2010-04-21 Vihreä Lanka: Eno vastaa - Mamukriittinen vihreä

[Roope]

Enon puolesta kantaa ottava vihreiden nimettömäksi jäävä puoluejohdon edustaja ei vastaa nimimerkki "Kazakstanin" kysymykseen, mutta väistelylläkin on oma viihdearvonsa.

Mamukriittinen vihreä (otsikko lehdessä: maahanmuuttokriittinen vihreä)

Nimimerkki "Kazakstan" kysyy: Olen vihreiden kannattaja, mutta erittäin maahanmuuttokriittinen. Suuret kansainvaellukset ovat mielestäni uhka luonnolle: priorisoin ympäristöpolitiikan sosiaalipolitiikan edelle. Monikulttuurisuus on mielestäni pelkkä tyhjä paradoksi. Kannattaako minun jatkaa mukana vihreissä? Suvaitaanko näkemyksiäni?

Eno vastaa: Koska tässä mennään nyt puolueen sisäisiin aivoituksiin, joita en voi mennä noin vain tietämään, otin yhteyttä vihreiden politbyrooseen Helsingissä.

Politbyroon mielestä priorisoit vähän hassusti, sillä maahanmuutto on äärimmäisen harvoin ristiriidassa ympäristötavoitteiden kanssa. Tärkeimmät ympäristökysymykset ratkaistaan talouden ohjauksen, lainsäädännön ja koulutuksen avulla.

Vaikka Suomeen muuttaisi vuodessa 100 000 ihmistä, kuten Ruotsiin, nuo keinot olisivat edelleen ensisijaisia.

Lisäksi Suomi ei ole mitenkään kärkipäässä maita, joihin halutaan muuttaa. Ja tämä on ongelma, sillä Suomi tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa lisää ihmisiä esimerkiksi hoitamaan vanhukset – oma työikäinen väestö ei siihen riitä.

Toisin kuin väitetään, monikulttuurisuus ei ole tyhjä paradoksi tai tavoite, vaan olemassaoleva tosiseikka. Elämme jo nyt useiden eri kulttuurien tuotteiden keskellä, käytämme niitä päivittäin huomaamattamme. Eikä tämä ole uutta, vaan Suomi on aina ollut useiden eri kulttuurien vaikutuspiirissä.

Käyttämäsi termi "paradoksi" osoittaa, kuinka olemme kieltämme ja geenejämme myöten läpeensä monikulttuurisia. Paradoksi tulee kreikan kielen sanoista "para", vastakkainen, ja "doksa", mielipide. Uudet asiat näyttäytyvät kokijalleen usein ristiriitaisina, ja niitä voi ilmaista vain paradoksien kautta. Asioiden ymmärtäminen taas etenee paradoksien ymmärtämisen kautta.

Näin puhui poltibyroo. Onhan se paradoksi, että Kreikasta tulee fetan ja demokratian lisäksi myös valuuttakriisi, mutta sellainen se yhdentynyt maailma on.

Kuvateksti:
Alien. Maahanmuutto-kriittinen vihreä on muukalainen keskuudessamme. Taustamusiikki: Tappajahai.

http://www.vihrealanka.fi/node/6802/

Tämä 16.4. ilmestyneen Vihreän Langan Eno vastaa -palstan kysymys/vastaus oli jostain syystä tähän asti nettilukijoiden saavuttamattomissa (virheilmoitus: "Sinulla ei ole käyttöoikeuksia tälle sivulle"). Mutta nyt toimii.

[nimetönkeskustelija]

Olipa huvittavaa kiemurtelua.

Politbyroon mielestä priorisoit vähän hassusti, sillä maahanmuutto on äärimmäisen harvoin ristiriidassa ympäristötavoitteiden kanssa. Tärkeimmät ympäristökysymykset ratkaistaan talouden ohjauksen, lainsäädännön ja koulutuksen avulla.

Perusvihreään tapaan asia väistetään ja paetaan hädissään sivuraiteille lässyttäen vanhoja mokutarinoita. Kysyjähän kysyi nimenomaan mamujen ympäristövaikutuksista. Jokainen länsihin tuotu mamu kuluttaa luonnonvaroja moninkertaisesti verrattuna siihen, että he olisivat kotimaassaan. Sehän on ihan selvä juttu, eikä tätä ole mitenkään lähdetty kumoamaan. Suomen tulevaisuuden työllisyysongelmat ei enää liity mitenkään ympäristönsuojeluun.

Ja kun kerran vihreistä arvoista puhutaan, niin olisi voitu mainita väestönkasvu, joka on koko ongelman ydin. Se aiheuttaa muuttopainetta, sotia, nälänhätää,... väestöräjähdysalueilla ja se kuormittaa luontoa.

[Alkuasukas]

Tämän päivän Kauppalehdessä Paretskoi pistää Vanhasta halvalla, yksi pointti juuri tämän tekstin kaltainen vastauksen kiertäminen. Silkkaa paskaa.

[Jaakko Sivonen]

Käyttämäsi termi "paradoksi" osoittaa, kuinka olemme kieltämme ja geenejämme myöten läpeensä monikulttuurisia.

Kuinka geenit voivat olla "monikulttuurisia"? Kuinka kieli voi olla "monikulttuurinen"? Kulttuuri, kieli ja geenit ovat eri asioita. Ja, jos muka olemme monikulttuurisia ilmankin maahanmuuttoa, kuten kirjoittaja esittää, miksi vihreät sitten perustelevat maahanmuuton lisäämistä monikulttuurisuuden tarpeella?

Onko vihreissä pohdittu, kuinka tuhansien kilometrien pituiset turvapaikanhakureissut lentokonetta ja autoa käyttäen vaikuttavat ympäristöön?

[Mindy]

Olipa huvittavaa kiemurtelua.

Politbyroon mielestä priorisoit vähän hassusti, sillä maahanmuutto on äärimmäisen harvoin ristiriidassa ympäristötavoitteiden kanssa. Tärkeimmät ympäristökysymykset ratkaistaan talouden ohjauksen, lainsäädännön ja koulutuksen avulla.

Perusvihreään tapaan asia väistetään ja paetaan hädissään sivuraiteille lässyttäen vanhoja mokutarinoita. Kysyjähän kysyi nimenomaan mamujen ympäristövaikutuksista. Jokainen länsihin tuotu mamu kuluttaa luonnonvaroja moninkertaisesti verrattuna siihen, että he olisivat kotimaassaan. Sehän on ihan selvä juttu, eikä tätä ole mitenkään lähdetty kumoamaan. Suomen tulevaisuuden työllisyysongelmat ei enää liity mitenkään ympäristönsuojeluun.

Ja kun kerran vihreistä arvoista puhutaan, niin olisi voitu mainita väestönkasvu, joka on koko ongelman ydin. Se aiheuttaa muuttopainetta, sotia, nälänhätää,... väestöräjähdysalueilla ja se kuormittaa luontoa.

Minua jäi yksi asia hieman ihmetyttämään. Tuo koko teksti kun oli ihan kuin suoraan Radio Jerevanin taajuudelta. Niin että kumpikohan seuraavista skenaarioista tässä nyt on kyseessä?

A) Olemme löytäneet jotakin, joka epätodennäköisyydessään lähenee todisteiden löytämistä avaruusolentojen vierailusta maapallolla: todisteen huumorintajuisen vihreän olemassaolosta

vai

B) Kullervo-blogin pojat ovat onnistuneet kirjoituskisa 2:n merkeissä tekemään Radio Jerevan-jutun, jota Vihreän Langan toimitus ei tunnistanut satiiriksi vaan painoi jutun tosimielessä lehteensä.  

[Sakuro]

Käyttämäsi termi "paradoksi" osoittaa, kuinka olemme kieltämme [...] myöten läpeensä monikulttuurisia.

Uudet asiat näyttäytyvät kokijalleen usein ristiriitaisina, ja niitä voi ilmaista vain paradoksien kautta.

Onhan se paradoksi, että Kreikasta tulee fetan ja demokratian lisäksi myös valuuttakriisi

No onpa surkeita ja/tai surkeasti muotoiltuja esimerkkejä. Vähääkään kielitiedettä ja logiikkaa tunteville tällainen höpinä tekee lähinnä pahaa.

Puhumattakaan siitä että kannattaako ruveta etsimään kreikankielisistä sivistyssanoista todistusta monikulttuurisuudelle. Jopa "äiti" on alunperin lainasana, olisi käyttänyt sitä. Olisi saanut aikaan paljon raflaavamman argumentin, vaikkakin tasan yhtä epäpätevän.

[Savilinnan Lätäri]

Tämän päivän Kauppalehdessä Paretskoi pistää Vanhasta halvalla, yksi pointti juuri tämän tekstin kaltainen vastauksen kiertäminen. Silkkaa paskaa.

Mahtaako tuota löytyä netin syövereistä?

[Nuivanlinna]

Lienee sama Kazkstan kuka oli Hommassakin. Kazakstanin lähtö oli Hommalle menetys, itse ainakin pidin hänen kirjoituksistaan!
http://hommaforum.org/index.php/topic,260.msg146275.html#msg146275

[hattiwatti]

Lienee sama Kazkstan kuka oli Hommassakin. Kazakstanin lähtö oli Hommalle menetys, itse ainakin pidin hänen kirjoituksistaan!
http://hommaforum.org/index.php/topic,260.msg146275.html#msg146275

Niinpa. Homman suurin ongelma on kuten Jyrki Kasvi joskus viime kesana sen henkilokohtaisesti sanoi kun kysyin hanen mielipidettaan hommatentista jossa oli. "Niin onhan se mielenkiintoinen skene, mutta kun ne nyt vain tuijottaa siihen omaan napaansa." Vastasin olevani erittain samaa mielta.  Toisin kuin ihmiset taalla luulevat, homma ei viela puhuttele suomalaisten enemmistoa.

Mutta tietenkin kyseessa on ilmio jota ei voi taysi valttaa, nama keskustelupalstat ovat useimmille interaktiivisempi korvike TV:n saippuaoopperoille.

Kuitenkin kun politiikkaan yritetaan vaikuttaa, ei oikein ole merkitysta onko talla palstalla 5000, 10000 tai 20 000 kayttajaa niinkauan kuin juttujen sisalto on aika lailla yhta ja samaa ja ihmiset edustavat suurinpiirtein samankaltaista poliittista kantaa. Todellisuudessa kayttajat eivat valttamatta edusta samoja mielipiteita, mutta tietyt nakymykset dominoivat keskustelua. Isoimpana ongelma nailla palstoilla pidan sita, kun monista yhteiskuntapoliittisista monikasvoisista kysymyksista kasvaa pikkuhiljaa virallisia homma(tm) mielipiteita etta se nyt on just noin, sen mukaan minka mielipiteen jauhajat ovat eniten aanessa. Keskustelupalstat kuitenkin ovat sellainen formaatti, johon nopeita ja muita myotailevia kirjoituksia on helpoin tyontaa ja usein asiantuntemattomat ihmiset ovat aanessa eniten. Sellaiset ihmiset jolla on tietyista aiheista suurin mahdollinen asiantuntemus ovat yleensa tyollistettyja sen aiheen piiriin ja varsin kiireisia - heita ei nay keskustelupalstoilla koska suuren vaivan kayttaminen joidenkin mielipiteiden perusteluun ei kannata kun se hukkuu akkia spammin ja onelinereiden sekaan.

Kun mielipiteet sitten alkavat yha enemman noudatella samoja uria, porukan on hankala tajuta milta se ulkoapain nayttaa, ja moni nuiva jonka mielipiteet eivat ole taysin samoja kuin homman valtavirralla ei valttamatta halua kayda taalla keskustelua silloin lainkaan.

Tietenkin sama ongelma on kaikilla muillakin keskustelupalstoilla joilla paljon kayttajia.

Siina tilanteessa poliittisen vastapuolen on helpointa kasitella hommaa, ja leimata se vain pienen porukan tummeliklubiksi, oli se totta tai ei. Siksi jokainen sellainen nimimerkki taalla joiden mielipiteet systemaattisesti poikkeavat valtavirrasta ovat juuri arvokkaimpia. Kaikkein parasta on se, jos poliittiset mielipiteet ovat ns. kuvitteellisen vastapuolen (vaikka kokoomushan se pahin vihollinen on)  eli vihervasemmiston reviirilla mutta nuivia. Talloin vastapuolen ei ole niin helppo kayttaa skeneen leimakirveita, ja toisaalta monelle muullekkin nuivuuteen taipuvaiselle vihervasurille syntyy mielikuva etta jos tuo tyyppikin jolla on nama nakemykset viestittelee taalla, ehka sitten minakin. Itse usein pyrin monesti systemaattisesti tuomaan esiin valtavirrasta poikkeavia nakemyksia koska ne auttavat skenea. Erilaisuus ja moniarvoisuus on toki rikkaus.

Toisaalta olen myos sita mielta, etta vaikka tama Kazakstan saa kuitenkin enemman aikaan jos siirtaa maahanmuuttokeskustelua suoraan vihreiden reviiirille osaksi heita julistautuen kuin kirjoittaisi taalla muiden vittuiltavana. Samoin tarvittaisiin homman vasemmistosiipea jotka veisivat AY-liikkeiden ahdingon ulkomailta massaroudatun halpistyovoiman puristuksesa keskusteluun omissa puoluekokouksissaan. Jyrki Yrttiaho on puhunut tasta, ja uskon etta silla voitaisiin saada valtavaa vastakaikua vasemmistolaisten karvaperseduunareiden keskuudessa. Talloin puolue ei voisi ohittaa heidan mielipiteitaan. Heita ei kuitenkaan juuri nailla palstoilla nay vaikka nuivuuspotentiaali on suuri, miksi nakyisi jos vasemmisto on taman skenen kollektiivinen sylkykuppi ei silloin nuivia vasemmistolaisia paljoa kiinnosta omia juttujana taalla esittaa omista lahtokohdistaan.

Homman puolue-osastoon pitaisi kiireesti saada, viherhomma, kepuhomma, vasemmistohomma, demarihomma, RKP-homma, jotta sikalaiset nuivat loytaisivat vastakaikua taalta, ja voisivat siirtaa keskustelua omille reviireilleen. Tai vaikka edes alustavien suunnitelmien luontia kuinka ja milla argumenteilla keskustelun voi siirtaa naiden poliittisten sektoreiden reviirille.

Ja tuokaa esiin aina niita homman valtavirrasta poikkeavia mielipiteita, skenen kaikupohjan on laajennuttava jos poliittista menestysta halutaan saada.

[AB-käyttäjä]

Tämän päivän Kauppalehdessä Paretskoi pistää Vanhasta halvalla, yksi pointti juuri tämän tekstin kaltainen vastauksen kiertäminen. Silkkaa paskaa.

Mahtaako tuota löytyä netin syövereistä?

Kauppalehden verkkolehden on voinut lukea netistä koko tulivuori-lentokone hässäkän ajan. Niin myös tänään.

[Jouko]

Vihreät kieltävät aina omat dogminsa silloin kun se heille sopii. Esmes käsite hiilijalanjälki on juuri sellainen dogmi. Siihen ei kukaan ulkopuolinen saa koskea. Se on Tabu. Tässä liikutaan uskonnollisella vyöhykkeellä. Tieteen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

[juge]

Ihan vaan sivuhuomiona, että vihreidenkin äänestäjistä 27 % pitää maahanmuuttopolitiikkaa ainakin hieman liian löyhänä. He ovat siis maahanmuuttokriittisiä.

(http://cms.hommaforum.org/images/stories/tt2.jpg)

Toisaalta:

Vihreät eivät hyväksy vihapuheita. Meille eivät kelpaa ehdokkaiksi rasistit eivätkä rasismin rajoilla leikkivät "maahanmuuttokriitikot".

Panu Laturi, Vihreiden puoluesihteeri

[M.K.Korpela]

En olisi uskonut näkeväni tätä päivää, että Pentti Linkolaa mollataan vihreiden sisäisessä nokkimisjärjestyksessä. Jotenkin vain ajankuva siitä, että postmoderni feminismi-homoseksuaalit-muslimit-hasis -linja on ottanut komennon. Jarkko Tontti - eräs uuden linjan henkilöitymistä - on jo ennenkin mollannut Linkolaa aika avoimesti, mutta tämä artikkeli kyllä kielii että hegemonia on sitten lopullisesti vaihtunut.

(http://www.vihrealanka.fi/files/lanka/imagecache/juttukuva/images/imagefield/1510enovinopena-copy.jpg)

[nimetönkeskustelija]

Vihreät eivät hyväksy vihapuheita. Meille eivät kelpaa ehdokkaiksi rasistit eivätkä rasismin rajoilla leikkivät "maahanmuuttokriitikot".

Ilmeisesti noi heidän mittapuullaan "rasistiset" äänestäjät (joita on vihreiden äänestäjistä 27 %) kelpaa.

[Anti-Utopisti]

Ja tuokaa esiin aina niita homman valtavirrasta poikkeavia mielipiteita, skenen kaikupohjan on laajennuttava jos poliittista menestysta halutaan saada.

Tässä viestissä paneuduttiin mielestäni melko onnistuneesti yhteen maahanmuuttokritiikin tämänhetkisistä ongelmista.

Yleensäkin aika suuri osa länsimaiden poliittisen järjestelmän saamattomuudesta johtuu käsittääkseni siitä, että lähes kaikki poliittiset toimijat hahmottavat asioita puoluekohtaisten kulttuurillisten stereotyyppiensä pohjalta ja ilmeisesti käyttävät varsin suuren osan ajastaan (esim. poliitikoiden blogikirjoitukset ja monet eduskuntakeskustelut) läiskimällä näiden stereotyyppien ohjaamina hyvä-leimoja ja huono-leimoja kohua herättäneisiin kohteisiin. Tämä touhu ei juuri eroa taitoluistelun arvostelutuomareista, eikä näkyväisiä reaalimaailman tuloksiakaan oletettavasti synny sen enempää. Politiikan viralliset seremoniamestarit (esim. tiedotusvälineet) vaihtavat sitten näitä kohun kohteita joko säännöllisin väliajoin tai viimeistään silloin, kun edellisen kohteen aiheuttama kohu alkaa laantua.

Jos haluaa aivan oikeasti saavuttaa reaalimaailman vaikutuksia, niin täytyy siis toimia aivan eri tavalla kuin pelkästään jakelemalla muiden poliitikoiden tapaan stereotyyppisiä mielipiteitä päivänkohtaisista kohu-uutisista, sillä stereotyyppisille mielipiteille on luontaisempaa pysytellä vuodesta toiseen arvostelutuomareiden kaltaisessa korkealentoisessa alakulttuurissa kuin johtaa ikinä reaalimaailman muutoksiin asti.

Tosin muut poliittiset ryhmät toimivat kai enemmän tai vähemmän omien stereotyyppiensä pohjalta, teimmepä me mitä tahansa. Niinpä kääntämällä maahanmuuttokritiikin perustelluimmat näkökohdat muiden poliittisten ryhmien suosimien stereotyyppien kielelle saisimme kieltämättä hankittua jonkin verran lisää suosiota. Näinhän kai vastapuolemmekin teki: Risto Laakkosen kuuluisissa seminaarikalvoissa 1990-luvulla esitettiin maahanmuutto suotuisassa valossa lähes kaikkien mahdollisten sidosryhmien stereotyyppien näkökulmasta eli korostettiin mm. lukuarvoilla ilmaistavia työvoimasuunnittelun ja talouselämän tarpeita (kohderyhminä virkamiehistö ja Kokoomuslaiset rahapiirit?!), humanitääristä vastuuta pakolaisista (kohderyhmänä vasemmiston ruohonjuuritaso?!), kulttuurillista luovuutta (kohderyhmänä kulttuurieliitti?!), maahanmuuton historiallista luonnollisuutta ja väistämättömyyttä (kohderyhmänä eri alojen professorit?!), suomalaisten eettistä vastuuta aiempien siirtolaisvirtojen osapuolena (kohderyhmänä syyllisyyttä hyvinvoinnistaan tuntevat poliittisen luokan jäsenet?!) sekä "mitä muut meistä sanovat" -näkökohtia (kohderyhmänä poliittisen luokan kerma, joka miettii jatkuvasti kuvaansa kansainvälisissä jet set -piireissä?!). Eli lähes kaikille sidosryhmille tarjottiin jotain. Ja kun omia lempisymboleita oli näin imarreltu, niin pakkohan seminaarin kuulijoiden oli silloin kaupanteon tapakulttuurin mukaan ostaa lirkuttelijalta tämän kaupustelema tuote (so. maahanmuuton lisääminen), vaikka se olikin hyödytön tai jopa vaarallinen helvetinkone.

Tämän ketjun aloitusviestissä mainittu "Vihreiden politbyroo" vaikuttaa kierrättävän vastauksessaan täsmälleen näitä samoja stereotyyppisiä käsityksiä kuin Laakkosen kalvoissa, ja maalaisjärjellä ajateltuna tämä lienee tietoista propagandaa maahanmuuton itseisarvoiseksi edistämiseksi eikä vilpitöntä uskoa näihin käsityksiin.

Homman puolue-osastoon pitaisi kiireesti saada, viherhomma, kepuhomma, vasemmistohomma, demarihomma, RKP-homma, jotta sikalaiset nuivat loytaisivat vastakaikua taalta, ja voisivat siirtaa keskustelua omille reviireilleen. Tai vaikka edes alustavien suunnitelmien luontia kuinka ja milla argumenteilla keskustelun voi siirtaa naiden poliittisten sektoreiden reviirille.

Tietysti yksi keino edetä olisi todellakin pyrkiä esittämään aivan Risto Laakkosta vastaavasti sellaisia stereotyyppisiä käsityksiä ja mielipiteitä, jotka saavuttaisivat suurta suosiota niin tavallisen kansan kuin useiden eduskuntapuolueidenkin parissa, mutta vaikka tämä onnistuisi, niin edessä on suuri kysymys: miten siitä hyödytään, kun tämä suosio on saavutettu? Vaikuttaa selvältä, että jonkinlaisia parannuksia maahanmuuttopolitiikkaan saataisiin jo pelkästään riittävän laajan suosion kautta, mutta ei ole itsestäänselvää, että perustavanlaatuiset parannukset olisivat mahdollisia pelkällä suosion saavuttamisella: madot nakertavat ja laiva vuotaa, eikä tämä asia muuttuisi miksikään sillä, että saataisiin esimerkiksi juhlavasti julistettua tyytymättömyys asiantilaan koko laivan viralliseksi linjaksi. Mutta toki nykyistä suuremmalla suosiolla olisi monia erittäin merkittäviä epäsuoria hyötyjä.

Toimenpideketju, jolla päästäisiin entistä monipuolisemmista ja suositummista mielipiteistä käytännön muutoksiin, ei taida siis vielä olla meillä edes hahmotteluasteella, ja käsittelen alla tarkemmin tätä aihepiiriä.

Kun mielipiteet sitten alkavat yha enemman noudatella samoja uria, porukan on hankala tajuta milta se ulkoapain nayttaa, ja moni nuiva jonka mielipiteet eivat ole taysin samoja kuin homman valtavirralla ei valttamatta halua kayda taalla keskustelua silloin lainkaan.

Tämä on erittäin hyvä huomio. Onneksi kuitenkin tämä ilmiö ("kun mielipiteet sitten alkavat yha enemman noudatella samoja uria") ymmärretään jo melko hyvin teoreettisestikin, mikä auttaa näkemään kyseisen toimintamallin ulkopuolisen silmin ja auttaa myös pääsemään irti sen tehottomuudesta.

Jung yritti luullakseni hieman hapuilevasti kuvata termillä Introverted Sensing sitä ihmisaivojen tiedonkäsittelytapaa, jolla ihminen arvioi yksilöllisesti räätälöimiensä mutta silti enimmäkseen alakulttuurisidonnaisten stereotyyppiensä pohjalta jostain tarkastelemastaan kohteesta, miten se on perinteisesti tapana lokeroida, onko se hänen mielestään asiallinen ja mikä sen taso hänen mielestään tarkkaan ottaen on.

Kun esimerkiksi poliittinen toimija A puolueesta B lausuu julkisuudessa rohkeankuuloisen mutta ennalta-arvattavan mielipiteen C, niin muut puolueet älähtävät kauhistuneina ennalta sovitun koreografian mukaisesti: "Tämä on aivan hirmuista! A on rasisti! Miksi puolue B ei laita A:ta kuriin?" Vastaavan koreografian mukaisesti A:n puoluetoverit sitten älähtävät takaisin tympääntyneinä: "Arvostelijat ovat kukkahattutätejä!"

Valitettavasti veikkaan Introverted Sensing -stereotypisoinnin olevan yksi ihmisten eniten käyttämiä tiedonkäsittelytapoja, joten olisi kai epärealistista muuta odottaakaan, sillä tämä on ehkä suorastaan ihmisaivojen geneettinen erityispiirre. Niinpä maahanmuuttokeskustelukin ohjautuu helposti stereotyyppien vaihdoksi: "Maahanmuuttajia on pakko ottaa, koska se on kansainvälisesti käytäntönä", "Saavat tulla, kunhan ovat työhaluisia", "Ei saa tukea sameiden vesien kalastajia!", "Maahanmuuttoa vastustavat vain rasistiset reppanat!", "Liberaalin maahanmuuttopolitiikan takana ovat hyväntahtoiset hyysärit!". Kuten havaitsemme, tämäntyyppinen "keskustelu" pelkästään Introverted Sensing -stereotypisoinnin pohjalta ei johda mihinkään järkevään vaan on pelkkää leimojen läiskimistä.

Varsinkin nationalismin ympärillä käytävä keskustelu länsimaissa vaikuttaa pyörivän normaaliakin enemmän Introverted Sensing -stereotypisoinnin ympärillä. Toisen maailmansodan aikaansaamasta nationalismivastaisuudesta lähtien länsimaiden valtaeliitti on käsittääkseni pyrkinyt mm. antirasistisen tutkimuksen piirissä selvittämään sitä (kts. esimerkiksi Race & Class -lehden arkistoa lehden alkuajoilta), kuinka tavisten aiemmat nationalistiset Introverted Sensing -käsitykset saataisiin muutettua kansainvälisyyttä ihannoiviksi Introverted Sensing -käsityksiksi. Tämä muutospyrkimys on käsittääkseni onnistunut vain välttävästi, sillä koska kyseessä ovat joka tapauksessa osittain subjektiiviset stereotyypit, niin tuskin mikään yksittäinen stereotyyppi voi saavuttaa täydellistä hegemoniaa.

Lisäksi monille antirasistisille tutkijoille - ja yleensäkin vihervasemmistopiireille - kehittyi Introverted Sensing -pohjalta yhtä voimakkaita stereotyyppejä kuin mitä ennakkoluuloisimmilla nationalisteillakin oli ollut: "Vihreät ei hyväksy vihapuheita emmekä ota ehdokkaiksi rasisteja tai minkään sortin maahanmuuttokriitikkoja." Osasta Vihreitä on siis tullut peilikuva ennakkoluuloisimmista nationalisteista, jotka läiskivät enimmän aikansa alakulttuurinsa stereotyyppeihin perustuvia leimoja kaikkiin vastaantuleviin kohteisiin.

Jotkut arkkitehdit ovat kai joskus historian hämärissä saaneet päähänsä, että tällainen seremoniallinen leimojen lyömisen alakulttuuri olisi hyvä keino eri väestöryhmien ristiriitojen käsittelemiseksi parlamentaarisen sananvaihdon kautta, mikä on sitten jäänyt elämään osaksi länsimaiden instituutioita.

Todellinen käytännön vaikutuksia aikaansaava päätöksentekokoneisto länsimaissa on sitten asia erikseen, ja se meidän täytyisi kartoittaa pikimmiten ja siihen meidän täytyisi opetella vaikuttamaan nykyistä suuremman osan ajastamme. Tätä kartoitusta ei voida tehdä stereotyyppien pohjalta vaan se edellyttää faktojen keräämistä koneiston rakenteesta sekä oletettavasti myös mallintamista.

Kuitenkin kun politiikkaan yritetaan vaikuttaa, ei oikein ole merkitysta onko talla palstalla 5000, 10000 tai 20 000 kayttajaa niinkauan kuin juttujen sisalto on aika lailla yhta ja samaa ja ihmiset edustavat suurinpiirtein samankaltaista poliittista kantaa. Todellisuudessa kayttajat eivat valttamatta edusta samoja mielipiteita, mutta tietyt nakymykset dominoivat keskustelua. Isoimpana ongelma nailla palstoilla pidan sita, kun monista yhteiskuntapoliittisista monikasvoisista kysymyksista kasvaa pikkuhiljaa virallisia homma(tm) mielipiteita etta se nyt on just noin, sen mukaan minka mielipiteen jauhajat ovat eniten aanessa.

Veikkaan tässä viitattavan nimen omaan yllä mainittuun Introverted Sensing -stereotypisointiin, jossa tietyt stereotyypit saavuttavat vähitellen hegemonisen aseman. Sen lisäksi, että hegemonian saavuttaneet stereotyypit harmittavat muunlaisten stereotyyppien kannattajia, niin lisäksi on olemassa paljon sellaisiakin politiikan harrastajia, jotka ovat ylipäänsä kyllästyneitä katselemaan sivusta pelkkien stereotyyppien pohjalta rakennettuja koreografioita, varsinkin kun näkyväisiä tuloksia ei synny ja kun edes kaikkein polttavimpia ongelmia ei ruveta korjaamaan tekemisen meiningillä.

Vaikka Introverted Sensing -stereotypisoinnilla yksinään ei saavutetakaan näkyväisiä tuloksia, niin sitä voidaan toki jossain määrin käyttää monimutkaisempien ja tuloksellisempien tiedonkäsittelytapojen osana. Esimerkiksi kauppatieteessä johtamisen ja strategian linjalla yritetään kehittää paljon edistyneempiä tiedonkäsittelykoneistoja ja siellä onnistutaankin tuottamaan usein plusmerkkistä tulosta toisin kuin politiikassa.

Keskustelupalstat kuitenkin ovat sellainen formaatti, johon nopeita ja muita myotailevia kirjoituksia on helpoin tyontaa ja usein asiantuntemattomat ihmiset ovat aanessa eniten. Sellaiset ihmiset jolla on tietyista aiheista suurin mahdollinen asiantuntemus ovat yleensa tyollistettyja sen aiheen piiriin ja varsin kiireisia - heita ei nay keskustelupalstoilla koska suuren vaivan kayttaminen joidenkin mielipiteiden perusteluun ei kannata kun se hukkuu akkia spammin ja onelinereiden sekaan.

Luullakseni asiantuntevalta vaikuttavat kirjoitukset perustuvat usein jopa aivan erityyppiseen tiedonkäsittelytapaan kuin onelinerit eli esimerkiksi Introverted Thinking -tiedonkäsittelytapaan Introverted Sensing -tiedonkäsittelytavan sijasta. Molempia saatetaan tarvita, mutta se on jo toinen juttu.

Sitä paitsi edes aito asiantuntemus ei ole tae siitä, että lopputulos olisi lähempänä reaalimaailmaa kuin amatööreille ominainen karkea stereotypisointi. Yritän selittää tämän asian teoreettisesti. Jos valitsemme tarkasteltavaksemme kompleksisuusasteeltaan liian vaikeita poliittisia prosesseja, niin joko 1) sorrumme yksinkertaistamaan niitä sellaisten stereotyyppien pohjalta, jotka eivät tavoita prosessien kompleksisuutta, tai 2) yritämme mallintaa niitä ilman stereotyyppejä ja muita yksinkertaistuksia, mutta laadittu malli ei luultavasti kuvaakaan koko prosessia riittävän täsmällisesti, tai ehkäpä kaikkein huonoimpana vaihtoehtona 3) mallinnamme ne väärin mutta uskottavan kuuloisesti, jolloin kaikki maahanmuuttokriitikot harhailevat pitkään aivan väärillä jäljillä.

Arvatenkin joissain tiedustelupalveluiden kammioissa anayytikot hihittelevät tälläkin hetkellä maahanmuuttokriitikoille. Heillä täytyy olla käytössään teorioita ja tilastoja siitä, minkä tyyppisiä ja minkä suuruusluokan ongelmia on realistista ratkaista demokraattisen prosessin kautta. Jos ja kun maahanmuuttokriitikot eivät tiedä näistä riittävästi, niin on puhdasta onnenkauppaa, satummeko valitsemaan pääkohteeksemme sellaisen osajoukon maahanmuuton ongelmista, joka on ylipäätään mahdollista ratkaista, ja vaikka pääkohde olisi onnistuneesti valittu, niin löydämmekö sille lisäksi riittävän tasokkaan ratkaisun.

Onnistumisen ennuste vaihtelee kai ongelmatyypistä riippuen, joten vaikka jokin maahanmuuttokriitikoiden esittämä mielipide saavuttaisi laajaa suosiota, niin ei ole varmaa, onko kyseessä sen tyyppinen aihepiiri, jossa ratkaisujen löytäminen olisi mahdollista tai joka olisi maahanmuuton kokonaisuuden kannalta merkittävä. Siksi politiikanteko stereotyyppisten mielipiteiden edistämisen pohjalta sisältää melkoisen riskin ajankäytön tehottomuudesta.


[email protected]

[Professori]

Kyllähän noita joitain ajatuksia täällä on ollut esillä.

Esimerkiksi 27% vihreistä saattavat vedota turvapaikkaturismin ympäristöjalanjäljet. Eli sekä matkailun suora ympäristövaikutus että hiilijalanjäljen ero Suomessa vs. lähtömaassa. Joku voisi laskea näistä lukuja, niin olisi vähän tukevammalla pohjalla.

Ja joo, olen ylipäätään samaa mieltä. Näitä pitäisi pohdiskella enemmän; olen aivan varma että uusia argumentteja löytyisi sopivassa brainstorming-tilaisuudessa.