YP 3/2011: J.P. Roos: Yhteiskuntatieteiden kurjuus

[mishrak]

Vaikka aihe ei käsittelekään maahanmuuttoa tai monikulttuurisuutta, niin ajattelin, että hommalaisia voisi kiinnostaa J.P. Roosin uusimmassa Yhteiskuntapolitiikka (3/2011) lehdessä kirjoittama analyysi, jossa hän ruotii nykyistä postmodernia ihmistieteilyä. Kirjoitus sopii nähdäkseni myös esimerkiksi monikulttuurisuus ja rasismitutkimuksen kritiikiksi.

Roos käsittelee kahta laudatur arvosanan saanutta sosiologian (toinen nimellisesti sosiaalipsykologian) väitöskirjaa. Kyytiä saa sosiaalinen konstruktionismi ja kuvitelma teoreettisten diskurssien erityisestä merkityksestä kuin myös geenien ja biologian jättäminen yhteiskuntatieteiden ulkopuolelle sekä yleinen poliittinen korrektius.

Tässä muutamia pätkiä tekstistä:

Perinteinen "positivistinen" yhteiskuntatiede, jossa kyse oli yhteiskuntaa koskevan todellisuuden selvittämisestä, syy- ja seuraussuhteiden etsimisestä ja kunnianhimoisimmillaan yleisten lainalaisuuksien paljastamisesta, joutui vähitellen epäsuosioon. Tilalle tulivat kaikenlaiset, aluksi sinänsä järkevät huomiot kvantitatiivisen analyysin ongelmista (...) sen jälkeen alkoi kuitenkin sosiaalisen konstruktionismin valtakausi, joka pahimmillaan merkitsisi sitä, että kuviteltiin yhteiskunnallisten ilmiöiden konstruoituvan sitä mukaa, kuin niistä puhuttiin ja kirjoitettiin.

(...)

Tähän liittyy usein pyrkimys välttää ja kieltää sosiaalisia ilmiöitä koskeva tosiasiaväittämät, joiden ajatellaan olevan leimaavia tai loukkaavia (...) esimerkiksi lihavuuden haitoista ei saa kirjoittaa kielteisesti, nuoruudesta ei saa kirjoittaa liian myönteisesti, koska se loukkaa vanhoja, kauneutta ei saa ylistää, koska se loukkaa rumia jne.

(...)

...yhteiskuntatieteissähän väitetään mielellään, että "totuuksia" on aina lukuisia ja että oikeaa totuutta ei koskaan löydy, joten ainoa vaihtoehto onkin tyhjä puhe, joka vakuuttaa. "Paskapuhe" on äärimmäistä, sillä sen ei ajatella edes olevan vakuuttavaa, paitsi mahtipontisena ja hämäävänä.

Välillä Roos tuntuu provosoivan tahallaan:

Ehkä tällä hetkellä tunnetuin elävä paleopostmodernisti on edellä mainittu Bruno Latour, joka edelleen kerää jonkin verran huomioita, varsinkin sellaisissa periferisissä ja hieman jälkeen jääneissä maissa kuin Suomi.

Roos kirjoittaa myös, että:

Yhteiskuntatieteiden pääongelma on – niin kuin on ollut jo pitkään – (sosio)biologian pelko. Kysymyshän on yksinkertaisimmillaan siitä, että jos tutkimuskohteena on inhimillinen sosiaalinen toiminta sen eri muodoissa, vaikkapa talouden tai kulttuurin puitteissa, niin olisi tärkeää tietää, miten merkittävää osaa biologia (tai ihmisen enemmän tai vähemmän pysyvät psykologiset ominaisuudet) tässä esittävät.

(...) Taloustieteessä tämä on tunnustettu, mutta sosiologia on pahasti jälkijunassa. Sama koskee parinvalintaa ja perheen muodostusta, joissa erilainen kulttuurinen vaihtelu ja muutos ovat yleensä saaneet liioitellun merkityksen.

Roos analysoi kahta laudatur arvosanan väitöskirjaa: Mianna Meskuksen väitöstä: Elämän tiede. Tutkimus lääketieteellisestä teknologiasta, vanhemmuudesta ja perimän hallinnasta.

ja Sakari Tammisen väitöstä: Calculating life. Nation, nature and nativisation of nonhuman genetics.

Ensimmäisessä tutkija tutki sikiöseulantoja ja niihin liittyvää keskustelua sekä yksilöllisiä päätöksiä. Toisesssa tutkittiin biodiversiteettiä koskevan kansainvälisen sopimuksen (CBD) implementoinnista Suomessa.

En referoi pidemmälti sitä, miten Roos näitä tutkimuksia kritisoi, mutta hänen mukaansa esimerkiksi Tammisen tutkimuksen suurin virhe on, että tutkimuksen perustulos on asetettu jo alussa. Meskuksen väitöksessä on vikana muun muassa se, että siinä pääasiallisena johtopäätöksenä on, että tieto on pahasta, ellei se ole ehdottoman varmaa, mitä yhteiskunnallinen tieto ei koskaan voi olla. Roos syyttää Meskusta myös moralisoinnista.

(Tammisen) tutkimus ei etsi vastausta kysymyksiin, vaan sille riittää jokin konstruoitu väittämä, jonka ympärille sitten kaikki aineisto kasataan ikään kuin väitettä tukemaan.

Roos kirjoittaa analyysinsä lopussa, että väitöskirjoissa on paljon väitteitä jotka ovat tieteellisesti kestämättömiä, puhdasta "uskomusyhteiskuntatiedettä" ja jatkaa:

...Ne (väitöskirjat) ovat siinä mielessä tulevaisuudessa aivan loistavia tiedonarkeologisia jäänteitä ajasta, jolloin yhteiskuntatieteilijät voivat kirjoittaa melkein mitä tahansa ilman realiteettikontrollia.  Niitä suojaa myös se, että kukaan luonnontieteilijä ei jaksa lukea niitä tai sitten ajattelee, että tässä täytyy olla jotain muuta merkitystä, kuin mitä puhtaasti terveellä järjellä ja tosiasioiden tuntemuksella voisi kuvitella.

P.S. esimerkkinä "bullshit ilmiöstä" Roos ottaa yhden lauseen Tammisen väitöskirjasta (korostukset Roosin):

"In short, by its inclusion in the list Alexander is a proposition – a proposition of a national nonhuman form of life. It is thoroughly a textually relational effect all the way down, one that has its particular effects for its novel corporeal coming-into-beingness"

---

Modet siirtäkää aihe sopivampaan paikkaan tai poistakaa kokonaan, jos ei tänne kuulu.

[M.]

Roosin suhtautuminen postmodernismiin vai pitäisikö sanoa poststrukturalismiin ja sosiaaliseen konstruktionismiin (ei pidä sekoittaa sosiaaliseen konstruktivismiin) ei juurikaan yllättä hänen marxistista taustaansa vasten. Sosiologia lähti pahasti harhateille siinä vaiheessa, kun sinänsä täysin perusteltu metologinen lähtökohta - miten sosiaalista todellisuutta koskevat merkitykset tuotetaan kielessä/kielen avulla - muuttui filosofiaksi, jonka mukaan sosiaalista todellisuutta ei muka voitaisi tutkia luotettavasti lainkaan, mistä syystä pitäisi keskittyä vain kieleen.

[TH]

Roosille on nostettava hattua siitä hyvästä, että vaikka hänen poliittiset näkemyksensä ovat edelleen typeriä, hän on silti osoittanut, että vanhoilla päivilläänkin ihminen voi vapautua luutuneista käsityksistä. Roosin avaukset sosiobiologian suuntaan ja nykysosiologiaa vastaan ovat erittäin tervetulleita yleisesti ottaen aneemisessa ja tyhjänpäiväisessä suomalaisessa yhteiskuntatieteessä.

[Tuoppi Portaanpieli]

Sosiologia lähti pahasti harhateille siinä vaiheessa, kun sinänsä täysin perusteltu metologinen lähtökohta - miten sosiaalista todellisuutta koskevat merkitykset tuotetaan kielessä/kielen avulla - muuttui filosofiaksi, jonka mukaan sosiaalista todellisuutta ei muka voitaisi tutkia luotettavasti lainkaan, mistä syystä pitäisi keskittyä vain kieleen.

Ei kai tuollainen filosofia mitenkään yleisesti vallitse sosiologiassa. Joitakin muotivirtauksen tapaisia tietysti kuuluu jokaiseen aikaan, marxilaisuus aikoinaan, hyvinvointivaltioajattelu sotien jälkeen, uusliberalismi nykyään jne. Ne näkyvät/näkyivät myös yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa.

Pitää paikkansa, että sosiologialla ei ole sitä reaalipoliittista painoarvoa tai yhteyttä nykyään kuin oli hyvinvointivaltiota luotaessa. Tietenkin on myönnettävä, että ns. kielellinen käänne on ollut iso juttu tieteen sisällä ja sen pettymyksen tajuaminen, että kvantitatiivinen analyysi, todellisuudessa vain eräänlaista kvasipositivismia, on tuskin juuri kummempaa tasoa, kuin nykyinen ahdistavakin relativismin hetteikkö. Numerot ovat vain niin vakuuttavia, ei siinä tule riittävästi kysyneeksi, miten ne on kerätty ja miten niitä käsitelty.

Kieli, siis diskurssi, on tapa muotoilla, ei niinkään rakentaa totuutta. Kun tästä lähtee, on kovaa maata jalkojen alla. Roos ei ole jaksanut seurata uusimpia juttuja sosiologian piirissä ja on tietysti sen vuoksi ymmärrettävää, että zombiekategorioista ulospääsyä etsivä tutkimus voi näyttää bullshitiltä. Emme kuitenkaan tiedä, mitä siellä toisessa päässä on.

Mitä tulee meskuksen väikkäriin, eihän siinä mitään moralisointia ole löydettävissä. Minä ainakin ole lukenut sitä sikiöseulontojen tietyntyyppisenä historiana. Vai nimittäneekö Roos moralisoinniksi puheiden ja toimintojen ilmeistä ristiriitaa, joka kyllä tuodaan esityksessä julki. Asiaa on vaikea analysoida ilman kielen todellisuutta muokkaavan vaikutuksen tutkimista. Toki Meskus myöntää, että yhteys sikiöseulontojen ja eugeniikan välillä on. Lieneekö se sitten, että tämän toteaa, moralisointia Roosin mielestä.

[AuggieWren]

Roosia vasemmistolaisuudesta/taistolaisuudesta ja Halla-ahon kritisoinnista haukkuessa on kyllä syytä muistaa, että Roos oli ainoa (siis ainoa!) suomalainen kovan luokan tieteentekijä, jonka mielestä Vanhanen&Lynnin tutkimuksia ei voi eikä tieteelliseltä kannalta saa hylätä minkään rasismihöpötyksen tms. poliittisen korrektiuden takia.

[Possumi]

Aluksi mishrak:lle kiitos kiinnostavasta aiheesta. Mielelläni tämän tasoista keskustelua näkisi enemmän Hommassa (enkä tässä halua loukata ketään, itsekkin luen ja kommentoin iltalehtien juttuja yhtälailla).

Konstruktiovismilla ja relativismilla haetaan tietynlaiselle maailmankuvalle toisaalta oikeutusta, toisaalta suojaa. Se mikä tämä maailmankuva on, on kyllä määritelty monelta eri kannalta Hommassa.

Siksi tieteellinen lähestymistapa tai jopa pelkkä näkökulmakin jätetään pois maailmankuvan omaavien ja sitä edistävien tutkimusten piiristä.

Biologia, antropologia, kaikki se minkä tiedämme (tiedämme: voimme empiirisesti testata) sekä eläinten että ihmisten yhteisistä fyysisistä että psykologisista ominaisuuksista ja niiden variaatioista - ensin vaietaan kuoliaaksi - sitten myöhemmin voidaan julistaa pannaan.

Ja hiljalleen päästään siihen tilanteeseen että jos tuot tämän lähestymistavan tai näkökulman edes esiin, paljastat näiden maailmankuvansa haltioissa oleville mihin ryhmään kuulut. Näin olen kokenut jo itse monta kertaa. Olemme jo siis tässä tilanteessa.

Roosia voisi ehkä 'korjata' siinä että hakee esimerkkejä liian kaukaa ja syvältä - onhan juuri hänen mainitsemaansa relativismia ja sosiaalista konstruktivisimia nähtävillä paljon pinnallisemmallakin tasolla:

Tähän liittyy usein pyrkimys välttää ja kieltää sosiaalisia ilmiöitä koskeva tosiasiaväittämät, joiden ajatellaan olevan leimaavia tai loukkaavia (…) esimerkiksi lihavuuden haitoista ei saa kirjoittaa kielteisesti, nuoruudesta ei saa kirjoittaa liian myönteisesti, koska se loukkaa vanhoja, kauneutta ei saa ylistää, koska se loukkaa rumia jne.

Helppo aloittaa vaikka juuri näistä.

Postmodernismille on myrkkyä se että tiede voisi antaa vastauksia moraalisiin kysymyksiin: http://www.youtube.com/watch?v=Hj9oB4zpHww
http://www.youtube.com/watch?v=3KG5s_-Khvg&feature=related

Genetiikka ja varsinkin eugeniikka ovat jo pannaan julistettua aluetta jolla meneminen aiheuttaa samanlaisen irrationaalisuuden reaktion kuin maahanmuutostakin puhuminen. Ehkä on hyvä että ensin painimme vapaaksi ihmisten vapaanliikkuvuuden problematiikasta keskustelemisen ...

edit: linkki lisätty

[TH]

Tietenkin on myönnettävä, että ns. kielellinen käänne on ollut iso juttu tieteen sisällä ja sen pettymyksen tajuaminen, että kvantitatiivinen analyysi, todellisuudessa vain eräänlaista kvasipositivismia, on tuskin juuri kummempaa tasoa, kuin nykyinen ahdistavakin relativismin hetteikkö. Numerot ovat vain niin vakuuttavia, ei siinä tule riittävästi kysyneeksi, miten ne on kerätty ja miten niitä käsitelty.

Kvantitatiivisen analyysin laadukkuus riippuu tietenkin siitä, osataanko sitä tehdä. Suomessa ei osaa tai ainakaan halua juuri kukaan, minkä vuoksi ihan perustason yhteiskunnallisista kysymyksistä, vaikkapa nyt maahanmuuton vaikutuksista, ei ole olemassa juuri mitään käyttökelpoista tutkittua tietoa.

[M.]

Roosin suhtautuminen postmodernismiin vai pitäisikö sanoa poststrukturalismiin ja sosiaaliseen konstruktionismiin (ei pidä sekoittaa sosiaaliseen konstruktivismiin)

Mikä ero? Wikipedia ainakin sanoo sosiaalisen konstruktionismin ja sosiaalisen konstruktivismin samaksi asiaksi.

Tarkoitat kai suomalaista Wikipediaa. Englanninkielinen antaa aika hyvän käsityksen:

Social constructivism is closely related to social constructionism in the sense that people are working together to construct artefacts. However, there is an important difference: social constructionism focuses on the artefacts that are created through the social interactions of a group, while social constructivism focuses on an individual's learning that takes place because of their interactions in a group [reference needed].

Ks. lisää: http://en.wikipedia.org/wiki/Social_constructionism#Social_constructionism_vs._social_constructivism

(Tämä tosin ei ole kovin relevanttia tälle säikeelle.)