Sosiaalinen media ja vaalit

[PMH]

En tiedä kuuluuko tänne, modet päättäkööt, siirtäkää tai poistakaa.

Mutta sen verran asiaa Runo Kurkolta että postasin tänne koska NRA:n saittia läheskään kaikki eivät lue.

     

 
 
PUHEENJOHTAJAN KOLUMNI IV/2011 110424
SOSIAALINEN MEDIA JA VAALIT 2011
Vanhoille ns. suurille puolueille oli täydellinen yllätys perussuomalaisten murskaava vaalivoitto. Syitä pohdiskellaan puoluetoimistoissa, mutta totuutta kaikkien muiden puolueiden vaalitappioon on vaikea tunnustaa. Puolueissa uskottiin, että mainonta ja oikella tavalla poliittiset toimittajat tekevät kuten aikaisemmin. Sumuttamalla kansalaisia uskomaan, että valitsemalla kuten aina, saamme parhaan tuloksen. Sosiaalista mediaa ei huomioitu, sillä se koettiin vaikutukseltaan vähäiseksi. Sosiaalisen median merkitys tuli kuitenkin presidentin vaaleissa USA:ssa selkeimmin esille. Obaman läpimeno ja erityisesti oman puolueen demokraattien pahimman kilpailijan Hillary Clintonin lyöminen aivan loppuvaiheessa oli sosiaalisen median riemuvoitto. Politiikkojen tekojen seuranta vaalien välillä ja vaalitaistelun aikana on rehellistä ainoastaan sosiaalisessa mediassa, sillä Sanoma Oy, kuten valtiolliset TV ja radiokanavat kertovat vain sen, minkä katsotaan palvelevan poliittista tarkoituksenmukaisuutta.

Kansalaisoikeusjärjestönä NRA ry huomioi jo 2007 vaalien yhteydessä, että kansamme edustajiksi valitut omaavat vähäisen tai hyvin vähäisen kyvyn ymmärtää lakiesityksiä, joiden tehtailu on virkamiesten puuhastelua ilman todellista asiantuntevaa poliittista ohjausta. Ampuma-aselakiesityksen valmistelu sisäasiainministeriössä sosialististen virkamiesten toimesta ilman asiantuntijoita herätti osan kansanedustajista kysymään, miksi tälläinen esitys tuotiin hallituksen esityksenä eduskuntaan. Lähetekeskustelu oli vilkas. Esitys lähti valiokuntakierrokselle, vaikka esitys sisälsi runsaasti perusoikeusloukkauksia. Esityksen käsittely valiokunnissa oli ala-arvoista, sillä eriäviä mielipiteitä ei otettu huomioon. Asiantuntijalausunnoista erityisesti oikeudellisen asiantuntijan Pertti Eilavaaran lausunto perustuslakivaliokunnalle ja sen käsittely valiokunnassa osoitti kansalaisille, että perustuslakivaliokunta on täysin tarpeeton ja toimii ilman oikeudellista asiantuntemusta ja perustuslakivaliokunta pitää pikaisesti korvata perustuslakituomioistuimella.

Eduskunta.net -sivusto mahdollisti kansalaisille ajantasaisen kansanedustajien seurannan ilman ennakkosensuuria. Äänestyskäyttäytyminen ja samanaikaisesti suorat TV-lähetykset eduskunnasta internetin välityksellä havahduttivat kansalaiset ymmärtämään puoluekurin kaikkivoipaisuuden. Sivustoillemme www.nra.fi tehdyt asiantuntijoiden haastattelut, politiikkojen haastattelujen kanssa lisäsivät päivittäiset kävijämäärät yli 30.000 kävijään/pvä. Vuoden 2010 syksy osoitti valveutuneille kansalaisille eduskunnassa käytävän poliittisen teatterin, erityisesti aselain läpiviennin osalta. Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Antti Rantakangas ja varapuheenjohtaja Tapani Mäkinen olivat molemmat hyvin tietoisia hallituksen esityksen HE 106/2009 virheistä, kuitenkin he molemmat aliarvioivat sosiaalisen median täydellisesti. Perussuomalaisten Pietari Jääskeläisen perusteltu hylkäysesitys olisi mahdollistanut mietinnön takaisin vetämisen, mutta molemmat kansanedustajat pelkäsivät ryhmäkuria ja sen vaikutusta poliittisen uraansa.

Voin perustellusti väittää, että hallintovaliokunnan kansanedustajista molemmat poliisin edustajat Hakola ja Kaltiokumpu putosivat eduskunnasta aselain käsittelyn vuoksi. Kansanedustaja Pakkasen ylimielinen käytös reserviläisliiton puheenjohtajana ei myöskään jäänyt vaille huomiota, sillä luottamus aseluvanhaltijoiden ja reserviläisten osalta päättyi myös Pakkasen putoamiseen eduskunnasta. Erityisen tärkeänä pidän kansanedustaja Nepposen putoamista, sillä ristiriitaiset lausunnot ja asiantuntijana esiintyminen naispuoleisten kansanedustajien harhaanjohtamisessa olivat liikaa äänestäjille. Olli Nepposen aika eduskunnassa on ohi. Keskustan varapuheenjohtaja Kauniston putoaminen oli selvästi tiedossa Laitilassa 2010 syksyn äänestyksen jälkeen, sillä äänestäjillä on sosiaalisen median ansiosta nykyisen pidempi muisti kuin 3 kk. Monien muiden kansanedustajien toimien tarkkailu pudotti eduskunnasta runsaasti sellaisia edustajia, joiden paikka ei ole eduskunnassa. Valitettavasti eräät saivat vielä uuden tilaisuuden puoluekoneistojen tuella, mutta "kyllä kansa tietää"!

HALLITUSNEUVOTTELUT JA PORTUGALI
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen asema suurimman puolueen puheenjohtajana on erittäin haastava, sillä mahdolliset salaiset sopimukset Portugalin auttamiseksi ovat tehneet Kataisen aseman heikoksi. Perussuomalaisilla todellisina vaalien voittajana on paikka hallituksessa, mutta ei tinkimällä vaalilupauksista. Sdp:n johto on hyvin tietoinen siitä, että minkäänlaista velvollisuutta ei Suomen hallituksella ole ryhtyä auttamaan taloutensa kuralle saattaneita EU-maita. Kreikan tukipaketti ja suora rahallinen apu oli virhe Kiviniemen hallitukselta, mutta virhettä ei tule toistaa. On mielenkiintoista, että avointa keskustelua Maastrichtin sopimuksesta ja Lissabonin sopimuksen velvoitteista ei ole käyty. Sosiaalisena mediana NRA ry käsitteli EU-oikeuden asiantuntijan Pertti Eilavaaran haastattelussa 13.04.2011 sopimusten sisältöä ja sen velvoittavuutta Suomen osalta. Eilavaaran sanoma on selkeä; mitään auttamisvelvoitetta ei ole, asia on päinvastoin, taloutensa huonosti hoitaneet hoitakoon itse taloutensa kuntoon.

Kokoomuksessa ollaan hyvin tietoisia siitä, että suurimman puolueen asema syntyi vaaleissa häviämisen kautta. Keskusta hävisi enemmän kuin kokoomus, joten oppositiossa on parempi kasvattaa mahdollista kannatusta. Portugalin kysymyksen pitäminen hallitusneuvotteluissa kynnyskysymyksenä johtaa helposti pattitilanteeseen, jolloin sdp seuraavana ryhtyy selvittämään hallituksen muodostamista. Mikäli Katainen haluaa pääministerin salkun, niin Portugalin auttaminen on syytä jättää eduskunnan asiaksi. Valtionvarainministerinä Jutta Urpilainen tai Eero Heinäluoma eivät voi lämmetä Portugalin tai muiden EU-valtioiden auttamiselle, sillä ongelma tulisi kaatumaan täysimääräisenä suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi. Portugalin, kuten Irlannin kohdalla on kyseessä ensisijaisesti pankkien kriisi, joten kapitalistisessa maailmassa pankkien tulee saada kaatua.

Pankkien ja suursijoittajien auttaminen veronmaksajien rahoilla on moraalitonta ja osoittaa, että Suomessa politiikot eivät tunne tehtyjä sopimuksia. Suomalaisilla ministereillä solidaarisuuden tunne suurten EU-valtioiden ministerien seurassa osoittaa ainoastaan "orpopojan" onnetonta halua tulla hyväksytyksi "isojen poikien" seurassa. Saksalaiset ministerit halusivat ranskalaisten tavoin varmistaa sen, että huonosti taloutensa hoitaneet maat joutuvat korjaamaan taloutensa tullessaan euroalueen maiksi, mutta lähinnä Ranska kuitenkin hyväksyi ensimmäisenä löysän budjettikurin, aiheuttaen toimillaan sen, että myös Saksa menetteli samalla tavoin. Hallitusneuvottelujen kannalta on olennaista muistaa se, että Suomen bkt:n suhteutettuna jo nykyinen valtion velka n. 78 miljardia euroa on raskas maksettava. Hallituksen runnominen kokoon Portugalin auttamiseen vedoten ei voi onnistua, joten Soini ja Urpilainen ovat erinomaisessa asemassa hallitusneuvotteluissa.

Hallituksen kokoon saaminen edellyttää sitä, että ministerinsalkut jaetaan siten, että perussuomalaisten vaalivoitto mahdollistaa määrättyjen salkkujen saamisen perussuomalaisille. Ulkoministerin salkku katsotaan kolmanneksi painavimmaksi salkuksi, mutta mikäli Soini ottaa mieluummin kauppa- ja teollisuusministeriön, niin myös sisäasiainministeriö, maahanmuutto- ja Eurooppaministeriö, puolustusministeriö ja oikeusministeriö ovat aiheellisia Soinin ministeriehdokkaille. Perussuomalaisten kannattajat odottavat Soinilta ryhdikästä toimintaa, sillä minkäänlaista takinkääntämistä ei voida hyväksyä. Suomessa vaalien tulos oli selkeä osoitus valtaa pitäville, että kansa haluaa muutoksen. On mielenkiintoista, että jopa Taloussanomat toi ennen hallitusneuvotteluja esiin Portugalin luotottamisen ongelmat Suomen kannalta. Hallitusneuvottelijat ovat kaikki tietoisia siitä, että Euroopassa lama saattaa alkaa vasta 2012, joten Suomen talouden pitää olla kunnossa silloin. Mikään maa ei tule auttamaan Suomea, vaan vain taloutensa oikein hoitaneet maat selviävät globaalissa kilpailussa.

Kataisella on mielenkiintoinen tehtävä alkavalla viikolla, sillä hallitus on saatava kokoon Kataisen hallituksena, muutoin jää pääministerin asema kokematta. Kokoomuksen kannalta on olennaisen tärkeää ymmärtää, että Anne Holmlund ministerinä oli täydellinen epäonnistuja ja hänen paikkansa ei ole tulevassa hallituksessa. Kataisen 6 ministeriä on syytä valita tarkoin, sillä edellisen hallituksen ajalta on riitttävästi painolastia. Sdp:ssä tilanne on helppo, sillä useita ehdokkaita ministereiksi on oppositiossa oleminen tuonut esille. Perussuomalaisilla on useita hyvin koulutettuja kansanedustajia ministereiksi ja mahdollisuus ottaa ministereitä myös eduskunnan ulkopuolelta on syytä harkita. Maa- ja metsätalousministerin salkku on erittäin raskas, sillä vain keskustalla on kokemusta ko. ministeriöstä, joten keskustan entinen ministeri ja kansanedustaja Korkeaoja soveltuu hyvin hallituspuolueiden ulkopuolelta ministeriksi. Kansalaiset odottavat mielenkiinnolla hallitusneuvottelujen tuloksia, sillä viimeistään nyt on syytä unohtaa "kabineteissa" sovitut asiat ja ryhtyä hoitamaan maan asiat kuntoon.

Isänmaa voi määrätä ihmisen lyötäväksi tai vangittavaksi, se voi lähettää hänet sotaan haavoittumaan tai kaatumaan; kaikki tämä täytyy tehdä ja niin on oikein. Ihminen ei saa taipua eikä väistyä eikä jättää paikkaansa. Sokrates

Runo K. Kurko
puheenjohtaja