2010-10-18 HS: Uuteen uskoon

[skrabb]

Uuteen uskoon
Suomessa on kymmeniä uskonnollisia yhdyskuntia. Niistä ei vain erota vaan niihin myös liitytään. Kääntyneet kertovat, miten päätös on vaikuttanut elämään. Koonnut: Tiina Leinonen HS

Amira Svensk rukoilee viidesti päivässä. Rukousajat joustavat, kun koulu tai työ niin vaatii. Tänä maanantaina aamurukous oli kello 6.28.

Amira Svensk, 20, kääntyi helluntailaisesta muslimiksi viisi vuotta sitten.

'Kävin evankelisluterilaisen kirkon rippikoulun. Äitini tiesi, että etsin itseäni. Hän kehotti kuuntelemaan riparilla tarkasti. Minulla olikin suuret odotukset ja isoja kysymyksiä: jos syntimme on annettu anteeksi, mitä järkeä meidän on elää täällä? En saanut vastauksia, joten ripari oli pettymys.

Koska en ymmärtänyt oppia pyhästä kolminaisuudesta, voin henkisesti pahoin. En saanut oppiin selitystä, mutta silti siihen olisi vain pitänyt uskoa.

Etsin tietoa eri uskonnoista ja lainasin Koraanin kirjastosta. Sitä lukemalla löysin vastauksia ja sisäisen rauhan.

Ensiksi salasin uskon helluntalaiselta äidiltäni. Kun kello soi aamulla auringon sarastaessa, hiivin vessaan tekemään peseytymisrituaalin. Pesin kädet, suun, nenän, korvat, pään ja jalat. Palasin huoneeseeni, suljin oven ja suoritin aamurukouksen. Lähdin kotiovesta ilman huivia, mutta laitoin sen päähän jo varastossa.

Myöhemmin olen nauranut tuolloin minusta otetuille kuville: kuinka rumasti olin huivin sitonut!

Islamissa on paljon sääntöjä, mutta ei jokaista tarvitse ottaa kirjaimellisesti. En koe olevani huono muslimi, vaikka en pysykään kotona, kuten Koraani naisia kehottaa.

Tuskin olen paljoa muuttunut, sillä olen onnistunut pitämään samat kaverit kuin ennen islamiin palaamista. (Muslimit eivät puhu kääntymisestä.) Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Olen saanut myös paljon uusia ystäviä, siskoja, kuten me sanomme. Umma eli yhteisöllisyys on yksi niistä asioista, joita islamilaisuus on elämääni tuonut: tiedän viidestä kymmeneen siskoa, joille voin aina soittaa.

Kun näen kadulla muslimin, tervehdin häntä arabiaksi. Joidenkin kanssa jään juttelemaan. Eivät kristityt tervehdi toisiaan kaduilla.

Yhteisöllisyys on hillinnyt perfektionistista luonnettani. Saan ajatella, että olen vain yksi ihminen, eikä minun tarvitse itse osata ja jaksaa kaikkea.

Iltapäivät vietän moskeijassa ja suunnittelen islamilaisen yhdistyksen toimintaa, esimerkiksi siskojen ryhmän tapaamisia. Oikeastaan se ei poikkea entisestä elämästäni. Silloinkin olin aktiivinen poliittisissa nuorisojärjestöissä ja SPR:ssä."
...

http://www.hs.fi/verkkolehti/elama/artikkeli/Uuteen+uskoon/1135260966824

[Kari Kinnunen]

Onnellisia ovat henkisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Vai mites se meni?

[Tunkki]

Juuri niin se meni.

Kari ite suomessa vaihteeksi? Onko elo karua Evropan valtateillä?

[MW]

Hauska tappa Kari, jne.

Kun näen kadulla muslimin, tervehdin häntä arabiaksi. Joidenkin kanssa jään juttelemaan. Eivät kristityt tervehdi toisiaan kaduilla.

Aha, tämä onkin vähän niinkuin jengimeininkiä, "Bloods and Crips"? Arabiaksi? Tulee varmaan luonnostaan. Onko niillä salaisia käsimerkkejä myös? On se aikamoista, jos jokainen vastaantulija pitää tunnistaa omaksi tai muuksi, ja tervehtiä tarvittaessa? *tun rasistit.

[Ninni]

Kun näen kadulla muslimin, tervehdin häntä arabiaksi. Joidenkin kanssa jään juttelemaan. Eivät kristityt tervehdi toisiaan kaduilla.

Heh, tuo tuskin johtuu mistään uskonnollisista syistä 

[Kari Kinnunen]

Juuri niin se meni.

Kari ite suomessa vaihteeksi? Onko elo karua Evropan valtateillä?

Jo ollut jonkin aikaa kotona. Elo Euroopan valtateillä ei ole karua. Hiukan yksitotista, kenties.