2010-09-21 HS: Euroopan trendien aallonharjalla

[skrabb]

Euroopan trendien aallonharjalla
Ruotsin vaaleissa kiteytyy kaksi merkittävää eurooppalaista ilmiötä, kirjoittaa ulkomaantoimituksen esimies Heikki Aittokoski.
Heikki Aittokoski

HELSINGIN SANOMAT

Ruotsalaiset ovat tunnetusti trendikkäitä. Taas he ovat.

Ruotsalaiset ovat vaalituloksellaan kahden eurooppalaisen trendin aallonharjalla.

Trendi yksi: sosiaalidemokraatit ahdingossa.

Maltillinen vasemmisto on kärsinyt kirveleviä tappioita lähes kaikissa viime aikojen merkittävissä eurooppalaisissa vaaleissa.

Britannian työväenpuolueen pitkä valtakausi katkesi toukokuussa 2010, kun konservatiivien David Cameron vei puolueensa vaalivoittoon.

Saksassa liittokansleri Angela Merkel pudotti demarit hallituksesta syyskuussa 2009.

Hollanti kesäkuu 2010. Eurovaalit kesäkuu 2009. Ruotsi syyskuu 2010. Vasemmistolla menee huonosti.

Läntisen Euroopan poliittinen kartta lähes peittyy siniseen. Mikä hätkäyttävää, tämä tapahtuu talouskriisin jälkimainingeissa. Kriisin taas luulisi hyödyttäneen vasemmistoa, joka on perinteisesti "pienen ihmisen" asialla.

Selityksiä tappiokierteelle on etsitty: Perinteistä työväestöä ei enää ole. Holhoavaa hyvinvointivaltiota vierastetaan. Liika suvaitsevaisuus on liikaa.

Ranskalaissosialisti Manuel Valls oli musertavan itsekriittinen kesän 2009 eurovaalien jälkeen: "Me puhumme kuollutta kieltä."
[...]

Trendi kaksi: laitaoikeisto porskuttaa.
Ruotsidemokraattien vaalivoittoa ei voi väheksyä. Se on iso asia ruotsalaisittain.

Eurooppalaisittain Jimmie Åkessonissa ei ole mitään uutta. Länsi-Euroopassa alkaa olla pikemmin poikkeus, jos parlamentissa ei ole oikeistopopulistista puoluetta. Käyttövoimana on usein siirtolaisvastaisuus.

Puolueissa on aste-eroja, mutta lista on yhtä kaikki pitkä. Näin alkajaisiksi: Tanska, Norja, Hollanti, Italia, Ranska, Itävalta, Belgia, Sveitsi, Suomi.

Niputtaminen on vaikeaa. Joissakin maissa laitaoikeisto on yltänyt hallitukseen asti, toisissa tukipuolueeksi, useimmissa jäänyt räyhäoppositioon.

Yhteistä on se, että laitaoikeiston poliittinen painoarvo on ääniosuuksiaan suurempi.

Oikeistopopulistit pääsevät sanelemaan asialistaa. Isot puolueet – tai "vanhat puolueet", niin kuin perussuomalainen Timo Soini sanoisi – joutuvat reagoimaan.

Reagointi on tasapainolaji. Euroopan lähimenneisyys osoittaa, että on virhe yrittää vaieta laitaoikeisto kuoliaaksi – mutta vielä isompi virhe tuomita äänekkäästi, mestaroiden. 
[...]

Ruotsin vaaleista tuli heti mieleen Itävalta. Seurasin Itävaltaa työkseni vuosisadan vaihteessa, kun Jörg Haider nosti Vapauspuolueensa murskaavaan vaalivoittoon – ja hallitukseen.

Syntyi Euroopan-laajuinen metakka. Itävalta luokiteltiin lähes roistovaltioksi.

Seurasin Haideria vaalitaistelun aikana Linzissä, hallitusneuvotteluissa Wienissä ja kotitantereella Klagenfurtissa. Haider oli sporttinen ja sliipattu. Välkehtivä hymy, huolitellut kuteet. Aina sanavalmis.

Demonisoin häntä parhaani mukaan, ja niin teki koko muukin Eurooppa.

Se oli paha virhe. Haider oli politiikko, ei sen enempää.

http://www.hs.fi/verkkolehti/ulkomaat/artikkeli/Euroopan+trendien+aallonharjalla/1135260298670