Helsingissä tuhansia työtä tai koulutusta vailla olevia nuoria (tukea leikataan)

[Iloveallpeople]

Helsingissä tuhansia työtä tai koulutusta vailla olevia nuoria

Koulutuksesta tai työstä kieltäytyneiden tai sen keskeyttäneiden nuorten määrä on kasvanut räjähtäen viime vuoden aikana Helsingissä, kertoo lauantain Helsingin Sanomat.

Yhteensä heitä oli viime vuoden lopulla liki 3300. Lisäystä edellisvuoteen oli 1200 henkeä.

Osa nuorista on vaarassa jämähtää elämään vain yhteiskunnan tukien varassa. Viime vuonna toimeentulotukitiskillä käyneistä alle 25-vuotiaista helsinkiläisnuorista yli 60 prosentilla ei ollut mitään tuloja. Nämä noin 5400 nuorta elivät pelkällä toimeentulotuella.

Osa nuorista kärsii mielenterveys- ja päihdeongelmista, velkaantuu, jämähtää kotiin tai joutuu lopulta asunnottomaksi.

http://www.verkkouutiset.com/index.php?option=com_content&view=article&id=32608:helsingissae-tuhansia-tyoetae-tai-koulutusta-vailla-olevia-nuoria&catid=2:kotimaa&Itemid=4

Ei ihme, että nuoriso pelottaa Helsingissä.

[Larva]

Ja sitten väitetään että meillä on työvoimapula. 

Mistä ihmeestä näille nuorille saataisiin ihan oikeaa toimeentuloa?

[Suurkirjoitus]

Tosiasia on kuitenkin sekin, että täydellä toimeentulotuellakaan ei paljon "juhlita", vaikka jotkut hommalaiset näin ilmeisesti kuvittelevat. Kuulemma helposti sossussa myös tuota tukea leikkaavat (ainakin -20%, ehkä jopa täydet -40%) ainakin kantaväestön edustajilta, tietyt maahanmuuttajat toki saattavat olla asia erikseen leikkaamisen ja tarvehankintaisen lisätuen saamisen osalta.

Toki voi syyttää laiskuudesta, mutta minusta jossain määrin sairasta on jo sekin, jos ihminen ei edes halua mitään "leveämpää" elämää (=mm. kunnon omaksi muuttuva (lainaa maksettaessa) koti, auto, lomamatkat jne.) vaan hän haluaa vain "homentua" yksin (yksinäisiä tällaiset ihmiset useimmiten ovat) jossain äärimmäisen pienessä vuokrayksiössään.

Olen kyllä sitä mieltä, että juuri ketään ei käy työssä pääasiassa sen vuoksi, että se olisi hänen "yhteiskunnallinen velvollisuutensa" tai jotain sinnepäin. Pääsyynä on palkasta saatava "leveämpi leipä" (tukiin nähden), vaikka toki jokin velvollisuudentunnekin saattaa vaikuttaa taustalla, vaikka kysyttäessä moni nostaakin sen pääsyyksi.

[Kikken]

Olen kyllä sitä mieltä, että juuri ketään ei käy työssä pääasiassa sen vuoksi, että se olisi hänen "yhteiskunnallinen velvollisuutensa" tai jotain sinnepäin. Pääsyynä on palkasta saatava "leveämpi leipä" (tukiin nähden), vaikka toki jokin velvollisuudentunnekin saattaa vaikuttaa taustalla, vaikka kysyttäessä moni nostaakin sen pääsyyksi.

Tässä pitää myös sosiaalinen aspekti nostaa esille, tuskinpa moni haluaa vain lusmuilla kotona (siis kantaväestöstä, kulttuurinrikastajista en tiedä).

[Miniluv]

Olen kyllä sitä mieltä, että juuri ketään ei käy työssä pääasiassa sen vuoksi, että se olisi hänen "yhteiskunnallinen velvollisuutensa" tai jotain sinnepäin. Pääsyynä on palkasta saatava "leveämpi leipä" (tukiin nähden), vaikka toki jokin velvollisuudentunnekin saattaa vaikuttaa taustalla, vaikka kysyttäessä moni nostaakin sen pääsyyksi.

Monet "vuokrayksiöissä homehtujat" käyvät töissä (jos vain pääsevät töihin) sosiaalisten kontaktien ja lisääntyneen omanarvontunnon/tulevaisuudenuskon takia, vaikka se pudottaisikin tilapäisesti tuloja tai aiheuttaisi viivästyksiä maksatuksissa.

[törö]

Olen kyllä sitä mieltä, että juuri ketään ei käy työssä pääasiassa sen vuoksi, että se olisi hänen "yhteiskunnallinen velvollisuutensa" tai jotain sinnepäin. Pääsyynä on palkasta saatava "leveämpi leipä" (tukiin nähden), vaikka toki jokin velvollisuudentunnekin saattaa vaikuttaa taustalla, vaikka kysyttäessä moni nostaakin sen pääsyyksi.

Meikäläinen ainakin käy työmaalla rahan takia ja siksi että työttömyys on pitkän päälle tylsää. Minään velvollisuutena en sitä pidä enkä kuuna päivänä ala stressata itseäni lomautetuksi tulemisella. Jos se sattuu omalle kohdalle niin keksitään sitten jotain muuta tekemistä.

[Johannes Nieminen]

Tosiasia on kuitenkin sekin, että täydellä toimeentulotuellakaan ei paljon "juhlita", vaikka jotkut hommalaiset näin ilmeisesti kuvittelevat. Kuulemma helposti sossussa myös tuota tukea leikkaavat (ainakin -20%, ehkä jopa täydet -40%) ainakin kantaväestön edustajilta, tietyt maahanmuuttajat toki saattavat olla asia erikseen leikkaamisen ja tarvehankintaisen lisätuen saamisen osalta.

Tota, kyllä kaikki saavat ihan saman toimeentulotuen. Siihen on oma laskukaavansa. Harkinnanvaraiset ovat sitten oma juttunsa, ja niiden suhteen on hieman näyttöä siitä, että tietyt ryhmät saavat niitä helpommin. Syy on ehkä siinä, että tietyillä ryhmillä on tarjolla vahvaa tukea, joka osaa kertoa mitä pitää hakea ja miten.

Mitä tulee varsinaiseen aiheeseen, niin siitä ei ole kauaakaan, kun todettiin että vain puolet 15-30 vuotiaista katsoo työn olevan keino elättää itsensä. Sitä sopii miettiä millä keinolla sitä pitäisi elää. Toki lukema varmaan tasoittuu, jos katsotaan ikävuosittain, mutta kuitenkin. En tiedä mitä mieltä muut ovat, mutta lukema kuulostaa hurjalta, jos se on kymmenessä vuodessa enemmän kuin kaksinkertaistunut.

Toukokuussa rakastamassani Ylioppilas-lehdessä oli juttua niistä, jotka syystä tai toisesta elävät työmarkkinoiden ulkopuolella. Esimerkkinä oli mm. tapaus, joka ei halua tehdä töitä, sillä hänen työtään on vapaaehtoistyö sosiaalikeskus Satamassa. Siispä Satamaa ylläpidetään toimeentulotuella kustannetulla työntekijöillä (joka ei liene yllätys).

[Tanaquil]

Mitä tulee varsinaiseen aiheeseen, niin siitä ei ole kauaakaan, kun todettiin että vain puolet 15-30 vuotiaista katsoo työn olevan keino elättää itsensä. Sitä sopii miettiä millä keinolla sitä pitäisi elää. Toki lukema varmaan tasoittuu, jos katsotaan ikävuosittain, mutta kuitenkin. En tiedä mitä mieltä muut ovat, mutta lukema kuulostaa hurjalta, jos se on kymmenessä vuodessa enemmän kuin kaksinkertaistunut.

Kyseessä oli siis Kansallinen nuorisotutkimus 2010. Sen verran korjaan, että esitetty väite oli "Jokaisen tulisi elättää itsensä omalla työllään eikä turvautua avustuksiin" - ja siinä mielessä monitulkintainen, ettei vastauksista voi ihan yksioikoisesti vetää sitä johtopäätöstä, että puolet 15-30-vuotiaista mieluummin lusmuilisi sos.tuella kuin tekisi töitä. Kun väitettä alkaa tarkemmin ajatella, voi olla toisaalta sitä mieltä, että jokaisen olisi hyvä osallistua yhteiskunnan pyörittämiseen ja pyrkiä itse tienaamaan elantonsa sen sijaan, että tahallisesti heittäytyisi muiden elätettäväksi. Mutta entä se "avustuksiin turvautuminen"? Aika harvassa on nykyään ihmisiä, jotka pystyvät elämään kotoa lähdettyään vanhuuseläkkeeseen asti turvautumatta avustuksiin - lähinnä kultalusikka suussa syntyneet "pappa betalar" -tyypit. Opinnot suoritetaan yleensä opintotuen varassa, satunnaisilla työtuloilla täydentäen silloin kun töitä sattuu saamaan. Työttömyys osuu meistä suurimmalla osalla johonkin kohtaan työuraa nykyisenä pätkätöiden ja muiden "epätyypillisten työsuhteiden" kulta-aikana - jolloin eletään työttömyyskorvauksilla. Entä äitiys- ja vanhempainvapaat, jolloin elantoa nimenomaan turvaavat niitä varten tarkoitetut avustukset? Sairauspäivärahat ja kuntoutustuet?

IMO tuo väite olisi pitänyt muotoilla huolellisemmin ja siten, että sen voi käsittää vain yhdellä tavalla. Esim. jo avustuksiin "turvautumisen" sijasta avustuksilla "eläminen" olisi täsmentänyt väitettä siihen suuntaan, mitä tutkimuksessa ilmeisesti haettiin. Eli "Jokaisen tulisi elättää itsensä omalla työllään eikä elää avustuksilla" tai "Jokaisen tulisi elättää itsensä omalla työllään eikä heittäytyä yhteiskunan elätettäväksi".

[Johannes Nieminen]

Joo, ei se yksiselitteinen ollutkaan, mutta suuntaa antava. Kuten olemme huomanneet, niin kysymykset aiheesta kuin aiheesta ovat vähän mitä ovat.

[Leo]

Töitä on Helsingissa ihan oikeesti melko vähän. Kilpailu on kovaa ja osaamista usein pitää olla jo valmiiksi.

Moni ajautuu kierteeseen, moni on riippuvainen jostain, monella ei ihan oikeesti ole niin hyvät eväät kotopuolesta työelämää varten. Sekin on myös todettava että moni jantteri miettii mihin ryhtyy, missä olisi tarkoitusta ja missä on hyvä. Moni syrjäytyy, monen elämään kuuluu päihteitä, epäreiluutta joka voi olla näennäistä tai sitten ihan totta. Huonot kokemukset koulusta, työelämästä että lähipiiristä voivat olla omiaan laukaisemaan kierteen.

Toimeentuloon voi olla opiskeluaikana oikeus, mutta se on harkinnanvaraista. Töitä voit hakea, mutta esim. "ongelmanuoren" mahdollisuus pärjätä koulussa ja työelämässä samaan aikaan on aika atominen.

Tuo monta tuhatta ei tunnu lainkaan ihmeelliseltä. Suomalaisia ongelmanuoria kyllä piisaa ja moni heistä joutuu käydä aallonpohjalla ennenkuin saa tai ei saa niskastaan kiinni.

[Johannes Nieminen]

Töitä on Helsingissa ihan oikeesti melko vähän. Kilpailu on kovaa ja osaamista usein pitää olla jo valmiiksi.

Silloin kun jäin työttömäksi niin tein pitkälle toista sataa hakemusta vajaan puolentoista kuukauden aikana, ja sai valikoida. Mitä olen nyt seurannut tilannetta, niin lähes sama määrä on avoimia työpaikkoja. Kilpailu toki on kovaa, ja nyt kovempaa kuin silloin, se on aivan selvää. Siksi hakemuksia pitääkin tehdä kunnolla. Minulle ainakin oli aivan selvää, etten jää työttömäksi vaan teen kaikkeni päästäkseni töihin. Se on sitten eri asia, jos ei esimekiksi halua myyntityötä tai toimistohommia, niin voi ollakin hankalampaa.

[Suurkirjoitus]

Olen kyllä sitä mieltä, että juuri ketään ei käy työssä pääasiassa sen vuoksi, että se olisi hänen "yhteiskunnallinen velvollisuutensa" tai jotain sinnepäin. Pääsyynä on palkasta saatava "leveämpi leipä" (tukiin nähden), vaikka toki jokin velvollisuudentunnekin saattaa vaikuttaa taustalla, vaikka kysyttäessä moni nostaakin sen pääsyyksi.

Monet "vuokrayksiöissä homehtujat" käyvät töissä (jos vain pääsevät töihin) sosiaalisten kontaktien ja lisääntyneen omanarvontunnon/tulevaisuudenuskon takia, vaikka se pudottaisikin tilapäisesti tuloja tai aiheuttaisi viivästyksiä maksatuksissa.

Heh, heh.

Sosiaaliset kontaktitkin on paljon enemmän VÄITTÄMÄSI menijän oman edun tavoittelua, eli silloinkaan ei varsinaisesti mennä velvollisuudesta. Epäillä toki sopii sitäkin, että missä määrin työ mitään todellisia kunnollisia positiivisia sosiaalisia kontakteja edes luo. Harvemmin työ"kaverit" ovat mitään todellisia kavereita. Pikemminkin uusi ja outo voi joutua ylenkatseen ja suoranaisen kiusaamisenkin uhriksi. Tämä kaikki toki vaihtelee työpaikasta toiseen. Esim. jos työpaikka on sellainen, että puurrat yksinäsi ja pomo käy välillä haukkumassa, ei se kovin positiivista sosiaalista kontaktia ole. Huomauttaisin sinulle myös, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät käytännössä edes halua sosiaalisia kontakteja (edes seurustelua), vaan kokevat ne rasittaviksi.

Mitä tulevaisuudenuskoon tulee, toki silloin on hyvä mennäkin kuvaamallasi tavalla työhön, jos haluaa työkokemusta ja sitä kautta mahdollisuuden saada joskus jopa vakituinen paikka. Tällainen "tulevaisuutta suunnitteleva" ihminen onkin todennäköisesti sellainen, jonka tähtäimessä on perhe, auto ja omakotitalo jne. Tämänluonteiset ihmiset olin jo aiemmin sulkenut analyysini ulkopuolelle.

Sellaisen korjauksen aiempaan sanomiseeni teen, että totean vanhemmassa väessä saattavan olla joitakin sellaisiakin, jotka kokevat työssäkäynnin ensisijaisesti "yhteiskunnalliseksi velvollisuudekseen". Olen kuitenkin varma siitä, että vähänkään nuoremmasta väestä käytännössä yksikään ei ole sellainen, jolle tuo olisi läheskään päällimmäinen syy käydä töissä.

[Suurkirjoitus]

Tosiasia on kuitenkin sekin, että täydellä toimeentulotuellakaan ei paljon "juhlita", vaikka jotkut hommalaiset näin ilmeisesti kuvittelevat. Kuulemma helposti sossussa myös tuota tukea leikkaavat (ainakin -20%, ehkä jopa täydet -40%) ainakin kantaväestön edustajilta, tietyt maahanmuuttajat toki saattavat olla asia erikseen leikkaamisen ja tarvehankintaisen lisätuen saamisen osalta.

Tota, kyllä kaikki saavat ihan saman toimeentulotuen. Siihen on oma laskukaavansa. Harkinnanvaraiset ovat sitten oma juttunsa, ja niiden suhteen on hieman näyttöä siitä, että tietyt ryhmät saavat niitä helpommin. Syy on ehkä siinä, että tietyillä ryhmillä on tarjolla vahvaa tukea, joka osaa kertoa mitä pitää hakea ja miten.

Mitä tulee varsinaiseen aiheeseen, niin siitä ei ole kauaakaan, kun todettiin että vain puolet 15-30 vuotiaista katsoo työn olevan keino elättää itsensä. Sitä sopii miettiä millä keinolla sitä pitäisi elää. Toki lukema varmaan tasoittuu, jos katsotaan ikävuosittain, mutta kuitenkin. En tiedä mitä mieltä muut ovat, mutta lukema kuulostaa hurjalta, jos se on kymmenessä vuodessa enemmän kuin kaksinkertaistunut.

Toukokuussa rakastamassani Ylioppilas-lehdessä oli juttua niistä, jotka syystä tai toisesta elävät työmarkkinoiden ulkopuolella. Esimerkkinä oli mm. tapaus, joka ei halua tehdä töitä, sillä hänen työtään on vapaaehtoistyö sosiaalikeskus Satamassa. Siispä Satamaa ylläpidetään toimeentulotuella kustannetulla työntekijöillä (joka ei liene yllätys).

Kyllä minä tiedän, että TT-tukeen on laskukaava, mutta nähdäkseni et osannut ottaa huomioon sitä, että sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus leikata täyttä perusosaa -20% ja jopa -40%. Näin he kuulemma innolla tekevätkin (ainakin kantaväestön miehille), jos TT-tuella oleilu on jatkunut vähänkin pidempään. Perusosan lisäksi on mahdollista anoa tarvehankintaista tukea, mutta sen saaminen on "kiven takana", ainakin kantaväestön edustajille.

Millekään kyselylle en panisi painoa juuri P:tä enempää, sillä onhan selvää se, että tuollaisiin vastatessaan hyvinkin moni kaunistelee vastaustaan niin, että se näyttäisi hänen kannaltaan mahdollisimman hyvältä ja "salonkikelpoiselta". Yleisestikin on niin, että ihminen voi itsekin uskoa omat sanansa, kun hän paatoksella julistaa yleviä periaatteita, joita hän väittää noudattavansa, vaikka todellisuus on "vähän" toista. Tämä toki pätee moneen muuhunkin asiaan kuin siihen mitä nyt käsitellään.

[Suurkirjoitus]

Kuvaan omalta kohdaltani tilannetta esimerkinomaisesti.

Minä olen "nörtti". Lahjakkuuteni matematiikan kanssa on minut "pelastanut".

(Täytyy muuten sivumennen sanoa, että IT-ala on vieläkin YLIarvostettu ja monikaan melko kovapalkkainen hommakaan siellä ei vaadi järkeä läheskään niin paljon kuin mitä vaaditaan siihen kun matematiikan kanssa kunnolla pelataan. Toki IT-koulutuksessakin on matematiikkaa, mutta vain helpot alkeisjutut.)

Ns. käytännön töiden kanssa sensijaan olen täysi "käsi". Niistä omaamani vähä kokemus osoittaa, että minä en niitä opi enkä edes kykene oppimaan. (Muistan, kun yksikin pomo haukkui minut täydeksi idiootiksi ja vammaiseksi, kun oltuani samalla työpisteessä jo kauan en silti läheskään pysynyt edes myöhemmin tulleiden tahdissa.) Silti hyvin moni väittää, että "Jokainenhan noita töitä pystyy tekemään, JOS VAIN HALUAA.". Tämä väite vaan ei pidä paikkaansa.

Siis, jos en olisi "geeniarpajaisissa" saanut matemaattista lahjakkuutta, olisin todennäköisesti nyt pitkäaikaisesti tukien varassa, ja tietyt ihmiset syyllistäisivät minua tyyliin "Kyllä sinullekin töitä löytyisi, JOS vain haluaisit.".

[femacco]

Ns. käytännön töiden kanssa sensijaan olen täysi "käsi". Niistä omaamani vähä kokemus osoittaa, että minä en niitä opi enkä edes kykene oppimaan. (Muistan, kun yksikin pomo haukkui minut täydeksi idiootiksi ja vammaiseksi, kun oltuani samalla työpisteessä jo kauan en silti läheskään pysynyt edes myöhemmin tulleiden tahdissa.) Silti hyvin moni väittää, että "Jokainenhan noita töitä pystyy tekemään, JOS VAIN HALUAA.". Tämä väite vaan ei pidä paikkaansa.

Siis, jos en olisi "geeniarpajaisissa" saanut matemaattista lahjakkuutta, olisin todennäköisesti nyt pitkäaikaisesti tukien varassa, ja tietyt ihmiset syyllistäisivät minua tyyliin "Kyllä sinullekin töitä löytyisi, JOS vain haluaisit.".

Samanlaisista on kuultu ja nähty. Varastohommia tekee TKK:n poika, joka jatkuvasti sekoittaa kilot ja litrat keskenään, tradenomi luulee kaksivuorotyön tarkoittavan kahta työvuoroa viikossa ja bioteknologian priimus pääsee inssistä läpi kolmannella yrittämällä. Kyseessä saattaa olla hetkellinen aivosumu, tietämättömyys työelämästä (tradenomin kohdalla) tai se ettei kaikessa voi olla nopea ja fiksu. Tulee mieleen kiva sähellys, kun yritin ensiapukurssilla kiepauttaa kantosidettä lakanasta. Aivot menevät tilttiin. En vain ymmärrä. Se on helppoa, mutta ei  

Pahinta mitä voi tehdä tällaisen tapauksen kanssa on se mitä entinen pomosi teki. Idiootiksi haukkuminen vie ihmiseltä viimeisen innon oppia mitään. Kyseenalaistan ex-pomosi pedagogiset taidot - hyvä opettaja on kärsivällinen ja kykenee opettamaan asian niin, että tyhmäkin ymmärtää.

[Suurkirjoitus]

Ns. käytännön töiden kanssa sensijaan olen täysi "käsi". Niistä omaamani vähä kokemus osoittaa, että minä en niitä opi enkä edes kykene oppimaan. (Muistan, kun yksikin pomo haukkui minut täydeksi idiootiksi ja vammaiseksi, kun oltuani samalla työpisteessä jo kauan en silti läheskään pysynyt edes myöhemmin tulleiden tahdissa.) Silti hyvin moni väittää, että "Jokainenhan noita töitä pystyy tekemään, JOS VAIN HALUAA.". Tämä väite vaan ei pidä paikkaansa.

Siis, jos en olisi "geeniarpajaisissa" saanut matemaattista lahjakkuutta, olisin todennäköisesti nyt pitkäaikaisesti tukien varassa, ja tietyt ihmiset syyllistäisivät minua tyyliin "Kyllä sinullekin töitä löytyisi, JOS vain haluaisit.".

Samanlaisista on kuultu ja nähty. Varastohommia tekee TKK:n poika, joka jatkuvasti sekoittaa kilot ja litrat keskenään, tradenomi luulee kaksivuorotyön tarkoittavan kahta työvuoroa viikossa ja bioteknologian priimus pääsee inssistä läpi kolmannella yrittämällä. Kyseessä saattaa olla hetkellinen aivosumu, tietämättömyys työelämästä (tradenomin kohdalla) tai se ettei kaikessa voi olla nopea ja fiksu. Tulee mieleen kiva sähellys, kun yritin ensiapukurssilla kiepauttaa kantosidettä lakanasta. Aivot menevät tilttiin. En vain ymmärrä. Se on helppoa, mutta ei  

Pahinta mitä voi tehdä tällaisen tapauksen kanssa on se mitä entinen pomosi teki. Idiootiksi haukkuminen vie ihmiseltä viimeisen innon oppia mitään. Kyseenalaistan ex-pomosi pedagogiset taidot - hyvä opettaja on kärsivällinen ja kykenee opettamaan asian niin, että tyhmäkin ymmärtää.

Sainkin potkut.

Ei pidä väittää, että tuollaisesta "kädettömyydestä" pääsisi eroon oppimisella. Esimerkiksi minä en oppinut työtahtiin, ja kaikki uudemmatkin menivät ohitseni heittämällä.

Uskoakseni syy tuollaiseen on neurologinen. (Eli aivoissa "kytkennät" on auttamattomasti väärin tiettyjen hommien tekemiseen.) Olenpa kuullut, että tutkimuksenkin mukaan matemaattisilla taidoilla ja autismispektrin (Käytän tässä autismi-sanaa melko laajasti viitaten tietynlaisiin neurologisiin häiriöihin.) ongelmiin taipuvaisuudella on olemassa yhteys. On minulla suvussa yksi täysi autistikin.

[Whatsername]

On niita tyottomia nuoria muuallakin kun Helsingissa.

Itsellani loppui opinnot tossa kuukausi sitten, tosin virallisesti valmistun vasta syksylla. Jouduin muuttamaan takaisin aitin luokse, kun ei ole loytynyt toita eika ole yhtaan rahaa. Olen kuukauden aikana laittanut kymmenia tyohakemuksia mutta mitaan ei ole loytynyt. Vaikka en viela olekaan virallisesti valmistunut niin syksylla saan tradenomin tutkinnon ja toisen tutkinnon englannista yliopistosta. Tuntuu ihmeelliselta, etta koulutettuna ihmisena en saa toita edes kaupan kassalta tai mistaan toimistolta.. Kokemusta loytyy molemmilta aloilta.

En myoskaan saa minkaanlaista tyottomyyskorvausta, koska olen viela syksyyn asti virallisesti opiskelija. Myoskaan opintotukea en saa koska en suorita enempaa opintopisteita. Joudun siis loisena asumaan aitin luona kunnes saan toita. Ja kylla havettaa! Olen aina tullut toimeen omillani ja nyt kun joudun rahattomana istumaan kotona niin tulee kylla aika luuseri olo. No ehka suunta on tasta vaan ylospain

[femacco]

Olen kuukauden aikana laittanut kymmenia tyohakemuksia mutta mitaan ei ole loytynyt. Vaikka en viela olekaan virallisesti valmistunut niin syksylla saan tradenomin tutkinnon ja toisen tutkinnon englannista yliopistosta. Tuntuu ihmeelliselta, etta koulutettuna ihmisena en saa toita edes kaupan kassalta tai mistaan toimistolta.. Kokemusta loytyy molemmilta aloilta.

No kyllä varmaan kyrpii! Olisiko tilanteessasi mahdollista, että olet ylikoulutettu moneen hommaan? Olethan hakenut koulutustasi vastaaviin paikkoihin? Luulen, että moni työnantaja ottaa kohta yhteyttä, koska niillä menee kokemukseni mukaan 0-30 päivää reagoida hakemuksiin. Itse olen kesän työttömänä (ja työnhakijana), koska valvojan töitä, joita teen, on muina vuodenaikoina enkä tiedä vielä pääsenkö syksyksi kouluun.

Älä masennu. Tuolla pätevyydellä varmasti töitä löytyy 

[Zngr]

Itse olen pitkään (itseasiassa jo ennen edellistä nousukautta) ihmetellyt miltä nuorista työttömistä aikuisista on tuntunut 10 vuotta jatkunut rummutus maahanmuuttajien roolista kirkuvan työvoimapulan paikkaajina. Jotenkin on aina tuntunut absurdilta, että työkokemusta omaavat nuoret aikuiset PK-seudulla, jossa niitä hommia pitäisi kuulemma olla, eivät meinaa löytää töitä puhumattakaan hyvällä työkokemuksella varustetuista maahanmuttajista - sellaisista jotka eivät ole "hukanneet" papereitaan saapuessaan Suomeen.

Silti huutava työvoimapula, johon auttaa ainostaan positiivinen suhtautuminen kaikenlaiseen maahanmuuttoon.



Työvoimapulaa on käytetty niin rumasti keppihevosena maahanmuuttokeskustelussa, lukuunottamatta ehkä edellista paria vuotta, ettei kukaan muu kuin sangen paatunut suvis nähdäkseni ota koko enää argumenttia kovin vakavasti. Tarkoitan siis sitä, että aina kun jossain on epäilty köyhistä maista suuntautuvan, humanitaarisen ja perheenyhdistämisiin nojaavan maahanmuuton suurta hyötyä Suomelle joku vetää aina työvoimapula -kortin esiin. Ja vetää vieläkin, vaikka maassa on suurtyöttömyys.

Itseäni ainakin pistäisi vihaksi olla 25 vuotias työtön ja kuunnella jorinaa siitä kuinka maahanmuuttajat ovat Suomen pelastus työtunteineen. On tietenkin asia erikseen minkälaisia töitä itse kukin on valmis tekemään, mutta itse nuorena vessoja jynssänneenä ja toisten kotiin soitelleena uskon ettei ratkaisu tähänkään ole ihan pelkästään ne maahanmuuttajat. Tämä kaikki ei tietenkään muuta sitä, että hetkellisesti tai pysyvämminkin joillekin aloille ei ole ennen eikä tulevaisuudessakaan aina löytynyt tarpeeksi suomalaista työvoimaa.

Sen takia Suomesta saakin oleskeluluvan jos on näyttää työsopimus joten asianhan pitäisi olla hoidossa... Ihme ettei useampi poliittisesti näkyvä henkilö ole ärähtänyt asiasta. Kyllähän se iänikuinen jankutus työvoimapulasta on suomalaisten työttömien ja nuorten jaloille sylkemistä.

[Whatsername]

Olen kuukauden aikana laittanut kymmenia tyohakemuksia mutta mitaan ei ole loytynyt. Vaikka en viela olekaan virallisesti valmistunut niin syksylla saan tradenomin tutkinnon ja toisen tutkinnon englannista yliopistosta. Tuntuu ihmeelliselta, etta koulutettuna ihmisena en saa toita edes kaupan kassalta tai mistaan toimistolta.. Kokemusta loytyy molemmilta aloilta.

No kyllä varmaan kyrpii! Olisiko tilanteessasi mahdollista, että olet ylikoulutettu moneen hommaan? Olethan hakenut koulutustasi vastaaviin paikkoihin? Luulen, että moni työnantaja ottaa kohta yhteyttä, koska niillä menee kokemukseni mukaan 0-30 päivää reagoida hakemuksiin. Itse olen kesän työttömänä (ja työnhakijana), koska valvojan töitä, joita teen, on muina vuodenaikoina enkä tiedä vielä pääsenkö syksyksi kouluun.

Älä masennu. Tuolla pätevyydellä varmasti töitä löytyy 

Olen tietenkin hakenut koulutusta vastaaviin paikkoihin, mutta myos kaikkea muuta. Haluisin vakuutusten parissa tehda toita ja kylla kaikkii vakuutusyhtioihin on hakemukset lahtenyt. Siinakin on vaan se ongelma, etta oman alan toissa maisterit menee aikalailla ohi..

Mutta tasta ei tosiaan voi menna kun ylospain

[Johannes Nieminen]

Olen kuukauden aikana laittanut kymmenia tyohakemuksia mutta mitaan ei ole loytynyt. Vaikka en viela olekaan virallisesti valmistunut niin syksylla saan tradenomin tutkinnon ja toisen tutkinnon englannista yliopistosta. Tuntuu ihmeelliselta, etta koulutettuna ihmisena en saa toita edes kaupan kassalta tai mistaan toimistolta.. Kokemusta loytyy molemmilta aloilta.

No kyllä varmaan kyrpii! Olisiko tilanteessasi mahdollista, että olet ylikoulutettu moneen hommaan?

Tuo on hyvä huomio. Eräs tuttu oli joskus täysin pulassa, joten totesi, että helkkari lähden vaikka siivoomaan vaikka oli akateeminen tutkinto. Ei päässyt edes haastatteluun. Hetken päästä hän hoksasi, ettei kaikkea kannata kertoa hakemuksessa ja ansioluettelossa. Kymmenen vuotta pois elämästä ja uusi yritys. Töitä tuli samantien. No, ei hän kauaa tuota tehnyt, mutta hetkellisesti se auttoi perheen taloustilanteeseen.

Ei sen puoleen. Haen itsekin uutta työtä. Syy ei ole se, että työt olisivat loppumassa, mutta kun tässä on kaikki jo saavutettu, ja työt ovat muuttumassa rutiinin omaisiksi. Toisaalta näinä aikoina pitää olla tyytyväinen siitä, että on pysyvää työtä.

[JR]

On meitä moneksi. Itse olen raskaasti ylityöllistetty yrittäjä, joka ei oikein tahdo selvitä töistä terveysongelmien vuoksi. Minulta leikattiin kasvain päästä muutama vuosi sitten, mutta vakuutusyhtiön mielestä olen tervettäkin terveempi. Lääkärintodistuksia on vino pino, mutta ne on vakuutuslääkärille pelkkää vessapaperia. Viimeisin tutkimus oli neuropsykologinen testi, jossa todettiin tutkittavan työmuistin olevan heikko, eli nyt minulla on sitten tyhmänpaperit. Hullunpapereita en saanut, mutta tyhmänpaperit sain.

[requiem]

Olen kyllä sitä mieltä, että juuri ketään ei käy työssä pääasiassa sen vuoksi, että se olisi hänen "yhteiskunnallinen velvollisuutensa" tai jotain sinnepäin. Pääsyynä on palkasta saatava "leveämpi leipä" (tukiin nähden), vaikka toki jokin velvollisuudentunnekin saattaa vaikuttaa taustalla, vaikka kysyttäessä moni nostaakin sen pääsyyksi.

Meikäläinen ainakin käy työmaalla rahan takia ja siksi että työttömyys on pitkän päälle tylsää. Minään velvollisuutena en sitä pidä enkä kuuna päivänä ala stressata itseäni lomautetuksi tulemisella. Jos se sattuu omalle kohdalle niin keksitään sitten jotain muuta tekemistä.

Tämänhetkinen käsitys, jonka mukaan työssäkäynti on jossakin yleisesti määritelty velvollisuus (mitä se ei oikeasti ole), on nykyisenkaltaisessa muodossaan vasta melko nuori käsite. Toki jo vuosisatojen ajan hallitsijat vaativat kansaa tekemään enemmän työtä sotaponnistelujen, kansallisen gloorian tai jonkin vastaavan suuremman tavoitteen vuoksi, mutta laaja-alaisen valtiorakennelman puuttuessa nykyisenkaltaista tilannetta ei ollut olemassa. Tästä johtuen valtaapitäville oli jossain määrin samantekevää jos osa kansasta syrjäytyi, kuoli ennenaikaisesti tai pyöritteli peukaloita kotonaan, kunhan vain yleisellä tasolla yhteiskunta pysyi järjestyksessä.

Mutta sitten Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa yhä enemmän sai kannatusta statismia ihannoiva poliittinen ajattelu, jonka mukaan kansalaiset pitäisi nivoa aikaisempaa tiukemmin valistuneiden suunnitellijoiden hahmotteleman järjestelmän toteuttajiksi ja rahoittajiksi. Kun nykyisenkaltaista laaja-alaista sosiaalireformia toteuttava järjestelmä siis sai alkunsa, niin hallitsevalle luokalle ei enää ollutkaan samalla yhdentekevää miten osa kansasta eli, koska he aiheuttivat ongelmia ja kuluja järjestelmälle.

Toki protestanttiseen arvomaailmaan on aina kuulunut työnteon arvostus, mutta työntekoa ei aikaisemmin nähty niinkään valtiolle suoritettuna velvollisuutena, vaan enemmin olikin kyse velvollisuudesta oman itsensä elättämiseen. Toisaalta tämä itsensä elättäminen tuohon aikaan katsottiin vielä aivan eri tavalla itsestäänselvyydeksi kuin nykyään, jo pelkästään siitä syystä ettei sitä leipää olisi muuten ollut pöydässä.

Nykyään voidaan sanoa kansalaisella olevan velvollisuuksia valtiota kohtaan, onhan valtio jo kuitenkin panostanut sinuun valtavasti resursseja lapsuutesi ja nuoruutesi aikana, mutta ongelmalliseksi asian tekee se että kyseinen velvollisuus katsotaan lankeavaksi jokaiselle suomalaiselle jo tämän syntymähetkellä. Meistä kukaan ei ole voinut kieltäytyä tuon "velvollisuuden" muodostumiselta, ja vaikka aikuisina haluaisimmekin tehdä näin, niin seurauksena tästä valtio tulisi ja antaisi kohteliaasti sanottuna kunnolla banaania tällaisia ajatuksia hautovalle kansalaiselle.

Ei minullekkaan työni ensisijainen tarkoitus ole valtiokoneiston rahoittaminen. Nykyisenkaltaisen valtiokoneiston olemassaolo ei ole mikään itsestäänselvyys, tai lopullinen yhteiskunnallinen olotila. Samalla tavalla yhteiskunta ilman nykyisenkaltaista valtiokoneistoa olisi aivan yhtä validi järjestelmä kuin nykyinenkin. Nykyisessä järjestelmässä kansalaiset pitää pyrkiä pitämään lieassa ja ruodussa, koska ilman tätä järjestelmä kokisi loppunsa asioiden mennessä "päin seiniä".

Mutta vaikka seuraava saattaakin kuulostaa jollakin tasolla radikaalilta, niin jos suomalaiset vaikkapa haluaisivat (en tunne henkilökohtaisesti tällaista halua, vaikkakin haluaisin muuttaa valtion roolia) kääntää kelloja pari vuosisataa taaksepäin elämään yksinkertaisempaa ja pienimuotoisempaa elämää, niin voisiko tällaista ratkaisua väittää jollakin tavalla perustellusti "vääräksi" kehityskuluksi. Toki sitä sanotaan "vääräksi", koska se romuttaisi välittömästi nykyiset yhteiskunnalliset rakenteet, mutta millä tavalla nykyinen tilanne on enemmän "oikeassa" kuin pienimuotoisemmissa yhteisöissä tapahtuva toisista välittäminen ilman valtiovallan väliintuloa?

Mutta sitten vielä siitä "velvollisuudesta". Ensisijaisesti haluan käydä töissä omaa etuani edistääkseni ja täyttääkseni oman velvollisuuteni elättämällä itseni, ettei kenenkään muun tarvitsisi elättää minua. Toiseksi kyse on kuitenkin myös jollakin tasolla kunniastakin, ja halusta seisoa omilla jaloillaan itse toimeentulevana yksilönä.

[Zngr]

Eilen Helsingin rautatieaseman portailla istui nuori tyttö kyltin kanssa kädessään pahvikippo: Olen 21-vuotias SUOMALAINEN mielenterveysongelmista kärsivä, ei toimeentuloa, ei asuntoa, ei hoitoa, ei apua mistään.

Metkaa. Miksei tosiaan joku lehti tee tästä juttua, vastaanottokeskuksen julmien apeiden verhojen tai rasistisen pitkän (täyshoidollisen) oleskelulupapäätöksen odottelun sijaan. Ai niin, ei kantaväestön kärsimys ole mediaseksikäs aihe eikä kukaan pääse osoittamaan moraalista suuruttaan jos vaatii suomalaisille nuorille inhimillistä kohtelua.

On tämä maailma helvetti outo nykyään.

[Larva]

Tästä voisi vaikka perustaa oman ketjun, mutta siis haluaisin tietää, toimia ja osallistua:

Miten näille tuhansille nuorille saataisiin työtä? Nimenomaan työtä, jolla tulee toimeen. Mistä päästä asiaa pitäisi lähteä purkamaan? Pitäisikö tukea yrityksiä verovaroin, jos ne palkkaavat lisätyövoimaa?

Työmarkkinatukipaikat eivät toimi. Niistä saa naurettavaa nälkäpalkkaa, joka ei tuo verokassaan juuri mitään. Se on orjatyötä; työmarkkinatukipaikat lisäksi syövät oikeita työpaikkoja. Totta mooses yrittäjät, firmat ja kunnat palkkaavat mieluummin ihmisiä, joille tarvitsee maksaa 0-200 euroa kuussa, kuin sellaisia, joille pitää maksaa 1000-2000 €.

Selvää on, että näin ei voi jatkua, tai meillä on kohta verisiä mellakoita edessä.

Mistä toimeentuloa työttömille? Mistä ja miten töitä?

[Parasiittiö]

Miten näille tuhansille nuorille saataisiin työtä? Nimenomaan työtä, jolla tulee toimeen. Mistä päästä asiaa pitäisi lähteä purkamaan? Pitäisikö tukea yrityksiä verovaroin, jos ne palkkaavat lisätyövoimaa?

Perustat vaikka yrityksen ja palkkaat ne töihin ja maksat niille sitä palkkaa. Jos saat valdelta lisäksi jotain bonusta siitä hyvästä, niin onneksi olkoon vaan.

Mitäpä sitä muuta yksityinen kansalainen asialle voi. Niin joo, vaaleissa voi tietysti antaa yhden äänen kanssa jollekin ehdokkaalle. En suosittele vihervasemmistoa.

Tämä tulee ekana mieleen.

[nuiseva]

Järkyttävää, kun kyseessä ovat ihmiset, jotka eivät omaa aikuiselämää ole vielä kunnolla ehtineet aloittaakaan. Nuorilla ei vielä ole muodostunut selviämiskeinoja työttömyydestä, toisin työelämässä jonkun aikaa olleilla ja he ovat tavallaan tyhjän päällä. Nyt kansalliset työtalkoot pystyyn ja nuoret töihin!

[Maisterinna]

Tästä voisi vaikka perustaa oman ketjun, mutta siis haluaisin tietää, toimia ja osallistua:

Miten näille tuhansille nuorille saataisiin työtä? Nimenomaan työtä, jolla tulee toimeen. Mistä päästä asiaa pitäisi lähteä purkamaan? Pitäisikö tukea yrityksiä verovaroin, jos ne palkkaavat lisätyövoimaa?

1. Sairaan- ja vanhustenhoito
- Sairaaloihin ja vanhustenhoitoon on saatava enemmän avustajanpaikkoja. Avustajat syöttävät, pesevät, siivoavat ja ulkoiluttavat. Koulutusta ei tarvita. Sairaanhoitajien - jotka tätänykyä ovat saaneet jo osan lääkärien reseptivastuusta - taakka helpottuu. Joka osastolle yksi tällainen kokopäiväinen 1200 e/kk palkalla.

2. Siivoajat.
- Siivoajat ovat kenties pahiten ylikuormitettu ja uupunut työntekijäryhmä. Valtion rakennuksissa ei saisi käyttää yksityisiä riistosiivousfirmoja, vaan omia vakisiivojia niin kuin ennen vanhaan. Tästä urkenisi jo monelle työpaikka ja työtaakka helpottuisi.

3. Yrittäjyyteen panostaminen.
- Monilla nuorilla on energiaa ja intoa vaikka mihin, mutta ei kokemusta yritysmaailmasta, ja kaikki yrittäjät tietävät mikä paperihelvetti siinä hommassa koittaa. Vanhemmat vielä pelottelemaan lamakokemuksilla. Nuorille pitäisi voimakkaammin suunnata starttirahoja, AMK:issa ja YO:issa tulisi järjestää käytännön yrittäjyys -kursseja (eikä sitä sekavaa markkinatalouden perusteet huttua), niin että ihmiset tajuaisivat, että ihan oikeasti sen hyvän idean voi kääriä pakettiin ja myydä. Eka vuosi verovapaaksi tiettyyn rajaan saakka. Ja alle kolmekymppiselle yrittäjälle puolitetut eläkevakuutusmaksut! Lehdissä on silloin tällöin mukavia esittelyjä nuorista yrittäjistä. Suurimmat lehdet voisivat osallistua talkoisiin tekemällä säännöllisesti näitä juttuja (=markkinoimalla ilmaiseksi).

4. Aiheettomat tuet pois.
- Vaikka Nallen puheet aika pöyreitä ovatkin, niin olen ehdottomasti samaa mieltä, että terveitä nuoria ei pidä hyysätä. Olen nähnyt tarpeeksi lähipiirissäni pullasorsia, jotka pelaavat kotona pleikkaa ja kittaavat kaljaa ja tuet sen kun juoksee. Alkaa masentaa, jos pitää nousta jo kasilta. Ansaitulla vapaa-ajalla olkoon kukin niin vähärakentava kuin tahtoo, mutta elämäntapapleikkakotijunnuksi ei ketään pidä ehdoin tahdoin ohjata.

[femacco]

Miten näille tuhansille nuorille saataisiin työtä? Nimenomaan työtä, jolla tulee toimeen. Mistä päästä asiaa pitäisi lähteä purkamaan? Pitäisikö tukea yrityksiä verovaroin, jos ne palkkaavat lisätyövoimaa?

Nythän TE-keskukset tarjoavat Sanssi-korttia, palkkatukea ja työllistämistukea yrityksille nuorten työllistämiseksi. Tästähän aiheutuu se ongelma, että moni yritys kierrättää esim. palkkatukilaisia 0-6 kuukautta kerrallaan per pesti ja vaihtaa sitten toiseen työntekijään kun määräaikainen sopimus umpeutuu. Tätä tykkää tehdä julkishallinto. Palkkatuetussa työssä voi olla maksimissaan kuusi kuukautta per työnantaja.

1. Sairaan- ja vanhustenhoito
- Sairaaloihin ja vanhustenhoitoon on saatava enemmän avustajanpaikkoja. Avustajat syöttävät, pesevät, siivoavat ja ulkoiluttavat. Koulutusta ei tarvita. Sairaanhoitajien - jotka tätänykyä ovat saaneet jo osan lääkärien reseptivastuusta - taakka helpottuu. Joka osastolle yksi tällainen kokopäiväinen 1200 e/kk palkalla.

Kehityskelpoinen ajatus, jonka haittapuolena on tämä edellämainittu argumentti osaavan työvoiman vaihtamisesta amatööreihin taloudellisista syistä. _{Myötätuulirock pauhaa, kello on 0:30 ja olen väsynyt, koitan nyt selittää selkeästi.} Mitä jos käy niin, että sairaanhoitajia palkataan entistä vähemmän kun saadaan tilalle näitä halpatyöläisiä? Itse korottaisin avustajan palkan vähintään 1500 euroon, jolloin jäisi tekijällä enemmän kuin kakkavaippa käteen.

2. Siivoajat.
- Siivoajat ovat kenties pahiten ylikuormitettu ja uupunut työntekijäryhmä. Valtion rakennuksissa ei saisi käyttää yksityisiä riistosiivousfirmoja, vaan omia vakisiivojia niin kuin ennen vanhaan. Tästä urkenisi jo monelle työpaikka ja työtaakka helpottuisi.

Aivan totta. Olen tehnyt siivoojan työtä, seurannut kirjoittelua Palvelualojen ammattiliiton lehdessä ja nähnyt nykyisessä työssä koulusiivoojien arkea. Työtaakka per tekijä kasvaa jatkuvasti ja muualle vaihtaneiden vakituisten tilalle on otettu Seuren (julkishallinnon pyörittämä henkilöstövuokrausyritys) kautta "sijaisia", jotka tekevät töitä kohteissa pätkätöinä. Myös työnantajan vaihtuessa vakinaisilta tippuvat palkasta pois mahdolliset luontoisedut ja palkkaa saatetaan myös laskea. Tätä tiedän tapahtuvan yksityisellä, en tiedä julkisesta.

3. Yrittäjyyteen panostaminen.
- Monilla nuorilla on energiaa ja intoa vaikka mihin, mutta ei kokemusta yritysmaailmasta, ja kaikki yrittäjät tietävät mikä paperihelvetti siinä hommassa koittaa. Vanhemmat vielä pelottelemaan lamakokemuksilla. Nuorille pitäisi voimakkaammin suunnata starttirahoja, AMK:issa ja YO:issa tulisi järjestää käytännön yrittäjyys -kursseja (eikä sitä sekavaa markkinatalouden perusteet huttua), niin että ihmiset tajuaisivat, että ihan oikeasti sen hyvän idean voi kääriä pakettiin ja myydä. Eka vuosi verovapaaksi tiettyyn rajaan saakka. Ja alle kolmekymppiselle yrittäjälle puolitetut eläkevakuutusmaksut! Lehdissä on silloin tällöin mukavia esittelyjä nuorista yrittäjistä. Suurimmat lehdet voisivat osallistua talkoisiin tekemällä säännöllisesti näitä juttuja (=markkinoimalla ilmaiseksi).

Olisin muuminnuuskamuikkusenvilijonkan tyytyväinen jos tätä tapahtuisi! Itselläni on olemassa parikin hyvää liikeideaa valmiina odottamassa kehitystä. Sain kauppaopistosta rekrykursseilta vähän ymmärrystä siitä, miten pitäisi näiden ideoiden kanssa toimia, mutta koska olin siellä koko ajan kiljupäissäni jäi harmittavan vähän muistiin hyviä ohjeita. Minusta olisi hyvä, jos yksityisyrittäjät vetäisivät peruskouluissa yrityksen perustamiskursseja ja samaa innovatiivisuuskoulutusta jatkettaisiin ammattikouluissa ja lukioissa. Myös lukiossa voi opiskella yrittäjyysoppiainetta, mutta ongelma tässä on sama kuin luovan kirjoittamisen kurssilla silloin kun vetäjä on opiskellut äidinkieltä ja kirjallisuutta, mutta ei koskaan kirjoittanut itse kirjaa. Teoria löytyy, mutta käytännön osaaminen puuttuu.

4. Aiheettomat tuet pois.
- Vaikka Nallen puheet aika pöyreitä ovatkin, niin olen ehdottomasti samaa mieltä, että terveitä nuoria ei pidä hyysätä. Olen nähnyt tarpeeksi lähipiirissäni pullasorsia, jotka pelaavat kotona pleikkaa ja kittaavat kaljaa ja tuet sen kun juoksee. Alkaa masentaa, jos pitää nousta jo kasilta. Ansaitulla vapaa-ajalla olkoon kukin niin vähärakentava kuin tahtoo, mutta elämäntapapleikkakotijunnuksi ei ketään pidä ehdoin tahdoin ohjata.

Tälle pitäisi myös tehdä jotain. Nykymallissa, jotta työmarkkinatuen saisi, täytyy nuoren hakea kouluihin ja harjoittelupaikkoihin. Systeeminhän voi kiertää vaikka esittämällä työnantajalle pelkäävänsä marsilaisten hyökkäystä työhaastattelussa tai hakemalla ydinfyysikon opintoihin, jolloin paperilla on näyttänyt olevansa ahkera.

[Larva]

Yrittäjyys on Suomessa tehty hankalaksi, ja kaiken kukkuraksi se ei kannata kun isot kauppaketjut ryöväävät markkinat. Pitäisi ottaa näiltä isoilta yhtiöiltä tämä puolittainen monopoli pois. Ei ihme, ettei nuoria yrittäjiä löydy, kun mielessä kummittelee pelko loppuelämän velkavankeudesta yrityksen mennessä nurin.

Samaa mieltä olen siinä, että se yritysten tukeminen verovaroin on huono homma nykyisessä muodossaan. Noita tukityöllistyspaikkoja pitäisi karsia, koska ne ryöväävät tilaa oikeilta työpaikoilta, ja niissä tapahtuu juurikin tuota työntekijöiden "kertakäyttöä".

Samaa olen kuullut siivoojista kuin Lady Delirium. Lisäksi vielä sellaista, että kun yritykset kilpailuttavat siivousfirmoja, niin siivoojien pitäisi tehdä aina vaan samat hommat nopeammin ja paremmin. Mutta jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Yksikin siivoojatuttuni kertoi, että hän kerkiää nippa nappa juoksemaan reittinsä läpi, huolellisesta jäljestä on turha haaveillakaan sillä aikataululla. Ja sitten ihmetellään miksi siivoojat eivät enää tee työtään kunnolla.

Tarvittaisiin sitä paitsi enemmän ihan perus paskaduuneja, joiden palkalla elää mutta joihin ei tarvitse mitään sen kummempia koulutuksia. Ikkunanpesua, katujen lakaisua jne. Kaikista ei oikeasti ole istumaan siellä koulun penkillä kauempaa kuin sen pakollisen 9 vuotta. Rohkenisin sanoa, että noin 20% ihmisistä kuuluu tähän kastiin.