Mario Vargas Llosa, islam ja monikultturismi

[Samuli Salminen]

Enpä ainakaan hakutoimintoa käyttämällä löytänyt viestejä, joissa käsiteltäisiin tuoretta kirjallisuuden nobelinpalkinnon voittanutta, Perusta kotoisin olevaa Mario Vargas Llosaa, tai hänen varsin kriittistä suhtautumistaan islamia ja monikultturismia kohtaan.

Llosa on kirjoittanut aiheesta ainakin Espanjan suurimpaan sanomalehteen, El Paísiin, jossa hänen kolumneitaan julkaistaan kerran kahdessa viikossa. Kolme vuotta sitten hän kirjoitti tekstin otsikolla El velo no es el velo. Maailmankuulun kirjailijan ajatuksia voinee aina tehdä vähän tunnetummaksi, joten tässä on tuo teksti suomennettuna. Pahoittelen jo etukäteen amatöörin (mahdollisesti) tekemiä käännöskankeuksia ja -virheitä.

Ja alkuperäinen teksti löytyy osoitteesta http://www.elpais.com/articulo/opinion/velo/velo/elpporopi/20071007elpepiopi_4/Tes.



MARIO VARGAS LLOSA 07/10/2007


Huivi ei ole vain huivi   


Katalonian autonominen hallitus, La Generalitat, on määrännyt gironalaisen koulun päästämään Shaiman, kahdeksanvuotiaan marokkolaistytön, jälleen oppitunneille viikon poissaolon jälkeen. Oppilaitoksen viranomaiset olivat evänneet Shaimalta sisäänpääsyn kouluun hijabin eli islamilaisen huivin käytön vuoksi. Koulun johtaja perusteli kieltoa koulun säännöillä, jotka eivät salli oppilaiden "pitävän sellaisia vaatekappaleita, jotka voivat aiheuttaa syrjintää". La generalitat puolestaan katsoi, että "oppimisoikeus" ajaa koulujen omien sääntöjen edelle.

Toisin kuin Ranskan tai Yhdistyneiden kuningaskuntien kaltaisissa maissa, joissa on lain antamat määräykset islamilaisen huivin käytöstä julkisissa oppilaitoksissa, Espanjassa vastaavaa lainsäädäntöä ei ole, ja tähän asti huivin käytön salliminen tai kieltäminen on jätetty oppilaitosten omien periaatteiden mukaan päätettäväksi. Mikäli marokkolaistytön tapaus leviää laajemmalle ja muodostuu esimerkkinä toimivaksi ennakkotapaukseksi, julkinen opetus altistaa itsensä niin kutsutulle monikultturismille ja yhteisöllisyydelle. Minun nähdäkseni tällainen kehityskulku olisi kovin vaarallista vapauden kulttuurin tulevaisuudelle Espanjassa.

Ensi näkemältä moinen väite näyttäytynee joillekin liioiteltuna tai paniikkia lietsovana. Sillä mitä pahaa voisi muka olla siinä, että yksi pieni ja poloinen ihmisolento, joka uskonnon ja perheensä tapojen mukaisesti on tottunut käyttämään hijabia, tekisi näin myös koulun oppitunneilla? Eikö vaikuta siltä, että olisi julmaa vaatia häntä riisumaan huivinsa pois ja paljastamaan hiuksensa päivänvaloon tietäen, että hänen uskomustensa ja yhteisöllisten tapojensa vuoksi se olisi hänelle yhtä traumaattista kuin vaatia kristittyjä tyttöjä paljastamaan rintansa ja takapuolensa? Tästä onkin vain pieni askel siihen, että islamilaisen huivin kieltämisen ajatellaan edustavan muslimeja vastaan suunnattua ennakkoluuloisuutta tai kolonialistista etnosentrisyyttä ja rasismia.

Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Islamilainen huivi ei ole vain tavallinen huivi, jonka kahdeksanvuotias tyttö päättää itse vapaasti laittaa päähänsä, koska tykkää pitää hiuksensa mieluummin piilossa kuin avoimina. Kyseinen huivi on sellaisen uskonnon symboli, jossa naisten syrjintä on edelleen – häpeällisesti – voimakkaammin läsnä kuin yhdessäkään toisessa uskonnossa. Jopa kaikkein edistyneimmissä uskonnoissa naisia syrjitään edelleen – asia, joka on ollut ihmiskunnan taakkana kautta aikain ja josta demokratian kulttuuri on vapauttanut meidät suurelta osin, joskaan ei täysin, kiitos laajojen poliittisten, ideologisten ja institutionalististen kamppailujen. Tätä kautta asenteet, tavat ja lainsäädäntö ovat muuttuneet syrjinnän vastaisiksi. Yksi näistä suurista saavutuksista on valtiojärjestelmän maallistuminen, joka toimii yhtenä niistä tukipilareista, joihin demokratia nojautuu. Maallistunut valtio ei asetu uskontoja vastaan. Päinvastoin, se turvaa aina kaikille kansalaisille oikeuden uskoa ja harjoittaa uskontoaan rauhassa, mikäli nämä uskonnolliset tavat eivät riko oikeusvaltion perustana toimivia lakeja, jotka takaavat tasa-arvon, vapauden ja muut ihmisoikeudet.

Maallistuneen valtion oppilaitokset eivät saa olla tunnustuksellisia, sillä jos ne olisivat ja suosisivat yhtä uskontoa toisten uskontojen ja uskonnottomien kustannuksella, harjoitettaisiin mielipiteenvapauteen perustuvaan yhteiskuntaan sopimatonta syrjintää. Uskonnot eivät katoa tämän vuoksi, vaan ne vain poistuvat kouluista ja julkisista laitoksista yksityiseen tilaan. Uskovaiset voivat tietenkin rakentaa itse tunnustuksellisia yksityiskouluja, sekä kirkoissa tai perheen keskuudessa opettaa lapsilleen haluamansa tavat ja uskonkappaleet. Uskonnot eivät voi  kuitenkaan vallata julkistaa tilaa ilman, että demokratian perimmäisistä perustuksista ennen kaikkea löytyvät tasa-arvo ja vapaus kärsisivät, ja tilalle tulisi hyväksikäyttöön perustuvia erivapauksia ja hierarkioita.

Islamilainen huivi julkisissa oppilaitoksissa toimii sillanpääasemana niille maallistuneen valtion, sukupuolten välisen tasa-arvon, uskonnonvapauden ja ihmisoikeuksien vihollisille, jotka pyrkivät hyödyntämään tätä demokratioissa lain ja moraalin rajojen ulkopuolelle sijoittuvaa asiaa.  Mikäli demokratiat myöntyvät näiden tahojen pyrkimyksiin, voi se johtaa demokratioiden itsetuhoon. Tämä siksi, että saman perustelun nojalla, jolla hijabia yritetään saada hyväksytyksi kouluihin, voidaan myös vaatia – niin kuin islamistit ovat vaatineet ja jatkavat vaatimista monissa Euroopan kaupungeissa – kunnallisissa uimahalleissa erillisiä altaita naisille ja miehille, sillä olisihan siveetöntä, jos muslimineitokaiset jakaisivat samat altaat miekkosten kanssa. Ja jos kerran kaikkia kulttuureja ja tapoja kunnioitetaan yhtä lailla, mikseivät demokratiat sallisi myös miljoonien uskovaisten Afrikassa ja muualla maailmassa harjoittamia vanhempien järjestelemiä avioliittoja ja viime kädessä tyttölasten klitoristen leikkauksia? 

Monikultturismi lähtee siitä virheellisestä olettamuksesta – jota on vastustettava empimättä –  että kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä ja kunnioitettavia vain siitä syystä, että ne ovat olemassa. Tämä ei pidä paikkaansa. On olemassa kulttuureita, jota ovat kehittyneempiä ja modernimpia kuin toiset. Vaikka onkin totta, että kaikkien kehittymättömimmissäkin kulttuureissa on, käytäntöjä, tapoja ja uskomuksia, jotka ovat rikastuttaneet ihmiskuntaa sekä opetuksia, joita toiset ovat voineet hyödyntää, yhtä totta on myös, että monissa kulttuureissa raa'at, syrjivät ja jopa rikolliset käsitykset ja käyttäytymismallit elävät yhä.  Yksikään demokratia ei voi hyväksyä niitä omassa piirissään kääntymättä itseään vastaan ja taantumatta kulkemallaan sivilisaation polulla.

Ranskassa, jossa islamilaiseen huiviin liittyvää keskustelua on käyty pitkään ja kiivaasti, on ymmärretty asian laita ja näytetty malliesimerkkiä muille demokraattisille maille kieltämällä vuonna 2004 lailla "silmiinpistävien uskonnollisten symboleiden käytön maan julkisissa laitoksissa ja kouluissa". Alkuun eräät niin kutsutut "edistykselliset" pitivät tätä keinoa taantumuksellisena ja muslimitaustaisiin maahanmuuttajiin kohdistuviin ennakkoluuloihin pohjautuvana. Sitä se ei ollut. Sitä vastoin sen pohjimmainen tarkoitus oli antaa kaikille kansallisuudesta, rodusta, kulttuurista tai uskonnosta riippumatta samat mahdollisuudet elää ja työskennellä Ranskassa vapauteen ja lakien noudattamiseen perustuvassa ympäristössä, joka antaa mahdollisuuden jatkaa kaikkien niiden uskomusten ja tapojen harjoittamista, jotka ovat sopusoinnussa voimassaolevien lakien kanssa. Tämä merkitsee tietenkin lakien kanssa yhteensopimattomista asioista luopumista samalla tavoin kuin kristilliset kirkot joutuivat menneisyydessä menettelemään sopeutuakseen avoimeen yhteiskuntamalliin. Mikäli demokratian katsotaan merkinneen valtaisaa edistysaskelta suhteessa aiempiin itsevaltaisiin ja totalitaarisiin hallintomuotoihin, on vaikea ymmärtää, miksi tämä koskisi vain demokratian kannattajia. Samoin on vaikea ymmärtää, miksi demokratiat kulttuurien täydelliseen samanarvoisuuteen perustuvan harhakäsityksen nimissä sallivat omassa piirissään epädemokraattisia saarekkaita ja tapoja, jotka ovat ristiriidassa vapauden ja tasa-arvon perusperiaatteiden kanssa.

Niillä, jotka puolustavat monikultturismia ja yhteisöllisyyttä, on historiankirjoituksen vääräksi osoittama staattinen ja essentialistinen käsitys kulttuureista. Myös kulttuurit kehittyvät samaan tahtiin kuin tiede sekä nykymaailmassa yhä kasvamassa oleva ajatusten ja ideoiden vaihto etenevät. Pikkuhiljaa ne muuntavat vakaumuksia, käytäntöjä, uskomuksia, taikauskoisia käsityksiä, arvoja ja pinttyneitä ajattelutapoja. Nykyaikaisella muslimilla, joka on kotoisin vaikkapa Libanonista tai Kairosta, on hyvin vähän yhteistä niiden darfurilaisten fundamentalistimuslimien kanssa, jotka tuhoavat kyliä maan tasalle ja murhapolttavat kokonaisia perheitä niiden pakanallisuuden vuoksi. Olisi yhtä absurdia sisällyttää edelliset saman kulttuurisen käyttäytymismallin alle kuin pitää samanlaisina nykypäivän yleisesti ottaen suvaitsevaisia, demokratiaan sitoutuneita avoimissa yhteiskunnissa eläviä katolilaisia ja keskiaikaisia inkvisiittoreita tai ristiretkeläisiä, jotka kiduttivat ja murhasivat ristin nimissä, vain sen vuoksi, että kaikki he ovat kristittyjä. Mikäli demokraattiset maat haluavat millään tavalla edesauttaa islamia käymään läpi saman prosessin, joka on mahdollistanut katolisen kirkon sopeutumisen demokratiaan, huonoin mahdollinen asia, jota voidaan tehdä, on luopua saavutetuista päämääristä kuten valtion maallistumisesta ja tasa-arvosta vain, jottei vaikutettaisi etnosentrisiltä tai ennakkoluuloisilta. Siinä, ettei anna myötä vapauden ja ihmisoikeuksien puolustamisessa, ei ole minkäänlaista etnosentrismiä, ainoastaan universalismia ja pluralismia puhtaimmillaan.

Ranskan käyttämä järjestelmä vaikuttaa mielestäni selkeämmältä ja tehokkaammalta kuin Yhdistyneissä kuningaskunnissa käytetty järjestelmä, jossa kouluille ja oppilaitoksille on annettu päätäntävalta islamilaisen huivin sallimisesta ja kieltämisestä koulussa. Tätä päätäntävaltaa voidaan kuitenkin käyttää vain oppilaiden suhteen. Brittiläisen oikeusistuimen viimevuotisen päätöksen nojalla naisopettajat eivät saa pitää oppitunteja hunnutettuina tai peitettyinä. Päätös annettiin sen jälkeen, kun eräs naisopettaja oli astunut luokan eteen päästä varpaisiin ulottuvaan telttamaiseen vaatekappaleeseen, niqabiin, sullottuna. Eikö olekin absurdia, että opettajilta kielletään jotain mikä sallitaan oppilaille tai päinvastoin?

Tämänaamuisissa lehtikuvissa kahdeksanvuotias marokkolaistyttö Shaima hymyilee onnellisena suurine silmineen, koska voi mennä kouluun huivi päässään. Huivin, jota kunnon uskovaiset pitävät aina päässään, niin kuin isoäiti on opettanut. Tuleeko hän olemaan kuitenkaan yhtä onnellinen, kun on nyt muuttunut poikkeukseksi säännöistä koulussaan? Luulenpa, että Katalonian Generalitetin hyvät ihmiset ovat tuominneet hänet tulemaan onnettomaksi.



Mikäli Vargas Llosan tekstit aiheesta kiinnostavat enemmänkin, niin ainakin täältä vaikuttaisi löytyvän vähän laajempi kirjoitus huiviasiasta vuodelta 2003: http://www.aulaintercultural.org/article.php3?id_article=487, jonka pääkohdat löytyvät puolestaan englanniksi käännettynä täältä: http://victoriapexelex.blogspot.com/2008/06/islamic-veil-by-mario-vargas-llosa.html.

Suomen tiedotusvälineissä en ole huomannut mainittavan nobelpalkitun monikultturismia tai islamia koskevia mielipiteitä, mutta muista Pohjoismaista ainakin Tanskassa Jyllands Posten on uutisoinut asiasta.

[acc]

Mario Vargas Llosa kirjoitti:

Monikultturismi lähtee siitä virheellisestä olettamuksesta – jota on vastustettava empimättä –  että kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä ja kunnioitettavia vain siitä syystä, että ne ovat olemassa. Tämä ei pidä paikkaansa. On olemassa kulttuureita, jota ovat kehittyneempiä ja modernimpia kuin toiset.

Aivan oikein. - Heti tuli mieleen kulttuuri, jonka erästä keskeistä, tosin jo historiaan jäänyttä, piirrettä tuskin edes mokuttajatkaan hyväksyisivät.  Tarkoitan kannibalismia. Sitä harjoittivat maorit vielä 1800-luvulla. He pitivät tapaa täysin luonnollisena ja nauroivat eurooppalaisille kauhistelijoille. Syötävät olivat surmansa saaneita tai vangiksi jääneitä vihollisia. Viimemainittuja saatettiin pitää ruokavarastona hengissä kuin karjaa, joka odotti teurastusta.

Johtopäätös. Kaikkien kulttuurien kaikkia piirteitä ei tarvitse hyväksyä.
   
http://www.heretical.com/cannibal/nzealand.html
http://www.nzherald.co.nz/maori/news/article.cfm?c_id=252&objectid=10462390
http://www.stuff.co.nz/archived-stuff-sections/archived-national-sections/korero/565552

[aprelina]

Kiitos paljon käännösurakasta Samuli

"Mario Vargas Llosa sanoo vastustavansa poliittista ja uskonnollista fundamentalismia ja kannattavansa moniarvoisuutta. Hänen mukaansa älyköt usein pettyvät siihen, että demokratia on epätäydellistä ja alkavat siksi tavoitella täydellisiä utopioita yhteiskunnassa, mikä pyrkimys on hänestä tuottanut hirvittävää sortoa ja väkivaltaa. Hän pitää yksilönvapautta ja taloudellista vapautta parempana keinona kuin keskitettyä vallankäyttöä. Vargas Llosan mielestä valta turmelee ihanteet ja vain avoimuus politiikassa ja taloudessa voi murtaa etuoikeudet." wikipedia

Pätee täysin Suomalaiseen poliittiseen eliittiin ja idealistisiin maailmanparantajiin tuo täydellisen utopian tavoittelu. Muutamaa poikkeustapausta lukuunottamatta suomalaiset älyköt vaikenevat julkisuudessa. Pelkuruutta? Selkärangattomuutta? Miksi he ovat hiljaa, missä he ovat?

[törö]

Monikulttuuri ei toimi jos mukaan otetaan fanaattisen monokulttuurista jengiä. Sen tajuaa jokainen vähänkin järkeä käyttävä ilman kuuluisan kirjailijan apuakin, mutta jonkun vähän ylipistoa käyneen pilipaliälykön silmät tuo kolumni voi toki avata.

[aprelina]

Monikulttuuri ei toimi jos mukaan otetaan fanaattisen monokulttuurista jengiä. Sen tajuaa jokainen vähänkin järkeä käyttävä ilman kuuluisan kirjailijan apuakin, mutta jonkun vähän ylipistoa käyneen pilipaliälykön silmät tuo kolumni voi toki avata.

Fanaattinen monikultturisti ei tajua mitään vaikka olisi yliopistot ja elämänkoulut käynyt, esimerkkinä vaikkapa Halonen ja Thors. Thors on kyllä liero, mutta Halonen julistaisi kaulaa myöten maahan kaivettuna kivien sinkoillessa solidarisuutta, ihmisoikeuksia ja kansojen tasavertaisuutta.