Reijo Mäki, kirjat ja sanomiset

[Johannes Nieminen]

Reijo Mäen kirjoja lukeneena ei voi välttyä huomaamasta miehen asenteellisuutta. Mielestäni kirjallisuudessa pitääkin näkyä mielipiteet. Siitä pisteet Reijo Mäelle.

[jmk]

Mielestäni kirjallisuudessa pitääkin näkyä mielipiteet. Siitä pisteet Reijo Mäelle.

Vastaavasti suvaitsevainen lukija vetää Mäen tekstistä näkyvistä mielipiteistä herneet nekkuun, ja koska hän havaitsee asennetta josta ei pidä, hänen on pakko haukkua kirja kaikin muinkin tavoin lyttyyn. Lauseet ovat tönkköjä, teksti puisevaa, juoni ennalta-arvattava ja ennen kaikkea maailmankuva on iljettävän perussuomalainen.

Näin letkeästi kirjoittaa Vesa Saarinen arvostellessaan Mäen romaanin Hard Luck Cafe.

Jotenkin tuntuu, että jos vain kirjailijan asenne olisi ollut toinen (esimerkiksi raikkaan vihreä tai sykähdyttävän vasemmistolainen), olisi sama lukija pitänyt myös lauseita sujuvina, tekstiä rikkaana ja juonta hauskan yllätyksellisenä :-)

[IDA]

En voi kuin taivastella sitä, miten paljon tällaista roskaa ostetaan ja luetaan. Ehkä tällaista tekstiä lukee tavanmukaisemmin se Suomi, jonka maailmankuva perustuu iltapäivälehtiin ja yksinkertaisiin televisiosarjoihin.

Itse olen ollut siinä käsityksessä, että vihreät eivät nimenomaan lue Reijo Mäkeä. Hehän kuitenkin ovat ainoita, jotka muodostavat maailmankuvansa jenkkitelevision mukaisesti. Normaalit ihmiset tekevät sen kokemustensa perusteella.

[Mika]

Jotenkin tuntuu, että jos vain kirjailijan asenne olisi ollut toinen (esimerkiksi raikkaan vihreä tai sykähdyttävän vasemmistolainen), olisi sama lukija pitänyt myös lauseita sujuvina, tekstiä rikkaana ja juonta hauskan yllätyksellisenä :-)

Näinhän se menee. Mattiesko Hytönen kertoo muistelmakirjassaan Rinnanympärys 106 erään taistolaistaiteilijan (jonka nimeä en nyt muista) saaneen HS:n kulttuurisivuilla pari vuotta putkeen pelkkiä ylistäviä arvosteluja teoksistaan.  Mestariteosten sarja kuitenkin loppui, kun HS:n kulttuuritoimittajana työskennellyt Kirsikka Moring siirtyi toiselle osastolle, ja ko. taiteilijan arvosteluja pääsivät kirjoittamaan muutkin.  Moring on tiettävästi itsekin taistolainen ja ko. taiteilijan henkilökohtainen ystävä...    

[Ernst]

Reijo Mäen kirjoja lukeneena ei voi välttyä huomaamasta miehen asenteellisuutta. Mielestäni kirjallisuudessa pitääkin näkyä mielipiteet. Siitä pisteet Reijo Mäelle.

Reijo Mäen kirjassa Ehtookellot on luettavissa fiktio siitä, millainen on maahanmuuton raunioittama Turku joskus tulevaisuudessa.

Mäki on kunnon antimoku, mistä kiitos ja ylistys hänelle. On rohkaisevaa, että kirjallisuudessakin alkaa kuulua kritiikin ääniä.

[kertsu59]

Reijo Mäen kirjoja lukeneena ei voi välttyä huomaamasta miehen asenteellisuutta. Mielestäni kirjallisuudessa pitääkin näkyä mielipiteet. Siitä pisteet Reijo Mäelle.

Reijo Mäen kirjassa Ehtookellot on luettavissa fiktio siitä, millainen on maahanmuuton raunioittama Turku joskus tulevaisuudessa.

Mäki on kunnon antimoku, mistä kiitos ja ylistys hänelle. On rohkaisevaa, että kirjallisuudessakin alkaa kuulua kritiikin ääniä.

Täytyypä pistää hankintaan,tänks vinkistä

[Ernst]

Reijo Mäen kirjoja lukeneena ei voi välttyä huomaamasta miehen asenteellisuutta. Mielestäni kirjallisuudessa pitääkin näkyä mielipiteet. Siitä pisteet Reijo Mäelle.

Reijo Mäen kirjassa Ehtookellot on luettavissa fiktio siitä, millainen on maahanmuuton raunioittama Turku joskus tulevaisuudessa.

Mäki on kunnon antimoku, mistä kiitos ja ylistys hänelle. On rohkaisevaa, että kirjallisuudessakin alkaa kuulua kritiikin ääniä.

Täytyypä pistää hankintaan,tänks vinkistä

Ehtookellot sisältää muitakin kertomuksia.

Tatuoitu taivas -romaanissakin näkyy Euroopan tulevaisuuden hahmotelmia.

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kyborgeja+tuopissaReijo+M%C3%A4ki+vie+rikosj%C3%A4nn%C3%A4ri%C3%A4kohti+pessimistist%C3%A4+tieteisromaania/960903194

[pai]

Jotenkin tuntuu, että jos vain kirjailijan asenne olisi ollut toinen (esimerkiksi raikkaan vihreä tai sykähdyttävän vasemmistolainen), olisi sama lukija pitänyt myös lauseita sujuvina, tekstiä rikkaana ja juonta hauskan yllätyksellisenä :-)

Että oikein vaivalla tuollaisenkin blogimerkinnän kaivoit?

Sori vaan, mutta mun mielestä Reijo Mäki -dekkariproosa on tyylillisesti sysipaskaa kirjallisuutta - täysin riippumatta siitä, mitä mieltä Reijo Mäki on yhtään mistään maailman menoon liittyvästä asiasta. :-)

Sääliksi käy lähinnä kustannustoimittajaansa.

- vesa

[Äänestäjä]

Mielestäni kirjallisuudessa pitääkin näkyä mielipiteet. Siitä pisteet Reijo Mäelle.

Vastaavasti suvaitsevainen lukija vetää Mäen tekstistä näkyvistä mielipiteistä herneet nekkuun, ja koska hän havaitsee asennetta josta ei pidä, hänen on pakko haukkua kirja kaikin muinkin tavoin lyttyyn. Lauseet ovat tönkköjä, teksti puisevaa, juoni ennalta-arvattava ja ennen kaikkea maailmankuva on iljettävän perussuomalainen.

Näin letkeästi kirjoittaa Vesa Saarinen arvostellessaan Mäen romaanin Hard Luck Cafe.

Jotenkin tuntuu, että jos vain kirjailijan asenne olisi ollut toinen (esimerkiksi raikkaan vihreä tai sykähdyttävän vasemmistolainen), olisi sama lukija pitänyt myös lauseita sujuvina, tekstiä rikkaana ja juonta hauskan yllätyksellisenä :-)

En ole lukenut itse kirjaa, vaikka olen niin kenties ajatellut tekeväni.

Luettuani tuon arvostelun, kiinnostukseni heräsi sen verran, että tulen varmasti lukemaan kirjan.

Hieman huvitti arvostelussa seuraava:

Toki Mäen tarkoitus lienee myös ärsyttää, mutta tekisi sen edes siten, että ärsyyntyisi. Nyt maailma on niin mustavalkoinen, ettei siitä jaksa tämän kummemmin edes harmistua.

Jotenkin seuraavia lauseita lukiessa tulee kuitenkin mieleen, että ehkä mukana on ollut ainakin jonkun verran harmistumista:

...teksti oli paljon, paljon surkeampi kuin olin osannut pelätä. Voin melko vilpittömästi sanoa, etten ole näin paskaa kirjaa lukenut moneen vuoteen.

Ällöttävän yksisilmäistä.

Kirjan maailmankuva oli iljettävän perussuomalainen (sanan poliittisessa, ikävimmässä merkityksessä). Se oli ksenofobinen ja rasistinen

Mäen kirja on niin löyhähtävä lemahdus jostakin kaukaa menneisyydestä, ettei mitään rajaa.

En voi kuin taivastella sitä, miten paljon tällaista roskaa ostetaan ja luetaan.

PS. No lisätään vielä tuo viimeinen

mun mielestä Reijo Mäki -dekkariproosa on tyylillisesti sysipaskaa kirjallisuutta

PS2. En ole siis itse Mäkeä lukenut, mutta Vares-leffan nähneenä odotukset kirjallisesta tasosta eivät itsellä ole vielä kovin korkealla. Mutta kuten sanoin, tämä ketju viimeistään takasi sen, että pakkohan tuo on lukea ja itse ottaa selvää.  

[reino]

Keväisellä Turun reissulla lahjoitin Uudessa Apteekissa Reijo Mäelle Hommapinssin. Tämän jälkeen taoimme toisiamme kilpaa harteille ja hoimme kuorossa, että "Homma on kovassa nousussa!!1!"

Ei ole täyttä varmuutta, muistaako kumpikaan osapuoli tapahtuneesta jälkeenpäin yhtään mitään.

Hyviä kirjoja Mäellä kyllä.

[pai]

Jotenkin seuraavia lauseita lukiessa tulee kuitenkin mieleen, että ehkä mukana on ollut ainakin jonkun verran harmistumista:

Joo, oot ihan oikeassa: kyllä mua ihan vilpittömästi harmitti, että tuhlasin monta tuntia hyvää lukuaikaa Hard Luck Cafen kaltaiseen kuonaan.

Ja joo, lue se ihmeessä jos huonosti kirjoitettu kyberpunkdekkari kiinnostaa - ihan kirjallisen yleissivistyksen puolesta jos ei muuten.  :-)

[Itä ei nuku]

Jotenkin tuntuu, että jos vain kirjailijan asenne olisi ollut toinen (esimerkiksi raikkaan vihreä tai sykähdyttävän vasemmistolainen), olisi sama lukija pitänyt myös lauseita sujuvina, tekstiä rikkaana ja juonta hauskan yllätyksellisenä :-)

Näinhän se menee. Mattiesko Hytönen kertoo muistelmakirjassaan Rinnanympärys 106 erään taistolaistaiteilijan (jonka nimeä en nyt muista) saaneen HS:n kulttuurisivuilla pari vuotta putkeen pelkkiä ylistäviä arvosteluja teoksistaan.  Mestariteosten sarja kuitenkin loppui, kun HS:n kulttuuritoimittajana työskennellyt Kirsikka Moring siirtyi toiselle osastolle, ja ko. taiteilijan arvosteluja pääsivät kirjoittamaan muutkin.  Moring on tiettävästi itsekin taistolainen ja ko. taiteilijan henkilökohtainen ystävä...   

Kirsikka Moring, siinä vasta mielenkiintoinen nainen... Tapasin rouvan livenä keväällä. Minulle tarjoutui mahdollisuus päästä opastetulle kierrokselle Sanomataloon, Moring oli oppaamme ja kertoili toimittajanurastaan. Jossain välissä hän siirtyi ammatin huonoihin puoliin ("tässä työssä tarvitsee paksun nahan") ja sitten vuorossa oli omituinen tilitys siitä, kuinka Moring oli saanut "vihameiliä" kirjoitettuaan TV2:n maahanmuuttoillasta Kanavalla-palstalle. Hän oli selvästi järkyttynyt palautteesta ja totesi, että "tällainen pitää vain kestää", sillä "sehän on juuri näiden Halla-ahon vihalistojen tarkoitus".

Muuten Moringista jäi ihan sulava kuva, mutta olin kyllä purskahtaa nauruun, kun hän kieli sihahdellen purki tuntojaan. Tyydyin virnistelemään merkitsevästi.

[Heildegger]

Täytynee yhtyä Saarisen kirja-arvosteluun siinä määrin, että mielestäni Hard luck cafe todellakin oli varsin tylsä ja ennalta-arvattava tusinadekkari. Kirja tarttui aikanaan matkaan alennusmyynneistä luvatun monikulttuuridystopiamässäilyn takia, sekä siksi että oli jo pitkään ollut tarkoitus Mäen tuotantoon tutustua. Harmi sinänsä, aihepiiri kun on varsin hedelmällinen. Pitänee tosin antaa Mäelle vielä mahdollisuus vaikkapa mainitun Ehtookellojen muodossa, puhuvat että Vares-kirjojen taso melkoisesti vaihtelee.

Kiinnostaisi lukea muita teoksia jotka ammentavat samasta aihepiiristä. Tuleeko forumilaisilla suosituksia mieleen? Äkkiseltään en itse keksi muita kuin WP-klassikon Turnerin päiväkirjat, joka on alussa varsin mielenkiintoinen enemmän tai vähemmän jo toteutuneine profetioineen, loppua kohden kerronta kuitenkin hieman lässähtää. Joka tapauksessa pikaista kesälukemista janoaville suomenkielinen versio löytyy täältä: http://kansallissosialismi.org/turner/.

[Mika]

Täytynee yhtyä Saarisen kirja-arvosteluun siinä määrin, että mielestäni Hard luck cafe todellakin oli varsin tylsä ja ennalta-arvattava tusinadekkari.

Hard Luck Cafe ei tosiaan lukeudu Mäen parhaimpiin dekkareihin. Olen itse lukenut kaikki miehen teokset. Suosikkejani ovat satunnaisessa järjestyksessä mm. Enkelipölyä, Moukanpeli, Jäätynyt enkeli, Satakieli lauloi yöllä ja Huhtikuun tytöt.

[MustaLeski]

Täytynee yhtyä Saarisen kirja-arvosteluun siinä määrin, että mielestäni Hard luck cafe todellakin oli varsin tylsä ja ennalta-arvattava tusinadekkari.

Hard Luck Cafe ei tosiaan lukeudu Mäen parhaimpiin dekkareihin. Olen itse lukenut kaikki miehen teokset. Suosikkejani ovat satunnaisessa järjestyksessä mm. Enkelipölyä, Moukanpeli, Jäätynyt enkeli, Satakieli lauloi yöllä ja Huhtikuun tytöt.

Mielestäni HLC on Mäen huonoin dekkari. En suosittele tutustumaan Mäen tuotantoon tämän kirjan kautta. Vannoutuneena Mäki-lukijana teki tiukkaa tuo teos vaikka aihe itsessään olikin mielenkiintoinen.

[Johannes Nieminen]

Täytynee yhtyä Saarisen kirja-arvosteluun siinä määrin, että mielestäni Hard luck cafe todellakin oli varsin tylsä ja ennalta-arvattava tusinadekkari.

Hard Luck Cafe ei tosiaan lukeudu Mäen parhaimpiin dekkareihin. Olen itse lukenut kaikki miehen teokset. Suosikkejani ovat satunnaisessa järjestyksessä mm. Enkelipölyä, Moukanpeli, Jäätynyt enkeli, Satakieli lauloi yöllä ja Huhtikuun tytöt.

Mielestäni HLC on Mäen huonoin dekkari. En suosittele tutustumaan Mäen tuotantoon tämän kirjan kautta. Vannoutuneena Mäki-lukijana teki tiukkaa tuo teos vaikka aihe itsessään olikin mielenkiintoinen.

Joo, pakko olla samaa mieltä. Aihepiiri hyvä, mutta ei oikein onnistunut. Satakieli lauloi yöllä on kieltämättä yksi parhaimmista.

Jostain kumman syystä tunnen kirjallisuutta aika paljon. En oikein ymmärrä edellä mainittua haukkumista. Mäki kirjoittaa dekkareita, ja ne ovat erityyppistä kirjallisuutta kuin esimerkiksi meillä töissä oleva kategorisoimaton kaunokirjallisuus. Sieltä puolelta pidän Daniil Harmsia parhaimpana. Moni ns. "korkeatasoista kirjallisuutta" oleva kirja on tylsä. Valitettavaa, mutta totta. Kuitenkin sieltä löytyy myös mielestäni parhaimmat.

Dekkari on aina dekkari, ja mielestäni Mäki on niiden suhteen selkeästi keskitason yläpuolella. Jos verrataan suomalaista vaikka Nykäseen, niin ero on selkeä. Joensuu on ehkä parempi, sillä ainakin Harjunpää ja pahan pappi oli kirjana erittäin hyvä (alku tuntui sekavalta, mutta toisaalta nosti kiinnostusta).

Pakko tässä samassa yhteydessä sanoa, että moni hehkutettu opus on mielestäni täyttä paskaa. Eräs näistä on Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Mielenkiintoinen aihepiiri, mutta jos ei osaa kirjoittaa siten, että teksti tempaisee mukaansa, niin ei pitäisi kirjoittaa lainkaan. Ilmeisesti kirjaa on hehkutettu pelkästään aihepiirinsä takia?

[Mika]

Dekkari on aina dekkari, ja mielestäni Mäki on niiden suhteen selkeästi keskitason yläpuolella. Jos verrataan suomalaista vaikka Nykäseen, niin ero on selkeä. Joensuu on ehkä parempi, sillä ainakin Harjunpää ja pahan pappi oli kirjana erittäin hyvä (alku tuntui sekavalta, mutta toisaalta nosti kiinnostusta).

Makuasioitahan nämä ovat, mutta itse rankkaisin Mäen ykköseksi, Nykäsen kakkoseksi ja Totti Karpelan kolmoseksi.  Harmi, ettei Karpelan tuotanto ole laajempi: kirjat ovat laadukkaita dekkareita, joissa näkyy hyvin jenkkiperinteen (Chandler, Hammet, Spillane) vaikutus.

[Johannes Nieminen]

Dekkari on aina dekkari, ja mielestäni Mäki on niiden suhteen selkeästi keskitason yläpuolella. Jos verrataan suomalaista vaikka Nykäseen, niin ero on selkeä. Joensuu on ehkä parempi, sillä ainakin Harjunpää ja pahan pappi oli kirjana erittäin hyvä (alku tuntui sekavalta, mutta toisaalta nosti kiinnostusta).

Makuasioitahan nämä ovat, mutta itse rankkaisin Mäen ykköseksi, Nykäsen kakkoseksi ja Totti Karpelan kolmoseksi.  Harmi, ettei Karpelan tuotanto ole laajempi: kirjat ovat laadukkaita dekkareita, joissa näkyy hyvin jenkkiperinteen (Chandler, Hammet, Spillane) vaikutus.

Entäs esimerkiksi Ilkka Remes? Nykäsellä on muutama todella hyvä dekkari, mutta osa tuotannosta on mielestäni aika ala-arvoista, mutta ehkä nämä ovat makuasioita.

[MustaLeski]

Entäs esimerkiksi Ilkka Remes? Nykäsellä on muutama todella hyvä dekkari, mutta osa tuotannosta on mielestäni aika ala-arvoista, mutta ehkä nämä ovat makuasioita.

Totta tosiaan. Makuasioitahan nämä. Itse en pidä lainkaan Remeksestä. Seppo Jokisesta taas paljonkin, Mäen lisäksi.

[Mika]

Entäs esimerkiksi Ilkka Remes? Nykäsellä on muutama todella hyvä dekkari, mutta osa tuotannosta on mielestäni aika ala-arvoista, mutta ehkä nämä ovat makuasioita.

Remes yrittää kirjoittaa vähän turhan mahtipontisia kirjoja. Kirjat ovat pitkiä ja sekavia monien ja osin kummallisten juonenkäänteiden takia. Lisäksi kirjoihin on ympätty liikaa sivuhenkilöitä. Kirjat ovat myös suureellisia James Bond -tyyppisiä seikkailuja, joissa agentit reissaavat ympäri maailmaa milloin minkin megaongelman ratkaisemiseksi. Mulle riittää dekkarin tapahtumapaikaksi ihan hyvin vaikka Turun kaupunki...

EDIT: Seppo Jokinen on tosiaan myös ihan luettava kaveri, vaikka juoni ei kirjoissa yleensä kovin kummoinen olekaan.  Semmoinenkin dinosaurus kuin Mauri Sariola on muuten aikoinaan kirjoittanut myös aikamoisen pinon hyviä kirjoja. Siis niiden keskinkertaisten lisäksi.

[Tooheys]

Monista Mäen kirjoista huomaa selkeästi kirjoittajan nuivan asenteen mokutusta ja aktivisteja kohtaan, mikä on melko piristävää ja etekin harvinaista suomalaisten kirjailijoiden keskuudessa. Saadaanko mäestä seuraava poliittiseen ilmapiiriin vaikuttava kirjailija Heikki Turusen jälkeen, jää nähtäväksi.

Joensuu on ehkä parempi, sillä ainakin Harjunpää ja pahan pappi oli kirjana erittäin hyvä (alku tuntui sekavalta, mutta toisaalta nosti kiinnostusta).

Olen lukenut jos jonkinlaista splatter-gorea, mutta ainoa kirja joka on aiheuttanut fyysistä pahoinvointia, on juuri Harjunpää ja pahan pappi. Eli siinä mielessä se oli tuntemuksia herättävänä erittäin hyvä kirja.

[MustaLeski]

Tervetuloa syksyllä lomien jälleen jälleen aloittavaan dekkaripiriin, Murharyhmään.

Mikäs juttu tämä on?

[Mika]

Totti Karpela on tarjonnut seuraavaa kässäriä kustantajalleen, mutta tämä pitää kirjoja liian vanhanaikaisina, eikä julkaise.

Ooh-hoh. Minua Karpelan dekkareissa viehättää juuri se tietty vanhanaikaisuus. Tietysti sen ohella, että kirjat ovat muutenkin hyviä.

[korpisoturi]

Reijo Mäki, Seppo Jokinen, Mauri Sariola ym. (löytyy enemmänkin) ovat kirjoittaneet hyvin, selvällä järjellä, huumorilla ja ilman ismejä hyvää ja rentouttavaa luettavaa.

[Hessu]

Mäki, Sariola ja muut dekkarit eivät kelpaa suvaitsevaistolle. Liian rehellistä, suoraa jne. Vittumaisen suoraa, ihan kuin Halla-aho tai Mäki-Ketelä. Suora ja rehellinen puhe, kuka piru sitä kestää. Varsinkaan politbyroo.

[Mika]

Etenkin Sariolan ensimmäiset ovat vieläkin tosi upeita kokemuksia.

Voin suositella...

Ja taas rapisee miinuspisteitä.

Muuten olen sitä mieltä, että karma olisi lopetettava.

Ei noista pisteistä mitään stressiä kannata ottaa

Vaikka monet Sariolan kirjat ovat hyviä, koko tuotannossa kyllä ärsyttää melkoisesti äijän patavanhoillinen ajatusmaailma, jossa poliisijohto, upseerit, lakimiehet ja lääkärit luetaan sivistyneistöön, mutta kaikki muut ovat jokinlaista hanttiporukkaa. Sariolalalla on myös ärsyttävä tapa kikkailla erilaisilla latinankielisillä sutkauksilla, joita tämä "sivistyneistö" puheessan sujuvasti viljelee. Voisin kuvitella, että aika monet naislukijat suorastaan inhoavat Sarioalaa kirjojen sovinistisuuden takia.

No, tietysti pitää muistaa, että kirjat ovat aikansa lapsia ja Sariolan kirjat heijastelevat pitkälti sotien jälkeistä arvomaailmaa.  

[Ammadeus]

Oikein tahdo jaksaa lukea näitä.
Totuus on usein tarua ihmeellisempää,lueskelin tuossa Per"sahara"Andersonin elämästä kertovaa kirjaa"Sahara".
Jos olet lukenut,haluaisin kuulla mitä pidit?

[korpisoturi]

Mä olen lukenu Saharan, sekä muitakin legiooneissa (ranska, espanja ja mitä lie) olleiden tarinoita. Sinänsä mielenkiintoisia, mutta pistää vähän epäilemään liekö kaikki ihan tottakaan. Yleensä ne tyypit kehuu itseänsä pirusti, porukan kovimpia sotilaita. Vähän epäilyttää, näin vaan YK-faitteri pohjalta. 

[Ammadeus]

Minusta tämä saharan kertomus on aika karu,realistisen tuntuinen vailla mitään sankari sädekehää.
Totuuden tietää kuitenkin vain kertoja itse.

[korpisoturi]

Voi ollakkin!  En muista tarkkaan, sillä siitä on jo aikaa, kun luin sen Saharan. Mutta yleensä näissä kirjoissa haisee selvästi itsensä kehuminen.