News:

Mikäli olet unohtanut salasanasi eikä rekisteröinnissä käytetty sähköposti toimi tai haluat vaihtaa sähköpostisi toimivaksi, ota yhteyttä sähköpostilla tai facebookin kautta.

Main Menu

Lastensuojelu paisuu - miksi?

Started by Anaterve, 05.06.2010, 12:15:56

Previous topic - Next topic

Anaterve

Seuraavassa malliesimerkki siitä, miten vaarallista on luoda käyttöön työkalu, jonka avulla objektiivisuus häivytetään omasta ajattelusta ja siirrytään subjektiivisuuteen.

Tässä tapauksessa lastensuojeluviranomaisten käyttämä huoli-luokittelu on johtanut lukuisiin perusteettomiin huostaanottoihin koko maassamme.

Huoliluokittelun kehittäjä, STAKESIN tutkimusprofessori Tom Arnkil markkinoi huoliluokitustaan näin:

"Harmaan vyöhykkeen kartoitukset ovat siis fiilispohjaisia, sananmukaisesti

mutua. Mutta mutut eivät ole olematon asia. Se, että ammattilainen on
huolissaan, on objektiivinen fakta. Huoli vaikuttaa toimintaan ja toiminta
seurauksineen vahvistaa tai muuttaa orientaatiota. (Arnkil, Eriksson ja Saikku
1998, 8-11).

Eräässä mielessä lastensuojeluperheet ovat erityisen klubin jäseniä. Harva
perhehän saa sillä tavoin lapsille leirejä, päivähoidon järjestelyjä
asunto-olojen järjestämistä, harrastusrahaa yms. kuin lastensuojeluperheet.

Klubiin pääsee siten, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä merkitsee lyhenteen LS rekisteriinsä. Siinä kaikki. Eikö olisi houkuttelevaa saada perhe, jota
neuvolassa, päivähoidossa, koulussa tai muualla on koetettu auttaa vaikka miten, tällaiseen etuoikeutettuun klubiin? Houkuttelevaa ehkä, mutta asiakas säikähtää.

(...) lähes puolet niistä asiakkaista joiden lasten tilanteesta työntekijöillä oli
huolta, koki kontaktissa huostaanoton uhkaa. Se on aika hurjaa! Työntekijällä on siis jonkin verran huolta, ja huoltaja kokee huostaanoton uhkaa! Tuollaisessa tilanteessa klubin esittely ei ehkä tule tulkituksi tueksi. Sosiaalitoimiston lastensuojelu kauhistuttaa ? ja niinpä sen resurssit pysyvät loitolla. (Arnkil & Eriksson & Saikku 1998. 8-11.)"

Kaisa Hintikan pro gradu-työssä enemmän faktoja:
http://tutkielmat.uta.fi/haekokoversio.php?id=20396


Tässä välissä kuluu 10 vuotta aikaa, minä aikana käynnistellään erilaisia "HUOLI PUHEEKSI"- projekteja naisten ompelukerhoa muistuttavissa kokoonpanoissa. Lastensuojeluviranomaisten taholta alkaa kuulumaan kummia. Huolikoulutetut lastentarhojen ja koulujen työntekijät tekevät lastensuojeluilmoituksia, jos lapsi näkee painajaista päiväunilla, jos lapsella on sukat eri paria, tai jos lapsen naama on suttuinen aamulla tarhaan tullessa. Huolikoulutettujen "huoliasiantuntijoiden" muodostamat, yleensä naisista koostuvat, huoleen perustuvat moniammatilliset työryhmät perustavat laittomia rekistereitä perheistä, sekä puuttuvat esimerkiksi hiukan vilkkaampien poikien elämään aivan kuin pikkupoika ei saisi olla vilkas.


Kaikki tämä saavuttaa huoliluokituksen kehittäjän, Tom Arnkilin, joka esittää vakavan vetoomuksen omaa huoliluokitustaan vastaan:

""Vakava vetoomus:


Älkää leimatko lapsia
huolten vyöhykkeistöllä!

Kouluista ja sosiaali- ja terveysalan työpaikoilta on kantautunut tyrmistyttäviä viestejä: Stakesin kehittämää huolen vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittelemiseen.

Tällainen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita. Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisivät luokittelemaan. Päinvastoin, he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.

Täytyy siis olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.

Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa, "vyöhykkeellä", koet olevasi? Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Väline tähtää siihen, että työntekijät voisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.

Pitää puuttua
omaan huoleen

Huolen vyöhykkeistön tarkoitus on kannustaa työntekijää puuttumaan omiin huoliinsa. Oikein käytettynä vyöhykkeistö tarjoaa pohjaa hyvien käytäntöjen kehittelyyn: pohditaan kokemuksia vaihtaen, mitkä käytännöt pitävät huolet loitolla, mitkä huojentavat pieniä tai suurempiakin huolia.

Tilanteita pohditaan yleistäen, missään nimessä ei puhuta henkilöistä heidän nimillään. Yksilöinti ei ole sopivaa eikä ollenkaan tarpeen. Hyvien käytäntöjen pohtimisesta on saatu erinomaisia kokemuksia paitsi työntekijöiden kesken myös yhdessä lasten ja huoltajien kanssa.

Tällaisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten. Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi, jne. Kaameata!


Rekisterit voivat
olla laittomia

Meille on kantautunut viestejä, joiden mukaan joissakin kunnissa jopa ohjeistetaan luokittelemaan lapsia. Opetushallituskin joutuu täsmentämään ohjeitaan, joista oli saatu vääriä käsityksiä.

Jos kirjataan nimiä, syntyy rekisteri. Vyöhykkeistön irvikuvakäytöllä syntyy suorastaan laittomia rekistereitä.

Rekistereiden tulee olla toiminnan kannalta tarpeellisia. Kyllä kai omiin huoliin osataan puuttua ilman kirjoihin ja kansiin viemistäkin? Mitä hyvinvointia edistävää lapset ja nuoret saavat sillä, että heidät luokitellaan?

Kuraattorin, psykologin ja terveydenhoitajan rekisterissä olevat tiedot ovat salassa pidettäviä. Niitä ei saa luovuttaa ilman asianosaisten suostumusta. Kulkevatko luettelot näkyvillä? Tehdäänkö luokitteluja yhdessä?

Sosiaalipalveluissa saa tehdä rekistereitä, jos palvelun saaminen edellyttää tietojen antamista - ja asiakkaalta saadaan suostumus. Asiakkaalle on annettava kirjallinen selitys rekisterin tarkoituksesta ja käytöstä ja vielä suullisestikin selvitettävä, mistä on kyse.

Lisäksi on tietysti täytettävä tietoturvasäännökset. Ne rekisterit, joita nyt laaditaan huolen vyöhykkeistöä väärinkäyttäen, eivät luultavasti täytä yhtäkään lain kriteereistä. Minkä palvelun saamisen ehto kirjaaminen on? Onko kysytty lupa? Miten rekisteriin vienti perustellaan? Miten rekistereitä säilytetään? Miten merkinnät saa pois?

Jos ohjeissa kehotetaan nimeämään nekin lapset, joista ei ole huolta, ollaan räikeästi ja epäilyksettä laittomuuden puolella niin koulu- kuin sosiaalitoimessakin.

Laittomat ohjeet
kumottava

Lasten luokittelu ylläkuvattuun tapaan vaarantaa toiminnan perustan, vanhempien ja lasten luottamuksen. Olemme kuulleet, että jossain vanhemmat ovatkin nostaneet metakan. Mekin nostaisimme.

Onneksi on paljon työntekijöitä, jotka kieltäytyvät noudattamasta moisia ohjeita. Niiden, jotka kehottavat laittomuuksiin, tulisi ymmärtää heti kumota ohjeensa.

Ehkäisevä työ on tärkeää. Viime aikojen murheelliset tapahtumat - kaksi kauhistuttavaa joukkomurhaa kouluissa - korostavat varhaisen puuttumisen tarpeellisuutta. Mutta nekään eivät perustele käytäntöjä, jotka lyövät leimoja ja murentavat luottamusta - ja uhmaavat laillisuutta. Varhainen puuttuminen on parhaimmillaan varhaista avointa yhteistyötä. Huolen vyöhykkeistön kehittäjinä vetoamme vakavasti: älkää käyttäkö välinettä leimaamiseen!

TOM ARNKIL
Tutkimusprofessori, Stakes

ESA ERIKSSON
Kehittämispäällikkö, Stakes "

http://dialogi.stakes.fi/FI/dialogin+arkisto/2008/8/sivu/20.htm


Tom Arnkilin vetoomukset tosin kaikuvat kuuroille korville, vaikka hän itse on koko huoliluokituksen kehittänytkin! Huostaanotoista on nimittäin selvää hyötyä monille arvovaltaisille tahoille. Kannattaakin kysyä itseltään, kuka tästä kaikesta hyötyy. On täysin selvää, että esimerkiksi OAJ:n arvovalta on kasvanut huolityökalun tulemisen myötä. Lisäksi näyttäisi siltä, että huostaanotoista on tullut tuottoisa bisnes, kuten tutkimusprofessori Matti Rimpelä toteaa:

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2216173/lasten-huostaanotoista-tulossa-megaluokan-bisnes

Varatuomari Leeni Ikonen on myös pitkään ollut huolissaan perusteettomien huostaanottopäätösten vuoksi: http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle valtaisan määrän tuomioita, myös lasten huostaanottoa koskevissa asioissa.

Tuomiot löytyvät netistä osoitteesta:

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/suomi.php


Lisälukemista esimerkiksi JP Roosin huostaanottokirjassa:
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/huostaanottokirja.htm



Ehdotan uudelle Muutos-puolueelle nyt kampanjointia tätä mutu-hullutusta vastaan, jonka seurauksena viattomat lapset joutuvat kärsimään ja trendi on kasvava:
http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Lapsuusjaperhe/lastensuojeluteksti.htm.

Mutuun perustuva täysin perusteeton huostaanotto aiheuttaa aina pahoja traumoja lapsille.