2011-02-26 HS: Janne Toivonen: Lihan hinta

[Outo olio]

Lauantain Hesarissa oli mielenkiintoinen mielipidekirjoitus/kolumni elintarviketeollisuudesta, joka lisäksi sisältää pienen maahanmuuttopoliittisen helmen:

Näkökulma
Janne Toivonen [email protected]
Kirjoittaja on HS:n uutistoimittaja

Lihan Hinta

Tunnustan: haluaisin juuri nyt olla ministeri ja ex-sikatilallinen Sirkka-Liisa Anttila (kesk). Haluaisin tietää, miltä Anttilasta tuntuu a) nähdä kohukuvia turkistarhoilta ja b) lukea juuri suomennettu Jonathan Safran Foerin kirja Eläinten syömisestä. Kuvissa näkyy ja kirjassa lukee tehotuotannon hinta: eläimen osa ei ole häävi. Meistä tavallisista ihmisistä kuvat ovat ikäviä. Ne eivät ole eläintenhoitoa vaan teollisuutta.

Ikävä todellisuus on arkipäivässä siivottu piiloon. Me näemme mainoskuvia pirteistä sioista, joita elintarviketeollisuus kutsuu porsaiksi tai possuiksi, koska näin mielikuvasta tulee iloisempi, ja harmittomannäköisiä lihankappaleita kaupassa. Iskee himo saada kunnon pihviä. Iskisikö se, jos lihatiskillä pyörisi video metallisista porsitushäkeistä, täysistä karsinoista ja liukkaista muoviritilöistä possujen sorkkien alla? Ostaisitko turkiksen, jos mukana tulisi dokumenttielokuva ketun elämän realiteeteista?

Ministerin mukaan turkiskuvissa on kyse yksittäistapauksista. Mutta vuosi toisensa jälkeen toistuvat tapaukset eivät enää ole yksittäistapauksia.

Ei siitä ole pitkä aika, kun liha ja turkikset olivat ylellisyyttä. Eläimillä oli tilaa ja lopputuote oli kallis. Nyt karsinat pullistelevat, ja liha on halpaa. Uutta eduskuntaa odottaa eläintensuojelulain mylläys uusiksi. Keskustelusta odotetaan kuumaa. Pitkästä aikaa määritellään minimivaatimukset eläintenpidolle. Toivottavasti joku muistaa kysyä kansalta, saisiko jauheliha maksaa muutaman euron enemmän kilolta, jotta olosuhteet paranisivat, tai ovatko turkistyöpaikat korvaamattomia. Vai onko näin hyvä?

Maatalous ei ole enää vuosiin ollut iloinen asia. Maajussit stressaantuvat kustannuspaineissa, eläimet kopeissaan ja me muut koko surkeuden seuraamisesta. Salavideot turkistarhoilta herättävät joissain ärtymystä: piruako pitää tunkeilla. Mutta kuvat tekevät ainakin yhden palveluksen: ne pakottavat näkemään.

Päättäjä-tuottaja-yhdistelmästä syntyy paras koe-eläin. Miltä kuvat Anttilasta tuntuvat? Pahalta? Hyvältä?