Akateemisten ihmisten taipumus vihreyteen ja suvaitsevuuteen.

[erilainen]

Huolestuttavan moni akateeminen tuttuni puoltaa vihreitä sekä sosialistisia aatteita - etenkin kauniinpi sukupuoli (mm. maahanmuuttoasiat). Olen käsityksessä että tämä on erittäin yleistä.Kuitenkin useimmat kouluttamattomat edustavat kähes poikkeuksetta kansanmielisiä linjoja. Pitääkö tämä paikkansa muiden kokemusten perusteella? Miksi näin on? Mikä aihauttaa tämän? Onko akateeminen ala niin punavihreä että se on ikäänkuin sulautumiskeino?

[Kukko]

Oma yliopistokoulutukseni on matemaattiselta puolelta ja ei siellä tommosta hörhötystä kuullut. Että varmaan riippuu myös aika paljon tieteenalasta.

[Batman]

Itse luulen, että tuo liittyy mieluummin nuoruuteen kuin koulujen käyntiin. Nuorena ihminen (ainakin minä) tuppaa olemaan vähän tyhmä ja sinisilmäinen, vanhemmiten kuva kirkastuu. Joillakin nuoruuden hörhöys jää kuitenkin päälle.

[EL SID]

kysymys on pitkälti siitä, että ihmisessä on sisällä pyrkimys hyvään, tai ainakin ihmiset pyritään jo kotoa opettamaan "hyviksi ihmisiksi".
ei ymmärretä sitä, ettei ole olemassa yksiselitteisesti hyvää tai pahaa, vaan ne ovat ihmisten käyttämiä termejä, joiden vastaavuus todellisuuteen riippuu näkökulmasta.

Kun ihmisen maailmankuva saadaan sellaiseksi, että maahanmuutto ja kaikki sitä kannattava on hyvyyttä, maahanmuuton vastustus on automaattisesti silloin pahuutta. Sama koetaan eri arvoista, kuvitellaan tiettyjen arvojen edustavan hyvää ja tiettyjen pahaa.
Ikävä kyllä kaduilla nähty todellisuus ei riitä muuttamaan ihmisten mielipiteitä.
Ellilän mainostama 10-tytön syndrooma on hyvä esimerkki tästä: kympin tytön kuuluu olla hyvä, siksi hän kannattaa maahanmuuttoa ja vihreitä, koska niitä pidetään "hyvinä arvoina" varsinkin pääkaupunkiseudun mediassa.
Huvittavaa on, että kun maalla, varsinkin Ilkan ilmestymisalueella, hyviä arvoja ovat maatalous ja siihen liittyvä, kuten 4H-toiminta, kympin tytöt, kuten Mari Kiviniemi ovat suurin toiminnassa mukana oleva ryhmä.  

[gloaming]

...riippuu myös aika paljon tieteenalasta.

Näin on. Olen katsonut pari melko erilaista alaa perustutkintoon asti (ja toisen pidemmällekin) ja erot opiskelijoiden keskimääräisessä aatemaailmassa ovat huomattavia. Valikoituminen selittää osan, opetuksessa tapahtuva indoktrinaatio, joka voi olla niinkin epäsuoraa kuin tiettyjen kurssikirjojen valinta (enkä nyt tarkoita Pääomaa tai vast. yhteiskuntatieteiden klassikoita, joihin tutustuminen on joka tapauksessa ehdottoman välttämätöntä).

[Sanglier]

Akateemisen koulutuksen suurin vaara on poikittaisten mielipiteiden puuttuminen. Akateeminen saattaa ylpeillä kyvyllään kyseenalaistaa ja haastaa, mutta kyseenalaistaminen ja haastaminen ei juuri koskaan kohdistu OMIIN ulkoa opittuihin luuloihin. Groupthink ja itsensä munaamisen pelko on suurinta "oppineiden" keskuudessa, ei pesemättömien massojen.

Korkeasti oppineiden ja kiistatta fiksujen ihmisten selkäydinreaktio on toistella pavlovilaisittain iskulauseita, vaikka samaan aikaan osoitellaan sormella hoi polloita ja nähdään laumasielu toisessa.

Nuivia amisjuntteja aina käsketään ottamaan asioista selvää, matkustelemaan enemmän, opettelemaan kieliä ja kulttuureja... Ja jätetään huomiotta omakohtaiset empiiriset havainnot. Juuri se ristiriita mikä vallitsee ihmisen kanssa joka ihailee vaalimaansa ideaalikuvaa andalusialaisesta teehuoneesta, mutta joka ei joudu asumaan sellaisen yläkerrassa.

Lisäksi jo mainitut nuoruus & hulluus sekä eri aloittain jakautunut vihersuvaitsevaisuus.

Vastasin "kyllä" vaikka kyse on vähintään yhtä paljon korrelaatiosta kuin kausaliteetista.

Olen nuiva akateeminen.

[aleksi]

Alasta riippuen maailmanäitien ("kaikkia nyt vaan pitää auttaa") osuus vaihtelee varmasti hyvinkin paljon. Esimerkiksi TKK:lla en useaankaan  :uun varmasti törmännyt, mutta TaiK:ssa niitä saattoi jo ollakin Lisäksi HY:n joillekin linjoille ei yhden kukan hatuilla taida edes päästä sisälle? Uskon kyllä että kyse on ennemminkin tietyn tyyppisten ihmisten hakeutumisesta tietyille linjoille kuin näiden linjojen hatunkukittamiskyvyistä. Nämä "suvaitsevaiset" ovat harvoin realisteja ja jalat maan pinnalla liikkuvia, joten ammatillinen koulutus ja "oikea" työ eivät sovi ko. taudinkuvaan.

[lapio]

Oma yliopistokoulutukseni on matemaattiselta puolelta ja ei siellä tommosta hörhötystä kuullut. Että varmaan riippuu myös aika paljon tieteenalasta.

Matemaattisella puolella asiat ilmaistaan yksikäsitteisesti ja ne perustellaan loogisesti. Humanistisella puolella homma rakentuu lähinnä abduktiiviseen päättelyyn, jossa jokainen voi luoda omia höpöhöpö-teorioita esimerkiksi humanitaarisen maahanmuuton kannattavuudesta.

Olen nuiva luonnontieteiden maisteri.

[svobo]

Tässä 2000-luvulla Vihreät ovat ainakin olleet suurin puolue Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan vaaleissa. Toisaalta ehkä tiedostava väki äänestää aktiivisemmin ja varmaan myös keskittyy tiettyille aloille. Vahvalla mutulla voisin arvata, että valtio-opin opiskelija äänestään todennäköisemmin kuin IT-alan nörtti.

Edit. No nörtti on vähän väärä sana, nörtithän ovat monesti yhteiskunnallisesti tiedostavia, mutta teknnokraatteja. Ehkä välinpitämätöntä yliopisto-opiskelijaa kuvaa peremin joku insinöörityyppinen juppi, jota kiinnostaa enemmän oman uran kehittäminen kuin se, että kuka istuu edarissa.

[törö]

Akateemisen koulutuksen suurin vaara on poikittaisten mielipiteiden puuttuminen. Akateeminen saattaa ylpeillä kyvyllään kyseenalaistaa ja haastaa, mutta kyseenalaistaminen ja haastaminen ei juuri koskaan kohdistu OMIIN ulkoa opittuihin luuloihin. Groupthink ja itsensä munaamisen pelko on suurinta "oppineiden" keskuudessa, ei pesemättömien massojen.

Korkeasti oppineiden ja kiistatta fiksujen ihmisten selkäydinreaktio on toistella pavlovilaisittain iskulauseita, vaikka samaan aikaan osoitellaan sormella hoi polloita ja nähdään laumasielu toisessa.

Tuo oli toiseksi suurin syy siihen että korkeakouluopinnot jäivät osaltani kesken.

Suurin syy oli toki se, ettei ala jaksanut kiinnostaa sen vertaa, että olisin viitsinyt herätä joka aamu luennoille.

Kouluttamattomana olen viihtynyt taatusti paremmin kuin jos olisin jaksanut kärvistellä opintojen parissa loppuun saakka, koska amiksien kanssa töitä tehdessä vastaan on tullut monia suvaitsevaisuuden kohteita, joita työkaverit eivät ole huomanneet suvaita ollenkaan. Ihon pigmentti, aksentti tai seksuaalinen suuntautuminen eivät ole heikäläisille ollenkaan tärkeitä vaan luonne ratkaisee.

Esimerkiksi lesboa on vain aika turha ruveta vonkaamaan, mutta ei hänessä mitään ihmeellistä ole, koska eivät läheskään kaikki amisnaiset jakorasioita ole. Höllää seksuaalimoraalia esiintyy ymmärtääkseni enemmän akateemisissa piireissä, koska siellä pitää naida ympäriinsä nyt kun se on in tai muuten sosiaalinen status kärsii.

Suvaitsemattomat ihmiset liikkuvatkin aivan muissa piireissä, eli lähinnä siellä missä amiksia ylenkatsovat akateemisetkin, koska sieltähän se muita tuomitseva ja paremmuusjärjestykseen asettava liturgia enimmäkseen tulee - mitä nyt jokunen luonnevikainen pattiaivo purkaa patoutumiaan meuhkaamalla netissä tai juovuspäissään ostarilla.

Sosiopaatit ovat kouluttaneet korkeakouluun hakeutuneista fiksuista nuorista oikein näppäriä työvälineitä omaan käyttöönsä.


Täytyy muuten huomauttaa varmuuden vuoksi, että amis on ammattinsa kunnolla hallitseva henkilö eli ammattilainen. Amiksen keskeyttäneet tai sen miten kuten käyneet rentut ja rentuttaret ovat aivan muuta porukkaa eikä heillä ole saumaa päästä sisälle amiksien piireihin, vaikka heitä hanttihommissa käytetäänkin.

[erilainen]

...riippuu myös aika paljon tieteenalasta.

Näin on. Olen katsonut pari melko erilaista alaa perustutkintoon asti (ja toisen pidemmällekin) ja erot opiskelijoiden keskimääräisessä aatemaailmassa ovat huomattavia. Valikoituminen selittää osan, opetuksessa tapahtuva indoktrinaatio, joka voi olla niinkin epäsuoraa kuin tiettyjen kurssikirjojen valinta (enkä nyt tarkoita Pääomaa tai vast. yhteiskuntatieteiden klassikoita, joihin tutustuminen on joka tapauksessa ehdottoman välttämätöntä).

Voisiko eri tieteenalojen aatteet johtua naisvaltaisuudesta. Matemaattisilla aloilla taitaa vielä olla miehiä paljon. Olisiko tämä erottava tekijä?

[Jouko]

Akateeminen ajattelu vie mennessään etenkin kun leipä siitä irtoaa.

[Topelius]

Väittäisin, että koulutus itsessään ei ohjaa minkäänlaiseen aatemaailmaan. Suurin osa yliopistojen työntekijöistä, professoreista ja tutkijoista on sen verran ammattimaisia, etteivät he tuputa opiskelijoilla jotakin tietynlaista maailmankuvaa. Todennäköisesti tämä maailmankuva on keskimäärin yliopistoväellä hyvin liberaali, mutta se ei vielä ole itsessään mikään ongelma. Sama pätee myös toiseen suuntaan: esim. Timo Vihavainen on sen luokan ammattilainen, ettei hän tietojeni mukaan esittele Neuvostoliiton historiaa käsittelevillä luennoillaan maahanmuuttokriittisiä kantojaan. Jos esittelisi, niin ansaitsisi mielestäni potkut.

Normaalilla järjellä varustettu opiskelija osaa kyllä tiedostaa sen propagandan silloin kun sitä on tarjolla. Kaiken maailman taliaivoihin ja jo valmiiksi samaa mieltä oleviin se tietysti menee läpi, mutta sille ei kai voi mitään.

[svobo]

Voisiko eri tieteenalojen aatteet johtua naisvaltaisuudesta. Matemaattisilla aloilla taitaa vielä olla miehiä paljon. Olisiko tämä erottava tekijä?

Matemaatiikaan ei liity ideologiaa, eikä arvoja (sic).

[Aapo]

Yksi syy akateemisten positiivisempaan suhtautumiseen maahanmuuttajiin saattaa olla se, että akateemisessa maailmassa pääsee tutustumaan kaikkein kouluttautuneimpaan ja sopeutuneimpaan osaan maahanmuuttajista, myös niistä maahanmuuttajaryhmistä, joilla on eniten ongelmia näiden asioiden suhteen. Lähiöissä asuvat työläiset taas joutuvat huomattavasti useammin tekemisiin ongelmallisempien maahanmuuttajien kanssa.

[TJK]

Jossain näkyy varmasti se, että akataaminen valta on nyt taistolaisaikojen opiskelijoilla.

Kyllä sieltä mielellään karsitaan väärin ajattelevia pois... eikös Halla-ahollekin näin käynyt.

[Noottikriisi]

Akateemisen koulutuksen hankkineille maahanmuutto ei ole samassa määrin "henkilökohtainen ongelma". Akateemisen koulutuksen hankkinut mahdollisesti tienaa paremmin, asuu paremmalla alueella ja liikkuu paremmissa piireissä. Maahanmuuton ongelmat eivät osu kohdalle vaikka opiskelupiireistä olisikin ulkomaalaisia kavereita.

Lisäksi hyvin koulutettu ei ole ihan niin sidoksissa kotimaahan kuin vähemmän koulutettu joten akateeminen voi ehkä ajatella että voihan sitä muuttaa jonnekin muualle jos täällä alkaa mennä asiat pieleen.

Nämä pohdinnat eivät ole ketään vastaan suunnattuja eikä varmasti koske läheskään kaikkia mutta voivat olla joillekin osatekijöinä ajatusmaailman rakentumisessa.

[Luotsi]

Taitaa korreloida tämä "selkäydinsuvaitsevaisuus" kuitenkin lähinnä palkanmaksajan (tai todennäköisen tulevan sellaisen) suhteen: yksityisen sektori ja toisaalta suorittavan tason työ myös julkisella puolella (poliisit, terveydenhuolto jne...) ikäänkuin ohjaa ellei jopa pakota tiettyyn realismiin.
Toisaalta (moni)kulttuuriasiantijoiden, amanuenssien tms verovaroin kustannettuihin ei-suorittaviin (ja ei-tuottaviin) hommiin säännöllisesti vaaditaan akateeminen loppututkinto.

[svobo]

Toisaalta (moni)kulttuuriasiantijoiden, amanuenssien tms verovaroin kustannettuihin ei-suorittaviin (ja ei-tuottaviin) hommiin säännöllisesti vaaditaan akateeminen loppututkinto.

Minun opinahjossani amanuenssi oli koko puljun kiireisin tyyppi ja käytännössä pyöritti koko lafkaa. Hän hoiti niin opiskelijoiden kuin professorienkin byrokraattiset ongelmat. Jos jollakin oli ongelma, niin hän meni ulkoistamaan sen amanuenssille. Se on sitten eri asia, että onko koko laitos millään tavalla tuottava.

[requiem]

Akateemisissa humanistipiireissä vihreä ja suvaitseva ajattelu on toki yleistä, mutta toisaalta sama ei päde akateemisen maailman luonnontiedepiireihin. Enemmänkin on kyse maailmanparantamisesta unelmoivien idealistien hakeutumisesta sielunveljiensä keskuuteen.

Jos maailmassa asiat vain mielestäsi ovat nyt niin väärin, yhteiskunta on epäoikeudenmukainen, keskiluokkainen patriarkaatti hallitsee maailmaa tai jotakin vastaavaa - niin pitäähän tähän saada muutos. Siksipä et koe mahdotonta vetoa tekniikan, luonnontieteiden tai oikeastaan minkään käytännönläheisen työn pariin, koska näiden piiristähän valmistut vain maailman liikkeessäpitäväksi banaaliksi palkansaajaksi, et miksikään maailmaa paremmaksi paikaksi tekeväksi oikeuden esitaistelijaksi.

Jos maailmassa asiat vain mielestäsi ovat nyt ihan siedettävällä tolalla, yhteiskunnasta on pahin epäoikeudenmukaisuus saatu korjattua, keskiluokkainen elämäntapa on ihan kiva juttu tai jotakin vastaavaa - niin mihinpä tässä on mikään mahdoton hoppu. Siksipä et koe mahdotonta vetoa filosofian, antropologian tai oikeastaan minkään puhtaasti teoreettisella tasolla pyörivän työn pariin, koska näiden piiristähän valmistut vain apurahoilla kitkuttelevaksi hömppämaisteriksi, et miksikään yhteiskuntaa hyödyttäväksi ja itseäsi vaurastuttavaksi kansalaiseksi.

[xoxox]

Ohjaileeko akateeminen koulutus ihmisiä tiettyyn aatemailmaan?

Ei, mutta tietty aatemaailma kylläkin ohjailee ihmisiä akateemiseen koulutukseen.

[Jaakko Sivonen]

Jos maailmassa asiat vain mielestäsi ovat nyt niin väärin, yhteiskunta on epäoikeudenmukainen, keskiluokkainen patriarkaatti hallitsee maailmaa tai jotakin vastaavaa - niin pitäähän tähän saada muutos. Siksipä et koe mahdotonta vetoa tekniikan, luonnontieteiden tai oikeastaan minkään käytännönläheisen työn pariin, koska näiden piiristähän valmistut vain maailman liikkeessäpitäväksi banaaliksi palkansaajaksi, et miksikään maailmaa paremmaksi paikaksi tekeväksi oikeuden esitaistelijaksi.

Olen humanisti, en allekirjoita tuota. Opiskelen historiaa sen takia, että olen kiinnostunut ihmisen menneisyydestä. En luule, että sitä voisi käyttää mihinkään maailmanparantamiseen; se ei ole historiantutkimuksen tarkoitus. Väitteesi saattavat päteä ehkä naistutkimuksen tai kehitysmaatutkimuksen kohdalla, mutta ne eivät todellakaan päde historia-aineiden tai filologian kohdalla.

[Marjapussi]

Paha sanoa, sillä ainakin teknisellä koulutuksella ei kovin usein virhepiiperöitä maailaman halaajia synny.

[KTM]

Itseä ei ainakaan akateeminen koulutus saanut vihrenemään tai muuttumaan suvaitsevaisemmaksi.

Sanoisin että yliopistomaailmassa on paljon nuivia, mutta korkeasti koulutetut ihmiset tajuavat olla pitämättä asiasta suurta melua, koska nykyilmapiirissä maahanmuuttovastaisuus ei tee hyvää urakehitykselle.

Itse tapaan avata suuni ja sainkin yliopistolla jonkinlaisen äärimielissen leiman, kutsuipa jotkut minua jopa tohtori Mengeleksi, ilmeisesti puheitteni takia.

[requiem]

Jos maailmassa asiat vain mielestäsi ovat nyt niin väärin, yhteiskunta on epäoikeudenmukainen, keskiluokkainen patriarkaatti hallitsee maailmaa tai jotakin vastaavaa - niin pitäähän tähän saada muutos. Siksipä et koe mahdotonta vetoa tekniikan, luonnontieteiden tai oikeastaan minkään käytännönläheisen työn pariin, koska näiden piiristähän valmistut vain maailman liikkeessäpitäväksi banaaliksi palkansaajaksi, et miksikään maailmaa paremmaksi paikaksi tekeväksi oikeuden esitaistelijaksi.

Olen humanisti, en allekirjoita tuota. Opiskelen historiaa sen takia, että olen kiinnostunut ihmisen menneisyydestä. En luule, että sitä voisi käyttää mihinkään maailmanparantamiseen; se ei ole historiantutkimuksen tarkoitus. Väitteesi saattavat päteä ehkä naistutkimuksen tai kehitysmaatutkimuksen kohdalla, mutta ne eivät todellakaan päde historia-aineiden tai filologian kohdalla.

Rehellisesti myönnän kärjistäneeni turhan paljon. Pahoittelen tätä.

Osa ihmisistä suuntautuu tietyille akateemisille koulutusaloille henkilökohtaisen idealisminsa tähden, osalla taas vaakakupissa painaa enemmän käytännönläheisemmän työn tarjoama taloudellinen menestys. Melko selkeänä jakolinjana tässä asiassa voidaan käyttää (yksinkertaisuuden vuoksi) akateemisten koulutusohjelmien jakautumista humanistisiin ja luonnontieteellisiin - tosin karkea yleistys on aina vain pelkkä karkea yleistys.

Tietenkin on aivan naurettavaa leimata jokainen humanisti maailmanparannuksella haihattelevaksi utopistiksi. Vastaavalla tavalla olisi naurettavaa leimata jokainen luonnontieteilijä sivistyksestä kiinnostumattomaksi nablaajaksi. Varmasti henkilön maailmankuvan muodostumisessa osansa on myös akateemisen koulutusalansa opetuksella ja laitoksen henkisellä ilmapiirillä, mutta osaltaan tässä on vain kyse talon rakentamisesta jo olemassa olevien perustusten päälle.

Mutta vakka kantensa valitsee, näin siis vastauksena tähän ketjun kysymykseen.

[Thor]

Maailmanparannusvimma ja utopistinen haihattelu keskittyvät joihinkin tiedekuntiin, esim.humanistinen, joita vihervasemmistolaisen ideologian edustajat dominoivat. Toisaalta näihin hakeutuu lähinnä ihmisiä, joiden maailmankatsomus ja mielipiteet ovat jo valmiiksi pitkälti "oikeita". Näin henkilökunnan ja opiskelijoiden välille syntyy vuorovaikutussuhde, jossa kumpainenkin taho saa lisäpönkitystä omalle hyvyydelleen, suvaitsevaisuudelleen ja oikeassa olemiselleen.

Tämä video kuvaa näissä mainitsemissani piireissä vallitsevaa keskusteluilmapiiriä paremmin kuin tuhat sanaa: http://www.youtube.com/watch?v=CkbPD6C_l4c

[aivovuoto]

Luonnontieteellisessä tiedekunnassa kokemukseni mukaan erittäin suuri osa on yliopistopoliittisesti nukkuvaa porukkaa. Kokeneemmalla yliopistoväellä taas tuntui siinä tiedekunnassa olevan kovin vastenmielinen asenne politiikkaa kohtaan. Ympäristöpuolella voi olla näitä epämääräisesti värittyneitä mielipideautomaatteja.

Taitaa olla niiden humanoidihörhöjen ansiota tuollainen maine, avaavathan he suunsakin usein näistä asioista ja kun se rahoitus humanoidialoille tulee jostain sieltä, niin...

[Jack]

1970-luvun vasemmistoterroristeissa oli paljon "pehmeiden" alojen alojen edustajia kuten humanisteja, opettajia, toimittajia, yhteiskuntatieteilijöitä jne. Ei välttämättä valmistuneita, mutta näitä aloja opiskelleita. RAF:n jäsen Gudrun Ensslin oli opiskellut opetustieteitä, Ulrike Meinhof oli opiskellut psykologiaa, sosiologia ja pedagogiikkaa. Tämän hetken terroristeissa teknisten alojen edustajat ovat enemmän esillä. Tekniikan opiskelijat, insinöörit ja matemaatikot räjäyttelevät pommeja. Unabomber oli matemaatikko, Mohammed Atta oli opiskellut tekniikkaa, samoin Petri Gerd (jonka pommin uskon räjähtäneen vahingossa). Koulutusta saaneista islamilaisterroristeista huomattava osa on insinöörejä tai insinööriopiskelijoita.

Tekniikan ihmiset ajattelevat loogisesti ja täsmällisesti. Jos kemiallisessa seoksessa tai teknisessä laitteessa on pienikin virhe, seurauksena voi olla katastrofi tai lievemmässä tapauksessa se, että laite tai aine ei toimi. Tekniikan ihmiset ovat tottuneet siihen, että ideoiden on oltava loogisia ja mitattavissa olevia. Pommi, joka tappaa ihmisiä, on tällainen.

Pehmeiden alojen ihmiset eivät ole yhtä loogisia. Heidän ideoissaan voi olla virheitä tai virhepäätelmiä, mutta jotenkin asiat saadaan toimimaan, kun joustetaan ja mukaudutaan. Yksi pieni virhe siellä tai täällä ei merkitse mitään. Pehmeiden alojen ihmiset kannattavat suvaitsevaa maahanmuuttopolitiikkaa ja muita tämän tyyppisiä asioita, koska he eivät halua vaivata itseään turhilla yksityiskohdilla. Heille miljoona on pelkkä sana. Miljoona maahanmuuttajaa. Aah, sehän  on hienoa.

Siinä missä insinööri laskee huolestuneena, että niin ja niin monta maahanmuuttajaa merkitsee tietyn ajan kuluessa tilastojen valossa sitä tai tätä, humanisti kuittaa koko asian rasistin höpötyksenä. Kyllä tästä selvitään. Kaikki menee hienosti. Jossakin vaiheessa insinööri turhautuu ja alkaa tehdä laskelmia siitä, kuinka monta grammaa dynamiittia tarvitaan yhtä humanistia kohti. Aivan samalla tavalla 1960-luvun ja 1970-luvun humanistiterroristit kyllästyivät odottamaan, kun heidän kommunistinen ihannevaltionsa ei syntynytkään, vaikka kansan olisi teorian mukaan pitänyt lähteä kaduille, ottaa tehtaat haltuunsa ja kaataa kapitalistinen sortovalta. Insinöörit eivät lähteneet näiden haihattelijoiden mukaan, koska heidän mielestään kaikki toimi niin kuin pitikin.

[erilainen]

Tämä video kuvaa näissä mainitsemissani piireissä vallitsevaa keskusteluilmapiiriä paremmin kuin tuhat sanaa: http://www.youtube.com/watch?v=CkbPD6C_l4c

Olet oikessa... En kestä...

[Jaakko Sivonen]

Siinä missä insinööri laskee huolestuneena, että niin ja niin monta maahanmuuttajaa merkitsee tietyn ajan kuluessa tilastojen valossa sitä tai tätä, humanisti kuittaa koko asian rasistin höpötyksenä.

Kuinka tämä humanistimollauksesi sopii yhteen sen faktan kanssa, että eräät Suomen tunnetuimmista maahanmuuttokriitikoista ovat humanisteja?