Suomalaisuus, mitä se on?

[Femakko]

Suomalaisuuden ja Snellmanin päivästä puheenollen, täällä on useinkin puhetta siitä, että suomalaisuutta ja suomalaisia arvoja pitää puolustaa. Mutta mitä ne täsmälleen ottaen teistä ovat? Ja unohdetaan heti alkuun ajatus yhdestä ainoasta suomalaisuudesta, johon pitäisi palata. Sen sijaan on järkevämpää valita, että jos haluaa rekonstruoida jonkun menneen ajan, minkä? Vai olisiko joku uusi yhdistelmä paikallaan?

Muistutan vielä, että ennen 1980-lukua suomalaisuus oli aika tiukka muotti, joka puristi useaa suomalaistakin. Tähän vaikuttaa erityisesti Suomen maatalousvaltaisuus ja siitä johtuva maaseudun keskeinen asema kulttuurissa: maalla ollaan yleensä konservatiivisia. Toinen vaikuttava tekijä on Venäjänpelosta johtuva kansallisen yhdenmukaisuuden vaatimus.

Vaihtoehtoja:

• Ruotsin vallan aika, jolloin ihmiset eivät kokeneet itseään suomalaisiksi vaan määrittelivät itsensä säädyn, sukupuolen, kylän, uskonnon ja heimon mukaan.
• Venäjän vallan aika, jolloin suurin osa ihmisistä edelleen koki itsensä em. tavalla ja suomalaisuus oli vasta sivistyneistön projekti. Toisaalta siihen kuului se, että rahvasta pidettiin lapsina, joita ei ollut syytä konsultoida edes 1860-luvun suurina nälkävuosina. Aika oli edelleen myös hyvin patriarkaalista, ja naisella ei ollut oikeutta opiskella tai omistaa itsenäisesti omaisuutta.
• 1800-luvun loppupuolelta alkaen ei ole enää yhtä suomalaisuutta vaan on porvari-, maalais- ja työläissuomalaisuus - mikä näistä valitaan? Kullakin on oma vankka käsityksensä siitä, mitä suomalaisuus oikeasti on.
• Sisällissodassa käytiin taistelua siitä, minkälaiseksi vastaitsenäistynyt Suomi muodostuu, ja porvarit voittivat työläiset. Sotien välinen Suomi oli nykymaailmaan verrattuna hyvin autoritäärinen vaikkei diktatuuriksi liukunutkaan. Silloin tehtiin myös Suomen toistaiseksi viimeinen virallinen poliittinen murha, kun sisäministeri Ritavuori tapettiin kotiovelleen 1922 ilmeisesti liiallisen pehmeyden vuoksi. Kunnon suomalainen ei saanut olla liian eurooppalainen vaan koti, uskonto ja isänmaa oli valttia.
• Talvisodassa Suomi oli yhtenäisimmillään, eikä se vaihteeksi ollut keinotekoista mukayhtenäisyyttä. Hinta oli kuitenkin kova. Jatkosodassa yhtenäisyys alkoi kuitenkin jo säröillä, koska osa koki, että nyt ei olla enää puolustus- vaan hyökkäyssodassa, ja asemasota asetti upseeriston ja miehistön jossain määrin eri asemaan esim. lomien suhteen.
• Jatkosodan jälkeen luotiin kehykset suomettumiselle. Ensin alkuun se oli järkevää: oli pakko niellä vastalauseet ja toivoa parasta, ettei kansa häviäisi kartalta. Sittemmin siitä tuli opportunismia. Nyt mentiin vasemmalle 1930-luvun peilikuvana. Nyt kunnon suomalainen oli neuvostoystävällinen. Toisaalta Suomi oli ainakin yhtä suljettu kuin sotien välisenä aikana, ja monikulttuurisuus ilmeisesti alkoi osittain ihan ymmärrettävänä kapinana tämän aikaista yhdenmukaisuuden vaatimusta vastaan. (Ja meni yli kuten yleensä käy: yhdestä äärilaidasta toiseen.) EDIT: kauhea kömmähdys mutta unohdin vielä de facto -diktaattori Kekkosen, jonka diktatuuri oli tosin pehmeää mallia.
• 1980-lukua voisi pitää suomalaisuuden kulta-aikana: avauduttiin mutta sopivasti eikä Neuvostoliittoa pelätty enää ihan niin paljoa (joskaan Tsernobylistä ei edelleenkään muistettu tiedottaa ajoissa)... mutta juuri silloin kylvettiin siemenet 1990-luvun lamalle, joka repi kansan kahtia. Katastrofi oli vain muhimassa.
• 1990-luvun suomalaisuus muistutti jotain huomattavasti vanhempaa suomalaisuutta: ehkä nälkävuosia tai vastaavaa. Työtä on puskettava vaikka ei jaksaisikaan. Kaikki eivät jaksaneet, ja tuloksia voi katsoa leipäjonoista.
• 2000-luvun suomalaisuuden tehän kaikki tunnettekin, joten ei siitä sen enempää.

[Femakko]

Itselleni suomalaiset arvot ovat länsi- ja itäeurooppalaisten arvojen sekoitus, joissa on mukana myös ugrilaista omintakeisuutta, enkä pidä niiden kaikkia osia välttämättä edes säilyttämisen arvoisina, useimpia kyllä. Länsieurooppalaista on ainakin sukupuolten ja yhteiskuntaryhmien suhteellinen tasa-arvo ja lain kunnioitus. Itäeurooppalaisuutta löytyy huumorintajusta, alkoholinkäytöstä ja kulttuurista mutta myös ei turhan demokraattisesta hallintokulttuurista EDIT: sekä ajoittaisesta vahvan johtajan kaipuusta, tyyppiä Urkki. Suomalais-ugrilaista on läheinen suhde luontoon. En tiedä oikein, minne sijoittaa nämä, mutta lisäksi suomalaisuutta on työnteon ja rehellisyyden arvostus (jälkimmäinen ei kyllä toteudu käytännössä ollenkaan niin usein kuin odottaisi..) sekä vaatimus omillaan pärjäämisestä, missä on sekä hyvät että huonot puolensa. Historian ja varsinkin hyvinvointivaltioajattelun myötä mukaan on tullut huomattava tukeutuminen valtioon.

Yksi arvo, jossa voitaisiin ruveta joustamaan, on kansallisen yksimielisyyden vaatimus, joka tukahduttaa demokratiaa. Ymmärrän, että siitä on hyötyä, kun asutaan karhun naapurissa, mutta toisaalta se hyödyttää ihan kotimaisia vallanpitäjiä, kun maassa saa olla yksi ajatus kerrallaan. Tästä esimerkkinä päivän merkkihenkilön Snellmanin näkemyksiä siitä, kuinka Suomea johdetaan: ylhäältäpäin. Asenne muistuttaa yllättävän paljon nykyistä sivistyneistöä, aatteet ja tyypit ovat vain vaihtuneet. Väittäisinkin, että monikulttuurisuus on vain oire, ei syy. Jos sitä ei olisi keksitty, olisi tullut jotain muuta.

Kuka tahansa ei kuitenkaan ollut Snellmanin silmissä kelvollinen esiintymään kansallishengen tulkkina, sillä kansakunnan muodosti varsinaisesti vain se osa väestöstä, joka oli herännyt kansallistietoisuuteen. Näin Snellmanin yhteiskuntafilosofiaan sisältyi käsitys eräänlaisesta "etujoukosta", joka kussakin historiallisessa tilanteessa arveli kykenevänsä parhaiten ilmaisemaan koko kansan tosiasiallista etua. Etujoukkoon kuuluvat "valtionkansalaiset" - käytännössä lähinnä Snellmanin itsensä kaltaiset miespuoliset, kansallishenkiset sivistyneistön edustajat - oivalsivat omassa järjellisessä hengessään, mitä kansallishenki kyseisenä hetkenä oli ja millainen toiminta juuri nyt oli sen tahdon mukaista. Sen vuoksi vain he saivat säätää valtiollisia lakeja, uudistaa valtion laitoksia ja muokata kansallisia elämäntapoja. Olihan heidän toimintansa kansakunnan yhteisen edun mukaista ehdottoman puolueetonta, oikeaa ja järkevää toimintaa, kun taas lukumääräisen enemmistön valta oli pelkkää väkivaltaa.

Marja Jalava: J.V. Snellman. Mies ja suurmies. 2006, s. 97-98

[Aksiooma]

Yksi arvo, jossa voitaisiin ruveta joustamaan, on kansallisen yksimielisyyden vaatimus, joka tukahduttaa demokratiaa. Ymmärrän, että siitä on hyötyä, kun asutaan karhun naapurissa, mutta toisaalta se hyödyttää ihan kotimaisia vallanpitäjiä, kun maassa saa olla yksi ajatus kerrallaan. Tästä esimerkkinä päivän merkkihenkilön Snellmanin näkemyksiä siitä, kuinka Suomea johdetaan: ylhäältäpäin. Asenne muistuttaa yllättävän paljon nykyistä sivistyneistöä, aatteet ja tyypit ovat vain vaihtuneet.

Juuri näin. Meitä tyhmiä kansalaisia pellonkyntäjiä johdetaan ylhäältäpäin. Meille kerrotaan miten pitää elää, toimia, mikä on oikein ja mikä on väärin. Me kansalaiset olemme valtiota varten ei päinvastoin. Esimerkiksi Päivi Hirvonen (syyttäjä) lähetetttiin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) karsimaan ja vetämään paperisilppurista kansalaisten valituksia. Päivi on komennuksella EIT:ssa ja palatessaan Suomeeen palaa syyttäjän rooliinsa. Kuinka moni "Päivi" ajaisi tulevan työnantajansa vastaisia asioita?

EU:n mukaan tuleminen ja direktiivien tuleminen kertoo myös paljon meistä suomalaisista. Kun EU:ssa päätetään että sikaloiden lasi-ikkunat pitää vaihtaa muovisiksi, suomalaiset maanviljelijät varmasti vaihtavat ikkunat muovisiksi koska suomalainen viranomainen varmasti tulee tarkastamaan että näin on tehty.

Voin vain "kuvitella" tilanteen esimerkiksi Italiassa jossa viranomainen tulee tarkistukäynnille asian tiimoilta. Viranomaiselle tarjotaan ensin pitkä lounas ja talon paraasta punaviinia ja pitkän aterian jälkeen "hoidetaan paperit kuntoon" ja viranomaselle annetaan muutama pullo viiniä vielä mukaan "hyvin hoidetusta tarkastuksesta"....

Suomalaiset viranomaiset lentävät helikoptereilla ja pienkoneilla ottamassa valokuvia ovatko ne sovitut pellot kesannolla metrin tarkkuudella mitä maanviljelijä on EU ilmoituksessaan ilmoittanut olevan kesannolla jne.

Olemme kuuliasita ja rehellistä kansaa ja "Herranpelko" on yhä voimisssaan. KAnsanedustajat nauttivat etuisuuksistaan ilman mitään poliittista tai moraalista vastuuta. Kuinko moni poliitikko on eronnut kun on "jäänyt kiinni" selvistä lahjuksista ja markkinavoimien asioiden ajamisesta?

Suomalaiset nurisevat ja kiroilevat bensa-asemien kahviloissa lukiessaan iltapäivälehtien lööppejä miten poliitikot rellestävät ja kärjäoikeudet antavat toinen toistaan täysin järjettömiä päätöksiä ja hovioikeudet tuomiolauselmia.

Yksi syy nyky-yhteiskunnan ja perheiden ongelmiin on se, että 50-60 luvulla yhteiskunnallisessa keskustelussa ryhdyttiin puhumaan ydinperheestä. Tuo sama helvetillinen määritelmä tuli myös lastenkirjoihin sekä koulun oppikirjoihin. Ydinperheeksi määriteltiin isä, äiti ja lapsi, mieluiten lapset eli tyttö ja poika.

Ydinperhe käsitteen syntymässä perheestä rajattiin kaikki muut ulos ja yhteisöllisyys katosi, joutui saattohoitoon ja on täysin kuollut nykypäivän Suomessa. Nykypäivänä yhteisöllisyys mielletään Internetin keskustelupalstoiksi, Facebook, IRC-Galleria jne. Siinä ei ole mitään pahaa mutta nykypäivän yhteisöllisyydellä ei ole mitään tekemistä vanhan Suomen yhteisöllisyydellä.

Ydinperhe määritteli yhteiskuntaan oman alkion. Samassa vanhukset rajattiin omaksi alkiokseen. Heidät eristettiin perheestä. Heidän piti pärjätä yksin ja pitää pärjätä tänä päivänä yksin, kunnes heidät lopulta viedään vanhainkotiin ja "ydinperhe" tulee käymään [jos kiireiltään ehtii] aina merkkipäivinä ja kuoleman lähestyessä.

Samaan tapaan nykypäivän yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa lapset- ja nuoret ovat eristetty omaksi "joukokseen" yhteiskunnassa, irralleen muista yhteiskunnan alkoista. Lapsia ja nuoria tarkastellaan, tutkitaan, pohditaan ja syyllistetään yhteiskunnallisessa keskustelussa. Uutisoidaan miten levottomia, laiskoja, lihavia ja masentuneita lapset ja nuoret ovat. Kaikki ovat "lasten asialla" ja pelastamassa lapsia ja nuoria vääjäämättömältä tuholta. Ikävä kyllä tämä huoli ja auttamisen tarve kääntyy juuri auttamisen kohteita, eli lapsia ja nuoria, syyllistäväksi puheeksi auktoriteettien (lääkärit, sosiaaliviranomaiset, poliitikot) toimesta.

Ennen yhteisöllisyys tarkoitti sitä että perhe oli hyvin laaja käsite. "Perheeseen" kuului isovanhemmat, sedät, tädit, serkut, naapurin vihainen mummo, talonmies jne. jotka jokainen omalta osaltaan osallistui lasten kasvattamiseen vanhempien ohella ja tukena. Ydinperhe rajasi muut ulos ja ydinperhe jopa kielsi sekaantumasta perheen sisäisiin asioihin. Jos menet tänä päivänä puuttumaan esim. bussipysäkillä kun lapsi lyö ja potkii äitiä, saat todennäköisesti sekä lapsen että äidin silmillesi. Ydinperheen pitää antaa olla rauhassa ja pitää vain seurata vierestä.

Näin uutisen että taloyhtiöt ovat miettimässä jälleen vanhan kunnon talonmiehen toimea vastakohtana kasvottomat Rapidot, Capidot, Sapidot jne. huoltofirmat jotka käyvät aamuviideltä luomassa lumet ja häipyvät lumisateeseen ja paluusta ei kukaan voi olla varma. Toivon kovasti että vanha kunnon talonmies tulisi takaisin taloyhtiöihin. Jo pelkästään se, että taloyhtiössä on talonmies, toisi vanhaa yhteisöllisyyttä takaisin, koska taloyhtiön ihmiset tapaisivat aina tuon saman hymyilevän miehen pihalla. Talonmies toimisi ikäänkuin risteyskohtana taloyhtiön ihmisille (koska hänhän on heillä töissä) ja antaisi luontevan mahdollisuuden ihmisten kohdata toisiaan, naapureitaan. Samaten lapset tuntisivat varmasti turvallisuutta talonmiehestä. Talonmies olisi aina paikalla ja saatavilla tarvittaessa ja myös valvoisi lasten tekemistä kun vanhemmat ovat pois töissä.

Kun ydinperhe rajasi isovanhemmat, sukulaiset, naapurin vihaisen mummon, talonmiehen ulos, vanhemmat joutuivat kriisiin koska he aidosti joutuivat pärjäämään ilman ulkopuolista apua ja taiteilemaan yhä vaativamman työelämän ja perhe-elämän välissä.

"Yhteisöllisyyteen" kuului myös se, että voitiin, saatiin ja oli luvallista mennä soittamaan naapurin ovikelloa ja käydä "kahvilla" piipahtamassa. Tosin aikaakin oli tuolloin enemmän, mutta kyllä sitä aikaa yhteisöllisyydelle olisi yhä ja sille on suuri yhteiskunnallinen tilaus ja tarve.

Toivottavasti heiluriliike toteutuu ja ihmiset jossain vaiheessa alkavat voimaan niin pahoin että yhteisöllisyys herää kuolleista ja palaa ihmisten, lasten, isovanhempien, syrjäytyneiden ihmisten keskuuteen.

YDINPERHE käsitteenä oli kuin suoraan Pirulta  . Se oli yksi merkittävä syy miksi vanhemmat, lapset, nuoret, isovanhemmat, yksinäiset vanhukset jne. voivat niin huonosti.

Nyt kun ydinperhe on imetty loppuun, yhteiskunta alkaa ottamaan lapset pois ydinperheestä ja kasvattamaan lapsia. Tämä on todella pelottavaa.

Monikulttuurisuus vielä tähän soppaan sopiikin kuin kärpänen keittoon.

[Komentaja]

Tässä "suomalaisuudessa" on myös huonoja ja todella vittumaisiakin puolia. Konsensuspolitiikka, eräänlainen pohjoinen survivalismi (koulukiusattujen oma vika kun eivät pärjänneet jne.).

[Griffinvaari]

Parahin femakko, kun olet näinkin hyvin perillä historiastasi, ja vaikka itse ehkä painotan eri piirteitä eri tavalla, on meidän erot kansan laidasta laitaan kuitenkin varsin vähäisiä, niin on minun mahdoton uskoa ettet kykenisi hahmottamaan Suomalaisuuttasi tässä kansojen ja valtioiden pallolla erinomaisen spesifillä tavalla ihan kuin me muutkin, ilman että meidän edes tarvitsisi jäsennellä mitä se Suomalaisuus on , meidän korvien väli kun toimii niin, sitä jotkut viisaat kutsuu hahmottamiseksi ja se toimii niin kongnitiivisesti kuin havainto-pohjaisestikin. Avainsanana poiketen lähes kaikista muista eurooppaan vedetyistä rajoista voisi pitää käsitettä, Kansallisvaltio, jopa niin että kun geeni tutkijat löysivät pienen, lähinnä pierun hajuun verrattavan eron maan eri laitojen välillä, he hämmästyivät tavattomasti.
Monikulttuurin suhteen, etenkin keksimisen kanssa olet väärässä, se keksittiin ainakin 500v sitten ja siitä lähtien meillä, kanta väestöllä, on ollut karmea ja tuomittava ennakkoluulon sairaus, ja me tunnistetaan jokseenkin erehtymättä nämä äärimmäisen rehelliset ennakkoluulot keskuudessamme, ainakin ne monikerroksiset, tosin tässä eletään parantumisen toivossa, ehkäpä jo seuraavan vuosi tuhannen kuluessa tämä ennakkoluulo muuttuukin kokemusperäiseksi havainnoksi, siis faktaksi.
Vaikka en ihan totisella naamalla kirjoitakkaan, niin eiköhän se vastaa tätä Suomalaisuuden suurta ihmettelyä.

[Itä ei nuku]

Vaihtoehtoja:

• Ruotsin vallan aika, jolloin ihmiset eivät kokeneet itseään suomalaisiksi vaan määrittelivät itsensä säädyn, sukupuolen, kylän, uskonnon ja heimon mukaan.

En tiedä, mitä tarkoitat "ihmisillä", mutta: vaikka suomalainen etnisyys ei ollutkaan useimpien (etenkään maalaiskansan) itseidentifikaatiossa keskeisin elementti, niin se oli totisinta totta ja tuppasi pulpahtamaan pinnalle ns. bottom linena. Liian suora rajanjako suomalaiseen ja ruotsalaiseen kansakuntaan tulkittiin separatismiksi, mutta kun Tukholmassa alettiin epäillä suomalaisten lojaaliutta isonvihan jälkivuosina, totesi kansliapresidentti Arvid Hornkin olevansa "själv finne".

[requiem]

Yksi arvo, jossa voitaisiin ruveta joustamaan, on kansallisen yksimielisyyden vaatimus, joka tukahduttaa demokratiaa. Ymmärrän, että siitä on hyötyä, kun asutaan karhun naapurissa, mutta toisaalta se hyödyttää ihan kotimaisia vallanpitäjiä, kun maassa saa olla yksi ajatus kerrallaan. Tästä esimerkkinä päivän merkkihenkilön Snellmanin näkemyksiä siitä, kuinka Suomea johdetaan: ylhäältäpäin. Asenne muistuttaa yllättävän paljon nykyistä sivistyneistöä, aatteet ja tyypit ovat vain vaihtuneet.

Juuri näin. Meitä tyhmiä kansalaisia pellonkyntäjiä johdetaan ylhäältäpäin. Meille kerrotaan miten pitää elää, toimia, mikä on oikein ja mikä on väärin. Me kansalaiset olemme valtiota varten ei päinvastoin. Esimerkiksi Päivi Hirvonen (syyttäjä) lähetetttiin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) karsimaan ja vetämään paperisilppurista kansalaisten valituksia. Päivi on komennuksella EIT:ssa ja palatessaan Suomeeen palaa syyttäjän rooliinsa. Kuinka moni "Päivi" ajaisi tulevan työnantajansa vastaisia asioita?

Toki näin, jos tuolla kansallisella yksimielisyydellä tarkoitetaan poliittisten päättäjien keskuudessa muodostettua konsensusta siitä mihin suuntaan Suomen ja sen kansalaisten pitää liikahtaa, riippumatta mitä se typerä tsuhna sitten asiasta ajattelisikaan.

Mutta toisaalta haluaisin nähdä Suomessa entistä enemmän kansalaistasolta versoavaa yksimielisyyttä asioista yleisellä tasolla. Se tarkoittaisi että kansalaiset näkisivät vapaan ja demokraattisen länsimaisen yhteiskuntamme yleisellä tasolla tavoiteltavaksi ja ylläpitämisen arvoiseksi ideaaliksi, koska se tarjoaa parhaan mahdollisen viitekehyksen jokaiselle yhteiskunnan yksilölle elää elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla, riippumatta siitä mitä se itseään tärkeänä pitävä poliitikko sitten asiasta ajattelisikaan.

[Femakko]

Parahin femakko, kun olet näinkin hyvin perillä historiastasi, ja vaikka itse ehkä painotan eri piirteitä eri tavalla, on meidän erot kansan laidasta laitaan kuitenkin varsin vähäisiä, niin on minun mahdoton uskoa ettet kykenisi hahmottamaan Suomalaisuuttasi tässä kansojen ja valtioiden pallolla erinomaisen spesifillä tavalla ihan kuin me muutkin, ilman että meidän edes tarvitsisi jäsennellä mitä se Suomalaisuus on , meidän korvien väli kun toimii niin, sitä jotkut viisaat kutsuu hahmottamiseksi ja se toimii niin kongnitiivisesti kuin havainto-pohjaisestikin. Avainsanana poiketen lähes kaikista muista eurooppaan vedetyistä rajoista voisi pitää käsitettä, Kansallisvaltio, jopa niin että kun geeni tutkijat löysivät pienen, lähinnä pierun hajuun verrattavan eron maan eri laitojen välillä, he hämmästyivät tavattomasti.

Mä olen vain huomannut, että ensinnäkään suomalaisuutta ei ole käsitetty kaikkina aikoina täysin samalla lailla. Ei siis voi olla yhtä muuttumatonta suomalaisuutta. Toisekseen olen huomannut, että tällä hetkellä suomalaisuus ei tarkoita kaikille aivan samoja asioita, itse asiassa jotkut erot ovat aika isoja. Tämän ei tietysti pitäisi olla kauhea uutinen, mutta uskoisin, että osalle hommalaisista se on uutinen. Kolmannekseen minulle suomalaisuus ei ole pelkästään säilyttämisen vaan myös kehittämisen arvoista, ja jos ei keskustella suomalaisuuden hyvistä ja huonoista puolista, sitä ei voida kehittääkään. Neljännekseen, toisin kuin luulet, ei minulla ole mitään äärimmäisen tarkkaa suomalaisuuden määritelmää, koska mun mielestä kukin kulttuuri on vain taipumuksia, ei ominaisuuksia joita jokainen kulttuurin yksilö toteuttaa juuri samalla tavalla.

Sitäpaitsi sekä persuilta että muutoslaisilta tullaan varmasti kysymään, että mitä se teidän peräänkuuluttamanne maan tapa sitten on ja mitä ne suomalaiset arvot ovat, joten ajattelin, että sparrataan nyt vähän etukäteen.

EDIT: koko kansallisvaltion käsite syntyi vasta 1800-luvun verran eli se on ollut olemassa hyvin pienen ajan suhteessa ihmiskunnan koko historiaan. Ennen sitä ihmiset mielsivät itsensä ennen kaikkea uskonnon, sukupuolen, perheen/heimon ja luokka-asemansa kautta.

[Veli Karimies]

Suomalaisuuden määrittävät ensisijaisesti suomalaisuusmyönteiset suomalaiset itse.

[Pöllämystynyt]

Suomalaisuuden määrittävät ensisijaisesti suomalaisuusmyönteiset suomalaiset itse.

Hyvin sanottu. Etnisyydet ovat sellaisia ilmiöitä, että ne määrittävät itse itsensä, kun tätä ei tietoisesti tai järjestelmällisesti estetä tai voimakkaasti ylhäältä päin sanella. Ihmiset ovat luonnontilassa orientoituneet mm. etnisiin asioihin. Suomalaiset siis olisivat "luonnontilassa" (ilman mokutusta) melko suomalaismyönteisiä, ja tällaisena osaisivat kyllä määrittää itsensä toimivalla, kestävällä ja vaihtelevissa tilanteissa selviytyvällä tavalla. Tosin tämä itsensä määrittely voi olla hyvin perustasoista, joustavaa ja vain suuntaa antavaa, sillä etnisyydet "toimivat" ilman voimakkaita määritelmiä, jos niitä ei järjestelmällisesti hämärrytetä, vainota, sulauteta tai muuten vahingoiteta.

En tiedä, miten tuleva vapaa ja ihmisarvonsa takaisin saanut suomalaisuus määrittää itsensä, mutta se ei huoleta minua. Kyllä he sen osaavat, ja miten he sen tekevätkin, he tekevät sen oikein. Minua huolettaa se, päästäänkö tähän tilanteeseen ilman sisällissotaa tai muuta humanitääristä katastrofia.

[Griffinvaari]

Hei femakko: Kuten totesin kykenet erittäin tarkoin määrittämään suomalaisuuden, jopa sen erilaisia ilmentymis muotoja , joita on melkein yhtä paljon kuin suomalaisia, sinulta jää huomioimatta kuitenkin ettei suomalaisuus ole vain suhtautumistapa tai määrittely kysymys, Suomalaiseksi synnytään.
Myös vanhan heimo, kylä, perhe yhteisön aikaan kansa ja suomalaisuus oli olemassa, vaikkei silloisista ihmisistä ainoallakaan ollut mitään "käsitystä" suomalaisuudesta, he syntyivät suomalaisiksi, ja toteuttivat suomalaisuutaan  jokseenkin samanlaisilla elämän tavoillaan, ja yhteisillä uskomuksillaan, tekivät ryöstöretkiä keskuudessaan, mutta osasivat pelata erinomaisella tavalla yhteen myös ulkoisia uhkia vastaan. Miettimättä vuosi tuhansiin mitä syntyminen suomen kansaan, tai suomalaisuus käsitteenä heille merkitsi, he vain elivät suomalaisuuttaan, joka perintö meillä nyt on.

[Punaniska]

Sivuheitto suomalaisuuteen: Kun kansallisaate alkoi viriämän, niin silloin myös etsittiin rakennuspalikoita kansalliselle identiteetille. Määriteltiin "kansakunnan luonnetta", ja haluttiin erottautua ruotsalaisista.

Tämä eroon ponnistelu ruotsalaisuudesta toi kauaskantoisia ratkaisuja -> ryhdyttiin rakentamaan tietoisesti vakavampaa "suomi-brändiä". Tämä näkyi vaikkapa sen aikaisissa kuorojen ohjelmistoissa. Optimistiset, elämänmyönteiset laulut julistettiin liian sveduhenkisinä pannaan, ja tilalle nostettiin Nälkämään Laulun kaltaisia vähän tummasävyisempiä kappaleita. Siihen aikaan media oli vähän pienimuotoisempaa kuin nyt, eli näillä ratkaisuilla oli vaikutuksensakin. Muussakin taiteessa vakavuus oli arvokkaampaa kuin iloisuus, ja ruttunaamaa ryhdyttiin pitämään viisaampana, kuin optimistia.

Pois siis suomalaisuudesta "svedupelleily" ja tilalle melankoniaa ja pessimismiä! Tämä päätös ehkä vaikuttaa tänäänkin masennus - ja itsemurhatilasoissa, en tiedä.


Ei suomalaisten mentaliteetti ole pohjimmiltaan mitään ahdistuneisuutta, pessimismiä, surumarssia.

Meidät on vain saatu uskomaan niin.


EDIT: Nälkämaan Laulu oli huono esimerkki, mutta mollissa soivana antaa osviittaa.

[Jouko]

Itse en pidä jotain kurjaa uussuomalaisuutta minään aitona suomalaisuutena. Pelkkä merkityksetön sana. Mokuttajien keksintö.
Esimerkiksi: Mistä Suomen maakunnasta uussuomalaisten juuret ovat lähtöisin?

[Femakko]

Akateemisessa maailmassa törmää aina silloin tällöin sellaisiin tapauksiin, joilla tuntuu olevan lähtöoletuksena että muut ovat automaattisesti heitä tyhmempiä, joten muille pitää puhua kuin tietämättömille lapsille, omasta ylemmästä ja paremmin tietävästä asemasta muiden alempaan asemaan kurottuen. Jotenkin tuo Femakon "opettaminen" tuo moisen asemoitumisella loukkaamisen mieleen.

Olen pahoillani jos se tuntui loukkaavalta, mutta ko. kommentti oli kyllä ihan vain vastaus Griffinvaarille, joka oli sitä mieltä, että kyllä minä osaan määritellä hyvin täsmällisesti, mitä suomalaisuus on. En pidä toisia itseäni tyhmempinä vaan tapanani on perustella omat mielipiteeni, mistä on itse asiassa tullut positiivista palautetta. Eri mieltä saa toki olla. Yritin sitten perustella, miksi se ei ole minusta niin yksiselitteistä, mutta saan vaikutelman, että olisi ollut vähemmän loukkaavaa, jos olisin vain todennut, että nyt et ole Griffinvaari oikeassa piste.

EDIT: ja minä kyllä haluaisin käydä asiasta keskustelua eli en ole sanelemassa mitään kenellekään. Keskustelu tosin tarkoittaa, että minulla(kin) on oikeus kertoa, miltä asiat omasta mielestäni näyttävät vastauksena jonkun toisen kommenttiin. Ja kuten demokratian lisäämisestä ja tilasta käytävä keskustelu Hommassa on minusta hyödyllistä, myös monista muista aiheista on hyödyllistä keskustella.

[Femakko]

Ruotsin vallan aika, jolloin ihmiset eivät kokeneet itseään suomalaisiksi vaan määrittelivät itsensä säädyn, sukupuolen, kylän, uskonnon ja heimon mukaan.

En tiedä, mitä tarkoitat "ihmisillä", mutta: vaikka suomalainen etnisyys ei ollutkaan useimpien (etenkään maalaiskansan) itseidentifikaatiossa keskeisin elementti, niin se oli totisinta totta ja tuppasi pulpahtamaan pinnalle ns. bottom linena.

Ihmisillä tarkoitan väestön enemmistöä. Mun historian tietämyksen mukaan Ruotsin vallan aikana Suomi nähtiin vain yhtenä maakuntana toisten joukossa, joskin vähän spesiaalina, koska se oli kauempana emämaasta kuin muut. Tosin varsinkin suomalaiset aateliset mielsivät ilmeisesti itsensä enemmän hivenen erillisiksi, koska Ruotsin mielenkiinto panostaa Suomeen ja Suomen puolustukseen ei ollut aina vahvaa: ainakin aateliset tajusi jossain määrin, että oma apu, paras apu. 

[Griffinvaari]

Edelleen femakolle: Kuten edellä totesin suomalaisuus ei ole yksin aikakausiin liittyvä , vaihteleva määrittely kysymys vaan, syvemmin, siihen synnytään ja peritään tavat, uskomukset, yhteisörakenne jne. Suomalaisuuden tai isänmaan käsitteen tarvitsijat, omia tarpeitaan varten, sitten luovat näitä eriaikaisia määrittelyjä, kuten sinä nyt, itse suomalaisuutta he eivät luo. Sen on luonut kansa tai ihmisryhmä joita suomalaisiksi tai fin, finni, finneiksi on ryhdytty muualla kutsumaan. Se on eletyn elämän perintöä, uskomuksia , ns. kulttuuria, geneettistä perintöä ja paikalista evoluutiota, joka yleensä tupataan unohtamaan, aika harva teoreetikko, etenkään europisti, edes mainitsee että me olemme geneettisesti paljon etäisempiä esim. keskieurooppalaisille, kuin afrikan mustat (piti omalla äidinkielelläni sanoa neekerit, minkä koulussa -50 luvulla opin, mutta nyky viisaat poliitikot ja mamut ovat sen kieltäneet, joten) ihmiset.
Sitten ne mainitsemasi aateliset ja heidän viiteryhmänsä.
Yksilö automaattisesti leimautuu siihen ryhmään johon syntyy eli kansaan, tämä osin pätenee myös ensimmäisenpolven aateliin, joka saa itse rälssi-oikeutensa hallitsijalta, tämän jälkeen toisinkuin kansan, hänen viiteryhmänsä, eli lojaalisuutensa kohde ei ole kansa vaan lujimmin sääty ja toissijaisesti hallitsija.
Näin oli laita myös täällä valtaa pitäneen ruotsalaisen sekä venäläisen aatelin(osin samat henkilöt), joten siltä suunnalta ei kannata suomalaisuutta etsiä.
Tämän halusin huomioida ja päätän kommentoinnin tällä erää tähän.

[oetker]

Aksiooma:
Hienoja ajatuksia, mutta minkäs teet kun Suomessa palkat nousee parissa vuodessa saman verran kuin kiinalainen tienaa kuussa. Lukuina: Suomessa palkat kasvaa 200e samaan aikaan kun kiinassa koko kuukausipalkka on 200e.

Ihan vain off-topiccina: nykyisen kaltainen meno ei voi jatkua kovin pitkään.

[Veli Karimies]

Kirjoitin vähän ajatuksiani. Ei ehkä ihan ketjun aine, mutta kumminkin.
Suuret suomalaiset

[Lodi]

Mitä suomalaisuus on .. ?

Jos asiaa pitää edes kysyä, niin unohda koko juttu...

[törö]

Suomalaisuus on sitä mitä suomalaiset ovat silloin kun kukaan ei ole urputtamassa millaisia he ovat tai millaisia heidän pitäisi olla.

[Tommi Korhonen]

Femakko, hieno hieno aloitus. Viisauden sanoja. Jos kannatan Jiri Kerosta presidentiksi, niin rupeaisitko sinä vaikka sisäministeriksi?

Suomalaisuutta olisi syytä ihan konstruktiivisesti miettiä, myös meidän nuivien. Itse pystyn kyllä tuntumaltakin sanomaan että siinä on hyvää niin paljon että se epädramaattisuudestaan huolimatta on säästämisen arvoista. Mutta se pitäisi meidänkin mielissämme saada hieman selkeämmin esitetyksi, vähän niinkuin se kuuluisa "rikkauskin".

En pysty olemaan muuta kuin samaa mieltä Femakon näkemyksien kanssa. Kaikki ei Suomessa ole täydellistä. Ulkomailla itsekin asuneena näen suomalaisten selkeänä ongelmana naapurikateuden, byrokraattisuuden ja lammasmaisuuden virkamiesten (välistävedon) edessä. Hyvää taas on tosiaan yhdistelmä itää ja länttä, rehellisyyden ja aikaansaamisen arvostaminen, ei mitään häpeä- tai kasvojensäilytyskulttuuria. Ja tietysti rakastan suojalkapallon ja ilmakitaran kornia luonteenlaatua: eli sitä vähemmän konkreettista suomalaisuutta mitä tietysti olemme ympärillämme nähneet koko kasvumme ajan.