Miten monikulttuurisuus voi purkaantua?

[Tommi Korhonen]

Tässä lähinnä ajatusrakennelman kannalta, ei huonosti toimivan politiikan purkamisesta.

Miten monikulttuurisuus-kultti tai meemi voi purkautua?
Jos katsotaan nyt sitä että kansalaiset ovat selkeästi oman kokemuksensa kautta alkaneet sanomaan ääneen kritiikkiään. Tutkimukset sen jo osoittavat ja kansalaiset haluavat vaalia suomalaista ei-kulttuuriaan. Poliitikot ja puolueet ovat tähän jo hieman reagoineet, ja sameiden vesien äänenkalastusta on alkanut esiintyä. Jossain määrin jopa puheet ovat hieman kääntyneet hieman korkeammaltakin tasolta, vaikka oikeutetusti voi kysyä että tulevatko ne konkreettisesti vaikuttamaan mihinkään. Media on myös alkanut hieman reagoimaan, joskin vaihtelevasti. Itse katson ainakin YLEn nyt (ehkä Jungerin jälkeen?) jo hieman muuttaneen linjaansa, ja erinäisissä pienissä lehdissä on selkeästi päässyt myös neutraali ja kritiikin ääni esille. Toki HS on vielä aika järkkymätön, ja on joitain pieniä lehtiä jotka päinvastoin ovat profiloituneet mokutuksen puolelle.

Mutta kuitenkin voisi ehkä sanoa että ainakin maahanmuuton tabu on alkanut murentumaan ja nyt puheita mokun haittapuolista ei enää voi piilottaa. Kansalaisten mielipidetutkimusten ja poliittisen retoriikan muutoksen perusteella voi ehkä sanoa että "laiva käänntyy" - joskin hitaasti.

Mutta miten tuo monikulttuurisuus-meemi voi purkautua? Monokulttuuriin ei mielestäni ole helposti paluuta, eikä tietenkään Hommassakaan puhuta mistään eristäytymisestä.

Varsinaiset mokuttajat eivät kognitiivisen dissonanssin mielessä kertakaikkiaan VOI muuttaa maailmankuvaansa. Se olisi jopa länsimaissa liian suuri kasvojen menetys. He eivät ikinä tule myöntämään että ihmisissä ja jopa maahanmuuttajissa on eroja. Siihen eivät kokemus tai tilastot auta.
Mokutussektorista kaupallisesti hyötyvät, esim moku-työntekijät ja erilaiset sosiaalisektorin ihmiset eivät myöskään mokutuksesta luovu vapaaehtoisesti. He eivät ehkä (mielestäni luultavasti) ole varsinaisesti idealisteja ja voivat vaikka nähdä että ongelmat eivät ole itsestään eikä rahalla menossa pois, vaan niitä saadaan enintään pidettyä tällä tasolla vapaamielisellä rahoituksella. Kyse on kuitenkin heidän elannostaan ja työpaikastaan, joten he eivät myöskään tule kääntämään kelkkaansa.

Tavalliset suomalaiset kansalaiset taas eivät voi paeta mahdollisesti kohtaamiaan ongelmia mihinkään. Me suomalaiset olemme hyviä syömään kuraa niin pitkään kuin sitä ylempää meille syötetään. Toisaalta olemme sitkeitä ja jossain määrin jukureita; voi olla että kansalaisten vastarintakaan ei koskaan suostu sammumaan. Ei ehkä leimahtamaan liekkeihinkään vaan nurinaa ja pientä vastarintaa mokutus-propagandalle on todennäköisesti aina.
Mutta me emme nouse myöskään barrikaadeille. Emme edes silloin kun rahoitus muuttuu kriittiseksi ja hyvinvointivaltio lähes romahtaa.

??
Politiikan muutos on oikeastaan ainoa tie jolla näkisin että jotain Suomi-nimisen lafkan pelastusta voisi olla tulevaisuudessa nähtävissä. Ja sekin tuntuu kyllä karulta tieltä kun nykypäivän aktiivisia politiikan henkilöitä katsoo. Korvaisin milloin tahansa ketkä tahansa Suomen huippupolitiikot Jiri Kerosella, J M-K:lla ja Jussi Halla-aholla. Minulla ja parilla tuhannella kaverillani ei taida tuota vaihtoehtoa kuitenkaan vielä olla? Toivottavasti edes niin että kritiikin (ja mielestäni terveen järjen) ääni saadaan kuuluviin.
Virkamiespuolella sitten olisikin vaikeampi löytää korvaajia, uusissa kirkasotsissa ei liene niin paljon vielä asiantuntijuutta, vaikka virkamiesten "korruptoitumisesta" tai ainakin "leipiintymisestä" voidaan keskustella.

Mihinkään sosialistiseen loistavaan mokutuksen riemuvoittoon tämä ei tule päättymään. Se hetki jolloin kirkkaan tulevaisuuden pitäisi alkaa näkymään on jo takanapäin ja niin ei tule käymään.
Sitäkään en enää usko että Suomi osoittaisi olevansa ylpeästi kansallisvaltio ja pitävänsä kulttuuristaan kiinni.
Myös jo kansalaisten saatika toisen+ polven maahanmuuttajataustaisten radikaali karkoittaminen kuulostaa pahalta, se olisi jotain aika erikoista.
Islamilaiset poliittiset vallankäyttäjät (enkä puhu Abdullah Tammesta) pystyvät nyt jo vaikuttamaan länsimaihin paljon sekä korkealla tapahtuvalla lobbauksella että terrorin uhkan perusteella tapahtuvalla painostuksella: länsimaiset mieluummin etsivät rauhanomaisia kiertoteitä kuin uhmaavat ongelmatilanteita. Tämänkään en näe mitenkään muuttuvan tulevaisuudessa: itämaiset/eteläiset uhoavat ja länsimaiset alistuvat vaikka yhä enemmän pyrkivätkin miettimään vieraan ja omien välisiä suhteita ja painoarvoja.

Vastenmieliset kansa(i)npuhdistukset ovat myös toivottavasti ulkona nykypäivän ratkaisumalleista. Se voi olla Eurabian päätepiste, mutta vielä en suostu alistumaan siihen.

Miten tämä tästä voi siis enää edetä mihinkään?
Ainakin ghettoutuminen ja riippuen rajojen aukinaisuudesta monikulttuurisuus kaduilla tulee etenemään jatkossakin. Oletan että länsimaiden talouskriisit - jos ei tämä niin seuraavat painoarvon siirtyessä yhä enemmän Kiinan suuntaan - tulevat laskemaan meidän elintasoamme ja hyvinvointivaltion mahdollisuuksia. Oltiinhan sitä "terveitä" 70-, 80-luvuillakin vaikka kulut olivat pienempiä. Ihan niin hienoja asioita ei silloin vielä ollut esim terveydenhuollon tai koulutoimen puolella, ja ilman niitä voidaan elää jatkossakin. Esim kouluruoka ja monipuoliset kalliit rutiinitutkimukset voidaan ehkä joutua unohtamaan. Silti Suomi oli Suomi myös -80 luvulla...
Politiikka todennäköisesti kääntyy hieman enemmän "populistiseksi" ja kansallismieliseksi, mutta pysyen silti hiuksenhienosti mokutuksen puolella. Rosengårdin tai ainakin Amerikan Yhdysvaltojen tyyppinen etninen ja sosiaalinen kerrostuminen tulee todennäköisesti etenemään.

Uskon - tämä on ihan tuntuma - että monikulttuurisen rikastava vaikutus todetaan huuhaaksi, ja se tulee muuttamaan asioita. Mutta ei monikulttuurisuutta - ja myös siitä erillistä kansainvälisyyttä - voi enää oikein pysäyttääkään. Missään nimessä sitä ei voi pyyhkiä pois, joten jonkin määrän kansainvälisen värinän kanssa meidän pitää vain oppia elämään. Niinkuin vaikka New Yorkin Bronxissa (joka ei ole mikään kauhuslummi, vaan suurkaupungin sekalainen ja kaoottisen kirjava kaupunginosa).
Mokuttajat eivät tule muuttamaan näkökantaansa. Kansalaisten näkemyksistä en enää osaakaan sanoa mitään.

Ehkä vaikuttavin muutos voisi tai pitäisi tapahtua yliopistoissa? Alempi koulumaailma muuttuu resurssien puutteessa ja tulosten heikentyessä varmasti. Opettajat myös tulevat omalta osaltaan ottamaan asioihin kantaa, mutta sen vaikutus on varmaankin pieni. Monikulttuurisuuskehityksen kanssa pyritään siis vain elämään siellä arjessa.
Jos Y-lipastojen monikulttuurisuusmeemi kärsisi laskusuhdanteen, niin voisivat diskurssit politiikassa ja yhteiskunnallisissa kehyksissä ehkä muuttua tarpeeksi että monikulttuurisuuedn puolelta päästäisiin rationalismin puolelle?
Urkin aikaan ei enää paluuta ole. Eikä punaiseen Suomeen. Pohjolan Japanikin on epärealistinen haave. Köyhä Ruotsiko on tiemme? Vai Bulgariaksi Bulgarian paikalle? Islanniksi Islannin?

Saa heittää Peräkammariinkin. Ja tiedän, TL:DR...

[Malla]

Yliopistojen kohdalla tilanteen pitäisi muuttua todella rajusti siihen suuntaan, että rahoittajan tarpeet ohjaavat tutkimusta, jotta tilanne järkevöityisi.

Miten tämä sopii esim. mat-luonnontieteelliseen perustutkimukseen, jonka tulokset ovat EHKÄ hyödynnettävissä (tai sitten eivät, ennalta ei voi tietää) taloudellisesti vasta aikojen kuluttua?

[Jouko]

Purkaantuminen alkaa sitten kun se ole enää in-juttu maailmalla. T.s. nuorisoa alkaa kiinnostaa jokin muu asia, esimerkiksi selviytyminen hengissä ja terveenä mitenkuten. Näyttäisi että sitä asiantilaa kohti ollaan menossa kovaa vauhtia.

[Tommi Korhonen]

Tuo tutkimuksen rahoituksen ja perustutkimuksen osuus koskettaa myös minua jossain määrin.
Olen kokenut tuosta molemmat puolet: perustutkimuksen ja valtiorahoitteisen tutkimuksen puolet ja sen eräänlaisen laskun, sekä kaupallisrahoitteisen tutkimuksen kohdistumisen "hyödyllisiin" kohteisiin mutta myöskin aikamoisen yksisilmäisyyden.

Joskus esimerkiksi lokaali optimi kaupalliselle tutkimukselle ei ole vielä tarpeeksi hyvä optimi, ja pitkäjänteisemmällä rahoituksella oltaisiin päästy pidemmälle. Vastaavasti kaikkein kaukaisimmat huuhaatutkimukset ovat tipahtaneet pois, joka on selkeästi resurssien hyvää kohdistamista.

Toisaalta sellaiseen suuren luokan luonnontieteen perustutkimukseen Suomella ei tietenkään ole enää rahaa. Täysin uusia asioita ei kunnolla enää nurkkakuntaisella paikallispolitiikkaan perustuvalla yliopistomaailmalla kovin paljoa saada. Parempi seurata maailman kehityksen tilaa, ja yrittää sitten hyvälaatuisella soveltavalla tutkimuksella päätyä toimiviin ja myös kaupallisesti hyödyntäviin ratkaisuihin.


Minusta tuo Ulkopuolisen huomio tuosta täysin holtittomasta ja ideologisesta rahoituksesta yliopistoissa on hyvä. Osa monikulttuurisuuden leväperäisyydestä tulee sieltä. Jos intellektuellit oikeasti luulevat tekevänsä hyvää monikulttuurisuusprojekteilla, niin he myös tulevat sitä lobbaamaan, niin kansalaisille, mielipidevaikuttajille kuin poliitikoille. Poliitikot seuraavat jossain määrin kansaa, mutta myöskin mutuaan: eiväthän he kaikesta voi tietää, joten valitaan sitten joko omantunnon mukaan (hyviä ihmisiä) tai asiantuntijoiden kannan mukaan (mokutus-klusterit).

Ulkopuolinen: en tietenkään tarkoita että tavalliset rivityöntekijät (viranomaiset) olisivat mitenkään raskauttavasti syyllisiä mokutukseen, vaan yritinkin sanoa että he ovat alais-asemassa, ja ollessaan riippuvaisia työstään eivät uskalla sanoa mitään sitä vastaan. He ovat onnettomassa kärsijän roolissa, mutta eivät voi sitä vastaan mitenkään pullikoida.
Toki siinä on toinenkin osa: osa viranomaisista on tietysti myös määräävässä asemassa, eikä heille kaikkea voida ylhäältä päin sanella. Eikä sellaista pystyttäisikään täysin keskitetysti piilossa tekemään. Joten myös jokin osa viranomaisista ajaa mokutusta ihan ylemmän työtekijän tai pomon tasolta. (Tässä voisi myös viitata vaikka Eerikäisen tapaukseen.)

Minä tässä yritän vain vähän projisoida tätä nuivan liikkeen nousua Euroopassa, ja verraten sitä nyt toimivan yhteiskuntakoneiston käyttäytymiseen - en näe mistään tulevan mitään hurjan radikaalia äkkimuutosta; tapahtumien täytyisi tapahtua mielipiteiden muutoksen kautta, mutta silläkin on rajansa, mitään taikaiskusta muutosta ei voine tapahtua.

[Jouko]

"Tuo tutkimuksen rahoituksen ja perustutkimuksen osuus koskettaa myös minua jossain määrin.
Olen kokenut tuosta molemmat puolet: perustutkimuksen ja valtiorahoitteisen tutkimuksen puolet ja sen eräänlaisen laskun, sekä kaupallisrahoitteisen tutkimuksen kohdistumisen "hyödyllisiin" kohteisiin mutta myöskin aikamoisen yksisilmäisyyden.

Joskus esimerkiksi lokaali optimi kaupalliselle tutkimukselle ei ole vielä tarpeeksi hyvä optimi, ja pitkäjänteisemmällä rahoituksella oltaisiin päästy pidemmälle. Vastaavasti kaikkein kaukaisimmat huuhaatutkimukset ovat tipahtaneet pois, joka on selkeästi resurssien hyvää kohdistamista.

Toisaalta sellaiseen suuren luokan luonnontieteen perustutkimukseen Suomella ei tietenkään ole enää rahaa. Täysin uusia asioita ei kunnolla enää nurkkakuntaisella paikallispolitiikkaan perustuvalla yliopistomaailmalla kovin paljoa saada. Parempi seurata maailman kehityksen tilaa, ja yrittää sitten hyvälaatuisella soveltavalla tutkimuksella päätyä toimiviin ja myös kaupallisesti hyödyntäviin ratkaisuihin.


Minusta tuo Ulkopuolisen huomio tuosta täysin holtittomasta ja ideologisesta rahoituksesta yliopistoissa on hyvä. Osa monikulttuurisuuden leväperäisyydestä tulee sieltä. Jos intellektuellit oikeasti luulevat tekevänsä hyvää monikulttuurisuusprojekteilla, niin he myös tulevat sitä lobbaamaan, niin kansalaisille, mielipidevaikuttajille kuin poliitikoille. Poliitikot seuraavat jossain määrin kansaa, mutta myöskin mutuaan: eiväthän he kaikesta voi tietää, joten valitaan sitten joko omantunnon mukaan (hyviä ihmisiä) tai asiantuntijoiden kannan mukaan (mokutus-klusterit).

Ulkopuolinen: en tietenkään tarkoita että tavalliset rivityöntekijät (viranomaiset) olisivat mitenkään raskauttavasti syyllisiä mokutukseen, vaan yritinkin sanoa että he ovat alais-asemassa, ja ollessaan riippuvaisia työstään eivät uskalla sanoa mitään sitä vastaan. He ovat onnettomassa kärsijän roolissa, mutta eivät voi sitä vastaan mitenkään pullikoida.
Toki siinä on toinenkin osa: osa viranomaisista on tietysti myös määräävässä asemassa, eikä heille kaikkea voida ylhäältä päin sanella. Eikä sellaista pystyttäisikään täysin keskitetysti piilossa tekemään. Joten myös jokin osa viranomaisista ajaa mokutusta ihan ylemmän työtekijän tai pomon tasolta. (Tässä voisi myös viitata vaikka Eerikäisen tapaukseen.)

Minä tässä yritän vain vähän projisoida tätä nuivan liikkeen nousua Euroopassa, ja verraten sitä nyt toimivan yhteiskuntakoneiston käyttäytymiseen - en näe mistään tulevan mitään hurjan radikaalia äkkimuutosta; tapahtumien täytyisi tapahtua mielipiteiden muutoksen kautta, mutta silläkin on rajansa, mitään taikaiskusta muutosta ei voine tapahtua."

Älä yhtään aristele jos tiedät olevasi oikeassa

[kgb]

Älä yhtään aristele jos tiedät olevasi oikeassa

Ei ole millään tavalla tarpeellista lainata noin suurta osaa edeltävästä viestistä jos aikomuksena on kommentoida sitä vain yhdellä rivillä. Toisekseen, voisit opetella oikean lainaustekniikan, jotta jatkossakin tiedettäisiin mikä osa mistäkin tekstistä on kenenkin kirjoittamaa.

[Tommi Korhonen]

Vastaus otsikon aiheeseen: Miten Jugoslavia voi purkaantua?

Uh uh. Älä vastaile tuollaisia. Kun sekään tie ei ole edes vielä käyty lävitse.
Analogia kyllä lienee kohdallaan, kun oli kuitenkin kenotekoisesti kasaan lapettu monikulttuurisuus.

[Simo Hankaniemi]

Purkautuminen tuskin on rauhanomaista. Sen verran pitää oppia historiasta. Tilanne ei purkaudu mihinkään niin kauan kun valtiolla on resursseja ylläpitää järjestystä, edes jollain lailla. Kun resurssit hupenevat kriittisen rajan alle, alkaa järjestäytyminen pienempiin yksiköihin, jotka joutuvat selvittelemään rajojaan voimakeinoin.

Suomi tuskin on ensimmäisten hajoavien valtioiden joukossa, koska maa on muutenkin kehityksestä "jäljessä". Kuohunta saa luultavasti globaalit mittasuhteet ja maahanmuutto on vain yksi rikka tässä rokassa. Ensimmäiseksi hajoavat kuivien alueiden valtiot, mikä onkin ollut nähtävissä jo jonkin aikaa. "Länsimaista" Australia on ensimmäisenä jonossa, näin uskon.

[Aldaron]

Mihinkään sosialistiseen loistavaan mokutuksen riemuvoittoon tämä ei tule päättymään. Se hetki jolloin kirkkaan tulevaisuuden pitäisi alkaa näkymään on jo takanapäin ja niin ei tule käymään.

Näin on. Eräs tärkeä syy tähän on se, että muslimeista ei voi tulla sosialisteja (eikä muutenkaan minkään eurooppalaisen ideologian kannattajia) ennen kuin heidän Islamin tulkintansa on liberalisoitunut jo sille asteelle että musliminaiset pukeutuvat jo täysin eurooppalaisittain ja muutenkin on mukauduttu elämäntavassa eurooppalaiseen malliin. Tosin tässä vaiheessa he ovat vanhoillisempien muslimien silmissä jo täysiä luopioita. Muslimien eurooppalaistumista taas hidastaa kaksi seikkaa:

a) Muslimiväestön voimakas taipumus ghettoutumiseen. Ghettoutumisen idea on juuri siinä, että etsitään turvaa mahdollisimman perinteiseksi koetusta versiosta vanhan kotimaan kulttuuria.

b) Jatkuvasti tulee suuria määriä siirtolaisia muslimimaista, joten ensimmäisen polven maahanmuuttajien osuus säilyy korkeana. Tähän vielä perheenyhdistämisohjelmat ja se seikka, että jälkikasvulle hankitaan mielellään puolisot vanhasta kotimaasta.

Kaikki tämä luo eräänlaisen ikiliikkujan, joka sabotoi muslimiväestön integraatiota sitä tehokkaammin mitä suuremmaksi kyseinen väestöryhmä kasvaa Euroopassa. Integraatio etenee etanan vauhtia, mutta ghetot jatkavat kasvuaan ja vähitellen irtautuvat yhä enemmän ympäröivästä yhteiskunnasta. Lopulta ne muodostuvat käytännössä autonomisiksi alueiksi.

[acc]

Tässä lähinnä ajatusrakennelman kannalta, ei huonosti toimivan politiikan purkamisesta.

Miten monikulttuurisuus-kultti tai meemi voi purkautua?

Kultin tai meemin purkautuminen yhteiskunnan tasolla alkaa yksilöistä. Mitä useampi yksilö torjuu meemin tai parantuu siitä, sitä heikommaksi monikulttuuripandemia muuttuu. Lopulta yhteiskunnan rakenteet muuttuvat vastaamaan paremmin uutta tilannetta.

Hommaforum on yksi meemin eliminoinnin välineistä. Tietoa voidaan käyttää rokotteena meemiä vastaan. Ehkä tulisi laskea liikkeelle uusi meemi, joka koetaan kiinnostavammaksi.

Ihmisillä lienee taipumus olla samaa mieltä kuin mitä uskovat muidenkin olevan. Siksi monikulttuuripandemian edistäjänä ovat olleet joukkoviestimet ja massaviihde. Internetin ansiosta niiden valta-asemaa voidaan horjuttaa.

Monikulttuurista vapaudumme laadukkaalla ja luotettavalla tiedolla. Nykyisten vallassaolijoiden uskottavuus pitää saattaa oikealle tasolleen eli poistaa.

[Terhon puolesta]

Miten monikulttuurisuus-kultti tai meemi voi purkautua?

Ei se voi purkautua mitenkään. Maailmassa ei ole ainuttakaan kehittynyttä yhteiskuntaa, johon monikulttuurisuutta ei olisi kirjoitettu sisään. Siksi monikulttuurisuuden torjumisen yrittäminen onkin turhaa. Huomio on keskitettävä monikulttuurisuuden hallintaan. Eroon siitä ei voi päästä eikä tarvitsekaan päästä. Kulttuurin muutosnopeus tulee kuitenkin pyrkiä säilyttämään sen verran hitaana, että ihmiset pystyvät sopeutumaan muutokseen.

Sekä ideologinen monikulttuurisuuden vastustaminen että monikulttuurisuuden ihannointi johtaa hallitsemattomaan tilanteeseen. Asiaan pitäisi pystyä suhtautumaan neutraalisti tosiasioiden perusteella. Suhteellisuudentajun säilyttäminen on tärkeää puolin ja toisin.

Tilanne on vähän samanlainen kuin ihmisen seksuaalinen kehitys. Jossain vaiheessa poikanen herää pillun perään. Tällöin vanhemmat voivat omalla esimerkillään ja asenteillaan ohjata lasta seksuaalisesti viisaaseen käytökseen tai yrittää kieltää lapselta seksuaalisuuden toteuttamisen. Jälkimmäinen vaihtoehto harvoin johtaa hyvään.

Samalla tavalla monikulttuurisuuden toteutumista on turha yrittää kieltää. Se on pakotettu nykyiseen globaaliin järjestelmäämme. Monikulttuurisuutta on kuitenkin pyrittävä toteuttamaan viisaasti.