2010-11-24 Jukka Tarkka: Tosimaailman reaalipolitiikka

[Tuju]

Kirjoitettu 24.11.2010 / Etelä-Suomen Sanomat 25.11.2010 (Satakunnan Kansa, Lapin Sanomat)

Tosimaailman reaalipolitiikka



Natossa, Venäjällä ja niiden välisissä suhteissa on viime viikkoina tapahtunut paljon, mutta Suomen turvallisuuspolitiikassa kaikki tuntuu olevan edelleen siinä, mihin sen jähmettyi puoli vuosisataa sitten.

Kun joku taho Venäjällä ilmoittaa, että Nato on sille sotaisa uhka, se on suomalaisille jykevän musertava realiteetti. Se taas ei vaikuta täkäläiseen todellisuuteen, kun Nato toteaa, että se ei pidä Venäjää vihollisenaan.

Naton strategisessa konseptissa ei ole hyökkäyksellisyyttä puolen piirun vertaa. Venäjän sotilasdoktriini hyväksyy asevoiman käytön naapurimaita vastaan niiden venäläisvähemmistöjen suojelemiseksi. Silti suomalaisten maailmassa Nato on hyökkääjä ja Venäjä uhri. 

Nato ei ole koskaan hyökännyt, mutta sellainen kummallisuus ei kiinnosta. Hyvän asian tietäminen ei ole tietämisen arvoista. Venäjä ja Neuvostoliitto ovat on käyneet asein liittolaisiaan, entisiä liittolaisiaan ja omia alamaisiaan vastaan. Tämän realiteetin mainitsemista pidetään Suomessa huonona yhteiskunnallisena käytöksenä.

Kun joku satunnainen poliitikko sanoo Moskovassa, että Suomen liittyminen Natoon olisi Venäjälle turvallisuuskriisi, se on suomalaisille taivaallinen totuus. Kun Venäjän virallinen edustaja sanoo, että Suomen sotilaallinen liittoutuminen on sen oma aisa, se ei vaikuta täällä mihinkään.

                                            x                    x                    x

Lissabonin huippukokousten sarja muutti ainakin vähäksi aikaa reaalipolitiikan perusteita. Ennen näkemätön venäläis-natolainen yhteisymmärryksen henki johtui presidentti Dmitri Medvedevin vahvasta otteesta. Kokemuksesta tiedetään, että kohta pääministeri Vladimir Putin urahtaa jotakin aivan muuta, ja sen jälkeen reaalipolitiikka menee taas uusiksi. 

Kansainvälisessä ympäristössä on tärkeää muistaa, että realiteetit eivät ole ikuisia. Ne muuttuvat koko ajan. Reaalipolitiikka ei tarkoita sitä, että toimitaan niin kuin aina ennenkin. Se tarkoittaa muutosten herkkää huomaamista ja nopeaa reagointia ennen kuin tilanne taas muuttuu huonoksi. 

Lissabonin kokouksissa Naton laajenemiskysymys asettui jännittävällä tavalla uuteen asentoon, vain vivahteiden tasolla, mutta kuitenkin.

Venäjä rahasti uudesta Nato-myönteisestä linjastaan terveesti mitoitetun poliittisen markkinahinnan. Se vaati vastasuoritukseksi joukkojen ja ilmavoimien supistuksia Natoon kuuluvilla entisillä neuvostoalueilla, veto-oikeutta Naton Euroopassa olevien joukkojen määrään sekä lupaa lisäjärjestelyihin Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa. 

Venäjän asettamissa ehdoissa on kiintoisinta se, mikä niistä puuttuu. Venäjä ei vaadi Naton laajenemisen jäädyttämistä. Nato on puolestaan täsmentänyt jäsenkriteerejään. Uudessa konseptissa jäseneksi pyrkivien hyväksymisehtoihin on liitetty demokratian ja yhteisen arvomaailman rinnalle kyky edistää yhteistä turvallisuutta ja vakautta.

Ukrainan ja Georgian Nato-jäsenyys ei näillä ehdoilla tule pitkään aikaan kuuloonkaan, ja Venäjä hyrisee tyytyväisyyttä. Ja toisaalta. Irlannin, Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittyminen lännen puolustusyhteisöön ei olisi Venäjälle mikään katastrofi. 

Suomi on usein osannut hyödyntää ympäristömuutoksia. Siitä ovat esimerkkejä Finefta-sopimus 1961, EEC-vapaakauppasopimus 1973, Ety-prosessin käyttö puolueettomuuden vahvistamisen 1970-luvun puolivälistä lähtien, Eftan täysjäsenyys 1985, Pariisin rauhansopimuksen yksipuolinen tulkinta 1990 ja EEC- jäsenyys 1995.

Nato-jäsenyyden harkintaan vaikuttavat realiteetit nyt ovat muuttuneet samalla tavalla kuin noiden ratkaisujen taustatekijät aikanaan, mutta Suomessa mikään ei värähdä. 

Turvallisuuspoliittinen reaalipolitiikka tarkoittaa meillä sitä, että tehdään niin kuin aina ennenkin, tapahtuipa ympärillä mitä tahansa.


e-mail: [email protected]
Kotisivu: http://www.jukkatarkka.net/

[Phantasticum]

Miksi vuonna 2010 pitäisi edelleen jatkaa Naton ja Venäjän välistä vastakkainasettelua?

Kysymys on jonkun mielestä varmaan lapsellinen. Mutta minä en vaan käsitä, että vielä vuonna 2010 tosimaailman reaalipolitiikan pitäisi elää sitä samaa aikaa kuin elettiin parhaimpina kylmän sodan vuosina.

Suomen, jos kenen, pitäisi ymmärtää vastakkainasettelun merkitys.