Milla Hannula: "Maassa maan tavalla"

[Eino P. Keravalta]

Ensin professori Sihvola väittää, että maahanmuuttokriittistä keskustelua ei olla missään vaiheessa pyritty tukahduttamaan ja samalla hän yrittää tukahduttaa maahanmuuttokriittisen keskustelun leimaamalla kaikki maahanmuuttokriitikot ihmisvihaajiksi ja rasisteiksi.

[Arvoton]

Mä putosin jo esipuheessa, jossa Milla puhuu vuorotellen kansallismielisyydestä, isänmaallisuudesta ja maahanmuuttokriittisyydestä. En tajua, mitä hän tarkoittaa milloinkin.

Suomen Sisua ei käsittääkseni ole perustettu vain maahanmuuttokritiikkiä varten. Kansallismielisyys kuulostaa monelle kansallissosialismilta tai nationalismilta. No, siitä sitten natsileimaa. Ei tarvita edes -ääri -leimaa.

SKP-proffa sanoo "uusi isänmaa". Puhutaan kotouttamisesta, ym. ja onhan se hyvä puhua. Kohta uutta isänmaan väkeä on puhuessa kertynyt satoja tuhansia. Ja odottavat, että proffat alkaisivat kotouttaa heitä.

[RP]

Hannula viittaa lukuisia kertoja vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen toimiin, mutta ei kertaakaan ilman kielteistä sävyä. Puumalaisen tekemä tutkintapyyntö oli johtanut sakkotuomioon nettikirjoittelusta, jonka mukaan Afrikassa hyväksytään ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, klaanisodat ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat normaaliksi meiningiksi.

Hannulan mielestä tapaus "kertoo karua kieltään maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien asemasta Suomessa".

Harvassa ovat ne yhteiskunnat, joissa kansanryhmän leimaaminen murhaajiksi ja raiskaajiksi hyväksytään sananvapauden nimissä, mutta Hannulan mielestä rasismituomio oli maahanmuuttoa vastustavien mielipiteiden syrjintää.

Yhdysvallat on ilmeinen vastaesimerkki maasta, jossa sanavapaus kattaisi tuonkin, ja noin mutuna tulee mieleen muita, joissa tuon tapaisen lausuminen ihan julkisesti ei taitaisi olisi aivan tavatonta. Jos Sihvola tarkotttaa sanoa, että EU:ssa tätä ei voida hyväksyä, koska EU:ssa tätä ei hyväksytä, niin tätä kutsutaan kehäpäätelmäksi.
 
(ja Mikko Ellilä mielipiteinään edustaa ensisijaisesti itseään, ei keskimääräistä maahanmuuttokriitikkoa, niinkuin Sihvola käytännössä tässä kohtaa antaa lukijoidensa ymmärtää)

[Kukko]

Joku Kirjaville näytti myyvän 18.90!

No hittolainen, lahtee tosiaan halvalla!

Laitoin viikonoppuna ennakkotilaukseen ja tänään tuli. Hintaa postikuluineen 22,80€.

[herranen]

Myös päivän Turun sanomissa oli varsin hauska arvostelu kirjasta mutta en löydä sitä verkkolehdestä.

Viitsisikö joku saksia siitä parhaita paloja jos käy vaikka niin, että en saa lehteä enää käsiini.

Vastaan itselleni.

Turun sanomien varsinainen juttu on riittävän asiallinen joten ei siitä sen enempää.

Samalle sivulle on kuitenkin mahtunut myös kanslianeuvos Risto Laakkonen kommentoimaan teosta. Laakkosen ajatusmaailmaan voi tutustua vaikka foorumin hakutoimintoa käyttämällä ja samoilla linjoilla ollaan edelleenkin :

Kirjan suurimpana puutteena voidaan pitää sitä, että siinä rekonstruoidaan ja siirretään tähän päivään heimoajatteluaatteen ja rotuhygienian yhdistelmiä. Kirjoittaja on selvästi inspiroitunut Ranskan, Itävallan, Hollannin, Norjan ja Ruotsin äärioikeistolaisista liikkeistä. Tähän on yhdistetty Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n, Akateemisen Karjala-seuran AKS:n ja heimoajattelun kaipuu.

Näkisin, että tuon maalistan perusteella maahanmuuttokriittisyyden impivaaralaisuuden myytti voidaan haudata.

[Ano Nyymi]

Tuosta professori Sihvolasta en ole koskaan kuullutkaan. Hesarin aikaisemman käytännön tuntien, tein kuitenkin googletestin. "Juha Sihvola SKP"

Bingo.

Aika hassua oikeastaan.

Saas nähdä millaisen äbäläwäbälä-kirjoituksen kyseinen tahvo väsää sitten, kun on lukenut tuon kirjan 

[Roope]

Samalle sivulle on kuitenkin mahtunut myös kanslianeuvos Risto Laakkonen kommentoimaan teosta. Laakkosen ajatusmaailmaan voi tutustua vaikka foorumin hakutoimintoa käyttämällä ja samoilla linjoilla ollaan edelleenkin :

Kirjan suurimpana puutteena voidaan pitää sitä, että siinä rekonstruoidaan ja siirretään tähän päivään heimoajatteluaatteen ja rotuhygienian yhdistelmiä. Kirjoittaja on selvästi inspiroitunut Ranskan, Itävallan, Hollannin, Norjan ja Ruotsin äärioikeistolaisista liikkeistä. Tähän on yhdistetty Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n, Akateemisen Karjala-seuran AKS:n ja heimoajattelun kaipuu.

Risto Laakkonen vastaa hyvin pitkälle Suomessa julkista keskustelua 90-luvun alusta syksyyn 2008 hallinneesta monikulttuurikeskustelusta. Siinä mielessä tuo on paras mahdollinen kehu. Laakkonen ei tietääkseni ole koskaan tätä ennen tällä tavoin epäsuorasti paljastanut omia motiivejaaan noin selvästi, vaan on aina esiintynyt jonkinlaisena vanhempana valtiomiehenä, joka tuo meille viimeisintä monikulttuuriviisautta Ruotsista.

[Roope]

Tällainen arvostelu:

Kirja kuvaa 1970-luvulla alkaneen pakolaisten vastaanoton herättämiä, haparoivia poliittisia reaktioita hyvin pienen suomalaisnuorista koostuvan ryhmän parissa. Kirjan ansioiksi näen, että se antaa kasvot maahanmuuttoon kielteisesti tai varauksellisesti suhtautuville suomalaisille ja heidän muodostamille pienille ryhmille.

Kirjan suurimpana puutteena pidän sitä, että siinä rekonstruoidaan ja siirretään tähän päivään heimoajatteluaatteen ja rotuhygienian yhdistelmiä. Kirjoittaja on selvästä inspiroitunut Ranskan, Itävallan, Hollannin, Norjan ja Ruotsin äärioikeistolaisista liikkeistä. Tähän on lisäksi yhdistetty Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n, Akateemisen Karjala-seuran AKS:n ja heimoajattelun kaipuu.
[...]
Kirjassa halutaan unohtaa, että Suomi on ollut sekä maahanmuutto- että maastamuuttomaa.
[...]
Kirjan ansiona voi pitää sitä, että se nostaa esille gettoutumat, jotka syntyvät siitä, että pakolaistaustaiset ja osattomat ihmiset sijoitetaan samoihin kaupunginosiin ja samojen katujen varsilla oleviin kunnallisiin vuokrataloihin.

Olisin kaivannut kirjoittajalta näkemyksiä ihmisoikeuksien ja tasapainoisen humanismin mahdollisuuksista. Tulisiko muillakin kuin suomalaisilla ja sukulaiskansoilla olla sija sydämessämme? Millä tavoin etnisiä, hyviä suhteita ja maatamme hyödyntävää vuorovaikutusta voitaisiin yhdessä tehdä?

Laakkonen ilmeisesti luulee historiikkia pamfletiksi.

Enimmäkseen Laakkonen jaarittelee arvostelussaan maahanmuuton historiasta...

Tämä johti siihen, että pakolaiset otettiin 1980-luvulta lähtien Afrikasta ja Aasiasta.

Tämä edellyttää Suomelta tänään paljon suurempia panostuksia kotouttamiseen, koska osa pakolaisista on luku- ja kirjoitustaidottomia, edustaen lisäksi uskonnollista toiseutta.

...ja puoluepolitiikasta.

Luotan siihen, että perussuomalaisten vastuullinen johto ei liian pitkälle samaistu tähän menneisyyden siirtämiseen osaksi nykyisyyttä ja tulevaa.

Puolueen edeltäjän, Smp:n molemmat hallituksessa istuneet ministerit, Pekka Vennamo ja Urpo Leppänen osasivat käsitellä vastuullisesti pakolais- ja maahanmuuttokysymyksiä.

Ihmetyttää entistä enemmän, kuka antoi aikoinaan maahanmuuttopolitiikan linjausten suunnittelun tällaisen tyypin käsiin.

Risto Laakkonen: "Kirja antaa kasvot maahanmuuttoa vastustaville" 17.2.2011

[IDA]

Kirjoittaja on selvästä inspiroitunut Ranskan, Itävallan, Hollannin, Norjan ja Ruotsin äärioikeistolaisista liikkeistä. Tähän on lisäksi yhdistetty Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n, Akateemisen Karjala-seuran AKS:n ja heimoajattelun kaipuu.

Laakkonen on hieman epärehellinen tässä. Hän itse kysyi asiaa julkaisutilaisuudessa ja sai Millalta myös vastauksen, että hän ei ole lainkaan syvällisemmin perehtynyt eurooppalaisiin liikkeisiin, vaan ne tulevat esille haastateltujen kautta.

[Ajattelija2008]

Tuossa mielipiteessään eläkkeellä oleva virkamies Risto Laakkonen (SDP) yllättäen myöntää ghettoutumisongelman, mutta uskoo sen ratkeavan ulkomaalaisten hajasijoittamisella. Mistä tulikin se mieleen, missä Laakkonen itse asuu? Voisiko hänet hajasijoittaa Meri-Rastilaan?

[Hessu]

Ihmetyttää entistä enemmän, kuka antoi aikoinaan maahanmuuttopolitiikan linjausten suunnittelun tällaisen tyypin käsiin.

Kalevi Sorsa (sdp) ja Pertti Sorsa (sdp) ovat olleet hyvin aktiivisia Laakkosen (sdp) tuuppaajia. Liisa Jaakonsaari (sdp) ja Ulpu Iivari (sdp) toimivat hyvänä apuna myöhemmissä vaiheissa. Muitakin tukijoita tietysti löytyy, mm. sosialidemokraattisen median taholta.

Kalevi Sorsa on ryhmän ydinhenkilö. Kaikki muut ovat olleet jossain mielessä alisteisia hänen toiminnalleen.

Taustalla on vaikuttanut voimakkaasti myös Sosialistinen Internationaali, jonka aseistariisuntaryhmää Sorsa johti 1978 - 80. Vuodet 1980 - 1996 Sorsa oli Sosialistisen Internationaalin varapuheenjohtaja. Saksan sosialidemokraattien Willy Brandt toimi SI:n puheenjohtajana 1976 – 1992 eli lähes koko Sorsan "sisälläolon" ajan.
Toinen merkittävä pohjoismainen vaikuttaja Sosialistisessa Internationaalissa Sorsan lisäksi oli Ruotsin pääministeri Olof Palme.

Tällä hetkellä koko Eurooppa marssii SI:n vanhojen suunnitelmien mukaan. Olen yrittänyt useaan otteeseen korostaa, että on hyvin kummallista, kuinka helposti sosialistit saivat siirrettyä ajatusmallinsa myös eurooppalaisen oikeiston agendaksi.

Suomessa tätä agendaa toteuttaa tällä hetkellä Sdp:n ohella voimakkaimmin Kokoomus. Kokoomus ja Sdp ovat käytännössä kansainvälisen sosialistisen liikkeen juoksupoikia. Sosialistien tarjoama hetkellinen hyöty suurten rahavirtojen ääressä on sokaissut ahneet uuskokoomuslaiset nöyristelemään entisten arkkivihollistensa edessä.

Erkki Tuomioja kirjoittaa SI:n roolista EU:ssa

"Euroopassa Internationaalin aseman on kuitenkin eräällä tavoin syrjäyttänyt vuonna 1992 eurooppalaiseksi puolueeksi järjestäytynyt PES, jonka jäsenistö on melkein sama kuin SI:n eurooppalaiset jäsenet. Syrjäyttämisellä tarkoitan sitä, että siinä missä puoluejohtajat ja pääministerit - silloin kuin heidän joukossaan vielä oli enemmän sosialisteja kuin tänään - aiemmin pyrkivät olemaan SI:n kokouksissa niin nyt he selvästi preferoivat PES:in kokouksia, jo siitäkin syystä että PES-puolueet sekä neuvostossa että vielä enemmän Euroopan parlamentissa ovat suoraan vaikuttamassa Euroopan Unionin päätöksentekoon."

http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1598

Pienoinen järkytys itselleni oli ymmärtää, että myös Eija-Riitta Korhola (kok) osoittautui internationalistiksi ja utopistiksi. Hän kirjoitti erään bloginsa vastaustekstissä "Schumanin nerokkaasta julistuksesta".
Schuman on Euroopan tunnetuimpia internationalisteja ja häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä henkilöistä, jotka vaikuttivat EU:n syntymiseen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Schuman

On melko ikävää oivaltaa, että suomalainen porvaristo toteuttaa EU-tasolla sosialistien oppeja.

Jyrki Katainen totesi juuri tänään (19.2.2011) ansiokkaasti tätä samaa linjaa noudattaen...

"Haluamme, että Eurooppaa rakennetaan yhteisten sääntöjen mukaan. Komissio valmistelee asioita, jotka velvoittavat kaikkia."

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/109462-katainen-ylelle-%E2%80%9Dymmarran-etta-kansaa-ketuttaa%E2%80%9D

Kysymykseen, kuka antoi maahanmuuttopolitiikan suunnittelun Laakkosen käsiin, löytyy vastaus tämän viestin alussa. Ydinkysymys kuuluu kuitenkin tällä hetkellä; miksi tämän politiikan sallitaan jatkuvan?

Koko vyyhti kietoutuu loppujen lopuksi EU:n ympärille. Solmun avaamiseen ei ole haluja millään muulla puolueella kuin Perussuomalaisilla.

EU on tarjonnut sadoille vanhojen puolueiden edustajille kissan päivät eikä heillä ole mitään tarvetta tai halua kritisoida ruokkivaa kättä, vaikka he ymmärtäisivät, että EU:n harjoittama politiikka tuhoaa itsenäisen Suomen samalla tavoin kuin kaikki muutkin Euroopassa kukoistaneet itsenäiset valtiot.

Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto satelliitteineen epäonnistui totaalisesti. Se oli pakottamalla ja väkivallalla luotu yritys rakentaa monikulttuurinen valtioiden liitto, jossa päätökset tekee fyysisesti suurin ja voimakkain.
N-liiton eri alueilla toimi hallinnollisia elimiä ja sen satelliittivaltioissa oli omat parlamentit, mutta niiden päätöksillä ei ollut mitään virkaa, koska ne kaikki olivat alisteisia Moskovan päätöksille.  Kuulostaako tutulta?

Euroopan unioni matkustaa tällä hetkellä kohti Internationalistista eurooppalaista liittovaltiota. Kyseessä on jälleen yritys muodostaa väkisin monikulttuurinen jättivaltio.
Tämäkin yritys tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa. Toivon mukaan hajoamiseen on jo valmistauduttu, jotta Eurooppa selviäisi ilman laajoja konflikteja. Pelkään kuitenkin pahoin, että utopistit eivät edelleenkään ymmärrä, mitä he ovat tekemässä.

Jumala ja Jeesus tässä tulevat väistämättä mieleen. Lähes kaikki tietävät, mitkä olivat Jeesuksen ensimmäiset sanat, kun hänet oli ristiinnaulittu. Tietämättömille kerrottakoon se kuitenkin tässä:
"Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät." Luuk. 23:33–34

Ei, en ole saanut herätystä. Uskon hengellisiin asioihin yhtä paljon tai yhtä vähän kuin tähänkin asti. Nuo sanat sopivat kuitenkin erittäin hyvin tähän aikaan.

Jälkimmäinen lause siksi, että se pitää lähes täysin paikkansa.
Korkeimmalla huipulla istuvat herrat ja rouvat ovat varmasti täysin perillä siitä, mihin pyrkivät, mutta loppuosa väestä, joka kuvittelee ymmärtävänsä tämän kokonaisuuden, ei nähtävästi kykene näkemään metsää puilta. Tai jos näkee, ei uskalla tai halua puuttua asioiden kulkuun.

Ensimmäinen lause sopii tähän siitä syystä, että kaiken kaatuessa ihmiset muistaisivat kuitenkin sen, millä tavoin meidän tulee erottua villieläimistä.

Ihmisen aivot ovat ajattelemista varten. Toivon mukaan ihmiskunta etenee älyä apuna käyttäen. Koston kierre on katkeamaton. Sille tielle ei kannata lähteä.

Vastuullisten saattaminen tutkinnan alle on eri asia kuin kosto.

http://www.youtube.com/watch?v=k1-TrAvp_xs  W.A.Mozart: Requim, Lacrimosa

[Rauli]

Aamulehden nettiversion pääkirjoitussivulta lainattua:

Ylänurkka: Rajoja sulkemalla ei rauhaa rakenneta

Matti Mörttinen

Maahanmuuttokriitikot ovat kaikesta päätellen vyöryneet viimeisen vuoden aikana ainakin jonkin hyväksyttävyyskynnyksen yli. Heidän taistelunsa "poliittista korrektiutta" vastaan on ehkä seuraavaksi johtamassa siihen, että maahanmuuttokriitikoiden arvostelemisesta tulee poliittisesti epäkorrektia.

Luin läpi kuluneella viikolla ilmestyneen kirjan "maahanmuuttokritiikin lyhyestä historiasta". Siinä tehtiin selväksi, että ainakin suuri osa ilmiöstä kumpuaa isänmaallisuudesta ja kansallistunteesta. Kysymys on siis nationalismin ilmenemismuodosta.

Tällä selitetään sitten myös organisoituminen erilaisten muinaissuomalaisten ja kansallisromanttisten symbolien alle. Ja paheksutaan niitä kauhistelijoita, jotka uskaltavat epäillä, että nationalistit hakevat itselleen merkkejä, jotka muistuttaisivat esimerkiksi hakaristiä (jolla silläkin on taustaa aina rautakaudelta alkaen).

Kun puhutaan isänmaallisuudesta ja kansallistunteista, tehdään vastustajille vaikeaksi arvostella omaa arvomaailmaa.

Harvoin kysytään, mitä hyvää ylipäätään kansallistunteilusta on meille koitunut.

Toisessa maailmansodassa Suomi ajautui käymään olemassaolokamppailuaan kansallissosialistisen Saksan rinnalla. Kukaan tuskin kehtaa nykyisin väittää, ettei mukana ollut aimo annos nationalistista uhoakin.

Siitä sitten jouduimme maksamaankin. Kylmän sodan ajan olimme määritelmästä riippuen joko ystävällisissä suhteissa naapurinamme sijainneeseen suurvaltaan tai sitten rähmällämme sen edessä.

Aivan. Väitän, että kylmän sodan ajan pakkokansainvälisyys oli osaltaan seurausta kansallismielisistä seikkailuistamme.

Itsenäistymisvaiheemme ensimmäisen maailmansodan kehyksessä ei sekään ollut jälkikäteen katsoen kovin ihanteikas. Ajauduimme sisällissotaan, joka oli viime vuosisadan eurooppalaisten lajitoveriensa joukossa kaikkein verisin. Sitten lähdettiin suomalaisidealismin hengessä Vienan-retkille.

Sortokauden salamurhaajaa muisteltiin pitkään sankarina. Jääkäreistä nyt puhumattakaan. Tämän päivän historiankirjoituksessa heitäkin uskalletaan käsitellä myös "hyvän tekemisen kiihkossaan epärealistisina haihattelijoita", kuten professori Markku Kuisma äskettäin kirjoitti kirjassaan Sodasta syntynyt.

Vasta viimeisten parinkymmenen vuoden ajan olemme valinneet melko vapaasti.

Suomi on valinnut EU-yhteistyön, jossa itsenäiset maat ovat omalla päätöksellään jakaneet suvereniteettiaan yhteiseksi hyväksi. Se ei ole pakkoyhteistyötä niin kuin yya oli.

Rajoja on madallettu ja poistettu, ja kuitenkin Suomi on säilynyt Suomena ja erittäin vahvasti suomalaisena. Kyllä maassa on eletty maan tavalla, ja välillä on esitelty muillekin, mitä kaikkea meillä osataan.

Rajoja sulkemalla on harvoin tässä maailmassa rakennettu rauhaa ja kasvatettu kansan menestystä.

http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Paakirjoitukset/1194667265176/artikkeli/ylanurkka+rajoja+sulkemalla+ei+rauhaa+rakenneta.html

[Eino P. Keravalta]

Rajoja sulkemalla ei rauhaa rakenneta

Matti on nyt ymmärtänyt asian aivan väärin. Ei rajakontrollilla pyritäkään rauhan rakentamiseen, vaan pitämään se sota, konflikti ja terrori rajojen ulkopuolella.

Sillä maailmassa on aina toraa ja sotaa, siitä tuskin mihinkään päästään, mutta rajojen tarkoitus on eristää aggressiivinen aines ja aggressiivinen maailmankatsomus syntysijoilleen siten, että Suomen kansan kaltainen, hyvinvointia rakentamaan kykenevä ja rauhallinen kansa saisi elää rauhassa työnsä hedelmistä nauttien ja lapsiaan turvallisesti kasvattaen.

PS: Millan kirjassa menossa sivu 64. Mielenkiintoista tekstiä.

[RP]

Sortokauden salamurhaajaa muisteltiin pitkään sankarina.

Matti "Anteeksi" Vanhanen olisi varmaan toisissa maissa asuessaan pahoitellut myös Ludvig XVI:n giljotiinia, Reinhard Heydrichin murhaa ja Pohjois-Amerikan brittijoukkojen vastaista kapinaa. Noissa maissa hän tosin ei varmaan olisi päässyt poliittisen järjestelmän huipulle mielipiteineen.

[Hessu]

Jessus että tuo Mörttinen jaksaa.

Hänen syvimpiä tuntojaan on selvästikin loukattu verisesti.

Mörttinen kantaa sielussaan vanhan vallan perimää. Sen (vanha valta) yksi olennainen piirre on kaiken hankalan peittely. Tällä peittelyllä pyritään kertomaan, että virheelliseksi havaittu ajattelu ja toiminta ovat itse asiassa tie kohti totuutta ja loistoa.

Suomalainen media on jo vuosikymmeniä tukenut tätä ajatustapaa. Median toiminta on yksi merkittävimpiä syitä siihen, miksi monet ihmiset eivät havaitse mitään ongelmaa kehityksen suunnassa. Vaihtoehtoja ei anneta ja aika harva on niitä jaksanut etsiä.
Internetin ansiosta asiat ovat nyt kuitenkin toisin ja tunnelin päässä näkyy jo kirkas valo. Uskonnollista retoriikkaa käyttäen voisi sanoa, että taivas on aivan kohta aukeamassa.

http://www.youtube.com/watch?v=jPlsPN0GBLg Jukka Kuoppamäki: Sininen ja valkoinen

Euroopassa on pyritty toistuvasti rakentamaan väkipakolla jonkinlaisia neuvostojen liittoja. Joka kerta, kun tällaista hulluutta ryhdytään pykäämään, olisi kansalaisten ryhdyttävä välittömästi miettimään ketä nämä liitot hyödyttävät. Perusteluina liittojen muodostamiselle ilmoitetaan useasti talous ja/tai turvallisuus. Ydinkysymys kuuluukin, kenen talous ja kenen turvallisuus?

Asiaa kannattaa tarkastella (ainakin) neljästä suunnasta.

1) Ketkä ovat ne yksilöt, jotka hyötyvät unionien rakentamisesta,
2) minkä poliittisten ideologioiden tavoitteita pyritään toteuttamaan,
3) millaiset yritykset hyötyvät jättimäisistä ja keskusjohtoisista liitoista ja
4) mitkä ovat ne keskeiset taustatahot, joiden taholta luodaan painetta jättiliittojen synnyttämiseen.

Pikaisesti ajateltuna vastauksia voisivat olla esimerkiksi seuraavat.

1) politiikan sisäpiirissä istuva eliitti ja globaaliyritysten johtohenkilöt ja omistajat
2) sosialismin ja kommunismin eli vasemmistolainen internationalismin ideologia
3) globaalit jättiyritykset, jotka kykenevät lanaamaan kaiken muun yrittäjyyden alleen
4) kts. edellinen (kohta 3). Tämän lisäksi on monta salaliittoteoriaa. Jotkut niistä pitänevät paikkansa, aika näyttää, mikä tai mitkä.

Häviäjinä suurten liittojen rakentamisessa ovat aina tavalliset kansalaiset. He häviävät ainakin näiden asioiden suhteen:

1) vapaus,
2) demokratia eli kansalaiset menettävät mahdollisuuden vaikuttaa suoraan päätöksentekoon, koska todellinen valta siirtyy äänestäjien ulottumattomiin
3) oikeusturva eli lakeja ryhdytään rustaamaan uuteen uskoon muiden kuin oman kansan ehdoilla ja
4) yhteiskuntarauha eli mahdollisuus elää turvallista elämää omassa maassaan.

http://www.youtube.com/watch?v=EgO7MamJnqM Jethro Tull: We used to Know (sanoitus löytyy nuolta klikkaamalla)

[Ajattelija2008]

Matti Mörttinen väittää Suomen sisällissodan olleen verisin Euroopan 1900-luvun sisällissodista. Väite ei pidä paikkaansa. Wikipedian mukaan Venäjän sisällissodassa, josta tavallaan Suomen sisällissota oli osa, kuoli 1.5 miljoonaa ihmistä ja Espanjan sisällissodassa 0.5 miljoonaa.

Onko Matti Mörttinen kommunisti? Hänen historiatulkintansa kuulostaa siltä.

[Topelius]

Sen verran on pakko kritisoida, että kirjan nimi "Maassa maan tavalla" ei ole kauhean originelli. Kävin nimittäin eilen divarissa, ja silmiini osui peräti kaksi täysin samalla nimellä varustettua kirjaa. Toinen oli jonkinlainen teollisuushistoriikki ja toisesta ei ottanut selvää senkään vertaa.

[P]

Matti Mörttinen väittää Suomen sisällissodan olleen verisin Euroopan 1900-luvun sisällissodista. Väite ei pidä paikkaansa. Wikipedian mukaan Venäjän sisällissodassa, josta tavallaan Suomen sisällissota oli osa, kuoli 1.5 miljoonaa ihmistä ja Espanjan sisällissodassa 0.5 miljoonaa.

Onko Matti Mörttinen kommunisti? Hänen historiatulkintansa kuulostaa siltä.

Tässä komppaisin Mörttistä. Kyllä se verisyys pitää mitata kuolleiden määrällä suhteessa väkilukuun. Suomessa oli 3 miljoonaa asukasta, joista 30 000 pääsi sisällissodassa hengestään muutamassa kuukaudessa/ alle vuodessa, eli noi 1%
koko väestöstä.

Espanjassa, jossa väkeä oli jo tuolloin moninkertaisesti onnistuttiin tappamaan 500 000 yli kolmessa vuodessa..


Jos  sodan intensititeettiä arvioidaan, on tapahtumat suhteutettava väkimäärään ja aikaan.

[Roope]

Rajoja sulkemalla on harvoin tässä maailmassa rakennettu rauhaa ja kasvatettu kansan menestystä.

Miten tuo kääntyy italiaksi? Lambedusalaiset eivät taida osata suomea.

[Lemmy]

Niiden edustajille ei voida antaa sijaa siinä järjellisten katsomusten konsensuksessa, jonka osapuolten vastuulla on isänmaan tulevaisuus.

Onneksi isänmaan tulevaisuus ei ole kommunistiprofessorien järjettömien katsomusten konsensuksessa.

[Lemmy]

Tässä komppaisin Mörttistä. Kyllä se verisyys pitää mitata kuolleiden määrällä suhteessa väkilukuun. Suomessa oli 3 miljoonaa asukasta, joista 30 000 pääsi sisällissodassa hengestään muutamassa kuukaudessa/ alle vuodessa, eli noi 1%
koko väestöstä.

Espanjassa, jossa väkeä oli jo tuolloin moninkertaisesti onnistuttiin tappamaan 500 000 yli kolmessa vuodessa..

Jos  sodan intensititeettiä arvioidaan, on tapahtumat suhteutettava väkimäärään ja aikaan.

Vertailee muita sisällissotia 1. maailmansodan jälkimainingeissa esim. Viroa tai Irlantia, niin intensiteetiltään Suomi oli todellakin ihan omaa luokkaansa.
Irlannissa: The number of "unauthorised" executions of Republican prisoners during the war has been put as high as 153 
Suomessa: In total, 1,400–1,650 Whites were executed in the Red terror, and 7,000–10,000 Reds were executed in the White terror.

[Rauli]

Syyllistyn huonohin tapoihin ja lupaan olla tekemättä sitä uudelleen - ennen seuraavaa kertaa
Kopion tähän kokonaisuudessaan Helsingin Sanomien sunnuntailiitteen sanojen takana -palstalla julkaistun artikkelin.

Kuinka nörteistä tuli persuja ja mamukriitikoita

Kristiina Markkanen
HELSINGIN SANOMAT

Homma-foorumilla toimivat "maahanmuuttokriitikot" ovat enimmäkseen 25–49-vuotiaita miehiä, joiden tulot vaihtelevat 21 000:n ja 40 000 euron välillä. Yli kolmanneksella on akateeminen loppututkinto. He äänestävät yleensä joko perussuomalaisia, Muutos 2011:tä tai kokoomusta.

Näin hommalaiset kuvaavat itseään keskustelufoorumilla tehdyn kyselyn mukaan. Maahanmuuttokriitikoiden joukossa on siis paljon muitakin kuin paperipaikkakuntien demareihin pettyneitä duunareita ja Itä-Helsingin työttömiä.

Tilastotiedot ovat peräisin Otavan juuri julkaisemasta teoksesta Maassa maan tavalla. Sen on kirjoittanut vapaa toimittaja Milla Hannula, jolla on Venäjä-tutkijan tausta.

Sitaatti on peräisin kirjassa esiintyvältä Matias Turkkilalta. Hän on yksi Homma-foorumin perustajista, espoolainen it-konsultti ja Jussi Halla-ahon (ps) vaalipäällikkö. Turkkilan, 37, poliittisen toiminnan juuret ovat Suomen sisu -nimisessä "isänmaallisessa" järjestössä, joka vastustaa pakkoruotsia, feminismiä ja maahanmuuttajia. Sisulaiset ovat niitä passiivisiksi uskottuja nuoria miehiä, joita vanhat puolueet eivät ole saaneet äänestäjikseen.

Hannulakin on kuulunut sisulaisiin. Hän ei haastattelupyynnöstä riemastu. Valtamedian boikotoinnista on vaikea siirtyä valtamedian valokeilaan.

Sen verran Hannula suostuu kertomaan kirjan kirjoittamisen motiiveista, että vaikka maahanmuuttokriittiset puheenvuorot nykyään pääsevät julkisuuteen, oli vielä tarvetta korjata epäsuhtaa, jolla maahanmuutosta on puhuttu.

"Monikulttuurisuusideologia on edelleen vallitseva, ja siihen liittyy kantaväestön etujen väheksyminen", Hannula sanoo.

Hannula kuvaa kirjassaan, kuinka maahanmuuttokritiikki ja "nettinationalismi" syntyivät ja levisivät internetissä, koska niille ei annettu tilaa valtajulkisuudessa.

Teoksessa haastatellaan liikkeen avainhenkilöitä, jotka ovat kertomansa mukaan poliittisen vainon ja työpaikkojen menettämisen pelossa aiemmin esiintyneet vain nimimerkeillään.

Hannula listaa virstanpylväitä, joiden kautta toisinajattelijat vihdoin onnistuivat murtamaan "monikulturistien" harjoittaman sensuurin. Sensuuria on Hannulan mukaan harjoittanut poliittisen eliitin lisäksi valtamedia, muun muassa Helsingin Sanomat.

Vuonna 2008 tapahtui kuitenkin osittain yllättävä, osittain looginen ja pitkään odotettu käänne: Maahanmuuttokriittiset menestyivät kuntavaaleissa. Tv-toimittajat alkoivat varovaisesti väläytellä maahanmuuttokriittisyyttä. Kansanedustaja Kari Rajamäen (sd) annettiin puhua rauhassa ilman toimittajan keskeytystä. Media alkoi käyttää Homma-foorumilta lainattua sanastoa, kysymyksiä ja jopa kommentteja, Hannula listaa muutoksen merkkejä.

Pioneerityötä tekivät Hannulan mukaan mm. Keski-Uusimaa- ja Uusimaa-lehdissä kolumneja kirjoittanut julkaisujohtaja Antti-Pekka Pietilä sekä Aamulehti.

Helsingin Sanomatkin alkoi vihdoin hyväksyä maahanmuuttokriittisiä kirjoituksia yleisönosastolleen. Lopullisesti Helsingin Sanomien linja muuttui Hannulan mukaan syksyllä 2009, jolloin lehdessä julkaistiin maahanmuuttokriittisen professori Timo Vihavaisen haastattelu. "Maahanmuuttokeskustelu otti askeleen eteenpäin. Itse aihetta alettiin käsitellä HS:ssä avoimemmin myös kriittisestä näkökulmasta", Hannula kirjoittaa.

Vuoden 2009 alussa Halla-ahon ympärille ryhmittyneet nuoret miehet perustivat Homma-foorumin. "On huvittavaa, että vain kolmen päivän kuluttua yhdistyksen perustamispapereiden jättämisestä sain olla kertomassa toiminnastamme Ajankohtaisessa kakkosessa", Matias Turkkila kertoo kirjassa.

Maahanmuuttokritiikistä on tullut salonkikelpoista, eikä se ole yksin Timo Soinin (ps) ansiota.

"Ehkä lehdistössäkin oli ollut oma oppositionsa", hän sanoo.

Myös muut puolueet kuin perussuomalaiset alkoivat pikkuhiljaa väläytellä maahanmuuttokriittisiä äänenpainoja. Hannulan tulkinnan mukaan vuonna 2010 suomalaisten mamukriittisyys oli lisääntynyt siinä määrin, että gallupien mukaan enemmistö näytti suhtautuvan kriittisesti.

Hannulan mukaan puolueetkin toimivat markkinatalouden lakien mukaan: jos aihe saa kannatusta, ne istuttavat sen ohjelmaansa sopivaksi – ainakin ennen vaaleja.

Maassa maan tavalla -kirjassa Hannula itse yrittää välttää rasistisia ilmauksia tai kannanottoja, mutta melko epämiellyttävää puhetta kirjasta löytyy. Esimerkiksi Matias Turkkila kertoo perussuomalaisten vuoden 2008 menestyksekkäästä vaalikampanjasta:

"Jaoin lakupötköjä taksikuskeille ja kuuntelin korvat punaisina kuljettajien avautumista nimeltä mainitsemattomien etnisten ryhmien toistuvasta toikkaroinnista. Oli selvää, että moni ajatteli samalla tavalla."

Kirjoittaja on sunnuntaitoimituksen toimittaja.

http://www.hs.fi/verkkolehti/sunnuntai/artikkeli/Kuinka+n%C3%B6rteist%C3%A4+tuli+persuja+ja+mamukriitikoita/1135263952713

Nimimerkin takana kirjoittelun hyvä puoli on, että on vaikeampi saada syytettä tekijänoikeuden rikkomisesta

[Lemmy]

Maassa maan tavalla -kirjassa Hannula itse yrittää välttää rasistisia ilmauksia tai kannanottoja, mutta melko epämiellyttävää puhetta kirjasta löytyy. Esimerkiksi Matias Turkkila kertoo perussuomalaisten vuoden 2008 menestyksekkäästä vaalikampanjasta:

"Jaoin lakupötköjä taksikuskeille ja kuuntelin korvat punaisina kuljettajien avautumista nimeltä mainitsemattomien etnisten ryhmien toistuvasta toikkaroinnista. Oli selvää, että moni ajatteli samalla tavalla."

Totuus on epämiellyttävää, koska tyhjäntoimittajat eivät pääse muuntelemaan sitä. Menisi itse haastattelemaan taksikuskeja.

[jmk]

Maassa maan tavalla -kirjassa Hannula itse yrittää välttää rasistisia ilmauksia tai kannanottoja, mutta melko epämiellyttävää puhetta kirjasta löytyy. Esimerkiksi Matias Turkkila kertoo perussuomalaisten vuoden 2008 menestyksekkäästä vaalikampanjasta:

"Jaoin lakupötköjä taksikuskeille ja kuuntelin korvat punaisina kuljettajien avautumista nimeltä mainitsemattomien etnisten ryhmien toistuvasta toikkaroinnista. Oli selvää, että moni ajatteli samalla tavalla."

Öö, olenko jotenkin hidas, kun en hoksannut, missä tässä oli se "epämiellyttävä puhe"?

Turkkila on siis keskustellut taksikuskien kanssa ja kuullut heiltä avautumista. On epämiellyttävää, että hän kertoo tästä?

Kirjoittaja on sunnuntaitoimituksen toimittaja.

Sunnuntaitoimittaja taitaa olla vähän samanlainen käsite kuin sunnuntaiautoilija.

[foobar]

Maassa maan tavalla -kirjassa Hannula itse yrittää välttää rasistisia ilmauksia tai kannanottoja, mutta melko epämiellyttävää puhetta kirjasta löytyy. Esimerkiksi Matias Turkkila kertoo perussuomalaisten vuoden 2008 menestyksekkäästä vaalikampanjasta:

"Jaoin lakupötköjä taksikuskeille ja kuuntelin korvat punaisina kuljettajien avautumista nimeltä mainitsemattomien etnisten ryhmien toistuvasta toikkaroinnista. Oli selvää, että moni ajatteli samalla tavalla."

Totuus on epämiellyttävää, koska tyhjäntoimittajat eivät pääse muuntelemaan sitä. Menisi itse haastattelemaan taksikuskeja.

Monikulttuurisessa ideaaliyhteiskunnassa jossa kaikilla on kivaa luvanvaraistetaan ensimmäisenä faktojen kertominen - ja varsinkin epämiellyttävien faktojen kertomista kontrolloidaan tiukasti. Hesarin toimittaja, vastuullisena journalistina, ei tälläkään kertaa osaa nähdä mitään outoa siinä ajatuksessa joka tästä loppukaneetista paistaa läpi.

[Lemmy]

Nimeltä maintsemattomat etniset ryhmäthän eivät toistuvasti toikkaroi takseissa, koska hyysäysmedia ei siitä kirjoita. Ei ole mitään ongelmia paitsi rasistiset vihakirjoitukset, aivan aiheetta kirjoitellut.

[IDA]

Sitaatti on peräisin kirjassa esiintyvältä Matias Turkkilalta. Hän on yksi Homma-foorumin perustajista, espoolainen it-konsultti ja Jussi Halla-ahon (ps) vaalipäällikkö. Turkkilan, 37, poliittisen toiminnan juuret ovat Suomen sisu -nimisessä "isänmaallisessa" järjestössä, joka vastustaa pakkoruotsia, feminismiä ja maahanmuuttajia. Sisulaiset ovat niitä passiivisiksi uskottuja nuoria miehiä, joita vanhat puolueet eivät ole saaneet äänestäjikseen.

Sisu ei varsinaisesti nimenomaan ollut kielipoliittinen järjestö, vaikka kaikki tietenkin pakkoruotsia vastustavatkin, jopa Kokoomuksen puoluekokous . Enemminkin näkemys oli samanlainen, kuin monilla ruotsinkielisilläkin, että ruotsin asema vähemmistökielenä on turvattava. Ainakaan tätä näkemystä ei mitenkään vastustettu. Feminismiä taas vastustettiin enemmän keskustelupalstalla, kuin itse järjestössä ja maahanmuuttoa osattiin käsitellä muuna kuin yhtenä köttämäisenä pakettina jo vuonna keppi ja kivi, jolloin maahanmuuton kirjo ja tuleva kehitys olivat kaikille aika selviä. "Isänmaallinen" HS on lähinnä itse ollut sokea koko jutulle eikä vieläkään pysty oikeastaan muuhun, kuin "rajat täysin auki tai rajat täysin kiinni" - pohdintaan

[Matias Turkkila]

Maassa maan tavalla -kirjassa Hannula itse yrittää välttää rasistisia ilmauksia tai kannanottoja, mutta melko epämiellyttävää puhetta kirjasta löytyy. Esimerkiksi Matias Turkkila kertoo perussuomalaisten vuoden 2008 menestyksekkäästä vaalikampanjasta:

"Jaoin lakupötköjä taksikuskeille ja kuuntelin korvat punaisina kuljettajien avautumista nimeltä mainitsemattomien etnisten ryhmien toistuvasta toikkaroinnista. Oli selvää, että moni ajatteli samalla tavalla."

Jahans, vai tuollainen siitä jutusta tuli. Toimittaja kyseli päivä pari takaperin, että kuinkasvanhasinänytsittenolitkaan. Ja siinä se haastattelu oli

Vaan mitäpä tuota enempiä kyselemään kun historiikit ovat nettiä kuormittaneet jo monen vuoden ajan. Nuo tekstini, jotka Millan kirjaankin päätyivät, ovat perua tästä tekstistä.

[requiem]

Matti Mörttinen väittää Suomen sisällissodan olleen verisin Euroopan 1900-luvun sisällissodista. Väite ei pidä paikkaansa. Wikipedian mukaan Venäjän sisällissodassa, josta tavallaan Suomen sisällissota oli osa, kuoli 1.5 miljoonaa ihmistä ja Espanjan sisällissodassa 0.5 miljoonaa.

Onko Matti Mörttinen kommunisti? Hänen historiatulkintansa kuulostaa siltä.

Tässä komppaisin Mörttistä. Kyllä se verisyys pitää mitata kuolleiden määrällä suhteessa väkilukuun. Suomessa oli 3 miljoonaa asukasta, joista 30 000 pääsi sisällissodassa hengestään muutamassa kuukaudessa/ alle vuodessa, eli noi 1%
koko väestöstä.

Espanjassa, jossa väkeä oli jo tuolloin moninkertaisesti onnistuttiin tappamaan 500 000 yli kolmessa vuodessa..


Jos  sodan intensititeettiä arvioidaan, on tapahtumat suhteutettava väkimäärään ja aikaan.

Toki Suomen sisällissota oli verrattain verinen ja julma. Reilu 30 000 suomalaista kuoli, karkeasti ottaen kolmannes taistelukentillä, kolmannes terrorin seurauksena ja viimeinen kolmannes huonoihin oloihin vankileireillä.

Mutta sinänsä nämä tapahtumat eivät yllätä, koska Suomen sisällissotaan yhdistyy monitahoinen yhteiskunnallinen murros samanaikaisesti.

Ensinnäkin poliittiset jännitteet eivät voineet purkautua Suomen suurruhtinaskunnassa, kiitos tsaarinvallan. Kun kyseisen tahon ylläpitämä väkivaltamonopoli sitten väistyi, niin luonnollisesti yhteiskunnalliset jännitteet alkoivat purkautua rivakasti kaikkine vaikutuksineen.

Toiseksi sisällissota käytiin välittömästi itsenäistymisen jälkeen. Toki Suomi oli saanut harjoittaa rajoitettua autonomiaa reilun sadan vuoden ajan, mutta varmasti pitkä vieraan vallan alaisuus ja itsenäisyyttä edeltäneet venäläistämistoimet lisäsivät suomalaisten intoa tarttua omaan kohtaloonsa ja itsenäisyyteensä - tarvittaessa väkivaltaisestikkin.

Kolmanneksi sisällissodassa käytiin kahden täysin vastakkaisen poliittisen näkemyksen välinen kamppailu, vielä ulkovaltojen intresseillä höystettynä.

Kun nämä kolme taustatekijää yhdistää, niin ei ihmekkään että sisällissotamme muodostui veriseksi ja katkeraksi.

Sen sijaan en ymmärrä miten sitä voisi käyttää argumenttina, ja miksi siis se on edes pitänyt vetää keskusteluun mukaan, nykyistä leväperäistä maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivia tahoja kohtaan. Tai no, kai se idea Mörttisellä on jotakuinkin se, että valkoinen terrori, heimosoturit, Lapuan liike, IKL, maailmansodan liittolaisvalinnat ja maahanmuuttopolitiikka kritisoivat tahot olisivat muka jotakin samaa radikaalinationalistista jatkumoa, jonka perimmäisenä tarkoituksena muka olisi sulkea rajat ja puhdistaa Suomi - tai jotain.

Mutta tuota kylmän sodan pakkokansainvälisyyden (l. sosialistisen internationalismin) ja suomalaisen kansallismielisyyden yhteyttä en kyllä ymmärrä millään tavalla. Toki heimosoturiliikehdintä voidaan luokitella kansallismieliseksi seikkaluksi, mutta kyseisellä itänaapurilla oli intressejä Suomea kohtaan jo ennen tätä liikehdintää. Talvisodasta saamme kiittää puhtaasti samaa itänaapuria. Jatkosota oli jatkumoa edelliselle, ja myös seurausta vähän isommasta sopasta mitä tuolla hetkellä hämmennettiin Euroopassa.

Oikeastaan näistä kaikista edellä mainituista vastoinkäymisistä huolimatta voidaan pitää jo suoranaisena ihmeenä maamme itsenäisyyden säilymistä, tämän kaiken lisäksi maamme ja sen kansa vielä ponnistivat koettelemuksistaan huolimatta kehittyneimpien ja vauraimpien yhteiskuntien joukkoon. Ja merkittävä kiitos tästä kuuluu juuri nationalismille, aatteelle josta leipomillaan olemattomilla möröillä Mörttinen nyt yrittää keppihevostella vastustajansa nurin.

[foobar]

Katkeruus ja siitä johdetut aasinsillat nykypäivänä siitä kuka lopulta voitti punakapinan (myönnän, tunnustan hieman väriä mutta silti) noin 90 vuotta sitten osoittaa mielestäni sen, ettei mielekästä keskustelua ko. henkilön kanssa ole mahdollista käydä mistään edes hiukan politiikkaan liittyvästä aiheesta.

Valtaosalle eurooppalaisista ensimmäisen maailmansodan aikaiset tapahtumat ovat ihan vaan yksinkertaisesti tapahtunutta historiaa joka ei päivittäiseen päätöksentekoon tai retoriikkaan vaikuta ja sillä selvä, miksi näin ei voitaisi todeta olevan myös Suomen punaisten perillisten keskuudessa? Olisiko jo aika siirtyä ajattelemaan tätä päivää ja huomista?