2011-06-12 Ruotsi: Maanalainen Malmö

[rähmis]

Ehkä ensimmäinen kriittissävytteinen kirjoitus Sydsvenskanissa ikinä.

Maanalainen Malmö

Pimeänä tehdyn työn arvon Malmössä on arveltu nousevan 2,8 miljardiin kruunuun vuodessa. Hedelmäkori lastesi koulussa, kotikadun pizzeria, autopesula kulman takana – halpojen hintojen taakse kätkeytyy pimeät työmarkkinat, joiden olemassaoloa kukaan ei tunnusta ja joiden palveluista kaikki nauttivat.

Hyisenä helmikuun päivänä Kassim makaa puolittain jääkylmällä betonilattialla jakohihnan vaihtoa vailla olevan pakettiauton alla. Hän kiroilee paksuja työhanskojaan, jotka hankaloittavat työntekoa.

Kassim ryömii auton alta pois ja puistelee nahkatakkiaan. Hupparin hupun hän pitää päässään.

"En voi kivun vuoksi avata suutani lumisateella", kertoo Kassim, jonka hammas olisi jo pitkään tarvinnut juurihoitoa, mutta neljä vuotta turvapaikanhakijana ollut mies on joutunut turvautumaan tilapäisratkaisuihin.

"Muistatko sen amerikkalaisen sarjan, "Kaunotar ja hirviö"? Hirviö, kissaeläimeltä näyttänyt Vincent, asui maan alla. Hän eli siellä aivan toisenlaista elämää ja pystyi nousemaan maan pinnalle naamansa peittäen vain pimeän aikaan, koska muuten ihmiset olisivat pelänneet sitä"

Kassim ottaa työhanskat pois, kaivaa takin taskusta tupakkia ja jatkaa.

"Meidän ja Vincentin välillä on paljon yhteistä. Me elämme maan alla. Tätä on vaikea selittää sinulle. Sinä et koskaan tule elämään kuten minä, joten et tule myöskään koskaan tuntemaan kuten minä".

Viimeisen vuoden Kassim on työskennellyt tässä verstaassa kuusi päivää viikossa, 8 – 10 tuntia päivässä. Hän on koulutukseltaa koneinsinööri ja voisi tienata sellaisena Ruotsissa 30.000 – 40.000 kruunua kuukaudessa. Summa puolittuisi, jos hän tekisi mekaanikon hommia.

Mutta Kassim on "paperiton". Hänen palkkansa on 25 kruunua tunnissa, mikä ei ole häävi summa edes pimeän työn tekijälle.

Pimeys laskeutuu ulos ja valot verstaassa syttyvät. Taukotilojen ikkunan läpi kuultaa vanhaan telkkariin viritetty kuva Al Jazeraalta, joka raportoi Pohjois-Afrikan kansannousuista. Levottomuudet ovat levinneet Libyaan, mikä saa verstaan omistajan veljen aploderaamaan.

Ulkona kylmässä työskentelee neljä miestä, joista kolme on "paperittomia". Heistä yksi on Hussein, voimakasrakenteinen, surusilmäinen mies, joka on ollut verstaalla töissä kaksi kuukautta. Kotona Libanonissa hän oli tilintarkastaja.

Hussein on huolissaan nuorimmasta pojastaan, joka kärsii niin vakavasta astmasta, että hänen korvistaan ja kurkusta vuotaa verta. Öljyisillä sormillaan hän kaivaa povitaskustaan lääkärintodistuksen, mikä vahvistaa asian. Lapsen äiti istuu paraikaa Maahanmuuttoviraston säilytysyksikkössä kotimatkaa odottelemassa. Itse Hussein on saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa jo kolme kertaa. Hän pyytää meiltä tilanteeseensa neuvoa, jota emme hänelle osaa antaa.

Malik, pitkä ja hontelo palestiinalainen, jolla on vinot hampaat, ei voi olla osallistumatta keskusteluun kuulessaan Husseinin tarinan. Hän kutsuu maahanmuuttovirkailijoita rasisteiksi. Malik kertoo kerran joutuneensa istumaan säilytyksessä neljä kuukautta ja tulleensa kohdelluksi eläimen lailla. Hän on ollut täällä töissä neljä vuotta ja palkka on 25 kruunua tunnilta, aivan kuten kaikilla muillakin.

Kassim tovereineen on osa maanalaisia työmarkkinoita, joiden palkat ja työehdot ovat sellaisia, jotka Ruotsi virallisesti hylkäsi jo yli 100 vuotta sitten.

Kurt Junesjö, entinen ammattiyhdiksen juristi LO-TCO:ssa ja työoikeuden asiantuntija:

Meidän on palattava takaisin 1800-luvun jälkipuoliskolle löytääksemme vastaavia palkkaeroja Ruotsissa.

Malmö on saanut uuden työläisten alaluokan. Me tapaamme heitä verstailla, autopesuloissa, ravintoloissa ja putiikeissa.

Poliiseilta piilotteleva Mohammed sinnitelee päivästä toiseen tekemällä siivoushommia rakennustyömailla huolimatta pitkälle edenneestä reumatismista. Suurella intensiteetillä hän kertoo suunnileen saman tarinan kuin muutkin; kotimaansa vainosta, uhkailusta ja väkivallasta – kuinka aina on oltava varuillaan ja katseltava olkansa taakse. Hän säilyttää kaikkia Maahanmuuttoviraston ja korkeampien instanssien papereita pienessä muovipussissa.

"Luuletko, että eläisin täällä tällä tavoin, jos voisin palata turvallisesti Irakiin", hän sanoo. Ja alkaa itkemään.

"Mitä minä voin tehdä, mitä minä voin tehdä", hän hokee kerta toisensa jälkeen.

Tapaamisen ajankohtana Mohammed ei vielä aavistanut pahimpien pelkojensa olevan toteutumassa. Parin kuukauden päästä haastattelusta poliisi nappasi hänet ja pisti Irakiin matkaavaan koneeseen.

Kuulimme Mohammedin kohtalosta Amirilta, joka itse on saapunut Ruotsiin yksinäisenä pakolaislapsena. Tapaamishetkellä Amir työskentelee pikkukaupassa Möllevångstorgetin lähistöllä, 13 tuntia päivässä, seitsemän päivää viikossa. Palkka: 200 kruunua päivässä.

"Kun pyysin palkankorotusta, omistaja kysyi mitä minä kaikella niillä rahoilla tekisin? Itse hän tienaa 20.000 kruunua kuussa pelkästään salakuljetetuilla tupakeilla", Amir sadattelee.

"Tuolla, tuolla, tuolla, tuolla, tuolla..."

Amir osoittaa paikkoja, joissa hän varmuudella tietää työskentelevän "paperittomia". Me yritämme haastatella muutamia heistä, mutta he kieltäytyvät.

"Luulevat teidän olevan verovirastosta", naureskelee Amir.

Toisinaan tapaamme seurueita notkumassa kahviloissa, tilapäisissä asunnoissa tai työpaikkojen ulkopuolella. Puheenaiheet ovat aina samat; Maahanmuuttoviraston turvapaikkasäännöt, Eurooppa-tuomioistuimen tuoreimmat päätökset ja Wikileaks-tiedot, joiden mukaan Carl Bildt ja Tobias Billstrom kävivät junailemassa sopimusta Ruotsiin saapuneitten irakilaispakolaisten pakkokäännytyksistä Bagdadissa.

"Tuo wikileaks-juttu selittää kyllä kaiken", tuumaa Khalid.

"Maahanmuuttovirasto hylkää kaikki hakemuksemme ilman riittävää perehtymistä".

Ensi kertaa tavattaessa Khalid työskenteli – pimeästi, kuten kaikki muutkin – kahdessa eri elintarvikemyymälässä, Möllanissa ja Rosengårdissa. Nyt hänestä on tullut kaveriporukkansa suuri esikuva. Hän on yksi niistä harvoista, jotka ovat onnistuneet saamaan pysyvän oleskeluvan Ruotsiin.

"Tarvitsee vain löytää tarpeeksi hyvä asianajaja", hän selittää.

Kassimin ja Khalidin ollessa matkassa, useat muuten niin vaikeasti aukeavat ovet raottuvat ja pääsemme tapaamaan lisää "paperittomia" ympäri kaupunkia.

Treffaamme Mustafan, irakilaisen autopeltisepän. Hän teki useamman kuukauden ihan rehellisiä töitä, mutta kolmannen hylätyn turvapaikkahakemuksen jälkeen vaihtoi takaisin pimeisiin hommiin. Työ on sama, palkka puolet pienempi. 22-vuotiaan Omarin, etsintäkuulutetun, jolla on käännytyspäätös niskassaan. Hän työskentelee automaalaamossa Malmön pohjoispuolella. Vartija-Saidin, joka tekee töitä kaupassa 25 kruunun tuntipalkalla. Hassanin, jonka palkka huonekaluliikkeessä on 19 kruunua tunnilta. Automaalaamossa töitä paiskivan Karimin tuntiliksa vaihtelee 22 ja 28 kruunun välillä.
Kuinka moni sitten on samassa tilanteessa heidän kanssaan?

"Kaikki. Kaikki turvapaikan hakijat. Tai ainakin kaikki ne, jotka tunnemme", on jokaisen vastaus.

"Kuinka kukaan pystyisi muuten pärjäämään Maahanmuuttoviraston 61 kruunun diskorahalla. Joka sekin otetaan pois, kun käännytyspäätös tulee", he kertovat.

"He pakottavat meidät tähän. Haluan maksaa veroja. Haluan itselleni henkilötunnuksen, että voin mennä töihin Volvolle tai Scanialle. Mitä me voimme tehdä? No, voisimmehan tietenkin varastella tai kolkata kadunmiehiä ja viedä heidän rahansa – tai sitten tehdä tätä työtä 25 kruunun tuntipalkalla. Tämä on minun valintani. Haluan pitää kunniastani kiinni", sanoo Kassim.

Kassim ja muut tavatut henkilöt asuvat kaikki ystävien ja tuttavien nurkissa. He maksavat siitä hyvästä 1.500 – 2.000 kruunua kuussa. Tuo summa on siis suurempi kuin mitä he Maahanmuuttovirastolta kuittaavat, jonka viraston oman ilmoituksen mukaan tulisi riittää vaatteisiin, kenkiin, sairaanhoitoon, lääkkeisiin, hammashuoltoon, henkilökohtaisen hygienian ylläpitoon, muihin kulutustavaroihin ja vapaa-ajan aktiviteetteihin.

Maahanmuuttoviranomaisten mukaan 547 turvapaikanhakijaa elää maan alla Malmössä ja 1.294 on ihan virallisesti kirjoilla siellä. Todellisuudessa määrä on luultavimmin suurempi, sillä muualla kirjoilla olevat turvapaikanhakijat ovat siellä, missä on mahdollisuuksia piilotteluun ja pimeään työntekoon. Kuten Malmössä.

Lumeosoitteiden käyttö on laajalle levinnyt ilmiö. Useimmat haastellut "paperittomat" ovat kirjoilla muulla missä he todellisuudessa asuvat. Lumeosoitteen mukaan heidät on viranomaistiedoissa merkitty asuvaski jonkun oleskeluluvan omaavan maanmiehensä nurkissa. Tämä on yksi tapa pitää etäisyyttä viranomaisiin ja se maksaa heille 200 – 500 kruunua kuussa.

"Minua hävettää. Häpeän, että omat maanmiehet käyttävät turvapaikan hakijoiden hädänalaista asemaa tällä tavoin hyödykseen", sanoo Khalid.

"Paperittomien" hyväksikäyttö halpana työvoimana on tavallisinta pienyrittäjien parissa, mutta monet merkit osoittavat, että sitä esiintyy myös joissain Malmön nopeiten kasvavien yritysten piirissä.

13. huhtikuuta kello 9.30 kolme poliisibussia piirittää Özen Allfruktin tilat. Yrityksen llikevaihto on 70 miljoonaa kruunua. Rajaviranomaisen siviiliasuiset tutkijat hipsivät varastoon ja taukotiloihin ja tutkivat parinkymmenen henkilön paperit. Muutama heistä pystyy osoittamaan olevansa töissä paikassa, loput väittävät että olivat juuri tulleet hakemaan Özeniltä työharjoittelupaikkaa tai olivat piipahtaneet vain kaveria moikkaamaan, vaikka monien vaihtovaatteet löytyivät henkilökunnan pukukopista.

Tällä kertaa kolmen matka jatkui poliisitalolle. Kahdella heistä oli käännytyspäätös entuudestaan. Kolmas oli oleillut maassa ilman papereita ja ajatteli nyt olevan otollinen aika hakea turvapaikkaa.

Kaksi viikkoa aiemmin viranomaiset olivat käyneet Abdosilla, joka on yksi Malmön suurimmista elintarvikealan yrityksistä 130 miljoonan kruunun liikevaihdollaan. Jälleen parikymmentä henkeä tarkastettiin. Viiden paperit olivat niin epäselvät, että he lähtivät kamarille. Kahdella heistä oli etsintäkuulutus päällä.

"He olivat varmaan jotain asiakkaita. En ole niin kauhean hyvin paneutut henkilöstöasioihin", kertoo toimitusjohtaja Samir Abdo ja kieltätyy vastaamasta lisäkysymyksiin.
Zeynel Özen, Özen Allfruktin omistaja, väittää heiltä poliisin mukaansa nappaamista yhden olleen vain kavereitaan tervehtimässä. Toinen oli Maahanmuuttoviraston kautta työharjoittelussa ja kolmas oli ollut talossa jo kolme vuotta, mutta tieto oleskeluvan umpeutumisesta ei ollut kantautunut yrityksen korviin.

Todellisuudessa viimeksimainitulla ei ollut koskaan ollut oleskelu- tai työlupaa vaikka hän pari vuotta aiemmin sellaisia oli yrittänyt saada. Vaikka tämä oli ollut kolme vuotta Özenillä töissä, hänen verorekisterinsä vuodelta 2008 näytti pyöreätä nollaa ja vuoden 2009 kohdallakin verotettava tulo oli vain 73.000 kruunua.

Eikä Maahanmuuttovirastolta ole lähetetty työharjoittelijoita Özenille.

Kyseessä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun rajapoliisi kävi harventamassa Abdos Multifoodin ja Özen Allfruktin henkilöstöä. Lisäksi eräs turvapaikanhakija kertoo tehneensä 10 tunnin työpäiviä 150 kruunun päiväpalkalla yhdessä Malmön suosituimmista ravintolaketjuista.

"Minun tietojeni mukaan meillä ei ole tällaisia ollut. Mutta en tiedä ajasta ennen minua tai minun jälkeeni", kertoo aiemmin yhdessä isänsä kanssa Falafel No 1-ketjua pyörittänyt Sadoo Iskandarani, joka sittemmin on perustanut oman liikeyrityksen.

Nykyisessä työmarkkinatilanteessa Sadoo ei voi ymmärtää kukaan vaivautuisi käyttämään pimeätä työvoimaa. Työkkäristä saa harjoittelijoita puoli-ilmaiseksi ja siitäkin vähästä mitä harjoittelija tienaa, valde maksaa vielä omasta kukkarostaan 60 – 80% palkkatukena.

Rajapoliisin arkistoista löytyy satamäärin muistioita vierailuista partureihin, pizzerioihin, autopesuloihin – ja kaikki viittaa siihen, että pimeän työvoiman levinneisyys Malmössä on sitä luokkaa, että kukaan malmöläinen ei omalla kuluttamisellaan välty tukemasta pimeän työn teettämistä. Myöskään Malmön kaupunki ei muodosta poikkeusta, sillä se on tilannut hedelmiä kouluihin, ruokaa yksinsaapuneitten pakolaislasten asuntoloihin ja vihanneksia Malmön linnassa pidettäville eläimille juurikin Abodsilta ja Özeniltä.

Viime vuosina on satunnaisesti paljastunut laittoman työvoiman käyttöä pesula-, siivous- ja ravintola-alalla, mutta ilmiö huomattavasti vakavampi kuin on annettu ymmärtää.

Ja Ruotsin viranomaiset ovat hyvin tietoisia tästä.

Vuonna 1998 Maahanmuuttovirasto käynnisti Argus-projektin, joka oli ottanut nimensä Kreikan mytologian jättiläiseltä, jonka sadasta silmästä jotkin olivat aina auki. Tarkoituksena oli, niin pitkälle kuin se suinkin oli mahdollista, kartoittaa ja päivittää tietoa ja taistella kaikin mahdollisin keinoin sellaisia juksauksia vastaan, joissa ulkomaalaistaustaiset olivat mukana. Kaksi vuotta myöhemmin projektista julkaistun raportin mukaan lumeliitot, väärin perustein tapahtuvat perheenyhdistämiset, pimeän työn teko, laiton maassaoleskelu, kaksoishenkilöllisyydet, perustettomat turvapaikkahakemukset ja tukijuksaukset olivat tavallisia luvanhakijoiden keskuudessa.

Yksi selitys sille, miksi poliitikot, viranomaiset ja media lakaisivat raportin maan alle saattoi olla se, että siinä keskityttiin yksistään yksilön vastuuseen, eikä alettu analysoimaan ilmiön syitä tai sen humanitäärisiä seurauksia. Turhaa työtä ei kuitenkaan tehty, sillä raportti kului senkin edestä maahanmuuttokriittisten käsissä todisteena Ruotsin pakolaispolitiikan todellisuuden pimittämisestä, mikä aiheuttikin sen, että Maahanmuuttovirasto vähin äänin poisti raportin verkkosivuiltaan. Argus-työryhmä lakkautettiin vuonna 2003 – koska pelättiin muukalaisvastaisuuden kasvua, arvio Maahanmuuttoviraston asiantuntija Ola Andersson, yksi Argusryhmään osallistuneista tutkijoista.

"Se oli hyvin outoa. Meille ei koskaan kerrottu mitään syytä lakkauttamiselle. Luulen että pelättiin kritiikkiä. Tapanahan on ollut, että tälläisistä asioista vähän niin kuin vaietaan. Tapasimme muutamia poliitikkoja ja kerroimme heille kaikesta tästä, mutta he vain ihmettelivät, "ai noinko se on?"", muistelee Andersson.

Kuinka tahansa Argusraporttia halutaan tulkita, osoittaa se selkeästi sen, että ruotsalaiset poliitikot jo 11 vuotta sitten tiesivät, että osaa turvapaikanhakijoista surutta hyväksikäytetään ruotsalaisilla työmarkkinoilla.

Onko hiljaisuus viranomaisten taholta myöntymisen merkki?

"En tiedä, mutta on täysin selvää että on kammottavaa katsoa sormien läpi kun ihmisiä hyväksikäytetään tällä tavoin", lataa Ola Andersson.

Onko diskorahan suurudella merkitystä asiaan?

"Eihän se iso summa ole. Tasaisin väliajoin sitä on kuitenkin nostettu. Meidän suuri ongelmamme kuitenkin on se, että me emme tiedä keitä tänne tulee ja millä asioilla, koska yhdeksällä kymmenestä ei ole minkään valtakunnan papereita. Me emme tiedä mistä he tulevat, missä he asuvat, tekevätkö he töitä vaiko ei. Yksinkertaisesti, meillä ei ole asiaan minkäänlaista kontrollia".

Argus-raportti peräänkuulutti tiiviimpää yhetistyötä viranomaisten välillä, mikä osittain toteutuikin, mutta edelleen viranomaisten valtuudet eivät ole yhtäläiset. Tämän seurauksena esimerkiksi pimeää työtä teettävät pääsevät kuin koira veräjästä ja sen tekijät ottavat kaikki riskit. Kun poliisi tulee noutamaan "paperittoman" työpaikaltaan, työnantajalle asiasta ei koidu mitään seurauksia, koska poliisi hakee pois vain "paperittoman", joka pitää saada käännytyspäätöksen mukaan pois maasta. Verovirasto ei pääse kaikkiin tarvittaviin tietoihin käsiksi jne. Joku kassakonettaan ruuvaava kebab-kauppias saattaa saada 10.000 – 20.000 kruunun sakot, jos hän jää kiinni toistamiseen tempustaan vuoden sisällä. Ei siis ole ihme, että riskianalyysin mukaan kone kannattaa virittää, jos sillä säästää miljoonia, jolla voi maksaa esimerkiksi pimeitä palkkoja.

Jo 11 vuotta sitten Argus-ryhmä totesi turvapaikanhakijoiden harjoittelupaikkojen ja työlupien olevan oiva tapa vilunkiyrittäjille käyttää hädänalaisia ihmisiä hyväkseen.

"Työperäinen maahanmuutto tarjoaa tulijoille mahdollisuuden toteuttaa unelmansa ja antaa resursseja Ruotsin hyvinvoinnin edistämiselle", julistaa maahanmuuttoministeri Tobias Billström hallituksen kotisivuilla.

Kassim on työtä tekevä maahanmuuttaja, ei työperäinen maahanmuuttaja. Ero on suuri.

Kun hän tulee kotiin töistä, hän menee suihkuun ja seisoo siellä joskus tunnin saadakseen kylmän karistettua luistaan. Kylmyys lähtee, mutta stressi jää.

Koska elämäsi on viimeksi tuntunut normaalilta?

"Vuoden 2003 USAn miehityksen jälkeen mikään ei ole ollut normaalia. Luulimme että elämä loppuu siihen, ihan kirjaimellisesti. Sen jälkeen mitä Irakissa olen nähnyt, epäilen voiko se enää koskaan tulla normaaliksi toimivaksi valtioksi. Siksi minua huolettaa, kun Maahanmuuttovirastosta kerrotaan olojen olevan vakaat siellä. Jotkut apujärjestöt kuitenkin rankkaavat Irakin maailman vaarallisimmaksi maaksi. Monet maat ovat pidättäytyneet palauttamasta ihmisiä Irakiin. Miksi Ruotsi kuitenkin jatkaa palautuksia?"

"Joskus niiden kuuden kuukauden aikana poliisia piileskellesäni unohdin olevani ihminen", Kassim kertoo.

"On vaikeaa pitää ajatuksia koossa paineen alla. Pitää saada rahat jostain vuokraan, löytää paikka missä asua, järjestää itselleen ruokaa, pestä pyykkiä. Kun päästäsi on luvattu palkkio, näiden asioiden hoitaminen samanaikaisesti voi olla todella vaikeaa."

"Luulin että kaikki puhuivat minusta, että he osoittelivat minua. Koko ajan olin hermostunut. En ollut enää ihminen. Elin pimeydessä, en uskaltanut pyöräillä, ajaa autolla, oli vain jatkettava matkaa. Jos poliisi seisoi sadan metrin päässä, sydän hyppäsi kurkkuun. Kaikki tietävät tuon tunteen."

Kerran käryn käyminen oli hyvin lähellä. Karmin oli suihkussa, kun poliisi soitti ovikelloa.

"Veljeni avasi kylpyhuoneen oven ja sormen huulilleen nostamalla kertoi, että nyt kannattaa olla hiljaa. Juoksin ulos alasti paita ja housut kainalossa. Minuutissa hyppäsin alas parvekkeelta ja juoksin minkä jaloistani pääsin. En ehtinyt edes kenkiä ottaa mukaan."

Kassim valitti tapauksestaan Euroopan unioinin tuomioistuimeen, mikä sai Maahanmuuttoviraston pistämään käännytyksen toistaiseksi jäihin.

"Päätös käännytyksen jäädyttämisestä tuntui ihmeeltä. Äkkiä tunsin itseni normaaliksi ihmiseksi taas, vedin syvään henkeä ja astuin pois maan alta. Mutta silti tuntuu siltä, että hetkenä minä hyvänsä herään ja huomaan kaiken olleen unta vain".

Ankarasta Amnestyn, Eurooppa-neuvoston ja UNHCR:n kritiikistä huolimatta Maahanmuuttoviraston pakkokäännytysten määrä on tuplaantunut viime vuosina. Kukaan ei pistä rikkaa ristiin, että Kassim, Khalid, Amir, Omar tai Said välttyisi tältä kohtalolta.

"Jos voisin olla varma turvallisuudestani Irakissa, miksi olisin täällä ja työskentelisin orjana pelkoa pyllyn alla koko ajan tuntien", kysyy Kassim.

Sydsvenskan

[foobar]

Se ei vaikuta olevan minkään sortin ongelma, että tällaista porukkaa lappaa maahan sisään ja käännytyspäätöksiä ei edes näytellä noudatettavan. Uhreja kaikki.

Olkoon asiat kuinka huonosti tahansa kotimaassa, niin vierailla mailla on tapana kunnioittaa niiden lakeja. Paitsi Ruotsissa tietenkin, missä se lakien noudattamattomuuskin on vain ja ainoastaan ruotsalaisten syytä.

[thinkingmind]

Todella yllättävä artikkeli ruotsin sensuuri-lehdistössä.
Toivottavasti pato murtuu sielläkin ja maahanmuuton todellisuutta aletaan raportoida.

[Lasse]

Jotkut kaipaavat samanlaista meininkiä Suomeenkin:

Rakennusalalla ammattitaito kunniaan ja sitä kautta kilpailuetua suomalaisille. Muuten kyllä saa mun puolesta tehdä työt kuka vaan kansalaisuudesta riippumatta yhteiskunnan ulkopuolella, jos se on jäänyt ainoaksi keinoksi pyörittää esim. rakennusalaa maassamme tällä hetkellä.

Mieluummin harmaata taloutta ravintola/rakennusalalla kuin ei mitään yhtä positiivista sen tilalle, on mun teesit asian tiimoilta. Kaikki maksavat kuitenkin ALV:a kansainvälisen vertailun mittareilla niin paljon ylimääräistä Suomessa, että jostakin mielellään jättää sitten veroja maksamatta, jos on aivan pakko tehdä niin pärjätäkseen.

--Lasse

[Ernst]

Jotkut kaipaavat samanlaista meininkiä Suomeenkin:

Rakennusalalla ammattitaito kunniaan ja sitä kautta kilpailuetua suomalaisille. Muuten kyllä saa mun puolesta tehdä työt kuka vaan kansalaisuudesta riippumatta yhteiskunnan ulkopuolella, jos se on jäänyt ainoaksi keinoksi pyörittää esim. rakennusalaa maassamme tällä hetkellä.

Mieluummin harmaata taloutta ravintola/rakennusalalla kuin ei mitään yhtä positiivista sen tilalle, on mun teesit asian tiimoilta. Kaikki maksavat kuitenkin ALV:a kansainvälisen vertailun mittareilla niin paljon ylimääräistä Suomessa, että jostakin mielellään jättää sitten veroja maksamatta, jos on aivan pakko tehdä niin pärjätäkseen.

--Lasse

Lainasit tasapainotonta epärealistia.

[Roope]

Kiitos kääntämisestä. Kuten artikkeli osoittaa, niin moni hyötyy taloudellisesti turvapaikkamaahanmuutosta ja sen seurauksena kasvavasta laittomien maahanmuuttajien määrästä. Halua laittomien maahanmuuttajien kiinniottoihin ja karkotuksiin sekä heitä työllistävien (lähinnä toisten maahanmuuttajien) rankaisemiseen ei tunnu löytyvän. Ruotsissa sellaisen ehdottaminen johtaa välittömästi främlingsfientlig-syytöksiin.

[Dirre]

sanottiinko siinä jotenkin sivuten että pääasiassa näitä maahanmuuttajien riistäjiä ja hyväksikäyttäjiä ovat maahamuuttajia myös eikä perus svenssoneita

[foobar]

sanottiinko siinä jotenkin sivuten että pääasiassa näitä maahanmuuttajien riistäjiä ja hyväksikäyttäjiä ovat maahamuuttajia myös eikä perus svenssoneita

Mutta ongelma on pohjimmiltaan ruotsalaisen yhteiskunnan luomus - kun ei olla oltu riittävän myötämielisiä ja anteliaita maahanmuuttajille. Toki ehkä ruotsalaisittain artikkeli on tilannetta raflaavasti kyseenalaistava, mutta tulijoiden toimintatapoja ei mitenkään suostuta yhdistämään vastuuseen, joka samalla tapaa härskisti lakia kunnioittamattomien kohdalla tekisi kantaruotsalaisista perustellusti rikollisia alta aikayksikön. Ainoa selkeästi mainittu perimmäinen syyllinen koko tilanteeseen oli ulkomaalaisvirasto, jonka pitäisi vaan jakaa kaikkea kaikille tulijoille.

[Lemmy]

Ratkaisuhan ei ole, että verottaja, ammattiliitot ja poliisi ratsaavat yhdessä ja jakavat tietonsa. Se ei silti tosin poista "paperittomien" alkuperäistä ongelmaa.

[Roope]

Paperittomalla siirtolaisella tarkoitetaan henkilöä, jolla ei ole oleskelulupaa maahan, jossa hän oleskelee. Näitä ihmisiä arvioidaan olevan Suomessa joitakin satoja.

Kuka kuuntelee köyhää paperitonta siirtolaista? -seminaari järjestettiin Lahden Kirkkopäivien yhteydessä 14.5.2011. Yhdessä työhön -projekti oli yksi seminaarin toteuttajista. Kirkkopäivillä oli esillä myös paperittomien elämäntarinoita esittelevä valokuvanäyttely.

Alla kooste tapahtumasta sekä keskustelun pohjalta laaditut teesit paperittomien maahanmuuttajien tilanteen parantamiseksi.

Kuka kuuntelee köyhää paperitonta siirtolaista? -seminaari

[rähmis]

Paperittomalla siirtolaisella tarkoitetaan henkilöä, jolla ei ole oleskelulupaa maahan, jossa hän oleskelee. Näitä ihmisiä arvioidaan olevan Suomessa joitakin satoja.

Kuka kuuntelee köyhää paperitonta siirtolaista? -seminaari järjestettiin Lahden Kirkkopäivien yhteydessä 14.5.2011. Yhdessä työhön -projekti oli yksi seminaarin toteuttajista. Kirkkopäivillä oli esillä myös paperittomien elämäntarinoita esittelevä valokuvanäyttely.

Alla kooste tapahtumasta sekä keskustelun pohjalta laaditut teesit paperittomien maahanmuuttajien tilanteen parantamiseksi.

Kuka kuuntelee köyhää paperitonta siirtolaista? -seminaari

Tämä sanakikkailu jaksaa aina riemastuttaa.

Järjestetään seminaari syrjityistä lapsirakkaista, jotta voidaan pohtia kuinka pedofiileja voidaan auttaa.

Sydsvenskanin artikkeli on poikinut jokseenkin odotetunlaisen reaktion.

Pohjat löi heti lisää diskorahaa vaatinut Ilmar Reepalu, joka on järkyttynyt kuulemastaan sekä Amnestyn päälakimies Madelaine Seidlitz, joka ei voi käsittää kuinka maassa laittomasti oleskelevat saavat huonompaa palkkaa kuin muut.

Ketään ei tuntunut huolestuttavan se, että kaupungissa notkuu leegio ihmisiä laittomasti, jotka toisin kuin jutun henkilöt, hankkivat toimeentulonsa muilla keinoin.

Kuten siinä Asylsvenskanin sunnuntaisessa jutussa sanottiin, kukaan ei tunnusta ongelman olemassaoloa, mutta kaikki tietävät mikä on pelin henki.

Tobias Billström on luvannut lehdelle haastattelun myöhemmin tänään.

Sydsvenskan

[pelle12]

 Ruotsillahan pyyhkii talouden saralla kaikilla mitattavilla sektoreilla paremmin kuin Suomessa. Olisiko tässä yksi syy? Aikooko Suomi ottaa mallia Ruotsista? Ainakaan huhujen mukaan RKP:tä ja Kokkareita ei näytä harmaa talous kiinnostavan.

[Jouko]

Paperiton siirtolainen? Uudenuutukainen uusiosana laittomalle maahantunkeutujalle.

[jupeli]

Paperittomalla siirtolaisella tarkoitetaan henkilöä, jolla ei ole oleskelulupaa maahan, jossa hän oleskelee. Näitä ihmisiä arvioidaan olevan Suomessa joitakin satoja.

Kuka kuuntelee köyhää paperitonta siirtolaista? -seminaari järjestettiin Lahden Kirkkopäivien yhteydessä 14.5.2011. Yhdessä työhön -projekti oli yksi seminaarin toteuttajista. Kirkkopäivillä oli esillä myös paperittomien elämäntarinoita esittelevä valokuvanäyttely.

Alla kooste tapahtumasta sekä keskustelun pohjalta laaditut teesit paperittomien maahanmuuttajien tilanteen parantamiseksi.

Kuka kuuntelee köyhää paperitonta siirtolaista? -seminaari

Anteeksi, mutta miten voi olla siirtolainen, jos on paperiton? Köyhyyden ymmärrän.

[Eino P. Keravalta]

Paperiton siirtolainen? Uudenuutukainen uusiosana laittomalle maahantunkeutujalle.

Suomeenkin oli aikanaan tulossa tuhansittain paperittomia siirtolaisia, mutta veteraanimme eivät ymmärtäneet oikein monikulttuurisuuden päälle, vaan katsoivat, ettei paperittomilla ole asiaa tänne.

Tosin nämä maahamme pyrkineet paperittomat tekivät sen virheen, että tulivat pyssyjen kanssa. Nykyisin paperittomat ovat ovelampia: tulevat ilman pyssyjä ja hankkivat ne vasta maahan päästyään. Hittoako sitä muutenkaan kantamaan koko matkaa?

[MoonShine]

Ärkoopeesekoomus suorastaan rakastaa paperittomia ja polkupalkkoihin tyytyviä siirtolaisia.
Siksi Benin tuskastumisreaktio on hivenen liian läpinäkyvä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011061313881960_uu.shtml

[Tuusula]

Joka kerta kun käytte pizzalla joka maksaa 4.5 euroa teitä
palvelee todennäköisesti paperiton, tai ainakin verottajalle
tuntematon veijari.

Tuskimpa ne kotipizzan 8.5 euron pizzat pelkkään ahneuteen perustuu.

[Jouko]

Paperiton siirtolainen? Uudenuutukainen uusiosana laittomalle maahantunkeutujalle.

Suomeenkin oli aikanaan tulossa tuhansittain paperittomia siirtolaisia, mutta veteraanimme eivät ymmärtäneet oikein monikulttuurisuuden päälle, vaan katsoivat, ettei paperittomilla ole asiaa tänne.

Tosin nämä maahamme pyrkineet paperittomat tekivät sen virheen, että tulivat pyssyjen kanssa. Nykyisin paperittomat ovat ovelampia: tulevat ilman pyssyjä ja hankkivat ne vasta maahan päästyään. Hittoako sitä muutenkaan kantamaan koko matkaa?

Jos ja kun terrorismi Suomeen rantautuu koko voimallaan niin helppo on työnsä. Omat nilkkimme alimmasta ituhipistä/prekaeetusta ylimpiin virkamiehiin ja poliitikoihin järjestää lokoisat oltavat piileskelevien terroristisolujen paikallisosastoille. Antavat vielä koulutustakin vaikkapa kemiassa, joka on tärkeää räjähdeopissa.

Aselaki tiukkeni mutta sehän ei koske laittomia aseita. Positiivinen syrjintä takaa työpaikan potentiaaliselle terroristille vaikkapa ydinvoimalan porttien sisäpuolella. Eduskuntakin on maino kohde vaikka vähäisempiä hallintorakennuksia varalle löytyy. Ja kaikki etnistä värinää pursuilevat massakokoontumispaikat ovat terroristin parhaita solutuspaikkoja.

[rähmis]

Sydsvenskanin artikkeli on poikinut jokseenkin odotetunlaisen reaktion.

Pohjat löi heti lisää diskorahaa vaatinut Ilmar Reepalu, joka on järkyttynyt kuulemastaan sekä Amnestyn päälakimies Madelaine Seidlitz, joka ei voi käsittää kuinka maassa laittomasti oleskelevat saavat huonompaa palkkaa kuin muut.

Ketään ei tuntunut huolestuttavan se, että kaupungissa notkuu leegio ihmisiä laittomasti, jotka toisin kuin jutun henkilöt, hankkivat toimeentulonsa muilla keinoin.

Kuten siinä Asylsvenskanin sunnuntaisessa jutussa sanottiin, kukaan ei tunnusta ongelman olemassaoloa, mutta kaikki tietävät mikä on pelin henki.

Tobias Billström on luvannut lehdelle haastattelun myöhemmin tänään.

Sydsvenskan

Billström veti pisteet kotiin Sydsvenskanin ruuvipenkissä. Diskorahaa ei nosteta, mutta pimeän työn teettäjää tullaan rankaisemaan lujemmin.

Kun humanistitoimittaja kysyi, yllättyikö ministeri raportin tiedoista, hän vastasi yllättyneensä siitä, ettei ihmiset muka tajua missä mennään kun he ostavat alihintaisia tuotteita / palveluita.

Lisädiskorahasta kitisemällä Sydsvenskan meni miinaan ja jostain syystä eivät edes yrittäneet peitellä asiaa. Varsinaisessa raportissahan siis kerrottiin lähinnä maassa laittomasti notkuvista tyypeistä, jotka sitä seuranneesseen nyyhkyjuttuun muuttuivat taikasauvan heilautuksella sorretuiksi turvapaikanhakijoiksi, jotka joutuvat tekemään pimeitä töitä henkensä pitimiksi.

Billström latasi, ettei diskoraha nouse. Eikä näille tyypeille edes tarvitsisi maksaa mitään, koska he ovat saaneet käännytyspäätöksen ja notkuvat maassa ilman lupaa. Nälkäkuoleman partaalla olevista turvapaikanhakijoista hän toteaa, että he voivat aina halutessaan valita maahanmuuttoviraston tarjoaman majoitusvaihtoehdon, missä ruoka tulee pöytään kuin manulle illallinen ja muutkin perustarpeet tulevat tyydytetyiksi.

Siihen valitusvirteen, että turvapaikanhakijoiden on pakko tehdä pimeitä töitä, koska kukaan ei työllistä heitä virallisesti, Billström sanoo, että samaa argumenttia käyttää jokainen pimeitä töitä tekevä. Valde antaa turvapaikanhakijoille mahdollisuuden tehdä töitä, mutta ei järjestä heille duunia.

Viimeisenä oljenkortena toimittaja tarttuu kylmässä vertaassa 25 kruunun tuntipalkalla töitä paiskivaan Kassimiin, jonka hammas oli kipeä.

Tobias ei lähtenyt kommentoimaan yksittäistapauksia enempää, kuin toteamalla Kassimin tulleen maahan turvapaikan hakijana ja saaneen kielteisen päätöksen, minkä jälkeen hänen tulisi poistua maasta eikä jäädä verstaan lattialle makaamaan. Kyseessä on koko turvapaikkapolitiikan uskottavuudesta. Jos siitä ei pystytä pitämään kiinni, edessä on kahta isommat ongelmat tulevaisuudessa.

Sydsvenskan

[Jaakko P.]

...kuin manulle illallinen...

Mauno-vertaus on mielestäni jo vanhentunut. "Kuin mamulle illallinen" on nykyaikaa.