2010-03-16HS:Tilastotieteet ja mielikuvavaikuttaminen

[Kommeli]

HS:Yli kolmannes kokenut syrjintää homoutensa vuoksi

Luin yllä olevan artikkelin. Tottakai ensimmäinen vaikutus, mikä tulee on, että "kolmannes seksuaalivähemmistöön kuuluvista kokenut syrjintää". Ok.

Mietin asiaa tarkemmin: kolmannes homoista kokenut syrjintää.
"Tutkimusten mukaan 7-10 % suomalaisista aikuisista kuuluu seksuaalivähemmistöihin ja Setan selvitysten mukaan noin
50 000 henkilöä sukupuolivähemmistöihin"
Sisäasiainhallinnon linjaukset yhdenvertaisuuden edistämiseksi

Kolmannes siis 7-10%:sta on kokenut syrjintää. Aika pieni osuus. Kyse on kuitenkin nuorista. No voimme olettaa samanlaista osuutta, jos siis ei oteta huomioon, että: "Keskinuoruudessa pahimmat murrosikään kuuluvat myrskyt ovat yleensä jo laantuneet. Nyt nuori totuttelee muuttuneeseen olemukseensa ja etsii omaa identiteettiään."
Mannerheimin lastensuojeluliitto

"Lukio-opintojen vuoksi Ulvilasta Helsinkiin muuttanut.....
Eniten syrjintää ovat kokeneet ammattioppilaitoksissa opiskelevat homomiehet"
Artikkelin syrjintää kokeneet homonuorukaiset ovat siis Mannerheimin lastensuojeluliiton määritelmän mukaan nuoria, jotka vielä etsivät identiteettiään. Lisäksi heidän oletetaan kattavan kolmasosan oletetusta 7-10%.

Voiko joku selittää minulle, mitä tällä artikkelilla halutaan saavuttaa? Tuoda julki? Havainnollistaa? Mikä tässä nyt on se juttu?

[Sarppi]

Luin yllä olevan artikkelin. Tottakai ensimmäinen vaikutus, mikä tulee on, että "kolmannes seksuaalivähemmistöön kuuluvista kokenut syrjintää". Ok.
--
Voiko joku selittää minulle, mitä tällä artikkelilla halutaan saavuttaa? Tuoda julki? Havainnollistaa? Mikä tässä nyt on se juttu?

Ilmeisesti seksuaalivähemmistöön kuuluminen altistaa jonkun verran syrjinnälle. Hesarin juttu oli kyllä aika värittynyt, muista vähemmistöryhmistä kun ei ollut mitään mainintaa, vaikka niitä käsiteltiin tutkimuksessa ja esim. vammaiset ja pitkäaikaissairaat olivat paljon syrjitympiä. Yritin etsiä tilastoja koulukiusaamisen yleisyydestä muuten, aika suurta hajontaa näissä on.

Koulukiusaaminen yleensä

Kiva Koulu -hankkeen oppaan mukaan 10-20 % alakoululaisista ja 5-10 % yläkoululaisista joutuvat tutkimusten perusteella systemaattisesti kiusatuiksi. MLL:n aineiston mukaan peruskoululaisistaa n. 6-10 % joutuu toistuvan kiusaamisen kohteeksi.

Stakesin kouluterveyskyselyiden mukaan kiusaamista lukukauden 2009 aikana edes joskus koki 36% peruskoululaisista, 12% lukiolaisista ja 24% ammattiin opiskelevista. Kyselyssä kuitenkin on eritelty myös kiusaamisen yleisyyttä.

kiusatuksi tulevia (%)	peruskoulu (8-9 lk)	lukio	ammattioppilaitos
monta kertaa vkossa	4	1	3
kerran vkossa	4	1	2
harvemmin	28	10	19
ei lainkaan	64	88	76

Tuorein kysely on vuodelta 2010 ja kattaa Etelä- ja Itä-Suomen sekä Lapin.
ammattiin opiskelevista n. 4% on koulukiusattuna kerran viikossa tai useammin (sivulla 6), 8%:lla ei ole yhtään läheistä ystävää (s. 7) ja 71% ei omasta mielestään osallistu muiden kiusaamiseen (s. 12). Tytöt ovat kiusattuina ja kiusaajina hivenen verran useammin kuin pojat (prosenttiyksikön ero, s. 18) ja 60% tytöistä on kokenut seksuaalista häirintää, pojista 34%.

peruskoulun 8. ja 9. luokilla kiusatuksi joutuu viikoittain 8% ja seksuaalista häirintää on kokenut 50%. Yhtään läheistä ystävää ei ole 10%:lla. 58% ei mielestään osallistu kiusaamiseen.

lukiolaisista kiusaamista viikoittain kokee vain 1% mutta 8%:lla ei ole yhtään läheistä ystävää.

Koulukiusaaminen ja vähemmistöt

Hesarin jutussa viitataan sisäasiainministeriön tutkimukseen, ilmeisesti näihin molempiin:
Kuka ei kuulu joukkoon? Lasten ja nuorten kokema syrjintä Suomessa
Syrjintä koulutuksessa ja vapaa-ajalla - erityistarkastelussa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten syrjintäkokemukset toisen asteen oppilaitoksissa. Syrjintäselvitys 2010

Tuossa ekassa on käytetty valmista kyselyaineistoa monikulttuuristen nuorten vapaa-ajan osallistumismahdollisuuksista ja haastatteluaineistoa romanilapsien syrjintäkokemuksista. Lisäksi tehtiin verkkokysely, jota välitettiin eri vähemmistöihin kuuluvien keskustelufoorumien & verkkosivujen kautta. Siihen vastasi 337, joista 41% ilmoitti kuuluvansa johonkin vähemmistöön. Lisäksi koottiin uusi haastatteluaineisto, haastatteluja oli 21. Tutkimuksessa lukee selkeästi ettei aineisto ole yleistettävä.

Jos katsotte tuon ensimmäisen tutkimuksen pdf-version, sivulla 19 esitetään taulukko eri syrjinnän muodoista. Ei-vähemmistöjä ja vähemmistöjä kohtaa lähes identtinen määrä syrjintää kaikissa muissa muodoissaan paitsi ennakkoluuloissa. Vähemmistöistä 26% kohtaavat ennakkoluuloisuutta usein, kaikista vastaajista 7%.

Vähän tuon kohdan jälkeen kerrotaan, että maahanmuuttajataustaisista nuorista kolmasosa on kohdannut ennakkoluuloisuutta. Eri tavoin vammaisista kolmasosaa nimitellään ja neljännes jätetään usein porukan ulkopuolelle. Seksuaalivähemmistöön kuulumisen perusteella kolmasosaa on nimitelty ja puolet on kohdannut ennakkoluuloisuutta.

Tutkimuksen tekijät tulkitsevat tuloksia johtopäätöksissä siihen suuntaan, että tutkimukseen vastaajat olivat valikoituneita (päättivät vastata, koska kiusaamisaihe kiinnosti, koska omakohtaisia kokemuksia). Yleisellä tasolla todettiin yläkouluvaiheen olevan erityisen ongelmallinen ja kiusaamisen olevan luultua yleisempää.

Tuota jälkimmäistä artikkelia en ehdi katsoa tarkemmin. Töihin välillä.
Loppukaneettina kuitenkin, että ennakkoluuloisuuden kohtaaminen joka päivä on takuulla ikävää, mutta sekö tässä oli isoin esille nostettava asia..

[Kommeli]

Ilmeisesti seksuaalivähemmistöön kuuluminen altistaa jonkun verran syrjinnälle.

No tämähän siinä tietysti oli se juttu. Ei kai sinänsä ole väliä, onko varsinaisesti edes seksuaalivähemmistöön kuuluva; olennaista kai on se, että vähemmistöön kuuluminen altistaa kiusaamiselle. Tässäkin kohtaa ei tarvita kuitenkaan edes muuta tilastoa kertomaan, että osuus on häviävän pieni: oma käsitykseni oli, että seksuaalivähemmistöt kattavat ehkä 5% väestöstä, ja tästä siis kolmasosa. Tämä siis vain päästä heitettynä. Ja koska kiusaamista esiintyy, niin ei kai sillä syyllä varsinaisesti ole merkistystä. Jos määrä on näin häviävän pieni, niin ei kai sitä seksuaalivähemmistöä pidä nostaa erikseen esille.

Kiva Koulu -hankkeen oppaan mukaan 10-20 % alakoululaisista ja 5-10 % yläkoululaisista joutuvat tutkimusten perusteella systemaattisesti kiusatuiksi.
MLL:n aineiston mukaan peruskoululaisistaa n. 6-10 % joutuu toistuvan kiusaamisen kohteeksi.

Itse pidän esimerkiksi tätä (boldattuna):

Tuorein kysely on vuodelta 2010 ja kattaa Etelä- ja Itä-Suomen sekä Lapin.
ammattiin opiskelevista n. 4% on koulukiusattuna kerran viikossa tai useammin (sivulla 6), 8%:lla ei ole yhtään läheistä ystävää (s. 7) ja...

tai...

seksuaalista häirintää on kokenut 50%.

..huomattavasti hälyyttävämpänä kuin oletetun seksuaalivähemmistön kiusaamista.

Loppukaneettina kuitenkin, että ennakkoluuloisuuden kohtaaminen joka päivä on takuulla ikävää, mutta sekö tässä oli isoin esille nostettava asia..

Siis tämähän oli ihan suoraa aivopesua koko artikkeli vailla minkäänlaista sisältöä.

Toinen mitä tuli mieleen, niin se, että rajatuilla resursseilla joudutaan ilmeisesti kamppailemaan seksuaalivähemmistöjen ongelmien kanssa, ja siis tämä kun kyse on lapsista, niin kyllähän se on pois esimerkiksi näiltä tapauksilta, joilla ei ole yhtään läheistä ystävää. Vaikka mahdollisuus on häviävän pieni, niin voin kuvitella, että joku näistä "ystävättömästä"-tapauksesta jää ikuisesti ilman ystävää, koska oletetun seksuaalivähemmistöön kuuluvan - siis vähemmistöön, joka on ns."erityistapaus" ja yleisen paineen takia tapetilla - ongelmiin joudutaan keskittymään.
Siis tässähän paras ja kaikkia säästävä ratkaisu olisi yksinkertaisesti wanhan koulukunnan kristittyfundamentalistinen kuri, jotta turhia äärimmäistapauksia ei ilmenisi. Suoraan vaan: "Sinä, et tiedä seksistä mitään ennen kahdeksaatoista ikävuotta ja tehän prkl olette kavereita!"
Vai onko tämä se sellainen tulevaisuuden erityisinnovaatioita ja yksilöitä syrjivä ratkaisu? Siis kyllähän nämä ongelmat ovat vain ja yksinkertaisesti sen synnyttämiä ainakin identiteettiään etsivien nuorten keskuudessa, että annetaan tilaa liiasti sille yksilölle. Siis nuoret tarvitsevat vanhemman opastusta. Ei heitä saa jättää tuuliajolle.
Tästä minä olisin huolissani. En siitä, että seksuaalivähemmistöön kuuluvia kiusataan.

[Kyrsimys]

Kyllä se on relevanttia, kuinka suuri osuus homoista tuntee itsensä syrjityksi, ei vain se kuinka moni absoluuttisesti tuntee itsensä syrjityksi. Esimerkki:

Ryhmä A, 100 000 ihmistä. 5% tuntee itsensä syrjityksi (5000 ihmistä).

Ryhmä B, 5000 ihmistä. 50% tuntee itsensä syrjityksi (2500 ihmistä).

Vaikka Ryhmä A:n syrjityt ovat isompi ryhmä, valtaväestön asenteet Ryhmä B:tä kohtaan ovat selvästi negatiivisemmat. Voidaan siis todeta, että Ryhmä A:n jäsenien syrjintä on melko vähäistä, ja Ryhmä B:n todella suurta, vaikka absoluuttiset ihmismäärät kertovatkin muuta.

[Jaakko Sivonen]

Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan väestöstä vain 1 prosentti on homoseksuaaleja ja 0,5 prosenttia biseksuaaleja. Ei ole mitään syytä olettaa, miksi nuo lukemat olisivat moninkertaisia täällä.

Seta pyrkii tietenkin vaimentamaan tällaiset tutkimukset, koska Seta on propagandaan uskova järjestö.

[MaisteriT]

Mitenkään vähättelemättä homojen syrjintää olipa taas keppihevonen. Kiusaaminen on aina vakava asia millä tavoin uhri onkin valikoitunut.

[Kommeli]

Kyllä se on relevanttia, kuinka suuri osuus homoista tuntee itsensä syrjityksi, ei vain se kuinka moni absoluuttisesti tuntee itsensä syrjityksi. Esimerkki:

Ryhmä A, 100 000 ihmistä. 5% tuntee itsensä syrjityksi (5000 ihmistä).

Ryhmä B, 5000 ihmistä. 50% tuntee itsensä syrjityksi (2500 ihmistä).

Vaikka Ryhmä A:n syrjityt ovat isompi ryhmä, valtaväestön asenteet Ryhmä B:tä kohtaan ovat selvästi negatiivisemmat. Voidaan siis todeta, että Ryhmä A:n jäsenien syrjintä on melko vähäistä, ja Ryhmä B:n todella suurta, vaikka absoluuttiset ihmismäärät kertovatkin muuta.

Koska se mitä hain takaa jäi hieman pimentoon selvästi haluan selkeyttää hieman.

Mannerheimin LastensuojeluLiitto määrittelee 15-18-vuotiaan vielä omaa identiteettiään etsiväksi lapseksi. Toisin sanoen se, että lapsi tuntee itsensä poikkeavaksi voi johtua ihan normaalista kehityksestä: siitä, että etsii itseään. Hän ei siis välttämättä kuulu mihinkään vähemmistöön seksuaalivähemmistöt. Tässä tapauksessa pitäisikin keskittyä siihen kiusaamisen ehkäisemiseen eikä siihen, että se kiusaaminen on kohdistunut johonkin vähemmistöön. Ongelma ei ole se, että lapsi tuntee kuuluvansa vähemmistöön, vaan se, että häntä kiusataan samalla tavalla, kuin kaikkia muitakin kiusataan. Kiusaaminen taas johtuu yleensä kotoa opituista tai ympäristöstä imetyistä vaikutteista. Ei siitä, että joku lapsi tuntee olevansa homo.

Tämä uutinen on aivan puhdasta SETA propagandaa. Sillä halutaan herättää myötämielisyyttä seksuaalivähemmistöjä kohtaan tekemällä lapsesta sukupuolivähemmistöön kuuluva objekti, jonka avulla havainnollistetaan mukamas varteenotettava ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Siis niiku kamoon! Lapsi, homo ja kiusaus; eikö herätä myötätuntoa? No taidat olla rasisti! Vaikka siis ongelma ei ole se, että lapsi, joka siis tässä tapauksessa suuremmalla todennäköisyydellä on omaa identiteettiään etsivä lapsi, on homo. Ongelma on se kiusaus ylipäänsä. Miksi meidän pitäisi keskittyä nimenomaan seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaan kiusaamiseen? Siis eihän se oletettu homous ole se ongelma.

Toisekseen se kertoo mielestäni siitä, kuinka näissä kiusaamistapauksissa on otettu aivan uudenlainen, nimenomaan vähemmistöjä suojeleva ja niihin keskittyvä näkökulma.  Vaikka siis esimerkiksi se, että jollain lapsella ei ole yhtään todellista ystävää on itseasiassa huomattavasti vaarallisempaa, koska voi johtaa pitkällä aikavälillä psyykkisiin ongelmiin. Jos joku kiusaa homoja, niin siinähän se on se kiusaaminen, joka aiheuttaa psyykkisiä ongelmia. Toisessa on kyse voisi kai sanoa varsinaisesta ongelmasta , ystävien puute, kun toinen taas on jonkinlainen välineellinen ongelma, homous.

Siis tälläinen uutinen kertoo mielestäni jostain helvetin vaarallisesta.

[Sarppi]

Ongelma ei ole se, että lapsi tuntee kuuluvansa vähemmistöön, vaan se, että häntä kiusataan samalla tavalla, kuin kaikkia muitakin kiusataan. Kiusaaminen taas johtuu yleensä kotoa opituista tai ympäristöstä imetyistä vaikutteista. Ei siitä, että joku lapsi tuntee olevansa homo.

Joo, mutta kun ei Siinä tutkimuksessa siis oli kysytty mihin syrjiminen liittyi. Luokittelua ei itse asiassa tehty sen perusteella, mihin vähemmistöön lapsi tai nuori ilmoitti kuuluvansa, vaan

Seksuaalivähemmistöön identifioituvien vastaajien määrää arvioitiin sillä perusteella, kuinka moni vastaaja arveli kokemansa syrjinnän johtuvan seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Tietysti tuokin on vaan vastaajan kokemus siitä, että tässä käsitelty syrjintä liittyi seksuaaliseen suuntautumiseen, mutta on se sentään jokin todiste. Kyselyn laatijat kyllä mainitsivat itsekin, että kiusaaminen on yleistä eikä kohdistu vain vähemmistöihin.

Mä en löytänyt tuolta kovin montaa konkreettista esimerkkiä siitä seksuaalisen vähemmistön syrjinnästä (haastatteluissa oli kai keskitytty etnisyyteen, ja jossain tutkijat kirjoittivatkin että he eivät saaneet samalla tavalla yhteyttä seksuaalivähemmistöjen kohtaamaan syrjintään). Tässä kuitenkin muutama kohta, josta varmaan selviää se oleellinen ongelma:

Selja 17: Mun tyttöystävän kanssa ruvettiin viikko sitten virallisesti seurustelemaan. Ja käveltiin viime torstaina käsi kädessä koulun käytävällä. Sitten kaveri huomas,  sen lukiokaverin pikkusiskon facebook-seinällä oli keskustelu minusta ja Saijasta. Jotain semmoista yleensä ja että hyi helvetti, näitkö sää, että ne kulki käsi kädessä ja meni siitä ohi ja melkein kosketti mua. Että hyi helvetti ja saatana! (s.33)

Sari 17: Minusta on parempi että mitä enemmän puhutaan suoraan, sitä enemmän tästä asiasta tulee julkinen. Oppia ymmärtämään että se ei ookkaan niin epänormaalia. Minä oonki tyttöystävälle sanonu että yritä vaan jaksaa, vaikka tässä tuleekin paljon paskaa niskaan. Tälleen suhteen alussa, mutta yritä jaksaa. Toisaalta, me tasotetaan seuraavien parien elämää, todennäkösesti aika paljon. (s. 35)

Seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten pahan olon purkukeinot ovat selvästi synkempiä ja usein myös tehottomampia kuin muilla. He ovat yrittäneet puhua vanhemmille tai luotettavalle kaverille, mutta usein tunteiden tukahduttaminen ja kovaan kuoreen käpertyminen on nähty itsen satuttamisen ohella ainoina keinoina kontrolloida tilannetta.
Kaikkea pahaa oloa en ole saanut purettua, enkä saakaan. (17-vuotias tyttö) (s. 39)

Seuraavassa kyselyaineistoesimerkissä eräs seksuaalivähemmistöön kuuluva nuori purkaa kotona kokemaansa ahdistusta: Ajattelen vain, että kohta pääsen kotoa pois, eikä tarvitse enää vanhempia nähdä. Tietysti haluan nähdä, jos muuttavat asenteitaan.  Haastatteluaineistossa puolestaan 17-vuotias tyttö kertoo samanlaisesta hyväksynnän ja ymmärtämisen puuttumisesta:
Maaret: Sillä [Maaretin tyttöystävällä] ei niin hyvin mee niitten porukoittensa suhteen [kuin Maaretilla itsellään]. Oman kämpän jos löytäis, olis ihan kiva. 
Paula K: Eikö ne vanhemmat sitten ymmärrä häntä?
Maaret: Niin, sillä isä ei tiedä meistä vielä mitään. Ja äiti ei halua tietää. Tietää, mutta ei halua tietää. Sillä on vähän ongelmia siellä porukoittensa suhteen. Niillä on ne asenteet jo semmoset, että ei niitä niin helposti muutetakaan. Kotona ei pysty olemaan se, mikä oikeesti on. (s. 43)

Puolueettomalta taholta tuleva ja asiallinen tieto on erään seksuaalivähemmistöön kuuluvan nuoren tytön mielestä parasta, mitä aikuiset voivat tehdä syrjinnän ehkäisemiseksi.
Selja 17: Ainakin se, mä oon miettiny sitä, että ysiluokalla pitää terveystietoon lisätä seksuaalivähemmistöjä käsittelevä osio. Se on kokonaan unohdettu terveystiedon systeemeistä. Tai ylipäätään mikä aine se nyt onkaan, niin sinne sitä lisää. Että yläasteella toitotettais, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja, kun olla hetero. Koska se lisää vielä enemmän, että ne jotka on epätietoisia itestään, kun joka paikassa tuputetaan, että sun pitää olla hetero. Niin se lisää vielä enemmän sitä vaikeutta tulla kaapista ulos. Että se on semmonen, minkä mä haluaisin.
Paula K: Eli tieto on kaiken avain?
Selja: On, on. Asioista puhuttais enemmän. Ihan tolleen koulussa, että aloite tulee opettajataholta siihen keskusteluun. (s.48)

Vapaasti tulkitsisin tämän aineiston perusteella, että seksuaalivähemmistöön kuuluvia lähes täysi-ikäisiä nuoria ahdistaa se, että heille jatkuvasti sanotaan "sinä varmaan etsit vain vielä omaa identiteettiäsi, ethän vaan ole homo, älkää nyt ainakaan ihmisten nähden tuommosta höpöä". Erityisesti omien vanhempien taholta.

Tämä ei ole seta-propagandaa, vaan yleinen ilmiö siitä, että aikuiseksi kasvavaa nuorta ahdistaa, kun häntä ei pidetä aikuisena ihmisenä vaan kohdellaan kuin keskenkasvuista lasta. Lisäksi tässä varmaan on vielä mukana sukupolvien välinen "kuilu" kärjistämässä tilannetta.

Ainakaan tuolla ei nostettu esille kuin tuo yksi tapaus, jossa syrjijä tai kiusaaja oli joku kouluikäinen. Niitä oli kyllä enemmän tuossa toisessa tutkimuksessa (ks. alempana) Erikseen mainittiinkin, että ulospäin näkymätön erilaisuus on mahdollista piilottaa ja näytellä jotain muuta kuin on; ehkä tämä liittyy juuri tuohon seksuaaliseen suuntautumiseen.

Tuossa toisessa tutkimuksessa oli eri näkökulma, siis
Syrjintä koulutuksessa ja vapaa-ajalla - erityistarkastelussa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten syrjintäkokemukset toisen asteen oppilaitoksissa. Syrjintäselvitys 2010

Lyhykäisesti tutkimuksesta: Syrjintäselvityskysely kohdistui toisen asteen oppilaitoksissa opiskeleviin 16-30 v. "nuoriin" ja siihen vastasi vähän reilut 600 nuorta. Noin puolet opiskeli lukiossa ja puolet ammattioppilaitoksessa. Vastaajista 33% sanoi oppilaitoksessaan ilmenevän keskustelun seksuaalivähemmistöistä olevan pääosin myönteistä, mutta homottelua yleisenä nimittelynä tapahtuu paljon. Heteronormatiiviset käytännöt vaikuttivat oppilaiden elämään esim. vanhojentansseissa. Oppilaat peittelivät sukupuolista suuntautumistaan, etteivät joutuisi kaveriporukan ulkopuolelle.

Opettajilta on kyselty ajatuksia aiheesta:

Opettajalehden lukijaselvitys (Puustinen & Tikkanen 2010) tuo esiin, että vain 12 % opettajista uskoo oppilastovereiden suhtautuvan luontevan hyväksyvästi, jos oppilas kertoo koulussa homoudestaan. Lähes 36 % opettajista arvelee siitä seuraavan vaivautunutta torjuntaa ja 16 % pilkkaa ja kiusaamista.

Sitten lausuntoja, jotka tukevat tuota aiemman artikkelin johtopäätöstä aikuisten vastuusta:

Sosiaalinen eristäminen ja muiden piiristä poissulkeminen ei rajoitu vain kouluun ja vapaa-aikaan. Haastatteluissa tuli esille myös tilanne, jossa vanhemmat olivat häätäneet lapsensa pois kotoa, kun tämän homoseksuaalisuus oli paljastunut. Tässä tutkimuksessa ei kysytty oman perheen ja esimerkiksi vanhempien suhtautumista seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin, mutta eräät seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret nostivat sen vastauksissaan esille. Näistä vastauksista kuvastui se, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret eivät aina saa tarvitsemaansa tukea omilta perheiltään. Jouduttuaan syrjityksi heillä ei välttämättä ole läheisiä aikuisia tukenaan. Saattaa olla, että perhe ei tiedä asiasta tai ei hyväksy heitä sellaisina kuin he ovat. Tässä suhteessa näihin vähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat vielä huonommassa asemassa kuin muihin vähemmistöihin kuuluvat.

Usein tuli esille myös se, että mikäli oppilaan kuuluminen seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön paljastui opettajalle, tämä suhtautui asiaan kylmäkiskoisesti ja jopa järkyttyneenä. Joidenkin opettajien taholta esiintyi myös suoranaista haukkumista, vähättelyä, vitsailua ja sairaaksi leimaamista. Monet esille tulleet haukkumistilanteet olivat tapahtuneet muiden oppilaiden kuullen.

Sekä kyselyn avovastauksissa että haastatteluissa tuli usein esille myös se, että osa opettajista oli virheellisesti esittänyt esimerkiksi homouden olevan "vain ohimenevä vaihe" ihmisen elämässä. Yksi terveystiedon opettaja oli myös todennut, että koska kyseessä on ohimenevä vaihe, asiaa ei tarvitse käsitellä ja jokainen seksuaalivähemmistöistä kiinnostunut voisi itse lukea aiheesta tarkemmin.

"Kouluterkkari kuunteli ja toppuutteli, että nämä ovat niitä nuoruusajan hormoniasioita, jotka menevät varmasti ohi ajallaan. Kouluterkkari ei millään uskonut transkokemukseen, se oli hänestä "höpöhöpö" asioita." (20 v. transmies)

Kun se ilmapiiri on koulussa sellainen, että ei puhuta, niin ei sitä voi oikein tulla kaapista uloskaan, kun se ilmapiiri luo niin painostavan tunteen. Kun se jo muutenkin vaatii niin älyttömästi rohkeutta potkaista kaapin ovet auki ja sanoa se muille." (28 v. lesbo)

Kommeli, olen samaa mieltä siitä ettei tämä varmastikaan ole Suomen koululaitoksen suurin ongelma, mutta on se selkeästi todennettu ongelma joka kohdistuu selkeästi rajattuun ryhmään. Aika moni niistä omaa seksuaali-identiteettiään etsivistä lapsista, jotka kokevat 15-18 vuotiaina olevansa homoseksuaalisia, kokevat olevansa ihan samalla tavalla homoseksuaalisia myös myöhemmin.

En oikein ymmärrä, miksi sinulle on niin tärkeätä todistaa että näitä ihmisiä on tosi vähän ja ei ne välttämättä edes ole homoja. Vaikka joka ikinen niistä homoutensa takia kiusatuista teini-ikäisistä huomaisi 25-vuotiaana olevansa hetero, niin mitä se siinä vaiheessa lohduttaa?

[Kommeli]

Vapaasti tulkitsisin tämän aineiston perusteella, että seksuaalivähemmistöön kuuluvia lähes täysi-ikäisiä nuoria ahdistaa se, että heille jatkuvasti sanotaan "sinä varmaan etsit vain vielä omaa identiteettiäsi, ethän vaan ole homo, älkää nyt ainakaan ihmisten nähden tuommosta höpöä". Erityisesti omien vanhempien taholta.

Tämä ei ole seta-propagandaa, vaan yleinen ilmiö siitä, että aikuiseksi kasvavaa nuorta ahdistaa, kun häntä ei pidetä aikuisena ihmisenä vaan kohdellaan kuin keskenkasvuista lasta. Lisäksi tässä varmaan on vielä mukana sukupolvien välinen "kuilu" kärjistämässä tilannetta.

Nuorten kokemukset ovat aitoja. Myönnän. Mutta ei edelleenkään ole ongelma, että nuori kokee kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Ongelma on, että häntä kiusataan.
Tämä on lastenkasvatuksen luovuttamista vähemmistöjärjestöille. Jos myönnämme, että lasten keskuudessa löytyy seksuaalivähemmistöjä, jos alamme käsitellä lasten aikuistumisen ongelmia vähemmistötermein, me synnytämme segregaatiota paikkaan, jossa sitä ei pitäisi olla.
Kyse ei ole seksuaalivähemmistöjen kiusaamisesta, vaan aikuistumisen ongelmista. Kyse on siitä, miten näitä aikuistumisen ongelmia voitaisiin pehmittää. Se, että kaksi tyttöä kävelee koulussa käsi kädessä ei ole seksuaalivähemmistöön kuulumista; se, että tytöt jutellessaan toisilleen puhuvat kumppaneista; tämä kaikki ei tarkoita, että meillä esiintyisi seksuaalivähemmistöjä lasten keskuudessa. Jos luomme aikuistuvien lasten keskuuteen erilaisia ryhmiä, me luomme sinne segregaatiota. Me luomme sinne rasisteja, homoja, lesboja, neekereitä, vinosilmiä, runkkareita jne. Lasten keskuudessa näitä ryhmiä ei ole. On vain aikuistumisen ongelmia. Ei pidä lähteä mukaan tähän aivan selvästi SETAn luomaan leikkiin, jossa luokitellaan ja arvostellaan ja laitetaan hierarkiseen pakettiin lapsia heidän käyttäytymisensä pohjalta.
Mitä haluan sanoa on se, että lapsia nimenomaan ei pitäisi käsitellä kuin aikuisia, koska he eivät ole siihen vielä valmiita. Heitä tulee käsitellä kuin lapsia. Tälläiset tutkimukset ja niiden ylimalkainen hehkuttaminen on omiaan lisäämään lasten kapinahenkeä vanhempiaan vastaan:
"Minä oonki tyttöystävälle sanonu että yritä vaan jaksaa, vaikka tässä tuleekin paljon paskaa niskaan. Tälleen suhteen alussa, mutta yritä jaksaa. Toisaalta, me tasotetaan seuraavien parien elämää, todennäkösesti aika paljon"
Nuorison nostalgian tunnetta, kun voi taistella sitä pahaa koneistoa vastaan ja kapinoida. Ja SETAhan nauttii. Ne näkee mielellään tälläistä kehitystä. Seuraavan kerran, kun koulut miettivät mihin rajalliset määrärahat käytetään, Seta iskee tämän tutkimuksen pöytään ja sanoo, että meille pitää antaa osa, koska meitä kiusataan. Arvaa mistä se raha on pois? SETA luo ongelman, jotta se voisi ratkoa sitä.
Me painostamme tälläisillä tutkimuksilla kasvavia aukuisia muotteihin, vaikka todellisuudessa kyse on vain ja ainoastaan aikuistumisesta.
Tämä tutkimus ja sen uutisointi on propagandaa SETAlta.

[Sarppi]

Tuo eka tutkimus kuuluu Yhdenvertaisuus etusijalle -hankkeeseen, jossa SETA totta tosiaan on mukana.
Opistojen syrjintäselvityksen taas on tehnyt Referenssi oy.

Nuoriso on idealistista, kuten tuossa "tasotetaan seuraavien parien elämää"-lainauksessa käy hyvin selväksi. Tuskin ne kuitenkaan ihan pelkkää kapinamielisyyttään vaihtavat seksuaalista suuntautumista.

[Kommeli]

Nuoriso on idealistista, kuten tuossa "tasotetaan seuraavien parien elämää"-lainauksessa käy hyvin selväksi. Tuskin ne kuitenkaan ihan pelkkää kapinamielisyyttään vaihtavat seksuaalista suuntautumista.

Idealisteja voi olla kaikki eikä idealistit vaadi tilan, vallan ja rahan uudelleen jakamista. Seksuaalivähemmistöön voi kuulua vain osa. Jos meillä on lasten keskuudessa seksuaalivähemmistö, meillä on siellä myös muita ryhmiä. Kaikille näille ryhmille pitää tulevaisuudessa taata yhtäläinen ja tasa-arvoinen oppimisympäristö. Suomen valtio on jo nyt velkaantunut. Jokaisen erityisryhmän tarpeisiin ei rahat riitä. Seuraa yksityistäminen. Seuraa eriarvoisuutta. Seuraa korostunut luokkayhteiskunta. Seuraa jäähyväiset hyvinvointivaltiolle.