunnan valtion ja kuntien rakennusurakoita. Poliisien määrän pitäminen kansainvälisessä mittakaavassa hyvin matalana pienentää rikollisten kiinnijäämisriskiä ja sitä kautta lisää rikollisuutta.

Valtio voi toimia rationaalisesti eli katsoa, että rikostenvähennyskustannukset (poliisien palkat, vankilapäivät,...) ovat hyötyjä (rikoshaittojen vähentyminen) suuremmat. Toinen vaihtoehto on, että korkeasta rikollisuuden määrästä hyötyvät ryhmittymät (lakimiehet, turva-alan yritykset, järjestäytynyt rikollisuus) ovat päässeet vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin.

[Jääpää]

 Sopivasta en tiedä, minusta kun koko rikollisuus on sopimatonta.
Ja lait on tehty rehellisille, samoin lukot.
Ja jos lait, kuten nyt näyttää, muuttuvat rikollisiksi rehellisiä kohtaan ja jollain Tuottavuusohjelmilla tehdään mahdottomaksi oikeitten rikollisten vähäkin valvonta, niin sopiva on aika paljon.
Vaikka ei siis sovikaan, mutta pakko sopia kun on vihitty.

[Sunt Lacrimae]

Ideaalitilanteessa rikoksiin syyllistyville ulkomaalaisille voisi harkinnanvaraisesti tarjota linnassa istuskelun jälkeen postimerkkiä takalistoon, koko Polamkin valmistuva luokka saisi töitä ja Rajalla ja Tullilla olisi resursseja pitää raja turvallisena sekä ihmisten että tavaran liikehdinnässä. Tästä ei kukaan Hommassa taida olla eri mieltä.

Harmi vaan, että poliittinen johto ei pidä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä tarpeeksi tärkeänä vaan kaataa massia sekä kotimaisille sosiaalipummeille että ulkomaalaisille pummivaltioille. Tosin taikaseinästä nostaa täällä kotona rahaa ihan oikeasti avun tarpeessa olevia ihmisiä, joten nostan populistisesti esille juurikin kehitysavun esimerkkinä siitä, kuinka päälleen kääntynyttä internationalistinen politiikka tosiasiallisesti on.

Kehitysavun leikkaaminen jää keskustelun tasolle, samalla kun PTR-viranomaisia ja puolustusvoimia ahdistetaan lisääntyvillä leikkauksilla, mielisairaaloihin ja vankiloihin kuuluvia tapauksia juoksentelee kaduilla ja hyvinvointivaltio natisee muutenkin liitoksistaan.

Minä miellän demokraattisen valtion osakeyhtiönä, jossa joka omistaja saa yhden osakkeen maksamiaan veroja vastaan: Johdon missiona on käyttää omistajien rahoja mahdollisimman tehokkaasti omistajien hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämiseksi. Jos ihan oikea osakeyhtiö kaataa rahaa muuhun firmaan, se odottaa saavansa vastineeksi tuottoa tai vaikutusvaltaa (osakkeita).

Kehitysavun kannattajat eivät kuitenkaan näin tee, ja siksi utilitaristiselta kannalta en kykene hyväksymään valtiojohtoisen kehitysavun toimintaa etenkin kun edes sillä rahan kaatamisella ei saada aikaan tuloksia.

Meni vähän OT:ksi, mutta koen edellämainittujen kappaleiden lisäämisen tarpeelliseksi demonstroidakseni äärimmäisen perverssiä asiantilaa, jossa poliittinen johto ja internationalistiset liberaaliporukat kokevat ilmeisesti muiden maiden kansalaisten etujen ylläpitämisen Suomen kansalaisten etuja tärkeämpänä.

[TJK]

Rikollisuus on kovin monimuotoinen ilmiö. Yleisesti ottaen rikollisuutta kyllä vastustetaan, mutta äänekkäimpiä ollaan usein juuri niissä asioissa, joissa ollaan itse lähellä rikollisia tahoja.

Yhden mielestä ns. piratismista pitäisi jakaa korkeintaan hyvin lieviä tuomioita, toisen mielestä ylinopeudesta rangaistaan aivan liian ankarasti, kolmannen mielestä huumeiden pitäisi virrata vapaasti, neljännen mielestä raiskauksista tuomitaan liian helposti ym.

Erityisintressit uhkaavat siis jälleen kerran yleistä hyvää. Työttömät insinörtit jaksavat kyllä vaahdota maailman tappiin asti tekijänoikeussäännöksistä, jupit tieliikennelaista, niin aloittelevat pössyttelijät kuin jo täyspäiväiset narkkarit huumetuomioista, häntäheikit todistajien puutteesta monissa raiskausoikeudenkäynneissä jne.