Tyhmän kansan sivistämistä? Puolueetonta journalismia? Lehtien kuolonkorinaa?

[James Hirvisaari]

Tyhmän kansan sivistämistä?

Perinteisen journalismin edustajilla on hämmentävä käsitys omasta ylivertaisuudestaan muihin nähden. He kuvittelevat olevansa keskivertoa niin paljon älykkäämpiä, että heillä on peräti velvollisuus kertoa kansalle asiat niin kuin ne "oikeasti" ovat ja sivistää tyhmää kansaa, opettaa heitä kulkemaan lammaslauman tavoin "oikeaan" suuntaan. Siis siihen suuntaan, mikä journalistin oman henkilökohtaisen mielipiteen mukaan on se oikea.

Aiemmin, aikana ennen internetiä, journalistit pönkittivät tätä omahyväistä minäkuvaansa sillä vallan tunteella, minkä he saivat valitessaan ne aiheet, jotka heidän mielestään sopi kansalle kertoa. Ne, jotka "ylittivät uutiskynnyksen".  Noina vanhoina hyvinä aikoina journalisti oli se, joka päätti mitä kansan on soveliasta tietää - ja missä valossa asia heille esitellään. Ulospäin toki rummutettiin suureen ääneen vapaan ja moniarvoisen journalismin puolesta. Tavoitteena oli tietenkin saada kansa uskomaan, että se mitä lehdessä lukee, on myös totta.

Se, joka pääsi mediavallan takahuoneisiin sai kyllä kuulla vallankäytön vastenmielisiä vääristymiä tyyliin:  "Vaietaan se kuoliaaksi", tai: "Ne uhkaa nyt nousta liian suureksi, kaivetaanpas vähän roskaläjiä, että saadaan negatiivista julki" tai: "Tuo esti broidia onnistumasta, kirjoitetaanpa siitä vähän ikävästi."

Keskustelupalstoille hyväksyttiin kirjoituksia hyvin tiukoin kriteerein, muka journalistisen tason nimissä. Toimituksella oli myös ylivalta pysäyttää keskustelu silloin, kun se alkoi käydä kiusalliseksi.

Nämä muinaisjäänteet ovat edelleen oman kadonneen valtansa sokaisemina kokonaan tippuneet kehityksen kelkasta, eivätkä tajua, että kukaan ei enää tiedonvälityksessä ole heistä riippuvainen. Nämä säälittävät valopäät viivyttelevät muiden puolueiden uutisilla, jotta saisivat edistettyä oman suosikkinsa asemaa. Nämä pateettiset pölyaivot esittävät edelleen kirjoituksissaan omia mielipiteitään kansaa ohjaavina suurina totuuksina ja luulevat, että mediavalta edelleen on sanomalehdillä ja kansa niin tyhmää, että heitä voidaan sumuttaa luulemaan musta valkoiseksi - ja että heiltä voidaan varastaa oikeus oman mielipiteen muodostamiseen.

Nämä raukat eivät tajua ollenkaan, että suuri osa ihmisistä on lehden ilmestyessä jo saanut tietonsa ulkomaisista uutislähteistä, netin keskusteluista, verkkolehtien palstoilta ja uutisgeneraattoreiden otsikoista. Heille ei oman ylemmyytensä hurmiossa välähdä mieleen, että kun lukija on jo saanut informaatiota monesta lähteestä, monesta näkökulmasta ja hyvinkin kriittisen keskustelun tuloksena, niin he tekevät itsensä naurettaviksi poimiessaan tarkoitushakuisesti pilkun puolikkaita "analyysinsa" kohteeksi ja yrittävät väkisin vääntää alkuperäisen tekstin sellaiseen muotoon, jonka halventamiseen ja mitätöimiseen kokevat oman kyvykkyytensä riittävän.

Puolueeton journalismi?

Maailma muuttuu, Eskoseni, kirjoitettiin jo kauan sitten.  Printtimedian Urpot eivät vain oivalla, että maailma on muuttunut jo.  Eikä ole ollenkaan ihme, että painotalot kärvistelevät kannattavuuden syöksykierteissä, kun suomalaisen journalistisen riippumattomuuden ja tiedonvälityksen moniarvoisuuden todellisuus vihdoinkin on paljastunut valveutuneille lukijoille. - Niitä ei ole olemassakaan.

Ei ole Suomessa sellaista kuin puolueeton journalismi. Onneksi sen perässä ei tarvitse enää juosta vanhentuneita sanomalehtiä lukemalla tai varsinkaan ostamalla, kun todellinen tiedon vapaa liikkuvuus toteutuu internetissä nopeasti, tehokkaasti ja ilmaiseksi. Kukaan ei enää ole omahyväisen journalistin henkilökohtaisten mielipiteiden värittämien suoranaisten valheiden armolla, vaan kykenee muodostamaan oman mielipiteensä todellisen totuuden varassa, vertaamalla itse useista eri lähteistä saatua informaatiota ja pohtimalla asioita avoimen julkisen keskustelun kautta ilman, että yhdenkään etupiirin sensuuri pääsee vääntämään viestiä vesitettyyn, vääristettyyn tai vähäteltyyn suuntaan.

Tänään useissa lehdissä on esimerkiksi julkaistu artikkeleita siitä, miten "jotkut ovat niin hölmöjä, että luulevat ulkomaalaisten vievän meiltä naiset".  Voi raukkoja. Siis niitä toimittajia, jotka luulevat noin pateettisen vähättelyn enää menevän missään perille siinä muodossa kuin nämä "puolueettomat journalistit" toivovat. He haluavat nyt "sivistää kansaa" kertomalla heille, että kaikki jotka vastustavat Suomen rakentamista monikulttuuriseksi siten, että suomalaisuus joutuu väistymään, ovat kovin typeriä, sivistymättömiä, maailmaa näkemättömiä luusereita, joille koko maailma nauraa.

Vaan kun ei naura. Tätä samaa mieltä kaikissa länsimaissa on yhä kasvava joukko kouluttautuneita, maailmaa paljon nähneitä, lähimmäisiään rakastavia ja erittäin sivistyneitä ihmisiä, jotka vain nyt ovat asioita laajasti seurattuaan tulleet siihen lopputulokseen, että nykysuunta on kaikille väärä. Että ne perusteet, joilla nykypäättäjät tekevät valintojaan ovat lähtökohtaisesti väärät ja että suuntaa pitäisi nopeasti kääntää rajusti. Niin vanhanaikaisuutensa hirttoköydessä roikkuvien journalistien kuin Suomen itsenäisyyden uhranneiden poliittisten päättäjien pitäisi herätä huomaamaan, että he ovat niitä, jotka saavat aikaan pahaa oloa. Eivät ne, jotka nostavat päivänvaloon heidän virheensä ja vaativat keisaria pukemaan päälleen.

Sanomalehtien kuolonkorinaa?

Se, että maahanmuuttokritiikki yritetään journalismin pöyhkeällä itseriittoisuudella mitätöidä tyhmien ihmisten pahantahtoiseksi puuhasteluksi, on kauan sitten sammuneen nuotion säälittävää kuolinkorinaa. Uuden ajan informaatiovirta ei kumarra journalismiksi kutsutun mielipiteen manipuloinnin edessä. Tiedon veretön vallankumous on pyyhkinyt mennessään entisaikojen säännöstelyilmapiirin totuuden käsittelystä. Kukaan ei enää ole riippuvainen yksittäisen lehden päätoimittajan omaa egoaan pönkittävistä päätöksistä.

Tietoa ei enää piiloteta, omaa agendaa ei enää saada naamioitua sillä, että vaihtoehdot vaietaan kuoliaiksi, eikä ihmisten mieltä tyynnytetä sillä, että "maailma on nyt vain muuttunut tällaiseksi". Kyllä, maailma on muuttunut, mutta ei suinkaan sellaiseksi, että kansalaismielipidettä voisi journalismin nimissä enää tukahduttaa halutunlaiseksi.

Demokratiassa valta on kansalla. Kansalla on myös oikeus saada tietoa vallan väärinkäytöstä - ja ilmaista mielipiteensä siitä, miten heidän valtuuttamansa edustajat käyttävät saamaansa valtaa väärin.

Sanoopa sanomalehti mitä tahansa, niin se on aina vain yksi totuus; yhden toimittajan henkilökohtainen näkemys.  Eikä tuo näkemys ole yhtään arvokkaampi kuin jonkun toisen näkemys vain sen takia, että se on julkaistu lehdessä. Journalistin aivot eivät ole yhtään sen tehokkaammat kuin vaikkapa filosofian tohtorin aivot. Netin keskustelupalstan mielipide on itse asiassa lehtiuutista arvokkaampi, silloin kun se on asiaan perehtyneen ihmisen sensuroimaton näkemys totuudesta, sillä netissä se asetetaan avoimesti kritiikin ja vastaväitteiden kohteeksi, eikä sitä sido minkään toimituksen itselleen valitsema, tarkoitushakuinen linja.

Älkää hyvä ihmiset muodostako mielipidettänne journalismin avulla. Sen pitäisi tarkoittaa tiedonvälitystä, mutta ei se tarkoita. Se tarkoittaa julkisten tiedotusvälineiden hyväksikäyttöä kansalaismielipiteen muokkaamiseksi ja tyhmän kansan sivistämiseksi.

Älkäämme olko tyhmä kansa. Olkaamme kansa jatkossakin - ja viisas ja hyvä sellainen.

Maahanmuuttokriittisyys on täsmälleen yhtä tärkeää kuin mediakriittisyyskin. Älkäämme uskoko todeksi sitä, mitä joku omahyväinen, itseään toisia parempana pitävä toimittaja saa lehden omistajien luvalla sen sivuilla julkaista. Epäilkäämme jokaista lausetta, jonka sanomalehti julkaisee, koska sanomalehdet ovat eilisen teeren poikien tekeleitä, ja siellä menneessä mutavellissä journalismin totuuksia olivat vaikeneminen, valehteleminen, vääristely ja oman edun tavoittelu.

Maassa maan tavalla?

Maahanmuuttokriitikot eivät pelkää, että "joku vieras vie meidän naiset". Kriitikoiden joukossa on sekä naisia että miehiä, jotka haluavat säilyttää Euroopan Eurooppana ja oman kotimaansa omana kotimaanaan. He ovat valmiita auttamaan hädässä olevia, mutta ei tuomalla heitä tänne, vaan viemällä avun sinne, missä hätä on. Maassa maan tavalla ei tarkoita heille vain sitä, että lakia pitää ulkomaalaisenkin noudattaa, eikä se varsinkaan tarkoita sitä, että lakia pitää muuttaa, että ulkomaalaista voisi Suomessa kohdella paremmin kuin suomalaista.

Maassa maan tavalla tarkoittaa maahanmuuttokriitikoille sitä, että Suomeen ovat tervetulleita sellaiset ihmiset, jotka ihailevat Suomea ja suomalaisuutta ja haluavat omalla panoksellaan päästä osaksi tätä hienoa kulttuuria ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa. He opiskelevat suomen kielen ja tekevät töitä, eivätkä heittäydy sosiaaliturvan varaan toisten elätettäviksi. He tietenkin noudattavat Suomen lakia, eivätkä saa etuuksia, jotka ylittävät suomalaisen standardin. Jos joku ei suomalaisuuteen sopeudu, hän on vapaa lähtemään maasta pois.

Me emme tarvitse lakia, joka sallii egyptiläisten ja venäläisten isoäitien maahantuonnin. Me tarvitsemme lakeja, joiden avulla edes suomalaiset tyttäret saavat oman äitinsä lähelleen voidakseen pitää hänestä huolta.

Ja me tarvitsemme julkista keskustelua, jossa tämän saa sanoa tulematta leimatuksi rasistiksi, pelleksi ja vähän säälittäväksi idiootiksi, joka ei erota vessapaperia sanomalehdestä. Tämä jälkimmäinen tosin on niin vaikeaa kenelle tahansa, että suotakoon siinä erehtyminen anteeksi - jopa journalistille.

James Hirvisaari
Asikkalan Perussuomalaiset pj
Perussuomalaisten Hämeen piiri vpj
Kansanedustajaehdokas 2011

http://jameshirvisaari.blogit.uusisuomi.fi/2010/04/18/tyhman-kansan-sivistamista/

[rankka]

Perkeleellisen hyvä kirjoitus!

Mun on ihan pakko linkittää eteenpäin tätä.

[Sinna]

Puhdasta asiaa.

[Ano Nyymi]

Vain tyhmä tilaa lehden joka täysin häpeämättömästi valehtelee tilaajalle päin naamaa.
Jotenkin mieleen tulee HS mutta toki myös muut lehdet tuota harrastavat.

[Tommi Korhonen]

Onpa kyllä hieno kirjoitus. Tuollaisen kun saisi hesarin tasoiseen levitykseen. Edes rahalla.
TUOTA minusta Hommakin on yritänyt sanoa ääneen. Niin että kansalaiset sen kuulevat.

Ja tuossa on myös se mitä Internet voi toivottavasti lunastaa.