Pohdintoja Mediasta 1.

[PMH]

Tänään postiluukusta pudonneneen Kotiliesi-lehden pääkirjoitus;

ROPOJA KIPOSSA
Ajelen usein autolla Sörnäistenrantatietä, läpi teollisuusalueen ja epämääräisen joutomaan, josta pian rakennetaan uusi ja uljas kaupunginosa. Vielä Kalasatama ei ole Helsingin paraatipaikkoja, ei tosiaankaan. Yksi alueen maamerkkejä on kuuluisa romaniyhteisön asuttama talo, jonka graffittien koristama kirjava julkisivu loistaa kauas. Usein iltahämärissä katua vaeltaaa romaniporukoita, naisia nyytteineen ja pitkine hameineen, paluumatkalla "kotiin".

Kerjäläisten ilmestyminen Helsingin katukuvaan on niin uusi ilmiö, että moni ei selvästikään tiedä, mitä ajatella? En minäkään. On hämmentävää nähdä nainen kyyristyneenä polvirukousasentoon Mannerheimintien kulmassa, keskellä vilkasta katukäytävää.

ON SELVÄÄ, ettei heidän elämänsä parane kippoon heitetyillä roposilla. Mietin aina, kenen tahdosta nainen istuu siinä kadunkulmassa koko pitkän päivän? Päätyvätkö kolikot ollenkaan hänen taskuunsa, vai käytetäänkö hänen säälittävää olemustaan törkeästi hyväksi? Näen nuoren tytön kyykkivän pahvinpalasella ja keräilevän hameenliepeitä ympärilleen lämmönlähteeksi. Hänen ikäisensä pitäisi vielä olla koulussa, mutta sellainen tulevaisuuden näky tuskin kangastelee hänen silmistään.

Kerjääminen ei ehkä ole asian ydin, mutta näkyvä seuraus se on. Viime aikoina puuhattu kerjäämiskielto ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa, joka on syvempi köyhyyden, syrjäytymisen ja totaalisen näköalattomuuden kehä.

MITEN SITTEN maasta toiseen kierteleviä romaneja sitten pitäisi auttaa? Siitä koko Eurooppa tuntuu olevan yhtä ymmällään. Vapaa liikkuvuus on EU-kansalaisten oikeus, olipa taskussa sitten rahaa tai ei. Köyhyys ei ole rikos, ja köyhiä ovat monet muutkin kuin rajojen yli liikuskelevat romanit.

Monenlaista rikollisuutta irtolaisiin kuitenkin liittyy, näpistelystä, aina järjestäytyneenseen rikollisuuteen, jopa ihmiskauppaan. Joku roti näihin ongelmiin pitäisi löytyä, ja se vaatisi yhtenäistä eurooppalaista näkemystä. Sitä tuskin lähiaikoina löytyy, sillä eri maat suhtautuvat romanisiirtolaisiin kovin eri tavoin, ja viime aikoina monet yhä kylmemmin.

Korvamerkitty raha romanien auttamiseksi on kaunis ajatus, mutta mahtaako talousvaikeuksien vaivaamasta Euroopasta löytyä riittävää tahtoa ja yhtenäisyyttä siihen? Sitä odotellessa romaninaiset jatkavat vaeltamistaan Kalasatamassa, tai jossakin muualla, eilen, tänään ja varmaan huomennakin.

[email protected]

Ja saman aviisin kolumni (s.25) jossa Joensuussa asuva kirjalija Tuula-Liina Varis pohdiskelee lähimmäisyyttä.

LÄHIMMÄISYYS HUKASSA?

Juuri kun pääsimme hurraamaan Suomelle maailman parhaana maana, tuli kylmää vettä niskaan. Hyväntekeväisyystutkimuksessa sijoituimme vasta 45.sijalle, monien köyhien maiden, kuten Sri Lankan, Guyanan, Liberian ja Turkmenistanin jälkeen.

Brittiläisen Charities Aid -säätiön tutkimus tehtiin 153 maassa, ja se kattaa 95% maailman väestöstä. Auttamisindeksillä mitattiin halukkuutta rahan antamiseen, ajankäyttöön vapaaehtoistyössä ja tuntemattoman ihmisen auttamiseen. Pohjoismaat eivät listalla loista; mekin jaoimme 45.sijamme Ruotsin kanssa. Monilla muilla  rikkailla mailla on kuitenkin pitkät hyväntekeväisyyden perinteet. Niitä ovat muiden muassa listan kärkeen nousseet Australia ja Uusi-seelanti sekä Kanada ja Irlanti.

"Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostakaan" sanoo sananlasku. Tutkimus vahvisti kansanviisautta: tyytyväinen ihminen on valmis myös jakamaan, vaikka vähästään. Varakkuus ei välttämättä auttamishalua lisää.

Onko meiltä, globaalisti katsottuna, rikkailta Suomalaisilta, lähinmäisyys hukassa?

Ei uskoisi. Kerätäänhän meillä miljoonatolkulla rahaa erilaisten kansainvälisten ja kotimaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen projekteihin. Minäkin panen roposeni säännölisesti seitsemän järjestön tilille, enkä varmasti ole harvinaisuus tässä maassa.

Tuhannet ihmiset käyttävät aikaansa vapaaehtoistyöhön kirpputoreilla, ruoka-avun jakelussa, vanhusten ystävä toiminnassa, päihde-ja huumeongelmaisten auttajina ja vaikka missä.

Toisaalta sosiaalisen omatuntomme ääni tuntuu heikenneen samassa tahdissa kuin huono-osaisuus on lisääntynyt. Sekä näkyvä että piilevä rasismi ja maahanmuuttovastaisimman puolueen kasvava suosio todistavat tylyistä asenteista. Armottomammin suhtaudutaan romanikerjäläisiin, joiden köyhyys halutaan virallisesti kriminalisoida.

Masentavaa on lukea lehtien tekstiviestipalstoja, noita mielipideviemäreitä, jotka pursuavat kaunaa ja kateutta kanssaihmisiä kohtaan, anopista ministereihin, seinänaapurista somaleihin. "Rikas rikasta rakastaa ja köyhä köyhää vihaa" kirjoitti muuan runoilija ja oli harvinaisen oikeassa. Itsekkyyden kultuurissa tuntuu olevan erityisen sietämätöntä, että joku saisi ilmaiseksi jotakin, vaikka kuinka vähän ja vain sitä, mikä ei muille kelpaa. Vielä pahempaa vihaviestintää pursuaa niin sanottu sosiaalinen media internetissä.

Entisinä aikoina oli Helsingin parempien kaupunginosien kerrostaloasuntojen ovenpielissä usein kyltti: "Auttaa kirkon kautta". Sillä tiedotettiin pyytäjälle, ettei ovikelloa kannattanut soittaa. Kyltin taakse oli helppo suojautua, vaikka ei enempää olisi auttanut kuin pudottanut kolikon kolehtihaaviin pari kertaa vuodessa kirkossa käydessään.

Onko niin, että Suomen kaltaisessa hyvin järjestetyssä, jäykän byrokraattisesti hoidetussa maassa avustetaan mielellään indtituutioiden ja järjestöjen kautta? Vakiintunut, hyvämaineinen organisaatio tuntuu turvalliselta hyväntekeväisyyden kohteelta. Ainankin tietää, mihin raha menee. Ja juuri sen kontrollifriikki suomalainen haluaa tietää. Jos antaa lantin pummille, viinaan se kuitenkin menee vaikka pummi esittää että junalippuun äidin luokse. Päätyykö romanikerjäläiselle annettu kolikko kansainväliselle rikollisliigalle? Kun sitä ei voi tietää on parempi olla antamatta.

Ylipäätään almun antamisen tapainen henkilökohtainen kosketus toiseen ihmiseen on suomalaiselle kiusallinen. Teksiviesti marinoista päätellen kohteliaat feissaritkin Helsingin aseman tienoilla ärsyttävät, vaikka heidän järjestöään arvostaisikin.

Johtuuko huono sijoituksemme auttamisindeksissä tästä "Auttaa kirkon kautta" -asenteesta? Vai olemmeko perineet kylmäkiskoisuutemme kauempaa? Nimittäin siltä kansakoulun opetustaulusta tutulta muinoiselta mieheltä, joka nähtyään lastun laineilla lähti kirves kourassa katsomaan virran yläjuoksulle kuka sinne on tullut? Ei auttaakseen talkoohengessä tulokasta torpan rakennuksessa vaan ajaakseen hänet huuthelkkariin

Jos nyt ylipäätään joku jaksoi lukea tänne saakka, niin tarkastellaampa kenelle KOTILIESI-niminen aviisi on kohdistettu.

s.5. Pääkirjoitus
s.15 Aitiopaikka, Taiteilija Maaria Wirkkala, näyttelyt, elokuvat,televisio,teatteri,jne.
s.20 "joskus humahdan yksinäisyyteen" Sopraano Soile Isokoski
.
.
.
s.76. "Ahventen ja ihmisten kalastaja" - kävelyllä arkkipiispa Kari Mäkisen kanssa.

Sisällysluettelosta, näin maallikkona, uskoisin kohderyhmän olevan keski-ikäiset, hyvin toimeentulevat rouvashenkilöt. Aviisi tarjoaa Askartelua ja kodihoitoa, Ruokaa, Muotia ja terveyttä, analyysiä ihmisistä ja ilmiöistä. Ja armotonta aivopesua monikulttuurin puolesta, negatiiviset seuraukset tyystin vaieten.

[Jane Doe]

Mielenkiintoinen ketju ja ehdottoman tarpeellinen. Olen joskus suunnitellut postaavani tänne irrallisia pikku "helmiä", joita akk...naistenlehdistä olen bongaillut, koska joidenkin niiden rinnalla viereisen sivun ripsivärimainoskin on laadukasta ja puolueetonta journalismia. Valitettavasti en voi kuitenkaan skannata tänne Olivia-lehdessä ollutta Kalasataman rikkausleirissä kuvattua  mukamas tiedostavaa ja ajatuksia herättävää muotikuvasarjaa, koska lehti lensi tiedostavasti paperinkeräysastiaan hyvin vikkelästi.

Brittiläisen Charities Aid -säätiön tutkimus tehtiin 153 maassa, ja se kattaa 95% maailman väestöstä.

Kiljun pöhöttämät aivoni eivät nyt oikein ymmärrä tai sitten asia on ilmaistu hieman harhaanjohtavasti.

[gloaming]

Ymmärtääkseni paitsi että "autan kirkon kautta" autan myös veroilmoituksen kautta. Jos jossain muussa maassa on sosiaalisten ongelmien hoitoon jokin muu järjestely tai ei järjestelyä ollenkaan, asia ei ole minun ongelmani, vaan ko. maiden kansalaisten ongelma, jos he niin kokevat. Tästä asetelmasta ei synny oikeutta viedä sosiaalisia ongelmia rajojen yli niihin maihin, joissa niitä on yrittetty ratkaista, eikä näissä maissa synny velvollisuutta allokoida minkäänlaisia resursseja kyseisten ongelmien ratkaisemiseen.

[Miniluv]

Pienille ja isommillekin helmille voi avata ketjut uutisalueelle. Ei mielellään kokoelmaketjuja.