Tukistamisesta yhtenä kasvatusmenetelmänä

[normi]

Eikö kivun tuottaminen ole oikein edes estettäessä vaikkapa päällekarkausta?  

...

Fyysinen puuttuminen on konkreettinen osoitus siitä, että kuka sanelee säännöt.  

Estettäessä päällekarkausta ei juurikaan ole olemassa muita vaihtoehtoja.

Mitä tulee siihen että väkivallalla osoitetaan kuka sanelee säännöt, niin ongelma on toki se että säännöt silloin sanelee voittaja, joka ei suinkaan välttämättä ole se vanhempi. Varsinkin kun vanhemman ja lapsen välisessä tilanteessa vanhempaa sitoo laki, järki, ja tietämys mahdollisista fyysisistä seurauksista, ja lasta ei välttämättä mikään niistä.

Ongelma on siinä jos ei ymmärrä lapsen ja aikuisen eroa. Ehkä aikuiset ovat nykyään jotenkin edelleen itse lapsia ja lapset yrittävät olla aikuisia, kun eivät saa olla lapsia jne. hoh-hoijaa.

[ElenaDaylights]

Minusta on parempi tukistaa kuritonta lasta silloin kun hänen kehitykseensä vielä vaikuttaa voidaan, eikä jättää hänen kurituksensa ja kasvatuksensa vasta aikuisikään poliiseille.

Läheskään kaikki lapset eivät koskaan tarvitse tukistusta, vaan he ymmärtävät myös puhetta. Minua on joskus lapsena äitini muutaman kerran tukistanut eikä siitä ole jäänyt mitään traumoja.

Tällä mennään tässä osoitteessakin. Tärkeintä on tietenkin tässäkin se, että vanhemmat noudattavat kasvatuksessa yhteistä linjaa.

[Mulli]

Tuossa on aikanaan hyväntarkoittajat (veikkaisin demareita) nakanneet lapsen pesuveden mukana.

Maailmassahan on ollut ihan oikeasti vanhempia, jotka ovat piesseet lapsiaan mm raamatun ohjeiden mukaan ja hakanneet jälkikasvunsa automaattisesti sunnuntaisin kirkonmenojen jälkeen. Aikanaan esiintyi sen sortin lapsenkasvatusta, että se täyttäisi leikiten pahoinpitelyn; jopa törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit. Tottakai nykyäänkin noita esiintyy, mutta harvemmin.

Siltikin. Kyllähän vanhemmalla täytyy olla se viimeinen sana. Pitää olla takaraja sille, kuinka pitkälle voi mennä.

Naama virneessä, mutta samalla ihan vakavasti kannustan lukijoita (sakon uhalla ja ne pää pystyssä maksaen, jos tarve vaatii) peittoamaan ne riiviöt silloin, kun niille vielä pärjää. Luunappi ala-asteikäiselle retkunalulle on huomattavasti vähäisemmän vaivan tie kuin tapella konepistooli pois teini-ikäiseltä hassiksenpiikittäjältä 

[Koskela Suomesta]

Eikö kivun tuottaminen ole oikein edes estettäessä vaikkapa päällekarkausta?  

...

Fyysinen puuttuminen on konkreettinen osoitus siitä, että kuka sanelee säännöt.  

Estettäessä päällekarkausta ei juurikaan ole olemassa muita vaihtoehtoja.

Mitä tulee siihen että väkivallalla osoitetaan kuka sanelee säännöt, niin ongelma on toki se että säännöt silloin sanelee voittaja, joka ei suinkaan välttämättä ole se vanhempi. Varsinkin kun vanhemman ja lapsen välisessä tilanteessa vanhempaa sitoo laki, järki, ja tietämys mahdollisista fyysisistä seurauksista, ja lasta ei välttämättä mikään niistä.

Vera, kerrotko tällaiselle tyhmälle, millä se sitten noin yleisesti ihmiskunnan keskuudessa osoitetaan että kuka sanelee säännöt jos ei väkivallalla? otetaampas se kukkahattu pois päästä, kiitoos.

Kun hieman viedään ajatusta eteenpäin, niin kyllä se kuule yhteiskuntakin sanelee ne sääntönsä väkivallan avulla. Vai etkö lue väkivallaksi sitä että sääntöjen rikkoja pistetään putkaan linnaan vankilaan? tai että häneltä viedään saman  väkivallan uhalla omaisuutta sakoiksi?

Ja millähän ne valtiot näitä välejään oikein ratkovat? eihän vain vahvempi tunge omia sääntöjään heikomman kurkusta alas ihan silkan väkivallan tai sen uhan avulla?

Se tarvittaessa väkivallalla tai sen uhalla käyttäytymään opettaminen on täysin normaalia maailmassa, yhteiskunnassa, ja perheissä.

Asiaan tulee eroja sitten sen väkivallan käyttötilanteen ja määrän kanssa.

Libyan estäminen väkivallalla kansalaistensa tappamisessa on ok tuhoamalla sotilaskalustoa, mutta Gaddafin kannattajien joukkomurha ei olisi. Pikku tukistaminen kun mikään muu ei enää auta on ok, mutta remmillä siniseksi lyöminen ei ole.

Ei tässä, niinkuin ei asioissa yleensäkään, ole mitään absoluuttia olemassa. Täysi väkivallattomuus on tyhmyyttä ja mahdottomuus tämän eläinlajin ollessa kyseessä, samoin äärimmäinen väkivaltaisuus.

Tuli tässä tätä aihetta sivuten mieleen tapahtuma tänään iltapäivältä kun kävelin Helsingissä kadun yli liikennevaloista kohti asemaa. Vastaan tuli kolme neljä nuorta jotka leikkasivat rinnan kävellen oikealta edestä päin minua. Koska kävelin jo oikeassa laidassa, väistin heitä lisää oikealle sen verran mitä valoihin pysähtyneeseen autoon törmäämättä pystyin. Tämä laidassa kävellyt aneemisen vinkuheinän näköinen nuorimies ei edes yrittänyt väistää vaan käveli kohti selittäen jotain kaverilleen. Olisi kannattanut hänenkin hieman katsoa mitä päin kävelee, koska meikäläinen kohtuullisella elopainolla ja koolla varustettuna ei ole se pehmeä massa joka antaa törmäyksessä periksi.

Koska en voinut törmäystä välttää, jännitin hieman itseäni ottamaan vastaan mitä väistämättä tuleman pitää. Tulihan sieltä, pieni tömähdys kasivarteen ja rintaan, pienempi kuin oletinkaan, oli vieläkin heiveröisempi mitä näytti.

Takaa kuului hirmuista kiroilua ja homottelua ja muuta. Taisi tulla pojulle yllätyksenä että jos kävelee päin, se voi sattua itseen.

Tämäkin oli varmaan kasvattavaa, ehkä väkivaltaista mutta ei osaltani vältettävissä, mutta opetti jotain ko 16-17 vuotiaalle nulikalle. Vahvempi saneli säännöt fysiikan lakien mukaan, kun ei muutakaan voinut, ja sen että ylipäätään törmättiin saneli hyyppä, ja hyyppä oli se johon sattui. Tyhmään lapseen sattuu.

[Tuija]

Koskelan kirjoituksesta tuli mieleeni oma lapsuuteni, kun kotimatkallani oli iso alamäki ja alamäen vieressä vuokrarivitaloja joiden pojannulikoilla oli tapana kiusata ihmisiä siten, että he levittivät hienot polkupyöränsä levälleen pyörätielle niin, että jokainen, joka laskee isoa alamäkeä alas, joutuu jarruttamaan ja pysäyttämään vauhtinsa ettei aja poikien pyörien päälle. Tämä oli suunnattoman ärsyttävää.

Minun isäni ei pyöristä välittänyt. Hän ajoi karskisti kovalla vauhdilla poikien kalliiden pyörien yli kerran. En kyllä käsitä, miten hän uskalsi ja miten hän säilyi pystyssä tuosta mäenlaskusta. Vielä toisen kerran isäni pysähtyi poikien pyöräsulun kohdalle, mutta toisin kuin muut ihmiset, jotka kiltisti kiersivät poikien pyörät ja jatkoivat sitten matkaansa, minun isäni tarttui poikien polkupyöriin yksi kerrallaan ja heitti ne vieressä olevaan hyvin syvään liejuojaan, johon virtasi kaikenlaista paskavesimössöä läheisestä putkesta. Sen jälkeen pojat lakkasivat tekemästä polkupyörillään tuota inhottavaa tiesulkua. Heillä oli ollut vielä tapana läheisestä metsästä piilossa huutaa ja vittuilla kaikille ihmisille, jotka joutuvat pysäyttämään vauhtinsa alamäessä ja taluttamaan pyöränsä heidän ohitseen.

Vuokratalojen pojat kiusasivat ihmisiä muillakin tavoin. He tulivat meidän omakotitaloalueellemme ja varastivat mm. bensaa meidänkin moottoriveneestämme ja kävivät tärvelemässä paikkoja. Minun isäni kerran lähti neuvomaan noita nulikoita, mutta he vain haistattivat takaisin ja jatkoivat ilkitöitään. Isäni suivaantui, otti polkupyörän ja ajoi toista kautta onnistuen yllättämään paossa olevat poikalapset ja pojat säikähtivät hirveästi isääni, joka oli todella pelottavan näköinen karski partaäijä ja meni ärjymään pojille kamalia uhkauksia ja siskoni mm. todistaa isäni karjuneen heille tämän kaltaisia uhkauksia: "Minä tulen ensi yönä ja nussin teidän äitinne!"

Pojat olivat paenneet isääni kauhuissaan, mutta ilkityöt jäivät tekemättä sen jälkeen. Nuokin poikaparat olivat lähinnä vuokratalojen isättömiä yksinhuoltajaäitien kullanmuruja, joilla ei ollut sitä omaa isää, joka olisi heitä rakastanut ja heille kuria pitänyt. He olivat kuitenkin kasvaneet jo sen verran isoiksi pojanjuntturoiksi, että tätimäinen lässytys ei heihin tehonnut, vaan tarvittiin ruma äijä karahtamaan heille oikein kunnolla, että alkoivat käyttäytyä edes hieman ihmisiksi.

[novareal]

Vera, kerrotko tällaiselle tyhmälle, millä se sitten noin yleisesti ihmiskunnan keskuudessa osoitetaan että kuka sanelee säännöt jos ei väkivallalla? otetaampas se kukkahattu pois päästä, kiitoos.

Väkivallan säännöt sanelee vahvimmat, jolloin niitä eivät sanele viisaimmat.

Kun hieman viedään ajatusta eteenpäin, niin kyllä se kuule yhteiskuntakin sanelee ne sääntönsä väkivallan avulla. Vai etkö lue väkivallaksi sitä että sääntöjen rikkoja pistetään putkaan linnaan vankilaan? tai että häneltä viedään saman  väkivallan uhalla omaisuutta sakoiksi?

Ei tee näin, vaan yhteiskunnan säännöt laatii ensisijaisesti eduskunta keskustellen.Lainlaatilaj laatii moraalin matalimman tason, eli lain pakotukset. Mutta yhteiskunta ei toimi vain lakien mukaan, vaan yhteisön luomien moraalikoodien.

väkivallattomuus on tyhmyyttä ja mahdottomuus tämän eläinlajin ollessa kyseessä, samoin äärimmäinen väkivaltaisuus.

Tai päinvastoin. Kun aivotoiminta loppuu, alkaa väkivalta. Väkivallan käyttö ihmisten, perheenjäsenten, naapureitten ja naapurivaltioden kanssa on suuri häpeä.

[novareal]

- Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että lapsen (tai kenenkään) pahoinpitely on tuomittavaa, mutta en pidä tukistamista kasvatustilanteessa pahoinpitelynä, Halla-aho kommentoi vaalikoneessa.

Perussuomalaiset jälleen rehellisinä.  

Saavatko lapset tukistaa vanhempiaan kasvatustilanteessa, kun vanhemmat käyttäytyvät huonosti? PerSujen rehellisyys ei riitä vastaamaan tähän.

[Mulli]

Kertokapas nyt...

Miten laitatte lapsen nurkkaan, jos lapsi kieltäytyy menemästä?

[Tuija]

Minusta olisi parempi jos vanhemmat ymmärtäisivät, että on muitakin vaihtoehtoja kurin pitämiseen kuin kivun tuottaminen vahingoittamalla lasta ja ettei pelkkä puhuminen ole se ainoa vaihtoehto. Lapsi tarvitsee ranagistuksia tai ainakin niiden uhkaa, mutta ranagistuksen ei tarvitse olla fyysistä vahingoittamista. Miten olisi etuoikeuksien menetys ja aresti?

Olen tästä kyllä ihan samaa mieltä kanssasi. Parempi on käyttää noita mainitsemiasi keinoja kuin tukkapöllyä. Pidän myös hyvänä nykyistä lakia, jonka mukaan tukkapöllytkin on kielletty, sillä se on selkeä linjaus aikuisille siitä, että väkivalta on väärin. Nimittäin tukkapölly on mahdollista antaa "rakkaudella", maltillisesti, tarkoin harkiten ja lapsen parasta ajatellen, jolloin siitä ei mitään traumoja jää. Mutta vihassa lapsen tukistaminen lipeää herkästi lapasesta, ja aikuinen voi puolustella katuvassa omassatunnossaan, että "kyllähän lakikin tämän sallii, en tehnyt mitään väärää."

Lakituvassa onkin sitten mahdotonta määritellä sitä, oliko lapsen tukistaminen traumatisoivaa terrorisointia vai rakkaudellista kasvatusta, joten on parempi kieltää tukkapöllyt kokonaan, koska tosiaan noita muitakin kasvatusmenetelmiä löytyy.

Minua ihmetyttää myös se, että miksi kotieläimiä voidaan pitää kurissa ilman fyysistä vahingoittamista, mutta paljon älykkäämpää ihmislasta ei voitaisi, vaikka lapsen kanssa pystytään puhumaan.

Silloin kun lapsi on päättänyt olla kuuntelematta, hänen kanssaan on mahdotonta puhua. Siskoni näyttää käyttävän sellaista menetelmää, että kantaa karjuvan lapsensa erilliseen huoneeseen ja antaa hänen huutaa siellä niin pitkään kuin tarve on. Vasta sen jälkeen on mahdollista keskustella lapsen kanssa tapahtuneesta ja siitä, missä kohtaa lapsen käytös meni vikaan ja saako isosiskoa kiusata vai ei.

Minulla oli luonteeltaan dominoiva uroskoira, ja jos se ärisi minulle tai yritti tehdä pahojaan, niin mm. kuonolle napakka läpsäisy oli hyvin tehokas keino lopettaa toiminta. Tuo läpsäisy vastannee tukkapöllyä. Myös poskivilloista tukistaminen lopetti pentukoiran tekemästä pahojaan. Emokoirakin nimittäin tarttuu hampaillaan pentuaan poskivilloista silloin kun se nuhtelee pentuaan.

[ElenaDaylights]

Minusta on parempi tukistaa kuritonta lasta silloin kun hänen kehitykseensä vielä vaikuttaa voidaan, eikä jättää hänen kurituksensa ja kasvatuksensa vasta aikuisikään poliiseille.

Läheskään kaikki lapset eivät koskaan tarvitse tukistusta, vaan he ymmärtävät myös puhetta. Minua on joskus lapsena äitini muutaman kerran tukistanut eikä siitä ole jäänyt mitään traumoja.

Tällä mennään tässä osoitteessakin. Tärkeintä on tietenkin tässäkin se, että vanhemmat noudattavat kasvatuksessa yhteistä linjaa.

Jep. Ilman muuta lapselle on parasta että molemmat vanhemmat repivät hiuksista ettei jää semmoista harhakuvaa että vaan toinen olis väkivaltainen. Voi herran jestas sentään...

Minusta on ymmärrettävää että vanhempi voi turhautua niin pahoin tai vaan olla niin väsynyt, stressaantunut tai muuta että tulee äkkipäiten tukistaneeksi tai napauttaneeksi luunapin eikä siitä mitään elämää tuhoavaa episodia varmasti helpolla saa, mutta väkivallan hyväksyminen normaaliksi kasvatuskeinoksi ihan milloin vaan on aivan eri asia. Minusta vanhemman tulee ensisijaisesti aina toimia ilman väkivaltaa ja hakea auktoriteettinsa muualta kuin fyysisestä ylivallasta. Lipsahduksia voi sattua mutta niitä tulee välttää viimeiseen asti ja katua kovin ja pyytää lapselta anteeksi jos niin käy. Tämä siis minun kukkahattumielipiteeni.

Nyt pomimit jutusta ne herkullisimmat ainesosat. yhteisellä linjalla voidaa tarkoittaa myös sitä, että vanhemmat ovat sopineet ettei fyysistä kuritusta käytetä kasvatuksessa. Miten et tätä ymmärtänyt?

[dothefake]

Kertokapas nyt...

Miten laitatte lapsen nurkkaan, jos lapsi kieltäytyy menemästä?

Uhkaat kirjallisella huomautuksella.
Siirrät nurkkaa.

[Mika.H]

Kertokapas nyt...

Miten laitatte lapsen nurkkaan, jos lapsi kieltäytyy menemästä?

Uhkaat kirjallisella huomautuksella.
Siirrät nurkkaa.

kuuklaan vinkit netistä?

[VeePee]

Hienoja nuo teoriat.

Kolmen pienen lapsen isänä voin sanoa, että tukistaminen on täysin oikein. EI tietenkään usein, eikä kovaa. Sitäkin kun voi tehdä niin monella eri tavalla.

Juuri äsken kysyin 8 v tyttäreltäni tukistamisesta. On kuulemme tylsää, mutta sanoi sen naureskellen. Ei ilmeisesti ole ainakaan vielä traumoja tullut.

Minulla on kaksi lasta ja ilmoittaudun samanlaiseksi raivohulluksi sadistiksi kuin sinäkin, eli minunkin mielestäni tukistaminen on kasvatuksellisena keinona varsin hyvä. Jotenkin tuntuu siltä, että monilla on vaikea erottaa pientä kasvatuksellista nippaisua, mikä ei edes saa lasta itkemään ja lapsen pahoinpitelyä. Tukistaa voi ottamalla kevyesti kahdella sormella niskavilloista ja toinen ääripää on sitten sitä missä revitään puolet hiuksista irti. Toinen on tervettä kasvattamista ja rajojen valvomista, toinen taas törkeää pahoinpitelyä.

Itse olen "tukistanut" lapsiani ihan julkisesti esimerkiksi kaupassa menon yltyessä kohtuuttomaksi, eikä kukaan ihmisistä ole minua pahalla silmällä katsonut.

Itse pidän paljon pahempana nurkassa seisottamisia tai muita nöyryyttämisiä.

[Koskela Suomesta]

Vera, kerrotko tällaiselle tyhmälle, millä se sitten noin yleisesti ihmiskunnan keskuudessa osoitetaan että kuka sanelee säännöt jos ei väkivallalla? otetaampas se kukkahattu pois päästä, kiitoos.

Väkivallan säännöt sanelee vahvimmat, jolloin niitä eivät sanele viisaimmat.

Suomessa säännöt sanelee eduskunta, perheessä vanhemmat, he ovat ne "vahvimmat" noissa kokoluokissa. Meinaatko etteivät he olekaan ko. ryhmässä ne viisaimmat?  että lapset tai yksittäiset kansalaiset olisivat viisaampia? ehei, ja höpsis 

Kun hieman viedään ajatusta eteenpäin, niin kyllä se kuule yhteiskuntakin sanelee ne sääntönsä väkivallan avulla. Vai etkö lue väkivallaksi sitä että sääntöjen rikkoja pistetään putkaan linnaan vankilaan? tai että häneltä viedään saman  väkivallan uhalla omaisuutta sakoiksi?

Ei tee näin, vaan yhteiskunnan säännöt laatii ensisijaisesti eduskunta keskustellen.Lainlaatilaj laatii moraalin matalimman tason, eli lain pakotukset. Mutta yhteiskunta ei toimi vain lakien mukaan, vaan yhteisön luomien moraalikoodien.

Nyt et oikein ymmärrä miten koko homma toimii. Milläs ne eduskunnan viisaasti ja keskustelemalla säätämät lait oikein pannaan viimekädessä toimeen? Aivan, virallisen valtiollisen väkivaltakoneiston avulla, poliisin. Law Enforcement, kuten jenkit viisaasti ja perimmäiset syyt ymmärtäen instituutiota nimittävät.

väkivallattomuus on tyhmyyttä ja mahdottomuus tämän eläinlajin ollessa kyseessä, samoin äärimmäinen väkivaltaisuus.

Tai päinvastoin. Kun aivotoiminta loppuu, alkaa väkivalta. Väkivallan käyttö ihmisten, perheenjäsenten, naapureitten ja naapurivaltioden kanssa on suuri häpeä.

Höpsis. 

Pidetäänkö sitä että Libyassa estetään hemmoja tappamasta omiaan, häpeällisenä? pidetäänkö sitä että polliisi menee väliin kun jengi hakkaa häpeällisenä? pidetäänkö häpeällisenä että puolustaa itseään ja läheisiään vaikkapa raiskaajaa vastaan häpeällisenä? eipä pidetä, pikemminkin kunniallisena.

Kysymys väkivallasta ei ole noin lapsellisen yksinkertainen kuin sinä tunnut kuvittelevan. Valitettavasti väkivaltaa on olemassa ja sen kohteeksi voi joutua itse tai läheiset ihan ilman omaa syytään. Silloin ei kannata jäädä vartoomaan omaa tappamistaan, vaan pistää täysillä vastaan, kuten eräästä kirjaa mukaellen voi sanoa. 

Ikää oli kuinkakin paljon yli 17v?

[Koskela Suomesta]

Silloin kun lapsi on päättänyt olla kuuntelematta, hänen kanssaan on mahdotonta puhua. Siskoni näyttää käyttävän sellaista menetelmää, että kantaa karjuvan lapsensa erilliseen huoneeseen ja antaa hänen huutaa siellä niin pitkään kuin tarve on. Vasta sen jälkeen on mahdollista keskustella lapsen kanssa tapahtuneesta ja siitä, missä kohtaa lapsen käytös meni vikaan ja saako isosiskoa kiusata vai ei.

Minulla oli luonteeltaan dominoiva uroskoira, ja jos se ärisi minulle tai yritti tehdä pahojaan, niin mm. kuonolle napakka läpsäisy oli hyvin tehokas keino lopettaa toiminta. Tuo läpsäisy vastannee tukkapöllyä. Myös poskivilloista tukistaminen lopetti pentukoiran tekemästä pahojaan. Emokoirakin nimittäin tarttuu hampaillaan pentuaan poskivilloista silloin kun se nuhtelee pentuaan.

Mutta tuo huoneeseen pakolla kantaminen ja sinne sulkeminenhan ON väkivaltaa ihan millä mittarilla tahansa. Jos teet saman aikuiselle, saat syytteen väkivaltaisesta vapaudenriistosta.

Olkaa nyt please edes johdonmukaisia tässä väkivallan paheksunnassanne.

Ja tuosta koira jutusta, totta, ei, kaikkia koiria ei saa täysin tottelemaan ellei niiden päällä leiju uhka tarvittessa fyysisestäkin rangaistuksesta.

[Tuija]

Mutta tuo huoneeseen pakolla kantaminen ja sinne sulkeminenhan ON väkivaltaa ihan millä mittarilla tahansa. Jos teet saman aikuiselle, saat syytteen väkivaltaisesta vapaudenriistosta.

Olkaa nyt please edes johdonmukaisia tässä väkivallan paheksunnassanne.

En minä ole paheksunut tukkapöllyä tai verrannut sitä väkivaltaan. Selitin jo, että tukkapöllynkin kuten vaikkapa tuon huoneeseen kantamisenkin voi tehdä raivon vallassa tai sitten sen voi tehdä jämäkästi ja harkiten, menemättä mukaan lapsen aiheuttamaan tunnemyrskyyn. Minun mielestäni kuitenkin huoneeseen eristäminen on parempi ensiapu tilanteessa jossa lapsi kiusaa siskoaan eikä lopeta komennoista huolimatta. Mieluummin niin, että kiukutteleva toimintaansa jatkava lapsi kannetaan pois tilanteesta kuin että häntä siinä tilanteessa tukistellaan hiuksista.

Molemmat voidaan toki nähdä väkivaltana, jos vapaudenriisto on väkivaltaa (silloinhan pienten lasten vanhemmat ovat päivästä toiseen väkivaltaisia!), mutta tämä on minun mielipiteeni siitä, miten on paras toimia, kun lapsi ei kuuntele ohjeita, vaan jatkaa vahingollista toimintaansa. Jos lapsi vaikkapa repii siskonsa hiuksia, niin toisten mielestä lasta on kasvatettava niin, että hänenkin hiuksistaan kiskotaan kostoksi. Toisten mielestä taas lasta on rangaistava niin, että hänet eristetään leikistä pois, kun ei kerran osaa muiden kanssa nätisti käyttäytyä.

[novareal]

Nyt et oikein ymmärrä miten koko homma toimii. Milläs ne eduskunnan viisaasti ja keskustelemalla säätämät lait oikein pannaan viimekädessä toimeen? Aivan, virallisen valtiollisen väkivaltakoneiston avulla, poliisin. Law Enforcement, kuten jenkit viisaasti ja perimmäiset syyt ymmärtäen instituutiota nimittävät.

Jaa´ha, olet niitä yksilöitä, jotka kuvittelevat itsensä besserwissereiksi: "nyt et oikein ymmärrä".
Sinähän rakennat tästä maasta ihan väkivaltakoneiston pyörittämän yhteiskunnan. Lain rikkominen ei johda väkivaltaan, vaan rangaistukseen.

Pidetäänkö sitä että Libyassa estetään hemmoja tappamasta omiaan, häpeällisenä? pidetäänkö sitä että polliisi menee väliin kun jengi hakkaa häpeällisenä? pidetäänkö häpeällisenä että puolustaa itseään ja läheisiään vaikkapa raiskaajaa vastaan häpeällisenä? eipä pidetä, pikemminkin kunniallisena.

Libyan tilanne on juuri sitä,  missä ihmiskunnan häpeäpilkut ovat käyttäneet väkivaltaa kansansa alistamiseen. Kuten huomaat, jos hyväksyt väkivallan, sinun on mietittävä kuka määrää väkivallan käytön. Nyt hyväksyt länsiliittouman käyttämän väkivallan, mutta et Gaddafin puolen käyttämää väkivaltaa.

Puolustaminen ei ole häpeällistä. Häpeällistä on se, että yleensä on puolustauduttava väkivaltaa vastaan missään ja koskaan ts. se, että on ihmisiä, jotka hyväksytävät väkivallan käytön itselle sopivassa tilanteessa.
Sinäkin löydät väkivallan käytölle sopivia syitä, jotka itse hyväksyt. Niin tekevät kaikki muutkin, jotka turvautuvat väkivaltaan.

Ikää oli kuinkakin paljon yli 17v?

Viittauksesi ikään osoittaa sinun olevan vielä keskenkasvuinen. Aikuinen ihminen on jo päässyt tällaisesta argumentoinnista eroon.

[Alfresco]

Mitenkähän tukistajat perustelevat lapselle, että äiti/isi saa tukistaa, mutta lapsi ei saa tukistaa pikkusisarustaan?

Tukistamisen korvikkeesihan on ehdotettu lasten kanssa "keskustelemista". Vapaan kasvatuksen mantran mukaan hyvinkin pieni lapsi ymmärtää perusteltua ja analyyttistä keskustelemista. Silloinhan lapsi myös ymmärtää kun vanhemmat kertovat, että hän on henkisesti epäkyspä tekemään päätöksiä ja sen takia vain aikuiset voivat päättää tukistamisesta. Vai oletko eri mieltä?

Mielestäni lapselle ei saa osoittaa, että kivun tuottaminen olisi milloinkaan oikein.

Kivun tuottaminen on oikein tietyissä tilanteissa. Jopa aika monessa tilanteessa. Hetkellinen fyysinen kipu on usein jopa parempi kun henkinen pahoinpitely, joka lähes aina on pysyvää.

[Kommeli]

Hienoja nuo teoriat.

Kolmen pienen lapsen isänä voin sanoa, että tukistaminen on täysin oikein. EI tietenkään usein, eikä kovaa. Sitäkin kun voi tehdä niin monella eri tavalla.

Hienoja sun perustelemattomuudet. Kolmen lapsen isänä voit sanoa satuttavasi lapsiasi, mutta isyytesi ei tee siitä oikeaa. Missä tilanteessa kurin pitäminen vaatii tukistamista?

Anna kun arvaan. Sulla ei ole lapsia?

Touché! Well done sir. Osui ja upposi!

Itse vastaanottavana osapuolena voin kertoa ettei edes tukistaminen aina toimi. Mutta vapaa kasvatus on vitsaus, joka on aiheuttanut liikaa pahaa ja asennevammoja Suomen maahan, jotta aika olisi adoptoida kuri takaisin kasvatusmenetelmiin.
Tai voisi kai sanoa, että pitäisi rohkaista tukistamisesta pidättäytyviä vanhempia siihen rohkeammin tarttumaan.

Edit.
Pitäisi luoda ilmapiiri ja asennemuutos, jossa fyysinen kurittaminen on sallittua ja hyväksyttyä eikä tuomittavaa väkivaltaa.

[Alfresco]

Minua ihmetyttää myös se, että miksi kotieläimiä voidaan pitää kurissa ilman fyysistä vahingoittamista, mutta paljon älykkäämpää ihmislasta ei voitaisi, vaikka lapsen kanssa pystytään puhumaan.

Hyppiikö koirasi useastikin katoilta, rikkoo ikkunoita, puhkoo fillarinkumeja, näpistelee kaupasta ...

[aethanol]

Itse en ole nappuloitani koskaan tukistanut mutta olen ansainnut kannukseni huutamalla riittävän kovaa ja pitkään.

Tiedä sitten kumpi on traumaattisempaa, pieni tukistus vai viisi kertaa sinua isompi partajeesus huutaa viiden sentin päästä niin että poskinahka lepattaa ja rappaukset tippuu katosta...

[Koskela Suomesta]

Pidetäänkö sitä että Libyassa estetään hemmoja tappamasta omiaan, häpeällisenä? pidetäänkö sitä että polliisi menee väliin kun jengi hakkaa häpeällisenä? pidetäänkö häpeällisenä että puolustaa itseään ja läheisiään vaikkapa raiskaajaa vastaan häpeällisenä? eipä pidetä, pikemminkin kunniallisena.

Kysymys väkivallasta ei ole noin lapsellisen yksinkertainen kuin sinä tunnut kuvittelevan. Valitettavasti väkivaltaa on olemassa ja sen kohteeksi voi joutua itse tai läheiset ihan ilman omaa syytään. Silloin ei kannata jäädä vartoomaan omaa tappamistaan, vaan pistää täysillä vastaan, kuten eräästä kirjaa mukaellen voi sanoa. 

Kyllä on hyvät selitykset sille miksi lasta pitää saada kurittaa fyysisesti. Koska ei kannata jäädä vartoomaan omaa tappamistaan vaan pistää täysillä vastaan...

Sinulla ei oikeasti taida olla kaikki muumit laaksossa.... huh huh... ja tälläisten trollien kanssa sitä pitäisi keskustella rakentavasti?

Ei mene kovaa mokuttajilla kun tämä idiootti tuntuu olevan heidän pääasiallinen inkarnaationsa täällä.

Miksi otat tämän trollaamalla bannista toiseen matkaamisen päämääräksensi täällä? saatko tuollaisien tyhmyyksien postaamisesta jotain perverssiä mielihyvää?

[Faidros.]

Kuten tänään tiedämme, Suomessa saa uskonnollisista syistä silpoa lapsen sukupuolielimistään, mutta ei saa tukistaa.

Uudessa-Seelannissa oli viime vuonna kansanäänestys lasten ruumiillisesta kurittamisesta. Tulosta mulla ei ole tiedossa.

[Alfresco]

Minulla on kaksi lasta ja ilmoittaudun samanlaiseksi raivohulluksi sadistiksi kuin sinäkin, eli minunkin mielestäni tukistaminen on kasvatuksellisena keinona varsin hyvä.

Ihminen ja erityisesti lapsi oppii virheistään. Virhestä oppiminen edellyttää jonkinlaista negatiivista tuntemusta tehdystä asiasta, muutenhan virhettä ei voi edes havaita. Mitä vahvempi negtiivinen tuntemus on, sen paremmin virheen seuraamukset painuvat mieleen ja toistot jää vähemmäksi. Näin aivot vaan toimivat. Se on fysiologiaa.

Tukkapölly on siitä loistava, että vahvana signaalina virheen viesti menee ensimmäisellä kerralla perille. Negatiivista tuntemusta ei siis tarvitse toistaa. Sensijaan jos vain "puhutaan" lapsen kanssa, puhutteluja on pidettävä useita ennen kun viesti kuluu aivoihin sisään.

Jotkut virheet voivat olla kohtalokkaita. Lapsella ei siis ole varaa kokeilla esim. katolta hyppäämistä kovin monta kertaa ennen kun tapahtuu jotain peruuttamatonta. Tukkapöllyllä voi kerralla katkaista villit temput eli jopa pelastaa lapsensa hengen.

Tästä yksinkertaisesta oppimisfysiologiasta on kysymys kun verrataan kurittamista vs. puhuttelut. Maltillinen kurittaminen ei ole fasismia tai sadismia vaan negatiivisten kokemusten vahvistamista.

[Koskela Suomesta]

Nyt et oikein ymmärrä miten koko homma toimii. Milläs ne eduskunnan viisaasti ja keskustelemalla säätämät lait oikein pannaan viimekädessä toimeen? Aivan, virallisen valtiollisen väkivaltakoneiston avulla, poliisin. Law Enforcement, kuten jenkit viisaasti ja perimmäiset syyt ymmärtäen instituutiota nimittävät.

Jaa´ha, olet niitä yksilöitä, jotka kuvittelevat itsensä besserwissereiksi: "nyt et oikein ymmärrä".
Sinähän rakennat tästä maasta ihan väkivaltakoneiston pyörittämän yhteiskunnan. Lain rikkominen ei johda väkivaltaan, vaan rangaistukseen.

Ymmärrätkö tahallasi väärin vai onko ymmärryksessäsi oikeasti vikaa? Se millä yhteiskunta panee ne rangaistukset voimaan on väkivaltaa riippumatta siitä että se tehdään viranomaisen toimesta ja lakien mukaan.

Se että vanhempi pistää lapsen lopettamaan riehumisen tai siskon lyömisen joko tukistamalla tai viemällä hänet voimakeinoin omaan huoneeseen ja sulkemalla sinne tai vaikka pitämällä vain paikallaan kunnes rauhoituu, on loppujen lopuksi samaa perua olevaa oikeaan käytökseen väkivallalla pakottamista. Jos sen kohdistaisi aikuiseen olisi edessä reissu leivättömän pöydän ääreen.

Ihan kaikissa tapauksissa lapsista säädetään erikseen, eli lapsen opettaminen oikeaan käyttäytymiseen on oikeutettua vanhemmilta siis myös tietynasteisella väkivallalla. Ihan nykyisenkin lain puitteissa, siis sellaisilla keinoilla, jotka toiseen aikuiseen kohdistettuna olisivat laissa kiellettyä ja tuomioon johtavaa väkivaltaa nimikkeellä vapaudenriisto. Ja siis sallittuja vain viranomaisille.

Tätä tosiasiaa ei poista se että jotkut ovat vetäneet viivan tukistamisen kohdalle. Se on täysin keinotekoinen rajanveto. Lapsen kovalla voimalla tapahtuva paikallaan pito, joka on sallittua ja tarpeellistakin, tuottaa lapselle suurempaa tuskaa ja enemmän näkyviä vammoja kuin kevyt tukistus.   

Libyan tilanne on juuri sitä,  missä ihmiskunnan häpeäpilkut ovat käyttäneet väkivaltaa kansansa alistamiseen. Kuten huomaat, jos hyväksyt väkivallan, sinun on mietittävä kuka määrää väkivallan käytön. Nyt hyväksyt länsiliittouman käyttämän väkivallan, mutta et Gaddafin puolen käyttämää väkivaltaa.

Tietysti hyväksyn. Muuten minun pitäisi hyväksyä se, että Gaddafi saa tappaa omia kansalaisiaan. Kahdesta pahasta pitää valita omasta mielestään pienempi. En voi tuomita molempia ja jeesustella että hyi hyi väkivalta on pahasta. Sitä kutsutaan moraaliksi etten tee niin. Parempi että Gaddafin sotilaita tapetaan, kuin että Gaddafin sotilaat tappavat siviilejä. Paras olisi jos Gaddafi ei olisi alkanut koko tappamishommaan, mutta näin vain ei maailmassa ole. Tämä eläinlaji tappaa toisiaan, on väkivaltainen toisiaan kohtaan, joten sen kanssa on vain elettävä. Ja silloin ei voi sanoa että kaikki väkivalta on pahasta. Jos tämän asenteen ottaa, tekee itsestään ja lapsistaan uhrilampaita ja alistettavia reppanoita. Näin tässä maailmassa. Se on kovaa ja ymmärrän että et hyväksy sellaista, en minäkään, mutten myöskään voi sitä muuttaa piirun vertaa.

"Anna minulle kyky muuttaa asiat jotka ovat muutettavissa, anna minulle sitkeyttä sietää niitä asioita joita en voi muuttaa, ja ennen kaikkea, anna minulle viisautta erottaa nämä toisistaan"

Puolustaminen ei ole häpeällistä. Häpeällistä on se, että yleensä on puolustauduttava väkivaltaa vastaan missään ja koskaan ts. se, että on ihmisiä, jotka hyväksytävät väkivallan käytön itselle sopivassa tilanteessa.
Sinäkin löydät väkivallan käytölle sopivia syitä, jotka itse hyväksyt. Niin tekevät kaikki muutkin, jotka turvautuvat väkivaltaan.

Ja höpö höpö taas. Tämä maailma ja tämä laji ei muutu miksikään sinun haihattelujesi seurauksena. Saat vain aikaan murhetta ja ongelmia, jos alat selittämään tuota kaiken väkivallan inhottavuutta.

Toisaalta itsekin myönnät että väkivaltainen puolustautuminen on oikein. Mutta juuri siitähän minä kirjoitankin. Siitä että ihminen kun on mitä on, niin on myös pakko puolustautua väkivaltaisesti. Toisin kuin jossain väitetään, se joka miekkaan tarttuu, ei siihen välttämättä huku, mutta miekkaan tarttumatonkin siihen usein hukkuu. Todellisuudessa useammin....

[Koskela Suomesta]

Minulla oli luonteeltaan dominoiva uroskoira, ja jos se ärisi minulle tai yritti tehdä pahojaan, niin mm. kuonolle napakka läpsäisy oli hyvin tehokas keino lopettaa toiminta. Tuo läpsäisy vastannee tukkapöllyä. Myös poskivilloista tukistaminen lopetti pentukoiran tekemästä pahojaan. Emokoirakin nimittäin tarttuu hampaillaan pentuaan poskivilloista silloin kun se nuhtelee pentuaan.

Tuija
Siskosi käyttämä tapa kuulostaa viisaalta. Oletko koiran tapauksessa koittanut susien käyttämää luonnollista alistamista? Eli johtaja painaa laumakurista poikenneen jäsenen alleen. Olen omaan kissaani käyttänyt samaa ihan toimivasti. Nopeat aggressiiviset liikkeet ovat omiaan aiheuttamaan välittömiä vastareaktioita eli kärjistämään tilanteita, kun taas rauhallisempi fyysisen ylivertaisuuden osoittaminen ei. Se myös sallii paremmin olennaisen henkisen yliotteen ottamisen eläimeen, kun eläin tottuu alisteiseen asemaansa.

Ja tuoko siis ei ole väkivaltaa? mutta lapsen tukistaminen siis on? Voi herran jestas, kyllä teillä on erikoiset määritelmät väkivallalle, haluaisin oikeastaan kuulla ne ihan ääneen lausuttuna...   

[Tuija]

Oletko koiran tapauksessa koittanut susien käyttämää luonnollista alistamista? Eli johtaja painaa laumakurista poikenneen jäsenen alleen.

Kyllä kaikki nämä keinot käytin. Sitten kun koira täytti kaksi vuotta, hyvin harvoin sitä tarvitsi sen jälkeen enää mistään kurittaa ja viimeiset vuodet olivat ihanaa yhdessäolon aikaa. Mutta kaksivuotiaaksi saakka se oli aika hurja ja "puhe" ei todellakaan riittänyt.

Tässä on muuten se alkuperäinen Raamatun sana, jota nykypäivänä paheksutaan hirveänä:

"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa."

Kuitenkin kai kautta historian on lapsia kuritettu vitsalla ihan Raamatusta riippumatta muissakin kulttuureissa joten tästä pitäisikin lukea tuo ajatus siitä, että lapsi on kasvatettava kuriin nimenomaan ajoissa, ennen kuin on myöhäistä ja esivallan miekka joutuu häntä kurittamaan - usein tuloksetta. Sana "kuri" on muuten alunperin tarkoittanut lehmänpolkua. Paimen vitsallaan ohjaa lehmät pysymään kurissa laitumelle käydessä.

[Alfresco]

Ei minulla ole koiraa, vaan kissa. Hyppii kyllä välillä parvekkeelta, mutta muuten ei tee mitään noista, eikä käy ihmisten kimppuun eikä pissaile kämppään eikä revi huonekaluja rikki. En malta odottaa, että kerrot miten tämä kumoaa jonkin väitteistäni.

Kuten olet huomannut kissasi ei sorru senkaltaisiin temppuihin kun ihmislapsi. Lisäksi kissasi tarvitsee oppia ja tehdä ihan eri asioita kun ihmislapsi. Sillä ei ole mielenkiintoia leikkiä uhkarohkeasti tulen kanssa samalla lailla kun lapsi. Kissa kuitenkin oppii tulen vaaran kantapään kautta eli kokemalla liekin kuumuden vaikkapa työntäessään nenänsä kynttilään, tämän olen itse nähnyt monta kertaa. Se, ettet sinä kurita kissaasi ei tarkoita ettei se olisi oppinut kivun kautta.

Koira onkin jo vaikeampi nakki. Huomattavasti raisumpana, liikkuvaisempana ja havaitsevaisempana eläimenä, koiran saa koulutettua tietyissä tilanteissa parhaiten lievää kipua aiheuttaen. Toistuvasti karkaava koira ei kuuntele puhetta mutta sen saa parhaiten opetettua palaamaan niskavilloista kiinni ottamalla ja taluttamalla se jämäkästi kotiinsa. Kun tämä temppu on toistettu muutaman kerran, pelkkä kutsu riittää palauttamaan koiran.

Eikä minun ole koskaan lastenkaan kanssa tarvinnut alentua satuttamiseen.

Olennaista on juuri ymmärtää se, ettei kaikki lapset ole samanlaisia. Jotkut ovat "kissoja" jotkut "koiria". Etenkin poikalapset ovat luonteeltaan sellaisia, että saattavat jopa tappaa itsensä tempuillaan eikä he kuuntele puhetta.

Nämä kurittamiskeskutelut leimahtavat aika usein netissä. Toistuva teema on kauhistelevat äidit, jotka todistelevat miten kuuliaita heidän tyttärensä ovat eikä kuritusta tarvita. Protestit kuuluvat lähinnä isiltä, jotka kertovat ettei pennut kuuntele mitään ilman tukkapöllyä, joista äidit eivät tiedä mitään.

[Mötys]

Nämä kurittamiskeskutelut leimahtavat aika usein netissä. Toistuva teema on kauhistelevat äidit, jotka todistelevat miten kuuliaita heidän tyttärensä ovat eikä kuritusta tarvita. Protestit kuuluvat lähinnä isiltä, jotka kertovat ettei poika kuuntele mitään ilman tukkapöllyä.

Ehkä heiltä unohtuu se että luonteenpiirteet ja temperamentti saadaan aika pitkälti vanhemmilta perittynä. En ihmettele yhtään jos rauhalliset tai jopa flagmaattiset vanhemmat saavat rauhallisia lapsia.

Eikä ole myöskään yllätys jos impulsiivisemmat vanhemmat saavat villimpiä lapsia joita on hankalampi pitää ruodussa.

[Finka]

Kertokapas nyt...

Miten laitatte lapsen nurkkaan, jos lapsi kieltäytyy menemästä?

No. Rajojen näyttäminen on aloitettava jo nuorena, kahden ja seitsemän ikävuoden välissä. Sen ikäisille voi rajat asettaa vähemmilläkin voimilla. Nurkaan laittamista en ole itse kokeillut mutta seuraavaa varianttia senkin edestä. Lapsi otetaan syliin ja yhdellä kädellä pidetään lapsen käsistä kiinni etteivät liikaa heilu. Toiseen käteen otetaan hyvä kirja (ja meluherkemmille korville Peltorit). Lapseen ei saa kiinnittää huomiota rangaistuksen aikana! Odotetaan, että huutaminen ja riehuminen loppuu. Näin lapsi saa turvallisesti kokeilla rajojaan ja huomata, että on isompia otuksia jotka eivät nöyristele tai edes reagoi pieneen huutoon ja komenteluun.