2009-03-25 Esa Härmälä: Tasa-arvo ja maahanmuutto

[mikkoellila]

Tasa-arvo ja maahanmuutto
25.3.2009 12.18 | Esa Härmälä | Yleinen
Satu Hassin ja vähän muidenkin inspiroimana muutama ajatus tasa-arvosta ja erityisesti maahanmuuton sille asettamista haasteista.

On kummallista puhua tasa-arvosta vähän niin kuin uutena asiana, joka oltaisiin vasta nyt löytämässä. Tasa-arvoajattelulla on kaikissa Pohjoismaissa varsin pitkät perinteet eikä siitä ole missään vaiheessa luovuttu. Eikä tulla luopumaankaan. Tasa-arvo on kuitenkin nähtävä ennen muuta mahdollisuuksien tasa-arvona. Silloin tasa-arvoiset mahdollisuudet esimerkiksi koulutukseen ja terveydenhoitoon nousevat nousevat tiukkaa tulonjakoajattelua tärkeimmiksi. Tällä tarkoitan sitä, että olennaisempaa kuin se, kuinka monta prosenttia suomalaisista tienaa alle 60% keskiarvotuloista (köyhyyden raja), on se, minkälaista elämää he pystyvät viettämään ja miten estetään seuraavan sukupolven jämähtäminen samaan tilanteeseen.

Maahanmuutto asettaa kaikissa länsimaissa haasteita tasa-arvopolitiikalle. USA:n väkiluku on kasvanut vajaassa 20 vuodessa yli 50 miljoonalla ollen nyt yli 300 miljoonaa. Puolet tästä on ollut sisäistä kasvua ja puolet maahanmuuttoa. Laajasti ajateltuna tämä migraatio on mennyt hyvin. Useimmat ovat päässeet parempaan elämään kuin lähtömaassaan ja kansakuntien sulatusuuni on toiminut.

Yleinen mielipide on hyväksynyt maahanmuuton, koska se on amerikkalainen perinne ja koska maahanmuuttajia ei voida syyttää sikäläisellä veronmaksajien kustantamalla perusturvalla elämisestä, kun sitä ei juurikaan ole.

Eurooppalainen malli on erilainen. Yhteiskunta ottaa suuremman vastuun maahanmuuttajien toimeentulosta ja integroinnista yhteiskuntaan. Kannatan tätä eurooppalaista mallia. Se kuitenkin kestää vain johonkin rajaan asti. Jos Suomi olisi kasvanut 1990-luvun alusta yhtä nopeasti kuin Yhdysvallat, meitä olisi nyt liki 6 miljoonaa. Olisiko meillä ollut riittävä vastaanottokyky tähän? Epäilen.

Kun tasa-arvosta, niin vanhojen kuin uusien suomalaisten osalta, pidetään kiinni, joudutaan käymään arvokeskustelua ja tekemään hankalia valintoja. Tilanne on sama koko EU:ssa. Mielestäni meille on vakiintumassa aika selkeä linja: työperäistä maahanmuuttoa suositaan, pakolaisia otetaan kansainvälisen vastuumme mukaisesti ja kehitysapua lisätään muuttopaineiden pienentämiseksi. Samalla kuitenkin katsotaan, ettei Suomesta tule hallitsemattoman ulkomaalaispolitikan maata, kantokykymme ylittävän maahanmuuton kohdetta.  Esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna emme kuitenkaan taida olla kovinkaan lähellä tuota rajaa.

[Hessu]

Itse kannatan enemmän tuota Amerikan mallia, jossa ei anneta soppaa, rahaa ja asuntoa automaattisesti vaan oletetaan maahan tulijan hankkivan itse toimeentulonsa.
Viimeisessä lauseessa Härmälä mokaa totaalisesti. Onko kyseessä pakollinen nuoleskelu vai onko hän vakavissaan sitä mieltä, että pitäisi päästä lähemmäs rajaa tai vaikkapa ihan rajalle asti. Mihin Härmälä tuota rajaa loppujen lopuksi vetää? Eikö hän ole havainnut, että me olemme jo hallitsemattoman ulkomaalaispolitiikan maa? Härmälä nukkuu Ruususen unta.

[IDA]

Itse kannatan enemmän tuota Amerikan mallia, jossa ei anneta soppaa, rahaa ja asuntoa automaattisesti vaan oletetaan maahan tulijan hankkivan itse toimeentulonsa.
Viimeisessä lauseessa Härmälä mokaa totaalisesti. Onko kyseessä pakollinen nuoleskelu vai onko hän vakavissaan sitä mieltä, että pitäisi päästä lähemmäs rajaa tai vaikkapa ihan rajalle asti. Mihin Härmälä tuota rajaa loppujen lopuksi vetää? Eikö hän ole havainnut, että me olemme jo hallitsemattoman ulkomaalaispolitiikan maa? Härmälä nukkuu Ruususen unta.

En tiedä mokaako täydellisesti, mutta todella kummallinen lause kyllä on. Tosin sen voi nähdä nykypoliitikolle pakollisena jargonina, jossa todetaan, että maahanmuuttoa voi lisätä, jolloin se ei ole kummallinen, vaan asettuu kontekstiinsa.

Suomen "kantokykyä" ei tietenkään voi mitenkään päätellä siitä mikä on muiden pohjoismaiden oletettu kantokyky. Ja kukaan ei edes tiedä vielä onko esimerkiksi Ruotsin kantokyky jo lopullisesti ylitetty. Tanska on myöntänytkin, että sen on ja yrittää kääntää tilannetta sellaiseksi, että maahanmuutto todella vähenisi ja jo maahan muuttaneetkin harkitsisivat poistumista.

Miksi tuolla rajalla, jonka "kantokyky" - erittäin paska sana muuten - kestäisi yleensä pitäisi käydä? Mitä järkeä siinä olisi?

[Mika]

Tilanne on sama koko EU:ssa. Mielestäni meille on vakiintumassa aika selkeä linja: työperäistä maahanmuuttoa suositaan, pakolaisia otetaan kansainvälisen vastuumme mukaisesti ja kehitysapua lisätään muuttopaineiden pienentämiseksi.

Ei voi sanoa, että Suomi ottaa kiintiöpakolaisia kansainvälisen vastuunsa mukaisesti, koska maailmassa on alle 20 maata, jotka ottavat yleensä lainkaan kiintiöpakolaisia. UNHCR:n tilastojen mukaan Suomi otti vuonna 2005 vastaan 5. eniten kiintiöpakolaisia koko maailmassa, ja 2. eniten EU:ssa. Vain yhdessä EU-maassa (Ruotsi) kiintiöpakolaisten määrä oli suurempi kuin Suomessa.

Suomi ottaa kiintiöpakolaisia YK:lle antamansa vapaaehtoisen sitoumuksen mukaisesti. Tuo sitoumus olisi syytä purkaa niin pian kuin mahdollista.