2010-12-03 HS Vieraskynä: Populismi kuuluu demokratiaan

[skrabb]

VIERASKYNÄ
Populismi kuuluu demokratiaan
Mitä tyhjempiä käsitteet ovat, sitä useampi näkee niissä omat tavoitteensa.
3.12.2010 3:00 
A A Sarah Hudson Kirjoittaja on populismiin perehtynyt vapaa tutkija ja kouluttaja.

Populismi-sanaa on viime aikoina viljelty mediassa ja politiikassa lähes kyllästymiseen asti. Lehdissä on kirjoitettu paljon ruotsidemokraattien "populistisesta vaalivoitosta" länsinaapurissa. EU:n talouskomissaari Olli Rehn taas kutsui Sauli Niinistöä populistiksi tämän arvosteltua EU:n lainanottoa ja rahankäyttöä. Toukokuussa pääministeri Matti Vanhanen puolestaan syytti sosiaalidemokraatteja populismista.

Populistisuudesta on tullut rike, josta syytetään kuin pettämisestä tai varastelusta. Tällainen ilmapiiri vaikeuttaa ilmiön yhden keskeisen piirteen, suosion, selittämistä.

Yhteistä näkemystä siitä, mitä populismi on, ei tunnu olevan olemassa. Lienee hyväksyttävää sanoa populistisiksi esimerkiksi Hugo Chávezia, perussuomalaisia, teekutsuliikettä ja Hizbollah-järjestöä. Silti ei ole helppoa luetella ominaisuuksia, jotka yhdistävät Venezuelan vasemmistolaista presidenttiä, suomalaista puoluetta, yhdysvaltalaista kansanliikettä ja libanonilaista shiiajärjestöä.

Akateemisissa piireissä populismin piirteitä on pohdittu jo jonkin aikaa. Argentiinalainen professori Ernesto Laclau esitteli äskettäin teorian, joka selittää ilmiötä ansiokkaasti ja tarjoaa uuden lähtökohdan nyky-yhteiskunnan dynamiikan ymmärtämiseen.

Populismia esiintyy niin moneen muotoon verhottuna, että sitä on vaikea määritellä ominaispiirteitä luettelemalla. Jotta ilmiötä voisi ymmärtää, kannattaakin Laclaun mukaan tarkastella sisällön sijaan muotoa.

Tyypillistä populismille on, että ystävät erotetaan vihollisista. Se, keitä pidetään ystävinä ja keitä vihollisina, voi vaihdella yhteiskunnallisen ja poliittisen tilanteen mukaan. Suuri yleisö vedetään mukaan vetoamalla siihen, että se muodostaa kansan – että muilla on vastaavia tarpeita kuin meillä.

Hyvä esimerkki tästä on liberaalivasemmiston joukkokapina 1960-luvulla. Muutosvaatimusten taustalla oli alun perin halu edistää ranskalaisten työntekijöiden oikeuksia, mutta vaatimukset laajenivat sittemmin kattamaan paljon muutakin, kuten homojen ja naisten aseman parantamisen sekä ilmaisunvapauden laajentamisen.

Tyytymättömyys huipentui Pariisissa vuoden 1968 opiskelijamellakoihin. "Kansa" vaati mitä erilaisimpia asioita, joita yhdistivät enintään väljästi rauhan, tasa-arvon ja edistyksen kaltaiset käsitteet.

Nykypäivän "kansaa" yhdistävät kyllästyminen "talouden etua ajavaan politiikkaan" ja "oikeudenmukaisemman järjestelmän" vaatimukset. Populismin vetovoima piilee siinä, että mitään näistä käsitteistä ei ole määritelty tarkasti. Mitä tyhjempiä käsitteet ovat, sitä useampi ihminen ja ryhmä näkee niissä omat tavoitteensa.

Kun yksittäisen ihmisen, liikkeen tai puolueen pitää lopulta täsmentää tavoitteitaan ja sovittaa käsitteensä reaalipolitiikkaan, vastassa on usein karu todellisuus: kaikki tarkoittivatkin eri asioita kokoontuessaan yhdessä vaatimaan oikeudenmukaisuutta ja parempaa kohtelua.

Populismi on aina läsnä yhteiskunnassa, muuallakin kuin eduskunnassa. Sitä esiintyy vaikkapa luterilaisessa kirkossa.
...

Suomessa vihreistä tuli varteenotettavia poliittisia toimijoita, kun he nostivat esille ympäristökysymyksiä. Nykyisin teemat, jotka olivat aiemmin selvästi vihreitä, ovat kuitenkin Suomessa politiikan valtavirtaa. Siksi vihreiden on vaikea löytää vaalittavakseen uutta vastakkaista ideologiaa.

Samaan aikaan perussuomalaiset hyödyntävät taitavasti yhteiskunnallisen muutoksen pelkoa ja taloustilanteen epävarmuutta vahvistamalla negatiivisia käsityksiä muukalaisuudesta. Helpottaakseen viestinsä uppoamista yleisöön he käyttävät valmiiksi pureskeltuja ja tasapäistäviä ilmaisuja, kuten maahanmuuttaja, pakolainen ja ulkomaalainen. 
...

Koko kirjoitus:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Populismi+kuuluu+demokratiaan/1135262102310

[Roope]

Samaan aikaan perussuomalaiset hyödyntävät taitavasti yhteiskunnallisen muutoksen pelkoa ja taloustilanteen epävarmuutta vahvistamalla negatiivisia käsityksiä muukalaisuudesta. Helpottaakseen viestinsä uppoamista yleisöön he käyttävät valmiiksi pureskeltuja ja tasapäistäviä ilmaisuja, kuten maahanmuuttaja, pakolainen ja ulkomaalainen.

Jokainen, joka tuntee jonkun näihin kategorioihin kuuluvan, tietää kuitenkin, ettei ihmisiä ole mielekästä ryhmitellä tällaisin vanhentunein määritelmin. Aivan samoin kuin politiikka tuo merkitystä tyhjille sanoille, muukalaisuuden käsite tuhoutuu, kun sen todellinen sisältö paljastuu.

Hudson olisi voinut valottaa tätä enemmänkin, sillä ajatus jää vajaaksi. Mitä ne maahanmuuttajia, pakolaisia ja ulkomaalaisia tarkoittavat uudet määritelmät ovat ja mihin niitä tarvitaan, paitsi kielipeliin?

[Roope]

Sarah Hudson: How to play the populist game

Never has the word "populist" been bandied about so often, and generally so distastefully, in dinner-table conversations, writes Sarah Hudson.

An article recently appeared in Helsingin Sanomat entitled, 'Lainviilaajia ja mölisijärasisteja' or 'Law amenders and raving racists' (4 Oct 2010). A graphic located various political movements and parties on a grid – the horizontal axis referring to the centrality of immigration issues to their policies, the vertical axis delineating their dependence upon a single "charismatic leader". This article's appearance highlights the Finnish media's growing obsession with two increasingly linked and politically charged concepts: immigration and the rise of populist politicking.

Register to read more...

Helsinki Times 14.10.2010

[Jussi Halla-aho]

Samaan aikaan perussuomalaiset hyödyntävät taitavasti yhteiskunnallisen muutoksen pelkoa ja taloustilanteen epävarmuutta vahvistamalla negatiivisia käsityksiä muukalaisuudesta. Helpottaakseen viestinsä uppoamista yleisöön he käyttävät valmiiksi pureskeltuja ja tasapäistäviä ilmaisuja, kuten maahanmuuttaja, pakolainen ja ulkomaalainen.

Jokainen, joka tuntee jonkun näihin kategorioihin kuuluvan, tietää kuitenkin, ettei ihmisiä ole mielekästä ryhmitellä tällaisin vanhentunein määritelmin. Aivan samoin kuin politiikka tuo merkitystä tyhjille sanoille, muukalaisuuden käsite tuhoutuu, kun sen todellinen sisältö paljastuu.

Hyvin kryptistä.

[Sanglier]

Samaan aikaan perussuomalaiset hyödyntävät taitavasti yhteiskunnallisen muutoksen pelkoa ja taloustilanteen epävarmuutta vahvistamalla negatiivisia käsityksiä muukalaisuudesta. Helpottaakseen viestinsä uppoamista yleisöön he käyttävät valmiiksi pureskeltuja ja tasapäistäviä ilmaisuja, kuten maahanmuuttaja, pakolainen ja ulkomaalainen.

Jokainen, joka tuntee jonkun näihin kategorioihin kuuluvan, tietää kuitenkin, ettei ihmisiä ole mielekästä ryhmitellä tällaisin vanhentunein määritelmin. Aivan samoin kuin politiikka tuo merkitystä tyhjille sanoille, muukalaisuuden käsite tuhoutuu, kun sen todellinen sisältö paljastuu.

Hudson olisi voinut valottaa tätä enemmänkin, sillä ajatus jää vajaaksi. Mitä ne maahanmuuttajia, pakolaisia ja ulkomaalaisia tarkoittavat uudet määritelmät ovat ja mihin niitä tarvitaan, paitsi kielipeliin?

No sinäpä sen sanoit. Jokainen noista sanoista on leksikaaliselta merkitykseltään täysin yksiselitteinen. Epäselvyyttä ilmenee vain niiden käytöstä.

Hudson antaa itse hienon esimerkin merkitysten sekoittamiselle perustuvasta kielipelistä väittämällä että pakolainen ja ulkomaalainen ovat vanhentuneita määritelmiä. Maahanmuuttajuus taas ei ole vanhentunut määritelmä vaan yläkäsite. Keskustelua seurannut lapsikin tietää jo etteivät kaikki maahanmuuttajat ole samasta puusta. Jännää miten tämän kertomalla edelleenkin oletetaan esitettävän jotain uutta ja mullistavaa. Vähän niinkuin se yksi pulska miekkonen jota saa äänestää vain yhdessä, joskin suuressa vaalipiirissä.

Kyseessä on siis pimpattu versio "kriittiset hämmentävät käsitteitä ja puhuvat maahanmuuttajista yhtenäisenä ryhmänä-"vakioargumentista.

Söin aamupalaksi omenan, mutta se voi olla vanhentunut määritelmä jonkun todellisuudelle vieraan tutkijan sanastossa, joten ehkä söinkin pajavasaran tai keihäsrauskun.

Kirjoituksen lopussa taas kompastutaan "kerjäämiskielto on rasismia koska se kohdistuu vain romaneihin"-tasoiseen serebraaliflatukseen. Mikähän siinä on etteivät nämä viksut tutkijakirjoittajat koskaan ajattele ihan loppuun asti?

Maailmaa piinaavat monet uhat, joita voidaan pitää vihollisina sotkematta mukaan etnisyyteen liittyviä kysymyksiä. Meidän tehtäväksemme jää päättää, minkä tai keiden välille rajan piirrämme.

Onko se suomalaisten tai maahanmuuttokriittisten syy että maahan saapuvat maahanmuuttajat (siis kaikenlaiset maahanmuuttajat) edustavat eri etnisyyttä kuin me itse? Miten arvostelet maahanmuuttoa kun saapujat edustavat etnisyyttä?

Kerran vielä selkosuomella: vaikka maahan tunkisi pelkkiä suomalaistaustaisia paluumuuttajaperunaneniä, he EIVÄT OLE TERVETULLEITA JOS MUODOSTUVAT PELKÄKSI RASITTEEKSI MAASSA JO ASUVILLE.

Aika nokkelaa silti syyllistää etnisyyteen liittyvistä kysymyksistä. Neekeriä ei saa paitsi sanoa niin myöskään nähdä, kuulla, havaita tai mainita. 

[Alkuasukas]

Pikaisen googlauksen perusteella Sarah Hudsonin kompetenssi on olla ulkkis. Pure nobody.

[Batman]

Samaan aikaan perussuomalaiset hyödyntävät taitavasti yhteiskunnallisen muutoksen pelkoa ja taloustilanteen epävarmuutta vahvistamalla negatiivisia käsityksiä muukalaisuudesta. Helpottaakseen viestinsä uppoamista yleisöön he käyttävät valmiiksi pureskeltuja ja tasapäistäviä ilmaisuja, kuten maahanmuuttaja, pakolainen ja ulkomaalainen.

Jokainen, joka tuntee jonkun näihin kategorioihin kuuluvan, tietää kuitenkin, ettei ihmisiä ole mielekästä ryhmitellä tällaisin vanhentunein määritelmin. Aivan samoin kuin politiikka tuo merkitystä tyhjille sanoille, muukalaisuuden käsite tuhoutuu, kun sen todellinen sisältö paljastuu.

Täytyy sanoa, etten ymmärtänyt sanaakaan, mutta kirjoittaja onkin ulkomaamainen.

[Roope]

Täytyy sanoa, etten ymmärtänyt sanaakaan, mutta kirjoittaja onkin ulkomaamainen.

Minä ymmärsin tuon niin, että kirjoittaja tarkoittaa samaa kuin Kimmo Kiljunen: "Kuka on katsonut muukalaista silmiin? Mitä sieltä näkyy? Sama ihmisen sielu kaikilla". Eli "meitä" (suomalaisia) ja "heitä" (muukalaisia, maahanmuuttajia, pakolaisia, ulkomaalaisia) ei ole olemassa kuin perussuomalaisten ja muiden populistien vanhentuneissa ja tarkoitushakuisissa määritelmissä.

Miten Hudsonin mainitsemien "maailmaa piinaavien uhkien" ratkomista sitten auttaa se, että kielletään erilaisten maahanmuuttajakategorioiden olemassaolo ja jopa maahanmuuttajien erottaminen kanta-asukkaista? On Hudsonilta melkoinen teaseri, kun hän ei selitä tätä sen tarkemmin.

[MaisteriT]

Pikaisen googlauksen perusteella Sarah Hudsonin kompetenssi on olla ulkkis. Pure nobody.

Ulkomaalaiset ottavat maahanmuuttokeskustelun helposti henkilökohtaisesti, koska "maahanmuuttaja" viittaa heihinkin. Se hienostuneisuus, että kritiikki kohdistuu lieveilmiöihin, menee heiltä liian usein ohi.

Kun me meuhkaamme romanialaisten väärinkäytöksistä, Hudson luulee että puhumme maahanmuuttajista, s.o. hänestä, ja korostaa kuinka "muukalaisia on erilaisia" ja "maahanmuuttaja on tasapäistävä ilmaus".

Kysymys on pitkällisestä keskusteluperinteestä, jota on todella vaikea muuttaa, koska meidän puheemme menee ohi. Asiaa auttaisi jos tälläkin palstalla ilmaisua muutettaisiin hieman pehmeämpään suuntaan. Ts. kaustihenkisen romaniongelman sijaan voitaisiin puhua "rikollisuushaasteesta, jolle pitää tehdä jotain ennen ensi kesää".

Poliittinen korrektius on äärimmäisyyksissään rasittavaa. Jossain määrin sitä pitää kuitenkin harjoittaa jotta viesti menee perille.

[Tomi Antila]

Näitä täysin tyhjänpäiväisiä ja sisällöttömiä pääkirjoituksia tuon lehden verkkjulkaisu on jatkuvasti pulloollaan. Mitä lähemmäksi huhtikuuta mennään, sitä enemmän nämä höpinät lisääntyvät.

Ehdotankin, että Vieraskynän nimi muutetaan Värikynäksi. Pysyy asiasisältö perspektiivissä.

[Topelius]

Populismia käsitellessään tuo oli ihan hyvä kirjoitus. Aika harvoinpa suomalaisessa sanomalehdessä on käsitelty populismia ilmiönä noin kiihkottomasti.

Perussuomalaisten suhteen arvio menee ainakin siinä mielessä mönkään, ettei kyseessä ole yksinomaan populistinen tai edes protestiliike. Löperön maahanmuuttopolitiikan vastustaminen ei ole mitään muutospelkoa, vaan samanlaista surkean politiikan vastustamista millaista kaikilla muillakin politiikan alueilla esiintyy. Miksi huonosti hoidetun liikenne-, tasa-arvo- tai ympäristöpolitiikan vastustaminen ei ole populistista, mutta huonosti hoidetun maahanmuuttopolitiikan vastustaminen on? Tämä tuntuu siis olevan useimpien aiheesta kirjoittajien näkemys. Oma näkemykseni on se, että jos määrittelemme populismin laveasti, voi kaiken haitalliseksi havaitun politiikan vastustamista kutsua populismiksi. Jos taas määrittelemme sen kapeasti, on yhteiskunnassa vallitsevasta poliittisesta diskurssista enää vaikea löytää puhtaasti populistisia sävyjä.

Populismiakin on niin monenlaista. Minun mielestäni ainoata oikeasti negatiivista populismia on sellainen, että pelkän kansansuosion nimissä esitetään lupauksia, joita ei oikeasti edes kannateta, tai jotka petetään sen jälkeen kun toivottuun asemaan on päästy. Tällaisesta populismista tulee mieleen Suomessa lähinnä Vihreä liitto.

Positiivista populismia, jossa en näe mitään vikaa, on sellainen, että yritetään saada kansalaisten keskuudessa vallitsevia näkemyksiä näkymään paremmin myös poliittisessa päätöksenteossa. Vanhan viisauden mukaan parlamentin tulisi olla kansa pienoiskoossa, ja populistiset liikkeet pitävät huolta siitä, etteivät myöskään aivan tavalliset, esimerkiksi epämediaseksikkäitä mielipiteitä omaavat kansalaiset jää ilman edustusta. Vaikka kuinka olen yrittänyt asiaa pähkäillä, en näe tässä mitään negatiivista. (Enemmän negatiivista näen siinä, että populistisille liikkeille ylipäätään on tarvetta.)