2009-04-09 Vihreä Lanka: Väärin käsitetty suvaitsevaisuus

[vihreä]

Vihreän Langan pääsiäisnumeron asiantuntijakolumnin (sivuilla 14 ja 15) on kirjoittanut Raija Ala-Lipasti.

Maahanmuuttajien yhteisöissä tapahtuu rikoksia, joihin suomalaiset eivät tohdi puuttua, koska arvelevat niiden kuuluvan kulttuuriin.

Maahanmuttajanaiset kuitenkin kokevat, ettei heillä ole mahdollisuuksia toteuttaa näitä arvostamiaan asioita. Vastassa ovat aviomies, perhe ja yhteisö, johon he kuuluvat. Kulttuuri estää maahanmuuttajanaisia toimimasta niin kuin he itse haluavat.

Kunniarikosten takana on yhteisöissä vallitseva kunnia-ajattelu. Tämän ajattelun mukaan perheen tulee olla aina etusijalla ja perheessä lopullinen valta on se npäällä, eli isällä. Naiset eivät saa itse päättää elämästään, työstään tai avioliitostaan.

Ala-Lipasti ei hyväksy kulttuurirelativismia, joka puhtaassa muodossaan johtaisi mm. siihen että "suomalaista kulttuuria" arvostellakseen pitäisi olla Suomeen syntynyt ja perimältään suomalainen.

Jos aikuiset suvun miehet valitsevat koko perheen tavan elää, valituksi tulee usein lähtömaan tapa. Tämä johtaa myös jonkinasteiseen eristäytymiseen ympäröivästä yhteiskunnasta.

Ala-Lipastin mukaan vaihtoehtona kunnia-ajattelulle on integroitunut perhe-elämä, jossa "perhe hyväksyy ympäröivän yhteiskunnan vaatimukset ja osallistuu sen toimintaan ja muutoksiin". Vapaus, tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus saadaan myös Suomessa kaikkia sitoviksi oikeuksiksi.

Koko artikkeli on ilmeisesti saatavilla vain lehden paperiversiossa.

[vihreä]

Arvatenkin Ala-Lipasti ei itse ole vihreä?

Ala-Lipasti on työskennellyt 15 vutta Turun naiskeskuksssa. Hän on mm. ollut mukana puolustamassa karkoitusta pakoillutta kurdinaista. [1] [2]

En mene Ala-Lipastin puoluekantaa arvailemaan (Vihreään lankaan kirjoittaa säännöllisesti muidenkin puolueiden edustajia). Tuolla paikalla lehdessä on usein esitetty kärjekkäitäkin ajatuksia. Omasta puolestani kuulun vihreisiin ja olin enimmäkseen samaa mieltä Ala-Lipastin kanssa.

[1] "Iranin kurdi hakee turvapaikkaa Turun Mikaelin seurakunnasta" http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2007-06-07,104:2:464325,1:0:0:0:0:0:

[2] http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kirkolta+suojaa+hakenut+sai+oleskeluluvan/1135236564387

[Zngr]

Tässäpä koko juttu pastettuna suoraan foorumille:

Mitä on vääränlainen monikulttuurisuus-ajattelu ja miksi siitä pitää päästä irti?

KUNNIAVÄKIVALTA

Raija Ala-Lipasti

(Kirjoitus ilmestyi hieman eri muodossa Vihreässä langassa 15-16/2009.)

Olen kirjoittanut kirjan kunniarikoksista. Vaikka rikoksia maahanmuuttajayhteisöissä tapahtuu jatkuvasti, meillä Suomessa ei oikein ole tohdittu puuttua asiaan. Suomalaiset lait puolustavat ihmisoikeuksia. Niiden perusteella voidaan tunnistaa naisiin kohdistuvat epäinhimilliset teot kuten alistaminen, kidutus tai vapaudenriisto. Näitä tapahtuu maassamme kaiken aikaa. Rikkomuksia sekä sitä, ettei niihin voimakkaasti puututa, perustellaan kulttuurilla. Miksi näin?

Keskustellessani työssäni maahanmuuttajanaisten kanssa huomaan, että naiset pitävät tärkeänä Suomen lakien mukaista, myös naisille kuuluvaa itsemääräämisoikeutta, hyvää koulutuksesta ja työpaikkaa. Kuitenkin naiset kokevat, ettei heillä ole mahdollisuuksia toteuttaa näitä tärkeinä pitämiään asioita. Naiset sanovat, että heidän kulttuurinsa estää heitä toimimasta niin kuin he itse haluaisivat. Naiset sanovat, että vastassa on aviomies, perhe, kulttuuri ja yhteisö, johon he kuuluvat.

Ns. kunniarikosten takana on yhteisöissä vallitseva kunnia-ajattelu. Ajattelun mukaisesti perheen tulee olla aina etusijalla ja perheessä tulee lopullinen valta olla perheen päällä eli isällä. Sen mukaisesti naiset eivät itse saa päättää omasta elämästään, eivät työstään eivätkä avioliitostaan. Kunnia-ajattelu on osa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta samalla paljon muutakin. Suomalaisen yhteiskuntamme arvoja ja periaatteita suojaavat lait, kun sen sijaan kunnia-ajatteluun perustuvissa yhteisöissä perheen miesten kunnia on elämän perusta.

MONIKULTTUURISUUS

Suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa näkyy kahdenlaista ajatustapaa. Julkisuudessa vahvasti esillä on käsitys maahanmuuttajista "naisten hakkaajina". Käsitys pitää monissa yhteisöissä vallitsevia patriarkaalisia käytäntöjä syntymässä saatuina ja ikuisesti muuttumattomina. Kuitenkin ajatus siitä, että minä olisin oppinut jossain toisessa yhteiskunnassa "suomalaisen" arvojärjestelmän, täällä vallalla olevat sukupuoliroolit ja toimintamallit tai päinvastoin, että toisenlaisessa yhteiskunnassa kasvanut ihminen "tuosta vain" omaksuisi suomalaisen tasa-arvokäsityksen ja elämäntavan muuttaessaan Suomeen, on aika outo.

Toinen tapa ajatella näyttää olevan vahvasti kulttuurirelativistinen monikulttuurisuusajattelu, vaikka sanaa kulttuurirelativismi ei käytettäisikään. Kulttuurirelativismi puhtaassa muodossaan katsoo, että ihmisten toimia voi arvostella vain kulttuurin sisällä elävä eikä toisten kulttuurien tapoihin ole oikeutta puuttua. Jos näin uskoisin, ei "suomalaista kulttuuria" saisi arvostella kukaan, joka ei ole syntynyt Suomeen ja perimältään suomalainen. Tätä en hyväksy.

Kysymys siitä, kuinka yhtenäisiä kulttuurit ovat, on myös mielenkiintoinen? Ketkä ovat alisteisia tietylle kulttuurille? Naisia vahvasti alistavassa kulttuureissa miesjohtajat toimivat kulttuurin äänenä. Onko tällainen kulttuuri myös naisten valitsema vai ovatko kulttuurin naista alistavat rakenteet sellaisia, jossa naisilla ei ole mitään todellista mahdollisuutta saada ääntään kuuluville tai valita toisenlaisia käytäntöjä? Jos ei, voidaanko silloin puhua naisten alistamisesta ikään kuin se olisi naisten "oman kulttuurin" seuraus ja siksi meidän arvosteluoikeutemme ulkopuolella.

Kulttuurirelativistisen ajattelun mukaan kulttuurien vastakkaistenkin käsitysten tulee elää sovussa rinnakkain. Käytännössä tämä on mahdotonta lakeja rikkomatta silloin kun kulttuurikäytännöt rikkovat lakeja. Tai lakeja on muutettava niin, että ne ovat erilaisia eri ryhmille?

Maahanmuuttajaperheet voivat elää Suomessa eri tavoin. Perinteisen, kulttuurin hyväksymän perhemallin valitseminen tarkoittaa sitä, että isä ja miespuoliset aikuiset suvun jäsenet, mukana myös lähtömaan perhe, valitsevat tavan elää. Tapa on usein samanlainen kuin lähtömaassa. Mallin valitseminen, jos se poikkeaa suomalaisesta tavasta elää, edellyttää aina jonkinasteista eristäytymistä ympäröivästä valtakulttuurista. Näin vallinnut perhe saattaa joutua erilaisiin ristiriitatilanteisiin yhteiskunnan kanssa. Ristiriidat voivat pakottaa perheen asumaan niillä alueilla, jossa ympäristö ymmärtää ja elää itsekin perinteistä kunniaan perustuvaa, patriarkaalista elämää. Seurauksena on maahanmuuttaja-alueita "pikku Bagdadeja". Näiden asumiskeskittymien syntymisessä tosin on usein apuna myös kuntien käytännöt osoitettaessa asuntoja maahanmuuttajille.

Integroitunut perhe-elämä tarkoittaa sitä, että perhe hyväksyy ympäröivän yhteiskunnan vaatimukset ja osallistuu yhteiskunnan toimintaan, myös muutoksiin yhteiskunnassa. Perheen sisällä toteutuu demokratia. Isä ja äiti ovat tasa-arvoisia keskenään, lapsia kuunnellaan ja lapset saavat sanoa sanansa heitä koskevissa asioissa. Jotta integroitunut perhe-elämä toteutuisi, vanhemmilla on oltava hyvät tiedot ympäröivästä yhteiskunnasta sekä mahdollisuus tutustua suomalaiseen elämäntapaan. Vain siten turhat pelot suomalaisen elämän moraalittomuudesta katoavat ja perheen on mahdollista tulla osalliseksi ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa.


VÄHEMMISTÖJEN OIKEUDET IHMISOIKEUKSIEN TAKAAJINA

Miksi vähemmistöt sitten ollenkaan tarvitsevat erillisiä vähemmistöoikeuksia? Ymmärrän asian niin, etteivät vähemmistöoikeudet ole yleisistä oikeuksista poikkeavia, vaan laadittu siksi, että vähemmistöt saisivat lisäsuojaa, jotta myös vähemmistöjen jäsenet niin kuin valtaväestökin, saisivat tasavertaisen mahdollisuuden nauttia yleisistä ihmisoikeuksista.

Ihmisoikeusarvoihin perustuvat oikeudet - vapaus, tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus - sitovat kaikkia, myös Suomessa. Ihmisoikeuksien toteutumiseksi yhteistyötä eri viranomaisten ja yhteisöjen välillä tarvitaan. Vaadin, että keskustelu siitä, minkälaista Suomea olemme rakentamassa käydään ottamalla esiin asioita, jotka tuntuvat vaikeilta, mutta joista keskustelu on välttämätöntä. Tarkoitan tässä mm. kunnia-ajattelua. Kaikille ihmisille, naisille ja miehille, oikeudenmukaisen tulevaisuuden varmistamiseksi.

http://www.visili.fi/julkaisut_pinko.htm

[Nuivisti]

"Kuitenkin ajatus siitä, että minä olisin oppinut jossain toisessa yhteiskunnassa "suomalaisen" arvojärjestelmän, täällä vallalla olevat sukupuoliroolit ja toimintamallit tai päinvastoin, että toisenlaisessa yhteiskunnassa kasvanut ihminen "tuosta vain" omaksuisi suomalaisen tasa-arvokäsityksen ja elämäntavan muuttaessaan Suomeen, on aika outo."


Aamen. Saisko tämän etusivulle?