Kaleva: Humanistista moneksi

[siviilitarkkailija]

onhan se vähän ikävää jos joutuu maisterille näyttämään missä on laikaisunlaikaisukoneen kaynnisstyskytkin ja minne likavesi ohjataan. Mutta älykkäämpi maisteri hiffaa tämän nopeammin kuin tyhmä maisteri. Eniten vituttaa kun häpeäyliopiston maisteri ei osaa suomea mikä hankaloittaa kommunikaatiota työympäristössä. Mutta hyväntuulinen maisteri on tässäkin edukseen erottuva.

International maisteri-papers MBA ....1500 $...ou jee.

[Suvaitsija]

Olen aivan samaa mieltä, että erittäin monella alalla sisäänottomäärät ovat täysin järjettömiä. Luotettavan tiedon mukaan ainakin ei-Helsingissä saattaa päästä täysin valmistautumatta pääsykokeisiin mitenkään sisään ainakin tilastotieteeseen ja teologiseen. Ei tässä ole mitään järkeä. Yliopiston pitäisi supistaa sisäänottomääriä ja nostaa rimaa tällaisissa tapauksissa täysin riippumatta siitä, onko tulijoita, ihan siitä syystä, että yliopiston pitäisi tarjota maamme korkein sivistys ja koulutus ja se kusee omaan naamaansa laahaamalla sisään ja mukana kaikenlaisia velttoja mitättömyyksiä.

Tässä on suurin ongelma. Ei ole mitään järkeä ottaa sisään epämotivoituneita opiskelijoita, jotka ahdistuvat ja masentuvat jo 40 opintopisteen suorittamisesta vuodessa. Jonkun pro gradun vääntäminen on useille ylitsepääsemätön urakka. Ei ongelma ole itse opiskelijat vaan se, että heitä ylipäätään otetaan sisään ja annetaan ymmärtää, että valmistumisen jälkeen saat korkeapalkkaisen suojatyöpaikan jostain turhuuksien tutkimuskeskuksesta. Sitten kun totuus (siis se, ettei kukaan oikeasti tee mitään opettelemillasi taidoilla) alkaa paljastua joskus ehkä neljännen vuoden tienoilla, niin alkaakin masennus eikä mikään maistu. Tämä vain sen takia, että vihreiden mielestä kaikkea pitää voida opiskella veronmaksajan laskuun. Koska sivistys, tai muuten taantumus.

[Jaakko Sivonen]

Humanistifobiaa potevat kirjoittajat voisivat muistaa, että esim. Jussi Halla-aho (kielitieteilijä) ja Sampo Terho (historioitsija) ovat humanisteja.

[Dharma]

Humanistifobiaa potevat kirjoittajat voisivat muistaa, että esim. Jussi Halla-aho (kielitieteilijä) ja Sampo Terho (historioitsija) ovat humanisteja.

Miten tämä legitimoi heikkotasoista ja ylimitoitettua humanististen alojen koulutusta Suomessa?

[siviilitarkkailija]

Halla-ahon ja Terhon erityinen ominaisuus joka erottaa heitä yleishumuksesta on se että herrat päättivät lakatata olemasta humanisteja. Humanistiveljeskunnan ikuiseksi vihaksi ja kauhistukseksi tekemisen filosofia veikin heidät mukanaan. Herroille ei riittänyt vasemmistovihreä oleminen ja puhuminen.

On myönnettävä että Hallahahon kirjallinen osaaminen ja artikulaatio ovat varsin hyvissä kantimissa, mistä voinemme kiittää peruskoulun äidinkielenopettajaa, äitiä tai geneettistä erityispiirrettä ihan ytä paljon kuin yliopiston humanististen tieteiden opettajaa/dosenttia. On kiva lukea tekstiä jota ei ole tehnyt luki- ja ajatushäiriöinen.

Sinänsä hassua miten nopeasti muutamalla mielipiteellä saa aikaan fobialeiman. Onneksi en ole fobiafoobinen.

[Jaakko Sivonen]

Halla-ahon ja Terhon erityinen ominaisuus joka erottaa heitä yleishumuksesta on se että herrat päättivät lakatata olemasta humanisteja.

Halla-aho on vielä viime vuosina ollut laatimassa ukraina-suomi -sanakirjaa. Terho julkaisi kirjan kuolemanrangaistuksen historiasta vuonna 2007, ja oletan hänen Suomen historian tuntemuksensa olleen hänelle hyödyksi myös MPKK:n tutkijana. Voisitko siis sanoa, että tarkkaan ottaen missä vaiheessa he "päättivät lakatata [sic] olemasta humanisteja"?

[sivullinen.]

Sampo Terhon, Jussi Halla-ahon, Timo Soinin, Timo Vihavaisen ynnä muiden vastaavien kriittisten äänten perustelut, lähestymistavat, analyysit yms. liikkuvat syvällä humanismin perinteessä.

Tai jos eivät perinteessä, ovat luoneet "uutta humanismia" eli olet oikeassa. Mutta miksi vain muutamat pystyvät saavuttamaan humanismillaan hyödyllisyyden tason, on iso kysymys. Miksi suuresta osasta humanistisen koulutuksen saaneita tulee vain - sanotaan nyt vaikka foorumin henkeen - pakolaisvastaanottokeskuksen virkailijoita? Ei yhteiskunnan asioita parantamaan pyrkiviä, vaan ministeriöissä luotujen olemassa olevan vallan säilyttämiseen tähtäävien aatteiden lammasmaisia - mutta laiskoja - toteuttajia. Juovat kahvia, välillä toistelevat ministeriöstä tulleita uusia toimintaohjeita ja illalla menevät kotiin todeten: tulipa taas päivän työt tehtyä.

Humanismin pitäisi olla sitä sykkivää ihmisyyttä; sitä elämisen paloa - ihmisenä olemista. Ei oman ajattelun lakkauttamista ja alistumista annettuihin ikuisiin totuuksiin; dogmeihin. Se on teokratiaa; humanismin vastakohtaa. Ihmisellä on vapaa tahto. Ihmisen pitäisi käyttää sitä. Humanististen tieteiden opinnot tuntuvat tuhoavan ne yhtä tehokkaasti kuin muutkin alat. Kuten tunnettu humanisti Thoreau sen aikanaan sanoi: Meillä on paljon filosofian tohtoreita, mutta vähän filosofeja. Ja se pätee yhä. Humanististen tieteiden tutkinnon suorittanut ansaitsee hyvin harvoin humanistin arvoa. Meidän tohtorimme sen voisi ansaita.

[JJohannes]

Olen aivan samaa mieltä, että erittäin monella alalla sisäänottomäärät ovat täysin järjettömiä. Luotettavan tiedon mukaan ainakin ei-Helsingissä saattaa päästä täysin valmistautumatta pääsykokeisiin mitenkään sisään ainakin tilastotieteeseen ja teologiseen. Ei tässä ole mitään järkeä. Yliopiston pitäisi supistaa sisäänottomääriä ja nostaa rimaa tällaisissa tapauksissa täysin riippumatta siitä, onko tulijoita, ihan siitä syystä, että yliopiston pitäisi tarjota maamme korkein sivistys ja koulutus ja se kusee omaan naamaansa laahaamalla sisään ja mukana kaikenlaisia velttoja mitättömyyksiä.

Sisäänottomääriä ei voi päättää sen perusteella, kuinka suosittu ala on. Teologiseen (joka ei ole varsinaisesti humanistinen tiede) ja tilastotieteeseen (joka ei ole humanistinen tiede) pääsee helposti siksi, että ihmisiä ei kiinnosta tilastotiede tai teologia. Sinne pääsee myös helposti siksi, että aloituspaikkoja kyseisillä aloilla on paljon, koska teologeille ja tilastotieteilijöille on paljon kysyntää työmarkkinoilla (no, teologien kysyntä on tietysti kirkon sanelemaa). Kehitysmaatutkimusta (Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä) opiskelemaan taas hakee vuosittain noin 300 ihmistä mutta silti siellä on aloituspaikkoja vain 10 koska on huomattu, että työmarkkinoilla ei ole tarvetta 300 kehitysmaatutkijalle vuosittain. Tässä kuviossa ei ole mitään järjetöntä.

Humanistisen tiedekunnan sisäänottomäärät eivät myöskään ole mitenkään aivan älyttömiä. Tietysti kokonaisopiskelijamäärältään se on esim. Helsingin yliopistossa isoimpia tiedekuntia mutta toisaalta erilaisia oppiaineita on paljon enemmän kuin muualla. Eniten opiskelijoita aloitti tänä syksynä englantilaisessa filologiassa joka on tiedekunnan kestosuosikki, 1326 hakijasta 78 onnekasta pääsi sisään. Kielet olivat muutenkin vahvoilla: ruotsi: 47, saksa: 40, ranska: 35, venäjä: 27, espanja: 15, italia: 13. Näistä ihmisistä moni työllistyy siis kääntäjiksi tai opettajiksi.

Kulttuurin ja historian parissa sisäänotto oli about seuraavanlaista: historia (suomenkielinen + ruotsinkielinen): 46, kotimainen kirjallisuus: 16, yleinen kielitiede: 15, taidehistoria: 14, yleinen kirjallisuustiede: 14, teoreettinen filosofia: 13, uskontotiede: 11, folkloristiikka: 10, kansatiede: 9, arkeologia: 9, estetiikka: 8, suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit: 6 sekä lopuksi Aasian tutkimus: 16 ja Afrikan ja Lähi-Idän tutkimus: 11. Latinaan ja roomalaiseen kirjallisuuteen valittiin myös 11 ja muutamiin muihin pikkuaineisiin pääsääntöisesti jotain 1 ja 10 väliltä. En oikein tiedä voiko noista aloituspaikoista kauheasti enää sahata pois jos halutaan, että em. aloja vielä tutkitaan Suomessa ja että niiden asiantuntijoita löytyy. Moni aloista kun siis hajautuu vielä itsensä sisällä kymmeniin tutkimusalueisiin joten esim. Afrikan ja Lähi-Idän tutkijoita tarvitaan useampia, jos tavoitteena on, että löytyy tuntemusta koko tuon alueen asioista.

Vertailun vuoksi valtsikan aloituspaikat oppialoittain: Taloustiede: 60, sosiologia: 36, viestintä: 30, sosiaalityö: 25, tilastotiede: 23, yhteiskuntapolitiikka: 22, poliittinen historia: 20, sosiaali- ja kulttuuriantropologia: 18, sosiaalipsykologia: 18, yleinen valtio-oppi (hallinto, politiikka, maailmanpolitiikka) 16+16+16, talous- ja sosiaalihistoria 15, käytännöllinen filosofia: 12, kehitysmaatutkimus: 10.

Erikoismaininnan ansaitsevat valtiotieteellisen maisteriohjelmat: MDP in intercultural encounters: 2, MDP in democracy and global transformations: 5 ja MDP in ethnic relations, cultural diversity and integration: 11.

Ja vielä matemaattis-luonnontieteellisen aloituspaikat: Matematiikka: 180 (+35 opettajaa), tilastotiede: 25, tietojenkäsittelytiede: 130, fysikaaliset tieteet: 150 (+25 opettajaa), kemia: 125 (+15 opettajaa), geologia: 26, maantiede: 50-55.

[JJohannes]

^Ja mihinkään supistuksiin sen paremmin yliopistot kuin AMK:kaan eivät vapaaehtoisesti suostu, koska rahoitus on kiinni koulutettavien määrästä.

Tässä on tietysti se ratkaiseva ero, että AMK:ssa rahoitus on kiinni aloittavien opiskelijoiden määrästä, yliopistossa valmistuvien. Yliopistot kyllä itse mielellään rajoittaisivat opiskelijamääriä koska siten ne saisivat karsittua joukosta pois opiskelijat, jotka kuluttavat resursseja opetuksessa mutta eivät kuitenkaan koskaan valmistu ja siten tuo yliopistolle valtion tukea.

[Sour-One]

Suomessa pitäisi oikeasti miettiä yliopistojen toimintaa. Meillä ei todellakaan ole varaa humanisteihin tai itikoiden homoerootttisen käyttäytymisen tutkijoihin.

[Turkulaine]

Humanistisen tiedekunnan sisäänottomäärät eivät myöskään ole mitenkään aivan älyttömiä.

En tiedä mihin perustat näkemyksen etteivät sisäänottomäärät ole älyttömiä. Jos katsotaan kieli- ja erityisesti kulttuuriaineista valmistuvien määrää, jotka joutuvat pitkäaikaistyöttömiksi, ovat kiintiöt todellakin älyttömiä.

Pelkästään yhden yliopiston sisäänottomäärien listaaminen ei muutenkaan ole mikään argumentti keskustelussa. Suomessa on monta yliopistoa jotka kaikki ottavat sisään ihmisiä aloille, joille ei tarvittaisi likipitäenkään niin paljoa tulijoita. Yliopistoissa ja erityisesti niiden humanistisissa tiedekunnissa on jo pitkään opiskellut liian keskinkertaisia oppilaita ja nykyään niitä alkaa olla jo sieltä Gaussin käyrän väärältä puolelta.

Liika kouluttaminen on monella tapaa huono asia. Jo mainittujen seikkojen lisäksi lahjakkaat ja hyödylliset yksilöt tietyiltä aloilta kärsivät siitä maineesta, jonka heikko aines koulutusalalle aiheuttaa.

[Haima]

Suomessa pitäisi oikeasti miettiä yliopistojen toimintaa. Meillä ei todellakaan ole varaa humanisteihin tai itikoiden homoerootttisen käyttäytymisen tutkijoihin.

No mieti. Esitä sen jälkeen jokin järkevä kannanotto; meillä ei ole varaa tyhjänlässyttäjiin.

[Dharma]

Suomessa pitäisi oikeasti miettiä yliopistojen toimintaa. Meillä ei todellakaan ole varaa humanisteihin tai itikoiden homoerootttisen käyttäytymisen tutkijoihin.

No mieti. Esitä sen jälkeen jokin järkevä kannanotto; meillä ei ole varaa tyhjänlässyttäjiin.

Suomessa on liikaa yliopistoja ja liikaa opiskelijoita yliopistoissa. Helppo homma korjata.

[Defiance]

Siks kävinkin lukion sijasta amiksen ennenkuin rupesin opiskelemaan humanistista alaa. Historia lienee Homma-approved-ala? Ainakin, jos suuntautuu Suomalian historiaan 

[Haima]

Siks kävinkin lukion sijasta amiksen ennenkuin rupesin opiskelemaan humanistista alaa. Historia lienee Homma-approved-ala? Ainakin, jos suuntautuu Suomalian historiaan 

Homma-approved? Protyypin esimerkki epäitsenäisestä ajattelusta; kannattaako paljon leuskuttaa suuta omalla oppimattomuudellaan...

[Defiance]

Siks kävinkin lukion sijasta amiksen ennenkuin rupesin opiskelemaan humanistista alaa. Historia lienee Homma-approved-ala? Ainakin, jos suuntautuu Suomalian historiaan 

Homma-approved? Protyypin esimerkki epäitsenäisestä ajattelusta; kannattaako paljon leuskuttaa suuta omalla oppimattomuudellaan...

Ja Protyypin esimerkki, miten luettua ei ymmärretä

[Enni]

Toivottavasti on moneksi!

No, omalla kohdallani ainakin uskon näin. Olen viidennen vuoden opiskelija humanistisessa tiedekunnassa, gradu työn alla ja tarkoitus se saada valmiiksi siten, että keväällä 2013 palautan sen lopullisesti. Tulisi valmistuttua ihan tavoiteajassa. Viestinnän ja markkinoinnin töitä on tullut tehtyä tähän saakka, ja niissä uskon myös jatkavani tulevaisuudessa. Pääaineeni on siis viestintä (tai tarkalleen sanottuna puheviestintä, itse en niin tuosta etuliitteestä välitä. Tähän saakka työllistäjiäni ovat olleet yksityisen sektorin yritykset, ja se onkin toiveeni. Sivuaineeni ovat kauppa- ja hallintotieteistä, mutta olen lukenut myös tiedotusoppia.

Paljon on varmasti kyllä siitä kiinni, mikä se humanistinen ala tarkalleen on, ja miten aktiivinen opiskelija/valmistunut on. Kuten joku täällä toteisikin, humanistiset alat pitävät sisällään aika laajan skaalan mahdollisia uravaihtoehtoja.

[Sour-One]

Siks kävinkin lukion sijasta amiksen ennenkuin rupesin opiskelemaan humanistista alaa. Historia lienee Homma-approved-ala? Ainakin, jos suuntautuu Suomalian historiaan 

Homma-approved? Protyypin esimerkki epäitsenäisestä ajattelusta; kannattaako paljon leuskuttaa suuta omalla oppimattomuudellaan...

Pata kattilaa soimaa...

[Haima]

Siks kävinkin lukion sijasta amiksen ennenkuin rupesin opiskelemaan humanistista alaa. Historia lienee Homma-approved-ala? Ainakin, jos suuntautuu Suomalian historiaan 

Homma-approved? Protyypin esimerkki epäitsenäisestä ajattelusta; kannattaako paljon leuskuttaa suuta omalla oppimattomuudellaan...

Pata kattilaa soimaa...

Ja väite perustuu seuraavan argumenttiin:......?

[JJohannes]

Humanistisen tiedekunnan sisäänottomäärät eivät myöskään ole mitenkään aivan älyttömiä.

En tiedä mihin perustat näkemyksen etteivät sisäänottomäärät ole älyttömiä. Jos katsotaan kieli- ja erityisesti kulttuuriaineista valmistuvien määrää, jotka joutuvat pitkäaikaistyöttömiksi, ovat kiintiöt todellakin älyttömiä.

Pelkästään yhden yliopiston sisäänottomäärien listaaminen ei muutenkaan ole mikään argumentti keskustelussa. Suomessa on monta yliopistoa jotka kaikki ottavat sisään ihmisiä aloille, joille ei tarvittaisi likipitäenkään niin paljoa tulijoita. Yliopistoissa ja erityisesti niiden humanistisissa tiedekunnissa on jo pitkään opiskellut liian keskinkertaisia oppilaita ja nykyään niitä alkaa olla jo sieltä Gaussin käyrän väärältä puolelta.

Olen tästä osittain samaa mieltä ja itseasiassa aiemmasta viestistä jäi pois se, että "oikeaa" humanismia on lähinnä vain Helsingissä (ja jonkin verran Turussa) ja siitä ei ole kauheasti varaa karsia. Tarkoitan siis sitä, että Helsingin yliopiston humanistisessa on paljon jo nyt todella ahtaalle ajettuja aloja joita ei opeteta tai tutkita missään muualla Suomessa ja mikäli näiltä aloilta leikataan lisää, loppuu tietynlainen tutkimus Suomesta kokonaan. Itseasiassa se loppuu maailmastakin, koska kulttuurin ja historian parissa parhaat tutkimukset tehdään yleensä kotimaasta tai jostain valtakulttuureista. Suomen historiaa ja kulttuuria ei tutkita Ruotsissa, Virossa tai Venäjällä, ainakaan samalla tavalla kuin täällä.

Toki muissakin yliopistoissa on humanistisia tiedekuntia mutta nämä ovat paljon pienempiä ja opettavat vain pientä palettia oppialoista eivätkä tuota juuri tutkimusta. Näitä voisi varmasti surutta ajaakin alas ja allekirjoitan kyllä sen täysin, että Suomessa korkeakoulutetaan aivan liikaa ihmisiä ylipäänsä vuosittain. Pahimpana ongelmana ovat varmasti juuri nuo pienet maakuntayliopistot, joissa keskitytään liialti opetukseen tutkimuksen sijaan ja oppialat ovat niitä sillä hetkellä mediaseksikkäimpiä juttuja tai muuten vaan varmoja opiskelijoidenhoukuttimia. Ja huonossa jamassa ovat muutkin tiedekunnat kuin humanistiset.

[Defiance]

Humanistisen tiedekunnan sisäänottomäärät eivät myöskään ole mitenkään aivan älyttömiä.

En tiedä mihin perustat näkemyksen etteivät sisäänottomäärät ole älyttömiä. Jos katsotaan kieli- ja erityisesti kulttuuriaineista valmistuvien määrää, jotka joutuvat pitkäaikaistyöttömiksi, ovat kiintiöt todellakin älyttömiä.

Pelkästään yhden yliopiston sisäänottomäärien listaaminen ei muutenkaan ole mikään argumentti keskustelussa. Suomessa on monta yliopistoa jotka kaikki ottavat sisään ihmisiä aloille, joille ei tarvittaisi likipitäenkään niin paljoa tulijoita. Yliopistoissa ja erityisesti niiden humanistisissa tiedekunnissa on jo pitkään opiskellut liian keskinkertaisia oppilaita ja nykyään niitä alkaa olla jo sieltä Gaussin käyrän väärältä puolelta.

Olen tästä osittain samaa mieltä ja itseasiassa aiemmasta viestistä jäi pois se, että "oikeaa" humanismia on lähinnä vain Helsingissä (ja jonkin verran Turussa) ja siitä ei ole kauheasti varaa karsia. Tarkoitan siis sitä, että Helsingin yliopiston humanistisessa on paljon jo nyt todella ahtaalle ajettuja aloja joita ei opeteta tai tutkita missään muualla Suomessa ja mikäli näiltä aloilta leikataan lisää, loppuu tietynlainen tutkimus Suomesta kokonaan. Itseasiassa se loppuu maailmastakin, koska kulttuurin ja historian parissa parhaat tutkimukset tehdään yleensä kotimaasta tai jostain valtakulttuureista. Suomen historiaa ja kulttuuria ei tutkita Ruotsissa, Virossa tai Venäjällä, ainakaan samalla tavalla kuin täällä.

Toki muissakin yliopistoissa on humanistisia tiedekuntia mutta nämä ovat paljon pienempiä ja opettavat vain pientä palettia oppialoista eivätkä tuota juuri tutkimusta. Näitä voisi varmasti surutta ajaakin alas ja allekirjoitan kyllä sen täysin, että Suomessa korkeakoulutetaan aivan liikaa ihmisiä ylipäänsä vuosittain. Pahimpana ongelmana ovat varmasti juuri nuo pienet maakuntayliopistot, joissa keskitytään liialti opetukseen tutkimuksen sijaan ja oppialat ovat niitä sillä hetkellä mediaseksikkäimpiä juttuja tai muuten vaan varmoja opiskelijoidenhoukuttimia. Ja huonossa jamassa ovat muutkin tiedekunnat kuin humanistiset.

Eikös nämä landeopistot ole kaikki suunnilleen samankokoisia? Turku ja Helsinki tietty erikseen. Opetusta voisi kyllä keskittää päähesaan. Saataisiin asuntojen hinnat viimein kohdilleen.

[Sour-One]

Humanistisen tiedekunnan sisäänottomäärät eivät myöskään ole mitenkään aivan älyttömiä.

En tiedä mihin perustat näkemyksen etteivät sisäänottomäärät ole älyttömiä. Jos katsotaan kieli- ja erityisesti kulttuuriaineista valmistuvien määrää, jotka joutuvat pitkäaikaistyöttömiksi, ovat kiintiöt todellakin älyttömiä.

Pelkästään yhden yliopiston sisäänottomäärien listaaminen ei muutenkaan ole mikään argumentti keskustelussa. Suomessa on monta yliopistoa jotka kaikki ottavat sisään ihmisiä aloille, joille ei tarvittaisi likipitäenkään niin paljoa tulijoita. Yliopistoissa ja erityisesti niiden humanistisissa tiedekunnissa on jo pitkään opiskellut liian keskinkertaisia oppilaita ja nykyään niitä alkaa olla jo sieltä Gaussin käyrän väärältä puolelta.

Olen tästä osittain samaa mieltä ja itseasiassa aiemmasta viestistä jäi pois se, että "oikeaa" humanismia on lähinnä vain Helsingissä (ja jonkin verran Turussa) ja siitä ei ole kauheasti varaa karsia. Tarkoitan siis sitä, että Helsingin yliopiston humanistisessa on paljon jo nyt todella ahtaalle ajettuja aloja joita ei opeteta tai tutkita missään muualla Suomessa ja mikäli näiltä aloilta leikataan lisää, loppuu tietynlainen tutkimus Suomesta kokonaan. Itseasiassa se loppuu maailmastakin, koska kulttuurin ja historian parissa parhaat tutkimukset tehdään yleensä kotimaasta tai jostain valtakulttuureista. Suomen historiaa ja kulttuuria ei tutkita Ruotsissa, Virossa tai Venäjällä, ainakaan samalla tavalla kuin täällä.

Toki muissakin yliopistoissa on humanistisia tiedekuntia mutta nämä ovat paljon pienempiä ja opettavat vain pientä palettia oppialoista eivätkä tuota juuri tutkimusta. Näitä voisi varmasti surutta ajaakin alas ja allekirjoitan kyllä sen täysin, että Suomessa korkeakoulutetaan aivan liikaa ihmisiä ylipäänsä vuosittain. Pahimpana ongelmana ovat varmasti juuri nuo pienet maakuntayliopistot, joissa keskitytään liialti opetukseen tutkimuksen sijaan ja oppialat ovat niitä sillä hetkellä mediaseksikkäimpiä juttuja tai muuten vaan varmoja opiskelijoidenhoukuttimia. Ja huonossa jamassa ovat muutkin tiedekunnat kuin humanistiset.

Millainen tutkimus jäisi pois?

[sivullinen.]

Jos olettaa aineiston puhtaaksi silloin kun se on läpeensä saastunutta niin päätyy lepikkoon.

Jos olettaa että assosiointi kertoo jostain muusta kuin assosioijasta, niin turvautuu niin projektiiviseen ajatteluun että muita ja/tai yhteiskuntaa analysoidessaan kommentoi oikeasti lähinnä omaa mieltään - muttei tajua tekevänsä niin.

Jos on liikaa naimisissa jonkin ideologian tai tavoitteen kanssa, saattaa olla sokea sille, että havainnot eivät tue kyseistä ideologiaa tai tavoitetta.

Jos hylkää matematiikan ja luonnontieteet niin ei voi saada aikaan juuri muuta kuin myyttejä ja tarinoita.

Hyvä. Kerroit muutaman tavan jotka aiheuttavat humanistisen "tieteen" alennustilan. Ne ovat mielestäni oikeita, mutta eivät silti syyllisiä. Aineistoa on vaikka miten paljon tarjolla - puhdasta ja likaista; mikä ohjaa valinnan likaiseen? Ideologisesti sokeutuneille on tuhanteen kertaan sanottu heidän sokeutensa, mutta he eivät välitä. Matematiikka voisi "todistaa" todellisesta aineistosta teorioiden pätevyyden, mutta keksitystä aineistosta niillä voidaan todistaa ihan mitä halutaan. Syyt ovat siis syvemmällä; nuo ovat vain seurauksia.

Yritän nyt kysyä, miksi näihin epäkohtiin ei puututa? Ei se ole useinkaan ongelma, jos menetelmä on vajavainen tai sisältää mahdollisia virhetekijöitä. Mutta jos virhetekijöitä ei oteta huomioon, vaan kuvitellaan ettei niitä ole, niin silloin tuloksena on kuvitelma. Totuus - joskin epätäydellinen ja puutteellinen sellainen - saavutetaan hyväksymällä menetelmien vajaavaisuus ja puutteet. Myyttikin on hyväksyttävä tulos, jos parempaa ole onnistuttu saamaan aikaan ja ymmärtää sen olevan myytti.

[Turkulaine]

Olen tästä osittain samaa mieltä ja itseasiassa aiemmasta viestistä jäi pois se, että "oikeaa" humanismia on lähinnä vain Helsingissä (ja jonkin verran Turussa) ja siitä ei ole kauheasti varaa karsia. Tarkoitan siis sitä, että Helsingin yliopiston humanistisessa on paljon jo nyt todella ahtaalle ajettuja aloja joita ei opeteta tai tutkita missään muualla Suomessa ja mikäli näiltä aloilta leikataan lisää, loppuu tietynlainen tutkimus Suomesta kokonaan.

Kiitos selvennyksestä, puhut asiaa. Minäkään en halua supistaa tutkimusta mistään muusta kuin ns. ideologis-poliittisesta puuhastelusta. Tutkimuksen ei tarvitse miellyttää jokaisen sivistymättömän yksilön käsitystä siitä mikä on hyödyllistä.

Sen sijaan kouluttaminen tutkimukselliseen alaan tulee mitoittaa siten, ettei hävikin jälkeen jää liikaa ja liian heikkotasoisia ihmisiä kisaamaan vähistä määrärahoista.

Ainakin koko rahoituskuvio on tällä hetkellä perverssi ja pitää muuttaa. Laitokset saavat rahaa suoritetuista kursseista ja tutkinnoista, jolloin suorastaan pakotetaan monet ulkopuolista rahoitusta nauttimattomat oppiaineet ottamaan sisään niin paljon opiskelijoita kuin mahdollista ja pyrkimään olla reputtamatta ketään. Nimenomaan pitäisi olla ottamatta sisään yhtäkään opiskelijaa sellaisena vuonna, jolloin kukaan hakijoista ei osoita kokeissa sekä lahjakkuutta että perehtyneisyyttä (=riittävää kiinnostusta jotta kirjat on kaluttu kunnolla) alaan. Mitään sisäänheittoaloja ei pidä olla, joista saa jalan yliopiston oven väliin keskivertoylioppilastutkinnolla ilman valmistautumista pääsykokeeseen.

Mitä itse tutkimukseen tulee, niin se on todella halpa tapa kehittää henkistä kansallista pääomaa. Paljon loistavaakin tutkimusta tehdään parilla tonnilla kuussa (+sivukulut) ilman merkittäviä välinekuluja. Jokainen voi siitä laskea millaiseen tutkijoiden armeijaan meillä olisi varaa niillä sadoilla miljoonilla euroilla joita käytetään nyt afrikkalaisten elämyslomailuun Suomessa.

[sivullinen.]

Tieteellisen vapauden idea on aika pitkälle suojata tieteellistä työtä politisoitumiselta ja muilta vääristäviltä prosesseilta. Mutta semmoisessa tilanteessa jossa tieteellinen ympäristö on jo päässyt ihan läpeensä politisoitumaan - niin kuin Suomessa yhteiskunta- ja vähän humanististenkin tieteiden suhteen - niin tieteellinen vapaus takaa sen, että tilannetta ei voida ulkoa käsin korjata.

Loistavaa. Kerrankin keskustelu joka etenee ja tuo suuria oivalluksen tunteita. Olet aivan oikeassa. Tosin sanan politisoitumaan korvaisin sanalla aatteellistumaan. Nimittäin levittäisin teoriaasi myös humanististen tieteiden ulkopuolelle. En siksi, että se olisi aattellistuminen olisi siellä yhtä voimakasta, vaan siksi että minulla on sieltä kokemusta.

Luonnon tieteissä tutkijoiden vapaus on tietyn tutkimusohjelman rajoissa. Varsinaisen tutkimustyön ohjaukseen ulkopuoliset [freud.] eivät osallistu lainkaan. Tutkija saa siis vapaasti muodostaa käsityksiään, teorioitaan, valita aineistojaan ja menetelmiään. Mutta kuitenkin joku on viime vuosikymmeninä alkanut ohjata tutkimusta. Sanoisinko markkinoiden näkymätön käsi eli taloudelliset tekijät. Ensinnäkin tutkijoille tarjotaan mahdollisuuksia osallistua tieteellisiin konfferensseihin paratiisisaarilla - jos tutkimuspaperi hyväksytään konfferensin ohjelmaan. Tämä on erittäin suosittu menetelmä, ja on laajentunut tieteen ulkopuolelle erityisesti lääkäreiden "opintomatkojen" muodossa. Uudempia ja vielä ohjaavampi välineitä ovat tutkimusohjelmien lyhyys ja rahoituksen muuttuminen vaiheittaiseksi. Kun tutkija saa aina puolen vuoden määräaikaisen työsopimuksen, jonka uusimiseen liittyvät tekijät jätetään häilyviksi, ohjaa se jättämään mahdollisesti muita loukkaavat tutkimustulokset raportoimatta. Tutkimusohjelman lyhyt rahoitus taas ohjaa esimiesasemassa olevia vaatimaan samaa - eli "hyväksyttävää tutkimusta".

Humanistitutkijoiden vapaus on varmasti erillaista. Silti nimenomaan lyhyeksi ajaksi myönnetyt tutkimusrahat ovat kai siellä yksi merkittävimmistä ohjaavista tekijöistä - eli taloudelliset tekijät. Ulkopuolisesta olen saanut sen käsityksen, että hän ehdottaisi Neuvostoliiton ja sosialismin pyynteettömän ihannoinnin olevan yhä se merkittävin tekijä. Siihen en itse usko; tosin en tiedä. Miten se olisi voinut pysyä elossa, kun Neuvostoliitto on jo kuollut? Kukaan ei enää halua siihen samaistua, eikä enää ole hienoa sanoa olevansa kommunisti. Aatteen pitää aina jostain saada lähtövoimansa. Yliopisto ainoastaan pysty sen aatteen moninkertaistamaan. Tutkijoiden menestystä kun arvioi vertaispaine. Jos olet muiden mielestä hyvä, niin olet hyvä: sata tutkijaa, joista kaikki kehuvat toisiaan, ovat kaikki huippututkijoita. Mutta se aate, jota nämä sata kannatavat pitää tulla jostain. Mistä se nyt tulee? Poliitikoilta, eturyhmiltä, ammattiliitoilta ja suuryrityksiltä vai? Yhteiskuntatieteet ovat tietenkin kaikkein "tuottavin" lobbauksen kohde. Fysiikassa tutkijoilta ei voi ostaa mitään: uusi luonnonlaki ei löytyy sattumalta, eikä välttämättä miellytä "maksajaa". Yhteiskuntatieteet sitä vastoin luovat yhteiskunnan rakenteet - ehdottavat mitä instituutioita valtioon pitäisi perustaa.

Itsepäinen humanisti jossain kellarin nurkassa nälkäpalkalla on siten ainoa oikea humanisti. Hän on "pelistä" vapaa. Kellarissa se Halla-ahon menestyksen lähde on. Ei hänen geneettisessä ylivertaisuudessaan, alfa-urosmaisessa ruuminrakenteessaan, eikä edes suullisessa ulosannissa; vaan vapaassa itsenäisessä ajattelussa.

Kerääminen on usein vääristävää - joko siksi että aineistoa karsitaan, järjestellään, luokitellaan tms. (tarkoitushakuisen) harhaanjohtavilla tavoilla tai vaikka siksi että kysymyksenasettelu suoranaisesti estää saastumattoman aineiston saamisen.

Tämä vastaa kysymykseen miten; ei kysymykseen miksi. Jos ruvetaan kirjaamaan ylös kaikkia keinoja joilla tutkimuksia vääristellään, saadaan paksu kirja. Sen sijaan kysymykseen, miten menetelmästä saadaan ns. tieteellisesti hyväksyttävä, olisi kiinnostavaa saada vastaus. Lähteekö se liikkeelle tutkimusohjelman rahoittajista - ministeriöistä ja EU:sta, tutkimuksesta vastaavilta professoreilta vai jonkinlaisena outona vertaishyväksyntänä - jos niin, niin miten?

Elikkä, mistä aatteet tulevat yliopistoon?

[sivullinen.]

[...] oleellinen kysymys ei ole että mistä aattee tulevat vaan se, että millaiset prosessit niitä valikoivat, miten ja miksi.

Myös se mistä ne tulevat on oleellinen, mutta jatketaan valikoitumisen tutkiskelua, koska sinulla oli jälleen hyviä huomioita siitä. Jakaisin kohtasi kahdenlaisiin:

Sosiaalista me henkeä luoviin:

- ryhmäidentiteetin mahdollisuus
- torjuttavuuden vähyys
- mahdollisuus demonisoida vastustajia

Ja muihin joita en tässä jaoittele:

- nopeita voittoja tarjoava sovellettavuus
- ainakin näennäinen sisäinen todistettavuus
- huomioarvo + hyvä levittämismahdollisuus
- mahdollisuus kiinnittyä sopiviin meemiplekseihin ja levitä niiden kautta.

Keskityn me hengen tekijöihin. Miksi ne menestyvät nykyisissä yliopistoissa? Jos ajatellaan yleisesti, niin kaikilla asioilla on kaksi puolta. On oleminen ja ei-oleminen; on plusnapa ja miinusnapa; on jing ja jang. Molemmissa on hyviä puolia ja huonoja puolia. Silloin kysymys miksi jing eikä jang vaatii vastausta. Miksi suositaan "ryhmäidentiteettiä" sen vastakohdan "individualismin" - yksilöllisen identiteetin - kustannuksella? Ryhmätyö, yhteistyö eli yhdessä tekeminen tuottaa tietenkin yhdenlaisia hyviä tuloksia. Se tuo vahvan rintaman keskinkertaisuuksia. Yksin puurtaminen, "syrjäytyminen" eli erakkomainen kellaripähkäily tuottaa sekin hyviä tuloksia; mutta erillaisia. Se tuo kasan vaihtoehtoja, joista suurin osa on huonoja, mutta joukossa myös helmiä. Miksi yliopistoissa tällä hetkellä suositaan enemmän ensimmäistä toisen kustannuksella? Miksi maa on viljavaa niiden siemenille?

[sivullinen.]

^ Nyt et mielestäni enää onnistunut pääsemään syvemmälle asiassa vaan jäit toistamaan jo edellä esiintuomiasia ryhmäidentiteetin mahdollisuuksia; tosin ryhmätyöpakon nimellä. Se, kuten valintamekanismit ja vertaisarvioinnit, ovat vain järjestelmän sisäisiä aattellisuutta vahvistavia prosesseja, eivät niiden luojia. Jos vertaisryhmä elää aattessa X, niin se suosii aatetta X, ja siten X:ää kannattavien määrä lisääntyy. Jos se taas elää aattessa Y, se suosii aatetta Y, ja Y:tä kannattavien määrä lisääntyy. Mutta missä valinta X:än ja Y:n välillä alunperin on tehty?

Ulkopuolinen rahoitus on yksi tapa. Poliittinen päätös olisi toinen. Voisi myös kuvitella aatteen pystyvän elää ikuisesti itseruokkivana. Yliopistoissa kuitenkin väki - nimittäin opiskelijat - vaihtuvat varsin nopealla tahdilla, joten ulkopuolinen paine on jatkuvaa ja aatteen pitäminen elossa vaatii vahvaa ja jatkuvaa käännytystä. Vai elääkö tutkimustoiminta täysin erillään opetustoiminnasta? Ylipäätään miten ja missä vaiheessa vaihtoehtoiset aatteet ja tieteellinen vapaus pitäisi tulla eli tulisi toimivassa yliopistossa mukaan? Onhan ylin yliopistoissa suorittava arvo tohtori - "doctor" - joka tarkoittaa täysin opetettua - "indoctrinate" -koulukunnan opin eli aatteen mukaiseksi.

Itse uskoisin vapaiden ihmisten päätyvän vapaassa ajattelussa samana aikana suunnilleen samanlaisiin tai ainakin toistensa ymmärtämiin tuloksiin. Kutsuisin näin muodostettuja tuloksia ajan hengeksi - "zeitgeistiksi" - eli totuudeksi. Se on mielestäni tieteen päämäärä: selkeyttää ajan henki - ja kuten sanoin se tapahtuu itsestään, jos ihmisillä on vapaus. Tämä vapauden puutos voisi olla se, joka nyt häiritsee kehitystä. Ensinnäkin tutkijat on alistettu tiukasti johdon alaisiksi. Toiseksi tutkijat on alistettu tiukasti rahoituskehysten alaisiksi. Kolmanneksi menneen ajan juurtuneet käsitykset kahlitsevat tiedettä. Viimeinen tosin on aina kaikessa tieteessä läsnä ja mielestäni kuuluu asiaan. Jos uusi idea ei pysty voittamaan mitään esteitä tullakseen hyväksytyksi, syntyy liikaa uusia ideioita joilla ei ole mitään arvoa. Loppujen lopuksi uskon näiden syiden olevan vain tekosyitä. Vapautta ei voi kukaan sinulle antaa; se pitää itse ottaa. Tampereella - ja muissa yliopistoissa - on vain velliperseitä, jotka eivät uskalla tehdä mitään uutta ja siksi niissä ei synny mitään uutta. Loppujen lopuksi se on ihmisistä itsestään kiinni ja ihmisten omista asenteista.

[sivullinen.]

Tässä minun kirjoittamani yhteenveto käydystä tämä ketjun keskustelusta:

Mikä nykyisissä humanisteissä mättää?
http://huomista-kohden.blogit.kauppalehti.fi/blog/28690/mika-nykyisissa-humanisteissa-mattaa

Olen jo pitkään toivonut keskustelun etenevän yllä olevan koonnin kaltaisiin kokonaisuuksiin. Olen itse aiemmin yrittänyt itse jostain aiheesta sellaista tehdä, mutta keskustelu on ollut liian hajanaista ja ketju liian pitkä. En ole onnistunut. Nyt yritin taas ja ensimmäisen kerran sain jotain aikaan. En pidä tuotosta täydellisenä. Se ei onnistu kaikkia keskustelun luonteita ylläpitämään. En ole liian tarkasti siihen edes pyrkinyt; ennemmin vähän hyvää kuin paljon huonoa. Olen pyrkinyt luomaan objektiivisen - lukijan kannalta miellyttävän ja selkeästi etenevän kirjoituksen, en subjektiivista - kirjoittajien itsensä esiintuontia miellyttävää - kirjoitusta. Mielelläni kuulisin näkemyksiänne onko yhteenvedoista jotain iloa? Entä onnistuiko kirjoittamani yhteenveto tuomaan esiin keskustelun johtopäätökset?

Miksi te ylipäätään keskustelette täällä? Onko se vain tapa? Onko se itsensä ilmaisemisesta - omien mielipiteiden esiintuomisesta - saatu tyydytys? Onko se huutoa epätoivosta? Vai onko tavoitteeseen tähtäävää etsimistä; toisten näkemysten heijastelua omia vasten? Ja jos jotain etsitte, niin mitä?