TS Aimo Massinen: Maa elää tavallaan

[skrabb]

Maailmalla myllertää, mutta tämä sitkeä, ei aina niin itsenäinen, mutta itsepäinen kansa elää tavallaan. Kun lähes puolet kansasta tapittaa tv-ruudusta presidentinlinnan itsenäisyyspäivän kättelyjonon soljumista tuntikausia, täytyy itsenäisyydestäkin vielä olla jäljellä ainakin illuusio. Tämä kansa, tämä maa, sillä arvoa on pysyvää.

Suomen on parasta luottaa aina ensisijaisesti itseensä. Me emme ole koskaan oikeasti luottaneet Neuvostoliittoon tai Venäjään. Meidän on syytä pitää hyvää huolta itsestämme myös EU:ssa, ettemme koskaan joudu kokemaan Kreikan ja Irlannin kaltaista nöyryytystä.

Suomi tunnetaan maana, joka maksoi velkansa. Nyt meidät muistetaan myös maana, joka on valmis maksamaan myös toisten maiden velkoja. Toivottavasti tämä mannermainen solidaarisuus ja loputon nöyryys markkinavoimien edessä ei johda siihen, että koko Euroopalle tulee ennen pitkää pää vetävän käteen.

xxx

Maailman talouskriisin katveessa Suomessakin tapahtuu vaivihkaa suuria taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisiakin muutoksia, joita voi kuvata yhdellä sanalla arvokonservatismi. Vanhoillisuus ja kovat arvot käyvät kaupaksi. Edistyksellisyys on pikemminkin pilkkasana.

Tuloerot kasvavat ja köyhyys lisääntyy, mutta ilmiötä pidetään nykyään suorastaan hyvän, luovan ja kasvuhakuisen tulevaisuuden edellytyksenä. Samalla unohdetaan tietoisesti, että nimenomaan pienten tuloerojen maissa ja muutenkin kansalaisten tasa-arvoa korostavissa pohjoismaissa ihmiset voivat kaikilla mittareilla parhaiten.

Kuntien toimeentuloluukulla leviävät vain kateus ja katkeruus.

xxx

Politiikassa perinteiset perusarvot nostavat päätään niin, että impivaaralaisuuteen ja populismiin pohjaavat perussuomalaiset hengittävät kannatuksellaan jo kolmen suuren, kokoomuksen, keskustan ja Sdp:n niskaan. Ihmiset tarttuvat turhautuneisuudessaan, turvattomuudessaan ja protestihengessään oljenkorteenkin, saati verbaalivirtuoosi Timo Soiniin.

Persujen suurvoiton mukana Suomi ottaisi monta askelta taaksepäin, mutta minkäs teet. Demokratiassa kansa on aina oikeassa, vaikka olisikin väärässä.

Kristillisdemokraatit suorastaan loikkasivat avoimesti takaisin menneisyyteen ottamalla vaalikäyttöönsä kokoomuksen vanhan iskulauseen "Koti, uskonto ja isänmaa". Puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen siunaa kuitenkin vain tietynlaisen "perinteisen" kodin, kannattaa vain tiettyä uskontoa ja hänen isänmaa-käsityksensäkin taitaa olla varsin ahdas, rajallinen.

xxx

Kristillisdemokraattien täsmäohjus on tietysti suunnattu lähinnä kokoomukseen, joka taaannoisessa edistyksellisyyden puuskassaan hyväksyi puoluekokouksessaan sukupuolineutraalin avioliiton ja jopa tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta luopumisen, mutta hylkäsi pakkoruotsin.
...

Keskusta on puolestaan syvällä kokoomuksen sylissä. Tätä ilmentää paitsi hallituksen politiikka, esimerkiksi pääministeri Mari Kiviniemen järkähtämätön lausunto: "Demareita ei tarvita." Aika näyttää, miten osuvaksi tai kohtalokkaaksi tuo lausunto osoittautuu.

xxx

Suomen ulkopoliittinen asema ei liene koskaan ollut vakaampi kuin tällä hetkellä, mutta sekään ei kaikkia tyydytä. Kokoomus haluaa vängätä meidät Naton jäseneksi. Tähän tavoitteeseen liittyy sekin, että ulkoministeri Alexander Stubbin pitää vähän väliä käydä kumartamassa USA:n suuntaan. Milloin Georgia-kiistan kommenteissa, milloin Afganistan-politiikan lausunnoissa, ja viimeksi Wikileaksin paljastusten pahoitteluissa ja anteeksipyynnöissä USA:n törkydiplomatiasta.

Tällaista kutsuttiin ennen "rähmällään oloksi". Suunta on vain muuttunut idästä länteen.

Tutkijana esiintyvä  Arto Luukkanen puolestaan lyttää Suomen Venäjä-politiikan yhä nöyristelyksi pamfletissaan "Suomi Venäjän taskussa". Kyytiä saa tietysti varsinkin tasavallan presidentti Tarja Halonen, jonka ilmeinen vika on siinä, ettei hän ole saanut istutetuksi Venäjän vallanpitäjiin humanistisia arvoja. Halonen vain "lullustelee" Venäjän johtajien kanssa eikä ole kuulemma puuttunut esimerkiksi itänaapurin seksuaalivähemmistöjen brutaaliin kohteluun!

Luukkasen mukaan Suomi on saanut imelällä ystävyyspolitiikallaan aikaan vain kiristyneitä puutulleja, rekkajonoja, elintarvikekieltoja ja lapsikiistoja. - Suomen suvereenisuutta on vedetty kölin alta, Luukkanen ryöpytti Ilta-Sanomissa.

Itsenäisessä Suomessa saa olla vapaasti tätäkin mieltä.

xxx

Vaikka nimenomaan tasavallan presidenttiä on viime aikoina vedetty kölin alta tai ehkä joskus jopa vessan pöntöstä alas, ehkä tällainen instituutio kuitenkin kaikesta huolimatta tarvitaan. Vieläpä sellainen tasavallan presidentti, jolla on jatkossakin ulkopoliittista valtaa.

Tätä mieltä on ainakin viisas professori Matti Klinge, jonka mielestä tasavallan presidenttiä tarvitaan erityisesti Venäjä- ja muissa suurvaltasuhteissa. Venäjällä ja muidenkin suurvaltojen johdossa on aina jonkinlainen yksinvaltias, johon yhteydenpito käy luontevasti presidentin kanssa. Ulkopolitiikkamme ei koskaan hoideta pelkästään EU:n kautta hallituksen ja pääministerin välityksellä.
...

Koko kirjoitus:
http://blogit.ts.fi/aimon-plokkaukset/2010/12/05/maa-elaa-tavallaan/

[Deloch]

Politiikassa perinteiset perusarvot nostavat päätään niin, että impivaaralaisuuteen ja populismiin pohjaavat perussuomalaiset hengittävät kannatuksellaan jo kolmen suuren, kokoomuksen, keskustan ja Sdp:n niskaan. Ihmiset tarttuvat turhautuneisuudessaan, turvattomuudessaan ja protestihengessään oljenkorteenkin, saati verbaalivirtuoosi Timo Soiniin.

Unohtui mainita että Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla!11

Persujen suurvoiton mukana Suomi ottaisi monta askelta taaksepäin, mutta minkäs teet. Demokratiassa kansa on aina oikeassa, vaikka olisikin väärässä.

Tämänhän herra isoherra tietysti ennustaa kaikkitietävästä kristallipallostaan.

Puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen siunaa kuitenkin vain tietynlaisen "perinteisen" kodin, kannattaa vain tiettyä uskontoa ja hänen isänmaa-käsityksensäkin taitaa olla varsin ahdas, rajallinen.

Onko tässä jotain itseisarvoisesti pahaa? Lisäksi mainitsisin, että mielestäni teidän kommenttinne on varsin ahdas, rajallinen ja perustelematon.

Maailman talouskriisin katveessa Suomessakin tapahtuu vaivihkaa suuria taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisiakin muutoksia, joita voi kuvata yhdellä sanalla arvokonservatismi. Vanhoillisuus ja kovat arvot käyvät kaupaksi. Edistyksellisyys on pikemminkin pilkkasana.

Edistyksellisyys on kirosana siinä tapauksessa, jos se oikeasti tarkoittaa taantumusta.

[Niko Saarinen]

EU:n liittovaltion ollessa järkähtämätön tavoite, tuntuu mikä tahansa muu kerettiläisyydeltä.

[Turjalainen]

Edistys on subjektiivinen termi, joka tarkoittaa mitä tahansa tai ei mitään.

Konservatiiville konservatiivisten arvojen elpyminen on edistystä, kun taas liberaalille se on taantumusta, ja päinvastoin.

Edistys on etenemistä siihen suuntaan, mihin kukin haluaa pyrkiä. Jos mennäänkin toiseen suuntaan, se katsotaan taantumukseksi.

Toisen edistys on toisen taantumusta, ja päin vastoin.

Puhumalla persuista taantumuksellisena, puhuja paljastaa vain sen, mihin poliittiseen fraktioon hän itse kuuluu, sen sijaan että puhuisi objektiivista tosiasioista.

Edistys ei ole objektiivinen termi.

[tapio]

Minulle edistyksellisyys on kauan ollut politiikassa pilkkasana erityisesti sen vuoksi, että taistolaiskommunistit julistivat 70-luvulla kaikkein kovimmalla äänellä olevansa edistyksellisiä. Neuvostoliitto julistautui varsinaiseksi edistyksen voimaksi.

Olen huomannut, että nykyään erityisesti vihreät julistavat olevansa edistyksellisiä. Luin äsken jotain Ville Niinistön tekstiä, jossa hän peräänkuulutti edistyksellisten voimien koalitiota. Se kuulosti avain 70-luvun taistolaiskommunistien puheelta.