2011-03-17 Umayya Abu-Hanna muutti Amsterdamiin (yhdistetty)

[citizen]

Ajattele: tyttöni alkoi itse sanoa, että hän vihaa mustia!

Tyttöhän on omaksunut aitoja monikulttuurisia islamilaisia vaikutteita.

Tai sitten toimittajan typo. Jos se onkin "mutsia" eikä "mustia" ?

[Haima]

Vihaa Mustia? Eläinrasisti! Soitto Kennelliittoon ja sassiin.

[VHM]

Abu-Hanna on tullut tunnetuksi mm. sekopäisistä youtube-videoistaan ja monikulttuurisuusasiantuntemuksestaan.

Abu-Hannan merkittävästä substanssiosaamisesta huolimatta koen, että olemme sekä taloudellisesti että henkisesti joutuneet nettomaksajiksi tässäkin casessa.

Ehti sentään kerätä varmasti mukavan alkupääoman elämän starttaamiseen Hollannissa. Kaikkea hyvää - älä tule ikinä takaisin.

[CaptainNuiva]

Nyt lopettakaa, alkaa pelottamaan, tuleeko Akuliinasta presidentti?

Akuliinasta tulee oman ilmoituksensa mukaan ihmisvääryysjuristi ja Sea Shepherd laivan peppipitkätossumainen kapteeni.

Tiedän ja tunnen naisia jotka ovat pärjänneet hienosti laivalla mutta Akuliinasta ei noihin töihin ole, tuskin edes läpäisi ensimmäistäkään tosimielellä pidettyä psykologista testiä.
Muotoilisin asian näin:
Jos olisin menossa Korkeasaareen lautalla ja Akuliina olisi tulossa samaan lauttaan niin jäisin suosiolla odottamaan seuravaa vuoroa tai menisin Kulosaaren kautta kävellen,rajansa se on nimittäin minunkin riskinottokyvyllä.

[dothefake]

Olet selvästi enemmän Ankarlina-miehiä kuin Akulina.

[Kullervo Kalervonpoika]

Nyt lopettakaa, alkaa pelottamaan, tuleeko Akuliinasta presidentti?

Akuliinasta tulee oman ilmoituksensa mukaan ihmisvääryysjuristi ja Sea Shepherd laivan peppipitkätossumainen kapteeni.

Tiedän ja tunnen naisia jotka ovat pärjänneet hienosti laivalla mutta Akuliinasta ei noihin töihin ole, tuskin edes läpäisi ensimmäistäkään tosimielellä pidettyä psykologista testiä.
Muotoilisin asian näin:
Jos olisin menossa Korkeasaareen lautalla ja Akuliina olisi tulossa samaan lauttaan niin jäisin suosiolla odottamaan seuravaa vuoroa tai menisin Kulosaaren kautta kävellen,rajansa se on nimittäin minunkin riskinottokyvyllä.

Joo - eikä tuosta tytöstä tule myöskään juristia... Anarkisti siitä tuli ja isän tuella ylejournalisti.

Ja siihen se taitaa jäädäkin.

[Ernst]

Ajattele: tyttöni alkoi itse sanoa, että hän vihaa mustia!

Tyttöhän on omaksunut aitoja monikulttuurisia islamilaisia vaikutteita.

Tai sitten toimittajan typo. Jos se onkin "mutsia" eikä "mustia" ?

Jokainen voi kuvitella, millaista elämä olisi ollut, jos olisi tullut adoptoiduksi Umayya Abu-Hannan elämän tyhjyyden täyttäjäksi.

[dothefake]

Voisin kuvitella, että ensi töikseni kirjoittaisin vihakirjeen presidentille,
vain helpottaakseni oloani.

[Ernst]

Voisin kuvitella, että ensi töikseni kirjoittaisin vihakirjeen äidille presidentille,
vain helpottaakseni oloani.

Ja äiti kiikuttaisi kirjeen uskolisesti perille...

EDITH: otin vapauden hiukan muokata Teiltä lainaamaani tekstiä.

[dothefake]

EDITH PIAF: Tarkoittanette ottoäitiä. Totisesti ko. henkilö muistuttaa kovasti
sukupuolta, jossa on Otto -nimisiä. Tietääköhän Otto itse olevansa näin suosittu
suomalaisten keskuudessa.

Lisäksi kiinnitän huomion otsikkoon, työmme ei ole mennyt hukkaan, jos Ottokin
huomaa ilmapiirin muuttuneen ja lähtee siksi pakosalle.

[Ernst]

Näin U A-H tänään 20.3.2011 HS:ssa

Näkemiin Suomi
Umayya Abu-Hanna uupui 30 vuoden jälkeen suomalaisiin ja muutti Amsterdamiin. Ei hän persuja paennut, vaan älymystöä.
Ritva Liisa Snellman
HELSINGIN SANOMAT


Amsterdamilaisen lähiön katu päättyy mereen. Kaupungissa on aina vesi lähellä. Ja toiset ihmiset. Suurkaupungin alueella asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä, ja lisää muuttaa koko ajan, sillä kaupunki houkuttelee globaaleja nomadeja. Globish, ei-äidinkielenä puhuttu englanti, on jo sen kakkoskieli.

Matalan kerrostalon nimikyltit todistavat muuttoliikkestä: Mhamood, Liu, Mahnin ja uusimpana Abu-Hanna.

Runsas vuosi sitten Umayya Abu-Hanna päätti, että hän muuttaa pois Suomesta. Päivä on helppo muistaa, sillä se sattui olemaan jouluaatto.

Se on päivä, jolloin Suomessa ei yleensä tehdä suuria päätöksiä, mutta ei Umayya Abu-Hannakaan ole aivan tavallinen suomalainen. Tässä ohuttukkaisten maassa hän on erottunut aina muista. Isotukkainen palestiinalainen, joka puhuu vuolaasti ja kärjistää sanottavansa niin, että suututtaa väistämättä osan kuulijoista.

Hän on värikäs ja dramaattinen. Kuin älymystön Lenita, jonka kaikki tuntevat pelkällä etunimellä. Umayya.

Kun muissa lapsiperheissä elettiin kihisevää joulupukin odotusta, Umayya katseli päiväunille uuvahtanutta tytärtään ja mietti tulevaisuuttaan. Elämä täyttyi yhä pätkätöistä. Vuoden pesti Valtion taidemuseon kehittämisyksikön monikulttuurisuusasiantuntijana oli taas päättymässä, ja työn sisällöstäkin oli erimielisyyksiä.

Eikä hän pitänyt enää julkisesta kuvastaan: se oli kaventumassa nalkuttavaksi akaksi.

Ja sitten oli Reema, Etelä-Afrikasta adoptoitu tytär, joka oli oppinut puhumaan ja osasi jo kertoa vähillä sanoillaan, että hän vihaa mustaa ihoaan.

Ehkä heidän olisi helpompi asua muualla.

Päätös syntyi yhtä ripeästi kuin edellinen suuri muuttopäätös.

Silloin elettiin vuotta 1979. Palestiinalaisperheen tytär Umayya Abu-Hanna oli tavannut suomalaisen maailmanmatkaajan ja rakastunut. Hän halusi muuttaa Suomeen.

Mutta vanhemmat eivät heti suostuneet. Tyttären pitäisi käydä katsomassa, millaiseen maahan hän olisi muuttamassa.

Se oli kaunis ja ihana maa, täynnä uusia värejä, tuoksuja, makuja ja tuntemuksia. Punaisina ja keltaisina hohtavat lehtipuut, syksyisen luonnon väkevä tuoksu, metvurstileivän savuinen kirpeys, viileä järvivesi hikisellä saunaiholla.

Poikaystävän äiti lauloi leipoessaan, ja Umayya maistoi ensimmäisen kerran karjalanpiirakoita.

Puolentoista vuoden kuluttua Umayya muutti Naantaliin, ja Suomi näytti pian toisen puolensa. Töpselinenäisten pellavapäiden joukossa hän näytti erilaiselta, ja erilaiselle sai huudella melkein mitä vain.

Mutta sinnikäs siirtolainen ei lannistunut. Umayya opetteli suomea, erosi, muutti Helsinkiin ja alkoi opiskella yliopistossa, tiskasi, kitki rikkaruohoja, oli kauden Helsingin kaupunginvaltuustossa, suoritti vielä toisen tutkinnon ja valmistui taiteen maisteriksi.

Tämä siis tiivistettynä. Tulostettuna Umayya Abu-Hannan ansioluettelo täyttää viisi ja puoli paperiarkkia.

Nyt Abu-Hannan pikku perhe on asunut Amsterdamissa muutaman viikon.

Kaupunki alkaa tuntua jo omalta ja asunto kodilta. Amsterdamissa ei äiti sen enempää kuin tytärkään ole eksoottinen, erikoinen eikä hämmentävä.

"Täällä on helppo sulautua ihmisjoukkoon, sillä jokainen on erilainen."

Umayya ei pidä tavasta, jolla Suomi suhtautuu siirtolaisiinsa. Viranomaiset kyselevät netissä kolmannen sukupolven ulkosuomalaisilta paluuhalukkuutta, vaikka maassa asuu jo joukoittain koulutettuja ja työhaluisia siirtolaisia. Nimenomaan siirtolaisia. Ei maahanmuuttajia. Sitä sievistelevää sanaa Umayya ei halua käyttää.

Hänen mielestään paluuhalukkuudesta kyseleminen kertoo valtiokoneiston piilorasismista. Etninen suomalainen on aito ja haluttu suomalainen.

Sama hyvin piilotettu torjunta henkii Umayyan mielestä maabrändiraportistakin.

"Siinäkin korostetaan, että suomalainen on rehellinen. Kysypä siirtolaiselta, onko suomalainen rehellinen. Siirtolaista kusetetaan Suomessa aivan kuten suomalaista blondia Marokon hiekkarannalla."

Umayyan mielestä Suomi on muuttunut 30 vuodessa nationalistisemmaksi. Alemmuuskompleksista on hypätty suoraan ylemmyyskompleksiin. Suomessa on maailman paras koulutus, maailman paras se ja maailman paras tämä. Muotoilukin on niin tasokasta, että erilaiselle estetiikalle ei jää tilaa, ja niin esimerkiksi amerikkalainen arkkitehti ei saa töitä.

Ovisummeri pärähtää.

Lähetti tuo verkkokaupasta tilatun pressokeittimen. Järkevämpää olisi ollut ostaa sänky, mutta Umayya valitsi kahvikoneen.

Sängyn ehtii hankkia sitten joskus.

Muuttokuormassa oli vain 32 pahvilaatikkoa, vaatteet ja Reeman tavarat. Suurimman osan kirjoistaankin hän antoi pois.

Umayya kuittaa toimituksen, avaa laatikon ja pudistaa pakkauspölyt. Töpseli seinään ja kahvin tuoksu täyttää asunnon.

Kahvittelun jälkeen on taas voimia jatkaa Suomi-analyysia.

"Eivät persujen neekeripuheet minua heilauta. Olen pettynyt älymystöön, joka ei halua huomata, mikä valtava muutos Suomessa on edessä."

Suomi siirtyy väistämättä monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Se on yhtä suuri muutos kuin demokratiaan siirtyminen tai tasa-arvon edistäminen, ja sitä varten tarvitaan työkaluja ja toimintamalleja.

Umayyan mielestä monikulttuurisuustyö on trivialisoitunut puuhasteluksi, joka muistuttaa enemmän sosiaalityötä kuin muutosta tukevaa toimintaa. Valkoiset naiset järjestävät tilaisuuksia, joissa musta mies soittaa rumpuja ja tarjolla on etnistä ruokaa. Folkloristisen puuhastelun sijasta pitäisi rakentaa infrastruktuuria, tutkia tilastoja ja katsoa, ettei mikään siirtolaisryhmä jää taide- ja kulttuurikentän ulkopuolelle ja eristäydy.

"Venäläiset ovat Suomen suurin ulkomaalaisryhmä, ja heidät on jätetty yksin. Kun kulttuurin rahoitus alkaa tulla yhä enemmän Venäjältä, ryhmästä saattaa tulla samanlainen vähemmistö kuin Viron venäläisistä."

Toinen ongelma on ruotsinkielinen vähemmistö. Se pitää vimmatusti kiinni erityisasemastaan ja torpedoi muutokset.

Vuodesta 2017 tulee Umayyan mielestä mielenkiintoinen. Itsenäisyyden satavuotisjuhlat korostavat kansallista identiteettiä, vaikka perinteisen ja puhtaan suomalaisetnisen kulttuurin aika on jo ohi.

Joka viides helsinkiläinen on tuolloin jo muualta muuttanut. Maa on jakautumassa kahtia: maaseudulla asuvat iäkkäät suomalaiset ja kaupungeissa muualta tulleet nuoret.

Jos nämä nuoret eivät pääse yhteyteen suomalaisen kulttuurin kanssa, he eristäytyvät omiin oloihinsa, ja Suomesta tulee vielä jakautuneempi maa.

Juuri näiden ongelmien ennalta ehkäisemiseen Umayya Abu-Hanna olisi halunnut paneutua työpaikallaan, mutta hän ei saanut ajatuksilleen mielestään vastakaikua.

Nyt hän kirjoittaa aiheesta kirjaa Koneen Säätiön apurahan turvin. Kirjasta tulee työkalupakki, joka auttaa kulttuurikentän instituutioita ja organisaatioita siirtymään puuhastelusta konkreettiseen työhön.

Mielessä pyörii monta muutakin kirjahanketta.

Mutta työt saavat odottaa vielä hetken, sillä tärkeintä on saada tyttären arki ensin sujumaan.

Kun tytär on esikoulussa, Umayya kulkee kaupungilla, kiertelee näyttelyissä ja seuraa, miten kansainvälisessä kaupungissa toimitaan ja eletään.

Suomessa vietetyt vuosikymmenet ovat jättäneet jälkensä. Umayyakin huomaa rajaavansa suomalaiseen tapaan hyvän ja sallitun. Mikä ei ole hyvää, on huonoa.

Hollannissa rajoja ei piirretä niin selvästi. Leikkipuistojen hiekkalaatikkoihinkaan ei rakenneta reunuksia. Ravintoloissa on lapsia, sateella ei käytetä sadevaatteita, vanhat ja nuoret käyvät samoissa paikoissa.

"Olen hämmästynyt, että minusta on tullut Suomessa myös ahdasmielinen. Tulkitsen asioita ja vaadin rauhaa. Kun ihmettelin huivipäisiä opettajia koulussa, veli sanoi, että mitä sinä niistä huiveista puhut. Onko sinulla huomauttamista opetuksesta?"

Reema on jo oppinut hollantia ja häpeää äitiään, joka ei hänen mielestään osaa lukea eikä kirjoittaa.

Eikä edes aio vielä opetella, sillä tällä kertaa Umayya on päättänyt olla sopeutumaton maahanmuuttaja. Hollantilaiset saavat pitää polkupyöränsä ja omituisen tapansa sirotella suklaamuruja aamiaisleipien päälle.

"En tiedä edes, mitä kiitos on hollanniksi. Puhun joka paikassa englantia. I don't give a shit. Olen omassa maailmassani."

Entä kun apuraha on loppunut ja kaikki kirjat on kirjoitettu?

"Se onkin iso kysymys. Onko parempi jäädä tiskaamaan tänne vai palata sylkykupiksi Suomeen?"


Umayya Abu-Hanna täytti 50 vuotta viime torstaina 17. maaliskuuta.

Olen lähes sanaton... Ymmärrän, että Reema häpeää äitiään. Niin minäkin tekisin hänen asemassaan.

[Sanglier]

Mainio vihakirjoitus töpselinokkineen kaikkineen. Siinäpä ylhäältä johdetulle, älymystövetoiselle mokumamuttamiselle oiva nekrologi. Ja vielä hesarissa!

On akalla ja lehdellä pokkaa.

[juge]

Entä kun apuraha on loppunut ja kaikki kirjat on kirjoitettu?

"Se onkin iso kysymys. Onko parempi jäädä tiskaamaan tänne vai palata sylkykupiksi Suomeen?"

Ei kannata pidättää hengitystä Umayyan paluuta odotellessa. Itseään täynnä oleva julkisuusnarkkari tulee havaitsemaan, että Hollannissa häntä ei noteeraa kukaan eikä rahaakaan sada taivaasta. Hän palaa pelastamaan ummehtuneen Suomen parin vuoden sisällä. Suomalaisten veronmaksajien kustannuksella, totta kai.

[pamaus]

Entä kun apuraha on loppunut ja kaikki kirjat on kirjoitettu?

"Se onkin iso kysymys. Onko parempi jäädä tiskaamaan tänne vai palata sylkykupiksi Suomeen?"

Ei kannata pidättää hengitystä Umayyan paluuta odotellessa. Itseään täynnä oleva julkisuusnarkkari tulee havaitsemaan, että Hollannissa häntä ei noteeraa kukaan eikä rahaakaan sada taivaasta. Hän palaa pelastamaan ummehtuneen Suomen parin vuoden sisällä. Suomalaisten veronmaksajien kustannuksella, totta kai.

Suruksemme juuri näin tulee käymään. Ei saa puukenkämaassa kaipaamaansa huomiota eikä fyrkkaa. Sisksi palaa, kun nykyinen sponssiraha loppuu. Sylkykuppi saa kuitenkin palattuaan taas mukavan nimityksen ja rutkasti hilloa jatkaakseen meille veetuilua ja tilojen uudelleen jakoa.

[Marjapussi]

Minkä ihmeen takia edes Pravdassa julkaistaan jonkun epäsuomalaisen hörhön avautumisia, josta juuri on päästy eroon suurella vaivalla. Sympitiapisteet nolla moiselle ammattivalittajalle.

[Spesialisti]

Yritin kirjoittaa tähän jotain nasevaa, mutta tämän kansainvälisen sossuloisen palavasilmäinen viha kaikkia meitä hänen entisiä elättäjiään kohtaan uuvutti täysin.

[l'uomo normale]

Minua ei hämmästytä niinkään Umaya vaan hänen saamansa huomio puolelta ja toiselta. Ehkä hän vain sattui olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

[Lodi]

HS:n kirjoituksesta piirtyy toisaalta hieman säälittävä kuva Abu-Hannasta. Hän on niin kovin julkisuushakuinen ja haluaisi olla tunnettu älykkönä. Todellisuudessa hän on juuri sitä, mikä hänen julkisuuskuvansakin on: Nalkuttava akka.

Nämä heitot ohuttukkaisista ja töpselinenistä varmaan kumpuavat siitä, että hän ei ole saanut tarpeeksi miehiltä huomiota osakseen. Oletan, että myös se jätetyksi tuleminen jätti haavat sieluun. No, kun on palestiinalainen niin voi arvostella rodullisia piirteitä ilman pelkoa tulla syytetyksi rasismista tai muukalaisvihasta.

Artikkelista saa rivien välistä hyvä maiseman siitä elämästä, mitä Abu-Hanna elää. Soma pikku pressokeitin tuodaan ja sillä keitellään päiväkahveja. (Olisi kannattanut pestä ensin.) Kahvihetki antaa voimia taas suomia maata, joka on hänelle antanut hyvinvoinnin ja muodollisen sivistyksen. Muutoin, kun tytär on esikoulussa, Abu-Hanna "kulkee kaupungilla, kiertelee näyttelyissä ja seuraa, miten kansainvälisessä kaupungissa toimitaan ja eletään". Poissa on ohuttukkaisen töpselinenän aamukiireet lasten päiväkotiin viemisessä ennen työpaikalle rientämistä ja tuska postiluukusta putoavista laskuista liian aikaisin ennen tilipäivää. "Pikku perhe" toimii hyvin, kun apuraha tulee tilille teki päivän mittaan mitä tahansa.

Hienoa tuo kansainvälisessä ilmapiirissä eläminen. Suomessa hän on mm. kauhukseen oppinut tulkitsemaan asioita ja vaatimaan rauhaa. Tätä Abu-Hanna pitää ahdasmielisenä.

Minua jäi mietityttämään yksi irrallinen asia: Mitä tekee Valtion taidemuseon kehittämisyksikön monikulttuurisuusasiantuntija työkseen? Tietääkö täällä joku? En kaipaa mitään liirumlaarun vastausta vaan ihan konkreettisesti: Mitä ko. tehtävässä oleva henkilö tekee työpäivän aikana?

[Kullervo Kalervonpoika]

1970-luvulla eläneenä ja ympäristöni jo tuolloin tiedostaneena, tämä pisti (suojatyöpaikkatotuuden ja nyt hollantilaisiin kohdistuvan rasismin lisäksi) vahvasti silmään:

Vuodesta 2017 tulee Umayyan mielestä mielenkiintoinen. Itsenäisyyden satavuotisjuhlat korostavat kansallista identiteettiä, vaikka perinteisen ja puhtaan suomalaisetnisen kulttuurin aika on jo ohi.

Samanlaisia totuuksia vääjäämättömästä siirtymisestä sosialismiin jauhettiin (aivan yhtä painavin  argumentein) 1970-luvulla. Jokainen lähihistoriaa tunteva tietää miten siinä vääjäämätömässä  sitten kävikään.

Ajattelin repiä tämän journalismin helmen  kappaleiksi Kullervoblogissa. Toinen kanssasyyllisistä lähetti kuitenkin viestiä hetki sitten, että hän aikoo käsitellä HS:n toimituksen linjaa vähän laajemminkin.

Katsotaan mitä saamme aikaan (yleisen mölinän ja älämölön lisäksi).

[törö]

Umayya on vain saanut tarpeekseen (ansaitusta) aliarvostuksesta ja lähtenyt pois ovet paukkuen, kuvitellen, että häntä jäädään ikävöimään. Mm. Kirjailijaliitossa vastaavaa on tapahtunut kun herrantertut eivät olekaan saaneet ammattikunnasta haluamaansa asemaa.

Tosi asiassa Umayya on lähtenyt opintomatkalle. Hollannin mokuttajilta saa lainattua uusia ajatuksia, joiden turvin voi paistatella suomalaisen median valokeilassa vuosia. Ei hän ole voinut saada tarpeekseen Suomesta, koska muualla hän on vain yksi vaille suuren yleisön huomiota jäänyt tyrkky, eli attention whore kuten nuoriso asian ilmaisee, muiden joukossa, ja hän tietää sen pohjimmiltaan itsekin.

Ilman yleisöä Umayya ei ole mitään erikoista, joten parhaiten hänen kanssaan pärjää kun ei kiinnitä häneen mitään huomiota. Ehdotankin, että tämä ketju lukitaan eikä hänestä enää kirjoiteta tälle foorumille ollenkaan.

[OTU]

Missä arabi, siellä ongelma.

[Malla]

Pieni mutta paljastava yksityiskohta: U. A-H. ei aio vaivautua opettelemaan sanaakaan uuden, auvoisamman kotimaansa kieltä ja vielä ylpeilee sillä. (No, lapsi on ilmeisen nopeaoppinen, kun jo parissa viikossa oppinut kieltä, vaikka runsas vuosi sitten jouluaattona oli vielä vähäsanainen. Voinee tarvittaessa toimia äitinsä tulkkina.)
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, miten U. A-H. oli edellisessä työpaikassaan aikonut paneutua "näiden ongelmien" ennaltaehkäisyyn. Siis konkreettisesti.

[Uuno Nuivanen]

Olipa niin röyhkeää vihamokutusta, että melkeinpä alkoi naurattamaan. 

Valtion taidemuseon kehittämisyksikön monikulttuurisuusasiantuntija

- Tuollaisia tuskin muut maat hänelle vaivautuvat tarjoamaan, joten saanemme nauttia hänen korvaamattomasta annistaan Suomelle taas lähitulevaisuudessa.

[Ernst]

Abu-Hanna ei saanut työpaikallaan ajatuksilleen vastakaikua, marmattaa hän Hollannista käsin. Eipä tunnu suuremmin saavan nytkään. Viisikymppinen nainen ja käyttäytyy teinin lailla. Ostaisi lapselleen sentään sen sängyn ensiksi.

[Kullervo Kalervonpoika]

Olipa niin röyhkeää vihamokutusta, että melkeinpä alkoi naurattamaan.  

Valtion taidemuseon kehittämisyksikön monikulttuurisuusasiantuntija

- Tuollaisia tuskin muut maat hänelle vaivautuvat tarjoamaan, joten saanemme nauttia hänen korvaamattomasta annistaan Suomelle taas lähitulevaisuudessa.

Ihan muistinvirkistykseksi. Tämä ja tämä kirjoitus aiheuttivat ilmestyessään itkua, porua ja hampaidenkiristystä.

Miten sattuikin sopivasti, että Toni Viljanmaa analysoi Satakunnan Kansassa U-bootinmayan olemassaolon mahdollistajan suomalaisessa kylddyyrimaailmassa:

Länsieurooppalaisessa ja anglosaksisessa poliittisessa perinteessä oman maan surkeudella elämöinti on ollut lähinnä vasemmalle kallellaan olevien yliopistointellektuellien puuhaa.

Suomi on poikkeus. Meillä tätä virkaa hoitavat sekä niin sanotut vihreät vasemmistoälyköt että liberaaleiksi itsensä mieltävät porvarit. He kantavat ylpeänä Neuvostoliittoa ihannoineiden taistolaisten soihtua oman maansa halveksunnassa. Ehkä tiedostamattaan, mutta tosissaan.

Älyköt keskittyvät kansan ikäviin äänensävyihin, halpisväen tyhmille mielipiteille nauramiseen ja oman erinomaisuuden ja tyylitajun korostamiseen.

Vanha totuus unohtuu. Se, joka itsensä ylentää, se alennetaan.

[Eldritch]

Yritin kirjoittaa tähän jotain nasevaa, mutta tämän kansainvälisen sossuloisen palavasilmäinen viha kaikkia meitä hänen entisiä elättäjiään kohtaan uuvutti täysin.

Entisiä? En millään jaksa uskoa, että sen aburahan, jonka turvin hän Hollannissa käkkii, maksaja olisi hollantilainen veronmaksaja.

[Arvoton]

"Sosiaalityöstä" ja "valkoisista naisista" olen Uman kanssa samaa mieltä. Monikulttuurin väistämättömyydestä taas en.

Olin myös aikoinaan samaa mieltä hänen kanssaan juutalaisista, siis Israelin natsitouhusta. Joku sentään laittoi kampoihin führermäiselle Bolotovskille tos joku vuosi sitten.

Eikä Citycon ole mikään huono sijoituskohde, uskoisin, muuten.

[June]

Mä en vielä jaksa uskoa, että se pysyy poissa. Toivottavaahan se toki olisi. Apuhanna taitaa kohta huomata, ettei hänen sanomisiaan siellä kukaan noteeraa ja niin kipikapi kaikessa hiljaisuudessa palailee takaisin tänne impivaaraan.

[Axl]

Mä en vielä jaksa uskoa, että se pysyy poissa. Toivottavaahan se toki olisi. Apuhanna taitaa kohta huomata, ettei hänen sanomisiaan siellä kukaan noteeraa ja niin kipikapi kaikessa hiljaisuudessa palailee takaisin tänne impivaaraan.

Niin, Hollanti kun on jo niin monikulttuurinen, että siellä ei ole enää mistä kiukutella.

[l'uomo normale]

Monelle iskee viidenkympin villitys, aika pohtia elämäänsä ja arvojaan. Toiset ostavat moottoripyörän, vaihtavat puolisoa, uraa yms. Toivottavasti takaisin palaa uusi, seestyneempi Abu-Hanna