2010-09-10 KS: Kolumni: Pakkoruotsista ei varaa luopua

[Iloveallpeople]

Ehkä tämä sopii tänne, koska kirjoittajan mielestä pakkoruotsikysymys ei ole kielipoliittinen.

Pakkoruotsista ei varaa luopua

Olen aina ja härkäpäisesti vastustanut pakkoruotsia. Olen aina ollut sitä mieltä, että etenkin täällä itärajan tuntumassa nuoria on turha kiusata mokomalla turhakkeella, vaan en ole enää. Tässä maailman ajassa meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta luopua kouluruotsista.

Miksi käänsin takkini? No hyvä. Minä selitän. Syy ei ole kielipoliittinen vaan poliittinen.

Tässä ajassa ja tässä Suomessa, missä muukalaisvastaisuus on yksi tärkeimmistä ihmisiä innostavista asioista, on täysin järjetöntä tukea ksenofobiaa alkamalla syrjiä myös suomalaisia.

Tässä ajassa me emme pysty keskustelemaan ruotsin kielestä ja sen asemasta ilman, että puheet ruokkivat väkisinkin kaikkein höyrypäisimpiä vaatimuksia yksikulttuurisesta Suomesta.

Jos me emme pysty elämään samannäköisten, -väristen ja -tapaisten suomalaisten kanssa, niin ketä me alamme syrjiä seuraavaksi? Vasenkätisiä? Yli 35-vuotiaita? Ruskeasilmäisiä?
* * *

Tästä olisi muuten turha vaahdota, mutta kun tähän ruotsinvastaiseen puheeseen tuntuvat innostuvan myös esimerkiksi vihreät, joita olen tottunut pitämään avarakatseisena ja monikulttuurisuutta arvostavana joukkona. Jos nämä modernit Etelä-Suomen kaupunkien asukkaatkin haluavat muuttaa virallista kielipolitiikkaamme, alamme olla varsin syvällä ahdasmielisyyden suossa.

Pakkoruotsin poistamista ei voi oikeasti perustella sillä, että se korvattaisiin venäjällä. Kuka rohkenee väittää, että murkut opiskelisivat ruotsia kymmenen kertaa vaikeampaa kieltä ikään kuin ilokseen?

Ja jos lukujärjestykseen tarvitaan muille tärkeille aineille tilaa, sitä sopii ottaa vaikka uskonnosta, jota esimerkiksi lukiossa opetetaan enemmän kuin biologiaa.
* * *

Lopetin aikoinani moottoripyörällä ajamisen, kun en tuntenut oloani enää kotoisaksi viisikymppisten isomahaisten pärinäpoikien osajoukossa.

Samaa kavahdan pakkoruotsin vastustamisessakin. Minäkö huutaisin persujen kanssa samassa tahdissa Suomea entistä yksikulttuurisemmaksi? Kiitos ei. Nej tack.

En voi väittää, että olisin tarvinnut ruotsia kovinkaan paljon sitten opiskeluaikojeni. Silloin piti tarttua useampaankin ruotsinkieliseen tenttikirjaan.

Suomenruotsalaiset ystäväni puhuvat mieluusti suomea, kun jostakin keskustelemme. Ja he puhuvat sitä huomattavasti paremmin kuin minä ruotsia.

Jossakin heidän on pitänyt suomensa oppia, eivätkä he käsitykseni mukaan ole pitäneet kamalaa meteliä pakkosuomesta. Pitäisikö meidän siis tasapuolisuuden nimissä vaatia, ettei suomenruotsalaisten enää tarvitsisi osata suomea?

Seppo Turunen

Kainuun Sanomat

[IDA]

Jälleen on pakko sanoa, että olisi järkevää palkata maahanmuuttajia nimenomaan lehtiin töihin. Juttujen taso nousisi rakettimaisesti.

Pakkoruotsin vastustaminen on siis vihaa jotain vähemmistöä kohtaan? Jutun kirjoittaja todennäköisesti suostuisi millaiseen mielettömyyteen tahansa, jotta häntä ei vain luultaisi vihaiseksi vaikka jutusta paistaa läpi, että hän suorastaan puhkuu hölmöä vihaa.

[Tunkki]

Nyt kyllä setä IDA syyllistyi aika puhtaaseen olkiukkoon.

[IDA]

Nyt kyllä setä IDA syyllistyi aika puhtaaseen olkiukkoon.

Niin aina. Taistelen argmentoinnin virheiden rajoittavaa valtaa vastaan

[Luotsi]

Toveri Seppo todistaa väkevästi Perussuomalaisia, tuota itsensä saatanan sotajoukkoa vastaan!

[Parasiittiö]

Pakkoruotsin maaginen vaikutus on siis suojamme uhkaavaa natsismia, rasismia ja fasismia vastaan. Jaaha. Pakkoruotsi on siis vapaamielisyyttä. Jaaha.

[elven archer]

En opettele kiinaa, joten syrjin siis kiinalaisia.  

Järjetön ajatus, mutta niinhän tuossakin kirjoituksessa pakkoruotsittajan "logiikka" menee. Eli se, mitä minä itselleni, ja vain itselleni, teen tai en tee, heidän mielestään syrjii jotain toista. En pelaa tai katso jalkapalloakaan, olen niin pahansuopa. Jos opettelisin hyväksi jalkapallotietäjäksi, jalkapallokulttuuri vahvistuisi. Voi poloisia jalkapallofaneja, kun eivät voi edes puhua jalkapallosta syvällisesti kanssani. Onko todellakin niin, että kun minä kehitän itseäni opettelemalla niitä asioita, jotka kiinnostavat minua tai jotka koen hyödyllisiksi, niin olenkin kamalan suvaitsematon kaikkia muita maailman asioita kohtaan? Pakkoruotsittajat pokkana vastaavat retoriseen kysymykseeni, että on.

Se on hupaisaa, koska minähän en kohdista mitään pakkoa tai painetta heitä kohtaan. Miten siis voin syrjiä heitä? He sen sijaan kohdistavat pakkoa ja painetta minua kohtaan pakottamalla minut tekemään sellaista, minkä koen hyödyttömänä ja vastenmielisenä. Minua loukkaa opetella meitä orjuuttaneen herrakansan kieltä pakotettuna. He siten syrjivät minua ja kaiken lisäksi solvaavat päälle.

Minulla ei ole heitä kohtaan mitään vaatimuksia, mutta heillä on minua kohtaan. Kuka tässä on suvaitsematon?

[Ernst]

Pakkoruotsin maaginen vaikutus on siis suojamme uhkaavaa natsismia, rasismia ja fasismia vastaan. Jaaha. Pakkoruotsi on siis vapaamielisyyttä. Jaaha.

Freudenthalin viitoittamalta tieltä piiruakaan poikkeamatta juuri noin!

[MW]

Mulla on ruskeat silmät, mutta muuten en tunnistanut oikein mitään tuosta kirjoituksesta.

Hyvä että lopetti moottoripyöräilyn, toivottavasti lopettaa autoilunkin. Tasapainottomia henkilöitä on liikenteessä aivan liikaa.

Raivo yllätti Eva Biaudet'n.

Se tuli niin ennalta-arvaamatta, kesken kaiken, tavallisena arkipäivänä.

Hän istui autossaan, ensimmäisenä jonossa, odottamassa valon vaihtumista vihreäksi, kun joukko skinejä astui edessä kulkevalle suojatielle. Ryhmä ei tehnyt mitään erityistä, vain maleksi ja piti kovaa melua, mutta silti heistä - ajelluista päistä, raskaista maihinnousukengistä ja hihamerkkien koristamista pilottitakeista - uhkui vihaa.

Evan mielessä vilahtivat hänen adoptiopoikansa Davidin kasvot. Pojan, jolle hän oli joutunut opettamaan, että skinejä nähdessä kannattaa siirtyä toiselle puolelle katua. Pojan, joka Evan yllätykseksi joutui kuuntelemaan kaduilla peräänsä huudeltuja haukkumasanoja ihonvärinsä vuoksi.

Tunnekuohu sai yleensä rauhallisen naisen toimimaan. Eva siirsi kätensä töötille ja painoi. Pitkään. Uudelleen ja uudelleen, hämmästelevistä katseista piittaamatta.

Edellinen siis julkaistu Anna-lehden numerossa 20/2010. Yllättäen nettilehdestä sitä ei enää löydy.

Seuraavassa numerossa: "Eva nosti kytkimen, ja painoi kaasua. Painoi, ja painoi, auton alle jääneiden kirkumisesta piittaamatta. Sillä Eva on hyvä ja ennakkoluuloton ihminen^(TM)"