2010-09-07 HS vieraskynä: Hei toimittaja, ketä kannatat?

[rähmis]

Journalistien pyhä tehtävä on paljastaa tietoja, aikomuksia, kätkettyjä asenteita. Journalisti tonkii poliittisia roskalaatikoita työkseen, mutta itsensä ja kollegoidensa kohdalla häneen iskee äkillinen kainous.

Toimittajat eivät grillaa toisiaan kätketyistä asenteista ja epäjohdonmukaisuuksista. Mediakritiikkiohjelmissa yksittäisiä toimittajia kiusataan varsin harvoin: yleensä kritiikin kohde on kanava tai lehti taikka yhtiö tai sen ylin johto. Journalisti ei aseta kyseenalaiseksi kollegansa luotettavuutta.

Käsi ylös, jos olette tavanneet sitoutumattoman valtamedian edustajan, politiikan ammattilaisen, joka kertoisi avoimesti poliittisen kantansa. Tunnemme joitakin tapauksia, koska he ovat olleet ehdokkaina vaaleissa.

Asia erikseen ovat tietysti puoluelehtien harvalukuiset toimittajat, joita säilytetään ahtaissa häkeissään kuin viimeisiä merinorsuja tai eksoottisia jyrsijöitä.

Tiedotusvälineitten normaalin käytännön mukaan organisaatio ei voi asettua yhden ehdokkaan taakse. Sitä pidetään loukkauksena lehden sitoutumattomuudelle, arvovallalle ja uskottavuudelle – paitsi eräissä osissa Pohjanmaata ja Keski-Suomea. Eduskunta-, EU- ja kuntavaaleissa käytäntö on ainoa mahdollinen.

Presidentinvaaleissa tilanne on toinen.

Amerikkalaiset lehdet ilmoittavat presidentinvaaleissa useimmiten niin sanotun endorsement-kantansa, siis ehdokkaan, jonka takana ne seisovat. Siitä seuraa, että joudun usein olemaan eri mieltä The New York Timesin kanssa, mutta siitä syystä en lopeta lehden lukemista. Se on edelleen mainio julkaisu.

Kaksipuoluejärjestelmässä asetelma on yksinkertaisempi kuin meillä. Leikkikää silti hetki ajatuksella, että suuret suomalaiset välineet ottaisivat seuraavissa presidentinvaaleissa kannan. Tiedän, että idea tekee kipeää ja vastalause on jo puoliksi kirjoitettu.

Edellisissä presidentinvaaleissa kannatin Sauli Niinistöä. Tämä ei tarkoita, että jokainen mielipiteeni tasavallan presidentti Tarja Halosesta tai Niinistöstä itsestään olisi korruptoitunut, vääristynyt ja vailla arvoa. Kannatan Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta turvallisuuspoliittisissa näkemyksissäni voi silti olla pointti.

Mielipiteeni Niinistöstä tarkoittaa sitä, että kirjoittaessani Halosesta joudun tekemään hiukan tavanomaista enemmän töitä, koska tiedän, että minua luetaan pikkutarkasti oman mielipiteeni valossa. Tämä on asian ydin. En pääse kyyristelemään toimittajien suosituimpaan piilopaikkaan, halpaan ironiaan.

Tällainen paine ei ole kirjoittajalle ollenkaan pahaksi. Se on itse asiassa toimittajille aivan liian harvinaista.

Entä tulisiko lukijan tietää, keitä tiedotusvälineissä on töissä? Keitä ovat ne vakavailmeiset nuoret ihmiset, jotka käyttävät tiedotusvälineen koko voimaa kirjoittaessaan tuomiokolumnin ministerin typeryydestä tai keski-ikäisten mieskansanedustajien kategorisesta naurettavuudesta? Keitä ovat nämä poliittisen raadollisuuden yläpuolelle asettuneet puujumalat?

Täydellinen puolueettomuus on illuusio. Journalistinen raportointi ilman maailmankatsomusta on useimmiten valhe, tai sitten kirjoittaja on täydellisen välinpitämätön. Ja sellaisen ihmisen paikka ei ole journalismissa.

Tämä ei tarkoita, että jokainen journalisti on valehtelija. Se tarkoittaa, että on parasta tunnustaa objektiivisuuden vaikeus.

Suomalaiset lehdet tai television ja radion uutistoimitukset voisivat toimia kuten nettilehti Slate Yhdysvaltain presidentinvaalien alla. Se toteutti kyselyn oman kirjoittajakuntansa keskuudessa ja kertoi näiden vaalikannat prosenttijakaumana.

Väline, joka toteuttaisi vastaavan ensimmäisenä Suomessa, saisi palkaksi paljon kansallista huomiota ja varman paikan median vinoilupalstoilla mutta ennen kaikkea minun hyväksyvän murahdukseni.

Jos käy ilmi, että 84 prosenttia lehden toimittajista on vasemmistolaisia, onko se todella kolaus luotettavuudelle? Saattaapa ollakin, mutta vain jos lehti yrittää väittää muuta.

Lehtien päätoimittajat vastustavat tällaisia avoimuusajatuksia jyrkästi, koska seuraavaksi heiltä kysyttäisiin, mitä he aikovat tehdä asialle. Se on kiusallinen ja epämukava kysymys.

Jos politiikan toimituksessa on pelkkiä kokoomuslaisia, eikö johdon tulisi tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi? Vai onko asia todella heidän mielestään pulmaton?

On hämmästyttävää, että internetin keskustelupalstoille kirjoittavat, normaalisti terhakkaat vahtikoirat eivät vaadi toimittajia paljastamaan korttejaan enempää. Mediakritiikkiä esittävät lähinnä maahanmuuttovastaiset kansalaispiirit, mutta vain voidakseen uhriutua – siis voidakseen todistaa, etteivät he saa mediassa "asiallista" kohtelua.

Näkemys ei ole vaarallista. Ylen Timo Harakka on juuri siksi erinomainen poliittinen journalisti. Ilkan Kari Hokkasta, evp., on aina ollut hauska lukea, vaikka hänen puoluekannastaan ei ole epäselvyyttä. Demarin Aimo Kairamon kaltaista sosiaalidemokraattia, jolla on viilatut kulmahampaat, olen kaipaillut useasti.

Mutta pitääkö meidän todella tietää, millä autolla autotoimittaja ajaa ja millä kattilalla ruokatoimittaja soppansa keittää?

Ei siitä haittaakaan olisi. Yleisö saisi hiukan paremmat mahdollisuudet arvioida valtamedioitten raportointia. En usko, että tämä tekisi lukijoista yhtään epäluuloisempia kuin he jo nyt ovat.

Avoimuus johtaisi vapaaotteluun, jonka päätteeksi katsotaan, kenen perustelu jää pöytään. Tämä pakottaisi toimittajat siihen argumenttitason painiin, johon he usein ovat liian hienoja tai laiskoja.

Matti Apunen
Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja

Hesari

Väärin kritisoitu? Muuten hyvä kirjoitus.

[Maastamuuttaja]

Erinomainen kirjoitus. Niin hyvä, että media vaikenee sen kuoliaaksi. Turha odottaa "debattia" tms. mielipiteitten esittelyä. Ihme, että meni hesarin seulasta läpi.

[Roope]

On hämmästyttävää, että internetin keskustelupalstoille kirjoittavat, normaalisti terhakkaat vahtikoirat eivät vaadi toimittajia paljastamaan korttejaan enempää. Mediakritiikkiä esittävät lähinnä maahanmuuttovastaiset kansalaispiirit, mutta vain voidakseen uhriutua – siis voidakseen todistaa, etteivät he saa mediassa "asiallista" kohtelua.

Apusella on varmaan kirjoittaessaan ollut mielessä jokin aivan erityinen esimerkki tällaisesta, mutta kun minulla ei sitä ole, niin en ymmärrä, mitä hän oikeastaan tarkoittaa. Miksi tiedotusvälineiden asenteellisuuden maahanmuuttoaiheiden käsittelyssä osoittava mediakritiikki tarkoittaisi marttyyrihenkistä uhriutumista?

Mitä uhriutumista on vaikka sen toteamisessa, että esimerkiksi Yleisradion toimittajilla on ollut pitkään vaikeuksia suhtautua maahanmuuttokriitikkojen nousuun netissä, eivätkä kriitikot ole monissa tapauksissa saaneet asiallista kohtelua? Tähän taas on monia itse asiaankin liittymättömiä syitä (netti vs. printti, sukupolviero, toimittajat portinvartijoina).

Toimittajat ovat itse myöntäneet käyttäneensä rasismin pelossaan liian pitkään ruotsalaistyyppistä hyssyttelyä ja liioiteltuja sankarihenkilökuvia. Nyt pitäisi löytää toisenlainen tasapaino, eikä muutos enää kaikilta luonnistu. Median tasapuolisuudessa on kuitenkin menty melkoinen harppaus eteenpäin verrattuna vuoden 2008 kunnallisvaaleja edeltävään aikaan, jolloin mm. jo Jussi Halla-ahon nimen mainitseminen oli tabu.

Muilta osin Apuselta oikein hyvä kirjoitus, mutta miksi vasta nykyisessä asemassa?

[Vasarahammer]

Toimittajasta riittää yleensä yksi Google-haku, joka paljastaa taustan Ylkkärissä, Vihreässä Langassa tai Kepan Kumppani -lehdessä sekä työ- tai opiskeluajan oleilut kotomaatamme kulttuurillisesti rikkaammassa ympäristössä.

Kuluttajansuojan takia toimittajan nimen perässä tulisi olla poliittista kantaa ilmaiseva merkintä kuten (taist.), (vihr.) tai (vas.).

[Malla]

Muilta osin Apuselta oikein hyvä kirjoitus, mutta miksi vasta nykyisessä asemassa?

Tuo on minusta erittäin relevantti kysymys tässä yhteydessä.
On helppoa (ja joskus vähän halpamaista; tunnustan sortuneeni samaan) laatia ivailuketjuja "sinisilmäisen kympintyttö-kesätoimittajan" intomielisistä "hei, keksin ruudin uudelleen; oletteko muuten kuulleet evakoista, siirtolaisista ja sotalapsista?" -kolumneista. Varsinaiset vallan vahtikoirat (= usein vallanpitäjien kädestä syövät pullamössölemmikit) pääsevät usein suhteettoman vähällä.
Vakityöpaikkaa kaihoava kesätoimittaja tietenkin kirjoittaa ko. median kirjoitettujen tai kirjoittamattomien sääntöjen mukaisesti, jollei halua uransa tyssäävän alkumetreille. Vastuu on toimitusten esimiehillä. Heidät pitäisi haastaa vastaamaan, ennen kuin he ehtivät karata pois mediakritiikin ulottuvilta.   

[gloaming]

Apuselta asiallinen kirjoitus, vaikka oikeastaan käsittely tapahtuu pakon edessä. Jo pitkään netin avulla on ollut mahdollista selvittää toimittajan ja toimitettavan aiheen taustat sekä tapahtumat ja muodostaa oma käsityksensä aiheesta ja toimittajan uskottavuudesta.

Miksi tiedotusvälineiden asenteellisuuden maahanmuuttoaiheiden käsittelyssä osoittava mediakritiikki tarkoittaisi marttyyrihenkistä uhriutumista?

Kieltämättä tältä osin myöskään minä en ymmärrä Apusen ajattelua. Asetelma on ollut pikemminkin toisin päin: toimittajat ovat uhriutuneet, kun heidän poliittisia motiivejaan ja (usein varsin mitätöntä) ammattitaitoaan on kyseenalaistettu. Ainoastaan karkeaa mustamaalaamista ja valehtelua vastaan on käynnistetty valitusprosesseja (esim. JSN).

[AIP]

Lisäksi lienee yksiselitteisen selvää, että maahanmuuttoa käsittelevissä keskusteluissa puututaan maahanmuuttoaiheisiin juttuihin. Jos osallistut autoaiheiseen keskusteluun, törmäät arvioihin toimittajien vihertävästä poliittisesta suuntautumisesta. Netissä arvostellaan jatkuvasti niin toimittajien piiloteltuja poliittisia kannanottoja kuin varmistettavissa olevan tiedon puutetta, kehnoa kielipäätä ja ylipäänsä vajetta ammattitaidossa ihan joka aiheen yhteydessä.

Väittäisin, että Apunen on huomannut vain sen aiheen josta hän on itse kiinnostunut.

[gloaming]

Netissä arvostellaan jatkuvasti niin toimittajien piiloteltuja poliittisia kannanottoja kuin varmistettavissa olevan tiedon puutetta, kehnoa kielipäätä ja ylipäänsä vajetta ammattitaidossa ihan joka aiheen yhteydessä.

Puhumattakaan usein melko totaalisesta matemaattisesta ummikkoudesta. Kaikkia näitä puutteita paikataan sitten kaikkialle tungettavalla moralismilla.

[jmk]

Mediakritiikkiä esittävät lähinnä maahanmuuttovastaiset kansalaispiirit, mutta vain voidakseen uhriutua – siis voidakseen todistaa, etteivät he saa mediassa "asiallista" kohtelua.

Apusen mielestä on aivan normaalia journalistiikkaa, että hänen johtamansa lehden toimittaja keksii omasta päästään kunnallisvaaliehdokkaan pitävän parvekkeellaan natsilippua, ja kirjoittaa sen totuutena lehteen.

Siitä älähtäminen on luonnollisesti "uhriutumista".

[Roope]

Yhtään maahanmuuttopolitiikan koukerot sujuvasti hallitsevaa toimittajaa en ole vielä huomannut. Hyvin harvalla toimittajalla edes on minkäänlaista kiinnostusta aiheeseen, puhumattakaan uskalluksesta selvittää sellaista, mitä sisäministeriö ei suoraan sanele. Eilisessä maahanmuuton kustannuksia käsittelleessä Yleisradion keskustelussa toimittaja Markku Heikkisellä oli jo jonkinlaista yritystä faktapuolella, mutta haparoinniksi sekin jäi, kun peruskäsitteitä ei ollut kunnolla omaksuttu. Silloin poliitikot ja "asiantuntijat" vievät toimittajaa pikku sanasumulla kuin litran mittaa. Kaikkea ei tosin tarvitse itse tietää ja hallita, jos toimittaja osaa luoda monipuolista keskustelua asettamalla sopiville henkilöille hyviä kysymyksiä ja kyseenalaistamalla vastaukset kuten Tuomas Enbuske.

Valitettavasti ihan liian usein toimittajilla vallan on saanut oma ego tai jonkinlainen "hyvien ihmisten välinen solidaarisuus", joka on johtanut Halla-ahon Pressiklubi-esiintymisen kaltaisiin ylilyönteihin ja kolumnistien ad hominem -nälvimiseen. Moni toimittaja on huomannut jäävänsä altavastaajaksi sellaisille ihmisille, jotka tuntee älyllisesti, moraalisesti ja ihmisarvoisesti itseään alemmiksi. Se tuntuu varmasti ikävältä.

[Jussi Halla-aho]

Matti Apunen hermostui pahan kerran tämän kirjoituksen loppupuoliskosta: http://www.halla-aho.com/scripta/urjalasta_paivaa.html. Soitteli ja kirjoitteli, että tosi törkeää mustamaalausta. Siis Apuseen kohdistuvaa.

Siitä tuo katkeruus juontanee.

[Mika.H]

Matti Apunen hermostui pahan kerran tämän kirjoituksen loppupuoliskosta: http://www.halla-aho.com/scripta/urjalasta_paivaa.html. Soitteli ja kirjoitteli, että tosi törkeää mustamaalausta. Siis Apuseen kohdistuvaa.

Siitä tuo katkeruus juontanee.

Noh 99% uudesta kirjoituksesta oli asiallista, erittäin asiallista.

Menkööt nyt pikkuvinoilu vanhojen apulaisten aiheuttamien traumojen paikkailuun.

Media ei vielä ole tottunut tuollaiseen KIRJOITTAVAAN kaveriin, joka ei hölise (yleensä) sitä sun tätä ja joka ei edes yritä nuoleskella valtamediaa. Yritä kestää, uranuurtajalla ei ole aina helppoa.

Missäs kirjoituksessasi se muuten oli kun totesit että valtamedian pakokauhun syy ei ole maahanmuuttopolitiikan kritisointi vaan se, että olet ensimmäisiä poliitikkoja, joka käyttää pelkästään (tai nykyään pääsääntöisesti) internettiä "sanomansa julistamiseen"? Eli valtamedian silloinen pakokauhu johtui kauhun tasapainon muutoksesta. Se oli silloin ERITTÄIN osuva huomio. Aikaahan tuosta on muutama vuosi? Muistatko lonkalta mikä juttu se oli?

[gloaming]

Eilisessä maahanmuuton kustannuksia käsittelleessä Yleisradion keskustelussa toimittaja Markku Heikkisellä oli jo jonkinlaista yritystä faktapuolella, mutta haparoinniksi sekin jäi, kun peruskäsitteitä ei ollut kunnolla omaksuttu.

Kuuntelin tuota keskustelua eilen illalla Yle Puheelta, ja melkoisen sietämätöntä kuunneltavaa materiaali oli. Heikki Kerkkäsellä oli varsin radikaaleja yhteiskunnallisia näkemyksiä. Hänen mukaansa sosiaalinen maahanmuutto ja rahan syytäminen kehitysapuun on luonnollista jatkumoa mm. Suomen kansaneläkejärjestelmälle, kansanterveyslaille jne. julkiseen palveluntuotantoon (hyvinvointivaltioon) liittyvälle lainsäädännölle. Idea on ilmeisesti, että hyvinvointivaltio levitetään suomalaisen veronmaksajan rahoilla koskemaan koko kolmatta maailmaa, eli Kerkkäsen mukaan luonnollinen kehitys on, että Suomesta tulee kolmannen maailman fattan luukku. Kuten tavallista tämän globaalin solidaarisuuden osoituksen kustantajalta, eli suomalaiselta veronmaksajalta, ei tarvitse kysyä mitään. Hänen roolinsa on kaivaa kuvetta, koska "ihmisoikeus".

[pelle12]

 Noin viikko sitten YLEn aamulähetyksessä radion puolella oli keskustelua somalityttöjen perheenyhdistämistapauksista. Toimittaja oli ihan pihalla. Kyseli somaliaktivistilta olisiko mitään perää, että joitakin tyttöjä tuotaisiin kotiorjiksi (kuten Suomessa oli vielä toimittajan mukaan asian laita muutama vuosikymmen sitten joidenkin sukulaistyttöjen osalta!!!!). Somaliaktivisti totesi, ettei ole mahdollista koska se ei kuulu somalikulttuuriin, ja uskonto kieltää orjuuden. . Toimittaja änkytti tuollaiseen kommenttiin, että asia on sillä selvä!