2010-12-07 A-P Pietilä: Maksamme, tai itkemme ja maksamme mamuista

[thinkingmind]

Maksamme, tai itkemme ja maksamme

07.12.2010 12:25
A-P. Pietilä

Yli varojen elämisellä ei tule miljonääriksi. Islantilaiset, latvialaiset, kreikkalaiset ja irlantilaiset uskoivat äkkirikastumiseen, kun kaikki ylivelkaantuivat. Köyhät entiset sosialistimaat Puola, Unkari ja Romania luulivat vaurastuvansa tukiaisilla, kun ne liittyvät Euroopan unioniin. Ei onnistunut hattutemppu!

Yllätys, yllätys! Meillä ei olekaan varaa kustantaa sosiaaliturvaa afrikkalaisille, somaleille, kurdeille, romanialaisille ja irakilaisille, jotka etsivät parempaa elämää kotimaansa ulkopuolelta. Nyt kun vihreä poliitikko Pekka Haavisto tunnustaa, että kansainvaellusten tukeminen johtaa taloudelliseen, poliittiseen ja inhimilliseen kaaokseen, maahanmuuton rajoittamista ei enää kutsuta rasismiksi vaan järkevyydeksi.

Velkaantuminen, työttömyys ja kansallinen itsekkyys repivät rikki eurooppalaisten rivit. Euroopan unioni ei enää yhdisty vaan jakautuu. Saksa ja Ranska tekevät taloudessa, politiikassa ja sotilasasioissa mitä haluavat. Reunamaat, kuten Suomi, hiihtävät perässä tai jäävät etupiirijaon marginaaliin.

Suomi on ajopuu saksalais-ranskalaisessa eurovirrassa. Ei ole ihme, että EU-kannatus laskee juuri silloin, kun yhteistyötä tarvittaisiin.

Asenteet ja lait kovenevat, kun rahat loppuvat. Tiukimpia sääntöjä vaativat ne, jotka nousukautena rikkoivat kaikkia sääntöjä. Voittoputkessa ollessaan pankit, vakuutuslaitokset ja sijoittajat puolustivat vapautta ja rajatonta elintilaa. Jokainen välihuuto leimattiin ilon pilaamiseksi. Nyt pelurit kiristävät veronmaksajilta apupäätöksiä ja uusia turvalakeja, joilla ylisuurien riskien tappiot maksatetaan valtioiden kassasta. On irvokasta, että voitot kuuluvat sijoittajille ja tappiot veronmaksajille.

Poliitikoille jää tomppelin rooli suuressa puhalluksessa, jonka piti olla pankkien vakavaraisuutta mittaava stressitesti. Löperö testi antoi pankeille puhtaat paperit ja sijoittajat saivat haluamansa lisäajan huonojen pankkiosakkeiden ja mätien arvopapereiden myymiseksi. Näin tappiot uitettiin veronmaksajien maksettaviksi. Kuka tässä puolustaa veronmaksajaa? Kertokaa se äänestäjille.

A-P. Pietilä

Vastaava päätoimittaja


http://www.vantaansanomat.fi/Uutiset/Kolumnit/Maksamme-tai-itkemme-ja-maksamme

[Hessu]

Poliitikoille jää tomppelin rooli suuressa puhalluksessa, jonka piti olla pankkien vakavaraisuutta mittaava stressitesti. Löperö testi antoi pankeille puhtaat paperit ja sijoittajat saivat haluamansa lisäajan huonojen pankkiosakkeiden ja mätien arvopapereiden myymiseksi. Näin tappiot uitettiin veronmaksajien maksettaviksi.

Korjaan hiukan A-P Pietilän luultavasti erehdyksessä tekemää ajatusvirhettä. Pietilä kirjoittaa: "Poliitikoille jää tomppelin rooli..." Pitäisi olla: "Poliitikko on tomppeli..."

Jyrki Katainen (kok) on poliittinen tomppeli. Valtiovarainministeri on hallituksen toiseksi tärkein ministeri. Heti pääministerin jälkeen kakkosena. Valtiovarainministeriltä odotetaan vankkaa kokonaisnäkemystä taloudenhoidossa.

Katainen kykeni velkaannuttamaan Suomen valtion pahemmin kuin kukaan aiemmista valtiovarainministereistä. Hän ei kyennyt tasapainottamaan taloutta nousukauden huipulla vaan jatkoi rahan yletöntä jakamista Niinistön ja Soinin varoituksista huolimatta. Oli muitakin varoittelijoita, kuten esimerkiksi Markku Uusipaavalniemi ja Kalle Isokallio sekä Pauli Vahtera.

Keneltä Katainen saa ohjeet päättömään toimintaansa? Olli Rehniltäkö (kesk), joka kumartelee ex-maolaista Barrosoa. Muistutan, että eräs puhemies Maon viisauksista oli seuraava: "Meidän on kannatettava kaikkea, mitä vihollinen vastustaa ja vastustettava kaikkea mitä vihollinen kannattaa!"

Vai saako Katainen kenties neuvoja Suomen Pankin johtajalta Erkki Liikaselta (sdp), jonka katastrofaalinen taloudenpito on mittavuudessaan yksi merkittävimpiä Suomen taloushistoriassa. Ensin Erkki oli edesauttamassa teiniliiton taloussekamelskaa ja konkurssia, seuraavaksi hän ajoi valtiovarainministerinä Suomen konkurssiin. Pisteenä iin päälle hieman vähemmälle huomiolle jäänyt asia. Erkin ollessa talouskomissaarina EU:n sisäinen taloudenhoito oli kaaoksen partaalla.

Palkinnoksi talousviisaudestaan Liikanen sai Suomen Pankin pääjohtajan tittelin. Liikasen urakehitys on erinomainen esimerkki siitä, kuinka konsensus toimii. Liikasta oli pakko kuljettaa eteenpäin. Kukaan ei uskaltanut asettua poikkiteloin. Erkillä on liikaa sisäpiirin tietoa. Sellaista henkilöä täytyy konsensuksen hengessä palkita loputtomiin välittämättä siitä, osaako hän hommansa vai ei.

Katainen on menossa hyvää vauhtia Suomen seuraavaksi pääministeriksi. Ei hemmetti sentään. Katainen valtion korkeimpana päättäjänä vie tämän maan hautaan.

Katainen tuli mieleen Pietilän jutusta siitä syystä, että Vantaan Sanomat on Eero Lehden omistaman Lehtiyhtymän julkaisu. Eero Lehti on taitava ja tiukka talousmies ja ymmärtääkseni vanhan ajan isänmaallinen henkilö.

Käsitykseni siitä, että Kokoomus on jakautunut talouspolitiikan osalta kahteen leiriin, vahvistuu entisestään tämän jutun myötä. Toisessa leirissä istuvat ainakin Niinistö ja Lehti. Kataisen yltiöliberaalissa (vastuuttomassa) konklaavissa majailee Jyrkin kaverina todennäköisesti ulkoministeri Stubb ja Kokoomuksen nuoria toivoja sekä naisjärjestön edustajien valtaosa. Siis kaikki ne, joiden mielestä kaikki kiva politiikka on nastaa. Kokoomus alkaa muistuttaa yhä enemmän valtansa huipulla olleita demareita. Rappio on käsin kosketeltavaa.

Toisin kuin monet nuoret ja vanhat talouden vapauttajat olettavat, täysin vapaa talouspolitiikka ei korjaa itse itseään. Laissez faire-linja suosii aina niitä, jotka istuvat jo valmiiksi kultasäkin päällä. Se suosii myös sellaisia, jotka etenevät kyynärpäät korkealla ja moraali alhaalla. Jyrki Katainen on tällaisen yltiöliberaalin talouspolitiikan airut.

Hyvät laissez faire fanit, katsokaa niitä seurauksia, mitä lähes totalitaariseen määräysvaltaan päässeen pankkimaailman nerojen vallan seurauksena on tapahtunut. Kaikki eurooppalaiset veronmaksajat maksavat pankkiirien ja suursijoittajien huonoista sijoituksista. Ainoat, jotka tästä hyötyvät, ovat juuri ne henkilöt, jotka ovat tämän kaaoksen aiheuttaneet.
Suoraa tiliä veronmaksajien rahoilla tekevät suursijoittajat ja pankkiirit. Välillistä tiliä oletan niille poliitikoille, jotka mahdollistavat tämän toiminnan. He saanevat jotain särvintä leipänsä päälle omia kansalaisiaan sortavasta myyräntyöstään.

Onko Suomella varaa Kataisen tapaisiin talousihmeisiin? Kokoomuksesta olisi löytynyt useita kyvykkäämpiä ja vastuullisempia talousmiehiä alkaen Niinistöstä ja Lehdestä. Kokoomus valitsi kutosen matikan. Seuraukset ovat kaikkien nähtävillä tulevina vuosina. Jyrkillä olisi ollut mahdollisuus vetää vuotava vetoketju kiinni jo aika päiviä, mutta tulevat vaalit estivät vastuullisen talouspolitiikan. Mihin tällaisia miehiä tarvitaan?

Mies, joka ei osaa laskea. Mies, joka uskoo kaiken mitä pankkimaailman huijarit kertovat. Mies, joka sanoi, että lama vain hipaisee meitä. Mies, joka uskoi yhdessä Olli Rehnin kanssa eurooppalaisten pankkien stressitesteihin. Mies, jonka varainhoidon aikana Suomi on sodan jälkeen velkaantunut enemmän kuin koskaan aiemmin. Mies, joka väitti, että meidän on pakko auttaa Kreikkaa(Jykä, onko Slovakia heitetty ulos unionista?). Mies, jota varoitettiin kymmeniä kertoja talouden tulevasta taantumasta. Mies, jolle sanottiin jo muutama vuosi sitten, että talouskuria täytyisi tiukentaa heti.

Jyrki ei noudattanut kenenkään ohjeita. Hän jatkoi valitsemallaan ylimielisen asenteen ja yltiöpäisen tuhlauksen tiellä. Kansa maksaa. Jyrki on kallis mies. Erkki Liikanen on saanut seuraajansa.

Laissez faire ja menoksi. Ensimmäinen kerää koko potin.

PS. Ei Jyrki yksin ole vastuussa, mutta hänellä on talouden ylimpänä päättäjänä valta kääntää peukalo ylös tai alas.

http://www.youtube.com/watch?v=ClAGYVvzQAM&feature=related   Carola: Rakkauden jälkeen