Euron,,,pelastaminen EU liittovaltioon siirtymällä vai eurosta luopumalla

[Monikulttinisti]

Kommentoin seuraavassa Helsingin Kauppakorkeakoulun rahoituksen proferrorin  Vesa Puttosen artikkela, missä esitetään argumentteja EU liittovaltioon siirtymisestä ratkaisuna talouskriisiin.

finance.aalto.fi/en/people/puttonen/velkatikittaa27-5-2011.pdf
(finance.aalto.fi/en/people/puttonen/ 

( Tämänkaltaisia toistellaan nyt eri muodoissa eri foorumeilla kuten YLE:ssä
http://areena.yle.fi/audio/1310969787074
Euron pelastaminen edellyttää Salmenin mielestä Euroopan liittovaltion toteuttamista eli sitä,että maat luopuvat itsenäisyydestään ja toteutetaan yhteistä talous-, vero- ja sosiaalipolitiikkaa. )

***

Puttonen:

" Nyt kysymys ei ole suhdannetaantumasta vaan käsissä on taseongelma.
Yksityisen sektorin velat otetaan nyt valtioiden vastuulle. Näiden ollessa jo
valmiiksi velkaisia tilanne voi johtaa isoihin ongelmiin, koska länsimaiden taloudet eivät kuitenkaan ole elpyneet toivotussa tahdissa."

Suhdanneongelmaksi tämä taseongelma muuttuu kun taseiden korjaaminen uuden keskuspankkirahan liikkeellelaskemisella lopulta johtaa kasvavan kokonaiskulutuksen laskeviin rajatuottoihin.  Tällöin uusien lisäinvestointien tuotto on aina pienempi kuin aikaisempien pienemmän kierrossa oevan rahamäärän vallitessa tehtyjen
tuotto.

Nämä kasvavan kulutuksen laskevat rajahyödyt johtuvat rajallisesta
tuotantoresurssien määrästä ja siitä, että niukkenevien tuotantoresurssien hyödyntäminen on aina periaatteessa kalliimpaa.

Teknologinen kehitys sinänsä voi nostaa potentiaalista tuottavuutta
mutta se ei voi loputtomasti kompensoida kasvavan kulutuksen
laskemien rajatuottojen vähentämää talouden hyödykevarannon tuottavuutta.


" Bernanke on todennut vuonna 2009, että hän ei tullut
FED:n pääjohtajaksi johtaakseen sen seuraavaan suureen
lamaan. Neuvoessaan Japanin keskuspankkia 1990-luvun
lopussa hän kritisoi sitä voimakkaasti sillä perusteella,
että hänen mukaansa Japanissa ei riittävästi käytetty
mahdollisuuksia estää deflaatiota. Hän sanoi Japanin
rahapolitiikkaa halvaantuneeksi, minkä lisäksi hän
ihmetteli, miksi kaikkia mahdollisia keinoja ei käyteta
deflaation estämiseksi, sellaisiakin joiden toimivuudesta
ei etukäteen voida olla varmoja. Japanissa tehdään hanen
mukaansa samat virheet, jotka ajoivat Yhdyvallat syvään lamaan 1930-
luvulla. "

" Lokakuussa keskuspankki (Federal Reserve) ilmoitti ostavansa 600
miljardilla lisää obligaatioita. Tätä ohjelmaa kutsutaan nimellä
Quantitative Easening (QE)  Bernanke: "Tällä hetkellä kysymys ei ole siitä, onko
meillä työkaluja käytössä taloudellisen kehityksen tukemiseksi. Meillä
on".  Käytännössä FED on nyt käyttänyt "korkoaseensa" laittamalla
ohjauskoron käytännössä nollaan. QE2 päättyy kesällä 2011. "

Tämänkaltainen kierrossa olevan rahan määrän lisäys suhdannedeflaation
estämiseksi johtaa entistä alhaisempiin uusille investoinneille
asetettaviin tuottovaatimuksiin -- ja tätäkautta myös talouden
hyödykevarannon rajatuottojen ( rajatuotot ovat viimeisten
alhaisimmilla tuotoilla tehtyjen lisäinvestointien tuottoja)
laskuun.

Jos ja kun nämä kokonaiskulutuksen laskevat tuotot ja niiden
heijastuminen lopulta reaaliomaisuuden markkinahinnoissa ovat
suhdannedeflaatioiden varsinainen syy (esim. paljon parjatun
johdannaiskaupan sijasta) -- Fedin rahapolitiikka on täydellistä
riemuidiotiaa.

EKP:n rahapolitiikka perustuu samankaltaisille
inflationistisille opeille kun USA:n keskuspankin.  Tästä kovin
suositusta eetoksesta ovat Puttosen Federal Reservin rahapolitiikkaa
ylistävät kommentit eräs todiste.

***

" Yksikkötyökustannusten kehitys vuosina 1999-2009 kuvaa hyvin, miten
eri tavoin Euroopan maissa suhtauduttiin integroituneeseen Eurooppaan.
Jo euron lähtiessä liikkeelle eteläisen Euroopan maat olivat Euron oli
tarkoitus olla Euroopan talousalueen yhteen hitsaava
instrumentti."                                            KLIP

"  Tästä huolimatta Kreikassa yksikkötyökustannuksia nostettiin 36.5
prosenttia samaan aikaan kun Saksassa tyydyttiin yhdeksään
prosenttiin. Ei ole tavaton ihme, että nyt velkojensa kanssa
painivat maat löytyvät myös tältä listalta kärjestä. "

Nämä yksikökustannukset (joista on hyvä pylvästaulukko Puttosen
artikkelissa ) -- kuvaavat investointien (ja samalla
sijoitetun pääoman) määrää suhteessa niiden tuottoon.

Velalla rahoitetun tuotannon lisäyksen  ja uusien investointien yksikkökustannukset ovat siis olleet korkeampia Kreikassa ja alimpia Saksassa.


" Kymmenen vuoden aikana eteläisen Euroopan maiden kilpailukyky on
heikentynyt,,,,

Saksan selvästi parantunut. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että
Saksan vaihtotaseen ylijäämä oli lähes viisi prosenttia vuonna 2009 samaan aikaan kun Kreikassa ja Portugalissa oli kymmenen prosentin alijäämä. "

KLIP

" Jos Kreikka jättäisi velkansa maksamatta, siitä välittömästi
aiheutuisi miljardiluokan tappioita eurooppalaisille pankeille, eläkeinstituutioille, valtioille ja Euroopan keskuspankille. Kaikki rationaaliset sijoittajat oppisivat samalla, että euro-maa voi ihan oikeasti jättää velkansa maksamatta. * Tämä heijastuisi välittömästi Irlannin ja Portugalin lainakorkoihin. Kasvaisi riski domimo-ilmiölle. "

( * Tämänkaltainen opetus olisi pedagogisessa mielessä erittäin toivottava. )

Jo olemassaolevien tappioiden realisoiminen johtaisi kuvatunkaltaisiin
seurauksiin, mutta ei silti uusiin kansantaloudellisiin liian
kannattamattoman tuotannon lisäämisestä ja ylläpitämisestä aiheutuviin
nettotappioihin.

Uusia nettotappioita tulee sensijaan juuri siitä  jos olemasaolevia
teaalisia tappioita ei realisoida esim. pankkien konkursseilla:

***

Näiden tappioiden realisoinnin välttämiseksi kaikki uusi velka Kreikalle ja
muille kriisimaille rahoitetaan ostamalla näiden maiden myymiä velkakirjoja tai antamalla euromaiden takauksia näille veloille.

Näiden velkairjojen erääntyessä maksettaviksi velalliset maat tai
velkoja taanneet eivät voi maksaa velkoja takaisin velkakirjoja
ostaneille sijoittajille millään massiivisilla verojen korotuksilla.
Näinollen uusien myönnettyjen velkojen erääntyessä velat maksetaan
laskemalla kriisimaiden tai EKP.n toimesta liikkeelle uusia
velkakirjoja (esim. kaavaillut EKP:n liikkeellelaskemat eurobondit) ja toisaalta maksamalla osa veloista takaisin uudella suoraan liikkeellelasketulla
keskuspankkirahalla.

Riippumatta siitä miten uutta velkaa lasketaan liikkeelle -- kaikki
uusi velka merkitsee vastaavansuuruisen uuden rahamäärän
liikkeellelaskemista, koska velkairjat myydään sijoittajien niistä
maksamaa "käteistä" vastaan. Sitä miten tämä mekanismi toimii
täsmälleen voi joku muu tarvittaessa valaista enemmän.

--- Jos yksityinen sijoittaja maksaisi aikaisemmat velkansa niiden
erääntyessä ottamalla aina vain entistä enemmän uutta velkaa, tätä
kutsuttaisiin velkapyramidi huijaukseksi missä ylösalaisin oleva
velkapyramidi kasvaa ylhäältä päin aina uusilla velkakerroksilla.
Velkapyramidointi ja uuden velan myöntäminen sen harrstajille on
tietysti pään pensaaseen pistämistä ja tappioiden realisoinnin
lykkäämistä tulevaisuuteen entist suurempina realisoitavana
tappioina.

***  Koko Euroopan vakautusmekanismi EVM on tämänklataisen velka ja
tukiaispolitiikan institutionalisoimista, niin ettei tukiaisista ja
niiden rahoittamisesta uudella liikkeellelasketulla
keskuspankkirahalla tarvitsisi tehdä enää erillisiä päätöksiä  ***

Jos eurosta ei erota ja jos kriisimaiden tai velkojapankkien
tappioiden ei anneta realisoitua -- edessä on kasvavan
velkapyramidoinnin kautta toteutuva kiihtyvä euron monetaarinen
inflaatio eli kierrossa olevien eurojen märän vastaava kasvu. lopulta
ollaan tilanteessa jossa markkinat ymmärtävät, että reaaliomaisuuden
tuotto ei enää vastaa sen monetaarisella inflaatiolla (kirrossa olevan
rahan määrän vastaavansuuruisella kasvattamisella) ylös pumpattuja
pörssihintoja. Kurssigraafianalyysini perusteella tällainen tilanne on
todennäköisesti edessä jo ensi syksynä (marraskuussa)

***

Puttonen: " On monia syitä, miksi maa ei voi erota eurosta, mutta
kaikkein tärkein syy on hyvin pragmaattinen. Oman valuutan
käyttöönotto yksinkertaisesti kestäisi liian pitkän aikaa.
Se edellyttäisi kaikkien sopimusten (mm. palkat, pankkitalletukset,
verot, asuntolainat)
uudistamista. Tietokoneet ja automaatit pitäisi uudelleen ohjelmoida.
Fyysiset kolikot ja
setelit pitäisi valmistaa ja jakaa. Kaikki tämä kestäisi useita
vuosia. Monet muistavat
vielä ajan, jolloin euroa suunniteltiin ja valmisteltiin useita
vuosia. "   KLIP

Suomen pankin kasaholveissa on onneksi varastoituna iso läjä markkoja
juuri tällaisen tilanteen varalta.

"  Kaikilla osapuolilla olisi pitkä aikä valmistautua uuteen
valuuttaan. Yritykset ja
kotitaloudet alkaisivat siirtää talletuksiaan ulkomaille, jotta eivät
häviä rahaa talletusten
muuttuessa liiramääräisiksi. Syntyisi talletuspako, mikä ajaisi
pankkijärjestelmän
likviditeettikriisiin. Valtio joutuisi takaamaan talletukset ilman
ylärajaa (mallia Irlanti).
Italian obligaatioita ostaneet myisivät ne ennen liira-aikaan
siirtymistä ja siirtäisivät
rahansa muihin valuuttoihin. Tämä johtaisi obligaatiomarkkinoiden
kriisiin. Tämä olisi
kaikkien finanssikriisien äiti. Eurosta ei siis voi erota. Ongelmat
pitää ratkaista jollakin muulla tavalla "

Tämä oletus rahan arvon alenemisesta kansallisiin valuuttoihin
siirryttäessä perustuu ilmeisimmin siihen, että kansallisten
hallitusten uskotaan esim. keskinäiseen inflaatio --
devalvaaltiokilpaluun ryhtyessään inflatoivan uusia valuuttojaan vielä
nykyistä euron inflaatiotakin suuremmalla rahan
liikkeellelaskuvauhdilla.   Muut em Puttosen huolet perustuvat
hämärään käsitykseen reaalisten kansantaloudellisten tappioiden ja
liiketaloudellisten tappioiden vastaavuudesta.

***

Puttosen mukaan euron säilyttämisksi mahdollisia ratkaisuja ovat:

--- Euro-liittovaltion siirtyminen: " De Grauwen mukaan
ideaalitilanteessa kaikkien euromaiden budjetit keskitettäisiin
(liittovaltion kassa). Näin saavutettaisiin mekanismi, millä ongelmiin
ajautuneen maan taloutta pystytään suoraan tukemaan. Tämä pitkälle
menevä poliittinen unioni ei nykytilanteessa kuitenkaan vaikuta
poliittisesti realistiselta. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyiset
rakenneongelmat euroalueella jatkuvat ja uusia kriisejä on
odotettavissa. "

Liittovaltioon siirtyminen vaikuttaisi todennäköissemmin myös niin,
että jäsenmaiden tietäessä liittovaltion tulevan apuun aina kun ovat
itse ensin ajaneet liialla (viime kädessä EKP:n myöntämän) velan
otolla taloutensa kriisitilaan, olisivat ne nykyistäkin vähemmän
kiinnostuneita tulojensa ja menojensa tasapainottamisesta. Näin olisi
etenkin silloin jos liittovaltiolla ei olisi yhteistä budjettia.   Jos
taas liittovaltiolla olisi yhteinen budjetti ja oletettu "tiukka
talouskuri"  --


seurauksena olisi pidemmällä aikavälillä eri eturuhmien ja eri
osavaltioiden "sulle --> mulle" konsensus liittovaltion menojen
lisäämisestä keskuspanin harrastaman velkapyramidoinnin kautta.  Juuri
tämän velkapyramidointitien päässä ollaan lähitulevaisuudessa
USA:ssa,

***

--- " Muitakin keinoja ratkaista ongelmia voidaan yrittää. EFSM:n
vuonna 2013 korvaa
Euroopan vakausmekanismi (EVM, European Stability Mechanism) ja se on
De Grauwen mukaan ideaalitilanteessa kaikkien euromaiden budjetit
keskitettäisiin (liittovaltion kassa). Näin saavutettaisiin mekanismi,
millä ongelmiin ajautuneen
maan taloutta pystytään suoraan tukemaan. "                KLIP

" Toinen rakenteellinen ongelma Euroopan vakausmekanismissa on, että
kun maa kriisiin
ajauduttuaan tulee hakemaan siltä rahoitusta, EVM vaatii maalta
säästöja rahoituksen ehtona. Tällä varmistetaan se, etta lama maassa
pahenee entisestään. "


Toisin sanoen Puttosen kaltaiset innokkaimmat elvyttäjät eivät edes
vaatisi rahoitettavilta mailta säästöjä uusien velkojen ehtona.
Samalla nämä rahoitettavat maat Kuten Kreikka tai vähintäänkin laaja
populistinen mielipide näissä maissa vastustaa kiivaasti vaadittuja
säästöjä.  Uutta velkarahoitusta tarvitsevien maiden lukumäärän
kasvaessa
poliititnen paine entistä löysemmin perustein myönnettävistä
tukipaketeista kasvisi myös tätä kautta.


" Euro-obligaatioita (Eurobonds) on esitetty keinoksi
jatkossa hankkia rahoitusta koko euroalueen tasolla. Maat vastaisivat
kollektiivisesti
yhteisestä euroalueen velasta. "

Tällaiset eurobondit merkitsisivät samankaltaista valtion menojen
rahoitusta keskuspankin harjoittamalla velkakirjojen myynnillä kuin
mitä USA:n keskuspankki nyt harrastaa rahoittaessaan valtion menoja
uuden rahan liikkeellelaskulla.

Sekä eurobondien myynti EKP:n toimesta että jo nykyinen Euroopan
vakausrahasto kaavailtune 700 miljardin pääomineen johtaisivat
molemmat merkittävään uusien eurojen liikkeellelaskuvauhdin
kiihtymiseen.  Ps. jo tässä vaiheessa kannattanee vaihtaa varsinaiset
suuremmat eurosäästöt Sveitsin frangeiksi, jos säästöhorisontti on
ainakin pari vuotta.

***

" Euroopan keskuspankki toimii suurimpien valtioiden ehdoilla.
Euroopan keskuspankin
inflaatiopelkoinen korkopolitiikka johtaa helposti tilanteeseen, että
vaikeuksiin ajautuneet
valtiot eivät mitenkään pysty nousemaan jaloilleen. "

Tästäkin elvytyspuheesta voidaan päätellä että euron
säilyttämisvaihtoehdossa poliittiset paineet alhaisella tai jopa
negatiivisella reaalikorolla ja inflaaatiosta välittämättä esim.
eurobondien luomisen yhteydessä ovat suuret.

***

"  Euron suurin ongelma on alun perin ollut, että se on poliittinen
hanke. Eurooppa ei täytä yhtään optimaalisen valuutta-alueen
kriteeriä, mutta poliittisesti euro on
koettu tärkeäksi asiaksi. Poliittisesti hanketta myös viedään
eteenpäin. "

"  Nykyinen tapa toimia on kuitenkin mahdoton jatkossa. Kreikassa
vastustetaan rautateiden, energiayhtiöiden, kiinteistöjen ja
kansallisen lottoyhtiön yksityistämistä
tai myymistä. Paikallinen hallitus on voimaton ammattiliittojen
edessä, jotka pelkäävät
työpaikkojensa puolesta. Kreikkalaiset kokevat, että heillä ei ole
muuta kuin hävittävää
minkä vuoksi he pitkittävät rakenneuudistuksia viimeiseen saakka.
EU:lla ei ole
riittävästi toimivaltaa pakottaa Kreikkaa myymään omaisuuttaan. Ja jos
kreikkalaiset
onnistuvat estämään omaisuuden realisoinnit, miksi irlantilaiset ja
portugalilaiset eivät
haluaisi tehdä samoin? "

Monien liittovaltion kannatajien kuten Puttosen tekemä johtopäätös on
se, että ilman liittovaltiota ja sen yhteistä budjettia -- EU:n
kriisimaat eivät sisäisistä poliittisista paineistaaan johtuen tule
periaateessa suostumaan mihinkään oleelliseen talouksiensa
saneerauksiin.

Liittovaltionakin EU olisi kuitenkin kulttuurellisesti ja
poliittisesti niin epäyhtenäinen, että eurovaltiot tulisivat kuitenkin
ajamaan liittovaltion menojen ja velan lisäystä ja kansallisia
erityisetujaan niin paljon kuin mihin vain pystyvät. USA:n
liittovaltio ja sen harrastama velkapyramidointi sekä dollarin
monetaaaarisen inflaation kiihdyttäminen on hyvä esimerkki siitä mihin
EU liittovaltio lopulta tulisi ajautumaan.

***

Tässä Puttosen, eikä valitettavasti yksin hänen resepti liittovaltion
luomiseksi:

" Jean Monnet (1888-1979), jota pidetään yhtenä Euroopan Unionia
edeltäneen Euroopan Hiili- ja teräsyhteisön (European Coal and Steel
Community eli
ECSC) isänä. Eurooppa on nyt tällaisessa tilanteessa. Muutoksia on
pakko tehdä ja
hyväksyä.

Monnet uskoi yhteisen valuutan yhdistävän Euroopan poliittisesti
viidessä vuodessa.
Yhteinen raha ei ollut aivan yhtä tehokas yhdistävä tekijä kuin mitä
Monnet ennusti.
Todennäköisesti Monnet ei tarkoittanut, että pelkkä yhteinen raha
johtaisi yhteiseen
Eurooppaan vaan tarvitaan muitakin päätöksiä.

Monnetin sanotaan todenneen, että "Euroopan valtioita pitää ohjata
kohti supervaltiota ilman että ihmiset ymmärtävät Jean Monnet:
"Ihmiset hyväksyvät muutoksen vasta kun huomaavat sen
välttämättömyyden. Ja he huomaavat välttämättömyyden vasta
kriisissä."87 tämän olevan tapahtumassa.

Tämä voidaan tehdä pienin askelin naamioimalla se taloudellisiksi
tavoitteiksi, mutta joiden tuloksena on viime kädessä
peruuttamattomasti liittovaltio". Ilmeisesti Monnet ei itse näin
sanatarkasti sanonut, vaan lausahdus on brittiläisen konservatiivin ja
kirjailijan Adrian Hiltonin. Yhtä kaikki tämä johtopäätös voi pitää
paikkansa jos Eurooppaa halutaan kestävällä tavalla kehittää
eteenpäin. "

Tämänkaltaisesta liittovaltiopuheesta voi päätellä vain, että eurosta
ja myös EU:sta tulisi erota ennenkuin se on liian myöhäistä.

Samalla olisi luotava mahdollisimman alhaisen monetaarisen inflation
omaava markka -- aikaisempaan valtioiden väliseen inflaatio
devalvaatiokilpailuun palaamatta.

Kansallisvaltioiden välinen inflaatio-devalvaatiokilpailu on vain uusmerkantilistista ja pelkästään vientiteollisuuden etua palvelemaan tarkoitettua politiikkaa millä pyritään vain keräämään mahdollisimman suuria valuuttavarantoja välittämättä siitä, että kotimaisen vlauutan arvon laskiessa sen inflaation myötä, ulkomaanhyödykkeet tulevat kalliimmiksi kuluttajille.     

***

Toinen ilmeinen syy talouden inflaatiolla elvytyksen suosioon on se, että kierrossa olevan rahan määrän kasvu on suora tulonsiirto niille jotka voivat sijoittaa realiomaisuuteen esim. saamiensa luottojen avulla.  Koska uusi luottoraha on luotu   pääasiassa uudesta tyhjästä luodusta rahasta -- eikä ensin pankkeihin talletetuista varoista -- uudet luotot ovat jo sinänsä kokonaisuudessaan suora tulnsiirto tosiasiallisille "luottokapitalisteille"  -- ja vastaavansuuruinen tappio niille jotka elävät vain esim. palkkatulojensa tai säästöjensä varassa.

Se että pankit lainavat uuden kirjanpidollisella tempulla luodun rahan -- sensijaan että esim. joku yksinvaltias tai valtion keskuspankki käyttäisi uutta luotu rahaa suoraan menojensa rahoittamiseen  -- ei laadullisessa mielessä muuta tätä inflaation periaatteellista tulonsiirtovaikutusta miksikään, vaan ainoastaan hämärtää tehokkaasti tämän tulonsiirtovaikutuksen olemassaolon:

Puhtaan kirjanpidollisen uuden rahan luomisen ja rahan mitätöinnin ansiosta näyttää siltä, että liikepankit tai Euroopan keskuspankki myöntäisivät luottoja omasta varallisuudestaan ja ilman että kuluttajat joutuvat inflaaton kautta tosiasiallisesti maksamaan uudet luotot silloinkin kun nämä luotot maksetaan takaisin.

Myöskään se että luottojen tullessa maksetuksi takaisin, ne mitätöidään samankaltaisella mutta nyt vain päinvastaisella kirjanpidollisella tempulla kun millä ne luotiinkin niin että tämä luottoraha poistuu kierrosta -- ei muuta EKP:n ja liikepankkien luottokeinottelun tulonsiirtovaikutusta -- koska koska myönnettyjen uusien luottojen kokonmaismäärä ja samalla kierrossa olevan rahan määrä kasvaa koko ajan ja vain kulloisetkin luottojen haltijat vaihtuvat. 

Euroopan vakautusmmekanismia EVM:ää ja EU:n kansallisvaltioille myönnettäviä luottoja koskeva johtopäätös on se, että myös täysillä vakuuksilla myönnetyt tai takaisinmaksetutkin euroluotot ovat niiden aiheuttaman euron lisäinflation kautta puhdas kustannus muille EU maille siltä osin kun nämä ottavat vähemmän euroluottoja.
Eu maiden taloudellinen tasavertaisuus edellyttäisi sitä että EKP myöntäisi kaikille euromaille yhtä paljon luottoja tai sitten ei yhtään luottoja.


***

Inflaatiottomaan markkaan siirtymyminen edellyttäisi hyvin oleellista kansallisesta poliittisesta demokraattisesta vallankeskityksestä luopumista, niin
että inflaatiopolitiikasta hyötyvät taloudelliset eturyhmät eivät
voisi enää tehokkaasti vaikuttaa valtion harjoittamaan rahapolitiikkaan.   

Minkäänlainen suoran demokratian lisäys ei poista tätä taloudelisten eturyhmien ylivaltaa esim. rahapolitiikasta päätettäessä:  Liian monet hyötyvät tai ainakin kokevat hyötyvänsä (lyhyellä aikavälillä)  esim. rahaelvytyksellä tapahtuvasta talouskasvun ja työpaikkojen luomisesta ja muusta
samankaltaisista tosiasiallisesti eniten vain tiettyjä etyryhmiä hyödyttävästä politiikasta.  Esim. jos inflaatiovauhdista päätettäisiin suoralla kansanänestyksellä, lopputuolos olisi todennäköisesti vielä nykyistäkin suurempi inflaatiovauhti.


Eräs vaihtoehto poliittisen vallan varsinaiseksi hajauttamiseksi
olisi nykyisten kuntien muuttaminen osavaltioiksi, periaatteessa Sveitsin
kantonijärjestelmän tavoin.  Tällöin kunnilla olisi esim. perustuslain
säätämisjärjestyksen mukainen ( esim. asukasluvun tai valtiolle maksettujen verotulojen perusteella määräytyvä)  määrävähemmistö  veto oikeus mm. kierrossa
olevan rahan määrän lisäykseen ja muihin kansalaisiin kohdistuviin tosiasiallisiin velvoitteisiin.

***

Koska poliittinen kiusaus inflatoriseen rahapolitiikaan on suuri, kansallisen vahvan valuutan luominen edellyttäisi myös valtion ja pankkien € raha monopoli tulisi purkamistä, niin että vaihtoehtoiset kilpailevat myös ei valtiolliset valuutat laillistettaisiin laillisina maksuvälineinä.


Multikulttinisti