May the Homma be with you!

[gloaming]

Tarkoitin seulontakriteereitä, en lopputulosta. Lopputuloksessa on aina jonkinlainen etninen jakauma, vaikka ei seulottaisi ollenkaan.

Niinmuttakun... jos lopputulos on jotain muuta kuin Suomen muuttuminen Afrikaksi, niin se on sitten rasismia. Ja mehän emme voi suvaita sellaista lopputulosta, joka on väärä. Ja rasismia.

Lopputuloksen on tietenkin oltava se, että Suomeen pääsevät kaikki, joilla on ihmisoikeuksiin perustuva tarve päästä tänne nauttimaan sosiaaliturvaa.

Sosialidemokratiassa tärkeintä ei ole lähtökohtien tasa-arvo eikä kohtelun tasa-arvo, vaan lopputuloksen tasa-arvo.

Jos seulonta tehdään koulutustason, ammattitaidon, varallisuuden jne. perusteella, ainakin minulle on aivan sama, ovatko tulijat Afrikasta, Aasiasta, Amerikasta, Euroopasta, Australiasta tai napa-alueilta. Korkea koulutustaso, ammattitaitoisuus ja jonkinlainen varallisuus korreloivat yleensä länsimaisiin tai aasialaisiin arvoihin ja sekulaarisuuteen.

[Zngr]

Monikulttuurinen Suomi kyllä pitää huolta siitä, että tulijat seulotaan johonkin etniseen ryhmään halusivat eli ei.

Joka tapauksessa niin pitkään, kuin on poliittisesti korrektia ja oikein määritellä ihmisiä heidän etnisyytensä mukaan ilmiöstä ei päästä eroon. Vaikka kuinka yritetään seuloa ihmisiä taustan, koulutuksen tai minkä tahansa mukaan lopputulos on se, että kieltävän päätöksen saanut eri värinen keksii syyksi rasismin, ja tueksi löytyy pakolaisavun lakimies ja vähemmistövaltuutettu.

Ei tämä eriarvoisuus ja vähemmistöjen syrjintä lopu muulla kuin värisokeudella ja etnisyyteen perustuvan luokittelun lopettamisella, ja sitä eivät ns. mokuttajat tule koskaan sietämään tai hyväksymään. Heidän olemassaolonsa oikeuttaa etninen luokittelu ja eriarvoisuua.

Case in point: Astrid Thors luulee, että ihmiset jotka pitävät häntä helvetin typeränä tekevät niin koska täti puhuu ruotsia. Hallituskauden suurin mokuttaja ei siis itsekään voi käsittää, että sanat ja teot vaikuttavat enemmän kuin puhuttu kieli (tai ihonvari).



Hmm, mikähän pointti minulla oli. Katosi vähän.

[Henkipatto]

Toisaaltaan sitten epäsuorasti Gouldin "The Mismeasure of Man" -teoksen kautta, joka on siis kritiikki.

Ja verrattavissa siihen, että tutustuisi Halla-ahoon Sanna Ukkolan kirjoitusten kautta.    Suosittelen edellä mainitsemaani kirjaa. Se käy läpi aihepiirin hyvin kattavasti ja yksityiskohtaisesti (opus on tuhti 648 sivua). Gouldin kritiikki muuten vääristelee tarkoitushakuisesti mm. Jensenin tuotoksia:

http://www.debunker.com/texts/jensen.html

Kohdassa "Distorted and Misleading Information".

Eli, meillä on hyvin monimutkainen ja monitekijäinen muuttuja, kuten elämässä pärjääminen, tai lo and behold, kansakunnan sosioekonominen menestyminen, jota sitten yritämme selittää yhdellä (mitatulla, johon liittyen siis mittauksen satunnaisvirhe ja mahdollinen metodin aiheuttama systemaattinen virhe) tekijällä, tai oikeastaan yhden tekijän perinnöllisyydellä.

Ei monitekijäisiä muuttujia olla redusoimassa yksinomaan yhden tekijän tarkastelun varaan. Kyse on siitä, kuinka vahva vaikutus yksittäisellä tekijällä on ja kuinka kattava se on luonteeltaan. Eikä sen tarkastelua tehdä juosten kusten - mahdollisuus metodisiin tai mittauksellisiin virheisiin ei tarkoita niiden automaattista toteutumista, eli sitä, ettei niitä otettaisi huomioon.

Ymmärtänet, että tällainen on melko haastava tutkimusaselma varsinkin, kun yritämme vielä kvantisoida vaikutusta. Sekoittavia tekijöitä (confounding factors) on runsaasti.

Tämä yksinään ei kerro johtopäätöksien validiteetista, vaan on obskurantismia, koska se tekee tyhjiä oletuksia tekijän ja sen korrelaatioiden tarkastelun luonteesta (mm. huomioidaanko nämä seikat vai ei). Täysin verrattavissa mokutukseen: tarkastelun kohdetta ei viitsitä lähestyä rationaalisin perustein tai tilastotietojen valossa, vaan "ollaan ilmeisiä" (rakenteellinen rasismi, ohjataan keskustelua epäolennaisuuksiin, "tilastoja nyt voi tulkita miten sattuu", jne.).

Toki, jos monimuotoista ilmiötä, kuten älykkyys, ylipäätään halutaan kuvata yksittäisellä numeroarvolla.

Sekoitat g-tekijän ja älykkyysosamäärän - nämä eivät ole keskenään täysin vaihtokelpoisia. Paleontologi Gouldin lukeminen kyllä näkyy: "halu" tulkita ja nähdä data ja ilmiöt suotuisella tavalla ovat moralistisen, tarkoitushakuisen obskurantismin takana. Tieteenteon ei tulisi olla alisteinen ideologialle tai poliittiselle korrektiudelle.

Jos tunnet yleisälykkyyden käsitteen, niin tiedät, että sen luonteen ovat faktorianalyysit osoittaneet hierarkkiseksi. G-tekijä kuvaa sitä yhteistä kyvykkyyttä, joka vaikuttaa kaikkiin sen alla oleviin henkisen suorituskyvyn ilmentymiin (esim. looginen, aritmeettinen, verbaalinen kyvykkyys).

G-faktori on käyttökelpoinen, koska se antaa viitteitä sen alaisten kyvykkyyksien tasosta.

Miten g-faktori mittaa esim. musikaalista älykkyyttä?

Tai halonhakkausälykkyyttä, tai postimerkkikeräilyälykkyyttä? Sana 'musikaalista' on adjektiiviatribuutti, joka kuvailee itse sisältösanaa - 'älykkyyttä'. Sikäli kun musikaalisuudessa on kyse kognitiivisesta suorituskyvystä, on se g-faktorin alainen. On mielekkäämpää puhua musikaalisesta kyvykkyydestä. Nämä 'moniälykkyysmallit' keskittyvät sekundäärisiin faktoreihin ja sivuuttavat niiden korrelaatiorakenteesta johdettavan g:n.

Ote kirjasta 'The g factor - The Science of Mental Ability':

Measures of musical ability have been included in too few factor analyses with a wide enough variety of other psychometric tests to definately characterize its status in the total hierarchical factor structure of human abilities. However, as some of the basic components of musical aptitude are known to be correlated with highly g-loaded tests, it seems a safe prediction that a battery of musical aptitude tests, such as the Seashore battery, if factor analyzed among a large number of other non-musical cognitive tests, would emerge either as a first-order or second-order group factor (called "musical aptitude") and would be substantially loaded on g.

Älykkyysosamäärä muuten ennustaa erilaisia sosiaalisia tuloksia (kuten työttömyys, koulutustaso, rikollisuus, työkyvyttömyys) jopa paremmin kuin sosioekonominen status (Herrnstein & Murray, 1994). Rikollisuuden ja älykkyysosamäärän negatiivinen korrelaatio on olemassa myös perheiden sisällä; rikollisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on noin kymmenen pistettä matalempi kuin näiden sisarusten, joiden kanssa he kasvoivat (Hirschi & Hindelang, 1977).

Lynnin kirjasta 'Eugenics: A Reassessment':

Criterion Group          Mean IQ

Delinquents              89     (Jensen, 1980)
Criminals                  92     (Hirschi & Hingelang, 1977)
Criminals                  92     (Wilson & Herrnstein, 1985)
Criminals                  92     (Quay, 1987)
Criminals                  92     (Eysenck & Gudjonsson, 1989)
Criminals                  92     (Raine, 1993)
Criminals                  92     (Lykken, 1995)
Conduct disorders     83     (Moffit, 1993)
Unemployed              81     (Toppen, 1971)
Unemployed              92     (Lynn, Hampson & Magee, 1984)

Älykkyysosamäärällä, puhumattakaan luonteenlaadusta, on merkittävä vaikutus henkilön yhteiskunnalliseen menestymiseen. Se ei ole ainoa tekijä, mutta kukaan ei väitäkään, etteikö tasapainoisella kasvuympäristöllä ja koulutuksella olisi väliä. Ei kukaan.

Vaaran realisoituminen pukeutuu geneettisen determinismin (sosiaalidarwinismi) burkhaan.

"Ikävä ja vaarallinen aihe, joten ei keskitytä siihen ollenkaan." Jos sosiaalidarwinismi on tieteellisesti perusteltua, niin sen käytännön realisoimista on vaikeampi vastustaa. Tämä lienee Gouldin, Lewontinin ja kumppanien päähuolenaihe (koska rassismi ja kaasutukset).

[Henkipatto]

Miksi sitten seuloa aluksi ryhmää, jos lopulta kuitenkin seulotaan yksilöä?

Ryhmän ominaisuudet antavat viitteitä sen jäsenten ominaisuuksista; on todennäköisempää, että paremmasta ryhmästä tulee parempia yksilöitä. Seulonta on tehokkaampi, kun resurssit ohjataan näin.

[Dark Serenity]

Ilmoittaudun pimeän puolen edustajaksi, koska minusta väestön rotujakaumalla on merkittäviä vaikutuksia yhteiskuntatasolla.

Hyvin kiteytetty. Onpahan muuten ihmeellistä että saamme sanoa aasialaisten olevan suomalaisia parempia, mutta EMME MISSÄÄN NIMESSÄ SAA SANOA ETTÄ HIEMAN VÄHEMMÄN VALOSSA KIILTÄVÄT YSTÄVÄMME OLISIVAT MILLÄÄN TAVALLA ERILAISIA KUIN ME.

Kumpikin on siis rasismia. Jos tykkäät japanilaisesta kulttuurista olet avomielinen ja fiksu, jos taas et arvosta afrikkalaista kulttuuria olet rasisti. Jos et arvosta japanilaista kulttuuria, se on taas mielipideasia eikä rasistileimaa tarvitse pelätä.

Miksi tällä eräällä vähemmän valoa heijastavalla rodulla on niin tolkuttoman suuri eriarvoinen (RASISMIA!!!!) asema suhteessa muihin ryhmiin?

[Hagbard]

Ei pidä ajatella että "rasismi on yksiselitteisesti "paha" joten hyvänä ihmisenä en voi olla rasisti, siispä jos olen jotain mieltä, se ei voi olla rasismia".

Tämä on juurikin se ajattelutapa, jolla me maahanmuuttokriittiset perustelemme loukkaantumistamme, kun meitä haukutaan rasisteiksi. Me emme koe olevamme pahoja, koska tavoitteenamme ei ole tuottaa kärsimystä kenellekään.

Mokuttajat taas näkevät asian niin, että jos emme halua ottaa Suomeen liikaa humanitäärisiä maahanmuuttajia, haluamme silloin pahaa näille, jotka eivät pääse. Vielä pidemmälle he menevät pitäessään pahuutena sitä, että humanitäärisen maahanmuuton pääsykriteereiksi kelpuutetaan muitakin kuin pelkkä avun tarve.