2011-01-28 Ruotsi: Leikkikoulu ilman tyttöjä ja poikia

[Vörå]

Heteroseksuaaliset pariutumismarkkinat (eli siellä olevat vastakkaisen sukupuolen edustajat) odottavat partneriltaan feminiinisiä (naisilta) ja maskuliinisia (miehiltä) piirteitä. Henkilön markkina-arvo riippuu siitä, kuinka hyvin hän onnistuu kiipimään oman sukupuolensa hierarkiassa. Naisilla markkina-arvo riippuu pääasiassa tyttömäisyydestä, mukavuudesta ja kauneudesta. Miehillä menestyksestä.

Henryltä hyvä kiteytys asiasta, johon viittasin edellä: naiset toivovat miehiltä maskuliinisuutta ja miehet toivovat naisilta feminiinisyyttä. Näin se menee, oli pyhä ideologia sitten mitä mieltä tahansa.

Edelläsanottu ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö feminiini poika tai maskuliini tyttö saisi toteuttaa itseään: tottakai heillä on oikeus siihen, mutta reaalimaailmassa heidän arvonsa parinmuodostusmarkkinoilla ja mahdollisesti muissa konteksteissa on heikompi kuin sukupuolensa tyypillisillä edustajilla. Tämä ei ole kenenkään vika tai ansio - asiat vain ovat kuten ovat.

Voisin kuvitella, että tämä pätee sitä paremmin, mitä primitiivisempi yhteiskunta ja kulttuuri on. Kivikaudella siis erittäin hyvin, jälkimodernissa ja jälkiteollisessa korkean teknologian kulttuurissa yhä huonommin. Meikkaavat, androgyynit rokkitähdet ovat suuria idoleita, on myös naisia suurina tähtinä ja idoleina, mikä tuskin haittaa heidän "markkina-arvoaan" "pariutumismarkkinoilla". Monet miehet arvostavat naisessa koulutusta ja älyä ja kykyä ansaita rahaa perheelle. Menestystä tulee muutenkin kuin lyömällä kalloja halki kivikirveellä ja synnyttämällä 28 tervettä lasta, joista 5 jää peräti eloonkin 15 ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Ihmiskunnassa löytyy myriadeja yksilöllisiä tapoja toteuttaa itseään ja etsiä menestystä ja kumppania yhteisössä. Ei vain kaksi. Tuo kuulostaa niin hölmoltä ajattelulta, että sen täytyy olle libertarismia - olenko oikeassa?

[Henry]

Meikkaavat, androgyynit rokkitähdet ovat suuria idoleita, on myös naisia suurina tähtinä ja idoleina, mikä tuskin haittaa heidän "markkina-arvoaan" "pariutumismarkkinoilla".

Rokkitähdet ovat oppineet kilpailemaan miehisissä hierarkioissa, eli menestymään. Jos pojat opetetaan herkiksi nukenhalaajiksi ilman kykyä kilpailla, lopputuloksena on pitkä selibaatti aikuisena.

Ja naistähdetkö ovat tyypillisiä rekkalesboja vaiko mukavia ja kauniita? Naistähdethän panostavat erityisen paljon kauneuteen ja feminiiniseen ulkonäköön.

Naisilla maskuliiniset piírteet käytöksessä eivät juuri haittaa, kunhan ulkonäkö on erityisen feminiininen. Miehille feminiisniset piirteet voivat sen sijaan romuttaa markkina-arvon.

Esikoulussa kaikki kasvatetaan tytöiksi. Se on katastrofi erityisesti poikien kannalta ja lopputuloksena käy kuin Markus Drakelle konsanaan:

http://ihmissuhteet.blogspot.com/2007/05/thn-feministinen-kasvatus-johtaa.html

Markus Drake oli Voimala-ohjelmassa äitinsä Sunnivan kanssa, joka on aktiivifeministi. Kun Markus meni kouluun, niin hän ei omien sanojensa mukaan ymmärtänyt flirttailusta mitään eikä ymmärtänyt, miten tavallinen maailma toimii. Sitä, että miesten ja naisten tulisi käyttäytyä erilailla.

Markus oli ihan pihalla siitä, miten sukupuolten dynamiikka toimii pariutumisessa, kun hänet oli aivopesty pienestä lähtien radikaalifeminismiin.

[Miniluv]

Hänen logiikallaan esim. aggressiivinen ja kova menestyvä rahapiirien nainen ei olisi tavoiteltavampi kuin ihan tavallinen nainen, jolla olisi siis etuina suurempi tyttömäisyys ja mukavuus.

Kas kummaa, minun oma ja henkilökohtainen logiikkani sanoisi juuri samaa kuin Henrynkin...? Ja tällä tarkoitan myös täysin henkilökohtaista preferenssiä.

Kuitenkin yleensä nämä naiset pariutuvat samanoloisten miesten kanssa, jotka ovat siis Henryn hierarkian huipulla.

Pari seikkaa: jotta olisi mahdollisuuksia pariskunnaksi, täytyy yleensä tavata (samat piirit, edes osittain tai nettitreffit) ja sitten pitää olla samalla aaltopituudella edes suunnilleen (ei valtavaa eroa sivistystasoissa).

Kun nämä otetaan huomioon, ensin tulee suosiossa "paremmissakin piireissä" kohtullisen älykäs, miellyttävä "tavallinen" nainen (vaikkapa taiteenharrastaja, pienlehden toimittaja tms.), sitten pitkä väli ja sitten menestynyt yhtiöpuuma.

[Henry]

Laasanen taas menee metsään, kun ei ymmärrä jarruttaa vauhtiaan. Hänen logiikallaan esim. aggressiivinen ja kova menestyvä rahapiirien nainen ei olisi tavoiteltavampi kuin ihan tavallinen nainen, jolla olisi siis etuina suurempi tyttömäisyys ja mukavuus.

Väärä vertaus. Mukava, kaunis ja tyttömäinen on halutumpi kuin aggressiivinen, ei-naisellinen, ruma ja menestystä halajava nainen.

Ulkonäkö ja sen feminiinisyys ovat tärkeimmät naisen markkina-arvoon vaikuttavat tekijät. Mutta esikouluhan opettaa ilmeisesti niin, että nainen voi näyttää turhapurolta ilman negatiivisia seurauksia, vaikka yhteiskunnan "asiantuntijat" vaativatkin tyttöä olemaan kaunis.

Voidaan ajatella esim. Britannian kaltaista luokkayhteiskuntaa, jossa huipulla ovat vanha raha ja aateliset tittelit. Siellä mukava ja söpö naapurintyttö ei pärjää millään, vaan pitää olla oikeasta suvusta ja monella yhteiskunnan huipulla olevalla rahamiehellä onkin vaimona jonkun hienon suvun rikas takakireä riivinrauta.

Lakkaavatko rahasukujen naiset panostamasta ulkonäköönsä siksi, että rahallakin he saavat itselleen kelpo aviomiehen. Päinvastoin. Menestys pariutumismarkkinoilla, eli miesten seksuaalisen himon kohteena oleminen tulee entistäkin tärkeämmäksi - ajatelkaa vaikka Paris Hiltonia. Vasta päteminen kauniina naisellisena naisena tuo rikkaallekin naiselle psykologisen täyttymyksen.

Mistä siis on kyse? Yliyksinkertaistamisesta.

Kyse on tilastollisista yleistyksistä. Tietyt ominaisuudet auttavat paritumismarkkinoilla menestymiseen, kun taas toiset ovat kiviriippana.

Samalla tavalla kuin työmarkkinoilla kannattaa panostaa työnantajien yleensä arvostamiin ominaisuuksiin, pariutumismarkkinoilla kannattaa panostaa vastakkaisen sukupuolen yleisesti arvostamiin ominaisuuksiin. Jos nainen on ruma rekkalesbo tai mies on kunnianhimoton vätys, lopputulos ei ole tyydyttävä.

[KalleK]

Tässä on muuten taas oikein malliesimerkki nykyään niin trendikkäästä yksilöllisyyden ylikorostamisesta.

Sellainen nyt vain on yhteiskunnan kannalta vahingollista, sillä yhteiskunta vaatii toimiakseen yhteisöön sopeutumista ja omista henkilökohtaisista taipumuksista tilanteen mukaan joustamista.

Sitä mielestäni ennenkaikkea tulisi lapsille opettaa. Sitä, ettei ihan kaikkea yksinkertaisesti saa mitä haluaa, eikä kaikkia yksilöllisiä mielihaluja tarvitse joka paikassa tuoda voimallisesti esille.

Omassa kodissa, neljän seinän sisällä, olkoon kullakin vapaus vaikkapa pukeutua Väiski Vemmelsääreksi mutta päiväkodissa, koulussa, armeijassa ja työpaikoilla ollaan osa isompaa joukkoa ja sen mukaan myös käyttäydytään.

[Kari Kinnunen]

Neiti Laasanen on näköjään edelleen rasittava vässykkä.

Mitä taas tulee muodikkaaseen sukupuolinetraalisuuteen niin oman kokemukseni mukaan poikalapset rypevät kuralammikoissa ihan ilman käskemistä.

Tytöt taas tuppaavat enämpi kiinnostumaan kukista ja hiukan apeammistakin verhoista.

Oikein ei todellisessa maailmassa taida toimia teoria sukupuolesta sosiaalisena konstruktiona.

[ilkka75]

Tytöt taas tuppaavat enämpi kiinnostumaan kukista ja hiukan apeammistakin verhoista.

Niin totta..

[Eino P. Keravalta]

Miniluv ja Henry tuossa jo toivatkin esille kelvot vasta-argumentit, eli

A) Rikkaat tapaavat etupäässä rikkaita ja näin ollen myös parisuhteet muodostuvat helpommin siinä sosiaalisessa kontekstissa, missä toimitaan.

B) Myös rikkaiden piireissä ne tyttömäiset ja viehättävät naiset valitaan ensin.

Lisäisin myös huomautuksen C, eli

C) Edelleen tosiasiaksi jää, että sosiaalinen kiipiminen yli "luokkarajojen" ulkonäön perusteella jää selvästi naisten mahdollisuudeksi: joku Elizabeth Taylorin nainut rakennusmies Larry Fortensky ( vai mikä hänen nimensä nyt onkaan ) on poikkeus.

[Vörå]

Minusta luontaiset erot ovat ihan ok, ja niitähän tosiaan mitä ilmeisimmin on. Mutta jos ne ovat luontaisia niin riittää kun emme pakota lapsia luopumaan näistä piirteistään. Meidän ei tarvitse erityisesti ohjata poikia leikkimaan sotaa ja tyttöjä nukeilla, ja kieltää poikia leikkimästä nukeilla ja tyttöjä sotaa vaan antaa lasten leikkiä ja toimia (yleisten, sukupuolineutraalien rajojen ja sääntöjen sisällä) kuten haluavat.

Mitä sitten tulee "pariutumismarkkinoihin" niin en myöskään tässä asiassa lähtisi pakottamaan lapsia johonkin "pariutumismarkkinoiden" "markkina-arvon" maksimointiin. En sanoisi tyttärelleni, että älä mene oikiksen preppauskurssille vaan mene hyvä ihminen kauneusleikkaukseen, enkä kieltäisi vähän feminiinistä poikaani hakeutumasta hoiva-alalle, jos se tuntuu hänestä omimmalta alalta. Tärkeintä ei ole markkina-arvo toisten silmissä vaan omissa silmissä. Ja se löytyy olemalla tosi itselleen. Jos jokin asia on luontaista niin sitten se tulee myös tähän omaan kuvaan, omaan totuuteen mukaan.

Sitä paitsi, kuten todettu, niin emme enää elä kivikaudella. Älykkyys, koulutus, hyvä työ - ja niin liittyvä terve itseluottamus - ovat menestystekijöitä vähän kaikilla inhimillisen toiminnan alueilla. Toki voi olla niin että missit hakeutuvat jääkiekkotähtien pariin ja jääkiekkotähdet missien pariin, mutta tämä voi olla kummankin - ja lajin - tappio, ei niinkään voitto.

[KalleK]

Aikuisia varten tämä pelleily lienee järjestetty.

Ja koska asia eittämättä näin on, tulee väkisinkin mieleen kuinkahan mahtavat nämä "editykselliset" vanhemmat suhtautua pilttiinsä, josta ei kaikesta yrityksestä huolimatta tuulutkaan homoa, transua tai radikaalifeministiä vaan perujörrikkä, joka tykkää katsella telkkarista pornoa ja väkivaltaurheilua, toinen käsi munissa ja toinen kaljapullon ympärillä, Sverigedemokraterna-paita päällä?

Kait nämä suvaitsevaiset vanhemmat siltikin seisoisivat rakkaan lapsensa valintojen takana, niitä tukien?

[Kari Kinnunen]

Minusta luontaiset erot ovat ihan ok, ja niitähän tosiaan mitä ilmeisimmin on. Mutta jos ne ovat luontaisia niin riittää kun emme pakota lapsia luopumaan näistä piirteistään. Meidän ei tarvitse erityisesti ohjata poikia leikkimaan sotaa ja tyttöjä nukeilla, ja kieltää poikia leikkimästä nukeilla ja tyttöjä sotaa vaan antaa lasten leikkiä ja toimia (yleisten, sukupuolineutraalien rajojen ja sääntöjen sisällä) kuten haluavat.

Mitä sitten tulee "pariutumismarkkinoihin" niin en myöskään tässä asiassa lähtisi pakottamaan lapsia johonkin "pariutumismarkkinoiden" "markkina-arvon" maksimointiin. En sanoisi tyttärelleni, että älä mene oikiksen preppauskurssille vaan mene hyvä ihminen kauneusleikkaukseen, enkä kieltäisi vähän feminiinistä poikaani hakeutumasta hoiva-alalle, jos se tuntuu hänestä omimmalta alalta. Tärkeintä ei ole markkina-arvo toisten silmissä vaan omissa silmissä. Ja se löytyy olemalla tosi itselleen. Jos jokin asia on luontaista niin sitten se tulee myös tähän omaan kuvaan, omaan totuuteen mukaan.

Sitä paitsi, kuten todettu, niin emme enää elä kivikaudella. Älykkyys, koulutus, hyvä työ - ja niin liittyvä terve itseluottamus - ovat menestystekijöitä vähän kaikilla inhimillisen toiminnan alueilla. Toki voi olla niin että missit hakeutuvat jääkiekkotähtien pariin ja jääkiekkotähdet missien pariin, mutta tämä voi olla kummankin - ja lajin - tappio, ei niinkään voitto.

Tuli sitten tämäkin päivä nähtyä. Olen Vöyrin kanssa samaa mieltä.

[pelle12]

Minusta luontaiset erot ovat ihan ok, ja niitähän tosiaan mitä ilmeisimmin on. Mutta jos ne ovat luontaisia niin riittää kun emme pakota lapsia luopumaan näistä piirteistään. Meidän ei tarvitse erityisesti ohjata poikia leikkimaan sotaa ja tyttöjä nukeilla, ja kieltää poikia leikkimästä nukeilla ja tyttöjä sotaa vaan antaa lasten leikkiä ja toimia (yleisten, sukupuolineutraalien rajojen ja sääntöjen sisällä) kuten haluavat.

Mitä sitten tulee "pariutumismarkkinoihin" niin en myöskään tässä asiassa lähtisi pakottamaan lapsia johonkin "pariutumismarkkinoiden" "markkina-arvon" maksimointiin. En sanoisi tyttärelleni, että älä mene oikiksen preppauskurssille vaan mene hyvä ihminen kauneusleikkaukseen, enkä kieltäisi vähän feminiinistä poikaani hakeutumasta hoiva-alalle, jos se tuntuu hänestä omimmalta alalta. Tärkeintä ei ole markkina-arvo toisten silmissä vaan omissa silmissä. Ja se löytyy olemalla tosi itselleen. Jos jokin asia on luontaista niin sitten se tulee myös tähän omaan kuvaan, omaan totuuteen mukaan.

Sitä paitsi, kuten todettu, niin emme enää elä kivikaudella. Älykkyys, koulutus, hyvä työ - ja niin liittyvä terve itseluottamus - ovat menestystekijöitä vähän kaikilla inhimillisen toiminnan alueilla. Toki voi olla niin että missit hakeutuvat jääkiekkotähtien pariin ja jääkiekkotähdet missien pariin, mutta tämä voi olla kummankin - ja lajin - tappio, ei niinkään voitto.

Tuli sitten tämäkin päivä nähtyä. Olen Vöyrin kanssa samaa mieltä.

Ja kukakohan hänen kanssaan olisi rajusti eri mieltä?

[MaisteriT]

Ja kukakohan hänen kanssaan olisi rajusti eri mieltä?

Aina joku on, mutta itse ainakin pidän tuota terveenä kannanottona. Antaa lapsen löytää itsensä. Ei estetä, eikä tuputeta.

[AstaTTT]

Jäi mieleen eilinen keskustelu niin, että sitä piti nukkumaan mennessä ihan miettiä. Oli kaksi näkökulmaa: kotihoidon edut ja päivähoidon edut.
Minut kasvatettiin kotona, meillä oli aina joku äidin sisaruksista tai nuori tyttö hoitamassa, kun vanhemmat olivat töissä. Olen monilapsisen perheen vanhin.
Kotikasvatuksessa oli se erinomainen puoli, ja varsinkin kun lapsia oli useita, että siinä oppi jakamaan, oppi pitämään omat rajansa ja oppi myös kunnioittamaan toisten rajoja - usein tappelun kautta. Jos esimerkiksi oli paketti jäätelöä tai kääretorttu, me kakarat vuorotellen saimme leikata tasasiivut. Leikkaajalle jäi viimeinen siivu. Se opetti leikkaamaan tarkasti. Oli myös tarkkaa, kuka sai milläkin viikolla lukea Aku Ankan ensin.  
Jos olisin ollut ainoa lapsi, päiväkoti olisi ollut kotihoitoa huomattavasti paljon parempi vaihtoehto jo sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Jakamaan oppii vain jakamalla ja toisten huomioimista voi harjoitella vain kun on ympärillä niitä huomioitavia.

Summa summarum: minusta molemmat ketjussa aikaisemmin esitetyt mielipiteet ovat oikein. Kun lapsia on useampia, kodin virikkeet riittävät, mutta kun lapsia on se yksi tai ehkä kaksikin, päiväkoti tarjoaa enemmän opittavaa, erityisesti sosiaalisesti.

Tuosta sukupuolisensitiivistä päiväkodista/leikkikoulusta en ole edelleenkään kovin vakuuttunut. Olla jotain, mikä kumpuaa itsestä 1-6 -vuotiaana ilman roolimalleja (noh, onhan tuolla ne mustat nuket ja erikoiset "perhekirjat"), kuulostaa epäilyttävältä.

---
Edit: johan on aktiivinen ketju, aina joku ehtii väliin. 

[Vörå]

Tuli sitten tämäkin päivä nähtyä. Olen Vöyrin kanssa samaa mieltä.

Olet eheytymässä! Ei vaan tämä on minusta aika tavalla klassisen liberalismin kanta, joka ei varmasti miellytä radikaaleja feministejä tai äärivasemmistolaisia länsimaalaisuus-kriitikkoja, jotka nimenomaan pyrkisivät pakottamaan lapsia tiettyihin ennalta saneltuihin tiukkoihin ja vähälukuisiin muotteihin (kuten myös primitiiviset uskonnolliset fundamentalistitkin tai osa feministien voimakkaimmista kriitikoistakin tekevät).

[elven archer]

Kas kummaa, minun oma ja henkilökohtainen logiikkani sanoisi juuri samaa kuin Henrynkin...? Ja tällä tarkoitan myös täysin henkilökohtaista preferenssiä.

Minähän en tarkoita henkilökohtaista preferenssiä, vaan miten yleensä on. Sopii katsella todella menestyneiden naisten puolisoja: menestyneitä miehiä lähes poikkeuksetta. Minusta on ihan luonnollista, että menestynyt ja kova nainen tarvitsee kovan vastavoiman.

Pari seikkaa: jotta olisi mahdollisuuksia pariskunnaksi, täytyy yleensä tavata (samat piirit, edes osittain tai nettitreffit) ja sitten pitää olla samalla aaltopituudella edes suunnilleen (ei valtavaa eroa sivistystasoissa).

Nämä ovat juuri asioita, joita Henry sivuuttaa. Hänelle on vain naisen tarjoama seksi ja miehen valta.

Kun nämä otetaan huomioon, ensin tulee suosiossa "paremmissakin piireissä" kohtullisen älykäs, miellyttävä "tavallinen" nainen (vaikkapa taiteenharrastaja, pienlehden toimittaja tms.), sitten pitkä väli ja sitten menestynyt yhtiöpuuma.

Nämä eivät vielä ole kovin paljon parempia piirejä. Jos halutaan puhua nokkimisjärjestyksen kärjestä, niin minusta on järkevää katsella sitten todella raharikkaiden touhuja. Näissähän pitäisi selvimmin näkyä ne Henryn painottamat ominaisuudet. Toki siellä onkin myös missejä ja muita näyttelyesineitä vaimoina, mutta siellä näkyy myös se monimuotoisuus, jonka Henry unohtaa.

[Mursu]

Voidaan ajatella esim. Britannian kaltaista luokkayhteiskuntaa, jossa huipulla ovat vanha raha ja aateliset tittelit. Siellä mukava ja söpö naapurintyttö ei pärjää millään, vaan pitää olla oikeasta suvusta ja monella yhteiskunnan huipulla olevalla rahamiehellä onkin vaimona jonkun hienon suvun rikas takakireä riivinrauta.

Kyllä Britanniassakin rahan naiminen onnistuu. Siellä on jopa eräs tunnettu suomalaisnainen tehnyt niin. Tai katso vaikka Heather Millsiä. Kyllä Britanniassa on myös paljon ns. uutta rahaa. Käsityksesi Britanniasta on hieman stereotyyppinen. Totuus on, että Britannian talouselämä on Euroopan dynaamisimpia ja siellä kykenevä pääsee nousemaan. Näin on ollut sata vuotta. Toki tällaisessa yhteiskunnassa on aina yhtä nousijaa kohden tuhansia, jotka eivät nouse ja he sitten saattavat huutaa: epäreilua.

[Kari Kinnunen]

Sanotaanko vaikka näin, että minua ainakin ottaa pattiin kaikenlaiset ...ismit kun puhutaan kakaroista.

Annettaisiinko lasten olla lapsia? Kyllä ne ...ismit ehtii tulla tutuiksi hiukan kypsemmälläkin iällä.

[elven archer]

Käsityksesi Britanniasta on hieman stereotyyppinen.

Ei se ole minun käsitykseni Britanniasta, vaan osasta Britanniaa. En sen tarvitse kuin olla olemassa osoittaakseen, että Laasanen yksinkertaistaa liikaa.

[Brandöt]

Vöyrin kannanotto oli kyllä paikallaan oleva, se oli muotoiltu erittäin hmm.. miten sen nyt sanoisi.. poliittisesti kauniisti. 

MaisteriT; sinä jatkoit siihen näin:

Antaa lapsen löytää itsensä. Ei estetä, eikä tuputeta.

Sivulla (muistaakseni) 3 tai 4 käytiin tälläinen ajatustenvaihto:

Kyllä tuossa ympäristössä tuetaan juuri niitä leikkejä, mitä lapset leikkii. Niitä ei vaan tuputeta lapsille.

Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat sillä, ettei ko. päiväkotimallissa sukupuoliarvottuneita leikkejä tuputeta lapsille? Tuputetaanko niitä jotenkin erityisesti ns. tavallisissa päiväkodeissa? Vastaus on, että ei.

Minusta taas on naiivia ajatella siten, etteikö tämän kaltainen valmiiksi arvolatautunut (sukupuolineutraali) ympäristö pyrkisi ohjaamaan lasten leikkejä tiettyyn suuntaan - tottakai se pyrkii, koko toiminta-ajatushan pohjautuu siihen.

Kyse on siis mielestäni siitä, ettei tämä kaunis ajatus teoriassa kestä lähempää tarkastelua käytännössä, jos päiväkoti on näin ideologisesti painottunut toimintaohjelmassaan.

[Brandöt]

(Tässä ketjussa oli muuten monia muitakin helmiä, jotka jäivät turhan vähäiselle huomiolle, kuten esimerkiksi Miniluvin linkki ihmisten seksuaalisiin preferensseihin kumppanin osalta).

Ja hienoa, kun tämäkin keskustelun aiheen kannalta varsin oleellinen helmi nostettiin paremmin esille.

[Henry]

Jos halutaan puhua nokkimisjärjestyksen kärjestä, niin minusta on järkevää katsella sitten todella raharikkaiden touhuja. Näissähän pitäisi selvimmin näkyä ne Henryn painottamat ominaisuudet.

Raharikkaiden miesten kärjessä näkyvät "painotetut" ominaisuudet: heillä on yleensä erittäin kauniita ja naisellisia naisia partnereina.

Enkä oikein ymmärrä, miksi pitäisi keskustella yhteiskunnan promillesta, kun kyse on siitä, miten teini-ikään tuleva tavallinen nuori pärjää pariutumismarkkinoilla.

[elven archer]

Väärä vertaus. Mukava, kaunis ja tyttömäinen on halutumpi kuin aggressiivinen, ei-naisellinen, ruma ja menestystä halajava nainen.

Ei todellakaan ollut. Minä halusin vertailla kahta ominaisuutta, mutta jos sinä, Henry, olet tämä mainittu Laasasen Henry, niin minusta sinä haluat niputtaa aivan omituisen usein nuo tuollaisiksi ominaisuuspaketeiksi, joissa aggressiivinen ja menestynyt nainen on myös ruma. Mitä ihmettä, mistä se rumuus aina löytää sinne tiensä sinun jutuissasi?

"Naisilla markkina-arvo riippuu pääasiassa tyttömäisyydestä, mukavuudesta ja kauneudesta."

Tässä väitteessä puhutaan kolmesta ominaisuudesta. Minä halusin vertauksessa vakioida kauneuden ja miettiä sitä kautta kahden muun ominaisuuden vaikutusta. Tilanne näyttää kovasti erilaiselta, jos meillä on ulkonäöltään keskiverto, (bisnesmielessä) "miehinen" ja kovatahtoinen menestynyt nainen ja vertaillaan häntä ulkonäöltään keskivertoon ihan tavalliseen tallaajaan, joka on vähemmän kova ja kunnianhimoisen "miehekäs". Kyllä edellisen naisen mahdollisuus saada sosiaalisessa hierarkiassa korkealla oleva puoliso on paljon suurempi kuin sen tavallisen tallukan. Tältä pohjalta sinun teoriasi noiden ominaisuuksien merkityksestä ontuu. Kuitenkin listaat noitakin ominaisuuksia kuin syntinä naisille.

Ulkonäkö ja sen feminiinisyys ovat tärkeimmät naisen markkina-arvoon vaikuttavat tekijät. Mutta esikouluhan opettaa ilmeisesti niin, että nainen voi näyttää turhapurolta ilman negatiivisia seurauksia, vaikka yhteiskunnan "asiantuntijat" vaativatkin tyttöä olemaan kaunis.

Tyttömäisyys ei ole sama asia kuin feminiinisyys, kuten moni palvottu femme fatale osoittaa. Mukavuus ei ole yhtä kuin feminiinisyys, koska monen mielestä stereotyyppinen hyvin feminiininen ihminen on lähinnä rasittava kana.

Lakkaavatko rahasukujen naiset panostamasta ulkonäköönsä siksi, että rahallakin he saavat itselleen kelpo aviomiehen. Päinvastoin.

Ei kukaan ole kiistänyt ulkonäön merkitystä. Tässä oli kyse siitä, että se ei ole läheskään ainoa tekijä, vaan puhuinkin juuri noista muista listaamistasi tekijöistä ulkonäkötekijä vakioituna. Tällöin nähdään, että rikas ja kova paronitar saa sosiaalisessa hierarkiassa paljon korkeammalla olevan miehen kuin saman näköinen köyhä lähiön tyttö. Tämä on täysin ristiriidassa sen suhteen, että sinä esität naiselle viaksi sen, ettei hän on harmiton ja leppoisa tytönhupakko.

Kyse on tilastollisista yleistyksistä. Tietyt ominaisuudet auttavat paritumismarkkinoilla menestymiseen, kun taas toiset ovat kiviriippana.

Älä piiloudu tuon taakse. Sinä et esitä noita asioita tilastollisina yleistyksinä, vaan sinä esität ne yleispätevinä totuuksina sovittaen niitä joka tilanteeseen. Olen huomannut, että tulkitset yksittäisiä tapauksia niiden kautta, johon tilastollinen yleistäminen ei anna oikeutusta.

Samalla tavalla kuin työmarkkinoilla kannattaa panostaa työnantajien yleensä arvostamiin ominaisuuksiin, pariutumismarkkinoilla kannattaa panostaa vastakkaisen sukupuolen yleisesti arvostamiin ominaisuuksiin. Jos nainen on ruma rekkalesbo tai mies on kunnianhimoton vätys, lopputulos ei ole tyydyttävä.

Tämähän ei pidä paikkaansa. Tiedätkö, mikä on markkinoinnissa on niche? Targeting? Differointi? Tiedätkö, mitä tapahtuu nykyisessä markkinointiympäristössä firmoille, jotka "panostavat yleisesti arvostettuihin ominaisuuksiin" kaikkien niiden muiden kilpailijoiden kanssa? Tämä on juuri sitä yliyksinkertaistamista, johon sinä sinänsä ansiokkaat teoriointisi mielestäni pilaat. Sinulla on erittäin paljon osuvaa asiaa usein, mutta sinä yrität tehdä tuosta yhdestä jutusta liian yleispätevän teorian.

[elven archer]

Enkä oikein ymmärrä, miksi pitäisi keskustella yhteiskunnan promillesta, kun kyse on siitä, miten teini-ikään tuleva tavallinen nuori pärjää pariutumismarkkinoilla.

Minähän sanoin jo, että koska huipulla näkyy kärjistetyimmin ne ominaisuudet. Ihan samoin kuin katsoessaan maailman parasta pikajuoksijaa, näkee ihanteelliselta pikajuoksijalta vaadittavat ominaisuudet. Katsoessaan piirin 10. parasta pikajuoksijaa, ne ominaisuudet eivät erotu yhtä selvästi. Jos sinun teoriasi pätevät vain tavallisten teinien keskuudessa, niin sitten kannattaa tuoda se selvästi esiin, eikä puhua universaalisti ihmisluonnosta.

[Vörå]

Raharikkaiden miesten kärjessä näkyvät "painotetut" ominaisuudet: heillä on yleensä erittäin kauniita ja naisellisia naisia partnereina.

Enkä oikein ymmärrä, miksi pitäisi keskustella yhteiskunnan promillesta, kun kyse on siitä, miten teini-ikään tuleva tavallinen nuori pärjää pariutumismarkkinoilla.

Onko tuosta ensimmäisestä muuten jotain luotettavaa empiiristä dataa? Jotenkin ajattelisi, että ainakin itse omaisuutensa luoneet painottaisivat myös koulutusta ja älyä (tämä jälkimmäinenhän on melkoisen periytyvä ominaisuus - olisi tuhoisaa lopulta, jos hommattaisiin kauniita mutta tyhmiä geenejä sukuun - no, ehkä aristokratian tuho on esimerkki tästä piirteestä).

Mitä sitten tulee tähän tavalliseen teiniin niin minulla kun olisi tuo hypoteettinen 17-vuotias tytär, joka on säästänyt rahaa oikiksen ja kauppiksen preppauskursseille - pitäisikö neuvoa, että sijoittaisi rahat mieluummin siihen kauneusleikkaukseen? Nimittäin olisi tuota parantamisen varaa! Neuvoisitko?

Miksi ja miten muuten nostamme nämä hypoteettiset "pariutumismarkkinat" siksi tärkeimmäksi kriteeriksi - minä haluaisin korostaa tälle hypoteettiselle tyttärelleni koulutuksen, älyn ja hyvän ammatin merkitystä. Miten ratkaisemme objektiivisesti tämän dilemman?

Itse ajattelisin omana kasvatuksellisena päämääränä olevan hyvän itsetunnon, hyvän koulutuksen ja hyvän ammatin. Niin tytöille kuin pojillekin. Toki misseys tai jääkiekkotähteys, tai rokki-tähteys, nostaisivat tuon hypoteettisen pariutumis-arvon huippuunsa, mutta itse en välttämättä arvostaisi noin kapea-alaisia kriteereitä.

[Kari Kinnunen]

Enkä oikein ymmärrä, miksi pitäisi keskustella yhteiskunnan promillesta, kun kyse on siitä, miten teini-ikään tuleva tavallinen nuori pärjää pariutumismarkkinoilla.

Tämän ei kai ole tarkoitus olla mikään Henry mallinen 'miksei nörteille irtoa' ketju mutta pakko todeta, että yllättävän moni ihan tavallinen ihminen on pariutunut ja saanut lapsiakin.

Henryn ATM/YTM markkina-arvo retoriikka on jossain määrin teinipojan kitinää.

[Henry]

Minähän sanoin jo, että koska huipulla näkyy kärjistetyimmin ne ominaisuudet.

Henkilö on huipulla pariutumismarkkinoilla, kun häneen kohdistuu maksimaalinen kysyntä. Kumpaa miehet tiirailevat netissä tai baarissa: Kiira Korpea vai brittiläistä paronitarta? Kumpi on huipulla?

[elven archer]

Henryn ATM/YTM markkina-arvo retoriikka on jossain määrin teinipojan kitinää.

Minua ihmetyttää, miksi Henry ei tajua esim. mainitsemani nichen merkitystä. Henry aina puhuu, kuinka naisen pitää olla tyttömäinen ja pehmeä luonteeltaan. Jo pelkästään siinä menee pieleen, että Henry ei tunnista erilaisia miesmarkkinoita, siis ostajien kokoelmia. Miehillä on erilaisia preferenssejä ja naisilla erilaisia ydinvahvuuksia, joten ei todellakaan ole niin, että "naisen pitää olla söpö ja mukava ja harmiton".

[AstaTTT]

Tilanne näyttää kovasti erilaiselta, jos meillä on ulkonäöltään keskiverto, (bisnesmielessä) "miehinen" ja kovatahtoinen menestynyt nainen ja vertaillaan häntä ulkonäöltään keskivertoon ihan tavalliseen tallaajaan, joka on vähemmän kova ja kunnianhimoisen "miehekäs". Kyllä edellisen naisen mahdollisuus saada sosiaalisessa hierarkiassa korkealla oleva puoliso on paljon suurempi kuin sen tavallisen tallukan.

Kauhistus, mihin rakkaus on unohtunut!!!  

[l'uomo normale]

Tilanne näyttää kovasti erilaiselta, jos meillä on ulkonäöltään keskiverto, (bisnesmielessä) "miehinen" ja kovatahtoinen menestynyt nainen ja vertaillaan häntä ulkonäöltään keskivertoon ihan tavalliseen tallaajaan, joka on vähemmän kova ja kunnianhimoisen "miehekäs"......

Kauhistus, mihin rakkaus on unohtunut!!!  

Se taitaa olla niitä naisten juttuja....