YLE: Äidiksi ryhdytään yhä useammin yksin

[MikkoAP]

Naisten kouluttautumisen ja uran aloittamisen lisäksi perheen perustamisen pullonkaula on toisaalta myös miehissä: kaikki miehet eivät vaan ole valmiita sitoutumaan siihen ennen kuin 30-40 -vuotiaina, ja keskimäärin naiset olisivat valmiita tekemään lapsia nuorempina kuin ikäluokkansa miehet. Voi käydä niinkin, että nainen odottelee pitkälle yli kolmenkymmenen, että perustettaisiinko perhe, vaikka taloudellinen tilanne antaisi siihen mahdollisuuden. Jos ero sitten tulee yli 35-vuotiaana, uuden kumppanin löytäminen on tietysti vielä vaikeampaa kuin 30-35 -vuotiaana.

Tähän taas ovat merkittävänä syynä avioerot. Suurimman osan avioeroista ottavat naiset ja saavat heti kättelyssä lasten huoltajuuden, talon/asunnon ja elatusmaksut.

Eivät miehet sen "sitoutumiskammoisempia" ole kuin naisetkaan, miehellä vaan on enemmän hävittävää avioerossa.

Baarien shemeikkoja tämä ei kosketa, sillä heillä nyt ei pahemmin rahaa olekaan, joten ei myöskään pahemmin menetettävää. Avioero- ja huoltajuuskäytännöt saavat nimenomaan vastuulliset, hyvätapaiset puurtajamiehet välttämään perheen perustamista ja avioliittoa, sillä riskit ovat niin suuria.

Joskus muinoin, kun avioeron saaminen oli vaikeaa ja naisilla ei ollut juurikaan mahdollisuutta päästä työelämään oli ihan loogista, että avioeron sattuessa nainen saa lapset, elatusmaksut jne, sillä muuten hän jäi tyhjän päälle, jos mies vaihtoi nuorempaan malliin.

Nykymaailmassa se ei enää käy.

En kannata avioeron saamisen vaikeuttamista sinänsä, vaan sitä, että jos omasta tahdosta haluaa purkaa liiton, saa mukaansa vain sen, mitä alunperin liittoon toi. Ellei pysty osoittamaan toisen osapuolen käyttäytyneen väärin , ja siis todellakin OSOITTAA! Pelkän syytöksen ei pidä riittää.

[MikkoAP]

Ideaali olisi se, että lapset tehtäisiin nuorena. Naisten siirtyessä työelämään, työllistettävien määrä kasvoi heti valtavasti. Lopulta tämä johti siihen, ettei nykyisin yhden ihmisen tuloilla voi elättää perhettä, ellei kyseinen henkilö satu olemaan varsin hyvätuloinen.

Toki naisillakin täytyy olla mahdollisuus päästä opiskelemaan ja työlämään.

Nykyinen tilanne on sellainen, että miehelle on erittäin riskaabelia perustaa perhe avioeron mahdollisuuden takia ja toisaalta parikymppisenä äidiksi ryhtyneen on paljon vaikeampi työllistyä ja kouluttautua.

Tähän tilanteeseen pitäisi saada muutos, mutten tiedä, onko se todella mahdollista.

[Femakko]

Eivät miehet sen "sitoutumiskammoisempia" ole kuin naisetkaan, miehellä vaan on enemmän hävittävää avioerossa. Baarien shemeikkoja tämä ei kosketa, sillä heillä nyt ei pahemmin rahaa olekaan, joten ei myöskään pahemmin menetettävää. Avioero- ja huoltajuuskäytännöt saavat nimenomaan vastuulliset, hyvätapaiset puurtajamiehet välttämään perheen perustamista ja avioliittoa, sillä riskit ovat niin suuria.

Mun kokemuksen juuri ne puurtajamiehet on edelleenkin halukkaimpia perustamaan perheen. Niitä shemeikkoja on vain paljon enemmän kuin ennen, vai pitäisikö sanoa, että se elämäntyyli on nykyään paljon hyväksytympää kuin ennen. TJEU: mikä tahansa City-lehti. Aiemmin esiaviolliset suhteet olivat harvinaisia, ja myös miehillä oli voimakas normi mennä naimisiin viimeistään 30-vuotiaana, mieluiten aiemmin. Lisäksi nykynuoret ei ajattele kovin pitkälle, hyvä jos miettivät poikiiko valittu koulutus töitä tai riittääkö tulot asuntolainan maksuun, vaikka korko nousisikin, tai onko kaikkeen luotolla ostettuun oikeasti varaa...   En jaksa siis uskoa, että alle kolmekymppiset kauheasti miettisivät avioerolainsäädännön detaljeja.

En kannata avioeron saamisen vaikeuttamista sinänsä, vaan sitä, että jos omasta tahdosta haluaa purkaa liiton, saa mukaansa vain sen, mitä alunperin liittoon toi. Ellei pysty osoittamaan toisen osapuolen käyttäytyneen väärin , ja siis todellakin OSOITTAA!

Eiköhän ole järkevintä jotenkin miettiä myös lasten elatusta samalla, ottamatta kantaa siihen täsmälleen, miten se pitäisi järjestää. Ja miten osoitat väärinkäyttäytymisen nykyajan arvorelativistisessa yhteiskunnassa? Kuinka monta kertaa viikossa pitää harrastaa seksiä, jotta "ei ole käyttäytynyt väärin"? Entäs tiskata? Täsmälleen montako pulloa tai drinkkiä on liikaa? Menisi aika vaikeaksi.

[MikkoAP]

Mun kokemuksen juuri ne puurtajamiehet on edelleenkin halukkaimpia perustamaan perheen. Niitä shemeikkoja on vain paljon enemmän kuin ennen, vai pitäisikö sanoa, että se elämäntyyli on nykyään paljon hyväksytympää kuin ennen. TJEU: mikä tahansa City-lehti. Aiemmin esiaviolliset suhteet olivat harvinaisia, ja myös miehillä oli voimakas normi mennä naimisiin viimeistään 30-vuotiaana, mieluiten aiemmin. Lisäksi nykynuoret ei ajattele kovin pitkälle, hyvä jos miettivät poikiiko valittu koulutus töitä tai riittääkö tulot asuntolainan maksuun, vaikka korko nousisikin, tai onko kaikkeen luotolla ostettuun oikeasti varaa...   En jaksa siis uskoa, että alle kolmekymppiset kauheasti miettisivät avioerolainsäädännön detaljeja.

Se, työmäärä, minkä miehen tarvitsee tehdä elätääkseen pelkästään itsensä, on  PALJON pienempi, kuin mitä perheellisen miehen tarvitsee tehdä. Vaikkeivät miehet nyt ihan lakipykälien tasolle ajatteluaan veisikään, niin toisaalta se, että naiset jakelevat seksiä paljon vapaammin juuri noille shemeikoille, se, että on nähnyt kaveriensa ja tuttaviensa tulleen kynityksi avioerossa ja yleisesti todellisen sitoutumisen katoaminen molemmilla sukupuolilla, on vähentänyt sekä halukkuutta sitoutua, että halukkuutta puurtaa.

Menneinä vuosikymmeninä ahkera työnteko ja kurinalainen uran rakentaminen paransivat naismenestystä selkeästi. Mutta nyt, kun potentiaalinen puurtaja näkee, millaiset miehet saavat eniten naissuosiota, motivaatio on selkeästi heikompi.

En kannata avioeron saamisen vaikeuttamista sinänsä, vaan sitä, että jos omasta tahdosta haluaa purkaa liiton, saa mukaansa vain sen, mitä alunperin liittoon toi. Ellei pysty osoittamaan toisen osapuolen käyttäytyneen väärin , ja siis todellakin OSOITTAA!

Eiköhän ole järkevintä jotenkin miettiä myös lasten elatusta samalla, ottamatta kantaa siihen täsmälleen, miten se pitäisi järjestää. Ja miten osoitat väärinkäyttäytymisen nykyajan arvorelativistisessa yhteiskunnassa? Kuinka monta kertaa viikossa pitää harrastaa seksiä, jotta "ei ole käyttäytynyt väärin"? Entäs tiskata? Täsmälleen montako pulloa tai drinkkiä on liikaa? Menisi aika vaikeaksi.

Vaadin vain muutosta nykymeininkiin, jossa naisen syytöksienparisuhdeväkivallasta ja/ tai lapsiin kohdistuvasta väkivallasta/hyväksikäytöstä oletetaan automaattisesti olevan totta.

[sunimh]

Monet ikätoverit ovat jo pariutuneita, ja osa omista kavereistakin on jo perheellisiä, joten nainen voi joutua lähtemään baariin yksin, mikä ei ole kovin mukavaa ja jos nuivia on uskominen ei myöskään välttämättä turvallista. Sinkkumiehiä joutuu etsimään paljon enemmän, koska monet ikätoverit tekevät pitkää päivää eivätkä jouda käymään baareissa. Lisäksi baareihin valikoituu tässä iässä ei niin perhehenkisiä ihmisiä, toisin kuin 18-25 -vuotiaana, jolloin baareissa kävi koko ikäluokka.

No tässä tarinassa metsään mennään jo siinä vaiheessa kun lähdetään hakemaan yhden yön juttua vakavampaa parisuhdetta jostain BAARISTA. Siis tekeekö joku muka ihan oikeasti vieläkin niin? Ja sitten vielä ihmettelee kun ei normaalia parisuhdetta / perhe-elämää saa aikaiseksi? Muitakin paikkoja tavata ihmisiä on...

[Tanaquil]

Naisten kouluttautumisen ja uran aloittamisen lisäksi perheen perustamisen pullonkaula on toisaalta myös miehissä: kaikki miehet eivät vaan ole valmiita sitoutumaan siihen ennen kuin 30-40 -vuotiaina, ja keskimäärin naiset olisivat valmiita tekemään lapsia nuorempina kuin ikäluokkansa miehet. Voi käydä niinkin, että nainen odottelee pitkälle yli kolmenkymmenen, että perustettaisiinko perhe, vaikka taloudellinen tilanne antaisi siihen mahdollisuuden. Jos ero sitten tulee yli 35-vuotiaana, uuden kumppanin löytäminen on tietysti vielä vaikeampaa kuin 30-35 -vuotiaana.

Tähän taas ovat merkittävänä syynä avioerot. Suurimman osan avioeroista ottavat naiset ja saavat heti kättelyssä lasten huoltajuuden, talon/asunnon ja elatusmaksut.

Eivät miehet sen "sitoutumiskammoisempia" ole kuin naisetkaan, miehellä vaan on enemmän hävittävää avioerossa.

Ja miesten sitoutumiskammonkin sait loppupeleissä käännettyä naisten syyksi. Että ei kannata mennä naimisiin ja tehdä lapsia, kun kuitenkin se nainen ottaa eron, vie lapset, talon ja suistaa elatusmaksuilla miehen köyhyyteen. Kun tuo tämän ketjun aloittanut tapauskaan ei kelpaa vaihtoehdoksi eli nainen ryhtyy äidiksi yksin - joko vahinko- tai "vahinko"raskauden kautta - niin aika hankalaksi menee. Noita sitoutumiskammoisia ikuisia kakaroita on kummassakin sukupuolessa, ja harvempi niistä oikeasti viitsii ajatella tilannettaan mihinkään huoltajuuskiistoihin tai omaisuudenjakoihin asti. Enemmän taustalla on se pitkittyneen nuoruuden eläminen ilman vastuuta mistään. Muuan tuttava päätyi kolmikymppisenä tekemään lapsen käytännössä yksin - oli seurustelusuhteessa, mutta eivät asuneet yhdessä - sen takia, että mies oli liian epäkypsä oikeasti elämään parisuhteessa (ja isänä). (Sen verran, mitä tilanteesta viimeksi kuulin, seurustelivat edelleen ja asuivat erillään; isä saa tavata lasta niin usein kuin haluaa. Elatusmaksuista en ole kysellyt, mutta ainakaan mitään omaisuutta ei kyseinen nainen ole onnistunut kynimään miesparalta. [/sarkasmi])

[MikkoAP]

Ja miesten sitoutumiskammonkin sait loppupeleissä käännettyä naisten syyksi. Että ei kannata mennä naimisiin ja tehdä lapsia, kun kuitenkin se nainen ottaa eron, vie lapset, talon ja suistaa elatusmaksuilla miehen köyhyyteen.[\quote]

Jooh, ei mitenkään voi olla, että naisten oma käytös vaikuttaa heidän lapsensaantimahdollisuuksiinsa. Suurin osa avioeroista on naisten ottamia, eikä useimmiten syynä ole väkivaltainen puoliso. Naisten erointo osoittaa, etteivät he ole sen sitoutuneempia kuin miehetkään.

Kun tuo tämän ketjun aloittanut tapauskaan ei kelpaa vaihtoehdoksi eli nainen ryhtyy äidiksi yksin - joko vahinko- tai "vahinko"raskauden kautta - niin aika hankalaksi menee. Noita sitoutumiskammoisia ikuisia kakaroita on kummassakin sukupuolessa, ja harvempi niistä oikeasti viitsii ajatella tilannettaan mihinkään huoltajuuskiistoihin tai omaisuudenjakoihin asti. Enemmän taustalla on se pitkittyneen nuoruuden eläminen ilman vastuuta mistään. Muuan tuttava päätyi kolmikymppisenä tekemään lapsen käytännössä yksin - oli seurustelusuhteessa, mutta eivät asuneet yhdessä - sen takia, että mies oli liian epäkypsä oikeasti elämään parisuhteessa (ja isänä). (Sen verran, mitä tilanteesta viimeksi kuulin, seurustelivat edelleen ja asuivat erillään; isä saa tavata lasta niin usein kuin haluaa. Elatusmaksuista en ole kysellyt, mutta ainakaan mitään omaisuutta ei kyseinen nainen ole onnistunut kynimään miesparalta. [/sarkasmi])

Nainen "päätyi" tekemään lapsen yksin... Niin , niin , nainen on AINA  uhri.  Eli mies oli vastuuton kakara, mutta nainen ei sitten ajatellut, millaista lapselle on, jos hänellä on tuollainen isä.

Ja kyllä se on helvetinmoinen negatiivinen kannuste, jos on suuri todennäköisyys joutua kynityksi erossa, menettää automaattisesti huoltajuus ja joutua sietämään sitä, että tapaamisoikeutta ei käytännössä valvota, vaan nainen voi häiritä sitä miten huvittaa.

[Femakko]

No tässä tarinassa metsään mennään jo siinä vaiheessa kun lähdetään hakemaan yhden yön juttua vakavampaa parisuhdetta jostain BAARISTA. Siis tekeekö joku muka ihan oikeasti vieläkin niin? Ja sitten vielä ihmettelee kun ei normaalia parisuhdetta / perhe-elämää saa aikaiseksi? Muitakin paikkoja tavata ihmisiä on...

Yleensä kumppani tavataan koulussa, kavereiden kautta, töissä tai baarissa. Paljon mainostettujen harrastusten kanssa on hankala tavata kumppania, koska ne jakautuvat sukupuolittain. Kolmekymppinen ei yleensä ole enää koulussa, pariutuneet kaverit tuntevat lähinnä toisia pariutuneita eikä töissä deittailu ole enää ihan niin helppoa ja huoletonta kuin kakskymppisenä tunti- tai kesätyöntekijänä. Ei tietenkään ole todennäköistä löytää kumppania baarista, mutta yllä oleva yhtälö vain on paljon hankalampi, jos et ole enää kakskymppinen. Kun taas monet kakskymppisinä solmituista parisuhteista, joista osa kestää jopa loppuiän, on aloitettu juuri baareissa, festareilla tai muissa bileissä.

[Tanaquil]

Jooh, ei mitenkään voi olla, että naisten oma käytös vaikuttaa heidän lapsensaantimahdollisuuksiinsa. Suurin osa avioeroista on naisten ottamia, eikä useimmiten syynä ole väkivaltainen puoliso. Naisten erointo osoittaa, etteivät he ole sen sitoutuneempia kuin miehetkään.

Sitoutumiskammolla tarkoitin enemmänkin sitä asennetta, että jo alun alkaenkin vältellään sitoutumasta toiseen ihmiseen, s.o. parisuhdetta. Tai jos seurustellaankin, niin pidetään se ns. kevytsuhteena - ei tehdä mitään ratkaisevia päätöksiä naimisiinmenosta eikä perheen perustamisesta, vaan lykätään epämääräiseen tulevaisuuteen tyyliin "joo-joo ehkä joskus". Miten ihmeessä voit ymmärtää näinkin suoran kuvauksen viittaavan avioeroihin: "Noita sitoutumiskammoisia ikuisia kakaroita on kummassakin sukupuolessa - - enemmän taustalla on se pitkittyneen nuoruuden eläminen ilman vastuuta mistään"? Ja kertoisitko vielä oikein rautalangasta vääntäen, missä väitän, että "naisten oma käytös ei vaikuta heidän lapsensaantimahdollisuuksiinsa"?

Nainen "päätyi" tekemään lapsen yksin... Niin , niin , nainen on AINA  uhri.  Eli mies oli vastuuton kakara, mutta nainen ei sitten ajatellut, millaista lapselle on, jos hänellä on tuollainen isä.

Yy-yy itelles vaan. En mielestäni kuvannut kyseistä naista mitenkään uhrina. "Päätyi" merkityksessä "tuli tähän päätökseen", "päätti tehdä näin", "päätyi tähän valintaan". No, tässä tapauksessahan lapsella on isä ja edelleen kontakti tähän. Ehkä miehenkin sietäisi kasvaa lopulta aikuiseksi ja ajatella, millainen isä hänen lapsellaan tosiaan on. Olisiko kyseisen naisen pitänyt ehkä jättää sitoutumiskyvytön mies siinä toivossa, että ehtii ennen hedelmällisen ikänsä päättymistä löytää parisuhteeseen ja isyyteen valmiin miehen - sillä riskillä, että jää tahtomattaan nelkytjotain-sinkuksi, jolle sopii lällätellä, että oma vika kun olit nuorena nirso? Kun ei nyt mikään vaihtoehto oikein näytä kelpaavan. Aina löytyy naisesta vikaa, teki lapsen yksin tai parisuhteeseen tai jätti kokonaan tekemättä.

[Kaarin M]

Tästä sivusta huutelen, sillä panee aina suunnattomasti ärsyttämään tämä syyllistäminen YHn valtavista yhteiskunnan maksamista tuista.

Jos käyt kokopäiväisessä työssä, vaikkapa vain pieni palkkaisena siivoajana, ei mitään tukia tilille kyllä tipu. Ainoa tuki minkä yh saa on 40€ enemmän lapsilisää/lapsi verrattuna kahden huoltajan perheeseen.

Köyhyys on itsestään selvää yh perheissä, käytettävissä on vain yhden hengen tulot. Rahalla ei kuitenkaan kaikkea kuitata tässä elämässä, tärkeintä ovat kuitenkin ne rakastavat ihmiset ympärillä.

Ja todellakin, vapaassa länsimaisessa yhteiskunnassa nainen voi päättää halutessaan synnyttää lapsen yksin. Perinteisestihän miehet ovat surutta kylväneet ja nainen häpeän voimalla yrittänyt estää näkyvät tulokset...ehkäpä miehenkin kannattaisi ottaa muuttunut tilanne huomioon ja huolehtia itse ehkäisystä mikäli lapsi on niin epätoivottu.

Yht eivät ole myöskään homogeeninen ryhmä, on niin monta eri tarinaa kuin on ihmistä.

[Lodi]

Nainen tietenkin voi vapaassa yhteiskunnassamme päättää hankkia lapsen yksin.

Se, mikä pullamössösukupolven edustajilta unohtuu on, että olisi kuitenkin syytä ajatella lapsen etua. Lapsella pitisi lähtökohtaisesti olla isä ja äiti, joilla on henkinen ja taloudellinen kyky kasvattaa ko. lapsi aikuiseksi.

Aivan sairaan itseriittoista on se "minulla on oikeus lapseen" ajattelu.

[Kaarin M]

Nainen tietenkin voi vapaassa yhteiskunnassamme päättää hankkia lapsen yksin.

Se, mikä pullamössösukupolven edustajilta unohtuu on, että olisi kuitenkin syytä ajatella lapsen etua. Lapsella pitisi lähtökohtaisesti olla isä ja äiti, joilla on henkinen ja taloudellinen kyky kasvattaa ko. lapsi aikuiseksi.

Aivan sairaan itseriittoista on se "minulla on oikeus lapseen" ajattelu.

Empä nyt tiedä onko se juuri isä ja äiti oltava, pikemminkin rakastavia aikuisia. Isä, äiti ja pyhä henki kera omakotitalon ja farmarivolvon eivät takaa onnellista lapsuutta...

Naisella voi olla henkinen ja taloudellinen kyky kasvattaa lapsensa, nykyään ei yhteiskunnan tasollakaan enää tuomita huoraksi...tätä ajoin takaa.

[MikkoAP]

Naisella voi olla henkinen ja taloudellinen kyky kasvattaa lapsensa, nykyään ei yhteiskunnan tasollakaan enää tuomita huoraksi...tätä ajoin takaa.

Voi toki, onhan vanhoinakin aikoina ollut leskinaisia, jotka ovat yksinhuoltajana kasvattaneet lapsensa hyvin.

Mutta yksinhuoltajuutta EI pitäisi nähdä vain yhtenä vaihtoehtona monien yhtä hyvien joukossa.

Mikään perhemalli ei toimi sadassa prosentissa tapauksista, mutta ydinperhe toimii parhaiten.

[nimetönkeskustelija]

Tunsin läheisesti erään sota-aikana syntyneen miehen, jonka isästä ei ollut oikein tietoa. Ajat oli silloin sekavia ja miehiä kuoli rintamalla. Muistan kuinka mies vielä viisikymppisenä otti joskus juodessaan (usein kyynel silmässä) kaapista kuvan ja sanoi "tämä on mun isä". Mies ei ollut koskaan tavannut isäänsä ja äidin selitykset, siitä kuka isä oli, olivat vaihtuneet eri aikoina. Mies yritti vielä vanhanakin koota epätoivoisesti rikkinäisen identiteettinsä palapeliä. Hän halusi tietää että kuka hän on ja mistä hän tulee. Lopulta mies joi itsensä hengiltä.

Sama ilmiö on toistunut monilla adoptiolapsilla. Useimmat adoptiolapset haluavat tietoa biologisista vanhemmistaan. Onneksi heillä on usein loistavat rakastavat vanhemmat, jotka järjestävät lapsille tietoa ja mahdollisesti tapaamiset biologisten vanhempien tai ainakin äidin kanssa. Vain siten voi kasvaa ehjä ihminen.

Kun nainen lähtee baariin järjestämään yhden illan siementäjää, hän samalla kieltää lapseltaan oikeuden isäänsä (ja isältä oikeuden lapseensa). Hän hakee lapsesta itselleen pelkkää leikkikalua narsistisen elämänsä täytteeksi. Hän ei välitä tippaakaan tulevan lapsensa tunne-elämän kehityksestä ja muista vaikeuksista. Mitä lapsi vastaa, kun hiekkalaatikolla naapurin lapsi kysyy, että missä sun isi on? Sama koskee niitä yksinäisiä naisia, jotka käyttävät lääketiedettä hyväkseen hedelmöittäessään itsensä tuntemattoman miehen spermalla. Jos nainen ei pysty solmimaan minkäänlaista parisuhdetta yhdenkään miehen kanssa, tulee mieleen että ehkä hänen olisi parempi elää yksin ilman lasta.

Lopuksi totean, että Suomessa on myös naisia jotka ovat yksinhuoltajia hyvästä syystä. Joillakin on ollut esim. väkivaltainen tai juoppo mies. En halua tuomita heidän ratkaisuaan, mutta totuus on, että tässä liberalismissa on menty aivan liian pitkälle.

[Vetinari]

Tunsin läheisesti erään sota-aikana syntyneen miehen, jonka isästä ei ollut oikein tietoa. Ajat oli silloin sekavia ja miehiä kuoli rintamalla. Muistan kuinka mies vielä viisikymppisenä otti joskus juodessaan (usein kyynel silmässä) kaapista kuvan ja sanoi "tämä on mun isä". Mies ei ollut koskaan tavannut isäänsä ja äidin selitykset, siitä kuka isä oli, olivat vaihtuneet eri aikoina. Mies yritti vielä vanhanakin koota epätoivoisesti rikkinäisen identiteettinsä palapeliä. Hän halusi tietää että kuka hän on ja mistä hän tulee. Lopulta mies joi itsensä hengiltä.

Kuulostaa surullisen tutulta. Oma isäni syntyi sodan viimeisenä vuonna, ja hänen isänsä kuoli sodasta saamiinsa vammoihin ja sotasairaalassa levinneeseen tuberkuloosiin isäni ollessa viiden vanha. Hän muistaa nähneensä isänsä vain pari kertaa, ja nekin muistikuvat ovat hataria, isänisä kun vietti ne viimeiset vuotensa parantoloissa päästen vain toisinaan lomalle (ja silloinkin lapset pidettiin isästään kaukana tartuntavaaran vuoksi).

Isäni ei ole tästä päässyt vieläkään yli, vaikka ikää on jo yli 65 vuotta. Hänellä on tallessa kaikki arkistoista löydetyt paperit isästään aina sotasairaalan kuumekäyriä myöten, ja hän vaalii näitä vähäpätöisiltäkin tuntuvia asiakirjoja: ne ovat arvokkaita ja harvoja konkreettisia tiedonmurusia parin valokuvan lisäksi, mitä hänellä isästään on. Isättömänä kasvaminen on tuonut ongelmiaan myös hänen omaan isyyteensä myöhemmin. Vasta aikuisena sain tietää miten vaikeaa isäksi tulo hänelle aikoinaan oli, kun ei tiennyt miten olisi pitänyt olla. Malli oli jäänyt puuttumaan.

Isäni isättömyyttä vierestä seuranneena en toivoisi samaa kenellekään. Kovin iso pala jää näemmä elämästä puuttumaan, ja sitä aukkoa itsessään kantaa näemmä läpi elämän.

[sr]

Tuomioistuimen käsittelyn alle pitäisi saada molemmat osapuolet. Jos nainen tietoisesti aloittaa kahden sitoutumiskykyä vaativan ihmisen projektin yhdellä sitoutumiskykyisellä ihmisellä, on nainen täysin vastuussa projektista. Jos kadotettu nuoruus vaivaa vielä nelkytjotain-sinkkuna, niin sitten voi vaikka yrittää aikuistua. 

Ja mitä täsmälleen tuolla vastuulla tarkoitat? YH:lla luonnollisesti raha on tiukemmalla kuin perheellä, jossa on kaksi rahaa ansaitsijaa. Jos yhteiskunta ei tule apuun, niin sitten köyhyydestä kärsii ennen kaikkea se lapsi. On ymmärrettävää, että lapsen edun ajamiseksi sitä ei pidä pitää houkuttelevana, että yksinäinen nainen hankkii lapsen, koska se vaan on kivaa, mutta tuota houkuttelevuutta painettaessa alas on pidettävä mielessä se, mitä vaikutuksia sillä on niihin lapsiin, jotka tuohon tilanteeseen täysin omaa syyttään joutuu (+muut lapset, joiden äiti ei ole edes noin toiminut, vaan on yh:na aivan muista syistä).

Jos liikennesikailijoita käsiteltäisiin samalla lailla kuin näitä sosiaalitapauksia/vahinkoäitejä, niin poliisi pysäyttäisi heidät ainoastaan siksi, että huolehtivat, onko tankissa tarpeeksi löpöä.

Analogia toimisi, jos liikennesikailijalla olisi kyydissään sairaalaan matkalla oleva hengenvaarassa oleva potilas. Silloin ei olekaan enää mitenkään itsestäänselvää, että yhteiskunann kannalta parasta on se, että poliisi taluttaa sen sikailijan käsiraudoissa putkaan ja jättää sen potilaan valumaan kuiviin sinne takapenkille.

[sr]

Tarkoitin tapausta, jossa nainen itse määrittelee lapsen vaativan kaksi sitoutumiskykyistä aikuista ja valitsee sitten kumppanikseen ja lapsen isäksi miehen, jota itse pitää sitoutumiskyvyttömänä. Ei tarvitse siis edes puuttua mahdollisiin seuraamuksiin ja niiden todennäköisyyksiin, kun lähtökohdat hipovat mielisairautta.

Niin, siis kyllä minä ymmärsin, millaisesta tapauksesta oli kyse. Emme ole erimielisiä siitä, onko oikein, että nainen tekee noin.

Minun kysymykseni koski kuitenkin ennemminkin sitä, että miten siinä tapauksessa hänen pitäisi sinusta kantaa vastuunsa?

Edit. vastuulla tarkoitin siis vielä sitä, että nykyisessä keskustelussa naista ei valinnastaan tuomita, vaan tuomitaan tuo mies, joka ei ole aikuinen, sitoutumiskykyinen, tarpeeksi kotona tai muuten vaan ei tue nyky-yhteiskunnan kestämätöntä tasa-arvopolitiikkaa. Naista myös yritetään ymmärtää toisin kuin miestä.

Minua ei kiinnosta se, miten keskusteluissa kukin tuomitaan. Minä ainakin tuomitsisin tuollaisessa tapauksessa myös sen naisen. Tämä on kuitenkin sivujuonne keskusteltaessa vastuusta. Vastuulla yleensä tarkoitetaan sitä, että on tehnyt jotain väärin ja siitä seuraa sitten jotain seuraamuksia. Koitin ajaa takaa sitä, että ei ole mitään hyvää keinoa, jolla nyky-yhteiskunta tuottaa niitä seuraamuksia noin toimivalle naiselle aiheuttamalla samalla seuraamuksia sekä hänen lapselleen että muille yh-äitien lapsille. Vai tarkoititko vastuulla vain sitä, että ihmiset sitten keskusteluissa voivottelevat, että "onpa paha nainen"?

Minun esittämäni analogia meni kyllä siihen suuntaan, että yli-ikäinen nainen vaarantaa synnytyksessä oman ja lapsen hengen ja terveyden.

Niin ja vertasit tätä siihen, että joku sikailee liikenteessä. Minun pointtini oli se, että jos sille naiselle ryhdytään kostamaan (esim. taloudellisilla sanktioilla, kuten tehdään sille liikennesikailijalle), niin samalla kostetaan myös sille täysin syyttömälle lapselle. Minusta tämä ei siis vertaudu siihen liikennesikailijaan siksi, että yleensä häntä voi rangaista aivan hyvin aiheuttamatta samalla haittaa täysin syyttömille. Ja analogiseksi esimerkiksi esitin sen, että hänellä olisi kyydissä sairaalahoitoa tarvitseva potilas. Tässä tapauksessa hänen ajonsa lopettaminen ei olisikaan mitenkään välttämättä se yhteiskunann kokonaisedun mukainen ratkaisu.

[sr]

Minua ei kiinnosta se, miten keskusteluissa kukin tuomitaan. Minä ainakin tuomitsisin tuollaisessa tapauksessa myös sen naisen.

Mistä se mies tuomitaan?  

En minä tiedä. Sinähän se olit, joka kirjoitti:"tuomitaan tuo mies". Kaipa sinä tällä jotain tarkoitit.

En näe oleellisena pyöritellä asiaa sillä, kärsivätkö lapset ja kärsivätkö muut yh-äitien lapset, koska yhtä lailla vastuuttoman äidin toimista kärsivät väistämättä muut ihmiset, esim. tulonsiirtojen kautta.

En ole samaa mieltä. Minä en veronmaksajana takuulla kärsisi yksittäisen äidin halusta hankkia lasta joutuessani osallistumaan hänen tukemiseen kuin tämä lapsi kärsisi siitä, että joutuisi kasvamaan absoluuttisessa köyhyydessä. Minulle voisi jopa veronmaksajana olla pitkällä aikavälillä hyötyä huolehtia siitä, että lapsella on mahdollisuus kehittyä normaalisti.

Koitetaanpa vertausta. Sanotaan, että joku tyyppi sytyttää jonkun toisen talon palamaan. Hän on ilmiselvästi vastuussa siitä, mitä talolle käy. Minusta on silti veronmaksajana ok, että verorahoillani ylläpidetty palokunta osallistuu myös tämän palon sammutukseen, eikä asiaa jätetä sen sytyttäjän tehtäväksi (ja kun hän ei sitä kuitenkaan pysty sammuttamaan, kärsijäksi jää se, jonka talo on kyseessä).

Tuohon keskustelussa voivotteluun, että se nyt on ensiaskel, että vastuu siirretään sinne, minne se kuuluu. Sitten voi tulla niitä keinojakin.

No, eikö tässä nyt ole voivoteltu jo ihan tarpeeksi? Kuten jo edellisessä viestissäni totesin, emme ole tämän voivottelun suhteen mitenkään eri mieltä kanssasi. Niitä keinoja silti kaipaan edelleen.

[sr]

Minä lopettaisin yksinhuoltajuudesta ja lapsesta seuraavat tuet näin toimivilta naisilta.

Riippumatta siitä, mitä seurauksia siitä on a) kyseisille lapsille, joilla ei ole osaa eikä arpaa siihen, mitä heidän äitinsä on tehnyt ja b) muulle yhteiskunnalle, joka sitten myöhemmin joutuu kantamaan kuitenkin vastuun siitä, minkälaisia kansalaisia näistä lapsista kehittyy?

[sr]

Riippumatta siitä, mitä seurauksia siitä on a) kyseisille lapsille, joilla ei ole osaa eikä arpaa siihen, mitä heidän äitinsä on tehnyt ja b) muulle yhteiskunnalle, joka sitten myöhemmin joutuu kantamaan kuitenkin vastuun siitä, minkälaisia kansalaisia näistä lapsista kehittyy?

Ei, vaan huomioiden sen, mitä seurauksia siitä on a) kyseisille lapsille, joilla ei ole osaa eikä arpaa siihen, mitä heidän äitinsä on tehnyt ja b) muulle yhteiskunnalle, joka sitten myöhemmin joutuu kantamaan kuitenkin vastuun siitä, minkälaisia kansalaisia näistä lapsista kehittyy.

Ja siis sinusta oikea vastaus on se, että kyseiset lapset pannaan kasvamaan köyhyydessä (=heille annetaan vähemmän yhteiskunnan tukea kuin muille vastaaville lapsille) kaiken muun kurjuutensa, esim. sen, ettei heillä ole toista vanhempaa, lisäksi?

[ikuturso]

Molemmilla akateemiset tutkinnot (toisella kaksi), rahaa paljon, kauniit asunnot hyvillä alueilla, avo-vaimot ja nykyään molemmilla vielä yksi pieni lapsi. Toisella tyttö ja toisella poika.

Varsin henilökohtainen ihmettely... Lieneekö tuon rikkonaisen perheen vaikutusta vai mitä, kun on yhteiset asunnot ja yhteiset lapset, mutta silti parisuhdetta ei rekisteröidä?

Tämän ajan omituinen ilmiö: Kun homot ja lesbot haluavat väkisin naimisiin, niin tänä päivänä on pilvin pimein heteropareja joilla on yhteiset talot, autot, lapsi tai lapsia, ja sitten parisuhdetta ei rekisteröidä. Ainakin homojen ja lesbojen mukaan rekisteröity parisuhde kaikin oikeuksin on ainoa mahdollisuus tässä yhteiskunnassa elää "perheenä". Eikö se olekaan?

-i-

[sr]

Ja siis sinusta oikea vastaus on se, että kyseiset lapset pannaan kasvamaan köyhyydessä (=heille annetaan vähemmän yhteiskunnan tukea kuin muille vastaaville lapsille) kaiken muun kurjuutensa, esim. sen, ettei heillä ole toista vanhempaa, lisäksi?

Ei, minusta tuo ei ole oikea vastaus.

Ei minustakaan. Juuri tämän pointin halusin tuoda esiin ongelmana näille "kaikki tuet pois omin päin yksinhuoltajiksi ryhtyviltä" -huutelijoille.

Näköjään sinulla ei ollut mitään ratkaisua tuohon ongelmaan. Ei toki ole ensimmäinen kerta, kun ihmiset luulevat, että jokin yhteiskunnan ongelma (tässä tapauksessa ehdoin tahdoin yksinhuoltajaksi ryhtyminen) voidaan tuosta vaan ratkaista yksinkertaisilla keinoilla ja ainoa syy, miksi niin ei tehdä, on vain poliitikkojen pohjaton pahuus.

Sama tulee usein vastaan esim. juuri Homman perusaiheessa, eli maahanmuutossa. Ensin löydetään ongelma "maahanmuuttajat aiheuttavat sitä tai tätä". Sitten keksitään ratkaisu:"Pannaan rajat kiinni maahanmuutolta". Sitten joku huomauttaa EU:sta. Sen jälkeen suomalaisista, jotka ovat menneet ulkomaalaisen kanssa naimisiin. Sitten YK:n pakolaiskriteerit täyttävistä. Sitten EU:n ulkopuolelta tulevista työntekijöistä. Jne. Lopulta huomataan, että tarvitaankin varsin monimutkainen järjestelmä, jolla kontrolloidaan sitä, millaiset maahanmuuttajat saavat maahan tulla, ellei haluta aiheuttaa ongelmia sitten jossain muualla. En väitä, että tämän järjestelmän pitäisi olla juuri se, mikä Suomessa tällä hetkellä on käytössä, vaan ainoastaan, että aina, kun poliitikot tekevät järjestelmiä, jotka mahdollistavat sen tai tämän väärinkäytön, kyse ei ole siitä, että he kannattaisivat sitä väärinkäyttöä, vaan mahdollisesti kyseinen asia nähdään pienempänä pahana kuin sen, mitä väärinkäytön poistava yksinkertaistus aiheuttaisi.

[Femakko]

Ensin löydetään ongelma "maahanmuuttajat aiheuttavat sitä tai tätä". Sitten keksitään ratkaisu:"Pannaan rajat kiinni maahanmuutolta". Sitten joku huomauttaa EU:sta. Sen jälkeen suomalaisista, jotka ovat menneet ulkomaalaisen kanssa naimisiin. Sitten YK:n pakolaiskriteerit täyttävistä. Sitten EU:n ulkopuolelta tulevista työntekijöistä. Jne. Lopulta huomataan, että tarvitaankin varsin monimutkainen järjestelmä, jolla kontrolloidaan sitä, millaiset maahanmuuttajat saavat maahan tulla, ellei haluta aiheuttaa ongelmia sitten jossain muualla. En väitä, että tämän järjestelmän pitäisi olla juuri se, mikä Suomessa tällä hetkellä on käytössä, vaan ainoastaan, että aina, kun poliitikot tekevät järjestelmiä, jotka mahdollistavat sen tai tämän väärinkäytön, kyse ei ole siitä, että he kannattaisivat sitä väärinkäyttöä, vaan mahdollisesti kyseinen asia nähdään pienempänä pahana kuin sen, mitä väärinkäytön poistava yksinkertaistus aiheuttaisi.

Huomauttaisin, että molempia asioita kuten myös monia muita vastaavia yhdistää monimutkaisuus. Osittain siksi, että nyky-yhteiskunta on sen verran monimutkainen, että syy-seuraussuhteita on hankala arvioida, osittain siksi, että ihminen itsessään on ollut aina yllättävä. Olen sr:n kanssa jossain määrin eri mieltä siitä, että eivät poliitikot välttämättä hahmota koko kuviota ja että ei välttämättä kukaan mukaan muukaan hahmota. Tämä ei siis tarkoita, että jonkun asian kanssa työkseen puuhaavat ihmiset eivät hahmota tyhmyyttään, vaan sitä, että koko kuvio voi olla mahdoton hahmottaa ainakin nykytiedolla.

Varsinkin kasvatuksen suhteen kaikkea ei vain ymmärretä vielä, ei ehkä ikinä. Siksi olisi mahdotonta suunnitella täysin optimaalisia kannustimia, joilla estettäisiin ihmisiä rupeamasta yh-vanhemmiksi turhan heppoisin perustein mutta joilla toisaalta tuettaisiin niitä lapsia, jotka nyt sattuvat erinäisten vaiheiden jälkeen asumaan vain toisen vanhemman kanssa.

[MikkoAP]

Ei minustakaan. Juuri tämän pointin halusin tuoda esiin ongelmana näille "kaikki tuet pois omin päin yksinhuoltajiksi ryhtyviltä" -huutelijoille.

Näköjään sinulla ei ollut mitään ratkaisua tuohon ongelmaan. Ei toki ole ensimmäinen kerta, kun ihmiset luulevat, että jokin yhteiskunnan ongelma (tässä tapauksessa ehdoin tahdoin yksinhuoltajaksi ryhtyminen) voidaan tuosta vaan ratkaista yksinkertaisilla keinoilla ja ainoa syy, miksi niin ei tehdä, on vain poliitikkojen pohjaton pahuus.

Ratkaisuja olisivat ensinnäkin avioerolakien ja huoltajuuslakien muutokset. Nykyisin nainen saa aina huoltajuuden, talon asunnon , elatusmaksut jne, vaikka isä olisikin todellisuudessa sopivmpi yksinhuoltajaksi.

Se, että ratkaisu ei ole yksinkertainen, tai täydellinen ei tarkoita, että sellaisen etsimisestä pitäisi luopua.

Ja jos kerran sinun argumenttisi on, että yksinhuoltajuutta pitää loputtomiin tukea, koska muuten lapset kärsivät, niin asian voi kääntää myös päinvastoin: Jos tukia leikattaisiin/poistettaisiin, vähentäisi se innokkuutta ryhtyä yksinhuoltajaksi, joka vuorostaan vähentäisi lasten kärsimystä.

EDIT: ja on muutenkin naurettavaa vaatia nykysysteemin kriitikoilta täydellisiä ratkaisuja, kun niitä kerran ei nykyjärjestelmän kannattajiltakaan vaadita.

[sr]

Ratkaisuja olisivat ensinnäkin avioerolakien ja huoltajuuslakien muutokset. Nykyisin nainen saa aina huoltajuuden, talon asunnon , elatusmaksut jne, vaikka isä olisikin todellisuudessa sopivmpi yksinhuoltajaksi.

Oletko nyt varmasti halukas seisomaan tuon "aina" takana? Suurin osa avioeroista, jotka itse tiedän, ovat johtaneet jaettuun huoltajuuteen. Tiedän myös tapauksia, joissa mies jäi taloon.

Se, että ratkaisu ei ole yksinkertainen, tai täydellinen ei tarkoita, että sellaisen etsimisestä pitäisi luopua.

En ole missään näin väittänytkään. Minun puolestani saat etsiä sitä ratkaisua ihan vapaasti. Tule sitten kertomaan meille muillekin, kun olet löytänyt. Minun pointtini oli ainoastaan se, että se täällä ehdotettu kategorinen "kaikki tuet pois yksinhuoltajiksi ryhtyviltä" johtaa huonoon.

Ja jos kerran sinun argumenttisi on, että yksinhuoltajuutta pitää loputtomiin tukea, koska muuten lapset kärsivät, niin asian voi kääntää myös päinvastoin: Jos tukia leikattaisiin/poistettaisiin, vähentäisi se innokkuutta ryhtyä yksinhuoltajaksi, joka vuorostaan vähentäisi lasten kärsimystä.

Missä olen puhunut loputtomiin tukemisesta? Jospa et koittaisi panna sanoja minun suuhuni.

Varmaan pätee se, että mitä vähemmän yksinhuoltajuutta tuetaan, sitä vähemmän houkutteleva vaihtoehto se on ja sitä harvempi siihen ryhtyy. Tässä ei ole mitään uutta. Tämänhän tunnustin jo aikoja sitten. Tämähän lienee yksi tärkeimmistä syistä, miksi ihmiset (no, ennen kaikkea naiset) entisaikaan sinnittelivät huonoissa avioliitoissa. En vain ole vakuuttunut, että tämän houkuttelevuuden minimoinnista se ratkaisu löytyy, kuten jotkut tähän ketjuun kirjoittelijat tuntuvat ajattelevan.

EDIT: ja on muutenkin naurettavaa vaatia nykysysteemin kriitikoilta täydellisiä ratkaisuja, kun niitä kerran ei nykyjärjestelmän kannattajiltakaan vaadita.

En vaadi täydellisiä ratkaisuja. Minulle riittää, että kokonaistilanne paranee nykyiseen verrattuna. Ja kokonaistilanne kattaa sen yksinhuoltajuuden vähenemisen lisäksi sen, mitä käy niille lapsille, jotka syystä tai toisesta silti joutuvat kasvamaan perheessä, jossa on vain yksi vanhempi.

[MikkoAP]

Oletko nyt varmasti halukas seisomaan tuon "aina" takana? Suurin osa avioeroista, jotka itse tiedän, ovat johtaneet jaettuun huoltajuuteen. Tiedän myös tapauksia, joissa mies jäi taloon.

Okei tarkennetaan tämän verran: aina, kun haluaa. Silloinkin, kun on alkkis ja mies ei tms.

En ole missään näin väittänytkään. Minun puolestani saat etsiä sitä ratkaisua ihan vapaasti. Tule sitten kertomaan meille muillekin, kun olet löytänyt. Minun pointtini oli ainoastaan se, että se täällä ehdotettu kategorinen "kaikki tuet pois yksinhuoltajiksi ryhtyviltä" johtaa huonoon.

Ei kaikkia tukia automaattisesti pois, mutta sinkkuäiteys ei saa olla vain yksi vaihtoehto muiden joukossa, siihen väitteeseen perustuen, että "kaikki perhemallit ovat yhtä hyviä", koska näin ei ole.

Miehille paremmat oikeuden erotilanteissa ja huoltajuuskiistoissa, sekä mahdollisuus kieltäytyä isyydestä. Jälkimmäinen vähentäisi "vahinko" raskauksia ja olisi myös tasa-arvoinen, sillä onhan naisillakin oikeus aborttiin (jota oikeutta siis kannatan). Samoin sinkkunaisille ei hedelmöityshoitoja, eikä adoptio-oikeutta.

Varmaan pätee se, että mitä vähemmän yksinhuoltajuutta tuetaan, sitä vähemmän houkutteleva vaihtoehto se on ja sitä harvempi siihen ryhtyy. Tässä ei ole mitään uutta. Tämänhän tunnustin jo aikoja sitten. Tämähän lienee yksi tärkeimmistä syistä, miksi ihmiset (no, ennen kaikkea naiset) entisaikaan sinnittelivät huonoissa avioliitoissa. En vain ole vakuuttunut, että tämän houkuttelevuuden minimoinnista se ratkaisu löytyy, kuten jotkut tähän ketjuun kirjoittelijat tuntuvat ajattelevan.

Tottakai houkuttelevuuden vähentäminen on ratkaisu. Incentives work.

En vaadi täydellisiä ratkaisuja. Minulle riittää, että kokonaistilanne paranee nykyiseen verrattuna. Ja kokonaistilanne kattaa sen yksinhuoltajuuden vähenemisen lisäksi sen, mitä käy niille lapsille, jotka syystä tai toisesta silti joutuvat kasvamaan perheessä, jossa on vain yksi vanhempi.

Luettelin muutaman keinon.

[MikkoAP]

Siinä olen sr:n kanssa samaa mieltä, että yh-tukien täydellinen poistaminen ei ole järkevää  mutta yksinhuoltajuuden tulee olla poikkeustapaus, eikä vain yksi vaihtoehto muiden joukossa.

[sr]

Okei tarkennetaan tämän verran: aina, kun haluaa. Silloinkin, kun on alkkis ja mies ei tms.

No, näytäpä tästä jotain kättä pidempää. Eli jonkinlainen tutkimus, jossa on katsottu oikeudessa ratkaistuja huoltajuuskiistoja, ja niissä kaikissa on määrätty yksinhuoltajuus äidille (ei siis jaettua huoltajuutta).

Ei kaikkia tukia automaattisesti pois, mutta sinkkuäiteys ei saa olla vain yksi vaihtoehto muiden joukossa, siihen väitteeseen perustuen, että "kaikki perhemallit ovat yhtä hyviä", koska näin ei ole.

Tätä on aivan turha jankata, kun siitä ei ole ollutkaan mitään erimielisyyttä. Sen jankkaus on suunnilleen yhtä fiksua kuin sen jankkaus, että tupakoivat kuolevat aiemmin kuin tupakoimattomat. Varmaan pätee, mutta kysymys ei olekaan tästä, vaan siitä, miten a) saataisiin tupakointi vähenemään ja b) mitä niille silti tupakoiville pitäisi tehdä. Sinun insentiivimallisi tarkoittavat käytännössä samaa kuin se, että tupakoivilta evättäisiin terveydenhoito.

Miehille paremmat oikeuden erotilanteissa ja huoltajuuskiistoissa, sekä mahdollisuus kieltäytyä isyydestä. Jälkimmäinen vähentäisi "vahinko" raskauksia ja olisi myös tasa-arvoinen, sillä onhan naisillakin oikeus aborttiin (jota oikeutta siis kannatan). Samoin sinkkunaisille ei hedelmöityshoitoja, eikä adoptio-oikeutta.

Ensin täällä jankataan pitkään kuinka hemmetin tärkeää on, että lapsella on isä ja sitten ryhdytään ehdottamaan, että isyydestä voisi kieltäytyä. Entä missä vaiheessa tämä kieltäytyminen pitää toteuttaa? Jos mies hyvää hyvyyttään suostuu isäksi ja sitten ovela nainen paneekin välit poikki ja ryhtyy yksinhuoltajaksi, niin onko miehellä edelleen oikeus isyydestä kieltäytymiseen?

Tuosta miesten oikeuksista erotilanteessa olen samaa mieltä, mutta se ei ole juuri missään tekemisissä sen alkuperäisen "kaikki tuet pois yksinhuoltajilta" -ajatuksen kanssa. Se pitää toteuttaa puhtaasti tasa-arvon nimissä aivan riippumatta mistään insentiiveistä ryhtyä yksinhuoltajaksi.

Tuon adoption kohdalla en ottaisi noin kovaa kantaa. Jokaisen adoption kohdalla on ajateltava lapsen parasta. Melkein mikä tahansa perhevaihtoehto, jopa yksinäisen naisen luona eläminen on lapselle parempi vaihtoehto kuin laitos.

Keinohedelmöityksen kieltäminen johtaa keinohedelmöitysturismiin (ja sellaista harrastetaan varmaan jo nytkin). Miten suhtaudutaan raskaana olevaan naiseen, joka sanoo tulleensa raskaaksi "vahingossa" Kyproksella pikaromanssin seurauksena ja hänellä on kyllä näyttää lomaliput Kyprokselle. Lähetetäänkö salapoliisit selvittämään, onko hän mahdollisesti käyttänyt siellä keinohedelmöitysklinikan palveluita? Tässä asiassa pätee jälleen se, että asiaa ajatellaan putkinäöllä:"Kielletään keinohedelmöitykset yksinäisiltä naisilta, eikä niitä sitten tapahdu" ajattelematta sitä, mitä ne todelliset seuraukset tulevat olemaan.

Tottakai houkuttelevuuden vähentäminen on ratkaisu. Incentives work.

Ok, kanssasi keskustelu on näköjään täysin turhaa. Olen toistanut noihin insentiiveihin liittyvät ongelmat sen verran monta kertaa, ettei enää kyse voi olla tietämättömyydestä, vaan puhtaasta jankkaamisesta.

Kyllä, poistamalla vaikkapa työttömyyskorvaukset, työttömät työnhakijat katoaisivat aika äkkiä. On sitten aivan toinen asia, olisiko tämä parempi yhteiskunta.

Luettelin muutaman keinon.

Osa niistä olikin ihan ok, mutta niillä ei vaan ollut juuri mitään tekemistä alkuperäisen ehdotuksen kanssa, mitä kohti se kritiikkini oli kohdistettu.

[Femakko]

Jos se täydellisellä poistamisella lähtee, niin sittenhän se on järkevää. Semmoinen aavistus minulla on, että niin kauan kuin taikaseinästä siunausta sinkkuäitiydelle tulee, niin voi käyttää kännipanoa hyväksi.

Ei yh-vanhemmuus katoa millään toimenpiteellä mihinkään täysin. Sitä on ollut aina.

Toisekseen vaikka se tuntuu ilmeisesti aivan uskomattomalta ajatukselta laskelmoidessaan ihmiset arvioivat myös aika- ja vaivakustannuksia rahan lisäksi. Ei se elatusapu ole täysin ilmaista rahaa, jonka saa kännipanosta. Jos ajatellaan, että sinkkuäidit käyttäytyvät laskelmoivasti, he sisällyttävät laskelmiinsa kyllä myös sen faktan, että on paljon raskaampaa olla vanhempi, jos on aina itse vetovuorossa eikä toista aikuista ole mukana. Ja suku nykyään harvemmin on niin iso ja lähellä asuva, että siitä olisi paljon apua. Niin kauan kuin on alle yläasteikäisiä lapsia, ei saisi ikinä sairastaa, joutua ylitöihin tai olla huonoja päiviä, ja harrastaminenkin on hyvin vaikeaa ja usein mahdotonta.

[MikkoAP]

Ensin täällä jankataan pitkään kuinka hemmetin tärkeää on, että lapsella on isä ja sitten ryhdytään ehdottamaan, että isyydestä voisi kieltäytyä. Entä missä vaiheessa tämä kieltäytyminen pitää toteuttaa? Jos mies hyvää hyvyyttään suostuu isäksi ja sitten ovela nainen paneekin välit poikki ja ryhtyy yksinhuoltajaksi, niin onko miehellä edelleen oikeus isyydestä kieltäytymiseen?

Isyyden tärkeys ja oikeus isyydestä kieltäytymiseen eivät ole MITENKÄÄN ristiriidassa keskenään.

Nainen voi abortoida sikiön, vaikka mies haluaisikin pitää lapsen, joten homman on toimittava myös toisinpäin.

Kieltäytymisoikeus pätisi yhtä pitkään kuin aborttioikeus.

Tapauksissa, joissa nainen on tullut raskaaksi, eikä ole kertonut miehelle, tuo oikeus pätisi pitempään. Samoin tuossa tapauksessa miehellä olisi oikeus hakea oikeutta isyyteen myös jälkikäteen.

Samoin mainitsemassi skenaariossa miehellä tulee olla oikeus kieltäytyä isyydestä, sekä toisaalta oikeus hakea oikeutta olla lapsi isälle.

Tuon adoption kohdalla en ottaisi noin kovaa kantaa. Jokaisen adoption kohdalla on ajateltava lapsen parasta. Melkein mikä tahansa perhevaihtoehto, jopa yksinäisen naisen luona eläminen on lapselle parempi vaihtoehto kuin laitos.

OK, mutta vasta silloin, jos adoptiohalukkaita pariskuntia ei löydy. Toisaalta noitten adoptoitavien lasten taustalta löytyy paljon traagisia tarinoita ja käyttäytymishäiriöt voivat vanhempien lasten kohdalla olla niin pahoja, ettei läheskään kaikilla pariskunnillakaan ole kykyä kasvattaa heitä kunnolla, saati sitten sinkkuäideillä.

Keinohedelmöityksen kieltäminen johtaa keinohedelmöitysturismiin (ja sellaista harrastetaan varmaan jo nytkin). Miten suhtaudutaan raskaana olevaan naiseen, joka sanoo tulleensa raskaaksi "vahingossa" Kyproksella pikaromanssin seurauksena ja hänellä on kyllä näyttää lomaliput Kyprokselle. Lähetetäänkö salapoliisit selvittämään, onko hän mahdollisesti käyttänyt siellä keinohedelmöitysklinikan palveluita? Tässä asiassa pätee jälleen se, että asiaa ajatellaan putkinäöllä:"Kielletään keinohedelmöitykset yksinäisiltä naisilta, eikä niitä sitten tapahdu" ajattelematta sitä, mitä ne todelliset seuraukset tulevat olemaan.

Häneen voidaan suhtautua niin, ettei anneta yh-tukia.