Markku Uusipaavalniemen haastattelu

[Lord Liberty]

http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/48349-uusipaavalniemen-maaramittainen-jai-reilusti-vajaaksi
Nettiaktivistit saivat sitten vihdoin kannustettua Uuden Suomen uutisoimaan kansanedustaja Markku Uusipaavalniemen (kesk.) talousdemokraattiset näkemykset. On sinänsä huolestuttavaa, että Suomessa ilmeisesti jo 1.400 ihmistä on innostunut tuosta tuhoisasta ideologiasta, mutta se varmaankin johtuu siitä, että kyseessä on puolitotuus, mikä tekee asiasta uskottavan. Tietenkin ihka oikean kansanedustajan ja vieläpä eräänlaisen kansallissankarin hurahtaminen tähän aatteeseen tuo sille monien silmissä lisäpisteitä.

Kuten Uusis sanoo, on totta että raha on velkaa ja nykymenolla talouden todellinen romahdus on lähellä. Vaikea sanoa onko kyse kahdesta vuodesta vai meneekö siihen viisikin vuotta. Se voi tapahtua kahdessa kuukaudessakin, jos ihmisten luottamus valtioiden ja keskuspankkien kulissitalouteen aivan oikeutetusti katoaa.

Romahduksen voi estää ainoastaan jyrkkä ja tiukka poliittinen suunnanmuutos kohti säästäväisyyttä, taloudellista kurinalaisuutta ja aitoa rahaa, mikä sekin toisi vuosikymmeniä jatkuneesta velkavetoisesta kulutusjuhlasta johtuen merkittäviä ja konkreettisia elintason heikennyksiä, mutta mahdollistaisi talouden tervehtymisen. Sellainen on kuitenkin poliittisesti epätodennäköistä, vaikka joissakin Euroopan maissa (ei tietenkään Suomessa!) on otettu rohkaisevia, mutta toistaiseksi aivan liian pieniä askeleita siihen suuntaan.

Todennäköisemmin Suomessa ja muuallakin ryhdytään aina vain huonompiin poliittisiin ratkaisuihin, koska 1) jotain on tehtävä, 2) aiempi jokin ei ole toiminut (vaan pahentanut asiaa), 3) aiempia virheitä ei voida missään tapauksessa myöntää ja 4) saavutetuista eduista ei tingitä, piste. On siis varsin mahdollista, että Uusipaavalniemen ja talousdemokratialiikkeen ajatukset alkavat jossain vaiheessa vedota muihinkin poliitikkoihin, kun perinteiset talouspoliittiset umpikujat on kokeiltu loppuun saakka, jos romahdus ei vielä siihen mennessä ole tullut.

Mutta jos Uusis kerran on oikeassa siinä, että raha on velkaa ja että velkakupla on kestämätön, niin mitenkäs hänen ratkaisunsa sitten voi mennä pieleen? Talousdemokraatit tunnistavat oikein sen, että pankit ja keskuspankit voivat luoda rahaa (eli velkaa) tyhjästä kirjanpitoteknisesti, mutta he pitävät sitä ongelmana lähinnä siksi, että pankit perivät tyhjästä luodusta rahasta (eli velasta) korkoa, jolloin velkoja ei voida maksaa koskaan pois, koska korkojen maksaminen edellyttää lisää rahaa eli velkaa. Tyhjästä luotua rahaa he eivät sinänsä pidä ongelmana, vaan haluavat siirtää sen luomisen pankeilta ja keskuspankeilta valtioille, joiden tehtävä olisi sitten luoda korotonta eli velatonta rahaa. Tällä itse luomallaan rahalla valtiot sitten voisivat maksaa velkansa pois ja lisäksi lähes ilmaiseksi (paperin ja painomusteen hinnalla) kustantaa kaikki mahdolliset hyvinvointipalvelut, sosiaaliedut ja muut ihanuudet kaikelle kansalle.

Ajatus kuulostaa uskottavalta ja vetoavalta, mutta siinä on kohtalokas virhe. Ongelma ei nimittäin ole tyhjästä luodusta rahasta peritty korko, vaan itse rahan luominen tyhjästä! Vaikka nykyinen velkatalous tuleekin kaatumaan omiin ongelmiinsa, korko on itse asiassa ollut se tekijä, joka on sitä kaatumista hidastanut eli vähentänyt tyhjästä luodun rahan kysyntää, vaikka koron periminen tyhjästä luodusta rahasta onkin sinänsä moraalitonta. Nyt alhaisen, lähes nollakorkoisen fiat-rahan aikana romahdus lähestyy entistä nopeammin.

Talousdemokraatit, Uusis mukaanlukien, unohtavat mitä se raha oikein on. Kysymyshän on vaihdonvälineestä. Raha on olemassa, jotta meidän ei tarvitsisi olla tuomittuja vaihtotalouden (barter) kurjuuteen. Kovin monimutkaiset tuotantorakenteet eivät nimittäin ole mahdollisia, jos esimerkiksi suutarin täytyy leipää saadakseen löytää leipuri, joka tarvitsee uusia kenkiä. Rahataloudessa suutari voi sen sijaan etsiä kenet tahansa uusien kenkien tarvitsijan, saada tältä rahaa ja mennä rahalla ostamaan leipurilta leipää.

Erityisen huomattavaa asiassa on tuo järjestys. Suutarin on ensin tuotettava jotain, jotta hän voi sitten itse kuluttaa. Ainoa poikkeus tähän sääntöön on velka, joka mahdollistaa kuluttamisen tai investoimisen ennen tuottamista. Usein velan tarkoituksena onkin mahdollistaa tuottaminen. Korko puolestaan on luotonantajan korvaus siitä riskistä, ettei velkaa maksettaisikaan pois sekä siitä, etteivät rahat ole käytettävissä muuhun, ja luotonottajan kannustin ottaa velkaa vain oikeaan tarpeeseen.

Jos valtio (tai pankki) luo rahaa tyhjästä, vaihdonvälineen tuottamisedellytys jää pois. Valtio ei tuota mitään luodessaan rahaa tyhjästä, mutta se voi silti ostaa sillä tuotteita ja palveluita. Myöskään pankki ei tuota mitään luodessaan rahaa tyhjästä, mutta se voi silti "ostaa" sillä korkoa laina-asiakkailtaan. Ongelma ei siis ole se korko, vaan se, että ostetaan eli vaihdetaan tuottamatta itse mitään eli antamatta mitään vaihdossa.

Jos suutari voisi luoda rahaa tyhjästä, hänen ei tarvitsisi tehdä yhtä ainoaa kenkää saadakseen ostettua leipää. Yhteisö olisi siis sekä kenkien että leivän verran köyhempi ja kylläisen mutta hyödyttömän suutarin verran "rikkaampi". Pankkien tapauksessa kysymyksessä on varallisuudensiirto kaikilta muilta pankkiireille. Valtion tapauksessa kysymys on puolestaan puhtaasta kuluttamisesta ja siten säästöjen tuhoamisesta sekä ihmisten vallanhimon tyydyttämisestä.

Jos valtio voisi luoda vaurautta luomalla korottomasti rahaa tyhjästä, kuten talousdemokraatit uskovat, valtio voisi tehdä meistä kaikista rikkaita painamalla jokaiselle selkärepullisen tai kottikärryllisen viidensadan euron seteleitä. Tätä on maailman historiassa monta kertaa kokeiltukin, viimeksi Zimbabwessa, vaikka Uusis ja taldemarit kiven kovaan inttävätkin, että kyse ei ole samasta asiasta, mutta juuri siitä on kyse.

Jos rahaa luodaan tyhjästä eli ostetaan asioita antamatta mitään vaihdossa, rapautetaan ja lopulta tuhotaan rahan merkitys vaihdonvälineenä. Rahan arvo laskee tällöin jatkuvasti ja sitä joudutaan luomaan yhä suurempia määriä saman ostovoiman säilyttämiseksi. Seteleihin ryhdytään lisäämään nollia siinä vaiheessa, kun painokoneet eivät enää muuten pysy vauhdissa mukana. Lopulta rahan arvo on pienempi kuin sen paperin, jolle se on painettu. Jo kauan ennen sitä valtaosa väestöstä on työttömänä, kaupoista ei enää saa tavaroita ja aamulla ansaittu raha on arvotonta iltaan mennessä. Rahatalous on tuhottu ja ihmiset siirtyvät vaihtotalouteen, sillä sekin kurjuus on parempi kuin rahatalouden zimbabwelainen katastrofi.

Ratkaisu on siis naurettavan helppo, mutta se on aivan jotain muuta kuin mitä Uusipaavalniemi esittää. On lopetettava rahan luominen tyhjästä ja annettava ihmisten itse valita rahansa. Aito raha (mikä tahansa muu kuin fiat) kannustaa säästäväisyyteen ja kurinalaiseen taloudenpitoon. Se johtaa kestävään talouteen, jossa kulutetaan ja velkaannutaan vain tarpeeseen, eikä vain huvin vuoksi tai ylettömiä riskejä ottaen. Siirtymävaihe tosin olisi raskas, johtuen velkavetoisen kulutustalouden luomasta vääristyneestä tuotantorakenteesta.

Myös fiat-rahan säilyttäen on teoriassa mahdollista ylläpitää kohtuullisen kestävää taloutta, mutta se edellyttäisi vähintäänkin pankkien osittaiskassavarannosta luopumista ja korkojen määräytymistä kokonaisuudessaan markkinaehtoisesti. Ratkaisu jäisi kuitenkin vajaaksi, sillä poliitikoille olisi melko vaivatonta myöhemmin palauttaa osittaiskassavaranto ja keskuspankkien korko-ohjaus, jolloin ilo olisi parhaimmillaankin väliaikainen.

[Martel]

Uuspaavalniemi on pillipiipari, jota kansantalouteen liittyvissä asioissa seuraamalla päätyy pahaan paikkaan. Syy on juurikin nuo Pasi J. Matilaisen edellisessä postauksessa esittämät asiat. Jos oikeus (fiat)rahan liikkeellelaskemiseen annetaan valtiolle (=poliitikoille), kyseisen rahan ostovoiman tuhoutuminen hyperinflaation kautta on täysin varmaa.

Usein ihmiset ajattelevat, että hyperinflaatio on kuin tavallinen inflaatio, mutta paljon voimakkaampi. Näinhän se on matemaattisesti, mutta niiden alkusyyt ovat täysin erilaiset. Inflaatiota syntyy normaalissa(kin) nousevassa taloussyklissä, kun kulutuskysyntä käy kovana, ja rajallisesta määrästä hyödykkeitä kilpailee yhä suurempi määrä rahaa. Normaalin inflaation oloissa ihmiset luottavat talouteen ja käytössä olevaan rahaan. Hyperinflaatio on sitä, kun ihmiset menettävät tuon luottamuksen, ja yrittävät hädissään päästä eroon hallussaan olevasta, arvottomaksi muuttuvasta paperirahasta. Säästöt vaihdetaan mihin tahansa minkä ajatellaan pitävän arvonsa.

Markku Uuspaavalniemen ja talousdemokraattien keinot ovat juuri niitä, joilla tuohon tilanteeseen päädytään; niillä tuhotaan luottamus rahaan. Talousdemokratia-nimi on myös harhaanjohtava, koska tuolla talouspolitiikalla päädytään helpommin diktatuuriin kuin demokratiaan, ja se talouskin kuolee. Euroon liittyminen oli virhe, mutta Uuspaavalniemen ajatuksia lukiessa olen tyytyväinen, että Suomen rahasta päättävät Bundesbankin sikaniskat Frankfurtissa.

[Lord Liberty]

"luotaisiin tyhjästä tuhat miljardia vuodessa. Ei siitä mitään Zimbabwe-ilmiötä tulisi"
- Markku Uusipaavalniemi

http://www.uusisuomi.fi/raha/103194-%E2%80%9Deurooppa-ja-suomi-kohta-nurin-%E2%80%93-ratkaisu-naurettavan-helppo%E2%80%9D

[Goman]

Martel on taas asian ytimessä, Uusipaavalniemi on pillipiipari, joskaan ei Hamelniniläinen. Mutta samaa harhaanjohtamisenoloista logiikkaa hän esittää.

Tuleepa vaan mieleen, että ne jotka rahanpainamisen ja inflaation pyörittämisen puolesta puhuvat, ovat yleensä pahoissa veloissa. Koskee niin yksilöitä kuin valtioitakin.

Ja ellen aivan väärässä ole, niin parhaiten sotien jälkeen menestynyt kansantalous on Saksa, eikä sitä asemaa suinkaan saavutettu inflaatiota pyörittämällä ja rahaa painamalla, vaan vakaalla (Saksan)markalla.

[gloaming]

En täysin yhdy Matilaisen fiat-raha-kritiikin tuomiopäiväskenaarioihin ja väittäisin, että globaalissa taloudessa paluu rahan resurssisidonnaisuuteen (esim. jalometallit) halvaannuttaisi koko talouden yritysten ja julkisyhteisöiden rahoitusmahdollisuuksien supistuessa voimakkaasti. Mutta nykyjärjestelmässä on kyllä eräs lopulta fataali ominaisuus, nimittäin syntyvät korkotuotot periaatteessa katetaan talouden (tuotannon) kasvulla, ts. järjestelmä olettaa rakenteellisesti ikuisen nettotalouskasvun.

[Karkka]

Ihan hyvä pätkä. Kannattaa kuunnella.

http://www.radiorock.fi/podcast?vt=audio&vid=112523

Haastattelu sisältää mielenkiintoisia asioita mm. nykyisestä talouspolitiikasta ja myös Keskustan vaalirahakohua sivutaan (Uusista kiristetty). Ihan asiallista keskustelua.

[Willy Whisper]

...
Talousdemokraatit tunnistavat oikein sen, että pankit ja keskuspankit voivat luoda rahaa (eli velkaa) tyhjästä kirjanpitoteknisesti,
....
Tyhjästä luotua rahaa he eivät sinänsä pidä ongelmana, vaan haluavat siirtää sen luomisen pankeilta ja keskuspankeilta valtioille, ...

Etkö näe mitään pahaa siinä, että pankit luovat rahaa tyhjästä? Mikseivät valtiot (=keskuspankit) saa tehdä niin?

Jos rahoitus ei ole yhteiskunnan kontrollissa, valtiolla (=eduskunnalla, jne.) ei ole poliittista valtaa eikä siis ole demokratiaa.

[Turjalainen]

Perusperiaate pitäisi olla, että liikenteessä oleva rahan määrä on oikeassa suhteessa taloudellisen aktiviteetin eli tuotannon ja vaihdannan määrään. Vaihdon väline, eli raha itsessään on toissijainen.

Historiassa rahana on käytetty jopa oksanpätkiä. Oksanpätkäraha oli muuten väärennyskelvoton, eli mahdoton väärentää, koska siinä oksa katkaistiin kahteen osaan, noin polvea vasten, jolloin syntyi aina erilainen, epäidenttinen murtuma l. katkeama kahden pätkän välille. Molempiin oksanpätkiin laitettiin sama kirjain-numerokoodi. Toinen jäi tositteeksi valtiovallalle (tai kaupunkivallalle), ja toinen liikenteeseen. Aito raha tunnistettiin kokeilemalla, menikö se yksi-yhteen vastakappaleeseensa.