Ihmettelyä

[Jouko Piho]

Olen näin kansanedustajaehdokkaana saanut eri nettifoorumeilla monenlaista palautetta.
Osa on myönteistä, osa kielteistä, kuten arvata saattaa.
Eräiltä osin ihmisten mielipiteet ja niiden ilmaisemistapa ovat saaneet minut kummastuksen valtaan.
Tässä muutamia esimerkkejä.

1. Liian vanha

Jotkut ovat kirjoittaneet suoraan, että minä olen 63-vuotiaana liian vanha eduskuntaan.
Minusta tällainen vihjaaminen on asiatonta ikäsyrjintää. Ei ihmisen kyvykkyys kansanedustajan tehtävän hoitamiseen ole kiinni iästä, vaan viisaudesta, elämänkokemuksesta, yhteistyökyvystä ja terveydestä.

2. Ei yksi mies voi ...

Toinen yleinen väite on ollut se, että turhaan sinä sinne eduskuntaan yrität, kun ei yksi mies voi kuitenkaan saada siellä mitään aikaan.
Tämä on tosi outo väite. Ei tietenkään yksi mies voi saada yksinään mitään aikaan. Tarkoitus on tietysti saada ajatuksilleen kannatusta ensin oman puolueen eduskuntaryhmässä ja sitten myös muiden puolueiden edustajien taholta. Oleellisinta on se, että on joku, jolla on uusia ja luovia ajatuksia, joita uskaltaa tuoda rohkeasti esille. Sitten kun ideat saavat muidenkin hyväksyntää, asiat etenevät lainsäädäntöön asti.

3. Hulluksi leimaaminen

On ollut myös hyvin yleistä, että jos ja kun minun ajatuksiani on pidetty huuhaana ja epärealistisina tai muutoin vastustettavina, niin minut on leimattu hulluksi ja sekopääksi. Minut on jo monta kertaa passitettu eri mielisairaaloihin (viimeksi Kellokoskelle) ja hyvin monta kertaa on muistutettu siitä, olenko muistanut ottaa lääkkeeni, sen keltaisen pillerin aamulla ja sinisen tabletin illalla.
Nämä henkilöön menevät vihamieliset ja halventavat ad hominem -hyökkäykset hämmästyttävät minua rajuudellaan. Miten ihmeessä minua tuntemattomat ihmiset voivat minun kirjoitusteni perusteella laukoa minusta tuollaisia perusteettomia väitteitä?

4. Heikko luetun ymmärtämisen taito

Olen ällistellyt myös sitä, miten heikkoa joidenkin ihmisten luetun tekstin oikein ymmärtäminen on. Kirjoitus tai jokin sen kohta käsitetään täysin väärin tai ainakin osittain väärin. Olen ihmetellyt sitä, mistä se johtuu. Syitä on kai vain kaksi. Joko pippurista palautetta antava ihminen ei kerta kaikkiaan ole ymmärtänyt oikein lukemaansa tekstiä tai sitten kirjoituksen kyllä oikein tajunnut ihminen haluaa vain olla ilkeilevä ja halveksivan ironinen, koska se tyydyttää hänen egoansa.
_ _ _ _ _ _ _

Kaikesta huolimatta pyrin eduskuntaan, vaikka jo kampanjointiaikana tulee lunta tupaan ja paskaa niskaan, puhumattakaan loanheiton määrästä sitten jos (kun) olen Arkadianmäellä.

Olenko minä sitten jonkin sortin kärsimyksestä nauttiva masokisti?

En tietääkseni.

Mutta ehkä olisi parempi kärrätä minut piipaa-autolla johonkin mielisairaalaan tarkistettavaksi.

Saisin ainakin terveen paperit.

Joita ei ole kaikilla.

Jouko Piho
KD:n kansanedustajaehdokas
Uudenmaan vaalipiirissä

[Taikakaulin]

Hyvä Jouko! Toivon, että pääset kd:n edustajana eduskuntaan, ja ohjaat puolueesi kohti vankkaa nuivuutta.   

[Lemmy]

Saisin ainakin terveen paperit.

Se olisikin vaihtelua nykymeininkiin politiikassa  

[tarhuri]

Tuttuja kommentteja nuo olivat, se ainkn osoitta, että sinut on huomattu.  Se on hyvä se!  Voimia jaksamiseen ja nahan paksuunnutamiseen.

[vrv]

Leimaaminen kuuluu nykypolitiikkaan. Syyllistyn siihen välillä itsekkin, mutta ainakin yritän seurata vastapuolen edustajan kommentteja ja kirjoituksia jonkin aikaa ennenkuin otan niihin kantaa.
Esim. ex-pääministeri vanhasen kommentit olivat niin hupaisia ja täynnä parodiaa, että epäilin vahvasti hänen vain pilailevan (valitettavasti asia ei ollut niin)

Mielestäni sinä Jouko esiinnyt ryhdikkäästi ja suorapuheisesti, joten loanheiton voit jättää omaan arvoonsa.

[Tykkimies Pönni]

Pisteet kaiken muun lisäksi myös termistä "ikäsyrjintä". Monet, varsinkin poliitikot, käyttää ärsyttävää ilmausta "ikärasismi", mikä aina särähtää korvaan. Race-rotu, racism-rotusyrjintä, ikärotusyrjintä!

[Pöllämystynyt]

Poliittisen valtaeliitin tukijoukkojen eräs tyypillinen toimintatapa on juuri kuvatunlainen "uskottavuuden murskaaminen" ja "kyseenalaistaminen". Aivan kaikkea mahdollista keksitään väittää niistä ja uskotella niille, jotka ovat julkisesti ja omalla nimellään eri mieltä. Aivan kaikilla tavoilla ihmistä yritetään murtaa, väsyttää ja saada luovuttamaan, vaikka miten kaukaa haetuilla leimoilla ja verukkeilla. Aivan kaikkina tahoina esiinnytään, niin tukijoina kuin vihollisinakin, ja monenlaisten eri ryhmien edustajina, jotta toisinajattelija luulisi, että kritiikkiä sataa eri puolilta.

Valtapolitiikan tukijat ovat näin epätoivoisia. He anelevat kaikilla mahdollisilla verukkeilla ja rypevät maan liejussa, jotta toisella tavalla ajattelevat ihmiset eivät viitsisikään tulla ja palauttaa maata lailliseen ja demokraattiseen tilaan.