2011-07-14 : HS: Reiluuden jano (Johanna Korhosen kolumni)

[Winston]

Reiluuden jano
Johanna Korhonen

Rauno meni uuteen työpaikkaan ja neuvotteli kuukausipalkaksi 20 000 euroa. Laura osti kuudenkymmenen tonnin auton. Niemiset esittelivät lehdessä neljänsadan neliön kotiaan, jonne mahtui näppärä kuntosali ja kotikylpylä. Jape kertoi saaneensa rahoitusalan työstään niin tukevat bonukset, että niiden sijoittamista piti ihan miettiä.

Miten näihin pitäisi suhtautua? Iloita iloitsevien kanssa? Ihailla? Kadehtia? Viisveisata?


Eräiden evoluutiobiologien mukaan lähimmäistemme rahanhehkun pitäisi herättää meissä sääliä ja huolta. Meidän tulisi lempeällä, mutta lujalla otteella auttaa Raunoa, Lauraa, Niemisiä ja Japea eroon ahnehtimisesta – vaikka he kuinka parkuisivat kovasta työstään, oikeudestaan nauttia rahoistaan ja siitä, että maailmassa on paljon heitä rikkaampiakin.

Totisesti on. Lauman vahvimmat ja röyhkeimmät kahmivat aina, jos muut antavat heidän niin tehdä.

Rikkaiden hilluminen ei ole harmiton eikä huvittava, vaan huolestuttava merkki. Yhdysvaltalainen evoluutiobiologi Sloan Wilson on havainnut, että ihmiskunta on kautta historiansa mennyt hunningolle aina, kun heimo on sallinut joidenkin yksilöidensä ahnehtia yli kohtuuden rajan.

Ja toisin päin: merkittävä kehityshyppäys on seurannut aina, kun yhteisön erilaiset yksilöt ovat sekä osanneet toimia yhdessä että jakaa tulokset oikeudenmukaisesti. Wilson väittää, että oikeudenmukaisuuden jano on ihmisen kehityshistoriassa muovautunut ominaisuus, joka on edistänyt lajin selviytymistä.


Mikä on oikeudenmukaista? Sama kaikille? Ei, vaan kohtuudessa pysyminen.

Itävaltalainen taloustieteilijä Ernst Fehr vahvistaa monien vanhempien arkihavainnon, että lapsilla on hyvin kehittynyt oikeudentunto. Kuusivuotias näkee paljon vaivaa, että karkkipussin sisältö jaetaan oikein.

Fehrin tutkimuksissa lapset ja nuoret hyväksyvät ongelmitta sen, että läksyjen parissa ponnistellut saa palkinnon vaivoistaan. "Yksi minulle ja kaksi sinulle vielä menettelee, mutta yksi-viisi menee sietorajan yli", Fehr sanoi taannoin The New York Timesille.

Aikuiset sietävät paljon pahempaa: tuhannesosa amerikkalaisista saa 11 prosenttia kaikista tuloista. Niin sanottu huippujohtaja ansaitsee 260-kertaisesti keskivertoon nähden. Heimon enemmistö kärvistelee työttömyyden ja velkakriisin takia.


Ihminen ei elä haalimisesta, vaan jakamisesta. Ahneus on sairaus, jota hyysäämisen sijaan pitää hoitaa.

Rauno ja Jape kitisevät aina veroista. Kerron heille paraguaylaisesta aché-intiaaniheimosta, jossa terve aikuinen luovuttaa kokoamastaan ruoasta 70–90 prosenttia yhteiseen pataan. Se pata ei tyhjene.




[email protected] Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

http://www.hs.fi/juttusarja/johannakorhonen/artikkeli/Reiluuden+jano/1135267754054

[foobar]

Riippumatta siitä, ovatko amerikkalaisten yritysjohtajien tai parin anekdotaalisesti vihattavan suomalaisen tulot "reiluja", kannattaisi ehkä myös miettiä, kummassa yhteisössä, tuolla intiaaniyhteisössä vai perkeleellisissä Ameriikan yhdysvalloissa mahtaa absoluuttinen elintaso olla keskivertotallaajalla korkeampi, ja kummassa meriittikannusteet saattavat tuottaa vahvempia tuloksia ja mahdollistavat yksilöiden todellisen kehityksen.

Aika heikosti verhottua vasemmistopopulismia koko lätinä. Mutta sitä kun tässä maassa suoltaa, niin ei joudu ainakaan kenenkään oikeasti vaikutusvaltaisen hampaisiin.

[Sininärhi]

Olisihan se ihanaa, että kaikki osaisivat jakaa omastaan ja toimia reilusti.
Mutta kun ihminen on ahne ja itsekäs eläin. Ihminen tavoittelee omaa etuaan, ja muiden auttaminenkin on melko itsekästä - sitä tehdään, koska siitä tulee itselle hyvä mieli. Ostetaan puhdas omatunto lahoittamalla rahaa köyhille.

Kolumnin pohjalta sanoisin, että Rauno on tod.näk opiskellut itselleen korkeapalkkaisen alan. Hän voi olla vaikkapa huippuluokan juristi, jolloin hänellä on oikeus suureen palkkaansa.
Ja entäs sitten, jos Niemisillä on 400 neliön koti? Onko se jotenkin muilta pois, jos he omalla työllään ovat rahat ansainneet ja sen talon ostaneet?

Äh. Sosialismi on kyllä ihana utopia, mutta kun se ei toimi. Koska jotkut ovat aina tasa-arvoisempia kuin toiset, ja jollakulla on aina enemmän kuin toisella.

Marilyn Mansonin sanoin: "everybody is someone elses nigger."

[Uuno]

Vai sellainen sosialismin jano on Johannalla. No, näitä on nähty.

Johanna voisi ensitöikseen selvittää minkä verran Yhdysvaltojen a) rikkaat b) köyhät maksavat veroja. Tulos voi olla hieman yllättävä. Yllätyksenä voi tulla myös se, että amerikkalaisen 'köyhän' elintaso on merkittävästi korkeampi kuin esim. suomalaisen köyhän. Tämä johtuu nimenomaan suuremmasta vapaudesta valita ja joustavista työmarkkinoista.

'heimon enemmistö kärvistelee'. Heh heh.

[wannabe]

Kerran oli telkkarissa ohjelma itavaltalaisesta aatelisperheesta, joka omisti jonkin vaatetusalan firman. Ohjelmassa mainittiin yksityiskoulusta, pojan tavasta pitaa pukua jokapaivaisessa elamassa (muistaakseni 10-vuotiaasta alkaen), perheen taloudenhoitajasta ja aidin helikopterilla tehdyista liikematkoista. Kuitenkin ohjelmasta sai sen kuvan, etta laheinen itavaltalaiskyla oli perheesta vain kiitollisia; olivathan he lahes koko kylan tyonantajia.

[jupeli]

Reiluuden jano
Johanna Korhonen

Lauman vahvimmat ja röyhkeimmät kahmivat aina, jos muut antavat heidän niin tehdä.

Mikä on oikeudenmukaista? Sama kaikille? Ei, vaan kohtuudessa pysyminen.

Ei kait noihin pitäisi olla kenelläkään nokan koputtamista?

[Rafael K.]

Ihan hyvä oivallus Korhoselta yhdistää kateus tai reiluuden jano evoluutiobiologiaan. Tasa-arvon vaatimus on ilmeisesti korostetun pohjois-eurooppalainen perinnöllinen ominaisuus, johtuen pitkästä menneisyydestä metsästäjä-keräilijöinä, joiden yhteisöt ovat ympäri maailmaa olleet varsin tasa-arvoisia (itsestään liikaa luulleet on laitettu kuriin). Esimerkiksi tiviimpään kansoitukseen vuosisatojen ajan tottuneet lähi-itäläiset pitävät epätasa-arvoa luonnollisena ja ajattelevat enemmän omaa etuaan. Parhaiten menestyneitä sosialistisia yhteiskuntia ovat olleet juuri Pohjoismaat. Eurooppalaisen sivilisaation (1900-luvulla päättyneen) voittokulun taustalla oli osaltaan eurooppalaisten kyky laajamittaiseen yhteistyöhön meritokraattisissa organisaatioissa. Tasa-arvo mahdollisti individualismin. Muissa yhteiskunnissa on pysytelty enemmän kotiseudulla ja perhepiirissä.

Yhdysvallat oli sosialistisimmillaan juuri 60-luvulla, kun amerikkalaiset kokivat olevansa yksi heimo (siirtolaisuus oli melkein loppunut 20-luvulla) ja mustatkin käyttäytyivät kunnolla. 70-luvulla alkoi jo olla selvää, että sosialismi jenkeissä tarkoittaa tulonsiirtoa valkoisilta värillisille, eikä siinä silloin ole kysymys heimon sisäisestä tasa-arvosta. Tällaisessa tilanteessa "reiluuden jano" ei varsinkaan edistä selviytymistä, koska resurssit jaetaan muukalaisille. Heimon sisäinenkin sosialismi heikentää perimää, jos heikoimmat pääsevät lisääntymään heille annetun avun takia.

[gloaming]

Reiluuden jano
Johanna Korhonen

Rauno meni uuteen työpaikkaan ja neuvotteli kuukausipalkaksi 20 000 euroa. Laura osti kuudenkymmenen tonnin auton. Niemiset esittelivät lehdessä neljänsadan neliön kotiaan, jonne mahtui näppärä kuntosali ja kotikylpylä. Jape kertoi saaneensa rahoitusalan työstään niin tukevat bonukset, että niiden sijoittamista piti ihan miettiä.

Mikä on oikeudenmukaista? Sama kaikille? Ei, vaan kohtuudessa pysyminen.

En keksi, mitä kohtuutonta on 20000 eur kuukausipalkassa, 60000 eur autossa, 400m2 omakotitalossa tai että sijoittaa palkitsemisjärjestelmässä ansaitsemansa rahat osekamarkkinoille.

Tutkimusten mukaan kuusivuotias on niin naiivi, että hänelle ainoa mahdollinen jako on tasajako, jos hän ylipäätään nyt suostuu jakoon. Noin 10-vuotias alkaa ymmärtää, että ihmiset saavat ansionsa, antamansa panoksen mukaisesti ja että hän pystyy itse omalla käyttäytymisellään vaikuttamaan osuuteensa.

[hoxpox]

Reiluuden jano
Johanna Korhonen

Rauno meni uuteen työpaikkaan ja neuvotteli kuukausipalkaksi 20 000 euroa. Laura osti kuudenkymmenen tonnin auton. Niemiset esittelivät lehdessä neljänsadan neliön kotiaan, jonne mahtui näppärä kuntosali ja kotikylpylä. Jape kertoi saaneensa rahoitusalan työstään niin tukevat bonukset, että niiden sijoittamista piti ihan miettiä.

Mikä on oikeudenmukaista? Sama kaikille? Ei, vaan kohtuudessa pysyminen.

Listaan voisi lisätä Johannan, joka kuppasi työntantajaltaan 80 000 euroa, vaikka ei tehnyt päivääkään töitä.

Rauno ja Jape sentään tekivät jotain palkkansa eteen.

[nuiseva]

Reiluuden jano
Johanna Korhonen

Rauno meni uuteen työpaikkaan ja neuvotteli kuukausipalkaksi 20 000 euroa. Laura osti kuudenkymmenen tonnin auton. Niemiset esittelivät lehdessä neljänsadan neliön kotiaan, jonne mahtui näppärä kuntosali ja kotikylpylä. Jape kertoi saaneensa rahoitusalan työstään niin tukevat bonukset, että niiden sijoittamista piti ihan miettiä.

Mikä on oikeudenmukaista? Sama kaikille? Ei, vaan kohtuudessa pysyminen.

Listaan voisi lisätä Johannan, joka kuppasi työntantajaltaan 80 000 euroa, vaikka ei tehnyt päivääkään töitä.

Rauno ja Jape sentään tekivät jotain palkkansa eteen.

Ilmeisesti oikeu määräsi Johannalle liian vähän korvauksia, kun haaveena oli kuitenkin saada neljän sadan neliön talo kylpylällä ja tenniskentällä varustettuna ja kuudenkymmenen tonnin auto.

Sosialismi on kateuden hyväksytty muoto.

[matkamasentaja]

"Rauno ja Jape kitisevät aina veroista. Kerron heille paraguaylaisesta aché-intiaaniheimosta, jossa terve aikuinen luovuttaa kokoamastaan ruoasta 70–90 prosenttia yhteiseen pataan. Se pata ei tyhjene".


Raunon ja Japen tilkkimä pata täällä Suomessa varmaan vuotaa. Vaikka kumpainenkin kavereineen antaisi 70 - 90 % valtiolle, siltikään se ei riittäisi.
Achélaisilla taas ei taida olla muuta vaihtoehtoa jos aikovat pysyäkin terveinä. Eikä heillä taida paljon mitään sen padan lisäksi ollakkaan, eikä varmaan tulekaan.

[IDA]

Ihan hyvä juttu, jos nuo esimerkit olisi jätetty pois. Itse uskoisin, että D.S Wilson saattaa hyvinkin olla tutkimuksineen oikeassa. Kohtuus kaikessa 

Wannaben mainitsema itävaltalainen aatelissuku todennäköisesti elää kohtuullisesti säätynsä mukaan.

[normi]

Ai että 1/5 on liikaa no oletetaan, siis että työttömän sosiaalipummin tulisi saada esimerkiksi tuo 20.000 vuodessa, niin maksimipalkka kellekään mistään olisi 80.000 ja kun 20.000 saanut itseaiheuttajapeluri tuhlaa koko 20.000 ja 80.000 ansaitseva saa säästettyä aina vaikkapa 40.000 vuodessa, niin äkkiä huomataan, että 4 kertaa tienaavalla on omaisuutta parisataa tuhatta ja luuserilla vain se vuokrakämppä, toki silloin pitää vielä siirtää neljäsosa siitä mitä ahkerikko on säästänyt tuolle huijarille. juupa juu...

Ongelma ei ole rikkaiden ahnehtiminen vaan se, että huonoimmalla osalla ei ole töitä tai niitä ei edes haluta tehdä. Ongema ovat Johanna Korhoset, josta tuskin on mitään hyötyä kenellekään ellei ammu yli, jolloin ihmiset huomaavat ettei tuommoista postbolshevikkia kannata kuunnella.

Johnna Korhoset ulos Suomesta

reilua on muuten se, että jos tienaat 50.000 ja maksat veroa 10.000 ja teet tuplapäiviä ja tienaat 100.000 että maksat veroa 20.000 eikä se, että mitä enemmän ahkeroit, niin sitä suurempi osuus ahkeroinnista jaetaan kotona lojuville. tasavero on lopulta täysin reilua ja progressiot epäreiluja.

Kun tarkemmin miettii, niin rkkaat ovat omalla toiminnallaan tai vanhempiensa tominnalla rahansa ansainneet, on hyvin kyseenalaista, että olisi reilua, että hedän kuuluisi antaa omasta tuotoksestaan niille, jotka eivät ole saaneet mitään aikaiseksi. Jos mietitään Suomea ja Kreikkaa, niin Suomi on omalla toiminnallaan vaurautensa tehnyt, nyt sitten Kreikka on omalla toiminnallaan ja kansalaistensa laiskuuden vuoksi sössinyt, niin melko yleisesti hyväksytään, että kreikan pitää maksaa omat hommansa ja ainakin annetut lainat takaisin, se on oikein. Mutta, muuta kun puhutaankin yksilöluusereista, niin onkin oikein, että yksilöluuserille siirretään rahaa automattisesti. Komas maailma... Somalialaiset ovat itse oman surkeutensa aiheuttaneet, joten on epäoikeudenmukaista, että he saavat tulla tänne kuluttmaan meidän aisansa paremmin hoitaneiden vaurautta. Jos kyse ei ole jälkeenjääneisyydestä tai sairaudesta ovat tulonsiirrot moraalisesti heikolla pohjalla.

Kun tarkemmin miettii, niin rikkaiden kuuluu antaa köyhille rahansa ei   sittenkään ole yksiselitteisen oikeudenmukaista, siksi sitä pidetään oikeudenmukaisena, koska suuri osa äänestäjistä on köyhiä joille kelpaa mainiosti tällainen tulonsiirtoautomaatti. Ainakin progressiivinen verotus on yksiselitteisesti epäoikeudenmukaista eikä kestä tarkempaa moraalista tarkastelua.

oho paljon kirjoitusvirheitä. näppis tökkii ja lukihäiriö... muuten kun olen lukihäiriöinen, niin mulle kuuluisi osa teidän palkoistanne, eikö niin. (muitakin vaivoja on, että tulonsiirtoa tulemaan vaan)

[Kantoraketti]

Niin no niin.. On tässä ketjussa tullut esiin jo aika hyviä näkökantoja, joten lisään omani sekaan. On joskus tuntunut kohtuuttomalta että jotkut yritysjohtajat tienaavat sen kuussa mitä itse kahdessa vuodessa. Mutta toisaalta pitäisi muistaa se, että jos yksityisellä sektorilla toimiva yritys maksaa jollekkin johtajalleen omasta mielestäni liikaa, ei se todellakaan ole minulta pois, vaan korkeintaan se on pois tuon nimenomaisen yrityksen työntekijöiltä. Ja eihän se ikinä ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Mutta mutta, sitten tulee väkisinkin mieleen kuntapuolella työskentelevät johtajat, joille pitää jostain ihmeen syystä maksaa lähes yksityisen sektorin palkkoja, vaikka nämä johtajat eivät välttämättä ole koko työtänsä ansainneet, mitä nyt sattuvat kannattamaan oikeaa puoluetta ja heillä on sattuu olemaan tehtävää sivuava koulutus. Työn vaativuudesta voi olla montaa mieltä, mutta oman pienen kokemuksen mukaan kunnallisista viroista ei voi oikein saada kenkää, ellei syyllisty väärinkäytöksiin tai sitten kännää työaikana. Eli näillä tyypeillä ei oikein ole mitään vastuuta työstään tai työn tuloksesta. Aina voidaan mennä piiloon asetusten, lakien ja tarpeen vaatiessa kunnan/valtion budjetin taakse. Ja jos hommasi ryssit kunnolla, niin puoluekaverit hankkii uuden viran, joka voisi sopia paremmin sinulle, mutta tietenkin samalla tai paremmalla palkalla.

Eli voisi sanoa, että en mitenkään kadehdi yksityisen sektorin palkkoja, koska joku toinen maksaa niiden palkat. Mutta yksityisellä sektorilla on omasta mielestäni on joillakin osin ylipalkkausta. Enkä varsinaisesti tätäkään porukkaa kadehdi, mutta ihmettelen rahan turhaa kylvämistä.

[tyhmyri]

Sellainen kaveri kuin Albert Rees kirjoitti 1993 artikkelin, jossa hän totesi uusklassisen ajattelun huomioivan reiluutta (fairness) aivan liian vähän. Lopputuloksena, hänen mukaansa, moni teoreettisesi kaunis ja järkevä malli ei ole käytännössä toimiva eikä kokonaistalouden kannalta läheskään niin optimaalinen kuin kuvittelisi.

Albert Rees. (1993). The Role of Fairness in Wage Determination. Journal of Labor Economics 11(1) 243-252.

Mainittakoon, että Rees vaikutti ensisijaisesti niin sanotussa Chicagon koulukunnassa. Ei siis pätkääkään vasemmistolainen.

Akerlof ja Shiller tarkastelevat myös kirjassaan Animal Spirits reiluuden merkitystä. Heidän mielestään moni taloudellinen ongelma on helpompi selittää mikäli reiluuden kokeminen otetaan mukaan kuvioihin.

Muun muassa suuret tuloerot heikentävät niiden pienempituloisten motivaatiota tehdä töitä tai olla lojaaleja työnantajalleen. Mikä ei ole sen kovapalkkaisen johtajan edun mukaista.

[Rafael K.]

Muun muassa suuret tuloerot heikentävät niiden pienempituloisten motivaatiota tehdä töitä tai olla lojaaleja työnantajalleen. Mikä ei ole sen kovapalkkaisen johtajan edun mukaista.

Niin ja toinen yhteiskunnallinen ongelma epätasaisessa varallisuuden jakautumisessa on, että jos avoimessa, meritokraattisessa yhteiskunnassa antaa kyvykkäimpien kiivetä vapaasti tikapuita ylöspäin, jossakin vaiheessa nämä saattavat huomata olevansa katolla ja potkaisevat tikapuut alas. Tällä hetkellä länsimaissa rikkain promille muodostaa oman sikarikkaiden piirin, johon on hyvin vaikea ulkopuolelta päästä. Nämä rikkaat, kuten George Soros, kannattavat myös usein sosialismia, mikä nykyään tarkoittaa köyhien luokkataistelua keskiluokkaa vastaan. Rikkaiden rahat on verottajalta suojassa veroparatiiseissa.

Kaikki kaupallinen media on nykyään sikarikkaiden käsissä, joten toimittajat kuten Johanna Korhonen tekevät vain sitä mitä heille maksetaan, käyvät sotaa keskiluokkaa vastaan. Samppanjasosialististen oppien mukaan keskiluokkaa pitää häiritä koko ajan alhaalta päin tulevilla uhilla, jotta se ei tulisi tietoiseksi poliittisesta tilanteestaan ja organisoituisi turvaamaan itselleen vapauden.

[matkamasentaja]

"Vapaa toimittaja kuulostaa tämän tekstin jälkeen hassulta. Kauhean vapaata ei meno tuon tekstin aikana ollut".

Tarina kertoo ensimmäisestä kortista Moskovaan uudelta ulkomaan toimittajalta: "Terveisiä vapaasta Itä-Berliinistä; Sergei" ja seuraava "Terveisiä Länsi-Berliinistä; vapaa Sergei".

[hattiwatti]

Sellainen kaveri kuin Albert Rees kirjoitti 1993 artikkelin, jossa hän totesi uusklassisen ajattelun huomioivan reiluutta (fairness) aivan liian vähän. Lopputuloksena, hänen mukaansa, moni teoreettisesi kaunis ja järkevä malli ei ole käytännössä toimiva eikä kokonaistalouden kannalta läheskään niin optimaalinen kuin kuvittelisi.

Albert Rees. (1993). The Role of Fairness in Wage Determination. Journal of Labor Economics 11(1) 243-252.

Mainittakoon, että Rees vaikutti ensisijaisesti niin sanotussa Chicagon koulukunnassa. Ei siis pätkääkään vasemmistolainen.

Akerlof ja Shiller tarkastelevat myös kirjassaan Animal Spirits reiluuden merkitystä. Heidän mielestään moni taloudellinen ongelma on helpompi selittää mikäli reiluuden kokeminen otetaan mukaan kuvioihin.

Muun muassa suuret tuloerot heikentävät niiden pienempituloisten motivaatiota tehdä töitä tai olla lojaaleja työnantajalleen. Mikä ei ole sen kovapalkkaisen johtajan edun mukaista.

Kiitos hyvästä kommentista! Millainen kirja animal spirits on? Olen kuullut sen joistain perusteorioista, joissa katsotaan sijoittajien toimivan pitkälti puhtaasti irrationaalisten laumaeläinvaistojen pohjalta. Tämä on eräs argumentti sille miksi joku markkinoiden näkymätön kaikenkorjaava käsi on huuhaata nykyajan finanssitaloudessa.

Oma näkemykseni onkin miksi Reaganilainen politiikka siitä, että rikkaita tulee rikastuttaa koska he vauraudellaan tekevät uusia työpaikkoja luovia investointeja on nykypäivänä roskaa, mutta ehkä pätikin sata vuotta sitten. Rikkaat henkilöt käyttävät suhteellisesti suuremman osan omaisuudestaan finanssikuplien rakenteluun kuin köyhät jotka enemmän pyörittävät reaalitaloutta ostelemalla perushyödykkeitä itselleen. Finanssikuplien rakentumisen nousu tarkoittaa taloudellisten resurssien hukka-allokointia, ja kuplien puhkeilu runtelee talousjärjestelmää. Kuplan puhkeamisen yhteydessä yleensä tapahtuu pääomien keskittymistä. Ongelman taustallahan on se, että länsimaat ovat jo valmiiksi rakennettuja ja kuplien rakentelu on tullut ainoaksi suunnaksi missä talous voi ns. 'kasvaa'.

[hattiwatti]

Sellainen kaveri kuin Albert Rees kirjoitti 1993 artikkelin, jossa hän totesi uusklassisen ajattelun huomioivan reiluutta (fairness) aivan liian vähän. Lopputuloksena, hänen mukaansa, moni teoreettisesi kaunis ja järkevä malli ei ole käytännössä toimiva eikä kokonaistalouden kannalta läheskään niin optimaalinen kuin kuvittelisi.

Albert Rees. (1993). The Role of Fairness in Wage Determination. Journal of Labor Economics 11(1) 243-252.

Mainittakoon, että Rees vaikutti ensisijaisesti niin sanotussa Chicagon koulukunnassa. Ei siis pätkääkään vasemmistolainen.

Akerlof ja Shiller tarkastelevat myös kirjassaan Animal Spirits reiluuden merkitystä. Heidän mielestään moni taloudellinen ongelma on helpompi selittää mikäli reiluuden kokeminen otetaan mukaan kuvioihin.

Muun muassa suuret tuloerot heikentävät niiden pienempituloisten motivaatiota tehdä töitä tai olla lojaaleja työnantajalleen. Mikä ei ole sen kovapalkkaisen johtajan edun mukaista.

Aiheesta vielä sen verran, että reiluus on vaikuttanut Suomenkin talouselämän nousuun ja tuhoon. Nokia ja Sonera nousivat aikana jolloin johtoporras ja kooderit joivat yhdessä saunakaljaa munasiltaan löylyä heitellen ja keskustelivat firman asioista reilussa hengessä. Sitten kun tuli optioporras ja alaiset jotka halusivat päästä osaksi optioporrasta, alkoivat firmat rappeutua erittäin nopeasti. Tänään tulokset ovat tunnettuja.

Alan Greenspan joka erittäin vakaumuksellinen markkinaliberaali tunnusti finanssikriisin aattona USAn telkkarissa että tässä uskonnossa on ajatusvirhe, ja hän oli toiminut sen vallassa. Hän uskoi, että kun finanssilaitokset olivat "yksityisessä omistuksessa" eli osakkeenomistajiensa omistuksessa, eivät nämä antaisi niille tapahtua mitään pahaa. Mutta kuten vastaavaa uskomusta edustanut Thatcher sanoi, "ei ole yhteiskuntaa, on vain yksilöitä ja perheitä". Edellämainittuhan selkeästi tarkoittaa sitä, että mitään reiluutta ja moraalia ei ole vaan kaikkien missio varastaa kaikilta. Ainoastaan kun ihmiset kokevat olevansa osa jonkinlaista yhteisöä, silloin he ajattelevat tämän yhteisön etua. Yhteisö voi olla firma tai maa. Kertoihan jo Ayn Randikin että ahneus on hyvästä. Siihen tämä Greenspanin uskomus kaatuikin. Tietenkin jos talousjärjestelmässä ei ole reiluutta, firmojen johtoporras pyrkii vain varastamaan optioina tai tilisiirtoina omille tileilleen niin paljon kuin kerkiää ja systeemi kaatuu. Kuvio on aika identtinen kansallisen koheesion kanssa. Perustuu reiluuteen, mikä edellyttää kaikkia toimimaan normin mukaan ja edellyttämään sitä muiltakin.

[hattiwatti]

Muun muassa suuret tuloerot heikentävät niiden pienempituloisten motivaatiota tehdä töitä tai olla lojaaleja työnantajalleen. Mikä ei ole sen kovapalkkaisen johtajan edun mukaista.

Niin ja toinen yhteiskunnallinen ongelma epätasaisessa varallisuuden jakautumisessa on, että jos avoimessa, meritokraattisessa yhteiskunnassa antaa kyvykkäimpien kiivetä vapaasti tikapuita ylöspäin, jossakin vaiheessa nämä saattavat huomata olevansa katolla ja potkaisevat tikapuut alas. Tällä hetkellä länsimaissa rikkain promille muodostaa oman sikarikkaiden piirin, johon on hyvin vaikea ulkopuolelta päästä. Nämä rikkaat, kuten George Soros, kannattavat myös usein sosialismia, mikä nykyään tarkoittaa köyhien luokkataistelua keskiluokkaa vastaan. Rikkaiden rahat on verottajalta suojassa veroparatiiseissa.

Kaikki kaupallinen media on nykyään sikarikkaiden käsissä, joten toimittajat kuten Johanna Korhonen tekevät vain sitä mitä heille maksetaan, käyvät sotaa keskiluokkaa vastaan. Samppanjasosialististen oppien mukaan keskiluokkaa pitää häiritä koko ajan alhaalta päin tulevilla uhilla, jotta se ei tulisi tietoiseksi poliittisesta tilanteestaan ja organisoituisi turvaamaan itselleen vapauden.

Kiitos, tämäkin on tärkeä kommentti.

Rahahan on vain valtaa, peruselintaso saavutetaan nopeasti. Valta pyrkii maksimoimaan itseään ja betonoimaan asemansa. Jos jotkut toimijat saavat liikaa rahavaltaa muihin nähden, he pyrkivät käyttämään tätä ensisijaisesti oman asemansa tai luokkansa asemien betonoimiseen. Tälläinen käyttäytyminen on ihan perusgeneettistä olemassaolokamppailua.

[normi]

Heidän mielestään moni taloudellinen ongelma on helpompi selittää mikäli reiluuden kokeminen otetaan mukaan kuvioihin.

Väähän samaa kuin rasismin kokeminen. Media voi rummutaa rasismia ja sitten sitä aletaan "kokea" ja sen jälkeen se onkin jo yhteiskunnan ilmapiiriin vaikuttava asia.

Vasemmistohan on olemassaolonsa ajan jauhanut riistoporvareista ja joka vaaleissa kaikki haluavat auttaa heikompia ja media vilisee rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy juttuja, on siis olemassa perusmieliala rikkautta vastaan, kun rikkautta taivastellaan ja moititaan säännönmukaan, niin kyllähän se vaikutta ihmisten ajatteluun ja toisten varakkuus alkaa vituttamaan. Tämä on hyvin luontaist suomessa naapurikateuden luvatussa maassa. Harva uskaltaa sanoa, että maalle on rikkaus mitä rikkkaampia rikkaamme ovat, etenkin jos vielä investoibvat suomeen. Vielä harvempi uskaltaa sanoa, että tuloreojen ei kuulukaan kaventia vaan kenties jopa kasvaa, etenkin jos tuloerojen kasvu tapahtuu siten, että reaalipalkat kasvavat myös alapäässä haitaria.

On itseasiassa täysin johdosta kiinni loppupelissä miten firmalla menee, siksi hyvästä johtamisesta kannattaakin ja pitää maksaa todella hyvin. Ei optiot ole keltään pois yksiyisissä yrityksissä, valtion firma on eri asia, koska me kaikki olemme omistajia.

Muuten mtv3:lla sarasvuo puhuu suomalaisten kansanluonteesta ja jossain mainittiin negatiivisuuden olevan suomalaisten geeneissä... mitä ihmettä, suomalaisilla siis on kansallisia ja geneettisiä erityispiirteitä ja jopa negatiivisia joidenkin mielestä... mitenkäs se rotuajattelu onkin ihan ookoo kun puhutaan suomalaisista?

[KalleK]

Eipä tule yllätyksenä tässäkin ketjussa välittömästi eteenpomppaavat "kovat asenteet", joista vastapooli niin kärkkäästi on maahanmuuttokriittisiä aina kritisoimassa.

Monen maahanmuuttokriittisyys näyttää todellakin kumpuavan puhtaasti kylmästä sydämestä, suorastaan satanistisesta "antaa luonnon hoitaa, vahvemmat pärjäävät kyllä eikä heikoimmista niin väliksikään, huonoja geenejä ne vain jälkeläisilleen jatkaisivat" -elämänfilosofiasta. Sitten kun joku edes etäisesti pyrkii luomaan keskustelua pehmeämmistä arvoista niin kuin nyt Johanna Korhonen, niin hyökätään raivoisasti vastaan.

Minusta tuo kolumni oli oikein hieno.

Minäpä kerron, mitä se on minulta pois että joku yritysjohtaja tienaa 236-kertaisesti sen, mitä minä; se on minulta pois esimerkiksi vuokrakämppää hakiessani, koska eräiden järjettömistä tuloista johtuen vuokranantajilla on mahdollisuus hinnoitella kämppänsä tuon yritysjohtajan maksukyvyn mukaan, eikä meidän 236-kertaa vähemmän tienaavien mukaan. Syntyy suljettuja ökyrikkaiden asuinalueita ja gettoja. Ei ainakaan vastaa minun kuvaani ideaaliyhteiskunnasta.

Silloin se on oikein, kun yhteiskunta tekee intervention ja hyökkää yritysjohtajan palkkapussille ja tarvittaessa nappaa siitä vaikka 90 prosenttia veroina yhteiseen käyttöön. Silloin voidaan sanoa että tuosta tähtitieteellisen suuresta palkasta voi olla jotain hyötyä.

[tyhmyri]

Harva uskaltaa sanoa, että maalle on rikkaus mitä rikkkaampia rikkaamme ovat, etenkin jos vielä investoibvat suomeen. Vielä harvempi uskaltaa sanoa, että tuloreojen ei kuulukaan kaventia vaan kenties jopa kasvaa, etenkin jos tuloerojen kasvu tapahtuu siten, että reaalipalkat kasvavat myös alapäässä haitaria.

En oikein pysynyt mukana. Jostain syystä luen kirjoittamiasi lauseita jonkinlaisena supply side -talousajattelun ilmentymänä. Tieteellisessä mielessä supply side -ajattelu on täydellistä hölynpölyä. Kyllä se on kysyntä (demand) eikä tarjonta (supply), jonka mukana talous pyörii tai on pyörimättä.  Mutta ajatteluna ja taloudellisena ideologiana supply side -ajattelu on riittävän yksinkertaistava ja vetoaa helppoja ratkaisuja etsiviin. Eräänlaista populismia rikkaille, siis. Vastannee vulgäärikommunismia duunareille. Molemmat puhdasta sontaa.

Edes kaikkein tiukimmat Chicagolaisen koulukunnan ekonomistit eivät tainneet sortua supply side -hölmöilyyn sen typerimmissä muodoissaan. Totta on, että Arthur Laffer ja Wanninski nimesivät Robert Mundell -nimisen proffan supply side -ajattelun isäksi, eikä Mundell tainnut pahemmin kunniaa vastustaa. Mutta oleellista on se, että silloin kun Mundell teki työtä, jota julkaistiin tieteellisillä foorumeilla, niin hänen ajatuksensa eivät olleet supply side -tyyliä (esimerkiksi valuuttapuolella). Laffer taas toimi ajattelun hayday-aikana proffana, mutta lähinnä opettavana sellaisena, joka ansaitsi mukavia lisätuloja vetämällä kivoja seminaareja liikepiireille. Lafferin tieteelliset tulokset ovat vähäisiä, mutta seminaarien pitäjänä ja poliittisena konsulttina tehty työ toista luokkaa. Valitettavasti, sillä hölmöys taisi olla helpompaa saada myytyä poliitikoille kuin ekonomisteille.

Tuo kirjoittamasi kohta, jonka lihavoin, on oleellinen. Ilman tuota kohtaa tekstissä ei olisi mitään järkeä. Mutta jos taloudellinen kasvu tuottaa reiluksi koettavassa määrin hyvinvoinnin lisääntymistä kaikille, niin tuloerojen kasvu ei syö toiminnan legitimiteettiä ihmisten mielissä.

[KalleK]

Yleisemmin jälleen voi mielestäni huomata sen, että Korhonen on aivan uskomattoman hyvä kirjoittaja nuivien kannalta. Harvalta näkee samanlaista omiin jalkoihin suunnattua sarjatulta, lähinnä ehkä raskaan sarjan mokuttajilta kuten Thorskalta ja Bideeltä. Nuivaan laariin sataa aina, kun Korhonen päänsä aukaisee.

Que Haluaisitko avata hieman, mitä oikein tarkoitat?

Minusta tuo Korhosen kolumni ei liity yhtään millään laila nuivuuteen, eli ei siten voi "sataa laariin" kuin olla satamatta.

Vai liittyykö reiluuden peräänkuuluttaminen jotenkin todellisten nuivien shitlistille?

[Suvaitsija]

Listaan voisi lisätä Johannan, joka kuppasi työntantajaltaan 80 000 euroa, vaikka ei tehnyt päivääkään töitä.

Rauno ja Jape sentään tekivät jotain palkkansa eteen.

Väärin ymmärretty. Johannan rahat eivät ole ahneudella kerätty, vaan ne on otettu vastaan varallisuuden oikeudenmukaisen jakautumisen nimissä. Joku kohtuus se on oltava pahojen työnantajienkin ahneudessa, ja Johanna vain janosi hieman reiluutta. Työn tekeminen on sairautta, jota ei tule suvaita.

[tyhmyri]

Vai liittyykö reiluuden peräänkuuluttaminen jotenkin todellisten nuivien shitlistille?

Itse koen olevani nuiva juuri siksi, että minusta moni piirre lukutaidottomien paimenten tuomisessa meidän elätiksemme ei ole reilua meitä veronmaksajia kohtaan. Lisäksi useat oheisilmiöt ovat kaikkea muuta kuin reiluja, esimerkkinä maahanmuuttajien suosiminen palkkauksessa tai sosiaalietujen myöntämisessä. Reilua ei ole myöskään se, että normaaleista rasistisia piirteitä sisältämättömistä sanoista ja puheenparsista ja toiminnasta tehdään jollain tavoin kiellettyjä. Minä ainakin peräänkuulutan reiluutta. Nuorempana ajattelin moista vähemmän, mutta kun ikää on tullut niin näkemys reiluuden ja oikeudenmukaisuuden merkityksestä on vain korostunut.

[TJK]

Lauman vahvimmat ja röyhkeimmät kahmivat aina, jos muut antavat heidän niin tehdä.

Ahneus on siis Korhosen mukaan luonnollista. Ymmärrettävä näkökanta, mutta samassa kolumnissa Korhonen väittää myös, että ahneus on sairasta. Korhonen ei ole tainnut edes pyrkiä loogisuuteen, vaan napannut kolumnistin isot rahat ilman rasittavaa ajatustyötä.

Vielä kummallisempaa seuraa:

lapsilla on hyvin kehittynyt oikeudentunto.

Luontaiset taipumukset ovat siis sairaita, mutta silti korhoslainen paradigma ylistää rousseaulaista luonnonlasta?

Ajatusmallin pyörittely käy nyt viimeistään nyt niin vaikeaksi, että vaikeaa kuvitella hyväntahtoisimmankaan selittäjän onnistuvan ymmärtämään sitä.

Aikuiset sietävät paljon pahempaa: tuhannesosa amerikkalaisista saa 11 prosenttia kaikista tuloista. Niin sanottu huippujohtaja ansaitsee 260-kertaisesti keskivertoon nähden. Heimon enemmistö kärvistelee työttömyyden ja velkakriisin takia.

Tällaista ajattelua on aiemmasta poiketen helppo ymmärtää. "Enemmistön amerikkalaisista täytyy kärvistellä, koska tuhannesosa on todella rikkaita."

Ajatus on pinnallisesti katsoen järkevä, mutta en hyväksy kuitenkaan sen soveltamista suomalaiseen yhteiskuntajärjestelmään, sillä jäljet pelottavat. Neuvostoliitosta onnistuttiin kyllä tavallaan poistamaan rikkaus, mutta muutamassa vuosikymmenessä jopa aiemmin rutiköyhä suomalainen keskiluokka oli varakkaampaa kuin ketkään työläisten paratiisissa.

Jos asetetaan tulokatto vaikkapa Korhosen hamuilemaan nelinkertaisuuteen, niin työttömään nähden nelinkertaiseen tulotasoon (tällä hetkellä suunnilleen 4*700 = 2800 euroa) yltäneet lakkaavat ponnistelemasta. Ja niin yhteiskunnan elintaso alkaa rapautua.

[normi]

Tuo kirjoittamasi kohta, jonka lihavoin, on oleellinen. Ilman tuota kohtaa tekstissä ei olisi mitään järkeä. Mutta jos taloudellinen kasvu tuottaa reiluksi koettavassa määrin hyvinvoinnin lisääntymistä kaikille, niin tuloerojen kasvu ei syö toiminnan legitimiteettiä ihmisten mielissä.

Et vaun ymmärrä jos et muuta järkevää bongannut. Mietippä sitä misä määrin on oikein, että kun teet työtä 8 tuntia ja saat palkan x josta rokotetaan vaikkapa 15%, Kun sitten teetkin ahkeroiden töitä 16h ja tuotat kansantalouteen tuplasti rahaa eli saatkin palkan 2x, mutta sitten sinulta rokotetaankin 20%... miksi ahkeruudesta otetaan isompi vero kuin siitä, että tekee sen normaalin? Onko se oikein.

Ei tietenkään ole. Vertaus ehkä auttaa tajuamaan nykyisen verotuksen epäoikeudenmukaisuude: Oletetaan, että olympiafinaalissa maratonille lähetettäisiin juoksijat matkaan siten, että vähiten treenannut saisi lähteä ensin ja sitten treenimäärän mukaan edeten, että eniten treenannut joutuisi lähtemään viimeisenä. Eli ahkerasta treenauksesta annettaisiin sakkoa ja v'hiten treennaneille tehtäisiin tulonsiirto eli täysin treenaamaton saisi lähteä vaikkapa 2 tuntia aikaisemmin kuin himotreenaaja.

Nykyäänhän puhutaan myös positiivisesta syrjinnästä eli kyseiselle olympiamaratoonille voisi antaa tasoitusta myös muista syistä. Esim. etiopialaisia ja kenaialaisia juoksijoita voisi rangaista antamalla vielä lisäminuutteja liian sopivasta ruumiinrakenteesta ja raskastekoinen suomalaisjuoksija voisi saada hyvitystä isoista luista...

Alkaako valjeta?

Niin ja mitä rikkaampia rikkaat ovat sitä enemmän maahamme muodostuu esimerkiksi arvokiinteistöjä. Kaikki arvokkaimmat rakennuksemmehan ovat patruunojen ja aateliston ajalta jolloin tuloerot olivat suurempia huipun ja pohjan välillä. olisiko USA rikkampi jos siellä olisi vähemmän miljardöörejä? Olisiko USA yhtä vauras nyt jos Rockefelleriä ja Fordia ei olisi ollut? Epäilen. Olisiko Finlaysonin pitänyt tienata vähemmän?

Muuten, lue vähemmän talousteorioita ja ajattele itse enemmän.

[TJK]

Minäpä kerron, mitä se on minulta pois että joku yritysjohtaja tienaa 236-kertaisesti sen, mitä minä; se on minulta pois esimerkiksi vuokrakämppää hakiessani, koska eräiden järjettömistä tuloista johtuen vuokranantajilla on mahdollisuus hinnoitella kämppänsä tuon yritysjohtajan maksukyvyn mukaan, eikä meidän 236-kertaa vähemmän tienaavien mukaan. Syntyy suljettuja ökyrikkaiden asuinalueita ja gettoja. Ei ainakaan vastaa minun kuvaani ideaaliyhteiskunnasta.

Eivät kai yritysjohtajat vuokra-asunnoissa asu?

Itse asiassa "ökyrikkaat" ovat varmaankin usein niitä vuokranantajia. Ja mitä enemmän taloja rikkaat rakennuttavat, mitä enemmän asuntoja he muille vuokraavat, sitä alhaisemmat ovat vuokra-asuntojen hinnat. Kysyntä ja tarjonta.

[tyhmyri]

Itse asiassa "ökyrikkaat" ovat varmaankin usein niitä vuokranantajia. Ja mitä enemmän taloja rikkaat rakennuttavat, mitä enemmän asuntoja he muille vuokraavat, sitä alhaisemmat ovat vuokra-asuntojen hinnat. Kysyntä ja tarjonta.

Kysyntä määrittelee kuinka paljon niitä vuokra-asuntoja rakennetaan, ei tarjonta. Jos ei ole kysyntää, niin kukaan ei niitä asuntoja rakennuta. Toisin sanoen supply side -argumentaatio ei nyt vain ole pätevä peruste tässä yhteydessä vaikka Jude Wanninskin kolumnit olisi tullut aikoinaan luettua kuinka tarkkaan.