Jakautuuko Perussuomalainen puolue tulevaisuudessa?

[illmaninati]

Varmaan tämä ajatusmalli on esitettykin, mutta tietyn ryhmän joutuessa ympäröivän paineen alle, tapaa ko. poppoon keskinäinen tiiviys ja dynamiikka vain parantua. En minäkään olisi niin kovasti tehnyt PS:n puolustelua ruohonjuuritasolla, jos vastustajat eivät olisi niin julkeasti osoittaneet halveksuntaa ja vihaa.

[Vörå]

En minäkään olisi niin kovasti tehnyt PS:n puolustelua ruohonjuuritasolla, jos vastustajat eivät olisi niin julkeasti osoittaneet halveksuntaa ja vihaa.

Väitän etten kyllä ole tuntenut minkäänlaista vihaa perus-suomalaisten nousun johdosta, tai halveksuntaa. Myönnettäköön että tiettyä snobismia kyllä on ilmassa näiden perämetsien miesten suhteen. Mutta kyllähän etenkin smp-henkiset retroilijat ovat aika positiivisia hahmoja, hyvin tavallisia ihmisiä, perus-suomalaisia, joiden puurtamiselle tämän maan vauraus pitkälle rakentuu.

Se "unohdettu kansa", jota Vennamo lähinnä käytti hyväkseen omien tavoitteidensa ajamiseen, oli muuten myös sellainen ihmisryhmä, jolle olisi toivonut parempaa poliittista edustusta - jos joskus näette dokumentteja sodanjälkeisen ajan pienviljelijöistä niin katselkaa niitä kasvoja, sellaista elämän kestävää armotonta ruumiillista työtä me emme enää pysty käsittämään postmodernissa hyvinvointi-Suomessamme.

Mutta tunnustan, että hommalaisuus tuntuu minusta jotensakin monta astetta vieraammalta (ja osin jopa epämiellyttävältä) poliittiselta liikkeeltä. Tehdään tikusta asiaa (kun maassa on about kaksi somalia ja yksi kurdi), ja hätkähdyttävän moni oli talouspoliittisesti uusliberaaleilla, osa jopa libertaarisilla linjoilla. Myöskin Guru itse. Vaikka makuasioitahan nämä!

En nyt osaa hommalaisuuttakaan tietenkään halveksua tai vihata, vähän vain oudoksun koko ilmiötä. Ehkä tämän tyyppisen ajattelun leviäminen on itsessään, toisin kuin siis maahanmuutto, jonkinlainen merkki lännen kellunnan kasvavasta vaivalloisuudesta - aivan kieltämättä irrationaalisuus tuntuu lännessä kasvavan, jopa anti-empirismi, "facts on the ground don't matter".

Anyway, tästä näkökulmasta tosiaan vähän toivon PS:n jakautumista, etenkin kun puolueen valtavirta talous- ja sosiaalipoliittisilta linjoiltaan selvästi eroaa Gurusta ja hommalaisuuden valtavirrasta. Mutta se on myönnettävä ettei tästä mitään merkkejä vielä ole näkynyt. Toisaalta puoluetta ja eduskuntaryhmää ei vielä ole koiteltu millään vaikeilla ja rajalinjat paljastavilla ratkaisuilla.

[ilmarinen]

Jos Perussuomalaiset ovat mukana kokoomusjohtoisessa hallituksessa, joka kasvattaa edelleen takauksia ja vie Suomen  EVM:iin, uskon, että hajaannus on mahdollinen. Tämä pätee myös, jos perussuomalaisille annetaan erivapauksia äänestää tyhjää tms.

Kepun Laanisen hyökkäys Perussuomalaisia vastaan, lässytys vastuun kantamisesta on nähtävä puhtaasti tästä valossa. Kepun johdon suurin toive on Perussuomalaisten hajoaminen.

[illmaninati]

Väitän etten kyllä ole tuntenut minkäänlaista vihaa perus-suomalaisten nousun johdosta, tai halveksuntaa. Myönnettäköön että tiettyä snobismia kyllä on ilmassa näiden perämetsien miesten suhteen. Mutta kyllähän etenkin smp-henkiset retroilijat ovat aika positiivisia hahmoja, hyvin tavallisia ihmisiä, perus-suomalaisia, joiden puurtamiselle tämän maan vauraus pitkälle rakentuu.

Ensinnäkin kiitos tekstistäsi. Se on juuri sellaista mitä arvostan, eli minusta tuntuu että rehellisesti kerrot oman suhteesi ilmiöön.

Se, että meille molemmille varmaan näkyy selkeiten molempien suuntauksien ääripäät, ei liene mitenkään outoa. Minä ainakin reagoin voimakkaimmin niihin älyllisesti epärehellisiin kärjistyksiin, mistä oma "aktiivisuus" sitten kumpusi. Kuitenkin näissä keskusteluissa koin voimakasta tunnetta olevani se loogisesti asioita perusteleva osapuoli, kun taas lietsojat hiljenivät kunnes iltapäivälehdistä saatiin uusi lööppi aiheeksi. Ja niistähän PS on "nauttinut" suhteettoman paljon kokoonsa nähden.

Se "unohdettu kansa", jota Vennamo lähinnä käytti hyväkseen omien tavoitteidensa ajamiseen, oli muuten myös sellainen ihmisryhmä, jolle olisi toivonut parempaa poliittista edustusta - jos joskus näette dokumentteja sodanjälkeisen ajan pienviljelijöistä niin katselkaa niitä kasvoja, sellaista elämän kestävää armotonta ruumiillista työtä me emme enää pysty käsittämään postmodernissa hyvinvointi-Suomessamme.

Minun nykyinen perussuomalaisuuteni (entinen muu puolue, ei aktiivi) perustuu paljon samaan kuin tässä kerrot. Vaikka itse tienaankin perseelläni kuin huorat ikään, on arvostukseni todellisia tekijöitä kohtaan suuri. Viimeksi tänään koitin kiinnittää johdon huomiota työn tehostamisen aiheuttamista konkreettisista negatiivisista vaikutuksista toisella puolella taloa.
Pykälää vanhempien sukupolvien taakkaa en toki vähättele, mutta totuus on että esimerkiksi 70-luvulla oli kovan duunin lisäksi myös inhimillistä löysää mikä auttoi työssä jaksamiseen. Työn minusta pitää olla mielekästä.

Anyway, tästä näkökulmasta tosiaan vähän toivon PS:n jakautumista, etenkin kun puolueen valtavirta talous- ja sosiaalipoliittisilta linjoiltaan selvästi eroaa Gurusta ja hommalaisuuden valtavirrasta. Mutta se on myönnettävä ettei tästä mitään merkkejä vielä ole näkynyt. Toisaalta puoluetta ja eduskuntaryhmää ei vielä ole koiteltu millään vaikeilla ja rajalinjat paljastavilla ratkaisuilla.

Tätä itse olen paljon kritisoinut, eli paljon on puettu omia toiveita jonkinlaiseksi poliittiseksi analyysiksi. Siitä taas hatun nosto nimimerkillesi, että sanot sen suoraan.

PS varmaan kärsisi puolueena kannatuskatoa enemmän mikäli vastakkainasettelua ei esiintyisi lainkaan. Nyt surkeimmat yritykset pitävät huolen, että ehkä oikeasti höttöä sisältäneitä seiniäkin vain taputellaan tiiviimmäksi.

Saattaa olla että varsinkin mahdollinen hallitustaival tuottaa sitten ensimmäisiä railoja onnellisen perheen julkisivuun, mutta toisaalta pienet miehet jostain kuiskii että PS:n eduskuntaryhmä on - vastoin ehkä omiakin odotuksia - osoittautumassa aika helvetin päteväksi porukaksi tehdä politiikkaa.

[Martikainen]

Mutta tunnustan, että hommalaisuus tuntuu minusta jotensakin monta astetta vieraammalta (ja osin jopa epämiellyttävältä) poliittiselta liikkeeltä. Tehdään tikusta asiaa (kun maassa on about kaksi somalia ja yksi kurdi)

Tarkoitushan on välttää ne virheet mitä läntisessä Euroopassa on tehty. Suomessa olevien ulkomaalaisten tämänhetkinen määrä on tässä sivuseikka, koska asian ydin on se sinisilmäinen ja idealistinen maahanmuuttopolitiikka, joka ajan mittaan vie meidät samoihin ongelmiin mitkä näkyvät jo muualla.

[Vörå]

Anyway, tästä näkökulmasta tosiaan vähän toivon PS:n jakautumista, etenkin kun puolueen valtavirta talous- ja sosiaalipoliittisilta linjoiltaan selvästi eroaa Gurusta ja hommalaisuuden valtavirrasta. Mutta se on myönnettävä ettei tästä mitään merkkejä vielä ole näkynyt. Toisaalta puoluetta ja eduskuntaryhmää ei vielä ole koiteltu millään vaikeilla ja rajalinjat paljastavilla ratkaisuilla.

Tätä itse olen paljon kritisoinut, eli paljon on puettu omia toiveita jonkinlaiseksi poliittiseksi analyysiksi. Siitä taas hatun nosto nimimerkillesi, että sanot sen suoraan.

PS varmaan kärsisi puolueena kannatuskatoa enemmän mikäli vastakkainasettelua ei esiintyisi lainkaan. Nyt surkeimmat yritykset pitävät huolen, että ehkä oikeasti höttöä sisältäneitä seiniäkin vain taputellaan tiiviimmäksi.

Saattaa olla että varsinkin mahdollinen hallitustaival tuottaa sitten ensimmäisiä railoja onnellisen perheen julkisivuun, mutta toisaalta pienet miehet jostain kuiskii että PS:n eduskuntaryhmä on - vastoin ehkä omiakin odotuksia - osoittautumassa aika helvetin päteväksi porukaksi tehdä politiikkaa.

Kiitokset ystävällisistä sanoista! Minuakin ärsyttää omien toiveiden sekoittaminen objektiiviseen analyysiin: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Esimerkiksi tuo PS:n oppositioon asettuminen on minusta ainakin taktisesti järkevä veto (voihan toki olla että se tapahtui olosuhteiden pakosta tai taitamattomuudesta) - seuraava hallitus joutuu tekemään vaikeita päätöksiä vaikeissa olosuhteissa ja oppositiossa on hyvät asemat odottaa vaaleja. Tämä myös varmasti antaa eduskuntaryhmälle aikaa tottua poliittiseen prosessiin ja vähentää tarvetta sooloiluun. Tässä suhteessa PS tulee kaikesta päätellen säilymään melkoisen hankalana vastustajana oman poliittisen ideologiani näkökulmasta. Toivotaan ettei näin käy!