Staffan Bruun: Ajatollah Veikko (kirjaesittely)

[Max Man]

Luin joskus vuosia sitten Staffan Bruunin kirjan Ajatollah Veikko. Poliittinen scifi muhamettilaisesta Suomesta. Ei mikään extreme lukukokemus mutta kannataa lukea.

[ibn ghul]

Luin joskus vuosia sitten Staffan Bruunin kirjan Ajatollah Veikko. Poliittinen scifi muhamettilaisesta Suomesta. Ei mikään extreme lukukokemus mutta kannataa lukea.

On luettu joo, vieraskirjassa muistaakseni olen kyseisestä teoksesta joskus maininnutkin...

Tosiaan ei kirjana ole mikään (minun mielestäni, eri mieltä saa olla) järin hyvä, mutta ottaen huomioon millaista tulevaisuutta tuossa ennustettiin kirjoitushetkellä, millaista nykyään oikeasti on, ja Abdullah Tammen olemassaolo suhteutettuna kirjan nimihenkilöön tekevät tästä melkein pakollista luettavaa...

Yksi mielenkiintoinen näkökohta on kyllä se, että on täysin mahdollista, ellei jopa todennäköistä että Bruunin tarkoitus oli vain käyttää muslimeita symbolina ja tuoda sitä kautta esiin jotain muuta tuon aikaisesta politiikasta Suomessa... Tämä voi pitää paikkaansa, mutta tästäkin voi huomata esim. sen, että tuohon aikaan muslimeilla ei ollut Suomessa mitään valtaa; kukaan ei millään tavalla valittanut tästä kirjasta, ja heitä voitiin pistää kirjaan samaan tapaan kuin vaikka marsilaisia, symboloimaan jotain muuta.

[Superprole]

Luin joskus vuosia sitten Staffan Bruunin kirjan Ajatollah Veikko. Poliittinen scifi muhamettilaisesta Suomesta. Ei mikään extreme lukukokemus mutta kannataa lukea.

En ole aikaisemmin havainnut tällaisen kirjan olemassaoloa ja kun äsken netissä tähän törmäsin, niin kiinnostuin ja aloin hakemaan tästä lisää tietoa.

Netistä löytyikin useempia kirja arvosteluja ja kuvauksia teoksesta.

"Vuosi 2004. Muslimit ovat valloittaneet Euroopan. Islamin vihreä lippu liehuu hallintorakennusten katolla Tukholmasta Madridiin. Presidentti Esko Aho tekee kaikkensa, jotta Suomi ei muuttuisi islamilaiseksi tasavallaksi. Vastustaja on kuitenkin täysin ylivoimainen. Onko maan todellinen hallitsija suomelaisten muslimien uskonnollinen johtaja, ajatolla Veikko? Burt Kobbat seuraa järkyttyneenä kapakoiden muuttumista miesten teesalongeiksi ja naisten hunnuttamista. Muslimifundamentalistit aloittavat Helsingissä jihadin, pyhän sodan, minihameita, nakkikioskeja ja diskoja vastaan. Kaikki kynnelle kykenevät pakenevat. Paitsi Burt Kobbat. Hänet on etsintäkuulutettu ajatolla Veikon murhasta."

"Bruun ei kuitenkaan kirjoita mitään ennustuskirjoja, vaan huumorin sävyttämiä, nopeakäänteisiä dekkareita, joissa roistot löytyvät poliitikkojen, päättäjien ja vallankäyttäjien joukosta. Dekkarien terävä yhteiskuntakriittisyys ja ironia viehättävät.
Bruun onkin sanonut, että todellisuus on joskus nopeampi kuin hänen kuvitelmansa.
Bruunin kirjojen sankari toimittaja Burt Kobbat on sympaattinen, ryypiskelevä ja oikeudenmukainen naissankari, jonka elämänasenne on lähinnä lempeän kyyninen."

Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen - KEPA:n sivuilta löytyi myös kirjan esittely vuodelta 1995 ja siitä tekstistä hauska makupala, joka sinänsä on tässä yhteydessä hiukan offtopic, mutta en malta olla sitä tähän kopioimatta:

"Yhden taustan islaminuskon muodostaman vieraan kulttuurin kirjalliselle kohtaamiselle muodostaa Salman Rushdien teos Saatanalliset säkeet ja siihen liittyvät selkkaukset. Kansainvälisen tietoisuuden valikoivaan huomioon on lipunut myös bangladeshilainen Taslima Nasrin.

Fatwa on islamilaisesta perinteestä kansainväliseen sanavarastoon siirtynyt ja täten kulttuurien välistä ilmaisua rikastuttanut termi. Se on tässä laajemassa käyttöympäristössään merkitykseltään muuttunut ja lisävivahteita saanut uudissana. Fatwa ei ole synonyymi tappotuomiolle, vaan se on "tekninen termi jota käytetään islamilaisessa laissa osoittamaan muodollista lainopillista tuomiota tai mielipidettä"."

(http://library.risingshadow.net/images/books/1908.jpg)

[Fincum]

Löysin kirjan kirpputorilta 1€ hintaan. Nyt on tarkoitus lukea se. Ketju on yli kolme vuotta vanha, ja nyt on mielenkiintoista nähdä, miten kirjan maailma vastaa nykyistä.
Ja sitäpaitsi: kirjan nimi on Ajatolla Veikko, ei ajatollah

[jony33]

 One of the interesting aspect is probably the fact that it is entirely possible, if not probable that Bruun's just meant to be used as a symbol of the Muslims and bring it through the something else of that term policy in Finland ... This may be true, but even this can be seen in eg. was that at that time the Muslims did not have any power in Finland

[Shemeikka]

Ajatollah Veikko kannattaa lukea. Alla olevassa arvostelussa sen sanotaan oleva "täysin vailla todellisuuspohjaa" mutta rapiassa parissakymmenessä vuodessa tilanne on muuttunut. Lieneekö Staffan Bruun nuivisti, kun kirjoitti tällaista jo vuonna 1995?

Toimittajakirjailija Staffan Bruun määrittelee Ajatolla Veikko -nimisen tuoreen seikkailukirjansa lähtöasetelman sanomalla, että "fundamentalistit ovat pahoja ja tämä vanha länsieurooppalainen tapa elää on hyvä".

Ajatolla Veikko -teoksessa romaanihenkilö Burt Kobbat seikkailee vuoden 2004 Pohjois-Eurooppassa. Tässä fantasiaromaanissa eurooppalaiset yhteiskunnat ovat muuttuneet järjestään islamilaisiksi tasavalloiksi. Muslimiveljeskunta-puolue ja muslimifundamentalistit ovat nostaneet islamin vihreän lipun hallintorakennuksien katoille ja islamilaisen lain voimassa olevaksi käytännöksi.

Poikkeuksena koko muusta Länsi-Euroopasta Suomessa on vielä jäljellä vapaaseen maailmaan kuuluva parlamentaarinen järjestys sekä perinteisen makkaran ja alkoholin nautintaoikeus.

Teoksen päähenkilö Burt Kobbat on seikkaillut Staffan Bruunin aiemmissa teoksissa omnipotenttina ja elämän pimeän puolen tuntevana tähtitoimittajana. Tähän mennessä jokaisen Kobbat-kirjan tapahtumat ovat sijoittunet läheiseen tulevaisuuteen ja ankkuroituneet vahvasti kirjoittajan mielikuvituksen rikkaalle maaperälle.

Yhteyksiä on toki juuri riittävässä määrin todellisen maailman ilmiöihin, ongelmiin, henkilöihin, jotta niihin voi saada ajatusyhteyden ja tirkistelymäistä riemua.
Rähmällään taas

Ajatolla Veikon fiktiivisen Suomen islamilaisessa todellisuudessa Aatos Erkko ja Konstsamfundet ovat merkittäviä käännynnäisiä tiedotusalalla ja Hufvudstadsbladet on Suomen ensimmäinen laajempilevikkinen kääntynyt sanomalehti.

Vapaudenmoskeija Töölön entisellä tavara-asemalla muodostaa uuden identiteetin symbolin. Sen minareetin huippu kohoaa tarvittavat 20 senttimetriä Stadionin tornin huipun yläpuolelle. Tämänkaltaiseen jamaan väestön massakääntymisen myötä on ajatunut Ajatolla Veikon shiialainen Suomi.

Kirjailija Bruun ei pidä suomalaisten innostumista suurin joukoin jonkun uuden aatteen taakse periaatteessa mitenkään poikkeuksellisena. Voimakas innostuminen fasistiseen tai taistolaiseen aatteeseen käyvät yhteiskuntarauhaa järkyttäneistä esimerkeistä.

Se, että kirjassa hassuttelevat muslimeiksi kääntyneet suomalaiset, on osaltaan varmistamassa sitä, ettei kirja pelaa yksinkertaisesti rodullisilla asetelmilla ja vieraiden kulttuurien edustajien outoudella. Kirjassa ikään kuin tutkiskellaan suomalaisten omasta menneisyydestä nousevaa massailmiöiden perinnettä.

Toisaalta ne tapahtumat, joiden valossa suomalaisten muslimien uusi identiteetti kirjassa ilmenee, on väkivallan, vallanhimon ja äärimmäisyyden värittämä. Tämä näkökulma, joka leikittelee suomalaisen yhteiskunnan muotivillitysten totaalisuudella, vihjaa, että muslimiksi kääntyminen vapauttaa inhimillisen irrationaalisuuden ja epähumaanisuuden potentiaalit merkittävässä määrin.

Ajatolla Veikon muslimeilla ei ilmene juuri muita inhimillisiä tunteita kuin viha, kostonhimo, fanaattisuus ja uhkaavuus. Hieman myönteisemmiksi koettavien tunteiden alaa edustaa hunnutetun musliminaisen kokema himo. Se suuntautuu täyspitkä huntu päällään seikkailevaan miespäähenkilöön.

Tämä kohtaus moskeijassa onkin kirjan harvoja kohtia, jossa musliminaisella on aktiivinen ja tietoinen rooli, edes silmanräpäyksellisesti. Muutoin musliminaiset toimivat hunnutetun uhrin roolissaan.

Kaikki kirjassa nimeltä mainitut muslimiroolihahmot ovat miehiä, sillä hehän vastaavat siitä väkivaltaisesta ja naisia kurittavasta uhkakuvasta, johon teoksen jännite rakentuu.
Viihde ja tosiasiat

Kirjailija Bruun ei ole kokenut kansanvalistajan tehtävää omakseen ja arvioi kirjansa käyttötarkoitusta suhteessa tarpeettomien uhkakuvien lietsomiseen seuraavasti:

- Ensinnäkin mulla ei oo mitään vastuuta tässä. Mä kirjoitan hupikirjaa. Minusta myöskin ennakkoluuloja saa käyttää tässä yhteydessä, minä en siis ota vastuuta siitä, että jos jonkun ennakkoluulot arabeja kohtaan voimistuu. Minä en siis voi kirjoittaa kirjaa sillä tavalla, että minä mietin miten tämä lause tai kohta ehkä vaikuttaa ihmisiin, ja minä otan sen riskin, että se voi vaikuttaa myös niin että ihmisten turhat ennakkoluulot voimistuvat mutta se ei tietysti ole tarkoitus ja se on tylsää.

- Mutta minä en ota siitä vastuuta, ei ole minun asiani kasvattaa ihmisiä eikä ole minun asiani lähteä näitä ennakkoluuloja torjumaan, vaan minä teen niistä huumoria ja käytän niitä hyväksi ja oletan että lukija on tarpeeksi fiksu, että se ymmärtää että tämä ei ole vakavasti otettava kirja, vaan tää on viihdettä eikä juuri mitään muuta. Viihdettä ja jännitystä, huumoria.

Ajatolla Veikko -teoksen työstämistapa on mielenkiintoinen ratkaisu vieraan ja oudon kulttuurin käsitteellistämiseen. Vaikka teos onkin täysin kuvitteellinen, tarkkaavaiselle tiedotusvälineiden seuraajalle on käynyt selväksi, että kirjan tapahtumat ovat yhteydessä tosiasiallisiin tapahtumiin, joista kirjailija on työstänyt kirjansa.

Tällainen tapahtumat taustastaan irrottava tekniikka sopiikin hyvin mikäli pelataan vahvasti yksinkertaistavilla ja pelkistävillä leimoilla. Ajatolla Veikossa tätä tehtävää toimittavat lähes samanmerkityksisinä ilmenevät käsitteet muslimi ja fundamentalismi. Näihin termeihin peilautuu tuttu ja moniarvoiseksi oletettu länsimainen tapa elää.

Teoksen ilmoitettu päämäärä on puhtaasti viihteellinen eikä sillä pyritä aktiivisesti erilaisuuden ja vierauden kuvaukseen. On suhtauduttava toiveikkaasti siihen, että on mahdollista erottaa ja arvioida kirjallista ilmaisua irrallaan niistä yhteiskunnallisista, poliittisista, historiallisista ja älyllisistä perinteistä, jossa teksti on tuotettu.
Ei fatwan vaaraa

Yhden taustan islaminuskon muodostaman vieraan kulttuurin kirjalliselle kohtaamiselle muodostaa Salman Rushdien teos Saatanalliset säkeet ja siihen liittyvät selkkaukset. Kansainvälisen tietoisuuden valikoivaan huomioon on lipunut myös bangladeshilainen Taslima Nasrin.

Fatwa on islamilaisesta perinteestä kansainväliseen sanavarastoon siirtynyt ja täten kulttuurien välistä ilmaisua rikastuttanut termi. Se on tässä laajemassa käyttöympäristössään merkitykseltään muuttunut ja lisävivahteita saanut uudissana. Fatwa ei ole synonyymi tappotuomiolle, vaan se on "tekninen termi jota käytetään islamilaisessa laissa osoittamaan muodollista lainopillista tuomiota tai mielipidettä".

Koska kirjallisuus ei täysin ole oma saarekkensa irrallaan muista yhteiskunnallisista ja kansainvälisistä toiminnoista, on sen ja todellisuuden eri tulkintojen välinen vuorovaikutussuhde kiinnostava.

Kirjalliseen ilmaisunvapauteen liittyvä häirintä tai mielikuvat varmasti muodostivat pohjan sille, että Bruun oli arvioituttanut teoksen ennakolta sen mahdollisen uskonnollisen loukkaavuuden estämiseksi. Koska Koraania ja profeetta Muhammedia ei arvostella missään kirjan kohdassa ei siinä ole mitään perimmäisiä arvoja loukkaavaa.
Aitous ja uhkakuvat

Bruun on valottanut kirjansa teemojen olleen yhteydessä muslimimaista välitettyihin uutisiin, vaikka itsessään kirja onkin täysin vailla todellisuuspohjaa. Tämä tarkoittaa kirjailijan seuranneen tunnollisesti ulkomaansivuille välitettyjä tietoja muslimimaissa tapahtuneista välikohtauksista. Tämän jälkeen hän on siirtänyt ne kirjassaan Suomessa tapahtuviksi.

- Joo mä voin myöntää, että se on ehkä vähän liian yksinkertaistettua osittain, mutta silloin kun mä kirjoitin tätä kirjaa ja luin näitä uutisjuttuja siitä mitä tapahtuu ja mitä fundamentalistit tekee näissä maissa, se meni pakostakin tällaseen.

Kirjailijan valitsema toimintatapa on kiinnostava ratkaisu yllä sivutun vieraan kulttuurin kääntämisen vaikeuden voittamiseksi. Edward Said on väittänyt, että (jo 1980-luvun geopoliittisessa ja älyllisessä tilanteessa) islamin julkiseen kuvaan kuuluu selkeä vastakkaisuus kaikkea normaalia ja länsimaista vastaan.

Ajatolla Veikossa tämä asetelma on hyödynnetty ja kirjan jännite kulkee juuri normaalin ja vieraan välillä.

- Tässä on selkeä konfrontaatio niin sanotusti hyvän ja pahan välillä. Paha on fundamentalistit ja hyvä on tämä vanha länsieurooppalainen tapa elää ja ehkä se on vähän liian mustavalkoinen.

Kirjallisuudenhan tulee saada olla mitä se on. Kiinnostavaa on myös se, että kaunokirjallisuuden kirjoittamisesta poikii suuri määrä eri tiedotusvälineissä aihetta sivuavia juttuja ja näkökantoja. Osaltaan kyse on siitä, että kaikkea julkista, yhteiskunnallista toimintaa seurataan tunnetusti myös mm. naistenlehtien sivuilla.

Toisaalta islamia sivuavia ilmiöitä kohtaan lienee olemassa voimakas kiinnostus ja oletettavasti motivaationa toimii vanhojen käsitysten vahvistaminen. Sensaatio tai uhkakuva näyttävat tässäkin asiassa olevan tavallisin kerronnan muoto. Niinpä fiktiivisestä tarinaniskennästä voi omista pyrkimyksistä riippumattakin päästä asian todellisia sosiaalisia puolia kommentoivaan asemaan.

Tämä on varsinaisesti ehkä kaikkein kiinnostavin puoli asiassa, ja voidaan vain heittää kysymys ilmaan ovatko fiktiivinen ja yhteiskunnallinen toiminta toisistaan erotettavissa.

Kun islam käsitetään jonakin yhtenäisenä kokonaisuutena joko uskonnollisten puhemiesten tai ulkopuolisten arvioijien toimesta, määritellään usein liian paljon kokemuksia, identiteettejä ja moninaisuutta ahdistaviin rajoihin. Näillä markkinoilla erilaiset näkökannat yrittävät saada mielipiteilleen, ajatuksilleen tai itselleen oikeutusta.

Pyrkimys oikean islamkuvan välittämiseen voi saada aikaan outoja piirteitä, jos oletetaan, että on olemassa jokin autenttinen islamkuva, jonka mukaan muslimien tulisi elää, asiantuntijoiden herkistyä tai kirjoittajien antaa ajatustensa laukata tai kynän kulkea. Tässäkin yhteydessä voi olla hyödyllistä kiinnittää huomiota identiteettien ja vuorovaikutusten moninaisuuteen ja erilaisuuteen.

Yhteiskunnallisten todellisuuksien monivivahteisuuden ylenkatsominen muodostaa pohjan erilaisten ns. aitojen ja autenttisten kertomusten tielle. Tästä saavat voimansa myös monet kulttuurin väliset ja sisäiset uhkakuvat.

https://www.maailmankuvalehti.fi/1995/4/pitkat/kun-muslimiveljet-valtasivat-suomen

[KJ]

Luin uudestaan. Ensimmäisen kerran luin kirjan joskus 90-luvulla, jolloin se oli täyttä fiktiota, mutta nyt siihen voi suhtautua jo eri tavalla ja miettiä, miten vuonna 1995 luultiin islam-invaasion tapahtuvan.

Bruun esittää, että Euroopan islamisoituminen tapahtuu niin, että kristityt kääntyvät muslimeiksi, eikä niin, että muslimit tulevat Eurooppaan. Sinänsä ymmärrettävää, koska vuonna 1995 nykyinen kehitys olisi ollut liian epäuskottavaa jopa fiktiiviselle kirjalle.

Kirjassa pahiten islamiin höyrähtäneet ovat jostain syystä keskustapuolueen poliitikoita (jopa sieltä maaseutusiivestä), ja täyspäisenä poliisikomentajana on Thomas Elfgren. Bruun on arvatenkin napannut Elfgrenin kunnolliseksi poliisiksi pelkästään ruotsinkielisyyden takia (ja kepulaiset pahiksiksi, koska suomenkielisyys ja oletettu juntteus), mutta nyt tiedämme paremmin. Tällaiset pienet yksityiskohdat tekevät kirjasta mielenkiintoisemman kuin se oli julkaisuvuonnaan.

Vaikka kyseessä onkin ns. hupikirja, niin siinä on paljon myös tahatonta huumoria, kuten  kohtaus, jossa kaapuun pukeutunut Burt on moskeijassa niin ikään kaapuun pukeutuneen naisen takana, ja koska nainen, niin Burtille pukkaa välittömästi erektio ja sillä sitten tökitään naista.

Edellinen liittyy tietenkin siihen, kun Bruun haluaa esittää päähenkilönsä vimosen päälle alfa-uroksena: alkoholia nautitaan lähes tauotta, vaimon ystävätärtä nusastaan ja erektiota pukkaa. Kustannustoimittajan olisi pitänyt olla enemmän hereillä ja huomauttaa, että huumori ja tahaton huumori ei ole sama asia.

Ajatolla Veikko ei todellakaan ole mikään suurteos edes kioskikirjallisuuden saralla, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen, koska se taitaa olla Ari Paulowin Khilafa! Valtakunta -kirjan ohella ainoa teemaa käsittelevä kirja, mitä Suomessa on julkaistu.

[Roope]

Höblä julkaisi toukokuun ensimmäisenä Staffan Bruunin ehdotuksen ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Uskonnollisten johtajien on ryhdyttävä rummuttamaan Raamatusta ja Koraanista uutta tulkintaa, jossa ensisijaista on syntyvyyden säännöstely ja pienet lapsiluvut.

För att rädda klimatet måste vi få en nytolkning av Bibeln och Koranen

[...]

Miljön har hittills varit den stora vinnaren för att turismen ligger nere. I Kinas storstäder ser man åter en blå himmel och i Venedig syns havsbottnen när båttrafiken minimerats.

Men detta är övergående. I samma stund som myndigheterna blåser "faran över" är vi tillbaka i gamla gängor. Företagen storsatsar för att återvinna marknadsandelar och erövra nya av konkurrenter som gått under. Att ta hänsyn till klimatet har ingen tid med.

Redan förut har det varit omöjligt att enas om globala klimatåtgärder. Kina, USA och Ryssland ställer sig utanför och resultatet av de avtal som hittills ingåtts efter tiotals konferenser från Köpenhamn till Paris är futtigt.

Överallt finns en nationalistisk opinion som kräver att det egna landet inte får göra mer för klimatet än grannländerna. Tvärtom helst lite mindre och lite långsammare i hopp om att vinna exportfördelar. Ingen tar första steget.

Senast den gångna vintern måste ha öppnat ögonen för alla finländare. En vinter utan snö och is bevisar det forskarna sagt i många år. Mänskligheten är på väg mot en miljökatastrof. Glaciärerna smälter, vi lever på lånad tid.

Är allt förlorat?

Nej, roten till allt ont är överbefolkningen. Vi är i dag 7,8 miljarder människor och blir fler hela tiden fast vi borde bli färre.

I den bästa av världar skulle påven och andra kristna ledare tillsammans med de viktigaste islamska imamerna enas om ett gemensamt utlåtande. I ett dekret till mänskligheten skulle de medge att de har gjort sig skyldiga till en fatal feltolkning av Bibeln och Koranen när det gäller familjeplanering och preventivmedel. Modern forskning visar att Bibeln, Koranen och andra heliga skrifter mycket bestämt tar avstånd från att vi blir fler människor än vad som ryms på vår planet. Därför, säger de religiösa ledarna, är det inte bara varje troendes rätt att använda preventivmedel utan deras skyldighet för att det är Guds vilja.

Påven och lutherska ärkebiskopar kan påpeka att när Jesus sade "Låt barnen komma till mig" så avsåg han inte att de skulle komma i flera miljarder.

Utan att någon puffar på dem kommer inte de religiösa ledarna att frivilligt utfärda något familjeplaneringsdekret. Tankarna går därför till president Sauli Niinistö som visat tendenser till sysslolöshet. Han kunde kontakta kolleger och vänner i de nordiska länderna och ta initiativet till ett globalt familjeplaneringsprogram.

En nordisk delegation bestående av utvalda presidenter, statsministrar, kungar, drottningar, religiösa ledare och lärda män och kvinnor som Martti Ahtisaari och Elisabeth Rehn bör åka ut på turné.

Första anhalt är Rom där man träffar påven och ber honom läsa Bibeln på nytt. Den katolska kyrkans förbud mot familjeplanering och preventivmedel utgör ett dödligt hot mot miljarder människor, förklarar man.

Om påven är en klok och ansvarskännande man, vilket förstås bara är en förhoppning, inser han allvaret.

Nästa anhalt för delegationen blir Riad och Teheran. För islams ledande ayatollor och imamer förklarar man att Koranens budskap aldrig kan vara att människan ska föröka sig tills hon förgås.

[...]

Den kristna och muslimska världen uppgår till 3,5 miljarder människor. Det är nästan hälften av världens befolkning. Om de här människorna får en möjlighet att själva bestämma antal barn och får en möjlighet att njuta av kärleken till sin äkta hälft utan ångest för följderna, gör vi många miljarder människor lyckligare samtidigt som klimatuppvärmningen bromsas då efterfrågan på energi, mat och konsumtionsvaror minskar.

Om vi kräver återhållsamhet av andra måste vi först sopa rent framför egen dörr, även om Finlands problem snarare är att vi är för få än för många.

Men det är ohållbart att kräva familjeplanering av andra om vi i vår krets har trosriktningar som laestadianismen där familjeplanering är ett okänt begrepp. Ingen ska förbjudas skaffa barn, men riksdagen kan införa successivt sänkta barnbidrag när antalet överstiger tre.

Lyckligtvis finns det andra sätt att fylla vårt land med nya medborgare än genom ett förlossningstalko.

Glad första maj!

Staffan Bruun Journalist

Hbl 1.5.2020

Bruun ei ehkä ole ihan tosissaan, että Ahtisaaren ja Rehnin johtaman valtuuskunnan pitäisi tavata paavi ja kehottaa tätä lukemaan Raamattunsa uudestaan, mutta eiköhän tästäkin joku loukkaannu.