Karjala

[Jack]

Tähän ketjuun kaikki Karjala-aiheiset keskustelut.

Muistakaa myös käyttää havainnollisia otsikoita. Ylläpito kiittää.


Katsoin eilen televisiosta osan Karjala-aiheisesta dokumentista, jossa joukko suomalaisia "paluumuuttajia" kertoi kokemuksistaan. Nämä ihmiset olivat pääasiassa vanhempaa ja varakkaampaa väkeä. He olivat rakentaneet kesämökkejä vuokramaalle Karjalaan. Joku oli yrittänyt maanviljelyäkin. Ohjelmassa näytettiin myös suomalaisten järjestämiä tilaisuuksia vanhoilla hautausmailla ja kirkonraunioilla. Osallistujat olivat pääasiassa sitä ikäluokkaa, jolla on omakohtaisia muistoja Karjalasta.

Ohjelma herätti ristiriitaisia ajatuksia. Ohjelmassa toistui vanha totuus, että venäläisten pahimpia vihollisia ovat venäläiset itse. He ovat mestareita keksimään keinoja omien etujensa huonontamiseen. Haastateltavat olivat sitä mieltä, että on Venäjän taloudellisen edun mukaista sallia suomalaisten kehittää Karjalaa. Vaikka merkkejä tästä ei ollut, vaan venäläiset pelkästään jarruttivat suomalaisten yrityksiä Karjalan kehittämiseksi, haastateltavat uskoivat, että asia tulee tapahtumaan, kunhan venäläiset tajuavat taloudellisen etunsa.

Haastateltavien itsensä pitäisi tajuta jotain. Viimeistään Karjalassa vallitsevaa rappiota katsellessaan heidän pitäisi tajuta, etteivät venäläiset edistä omaa taloudellista etuaan kuin satunnaisesti ja silloinkin ennen kaikkea omalla kohdallaan. Venäläisillähän on ollut kymmeniä vuosia aikaa edistää Karjalan kehitystä. Mutta silti kaikki on päästetty hunningolle.

Jättimäinen valtio ei ole kiinnostunut pienistä asioista. Se ei ajattele "pienesti" kuten yksityinen ihminen. Moskovasta katsottuna Karjalan metsittyvät pellot saavat rauhassa metsittyä ja romahtavat kirkot saavat rauhassa romahtaa. Suomalaisten päästäminen alueelle omistamaan maata ja harjoittamaan taloudellista toimintaa pitäisi yllä revanssihenkeä Karjalan liittämiseksi Suomeen, mikä ei ole Venäjän valtakunnan kannalta toivottavaa. Niinpä Karjala rappeutukoon rauhassa. Siellä asuvien ihmisten hyvinvointi on suurvallan näkökulmasta yhdentekevä asia. Karjala on vain yksi monista marginaalialueista, joista ei välitetä. 

Haastateltavat uskoivat Karjalan palauttamiseen ja "oikeuden" toteutumiseen. Heitä katsellessa mieleen tuli säälin tunteita. Heidän haaveillaan ei nimittäin näytä olevan mitään mahdollisuuksia toteutua. Nuorempaa ikäpolvea Karjala ei enää edes kiinnosta, ja yleensäkin taitaa olla niin, että suurin osa Suomen kansasta ei ottaisi Karjalaa takaisin, vaikka se tarjottaisiin kultalautasella. Tämä muuten kannattaa pitää mielessä, kun seuraavan kerran pyydetään sotimaan jonkun maapalan puolesta. Miksi vaarantaa itsensä turhaan, kun kansa ei lopulta enää edes halua sitä minkä puolesta on taisteltu. 

Televisiossa haastateltavat vanhat Karjalan haikailijat olivat säälittäviä myös siksi, että valtiollinen johto oli mitätöinyt heidän haaveensa jo aikoja sitten - nimittäin Suomen valtiollinen johto!

Nämä ihmiset olivat sitä mieltä, että Karjala olisi ollut mahdollista saada takaisin 1990-luvun alussa, jolloin Neuvostoliitto hajosi ja siitä irtautui osia. Venäjä oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pitkään heikkouden tilassa, ja radikaaleista liikkeistä tunnettu presidentti Jeltsin olisi ehkä myynyt Karjalan ainakin osittain (aivan Pietarin lähistöllä olevan alueen palauttaminen ei ehkä olisi ollut mahdollista) suomalaisille, jos siitä olisi maksettu riittävän hyvä hinta. Ulkomaanvalutta oli Venäjällä arvossaan tuohon aikaan. Miljardit olisivat sokaisseet Jeltsinin silmät, ja hän olisi kirjoittanut nimen paperiin. Karjalan paikallinen väestö olisi todennäköisesti hyväksynyt siirtymisen Suomen alaisuuteen.

Suomessa oli 1990-luvun alussa vaikea lama, mutta kyllä ne miljardit jostakin olisivat löytyneet, jos tahtoa olisi ollut. Hornet-kauppaa olisi esimerkiksi voitu lykätä.

Tahtoa Karjalan palauttamiselle ei kuiteinkaan ollut. Pahin jarru asiassa oli presidentti Koivisto. Hän oli väärä mies väärässä virassa väärään aikaan. Koivisto esiintyi Suomessa ja maailmalla läntisen maailman johtavana Neuvostoliiton tuntijana, mikä tarkoitti samaa kuin suora puhelinnumero Neuvostoliiton valtaa menettävälle johtajalle Gorbatshoville. Neuvostoliiton jo natistessa liitoksistaan Koivisto varoitteli Baltian maita itsenäisyyshankkeista osoittaen siten todellisuudesta vieraantumista. Koivisto väheksyi virolaisten Neuvostoliiton tuntemusta, vaikka esimerkiksi Viron itsenäisyyden puuhamies Lennart Meri tunsi Neuvostoliiton todellisen tilanteen paremmin kuin kukaan lännessä. Suomen kansa sai hävetä Koiviston puheita Baltian maiden lopulta ennustusten vastaisesti itsenäistyessä. Inkeriläisten kysymyksessä Koivisto sentään osoitti moraalia ja tilannetajua.

Presidentti Bush on nimennyt joukon maita ns. roistovaltioiksi. Tällaiset listat ovat aina jossakin määrin tarkoitushakuisia ja tilannekohtaisia, eikä niitä kannata ottaa kovin vakavasti. Jos jonkun maan johtaja kenkkuilee USA:lle, hänen maansa lisätään roistovaltioiden listalle. Jos jostakin diktaattorista on hyötyä USA:lle, hänen maansa voidaan poistaa listalta. Se on sivuseikka, millaisia "roistouksia" maassa oikeasti tapahtuu.

Jos tehtäisiin lista maailman todellisista roistovaltioista, listan ykköspaikalle voisi hetkeäkään epäilemättä kirjata Venäjän. Tämän maan historia on nimittäin lähes pelkkää roistouden historiaa.

Onko maailmassa muita maita, jotka olisivat pitkällä aikavälillä olleet yhtä julmia omia kansalaisiaan ja naapurimaidensa kansalaisia kohtaan kuin Venäjä? Maaorjuus, tsaarin diktatuuri, Stalinin hirmuhallinto, Brezhnevin ihmisoikeusloukkaukset, Putinin sananvapauden rajoitukset. Ovatko venäläiset koskaan saaneet nauttia vapaudesta ja sisäisestä rauhasta lyhyitä hetkiä pitempään? Eikö ole aina kiristetty kuria, jos se on hetkeksi päässyt löystymään? Eikö ole aina alettu uudestaan pullistella sotilaallisilla lihaksilla, vaikka ne välillä olisivat päässeet veltostumaan? Eikö nytkin ole menossa kehitys, josta lännessä ja Venäjän naapurimaissa ollaan huolissaan?

Ovatko muut maat valloittaneet yhtä aggressiivisesti alueita kuin Venäjä? Missä ovat Italiaan sodassa liitetyt alueet? Missä ovat Ranskaan liitetyt? Missä Saksaan? Tietenkin monet maat, myös edellä mainitut, ovat jossakin historiansa vaiheessa valloittaneet alueita ja saaneet niistä joitakin osia pitääkin. Pahoista teoista on kuitenkin yleensä lopulta seurannut rangaistus. Ranska menetti valloituksena Napoleonin kukistuttua. Englanti menetti valloituksiaan siirtomaiden itsenäistyttyä. Saksa menetti valloittamansa alueet korkojen kanssa Hitlerin valtakunnan romahdettua. Japani menetti valloittamansa alueet ja samalla omiaankin hävittyään sodan. Saddam Hussein menetti valloittamansa alueet hävittyään sodan.

Yleensä vääryydellä otettu on ennen pitkää menetetty, ja väärintekijät ovat saanet rangaistuksen. Valloittajia on hirtetty ja ammuttu sekä tuomittu vankiloihin ja maanpakoon. Valloittajamaiden johtajat ovat saaneet vielä vuosikymmeniä myöhemminkin pyytää yhä uudestaan anteeksi edeltäjiensä rikoksia. Saksan ja Japanin johtajat pyytelevät anteeksi edelleen ja laskevat kukkia uhrien haudoille, vaikka tapahtuneista rikoksista on kulunut jo yli puoli vuosisataa.

Mutta ovatko venäläiset koskaan pyytäneet kunnolla anteeksi hirvittäviä rikoksiaan? Hyvin harvoin, ja silloinkin kymmeniä vuosia vitkuteltuaan ja lopulta poliittisen pakon sanelemana (esimerkiksi Katynin murhien tunnustaminen).

Venäjä eroaa useimmista muista maailman valtioista siinä, että siellä ei ole koskaan tehty kunnolla tiliä menneistä rikoksista. Sen minkä Venäjä on vääryydellä ottanut, se on myös pitänyt. Venäläiset kansanmurhaajat ovat olleet tuomitsemassa muita, mutta he eivät ole olleet itse tuomittavina. Stalinin vainoissa kuolleiden miljoonien ihmisten murhaajat eivät ole joutuneet vastuuseen teoistaan, vaikka monet heistä voidaan rinnastaa etsittyihin natsirikollisiin, joita jahdataan ympäri maailmaa. Murhaajia ei ole tuomittu, koska rikosten tekijöitä ja myötäilijöitä löytyy niin monesta suvusta, että jos oikeudenkäynnit aloitettaisiin, tuomiolla olisi symbolisesti koko Venäjä. Tapahtunut rikos on yksinkertaisesti liian suuri käsiteltäväksi.

Koko Venäjän valtion olemassaolo historiallisessa perspektiivissä perustuu varastamiseen ja tappamiseen ja vainoamiseen sekä siihen, että edellä mainittuihin rikoksiin syyllistyneitä ei pidetä rikollisina vaan sankareina. Tämä asia tekee Venäjästä kaikkien roistovaltioiden äidin. Venäjä on olemukseltaan rikollisvaltio.

Joten eiköhän unohdeta ne Karjala-haaveet?

[J-Karki]

Tahtoa Karjalan palauttamiselle ei kuiteinkaan ollut

Koska nykyään ei ole tahtoa olemassaolevan Itä-Suomen kehittämiseen (Kainuu, Pohjois-Karjala), niin on aika utooppista, että taloudellisesti vielä heikommassa asemassa oleva "vanha" Karjala saataisiin minkäänlaiseen kuntoon. Nykyään idän ja pohjoisen muuttotappiokunnat tyhjenevät sitä vauhtia, että ne ovat kohta samassa kunnossa, ja on taloudellisesti hyödyllisempää luovuttaa loputkin Venäjälle. Nykyisessä talousdoktriinissa Karjalan palauttaminen on lähes mahdoton ajatus.

Karjalan alueen kehittäminen venäläis-suomalaisin voimin lienee kai ainoa järkevä vaihtoehto. Harmillista sinänsä, jos asia on dokumentin kuvailemalla tolalla, eli vastapuoli ei ole halukas yhteistyöhön. Itseäkin huvittaisi lähteä sinne päin, vaikka palautusta en kaipailekaan. 

[Veli Karimies]

Kyllä sitä tahtoa vielä löytyy. Media on vaan hukuttanut sen ja niinkuin itse kirjoittaja pitää sitä turhana haaveiluna.

[Jape]

Unohtakaa koko Venäjän puolella oleva Karjala. Se on rappiomaata, rakennukset vanhoja, tiet huonoja, infrastruktuuri paskana, asukkaat osin muualta tuotuja rikollisia, vain vanhat mielikuvat elävät vielä muutamilla ikälopuilla evakoilla. Se on siellä, ja toivottavasti pysyykin.
Ei sitä kukaan nykysuomalainen tarvitse eikä halua. Jos Venäjän Karjala nyt liitettäisiin Suomeen, niin mukana tulisi myös arviolta 26 miljoonaa EU-kansalaisiksi haluavaa "karjalaista" venäläistä. Ei se tulisi tyhjänä ja asuttamattomana.

Ja pitikös lähteä tekemään Suur-Suomea Uralille asti? Näin siinä kävi, kun Aatun kanssa puljattiin. Kenen syy?

Venäjä on hyvä maa, jota johtaa pääosin liikemiehet, FSB, ja V. Putin, D. Medvedevin avustuksella. Hyvä niin, kehitys siellä menee oikeaan suuntaan. Se rikastuttaa myös pientä ja köyhää Suomea jossain kohdassa.

[botti]

Ennen kun jauhat lisää paskaa niin otappa selvää kuka/ketkä pommittivat Suomen kaupunkeja 25.6.1941 ja kenen 27:ssä koneessa oli isäaurinkoisen puumerkki?

Karjalan palautusta yhtenä pakettina en näe järkevänä. Jos joskus tulee mahdollisuus ostaa Suomen valtion alaisuuteen maata, niin olen mukana. Osto pitäisi tosin tehdä palasittain alueilta joilla ei nytkään asu ketään(leveät rajavyöhykkee).

[gefa]

Ennen kun jauhat lisää paskaa niin otappa selvää kuka/ketkä pommittivat Suomen kaupunkeja 25.6.1941 ja kenen 27:ssä koneessa oli isäaurinkoisen puumerkki?

Tuohon voisi vielä lisätä ne lukuisat Neukku Partisaanien tekemät siviileihin kohdistuneet iskut, joita on hyssytelty viime vuosiin asti kaikki vuosikymmet.

Edit: syy- typo lisätä sanaksi oli lipsahtanut listiä

[botti]

Paitsi toi liittyi Jatkosodan alkamiseen.

[gefa]

Ja mitä tuohon Uralille marssimiseen tulee, niin eikös sitä ensin joku muu yrittänyt marssia Raatteentietä pitkin Ouluun kaikkine torvisoittokuntineen ja sirkuskarhuineen vapauttamaan suomen kansaa....Revanssi taisi olla pohjimmiltaan vain luonnollinen seuraus mahdottomaksi määritellyistä rauhanehdoista.

[M.E]

Minun suhtautumiseni on kaksijakoista. Mielestäni ei ole mitään järkeä ostaa Karjalaa vain, koska se on joskus ollut osa Suomea (samalla logiikalla minun pitäisi ostaa takaisin valtion pakkolunastamat sukuni alueet Espoossa).

Taloudellisin termein puhuen Karjala on ns. uponnut kustannus eli teimme mitä tahansa, emme saa sitä enää maksutta peruttua. Siksi oleellinen kysymys onkin, onko taloudellisesti kannattavaa hankkia Karjala takaisin eli ts. paljonko suomalaiset kollektiivisesti olisivat valmiit maksamaan saadakseen tuon nostalgisen pläntin maata takaisin.

Ymmärrän kyllä hyvin Homman vanhempia sukupolvia, mahdollisesti osa heistäkin on joskus asunut miehitetyllä alueilla. 1980-luvulla syntyneenä minulla ei ole kuitenkaan mitään tunnesidettä Karjalaan ja katson asiaa objektiivisemmin. En olisi valmis maksamaan enempää kuin alueen käypä markkina-arvo on.

[Dele]

Suomen väkiluku on aivan liian pieni lisäplänttien haaveiluun. Eka täytyisi ottaa 20 miljoonaa somalia sekä ainakin 5 miljoonaa kiinalaista vessojenpesijää sijoittaen nämä itä-Suomeen jotta Karjalan takaisinhankkiminen olisi kannattavaa. Valitettavasti ihminen hakeutuu ihmisen luokse (lue: rannikolle) eikä Karjalan valot luultavasti syty enään koskaan jos se kerran väestöstä tyhjentyy.

[Toni H.]

Karjala-kysymys ei minusta kuulu tilanteeseen, jossa pitkäkestoinen lama painaa päälle. Karjalan infra on rappiolla ja väestö vähenee vauhdilla eikä venäläisillä ole suurta intressiä alueen kehittämiseen. Alueen korjaaminen asuttavaan kuntoon olisi vähintäänkin samanlainen urakka, kuin suurvalloilla oli siirtomaiden kohdalla. Karjalasta tulisi samanlainen riippakivi Suomelle, kuin entinen DDR on Saksalle. Sama juttu kuin monikulttuurissa: rahaa kyllä pumpataan, mutta tulokset jäävät laihoiksi.

Mauno Primorsk anteeksi, Koivisto, Baltian neuvostomiehityksen ystävä, pelasi korttinsa huonosti eikä sille enää jälkikäteen voi mitään. Jos jopa pienestä, kuivasta Kaukasuksen maatilkusta (Etelä-Ossetia) nousee sota, niin ei kannata ihmetellä, vaikka Venäjä mystisesti lisäisi valmiuttaan rajalla, kun Karjalasta aletaan puhua aktiivisemmin. Kyllä sika syyn löytää, jos ei ole maa jäässä niin on kärsä kipeä.

[Toni Mono]

Pakko tähänikuiseen Karjala-kitinään on todeta että jotta että: -- Miettikää missä kunnossa maa-alue olisi jos olisi ollut koko ajan suomalaisten hallinnassa:

1. Laatokan rannat olisi täysin tukossa - täynnä kesämökin röttelöitä, just niinku saimaalla.

2. Laatokka olisi täynnä Enso-Gutzeitin pahanhajuista paskaa, just niinku etelä-saimaalla.

3. Metsät olisi parturoitu jo viis kertaa ja korvattu kantti-kertaa-kantti puupellolla.

4. Suot olisi kuivattu, ja nyt entisiä peltoja, joista joku löysä läski jyväjemmari nauttisi parhaillaan ties mitä EU:n pakettipeltotukea.

5. Viipuri olisi jyrätty täysin paskaksi viimeistään 60-luvulla ja kaupunki olisi samannäköinen kantti-kertaa-kantti elementtitaloviritelmä kuin kaikki muutkin suomen kaupungit. Tallinnan vanha kaupunki on hyvä esimerkki. Jos se olisi ollut virolaisten tai suomalaisten arkkitehtien käsissä, siitä ei oli enää mitään jäljellä. Tosin virolaiset ovat yrittäneet aika kypällä pilata historiallista maisemaa vuoden 1990 jälkeen.

[botti]

Miettikää missä kunnossa maa-alue olisi jos olisi ollut koko ajan suomalaisten hallinnassa

Yhtälöstäsi puuttuu se tekijä, joka on ajanut muun Suomen tälläiseen tilaan. Ihmistenmassamuutto, sotakorvauksiin tarvittu teollisuus ja toiminnan mallit naapurista. On ne kilometrin mittaiset vähiötalot kuitenkin omaan silmään aika karuja.

[Lehtola]

Unohtakaa koko Venäjän puolella oleva Karjala. Se on rappiomaata, rakennukset vanhoja, tiet huonoja, infrastruktuuri paskana, asukkaat osin muualta tuotuja rikollisia, vain vanhat mielikuvat elävät vielä muutamilla ikälopuilla evakoilla. Se on siellä, ja toivottavasti pysyykin

Tämä on helvetti järkyttävintä tekstiä, mitä suomenkielellä olen ikinä lukenut. Häpeä helvetti, jos hävetä osaat.

En ota siihen kantaa, että pitääkö Karjalaa palauttaa mihinkään suuntaan, mutta "ikäloppujen evakkojen" jälkeläinen ei voi muuta kun ihmetellä tollaisen persejuntin tekstiä. Sinä et siellä ollut taistelemassa, sinulla ei todennäköisesti ole mitään sidettä, joten ole hiljaa. Syke nousi. Piste. Poistu

[gefa]

Puoli vitsinä voisin heittää, että itse voisin vaihtaa Karjalan Ahvenanmaahan ja antaa kaupantekijäisiksi vielä aimo lauman "työperäisiä" mamuja saarelle pohjatyövoimaksi ja niille Astridin vielä kuvernööriksi 

[junakohtaus]

Isoäitini, rauha hänen luilleen, sanoi "Sortavalasta sujui muutto hui hai, ryssä poltti talon" ja jatkoi toteamalla että pitäkööt kun ottivat.

Oma kantani on sellainen, että jos, niin a) Venäjän aloitteesta tai ainakaan ei Venäjän tahtoa vastaan sis. Venäjän hetkellisen heikkouden hyödyntämisen ja b) tyhjänä asukkaista. Nämä ovat tietysti täyttä utopiaa ellei maailma muutu aivan oudoksi, mutta uutta sotaa en ole valmis riskeeraamaan en Karjalan enkä melkein minkään takia.

[Janus]

Suomalaisten päästäminen alueelle omistamaan maata ja harjoittamaan taloudellista toimintaa pitäisi yllä revanssihenkeä Karjalan liittämiseksi Suomeen, mikä ei ole Venäjän valtakunnan kannalta toivottavaa.

Niin, tai sitten sallittaessa suomalaisten maanomistus luovutetuilla alueilla, parannettaisiin samalla myös maiden välisiä suhteita. Katkeruus venäläisiä kohtaan saattaisi vähitellen hälvetä, kun suomalaiset voisivat hankkia esi-isiensä maita hallintaansa. Lisäksi viilenisivät ehkä venäläisten Suomessa tekemien tonttikauppojen synnyttämät tunteet, kun toiminnasta tulisi vastavuoroista.

Ja vaikka Kremlissä ei Karjalaa asuttavasta venäläisväestöstä piitattaisikaan, saattaisi sillä suunnalla kuitenkin olla kiinnostusta suomalaisten tuomia rahavirtoja kohtaan. Nämä siis vain arveluina esitettyinä.

Unohtakaa koko Venäjän puolella oleva Karjala. Se on rappiomaata, rakennukset vanhoja, tiet huonoja, infrastruktuuri paskana, asukkaat osin muualta tuotuja rikollisia, vain vanhat mielikuvat elävät vielä muutamilla ikälopuilla evakoilla. Se on siellä, ja toivottavasti pysyykin.

Miksi ihmeessä luovutettu Karjala pitäisi unohtaa? Ei kai sen muisteleminen sentään kenenkään veroastetta nosta? Toisaalta, olet oikeassa ainakin siinä, että Karjala on löydettävissä nykyiseltä sijainniltaan myös tulevaisuudessa.

Ei sitä kukaan nykysuomalainen tarvitse eikä halua.

Mielestäni on järkevintä, että jokainen voi tahollaan arvioida omat tarpeensa ja halunsa. Minä ainakin henkilökohtaisesti voisin kuvitella viihtyväni Karjalassa esim. kesämökin rakentamisen myötä. Rappiolle päästetty infra ei paljon askeettiseen mökkeilyyn vaikuta. Kuistilla voisi juoda karjalaa ja naukkailla marskin ryyppyä. Tiluksille kun tsöraisi maasturilla, niin ei huono tiestökään haittaisi. Stereoista soisi Finlandia, ja meno olisi muutenkin komia.

[Alpo]

Karjala-kysymys ei minusta kuulu tilanteeseen, jossa pitkäkestoinen lama painaa päälle. Karjalan infra on rappiolla ja väestö vähenee vauhdilla eikä venäläisillä ole suurta intressiä alueen kehittämiseen. Alueen korjaaminen asuttavaan kuntoon olisi vähintäänkin samanlainen urakka, kuin suurvalloilla oli siirtomaiden kohdalla. Karjalasta tulisi samanlainen riippakivi Suomelle, kuin entinen DDR on Saksalle. Sama juttu kuin monikulttuurissa: rahaa kyllä pumpataan, mutta tulokset jäävät laihoiksi.

Minä kunnioitan Karjalassa syntyneiden halua. Ja vaikka itse olen 80-luvun alussa syntynyt, on minullakin vahvoja tunnesiteitä rajan taakse jääneeseen Karjalaan. Nimet, paikat, historia, ihmiset ja tarinat elävät edelleen uudessakin polvessa. Suomen historiaa lukiessa tulee usein sekä hyvälle että huonolle tuulelle, kun tietää, ettei sitä vanhaa Karjalaa omassa olemuksessaa enää ole, eikä sellaisena saa takaisin. Muutama vuosi sitten kävin Viipurissa ja huolimatta vanhasta Suomen muistosta, olin suoraan sanoen masentunut nähdessäni missä jamassa se on.

Suomi koki vääryyden ja ansaitsisi omansa takaisin, mutta mielestäni pitää olla realisti. Karjalan uudelleenrakentamisesta tosiaankin tulisi vuosikymmenten taloudellinen riippakivi Suomelle. Lama on tulossa ja kuten joku sanoi, eihän meillä tahdo enää riittää ihmisiä Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaankaan. Esimerkiksi Viipuri pitäisi kääntää ylösalaisin, jos haluttaisiin kaikki nykyaikaiset viemäröinnit, vedet ja sähköt vetää. Nykyään se on hirveässä kunnossa. Karjala ei myöskään ole entisensä, joten siitä haaveileville tuskin tulisi yhtään parempi olo nykytilanteen nähdessään.

Entäpä mitä niille 400 000 venäläiselle tehtäisiin? Mielestäni he eivät kuuluisi Suomen kansalaisiksi, mutta onko siellä koko ikänsä asuneita oikeudenmukaista siirtää sieltä poiskaan? He ovat kuitenkin asuneet siellä pidempään kuin vaikka Eeva Kilpi ja muut Karjalan palauttamista toivovat. Ja en minä Koiviston syyksi 90-luvun liitoksen estämistä laittaisi. Silloinkin oli lama ja vaikka maa olisi voitu ostaa takaisin, niin mitä sillä olisi tehty? Sen kunnostaminen olisi vaatinut silloinkin niin sairaasti työtä ja rahaa.

Vaikka niin kovasti itsekin haaveilen Karjalan palauttamisesta vieläkin, niin sisäinen realisti ei pidä sitä järkevänä.

[Mulukku]

Olen käynyt luovutetulla alueella pitkälti toista sataa kertaa ja nähnyt missä kunnossa se on. En kannata sen palauttamista, koska se on myöhäistä. Eivät kannata myöskään vanhempani, jotka molemmat ovat Karjalan evakoita.

Maantieteellisesti se on toki sama paikka kuin ennen sotia, mutta muuten se ei ole enää se sama muistojen Karjala, jota moni vanhempi ihminen kaipaa. Henkilökohtainen näkemykseni on, että Karjalan palauttaminen olisi ollut järkevää maksimissaan 20 vuotta luovutuksen jälkeen. Sen jälkeen on ollut jo auttamattomasti myöhäistä. Tämä ei tietenkään poista sitä totuutta, että Suomi on kokenut asiassa äärimmäisen vääryyden.

Luovutetulla alueella asuu n. 400000 venäläistä, ja moni on palautuskeskusteluissa pohtinut mitä tuolle väestönosalle tapahtuisi. On kiistaton tosiasia, että siellä syntyneillä on aivan täysi kotipaikkaoikeus sinne huolimatta siitä, että heidän edeltäjänsä ovat sinne muualta tulleet. Eräs venäläinen Sortavalassa asuva ystäväni sanoi, ettei palautustilanteessa jäisi sinne, vaan muuttaisi takaisin Pietariin, josta on alun perin kotoisin. Hän arveli, että valtaosa venäläisistä tekisi samoin, koska he eivät omien sanojensa mukaan haluaisi asua Suomessa "B-luokan kansalaisina".

[Veli Karimies]

Karjalasta tekisin maailman suurimman muistomerkin sodassa kuolleille. Kuka kirjoittaneista on oikeesti käynyt vanhoilla linjoilla? Minä en helposta itke ja kun sielä kerran kävin niin kyllä tuli kyynel silmään. Se mitä veteraanit ovat kestäneet siellä on jotain ihan käsittämätöntä.

Vaikka metsä on kasvanut takaisin on maa silti täynnä monttua. Et neliömetriäkään tietyiltä alueilta löydä jossa ei kranaatin reikää olisi.

[Pöllämystynyt]

Myönnän, että Karjala, kuten kaikki alueet, kuuluisivat alkuperäisen tai ainakin alkuperäisimmän vielä olemassa olevan kansan omistukseen. Karjalan menetys oli vääryys. En kuitenkaan haikaile Karjalan perään. Keskittyisin pelastamaan nykyisen Suomen.

Sitä paitsi edessä voi olla hyvinkin vaikeita aikoja, jolloin Venäjään kannattaa olla hyvät välit. Venäjä voi olla, jotakuta lainatakseni, läntisen sivilisaation viimeinen linnake. Venäjä on parempi naapuri ja yhteistyökumppani kuin multikulttiin uppoava Ruotsi tai EU. Venäjältä ei tule maahamme jihadistien tulvaa- ainakaan enää. Sen sijaan EU:sta tai Ruotsista voi tulla. Voimme jopa tarvita Venäjän apua tulevissa konfikteissa.

Kuvitellaan vaikka, että Keski-Euroopassa syttyisi sisällissota. Yhdysvallat tai EU itse voisi periaatteessa olla multikultin puolella "fasisteja" vastaan. Venäjä voisi tällöin toimia tasapainottavana tekijänä. Tai kuvitellaan, että Länsi-Eurooppa kaatuu tai uhkaa kaatua islamofasismin alle, tai alkavat eurooppalaisten vainot. Eurooppalaisia voisi paeta Venäjälle tai muualle Itä-Eurooppaan. Siellä he voisivat järjestäytyä, hankkia aseita ja koulutusta vapaustaistelua varten.

Venäjässä, kuten kaikissa valtioissa, on paljon sekä hyvää että pahaa. Hyvä se on muun muassa perinteisessä eurooppalaisessa asenteessaan, paha se on imperialismissaan. Venäläiset ihmisinä kokemukseni mukaan arvostavat suomalaisia kovasti. Kun vielä Venäjän valtio saataisiin vähemmän imperialistiselle ja kukkoilevalle kannalle suhteessa pieniin naapureihinsa, niin pitäisin Venäjän olemassaoloa lähes taivaan lahjana.

[J-Karki]

Minunkin sukuni on Karjalasta (tosin, eivät evakkoja) ja kyllähän se veri vetää sinne päin.

Mutta tarvitaanko siihen rajojen siirtelyä? Ilman sotaa muistaakseni itäraja ei ole kumpaankaan suuntaan liikkunut, ja vaikka tällä kertaa liikkuisikin, niin Suomi olisi sen jälkeen aika lailla samassa tilanteessa kuin Georgia.

Sen taas ei luulisi olevan keneltäkään pois, että suomalaiset muuttavat Karjalaan. Venäjää riittää Aasian levyisen kappaleen verran itään päin, joten ahdasta ei luulisi tulevan. Voisi tehdä jopa hyvää suhteille, jos kansallisuudet oppisivat elämään keskenään Karjalassa. Nykyiset venäläiset joka tapauksessa ovat syyttömiä Stalinin rajanvetoihin, joten ei heitä voi kodeistaankaan häätää.

Toivottavasti Venäjälläkin asia ymmärretään. Tässä tarvitaan nyt sitä suvaitsevaisuutta.

[Veli Karimies]

Minunkin sukuni on Karjalasta (tosin, eivät evakkoja) ja kyllähän se veri vetää sinne päin.

Mutta tarvitaanko siihen rajojen siirtelyä? Ilman sotaa muistaakseni itäraja ei ole kumpaankaan suuntaan liikkunut, ja vaikka tällä kertaa liikkuisikin, niin Suomi olisi sen jälkeen aika lailla samassa tilanteessa kuin Georgia.

Sen taas ei luulisi olevan keneltäkään pois, että suomalaiset muuttavat Karjalaan. Venäjää riittää Aasian levyisen kappaleen verran itään päin, joten ahdasta ei luulisi tulevan. Voisi tehdä jopa hyvää suhteille, jos kansallisuudet oppisivat elämään keskenään Karjalassa. Nykyiset venäläiset joka tapauksessa ovat syyttömiä Stalinin rajanvetoihin, joten ei heitä voi kodeistaankaan häätää.

Toivottavasti Venäjälläkin asia ymmärretään. Tässä tarvitaan nyt sitä suvaitsevaisuutta.

Venäjällä ei nimen omaan ymmärretä. Se on se ongelma plus oman maan hallitus joka ei ole Karjala myönteinen.

[Janus]

Sitä paitsi edessä voi olla hyvinkin vaikeita aikoja, jolloin Venäjään kannattaa olla hyvät välit. Venäjä voi olla, jotakuta lainatakseni, läntisen sivilisaation viimeinen linnake. Venäjä on parempi naapuri ja yhteistyökumppani kuin multikulttiin uppoava Ruotsi tai EU. Venäjältä ei tule maahamme jihadistien tulvaa- ainakaan enää. Sen sijaan EU:sta tai Ruotsista voi tulla. Voimme jopa tarvita Venäjän apua tulevissa konfikteissa.

Yhdyn näihin näkemyksiin. Venäjä on kuitenkin monikulttuurisuutta pienempi paha. Itänaapuri on lisäksi siinä mielessä upea maa, että se ei salli monikulttuuristaa itseään. Suomessa voitaisiin kerrankin ottaa vanjasta mallia.

[Pöllämystynyt]

Sitä paitsi edessä voi olla hyvinkin vaikeita aikoja, jolloin Venäjään kannattaa olla hyvät välit. Venäjä voi olla, jotakuta lainatakseni, läntisen sivilisaation viimeinen linnake. Venäjä on parempi naapuri ja yhteistyökumppani kuin multikulttiin uppoava Ruotsi tai EU. Venäjältä ei tule maahamme jihadistien tulvaa- ainakaan enää. Sen sijaan EU:sta tai Ruotsista voi tulla. Voimme jopa tarvita Venäjän apua tulevissa konfikteissa.

Yhdyn näihin näkemyksiin. Venäjä on kuitenkin monikulttuurisuutta pienempi paha. Itänaapuri on lisäksi siinä mielessä upea maa, että se ei salli monikulttuuristaa itseään. Suomessa voitaisiin kerrankin ottaa vanjasta mallia.

Niin. Tosin maahanmuuttokriittisyys näkyy venäjälläkin uutisoinnin ansiosta lähinnä natsipelleilynä. Väkivaltatapaukset uutisoidaan aina näkyvästi, ja kyllä niitä niin suureen ja kurjassa taloudellisessa tilassa olevaan maahan mahtuu. Suurin osa venäläisistä taitaa kuitenkin olla maahanmuuttokriittisiä täysin terveellä ja täysin luonnollisella tavalla, kuten suurin osa maailman ihmisistä, ja väkilukuun suhteessa median silmätikuiksi päässeitä natsipellejä on kuitenkin aika vähän.

[Lazer Apparaten]

Karjala kelpaa takaisin jos siellä olevat nykyasukit ensin muuttavat muualle.
Suomalaisperäiset saavat jäädä mutta onkohan ihan helppoa todistaa ketkä ovat suomalaisia ja ketkä venäläisiä?

[Hra. Gleb]

80-luvulla syntynyt, ei sukua Karjalasta - mutta silti sitä mieltä että Karjala kuuluu Suomelle. Ehkä vielä jonain päivänä.

[Kullervo Kalervonpoika]

Sydämeni verta itkee...

Vaikka minussa virtaa vahva rajamaan veri, niin osaan kuitenkin ehkä nähdä asioita hieman toisellakin - rationaalisemmalla - tavalla.

Se, että Karjala on juuri ja nyt osa Venäjää ei ole kuin perspektiivivääristymä koko historiaamme vastaan peilattuna.

Jokainen rauha kylvää seuraavan sodan siemenet - niin tässäkin...

[J-Karki]

tuskin monikaan haluaa muuttaa rajaa sen aikaiseksi.

Varsinkaan, kun Täyssinän rauhassa suurin osa Suomea määriteltiin kuuluvaksi Ruotsiin.

[qwerty]

KIRJALLINEN KYSYMYS 658/2012 vp

Neuvostoliiton anastamien maa-alueiden palauttaminen takaisin Suomelle

Eduskunnan puhemiehelle

Edesmennyt Neuvostoliitto anasti Suomelta toisessa maailmansodassa Karjalan, Petsamon, Salla-Kuusamon alueen ja Suomenlahden ulkosaaret. Samalla kaiken kaikkiaan sadattuhannet suomalaiset menettivät kotinsa ja joutuivat muuttamaan pois kotiseudultaan. Tämä kyseisten alueiden asukkaita ja Suomea kohdannut suuri vääryys on edelleen korjaamatta.

ETYK:n päätösasiakirjan mukaan rajoja voidaan muuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisesti rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse. Tämä antaa hyvän pohjan keskustelulle Venäjän kanssa Neuvostoliiton anastamien alueiden palauttamiseksi takaisin Suomelle. Venäläisillä ei ole ollut  riittävästi mielenkiintoa anastettujen maa-alueiden kehittämistä kohtaan, eikä Venäjä ole kyennyt korjaamaan alueilla vallitsevia ongelmia. Suomella olisi palautuskeskustelun yhteydessä mahdollisuus esittää konkreettisia ratkaisukeinoja, joilla alueita saataisiin kehitettyä jälleen elinvoimaisiksi.

Neuvostoliiton hajottua alueet jäivät Venäjän federaation omistukseen. Hajoamisen jälkeinen aika olisi ollut otollinen palautukselle, sillä saivathan esimerkiksi Baltian maat tuolloin takaisin menetetyn itsenäisyytensä. Suomelta tämä tilaisuus jäi kuitenkin käyttämättä, sillä muun muassa presidentti Mauno Koivisto ei ollut halukas aloittamaan keskustelua aluepalautuksista. On esitetty väitteitä, joiden mukaan Koiviston aikana Neuvostoliitto ja Venäjä olisivat tarjonneet Karjalaa ostettavaksi takaisin, mutta Koivisto reagoi siihen lähettämällä silloisen ulkoministerin, Pertti Paasion, Moskovaan kertomaan, ettei Suomi halua Karjalaa takaisin. Ulkoasiainministeriön virkamies Jaakko Blomberg on todennut myöhemmässä haastattelulausunnossaan, että Venäjän vaatima hinta palautettavasta alueesta olisi ollut tuolloin 135 miljardia markkaa eli noin 23 miljardia euroa. Mikäli senaikaiset vallanpitäjät ovat todella toimineet asiassa salaa kansalaisten selän takana, se olisi kerrottava rehellisesti Suomen kansalle.

Kansalaisjärjestö ProKarelian vuonna 1999 teettämässä selvityksessä palautuksen kustannuksiksi on arvioitu kymmenen vuoden palautusprojektin aikana noin 30 miljardia euroa. Laskelmien mukaan palautus olisi Suomelle taloudellisesti kannattavaa, kun otetaan huomioon alueelle muuttavien suomalaisten määrä, sinne tehtävät kotimaiset ja ulkomaiset investoinnit sekä rikkaat luonnonvarat.

Maamme jälkisuomettuneessa ilmapiirissä keskustelua menetettyjen alueiden palauttamisesta takaisin Suomelle on pidetty edelleen sopimattomana. Aikaisemmat hallitukset eivät ole halunneet etsiä keinoja menetettyjen alueiden palauttamiseksi, ja media on johtanut tarkoituksellisesti alueiden palauttamisesta käytävää keskustelua ja yleistä mielipidettä harhaan.

Suomessa olisi viimein aika karistaa suomettumisen raskas viitta pois kansakunnan harteilta sekä ryhtyä keskustelemaan avoimesti kansakuntaamme kohdistuneista vääryyksistä toisen maailmansodan jälkeisinä aikoina. Lisäksi Suomen poliittisten päättäjien olisi ryhdyttävä etsimään aktiivisesti keinoja, joilla Neuvostoliitolle menetetyt alueet saataisiin takaisin suomalaisten käsiin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

    Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin Karjalan ja muiden sodassa menetettyjen alueiden palauttamiseksi takaisin Suomelle ja

    löytyykö hallitukselta halua tehdä selvitys Venäjän ja Suomen 1990-luvun alussa mahdollisesti käymistä epävirallisista neuvotteluista koskien Karjalan palauttamista?

Helsingissä 7 päivänä syyskuuta 2012
Olli Immonen /ps