2006-11-17 Pertti Hynynen: Populismin haaste

[Roope]

Kalevi Sorsa tutkimus- ja politiikkapäivät 17. - 18.11.2006
   
Pertti Hynysen alustus "Muuttuvat poliittiset strategiat" -työryhmässä.

Populismin haaste

Populismia löytyy, sanaan on liitetty niin Venezuelan presidentti Hugo Chavez kuin Italian Silvio Berlusconi, Ranskan Jean-Marie Le Pen ja Saksan Oskar Lafontaine. Venäjän Vladimir Zhirinovskista pohjoisen Italian Umberto Bossiin on opittu odottamaan miten tällä kertaa lietsotaan ihmisten tunteita poliittista vastustajaa tai jotakin ihmisryhmää vastaan. Populismin ylitarjontaa on se, että Le Pen julistaa presidenttiehdokkaiden oikeiston Nicolas Sarkozyn ja sosialistien Ségolène Royalin olevan kopioita hänen kurin ja järjestyksen linjastaan.

Käsitteestä saa otetta aloittamalla oikealta. René Cuperus luetteli oikeistopopulismin teemat artikkelissa vuonna 2003 (The populist deficiency of European social democracy, www.progressive-governance.net): 1. modernisointiprosessien aiheuttamat sosiaaliset mullistukset, 2. illuusio monikulttuurisesta yhteiskunnasta, 3. rikollisuus ja turvattomuus sekä auktoriteettien palauttaminen, 4. poliittisten eliittien harjoittama vallan väärinkäyttö, 5. demokraattisen edustavuuden puute parlamentaarisessa demokratiassa, 6. eurooppalaisen integraation eteneminen ja eliittien sanelema laajentuminen, 7. poliittinen korrektisuus ja libertaarinen sallivuus, 8. julkisen sektorin heikko suorituskyky.
[...]
On äärioikeistoa ja oikeistopopulismia. IKL 1990-luvun puolivälissä oli kiistatta äärioikeistoa, kun se harrasti 30-luvun nostalgiaa ja kostyymejä eli "politica di testimonianza" (todistamisen politiikka) kuten Italiassa sanotaan ryhmistä jotka kulkevat mustissa paidoissa. Muttei se populistinen ollut. On äärivasemmistoa, mutta esim. Suomen SKP ei harrasta populismia vaan katsoo, että lippu kaipaa kantajaansa.
[...]
Presidentti Francois Mitterrand päätti 1980-luvun alussa pelata vetämällä Front National mukaan television ohjelmiin. Mitterrand oletti sen hajoittavan oikeistoa ja vievän siltä ääniä. Mutta pian havaittiin sen vievän myös vasemmalta ja erityisesti kommunisteilta. Sitten alettiin ymmärtää äärioikeiston menestyksen syitä. Mitterrand itse lanseerasi käsitteen "sietokynnys" (seuil de tolerance), jolla tarkoitettiin että maahanmuuttajien osuus ei saisi ylittyä tiettyä rajaa kuten esim. 15 tai 20 prosenttia. Entinen sosialistipääministeri Laurent Fabius sanoi 1989, että Le Pen asettaa oikeita kysymyksiä, mutta antaa vääriä vastauksia. Sosialisteilla oli kuitenkin suuria vaikeuksia löytää niitä oikeita vastauksia.

Kansainvälisesti sosialidemokratialla on ollut useita strategioita oikeistopopulismin suhteen, muttei niistä juuri hyötyä ole. Moraalivetoomuksia jaetaan "vastustamme tiukasti rasismia ja ksenofobiaa oli sitä missä tahansa" kuten Euroopan sosialidemokraattisen puolueen PES:n manifesti vuoden 2004 eurovaaleihin toteaa. Sitten julistus jatkoi "vastustamme oikeistovoimien (right-wing forces) yrityksiä käyttää hyväksi maahanmuuton kysymystä hajaannusten luomiseksi yhteiskunnassa". Tässä on hurskautta, koska kuitenkin maahanmuuton asioissa on menty siihen suuntaan, jota oikeistopopulismi julkisesti ja julkeasti on vuosia ajanut. Yhtenä tapana on näiden voimien vaientaminen kuoliaaksi eli niiden kanssa ei puhuta, ne pyritään eristämään kuten politiikka "cordon sanitaire" Belgiassa. Vielä 1980-luvulla harrastettiin paljon diabolisointia eli paholaistamista eli esim. Ranskassa paljastettiin kansalle, että Le Pen on rasisti! Kuitenkin vain osa oikeistopopulismin äänestäjistä äänestää näitä johtajia, koska heillä on jyrkkiä mielipiteitä. Osa äänestää näistä mielipiteistä huolimatta eli pelkästään protestina tai uhman ja kiukun osoituksena.
[...]
Saksassa hallituksen politiikka synnytti 2004 sellaista sosiaalista protestia, että NPD pääsi oman antikapitalisminsa kanssa siivelle. Sama protestitunnelma levisi sekä oikealta että vasemmalta. Kun Oskar Lafontaine irtosi SPD:stä ja asettui WASG-liiton kanssa yhteistyöhön PDS:n kanssa niin se antoi uutta leimaa keskusteluun populismista. Kirjassa "Politik für alle" (2004) hän vastusti vierastyöläisten (Fremdarbeiter) ja laittomien tuloa: "Valtion velvollisuutena on estää, että perheenisät ja -äidit joutuvat työttömiksi sen takia, että vierastyöläiset vievät alepalkoilla heidän työpaikkansa." Tämä herättivät polemiikkia ja eräiden sosialidemokraattien mielestä tämä oli lähellä "natsien kieltä". Kritiikkiin Lafontaine vastasi ("Das Pendel schlägt zurück", Der Spiegel 13.3.-06): "Vasemmisto puhuu kansan kieltä. Jos te haluatte leimata (diffamieren) sen 'oikeistolaiseksi' niin se on teidän ongelmanne, ei minun." Syytös populismista ei ärsytä.
[...]
Rudolf Walther katsoo kritiikin Lafontainea kohtaan osuvan pieleen, sillä sitten myös Willy Brandt pitäisi julistaa rasistiksi (Allseits vermintes Gelände, Freitag 22.7.-05). Vuoden 1973 hallitusohjelma totesi ulkomaisesta työvoimasta, että on tarkoin harkittava milloin "vastaanottokykymme tyrehtyy" ja järki ja vastuu edellyttävät pysäyttämistä. Eräässä haastattelussa Brandt oli pohtinut, miten sosiaali- ja asuntopolitiikkaa olisi harjoitettava jotta "vältettäisiin eurooppalainen neekeriongelma (Negerproblem)".
[...]
Saksassa SPD tutki äänestäjiä, jotka eurovaaleissa 1989 olivat siirtyneet äärioikealle. Johtopäätökseksi jäi, että äänestäjät olivat samanlaisia sosialidemokraatteja kuin ennenkin mutta halusivat puolueen muuttavan linjaansa maahanmuuton suhteen. Näin sitten kävikin ja oikeistopopulismin piti väistyä, mutta aina se virkoaa uudestaan. Muissakin maissa pääpuolueet sosialidemokraatteja myöten ovat sisäisen turvallisuuden, maahanmuuton jne. asioissa omaksuneet oikeistopopulismin äänenpainoja, vaikka sielua särkisi. Tämä johtopäätös torjutaan toteamalla, että on vain kuljettu siihen suuntaan, mihin kansalaiset jo menivät. Tämä on nyt Ranskan tulevan presidentin Ségolène Royalin linja.

Helsingissä professori Tuomo Martikaisen johdolla tutkimuksissa havaittiin 1990-luvun alussa uudenlaista oikeistolaistumista nuorten parissa. Tutkimusten pohjalta osattiin ennakoida sitä, mikä Helsingissä eduskuntavaaleissa 2003 tapahtui. Sitten Toni Halme osui itseensä ja äänestysprosentti kunnallisvaaleissa 2004 saatiin lähiöissä taas laskemaan.
[...]

[Argon]

Aika paljon samaa, mutta vähän uudempi:
http://www.sorsafoundation.fi/documents/key20101102171744/dokumentit/Pertti%20Hynynen%20alustus%2020071130.pdf