Minäkin puolustin monikultturismia

[Lehtola]

Tuli mieleen tuossa, että voitaisiin koota linkit blogikirjoituksista, mielipidekirjoituksista ja muista julkisista kirjoituksista, joissa henkilö vannoo monikulttuurin nimeen.

Tässä meillä sitten tulisi oikein hieno kansallispankki, josta voimme lapsille ja lapsenlapsille näyttää kuvat ja nimet, keiden vika se on, että Turkuun ei uskalla mennä ja muualla palaa autot, kun Suomessa pelataan tennistä.

Ja tämä ei siis ole laiton henkilörekisteri, koska henkilö on itse julkisesti kirjoittanut nimellään ja joissain tapauksissa kuvallaan.

Ja jos tästä tulee oikein suosittu leikki ja joku moku-intoilija pahoittaa mielensä, koska hänet leimataan jälkipolville, niin mitäs sitten? Miksi hän kirjoittaa moku-myönteisesti jos tietää, että ketuiksi homma menee kuitenkin? Ja jos hän siis aivan aikuisten oikeasti elää jossain haavemailmassa, niin hänhän voi ajatella, että meillä on sitten linkkiarkisto lastenlapsille, josta näytämme kuvat ja nimet, joita voimme kiittää ihanasta ja rauhaisasta monikulttuurista.

Kaikki voittaa.

Itse aloitan Arja Alhon ihanan keväisestä kirjoituksesta; Luottamuksen sillan rakennuspuuhissa. http://arjaalho.blogit.uusisuomi.fi/2009/03/23/luottamuksen-sillan-rakennuspuuhissa/. Tekstistä toki tulee kaikki kliseet esille, mutta Arja voi myös olla tyytyväinen. Ainakin hänen yläasteikäisensä tuntuvat olevan erittäin valveutuneita ja älykkäitä kansalaisia.

[Miniluv]

Tuli mieleen tuossa, että voitaisiin koota linkit blogikirjoituksista, mielipidekirjoituksista ja muista julkisista kirjoituksista, joissa henkilö vannoo monikulttuurin nimeen.

Sitä sanotaan täällä Uutisalueeksi Arjan kontribuutiokin löytyy sieltä, muistaakseni kolmen eri kirjoittajan esille ottamana.

[Make M]

Ja jos tästä tulee oikein suosittu leikki ja joku moku-intoilija pahoittaa mielensä, koska hänet leimataan jälkipolville, niin mitäs sitten?

Jokainen kunnon suvaitsevainen monikulttuurisuuden edistäjä suorastaan taistelee päästäkseen tälle listalle!  He suorastaan kilvoittelevat siitä, kuka suvaitsee eniten ja näkyvämmin. Tosisuvaitsevainen ei pahoita mieltään päästessään tälle historialliselle listalle, vaan sille pääsy on heidän viiteryhmissään korkealle arvostettu palkinto.

Vuoden Asteroidi -kisan voisi ehkä liittää tämän listan keräämiseen?
http://hommaforum.org/index.php?topic=3570.0

[jellona]

Ihminen on oppivainen... Vai onko?

Opimmeko mitään mitä muualla tapahtuu vai uskommeko todellakin siihen että Suomessa ei tehdä virheitä?

Uskommeko politiikkojen löpinöitä siitä että meillä Suomessa ydinvoima on täysin turvallista. Meillä suomessa ruoka, ja ilma jota hengitämme, on puhtaampaa kuin muualla. Meillä suomessa ei ole pedofiilejä eikä kouluväkivaltaa eikä lama iske meihin niin rajusti kuin muualle. Meillä on parempi terveydenhoito kuin muualla ja paremmat koulut sekä paremmat palkat ja elintaso. Me onnistumme ratkaisemaan rotujen ja kulttuurien väliset ristiriidat...

Mikä tahansa manner, valtio, kaupunki ja kylä... Etniset, uskonnolliset ja kulttuuriset ristiriidat ovat olemassa, ei niitä poista edes aika. Eikö sitä voi uskoa? Miten voi olla niin vaikea käsittää? Ei tule onnistumaan! Tästä 50v. eteenpäin, ilman mitään profeetallista näkyä, voin kertoa; Täysi floppi, katastrofi, sota!

Ainoa vaihtoehto toimivaan rotujen ja kulttuurien väliseen kanssakäymiseen on, hyvät rajat ja rajavalvonta, lomareissut ja bisnesmatkat, vierailut ja tiedon vaihto, jalkapallo ja urheilukilpailut, yms. kiva yhteiselo. Kaikki muu on tuhoon tuomittua.

[Kristiina]

Löysin eilen tällaisen intoilijan kuin Ritva Siikalan haastattelun

http://home.cimo.fi/campus/1_2005/kassandra.html

Siikala on Kassandra ry:n toiminnanjohtaja, joka aloitellessaan monikulttuurista taidetyötä 1990-luvun lopulla törmäsi ongelmaan, miten nimittää muualta tulleita taiteentekijöitä. Tarvittiin uusia käsitteitä, sillä tutut termit – siirtolainen, pakolainen, maahanmuuttaja – tuntuivat latautuneilta ja osittain harhaanjohtaviltakin.

Puhumalla uussuomalaisista ja kantasuomalaisesta osoitetaan kaikkien olevan arvokkaita – suomalaisia. Ja tarkemmin ajatellen taiteen kentällä sana "uussuomalainen" herättääkin vähintään yhtä myönteisiä mielikuvia kuin kantasuomalainen; uussuomalaisten ansiosta saadaan aikaan jotain uutta, rikkautta kulttuuriin - uussuomalaisissa piilee uusi mahdollisuus.

Tosin Siikalallakin oli vähän ikävä kokemus, kun Kassandran näytelmä ei oikein miellyttänyt somaleja, mutta sekään ei ole Siikalan monikulttuuri-intoa jarruttanut, kielteinen reaktio kun tuli vain yksittäisiltä somaleilta eikä missään nimessä heijastanut koko somaliyhteisön mielipidettä.

Kassandra rikkoi julkisuuskynnyksen viime vuoden lopulla Aina jonkun tytär –näytelmän ja sitä seuranneen keskustelun johdosta. Näytelmä tapahtuu Itä-Helsingissä; kulttuurikolarit käynnistyvät, kun somalialaistaustaisen Fatumon 16-vuotias tytär Sadia tulee raskaaksi ja lapsen isäksi osoittautuu karjalaistaustaisen Ellin 18-vuotias poika Jukka. Keskustelua syntyi erityisesti sen jälkeen, kun Lähiradion Radio Warsan -ohjelmassa esityksen väitettiin halventavan somalialaista kulttuuria ja islamin uskontoa.

Näytelmän tekijöillä oli Siikalan mielestä hyvä tuntuma somalialaiseen kulttuuriin – olihan projektissa mukana myös somalialaisia naisia. Näytelmä nosti kuitenkin joidenkin Suomessa asuvien somalialaisten keskuudessa esiin väitteitä siitä, että heidän kulttuurinsa ja uskontonsa on vedetty lokaan. Siikalan mukaan koko näytelmä oli tehty aivan päinvastaisessa tarkoituksessa ja onnistuikin tekemään näkyväksi ja jossain määrin ymmärrettäväksi tavalliselle kantasuomalaiselle vieraita asioita.

"Se oli terveellinen kokemus. Opin tästä yhteiskunnasta jotain uutta – sen valitettavan tosiasian, että esimerkiksi somalialaisen kulttuurin piirissä on henkilöitä, jotka eivät halua avata portteja ja jotka ovat aivan yhtä ennakkoluuloisia kuin monet meidän kantasuomalaisten piirissä", pohtii Siikala nyt jälkikäteen. Hän korostaa, että kyseessä ei ollut koko somaliyhteisön reaktio näytelmää kohtaan, vaan kielteinen palaute tuli tietyiltä vaikuttajayksilöiltä.

[Maailmanmies]

Siikalalla on (ainakin ollut) gambialainen vävy. Jossain akkainlehdessä näitä rinnan haastateltiin joitain vuosia sitten. Siikala kertoi nikotelleensa, koska tyypillä ei ollut minkään valtakunnan koulutusta.
Siikala oli vienyt gambin hautausmaalle, kaiketi sukujuuriin tutustumaan. Gambia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
Jos vävy olisi joku vastaava suomalainen mistään kiinostumaton kaljaveikko ei Siikala olisi edes yrittänyt mitään "kulttuuria" tälle tuputtaa.

Mutta gambialainen. Sehän on niin ihqu ja kylddyrelli. Naamastakin sen näkee.