2010-12-14 US: ”Heidät laitettiin rasisteiksi, ja sillä siisti”

[B52]

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/107458-"heidat-laitettiin-rasisteiksi-ja-silla-siisti"

Suomalaisen ulkomaalaispolitiikan kompastuskivi on ollut viranomaisten suhde mediaan. Tänään julkistettu kirja Mansikkamaan vartijat (Maahanmuuttovirasto, 2010) kertoo, kuinka ulkomaalaispolitiikkaa on riepoteltu julkisuudessa.

Ulkomaalaisvastaisuudessa on usein kyse tarkkaan ottaen pakolaisvastaisuudesta, mutta ei niinkään periaatteellisesta itsekkyydestä pakolaisvirtojen edessä kuin turvapaikkamenettelyn väärinkäytöksistä.

Kuvaavaa on, että 1980-luvun alussa ohjattiin kiireisimpinä aikoina kaksi kolmesta Valtioneuvoston keskukseen tulleista puheluista Ulkomaalaistoimistoon.

Neljäkymmentä vuotta sitten Suomessa omaksuttiin poliittisten murrosten jälkeen linja, joka suututti lehdistöä ja oli omiaan lisäämään Ulkomaalaistoimiston kuvaa salailevana tahona.

-Oikeistolaiset omaksuivat muun muassa ulkomaalaispolitiikassa tyypillisesti inhorealistisen asenteen: jokainen maa huolehtikoon itsestään ja Suomi teki jo karjalaisten evakkojen asuttamisessa oman osuutensa inhimillisestä hyväntekeväisyydestä, kirjassa todetaan.



Lisää linkistä.

[tarhuri]

Rouva Kännöä on tullut jo monta kertaa ikävä.

[Anti-Utopisti]

Vaikka seuraava artikkeli ei liitykään suoranaisesti maahanmuuttoon, niin se kertoo kuitenkin erään suomalaisen maahanmuuttopolitiikan varhaisen mielipidevaikuttajan yleisemmästä poliittisesta maailmankuvasta:

http://www.lakimiesuutiset.fi/artikkeli?artid=457

Hänethän mainitaan myös useampaan kertaan tämän ketjun aiheena olevassa kirjassa Mansikkamaan vartijat mm. Eila Kännön aikaisen tiukan maahanmuuttolinjan yhtenä keskeisenä kritisoijana (kts. esimerkiksi sivua alanumerolla 38 kirjan Mansikkamaan vartijat sisältävässä PDF-tiedostossa).

Niinpä veikkaan, että Suomen maahanmuuttopolitiikassa tapahtui 1980-luvun lopussa samanhenkisten radikaalien vasemmistolakimiesten lobbauksella vastaava keikahdus vasemmistodemarinäkemyksen suuntaan, kuin oli tapahtunut pian vuoden 1968 jälkeen tässä artikkelissa kuvatuilla muilla oikeussektoreilla:

"Samaan aikaan nuorehkot älyköt ahkeroivat presidentti Urho Kekkosen taustavoimana tavoitteena panna oikeusjärjestelmä uuteen uskoon.

Syyskuun 1970 alussa työ oli valmis: haastattelu, jossa Urho Kekkonen harjoitti Jukka Kekkosen sanoin "väkevän oikeuspoliittista" kritiikkiä.

– Perusongelma hänen mielestään oli siinä, että maan lakimieskunta oli asenteiltaan yksiviivaisen konservatiivista ja hälyttävästi kansasta vieraantunutta.

...

Mikä oli haastattelutekstissä Kekkosen osuus, mikä taustavaikuttajien?

– Ei Kekkonen itse kirjoittanut monta riviä, Eriksson muotoilee.

– Taustavaikuttajien kesken ei ollut erimielisyyttä, hän alleviivaa.

...

Onko haastattelulla ollut todellisia vaikutuksia?

– Se vaikutti uuden valtiosäännön sisältöön. Tai tuomioistuinten oli pakko muuttaa perustelukäytäntöään.

– Se haastattelu vahvisti tiettyjä trendejä. Siis juna oli jo liikkeessä, ja haastattelu lisäsi vauhtia.

...

Jälkiperspektiivistä Eriksson luonnehtii haastattelun olleen aikansa "vasemmistodemarinäkemys". Asetelma hymyilyttää: "Vasemmistodemarijengi tulee ja sanoo, mitä presidentin pitää sanoa.""

Lähde: http://www.lakimiesuutiset.fi/artikkeli?artid=457

Tämän artikkelin sisältämä haastattelu vahvisti entisestään käsitystäni siitä, että vuoden 1968 jälkimainingeissa syntyi todellakin 1960-luvun aggressiivista radikaalihenkeä, sukupolvikapinaa ja erityisesti ihmisoikeusromantiikkaa painottava mean green meme -maailmankuva, joka sitten ilmeisesti haarautui 1980-luvun loppuun mennessä mm. Demlan, Pakolaisneuvonnan ja vasemmistopuolueiden sisällä laajaksi ihmisoikeus- ja maahanmuuttolobbyksi. Kun vieläpä itäblokin hajoaminen ja Länsi-Euroopan yhdentymiskehitys 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa aiheuttivat Suomen maahanmuuttopolitiikalle rajun toimintaympäristön muutoksen, niin silloin syntyi poikkeuksellinen tilaisuus Suomen maahanmuuttopolitiikan uudistamiselle osittain monikultturismin vaatimaan suuntaan.

Esimerkiksi kirjassa Mansikkamaan vartijat mainitut keskenään kilpailevat 'hoiva'- ja 'kovis'-joukkueet Suomen maahanmuuttohallinnossa (kts. sivu 94; lisäksi Suomen tiukan maahanmuuttolinjan vastaavaa kritisointia löytyy myös sivuilta alanumeroilla 38, 53 ja 54) syntyivät arvatenkin juuri sukupolvikapinan ja mean green meme -maailmankuvan luoman jakolinjan pohjalta.


[email protected]

[Roope]

sivu 68

Myyttinen luku 15.000

Pääministeri Kalevi Sorsa kohautti Helsingin Sanomien kuukausiliitteen haastat-
telussa vaatimalla Suomea ottamaan vastuun 15 000 pakolaisesta: "Maailmassa on
12–15 miljoonaa pakolaista. Käytetään nyt laskuissa suurempaa lukua. Suomen
kansa on yksi promille maailman väestöstä. Silloin vastuumme olisi yksi promille
eli 15 000 pakolaista. ... Oikeaa vertauslukua on vaikea löytää, kun suurin osa
maailman maista ei tietenkään korvaansa lotkauta koko pakolaisongelmalle. Siinä
ne rajat olisivat, 15 000–75 000, riippuen vertauskohteesta."Sorsan tulkittiin oitis
tarkoittaneen 15 000 kiintiöpakolaisen valintaa vuosittain, vaikka todellisuudessa
hän tarkoitti kehitysavun suuntaamista UNHCR:lle 15 000 pakolaisen edestä.
Huomiotta jäivät myös hänen varoituksensa liiallisesta edistyksellisyydestä:
"Minulla on yleensäkin sellainen käsitys,...että eduskunta...on edistyksellisempi
kuin kansa keskimäärin. Se koskee myöskin pakolaiskysymystä. Ja niin pitääkin
olla. ... Päättäjien ei kuitenkaan ole hyvä edetä liian kauaksi niiden mielipiteistä,
jotka ovat heille päätösvallan antaneet. ... Kun...tietää suomalaisten asenteista, on
edettävä sillä tavalla, ettei jouduta sellaiseen tilanteeseen, että pakolainen joutuu
pakenemaan vielä siitäkin maasta, joka hänet otti vastaan. Kannatan voimakkaasti
pakolaiskiintiön laajentamista vielä nykyisestäkin kahdestasadasta, mutta yhtä
voimakkaasti kannatan sitä, että se pitää tehdä vastuullisesti." ₂₈₁

Sorsan tasapainottelu jäi huomaamatta yleisöltä, joka reagoi hyvinkin kiuk-
kuisesti: "On niin helppo jonkun Kalevi Sorsan olla humanisti ja auttaa kaikkia
poliittisia ym. pakolaisia, kun on hyvä ammatti, mahtavat tulot, hyvä terveys
tai ainakin varaa hoidattaa vaikka sairastelisikin. Toista on ränsistyneen torpan
syöpää sairastavalla mammalla, jonka aikamiespojat ovat juoppoja kylähulluja
tai yksihuoltajaäidillä, jonka lapsilla on ongelmia kaikkien kanssa."₂₈₂; "On ai-
van älytöntä puhua tuollaisista määristä kuin 15 000, jopa 75 000 pakolaista. Jos
tuollainen toteutuisi, kuvaannollisesti sanoen silloin ruvettaisiin 'Suomenmaassa
puukkoja hiomaan'. Ei tullut Kalevi Sorsastakaan presidenttiä, kun meni tuollai-
sista määristä puhumaan."₂₈₃; "(Pakolais)Kiintiön lisäämiseen meillä ei ole mitään
asiallista perustetta ennen kuin olemme rakentaneet asunnot jo nyt täällä oleville
15 000–20 000 asunnottomalle..."₂₈₄

Luku 15 000 toistui kuitenkin pian eri yhteyksissä: Siirtolaisuusasiain neuvot-
telukunnan 12.11.1990 päiväämä komiteanmietintö 46 laski Suomen tarvitsevan
vuosittain 15 000 pysyvää maahanmuuttajaa.₂₈₅ Liiketyönantajien keskusliiton
yhteiskuntayksikön johtaja Pekka Merenheimo laski Suomen työmarkkinoiden
tarvitsevan vuosittain 15 000 maahanmuuttajaa perheineen. Häntä haastatellut
Matti Virtanen muistutti: "Aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa vastaan suoma-
lainen asettaa viime hädässä sen ihmisystävällisen perustelun, että emmehän me
voi sallia ulkomaalaisten tekevän likaisia töitä."₂₈₆ Kolme päivää myöhemmin Kari
Suomalaisen pilapiirroksessa "Herra Isoherra" lomautti ja irtisanoi suomalaisia
työmiehiä tehdäkseen tilaa 15 000 siirtolaiselle vuodessa.₂₈₇ "Meille voidaan ottaa
15 000 pakolaista", arveli puolestaan eräs iltapäivälehteen kommentoinut imat-
ralaismies ja saman luvun keksivät myös vantaalaismies sekä lehden toimittaja
Hannu Savola, joista vain viimeksi mainittu muisti maahanmuuttajiin mahtuvan
muitakin kuin pakolaisia.₂₈₈

Turun yliopiston apulaisprofessori, nykyisin Siirtolaisuusinstituuttia johtava
Ismo Söderling laski Suomen tarvitsevan 17 000 maahanmuuttajaa vuosittain.₂₈₉
Siitä huolimatta tutumpi luku jatkoi kummitteluaan julkisuudessa: "Suomi saa
varautua 15 000–20 000 maahanmuuttajaan vuosittain".₂₉₀ "Suomi selviää noin
15 000 pakolaisesta", laski vielä SPR:n toimistopäällikkö Auli Valle tarkoittaen
tilapäistä pakolaisten vastaanottoa entisestä Jugoslaviasta.₂₉₁

Itse asiassa tämä maaginen luku on jäljitettävissä jo kauas Sorsan haastattelua
edeltäneeseen aikaan, sillä työministeriön kansliapäällikkö Keijo Liinamaa en-
nusti jo syksyllä 1973 esitelmässään Suomen tarvitsevan vuosittain 15 000 uutta
työntekijää.₂₉₂ Kerrankin toimittajilla näyttää olleen pitkä muisti.

280    vrt. Taimi Torvinen: Kadimah – Suomen juutalaisten historia (Keuruu 1989)
& Jari Hanski: Juutalaisviha Suomessa 1918–1944 ( Jyväskylä 2006).
281    HS-kuukausiliite 17/1.9.1987.
282    HS 10.10.1987.
283    HS 12.10.1987.
284    HS 14.10.1987.
285    Suomi ja ihmisten liikkuvuus muuttuvassa Euroopassa (Siirtolaisuusasiain neuvottelukunnan mietintö 14,
Komiteanmietintö 46, Helsinki 1990), s. 95.
286    HS 2.12.1990.
287    HS 5.12.1990.
288    IS 9.1.1991.
289    HS 12.8.1991.
290    AL 20.10.1991.
291    IS 15.5.1992.
292    Rakennuslehti 39/4.10.1973.