2011-06-13 Pohjalainen: positiivista syrjintää amerikkalaisittain

[EL SID]

muutin otsikon sellaiseksi, joka vastaa paremmin kirjoitusta.  

New Yorkin mosaiikki säröilee

tiistai 14.06.2011 Kommentit0



New Yorkia sanotaan sulatusuuniksi, jossa kaikenlaiset ihmiset sekoittuvat yhteen sopusointuiseksi kaupungiksi.

Tai mosaiikiksi, jossa eri värit muodostavat kauniin, kirjavan ja tasapainoisen kuvion.

Mosaiikin jokainen pala on yhtä tärkeä kokonaisuuden kannalta.

Totuus on kuitenkin harmonista haavekuvaa karumpi. Epäluulot, jännitteet ja negatiiviset asenteet eri rotujen välillä elävät ja voivat hyvin.

Kävin hiljattain lähipostissani, jonka virkailijoista on vuosien varrella tullut tuttuja. Olin ainoa asiakas, joten kaikki kolme virkailijaa tulivat juttelemaan minulle.

Jokainen oli tuohtunut, ja syy selvisi pian. Postilaitoksella on nollatoleranssi seksuaalisen häirinnän suhteen, mutta yksi konttorinjohtaja on kiertänyt postista toiseen ja saanut aina siirron samasta syystä: hän on kähminyt työpaikkansa naisia.

Sama mies oli esimiehenä vähän aikaa myös lähipostissani, mutta sortui vanhoihin tapoihinsa ja on nyt muiden riesana.

-Hänen olisi pitänyt saada potkut heti ensimmäisen tapauksen jälkeen, yksi virkailijoista puhisi.

Toinen jatkoi, että mikä rangaistus se on, kun viimein alennetaan esimiehestä postinjakajaksi.

Palkka toki puolittui noin 40000 dollariin vuodessa, mutta työpaikka säilyi, ja mies ei varmasti muuta tapojaan.

Kolmas virkailija ei epäröinyt kertoa näkemystään siitä, miksi nollatoleranssi ei päde kyseisen miehen kohdalla.

-Hän on musta. Jos hän olisi valkoinen tai latino, niin hän olisi lentänyt pihalle ensimmäisen tapauksen jälkeen.

Muut olivat samaa mieltä hänen kanssaan.

Kolmesta kiukkua puhkuneesta virkailijasta yksi on valkoinen ja kaksi latinoa.

Pian tämän episodin jälkeen juttelin tuttavani kanssa. Nora on kahden alakouluikäisen lapsen äiti ja etsi lapsilleen hyvää kunnallista koulua ensi lukuvuodeksi.

Koska kumpikaan lapsista ei ole erityisen lahjakas missään aineessa, parhaimpien koulujen ovet eivät auenneet heille.

Silloin Nora kaivoi ässän hihastaan, soitti muutaman koulun rehtorille ja esitti painavan syytöksen:

- Eikö lapsiani hyväksytä sen takia, että he ovat mustia?

Nora on valkoinen ja hänen aviomiehensä on musta.

Kuinka ollakaan, yhtä äkkiä kummallekin lapselle löytyi paikka arvostetusta ja hyvistä arvosanoista tunnetusta koulusta, jonka oppilaista valtaosa jatkaa opintoja yliopistossa.

Onhan se hyvä, että Noran lapset pääsivät kouluun, joka parhaimmillaan helpottaa heidän pääsyään johonkin arvostettuun yliopistoon.

Mutta mitäs jos lapset eivät pystykään vastaamaan vaativan koulun haasteisiin ja saavat jatkuvasti paljon kehnompia arvosanoja kuin luokkakaverinsa?

He ovat käyneet huonompaa koulua eikä kumpikaan heistä ole tähän mennessä ollut kovin innostunut koulunkäynnistä tai kiinnostunut mistään aineesta, joten heillä on valmiiksi heikommat tiedot ja taidot kuin uusilla luokkakavereillaan.

Noralla saattaa pian olla kaksi erittäin turhautunutta lasta.

Varpu Sihvonen

Kirjoittaja on New Yorkissaasuva toimittaja

http://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/new-yorkin-mosaiikki-saroilee-1.1022364

koska Hollywood tekee elokuvan niistä valkoisista tai latinoista, jotka joutuvat amerikkalaisen "positiivisen syrjinnän" uhreiksi?

Vai onko aihe liian arka jopa "rotujen sulatusuunissa"? On hyväksyttävämpää tehdä elokuva Ku Klux Klanin 1950-luvulla vainoamista mustista.

tällaisenko yhteiskunnan nämä suomalaiset, jotka puhuvat suureen ääneen "positiivisen syrjinnän" "hyvistä" puolista haluavat?

Niin Hollywoodilta kuin suomalaiselta medialta puuttuu munaa. Nykyaika suosii eunukkeja, jotka jaksavat "kritisoida yhteiskuntaa" juuri sillä tavalla kuin eliitti haluaa.

[Haima]

Jussi Ojajärvellehän voisi lähettää vinkin tästä lehtijutusta. Hänellä olisi varmaan 10 ohjeen lista, miten latinot ja valkoiset voivat ymmärtää olevansa tässä niitä suosittuja osapuolia.

Lue ryhmän palstaa omalla vastuulla; subduraali hematooma on taattu: https://www.facebook.com/home.php?sk=group_175729595817435

[Lauttasaaren Emiiri]

koska Hollywood tekee elokuvan niistä valkoisista tai latinoista, jotka joutuvat amerikkalaisen "positiivisen syrjinnän" uhreiksi?

Ainakin oli yksi leffa, missä päähenkilö naamioituu mustaksi päästäkseen kiintiössä yliopistoon. Joku 80-90 luvun b-luokan komedia

[TH]

koska Hollywood tekee elokuvan niistä valkoisista tai latinoista, jotka joutuvat amerikkalaisen "positiivisen syrjinnän" uhreiksi?

Latinothan hyötyvät mustien jälkeen eniten positiivisesta syrjinnästä USA:ssa. Tämä on vielä epäoikeudenmukaisempaa kuin mustien suosiminen, jota voi sentään (ontuvalla logiikalla) perustella menneisyydessä tapahtuneella rotusorrolla, sillä latinot ovat enimmäkseen ekan ja toisen polven maahanmuuttajia.

Valkoisiakin enemmän positiivisesta syrjinnästä Amerikassa saattavat kärsiä aasialaiset, joiden on esimerkiksi usein vaikeampi päästä opiskelemaan yliopistoon kuin yhtä fiksujen valkoisten. USA:ssahan yliopistot pyrkivät maksimoimaan "diversityä" opiskelijakunnissaan, mikä tarkoittaa käytännössä akateemisesti toistaitoisten mustien ja jossain määrin myös latinojen hyväksymistä ohi älykkäämpien ja ahkerampien valkoisten ja aasialaisten hakijoiden.

Emiirin mainitsema elokuva on Soul Man: http://www.youtube.com/watch?v=mZFTSCLzGTE&feature=related

[Oho]

Ainakin oli yksi leffa, missä päähenkilö naamioituu mustaksi päästäkseen kiintiössä yliopistoon. Joku 80-90 luvun b-luokan komedia

Ei leffa on Soulman, ja kiintiöpaikan sijasta hän ruskettaa ihonsa kemiallisesti saadakseen vain mustille tarkoitetun stipendin, kun varakkaat vanhemmat eivät suostu opintoja maksamaan ja luottohäiriön takia kundi ei saa pankkilainaa. Ihan kohtuullinen pätkä se musta oli.

[Mursu]

koska Hollywood tekee elokuvan niistä valkoisista tai latinoista, jotka joutuvat amerikkalaisen "positiivisen syrjinnän" uhreiksi?

Vai onko aihe liian arka jopa "rotujen sulatusuunissa"? On hyväksyttävämpää tehdä elokuva Ku Klux Klanin 1950-luvulla vainoamista mustista.

Tässä "positiivisessa" syrjinnässä ei ole sellaista dramatiikkaa, kuin siinä, että yksilöön kohdistetaan väkivaltaa. "Positiivisessa" syrjinnässä aina voi sanoa, että kyllä valkoinen olisi päässyt kouluun tai saanut työpaikan, jos vain olisi ollut hieman parempi.

Mitä tulee niihin lapsiin, ei kai heidän tarvitse pelätä huonoja arvosanoja, koska äiti voi aina tarvittaessa pelata R-kortin.

[Siili]

Tässä "positiivisessa" syrjinnässä ei ole sellaista dramatiikkaa, kuin siinä, että yksilöön kohdistetaan väkivaltaa. "Positiivisessa" syrjinnässä aina voi sanoa, että kyllä valkoinen olisi päässyt kouluun tai saanut työpaikan, jos vain olisi ollut hieman parempi.

Hieman samoja argumentteja käytetään Suomessa puolustettaessa positiivista kielipoliittista syrjintää.