Integraatiopolitiikka - monikulttuurikriittisyyden tärkein kysymys?

[surreal]

Tähän asti näkyvä kriittisyys on pohjimmiltaan kohdistunut tulijavirtojen määrään, tavoitteeseen saada pidettyä ne mahdollisimman alhaisina. Tästä juontuen median adoptoima termi maahanmuuttokriittisyys.

Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että tuo tappelu ollaan ainakin tiettyyn pisteeseen asti häviämässä.
Uusi ulkomaalaislaki on nyt yksimielisesti sinetöinyt muutoksen mahdollistumisen. Enää kyse ei ole tulkinnasta. Muutos vastaavaan tilanteeseen kuin missä Ruotsi on tällä hetkellä, voi tapahtua suhteessa hyvin nopeasti, 10-15 vuodessa.

On vaikea nähdä, että äänin 161-5 hyväksyttyä lakia oltaisiin aivan heti avaamassa. Vaikka kuinka kiristettäisiin käsittelyä vastaamaan muiden Pohjoismaiden standardeja, lienee selvää, että humanitaarisin syin myönnetyn oleskeluluvan edellytykset täyttäviä tulijoita tulee olemaan kasvava määrä.
Lisääntyvät sosiaaliset ongelmat eivät tule suoraan koskettamaan kuin muutamaa prosenttia suomalaisista, joten ajatukset jostakin mullistavasta kansanliikkeestä tuntuvat hyvin etäisiltä ja haihattelevilta. Ei sellaista liikehdintää ole kehityksen tässä vaiheessa syntynyt missään muuallakaan, eivätkä suomalaiset ole tässä suhteessa mitenkään poikkeuksellisia.

Kun ongelmallisista taustoista tulevien tulijoiden määrä tulee ylittämään 100,000 (ja ehkä jo paljon aiemmin) integraatiopolitiikka nousee tärkeimmäksi kysymykseksi (huomioiden toki, että muuttovoluumit tuolloinkin ovat tärkeä kysymys). Perustelut integraation keskeisyydelle ovat selkeät:

Ilman onnistunutta integroitumista 100,000 suuruinen vähemmistö kasvaa syntyvyyden, nuoren ikärakenteensa, ja vanhasta kotimaasta haettujen puolisoiden myötä jo itsellään nopeaa vauhtia, vaikka uusien humanitaaristen tulijoiden pääsyä maahan kiristettäisiin tiukasti.
Yhden sukupolven päästä vähemmistön koko on laajalti integroitumattomana ainakin 200,000 vaikka uusia humanitaarisia tulijoita ei juuri olisi. Ikärakenteen tasaantuessa kasvu tästä hidastuu, mutta ei suinkaan pysähdy.

Mietittäessä kysymystä 50-100 vuoden perspektiivissä, on täysin väistämätöntä, että tulijoiden on ennemmin tai myöhemmin integroiduttava osaksi yhteiskuntaa ja länsimaista arvomaailmaa muutoin edessä on paljon ikävämpiä väistämättömiä kysymyksiä.

Millaisella integraatiopolitiikalla tuota kehitystä edesautetaan? Päiväkodeissa? Kouluissa? Aikuiskoulutuksessa? Työmarkkinoilla? Sosiaalisektorilla? Lainsäädännössä?

Tähän kysymykseen tulee varautua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Eli jo nyt.

Vaikka kuinka olisi sitä mieltä, että integraation ongelmaa ei edes syntyisi, jos ymmärrettäisiin pitää ovet kiinni, niin realismia on tiedostaa, että ovia ei todennäköisesti tulla pitämään kiinni vielä pitkään aikaan, ja silloin kriittisten näkemysten pitää ottaa näkyvästi osaa myös keskusteluun integraatiosta.

Millaista olisi nykyistä toimivampi integraatiopolitiikka?

Lähtisin ainakin siitä, että pitäisi pyrkiä siirtämään näkökulmaa tulijoiden kohtaamiseen yksilötasolla. Toiseudesta yksilöihin. Sen lisäksi pitäisi kotouttamisen sijaan painottaa kotoutumista. Jos tulijoista on jonain päivänä tulossa täysipainoisia yhteiskunnan jäseniä, heillä pitää olla myös yhteiskunnan jäsenen täysimääräinen vastuu omasta panoksestaan yhteiskunnalle.

Käsitystä siitä, että toiseudella tulisi olla kollektiivisia oikeuksia, joiden loukkaamista pitää välttää, ei missään tapauksessa tule hyväksyä niissä kohdin, jossa nämä kollektiiviset oikeudet olla loukkaantumatta ovat ristiriidassa yksilötason ihmisoikeuksien kanssa.
Lasten tulee saada kelvollista kouluopetusta kaikista oppiaineista sanoivat vanhemmat mitä tahansa, kouluterveydenhoitajat pitää velvoittaa tarkastamaan yleisissä terveydentarkastuksissa, että alaikäisiä tyttöjä ei ole ympärileikattu, ja silpomisista tulee seurata tuntuvat oikeudelliset seuraamukset.

Järjestettyjen avioliittojen uhreille tulee perustaa tuki- ja suojapalveluita sekä jakaa näistä järjestöistä tietoa kouluissa muun kansalaistiedon ohessa.

Kouluopetuksen sekulaarisuutta tulee vahventaa.

Kynnystä rikoksiin syyllistyneiden karkotuksiin tulee alentaa ja karkotuksien toimeenpanoa helpottaa. Tämä lähettää selvän signaalin, että se uravalinta ei kannata.

Suurien lapsikatraiden tuomia sosiaalisia avustuksia tulee vähentää.

Vanhoillisia tahoja ei pidä nostaa mediassa esille vähemmistönsä puhemiehinä kuten Britanniassa on tehty. Kysymyksistä pitää voida keskustella avoimesti, hyssyttelemättä ja yksilönoikeuksia, ei toiseuden oikeuksia, korostaen.

Perustulo poistaisi myös maahanmuuttajilta tukiaisten ja työnteon vastakkainasettelun, ja kynnys (mm. pienimuotoiseen) työntekemiseen alentuisi kunhan perustulo asetetaan riittävän alhaiselle tasolle.

Täysimääräiset tuet (vrt. 60%,80%,100% porrastus nykyisessä sosiaalituessa) tulisi sitoa aktiiviseen kielenopiskeluun. Tämä tietysti edellyttää että kielenopetusta pitäisi lisätä. Suomen kieltä opettavia somaleita usein pilkataan, että heidän työlleen ei olisi kysyntää ilman somaleita, mutta näiden töiden merkitystä ei tule väheksyä.
Myös kotiopiskelua tulee tukea ja jakaa tulijoille ilmaiseksi kielenopiskelun materiaaleja.

Aktiivisen työnhakemisen tulee vastaisuudessakin korottaa saatuja kuukausittaisia tukia, mutta tarjotusta työstä kieltäytymisen seuraamuksia tulee tiukentaa. Kieltäytymiselle ei ole olemassa hyväksyttyjä kulttuurisia perusteita.

Kansalaisuuskoe tulisi ottaa käyttöön, mutta sen pitäisi koskettaa länsimaista arvopohjaa ja työkulttuuria, Pähkinäsaaren rauha ja Urho Kekkonen ovat toissijaisia kysymyksiä.

Tässä joitakin hajanaisesti esitettyjä ajatuksia. Korjaukset, lisäykset ja vaihtoehtoiset esitykset integraatiosta erittäin tervetulleita.

Jos tästä syntyy riittämiin keskustelua ja ajatuksia, niin ehkäpä kriittisen integraatio-ohjelman yhteenvetäminen onnistuu lopuksi.

Tätä kysymystä ei pidä ulkoistaa tahoille, jotka eivät suostu myöntämään ongelmia ja tämä kysymys on erittäin todennäköisesti tulevaisuudessa keskeisenä edessä, halusi tai ei.

[surreal]

Muutamia lisäyksiä, joita tuli mieleen:

Ihmisoikeuksien puolesta vähemmistöryhmien sisällä toimivia järjestöjä tulisi tukea ja nostaa esille. Esimerkkeinä vaikkapa katuväkivaltaa ja raiskauksia näkyvästi vastustavat siirtolaisnaiset Ranskassa ja järjestettyjä avioliittoja vastustavat saksan-turkkilaiset.

Löytyykö jostakin suomeksi tai englanniksi tietoa siitä, millaisia informaatiopaketteja esim. Irakista tulevat humanitaariset maahanmuuttajat saavat käsiinsä Suomeen tullessaan/turvapaikan saadessaan? Mitä niissä kerrotaan ja mistä asioista? Onko ne sensitiivisesti täysin sensuroituja ja mukavia?

[Kami]

Alkoi pelottavan tutusti, loppui ihan hyvin pointein. Eli jos tilanne on tuo kuvaamasi (100 000 ihmistä), niin luettelemasi keinot ovat oikea tapa lähestyä asiaa. On syytä erottaa tästä keskustelusta mielestäni se tuleeko noin tapahtumaan vai ei. Eli ei vääntöä siitä, kiitos.

[surreal]

Alkoi pelottavan tutusti, loppui ihan hyvin pointein. Eli jos tilanne on tuo kuvaamasi (100 000 ihmistä), niin luettelemasi keinot ovat oikea tapa lähestyä asiaa. On syytä erottaa tästä keskustelusta mielestäni se tuleeko noin tapahtumaan vai ei. Eli ei vääntöä siitä, kiitos.

Ymmärrän. Halusin lähinnä pohjustukseksi esittää, että se on nyt hyvin todennäköistä halusi tai ei, ja siksi integraation merkitys kasvaa ja siihen kannattaa siksi varautua mahdollisimman varhain myös kriittisten taholla.

Toivottavasti tässä ketjussa keskustellaan vain integraatiopolitiikasta ja integroitumisesta. Muille aiheille on omat ketjunsa.

[zkelvin]

Hyviä pointteja tuossa ohjelmassa. Se toki edellyttää myös meiltä suomalaisilta tiukkaa rajojen asetantaa eli meille pitää olla selvää ja mielellään kirjoihin ja kansiin tallennettuna se, millaisia arvoja me odotamme maahanmuuttajien omaksuvan ja millaisista arvoista me odotamme heidän luopuvan. Tosiasia on kuitenkin se, että joillain maahanmuuttajilla on sellaisia arvoja, jotka eivät kertakaikkiaan sovi tähän yhteiskuntaan.

[Avrelivs]

"Kriittisten" integraatiopolitiikan luominen on mielestäni hemmetin hieno ajatus. Kaikkeen kannattaa varautua. Forumilla ei ole ns. thumbsup-hymiötä, joten en voi tähän sellaista laittaa, mutta muuten laittaisin. 

Yksi giganttinen (kolossaalinen, gargantuamainen, majesteetillinen, jne.) ongelma koko jutussa kuitenkin on. Totesit sen suuntaista, että on valtava matka 161-5 tilanteesta politiikan kääntämiseen. Niin on. Miksi tilanne on sellainen? Koska suurin osa noista 161 edustajasta ja monista muistakin eivät ajattele maahanmuuttoasiaa lainkaan samalla tavoin kriittisesti kuin vaikkapa sinä. Kyllä, he osaavat eduskunnan istunnossa esittää lyhyitä puheenvuoroja asiasta ja jopa sanoa että on olemassa tällaisia ja tuollaisia ongelmia jotka pitäisi välttää. Mutta kun tulee tekojen aika, teot jäävät köykäisiksi, eivätkä johda ongelmien ratkaisuun. Kun päättävä elementti näyttää olevan haluton tai kyvytön tekemään viisaita ratkaisuja tulijamäärien suhteen, miksi uskoa heidän pystyvän tekemään viisaita ratkaisuja integraatiopolitiikankaan suhteen?

Eikö nykyinen integraatiofilosofia ole nimenomaan toiseuden ylistäminen ja maahanmuuttajien erotteleminen omaksi erikoisryhmäkseen - ei yksilöiksi - joka tarvitsee erikoista huomiota, tukia, erikoisia oikeuksia joita muilla ei ole, suojaa rikastavalle kulttuurilleen ja suomalaisten myönnytyksiä? Tämä pitäisi muuttaa, kuten sanot. Mutta miten saada ne 161 muutoksen taakse, kun heitä ei tunnu saavan paljon yksinkertaisempien muutosten taakse? Miksi se olisi yhtään mahdollisempaa? Tai jos se on mahdollisempaa, riittääkö se? Sama tyhjä ja epätoivoinen tunneargumentointi käy yhtä lailla aseeksi tulijoiden määrän rajoittamista vastaan kuin ehdottamaasi erilaista ja parempaa integraatiopolitiikkaa vastaan: "[huutaminen alkaa ja sormet osoittavat syyttävinä "rasistia" joka puhuu erilaisesta integraatiopolitiikasta] On rasismia vaatia luopumaan kulttuuripiirteistä ja uskonnon vaatimuksista, on rasistista vaatia hyväksymään länsimaisia arvoja (kuten sukupuolten tasa-arvo), on rasistista karkottaa rikoksiin syyllistyneitä maahanmuuttajia kun suomalaisiakaan ei karkoteta, on rasistista odottaa samanlaista vastuuta kuin suomalaisilla, on rasistista olla huomioimatta islamin erikoistarpeita kouluopetuksessa, on rasismia tutkia onko maahanmuuttajatyttö ympärileikattu, on rasismia ottaa kansalaiskokeita käyttöön, on rasismia, on rasismia, monikulttuurisuus on rikkaus, meillä on velkaa ja vastuu!"

Tämähän se loppujen lopuksi on perustavanlaatuinen ongelma koko asiassa, lähestyi sitä tulijamäärien rajoittamisen tai integraatiopolitiikan järkevöittämisen kannalta. Millä keinoin voittaa se nykyinen tuhoisa ajattelumalli?

Toivottavasti tässä ketjussa keskustellaan vain integraatiopolitiikasta ja integroitumisesta. Muille aiheille on omat ketjunsa.

Näin tehdään. Yritetäänpä tehdä tästä sellainen keskustelu joka sopisi salonkeihin. Pysytään asiassa, joka on integraatiopolitiikka.

[Risto A.]

Tämäkin avaus lähtee väärästä premissistä, että yhteiskunta ja sen koheesio (tai sen puute) muodostettaisiin 'ylhäältä' käsin. - Ei muodosteta.

Itselleni on erittäin vaikeata ymmärtää sellaista ajattelua, että ihmiset olisi ylhäältä hallittavissa siinä määrin kuin nykyisin kuvitellaan.
Mikä ihme estää maahanmuuttaneita ihmisiä pitämästä omaa identiteettiään yllä ja muodostamasta täsmälleen sellaista sisäistä koheesiota itselleen kuin heillä oli lähtömaissakin? Mikä? Astridin ja Halosen fantastinen visio? Ei taida käydä ihan niin.

Kuvitelmat siitä, että lakiin ynnäämällä toivelistoja voitaisiin muodostaa ihmisten metamorfoosi A.sta B.ksi, ovat itsessään totaalisen naiveja, lapsellisia ja käsittämättömiä fantasioita, jotka puhuvat ainoastaan todellisuuden luonteen täydellisestä ymmärtämättömyydesta että piittaamattomuudesta aktuaalista todellisuutta kohtaan. Ts. Nt vallassa on täydellinen irrationaalisuus, käsitteen täydessä merkityksessä siitä, että mitä on mahdollista toteuttaa ja mitä ei.

(Esim. Suomalaisten sisäinen koheesio on syntynyt erittäin pitkän ajan kuluessa, täysin au naturel, ja täysin ilman keinotekoista ohjausta. Suomalaista luonnetta ovat muokanneet realiteetit: toistuvat sodat, näiden uhka, jatkuva puristuksissa olo, alistaminen, nouseminen, rankka ilmasto jne. Väitteet esim. Kiven tai Sibeliuksen 'luomasta' tai 'keksimästä' kansallisesta identiteestä on puhdasta hölynpölyä, koska mitään identiteettiä ei erikseen 'luoda'. Nämä muodostuvat. Sibelius ja Kivi (esim) tulkitsivat ainoastaan jo olemassaolevaa substanssia - nämä osui ja upposi vastaanottavan yleisön sisäiseen, ja siis jo olemassolevaan substanssiin.)

Edit. Siis kyllähän koheesion puute voidaan toki järjestää ylhäältä käsin.. Koheesion rikkominen ei vaadi juuri kummempaa kuin väärä henkilö väärään paikkaan, väärään aikaan.

[Kerpo]

Etenkin nuorten koulutukseen on panostettava ja vanhempien ideologioiden vaikutusta koulupolitiikkaan rajoitettava. Puhdas uskonnonopettaminen pitäisi lopettaa kokonaan peruskoulusta, ja kaikille lapsille pitäisi tarjota elämänkatsomustietoa, jossa tarkastellaan eri uskontoja laaja-alaisesti. Tämä ei tietenkään saa tarkoittaa Islamin kulttuurin ihannointia. Uskonnollinen opetus jääköön vanhempien kontolle, jos sitä lapselleen tahtovat. Uskonto ei kuulu kouluun. Nykyisten tieteellisten teorioiden opetuksesta ei pidä keskustella, vaan jokaiselle lapselle on opetettava, että maa kiertää aurinkoa, ja että elämä maapallolla kehittyi vähitellen esitumallisista ihmiseen miljardien vuosien saatossa.

Itsekin kannatan vakavia rikoksia tehneiden maahanmuuttajien karkoitusta. Tämä viestii ihmisille, ettei Suomi ole Puuhamaa ja antaa painoarvoa suomalaisille viranomaisille ja laeille. Lisäksi antaa valtaväestölle kuvan eräänlaisesta reiluudesta ja ehkäisee hyvin käyttäytyvien maahanmuuttajien syrjintää. Rangaistuksia olisi muutenkin kovennettava nykyisestä ja kaiken sortin mukavuudet on poistettava vankiloista.

Lapsiperhepolitiikassa on löydettävä kultainen keskitie, jossa syntyvyyttä pidetään uusiutumistasolla mutta samalla estetään lapsentekokoneammattikunnan syntyminen, jolloin kokonaiset perheet eläisivät tuilla. Tämä on hoidettava etenkin työpolitiikkaa muuttamalla.

Suomen poliisivoimat on pidettävä mahdollisimman neutraaleina eikä uskonnollisia tunnuksia tule hyväksyä.

Perheen yhdistämiseen on luotava selkeät säännöt ja maassa olijalta on vaadittava muuttavien perheenjäsenten elätysvalmiutta. Alaikäisyys ei saa olla automaattinen lupa perheenyhdistämiseen.

Lisäksi kaupunkien on rajoituksilla estettävä liian suurten maahanmuuttajakeskittymien syntyminen.

[reino]

Millaista olisi nykyistä toimivampi integraatiopolitiikka?

No siinähän sinä sen jo erittäin hyvin luonnostelit. Eipä juuri lisättävää.

Itse asiassa mikä tahansa integraatiopolitiikka olisi toimivampi kuin nykyinen, yhteiskunnan disintegraatioon tähtäävä ylhäältä päin pakotettu monikultturismi.

Sinun pitää vain ymmärtää - vaikka se saattaakin tuntua vaikealta - että tässä asiassa sinun vihollisesi ei ole Jussi & 20 kääpiönetsiä, vaan ne 161 kansanedustajaa ja etenkin se valtava monikulttuurikoneisto, joka saa elantonsa, tulevaisuutensa, olemassaolon oikeutensa ja valtansa siitä, että mamut eivät sopeudu eivätkä kotoudu.

Tai lisätään vielä sen verran, että kaiken integraation perusta on se, että TÄMÄ ON SUOMI ja meidän on oltava ylpeitä siitä, että me olemme suomalaisia.

[Roope]

Oikein hyviä ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä tai ainakin miten asioiden pitäisi olla. Ongelma onkin niiden toteuttaminen. Jos emme pysty vaikuttamaan edes tulijoiden määrään, kuten annat ymmärtää, niin miten ihmeessä me pystyisimme vaikuttamaan integraatiopolitiikkaan?

Kuntatasolla vastassamme on työpaikoistaan kynsin hampain kiinni pitävä tuhansien virkamiesten ja maahanmuutossa työskentelevien armeija. Maahanmuuttojärjestelmän ammattimaiset monikultturistit eivät halua integroitumista vaan resursseja ja erityiskohtelua. Niin ja tietysti lisää maahanmuuttajia. Tuolla tasolla asioiden muuttaminen on paljon hankalampaa ja monimutkaisempaa kuin pelkkä maahanmuuton rajoittaminen ulkomaalaislain valmisteluun vaikuttamalla.

Mielestäni me (5 EI-ääntä) emme saavuta tarvittavaa auktoriteettia integraatiokysymyksistä päättämiseen, ennen kuin olemme osoittaneet näkevämme paremmin tulevaisuuteen kuin muut (161 JAA-ääntä, 33 tyhjää). Tällaisen uskottavuuden hankkiminen vie aikaa.

Toki integraation tavoitteista ja keinosta pitää keskustella, mutta ensimmäinen tavoite on ulkomaalaislain muuttaminen, ei kotouttamislain muokkaus. Ulkomaalaislain kautta saamme tarpeeksi vakuuttavuutta, että meidät otetaan tasavertaisina mukaan päättämään myös kotouttamisasioista.

[surreal]

Tämäkin avaus lähtee väärästä premissistä, että yhteiskunta ja sen koheesio (tai sen puute) muodostettaisiin 'ylhäältä' käsin. - Ei muodosteta.

Itselleni on erittäin vaikeata ymmärtää sellaista ajattelua, että ihmiset olisi ylhäältä hallittavissa siinä määrin kuin nykyisin kuvitellaan.

Olen tästä itseasiassa samaa mieltä. Ohjaamisen sijaan puhuisin vaikutuksesta. On myös täysin selvää, etteivät integraatio-ongelmat tule näkyvässä tulevaisuudessa merkittävästi häviämään minkäänlaisella politiikalla. Uskon kuitenkin, että ongelmien mittaluokkaan ja pysyvyyteen on mahdollista vaikuttaa.

Mikä ihme estää maahanmuuttaneita ihmisiä pitämästä omaa identiteettiään yllä ja muodostamasta täsmälleen sellaista sisäistä koheesiota itselleen kuin heillä oli lähtömaissakin?

Vaikutteet. Dalrymplella on identiteetistä erittäin mielenkiintoinen kirjoitus, jonka raflaavaa otsikkoa ei kannata kavahtaa. http://www.city-journal.org/html/15_4_suicide_bombers.html
Maahanmuuttajanuoret elävät kahden kulttuurin välimaastossa.
Me emme voi ohjata heitä "oikealle" puolelle tätä ristiriitaa ja myös heidän omaa sisäistä kamppailuaan, mutta voimme vaikuttaa siihen, että se olisi heille helpompaa ja hyväksytympää ja selkeämmin yhteiskunnan tukemaa.

Kuvitelmat siitä, että lakiin ynnäämällä toivelistoja voitaisiin muodostaa ihmisten metamorfoosi A.sta B.ksi, ovat itsessään totaalisen naiveja, lapsellisia ja käsittämättömiä fantasioita, jotka puhuvat ainoastaan todellisuuden luonteen täydellisestä ymmärtämättömyydesta että piittaamattomuudesta aktuaalista todellisuutta kohtaan.

Tässä toisaalta viet integraation problematiikan jo liian pitkälle. Tulijat eivät myöskään ole kiveen lyödyn tuomittuja omien taustojensa rooleihin. Hauskin esimerkki tästä joka on tullut vastaan, on radikaalin ääri-islamistin tytär Britanniassa, joka on valinnut urakseen strippauksen ja alastonmallina poseeramisen. Voi vain kuvitella, kuinka isän päässä kihisee ja katkeilee verisuonia.

Ei pidä ottaa myöskään sitä asennetta, että muutos olisi täysin mahdotonta jo alkuunsa. Koska muutosta havaittavasti myös tapahtuu. Se ei todellakaan tule olemaan helppoa tai nopeaa, tästä voidaan olla samaa mieltä. On myös mahdollista, että mm. Daniel Pipesin maalaamat äärimmäiset kysymykset voivat olla Euroopalla edessä 50-100 vuoden sisällä, mutta pienemmällä todennäköisyydellä, jos onnistumme edesauttamaan tulijoiden integroitumista (tulijat aktiivisina toimijoina, yhteiskunta tukena).

[Risto A.]

Ei pidä ottaa myöskään sitä asennetta, että muutos olisi täysin mahdotonta jo alkuunsa. Koska muutosta havaittavasti myös tapahtuu.

Itse en näe muutakuin rankan tien tai rankimman tien. Ensimmäinen olisi, että yhteiskunnan peruspremissit laitettaisiin yksinkertaisesti suoriksi: ei mitään integraatiohössötystä. Omilleen vain, samoilla mahdollisuuksilla kuin muillakin ja sillä sipuli. Suvereeni niskaperseote mellakoihin, intifadoihin sunmuihin eskalaatioihin.

Rankin tie olisi se, että hössötetään, jossain helvetin fantasioiden laaksoissa, kunnes seinä tulee vastaan, jolloin ollaan täysin hallitsemattomassa tilanteessa. Näistä, aivan tavallisista historiallisista tapahtumista, ei selviä voittajana älykkäin tai humaanein, vaan vahvin.

[Jari Martikainen]

Ikävä kyllä minun täytyy yhtyä Risto A:n mielipiteeseen.

Silloin kun sitä todella hankalaa porukkaa (käytännössä siis suuri osa turvapaikanhakijana maahan saapuneista muslimeista) on tarpeeksi paljon, on ainakin nopea integraatio käytännössä mahdotonta.
Tämän ryhmän integroimiseen ei riitä se, että sille ryhmänä ei anneta yksilöiden oikeuksia ylittäviä oikeuksia. Eikä siihen riitä mitkään ylhäältä annetut kotoutumistoimet. Integroituminen vaatisi tämän ryhmän yksilöiden oikeuksien voimasta rajoittamista esim. asuinpaikan valinnan suhteen. Ghettoutuminen (kaiken pahan alku)voidaan mielestäni käytännössä estää vain asettamalla paikkakunta- ja aluekohtaiset kiintiöt turvapaikkataustaisille asukkaille. Eli jos tietyllä alueella asuu 5% ongelmaporukkaa, ei lisämuuttoa ko.porukasta alueelle yksinkertaisesti sallita.
Tälläiset rajoitukset ovat tietenkin täysin mahdottomia, joten peli on aika pitkälle menetetty, jos Surrealin realistiset visiot ongelmaporukan määristä tulevaisuudessa pitävät paikkansa.
Tämä siis lyhyellä tähtäimellä.
Pitkässä juoksussa onneksi kaikki on mahdollista ja tottakai ongelmia voidaan ja pitää pyrkiä vähentää.

[Risto A.]

Tuli tässä vielä mieleen, että vähiten rankin tie olisi, että hoidettaisiin vain ne omat mummot ja vaarit, vaikka kotona. Ei se niin kamalaa ole, että pitää koko maailma kääntää ylösalaisin, että ei tarvitsisi omia sukulaisia hoitaa.

- Lääkäreiden perinteiset kotikäynnit takaisin ja samat lääkärit hoitamaan samoja vanhuksia.
- julkinen sektori ja byrokratia minimiin
- rahoitusta otetaan suoraan soista muuttamalla nämä fischer tropz -metodilla dieseliksi.
- rajat kiinni, ja antaa maailman hoitaa itse itsensä.

[Mikkel]

Surreal,

Periaatteessa hyvä agenda. Mielestäni moku- ja prekuongelman syvin ongelma ovat vastikkeettomat tulonsiirrot. Koko ajatus vastikkeestomista tulonsiirroista on todennäköisesti perustunut monokulttuuriseen ja lähestulkoon kansallissosialistiseen ajatukseen ihmisistä, jotka ovat halukkaita rakentamaan parempaa yhteistä tulevaisuutta. Koska kaikilla ei ole aina ollut mahdollisuutta osallistua tähän yhteiseen projektiin, on katsottu, että heitä voidaan tilapäisesti elättää.

Nykyinen yhteiskunta ei enää vastaa sitä todellisuutta, jonka perustalle se on aikanaan rakennettu. Tarpeellisia työsuorituksia tulee aina olemaan, myös laman aikana. Ei Suomeen tulisi ainoatakaan elintasopakolaista, jos elatuksen eteen joutuisi tekemään oikeasti töitä.

Vastaavasti integraation suurin ongelma on nimenomaan vastikkeettomuudessa. Työtätekevät muslimit eivät ehdi radikalisoitumaan ja keskittymään oman kulttuurinsa sameimpien vesien kalasteluun. He pohtivat suhteessa enemmän asunto-ja autolainojaan, kuin koraanin kiihottavimpia säkeitä.

[Yksilö]

Hyvä ja nuivan järkevä avaus surrealilta, ainakin teoriassa. Mutta, mutta.. Komppaan tässä Avrelivsia, epärealistinen. Nämä sinänsä järkevät ehdotukset ovat aivan liian järkeviä totetuakseen rassismista jauhavien päättäjien joukossa. Ei tämän eduskunnan aikana. Jos ulkomaalaislain äänestystulos oli 160-5, niin tuskin seuraavankaan eduskunnan aikana. Valitettavasti.

[gloaming]

Tässä joitakin hajanaisesti esitettyjä ajatuksia. Korjaukset, lisäykset ja vaihtoehtoiset esitykset integraatiosta erittäin tervetulleita.

Tunnustukset hyvästä postauksesta.

Palaan asiaan illemmalla, juuri nyt on muita kiireitä.

[Avrelivs]

Hyvä ja nuivan järkevä avaus surrealilta, ainakin teoriassa. Mutta, mutta.. Komppaan tässä Avrelivsia, epärealistinen. Nämä sinänsä järkevät ehdotukset ovat aivan liian järkeviä totetuakseen rassismista jauhavien päättäjien joukossa. Ei tämän eduskunnan aikana. Jos ulkomaalaislain äänestystulos oli 160-5, niin tuskin seuraavankaan eduskunnan aikana. Valitettavasti.

Toki myös epärealistisilta vaikuttavista ehdotuksista on keskusteltava, ja jos ne ovat hyviä niin kuin tämä, ajettava niitä. Muuten ei ainakaan onnistu. Mutta ei tässä kovin optimistinen voi olla niin kauan kuin perustavanlaatuinen ongelma eli poliitikkojen juuttuminen toiseudenpalvontaan on korjaamatta.

[Esa N.]

Tässä joitakin hajanaisesti esitettyjä ajatuksia. Korjaukset, lisäykset ja vaihtoehtoiset esitykset integraatiosta erittäin tervetulleita.

Hieno postaus. Loit samalla uuden termin integraatiokriittisyys  

Mitään erikoista lisättävää ei ehdotukseesi / ajatelmaasi tällähetkellä ole.

Vain se, että integraatiopolitiikassa pitäisi tehdä selväksi uskonnon ja politiikan asema Suomessa. Verrataan esimerkiksi Turkkiin. Turkki on islamilainen valtio, jossa uskonto ainakin yritetään pitää tiukasti irti politiikasta. Yksilötasolla ei uskonnonvapauteen puututa, mutta vanhoilliset tapakulttuurit pitäisi pyrkiä kitkemään pois.

Integraatiopolitiikan pitäisi perustua vastikkeellisuuteen, jossa töihin hakeutuminen, yrittäjyys ja koulutus palkitaan. Vastikkeetonta tukiaisilla elämistä ja kotona makaamista ei suvaittaisi.

[Kami]

Hajasijoitus on yksi tasan varma juttu. 100 000 ihmistä jos on ovella, niin siinä ei enää voi kysellä kunnilta että otatteko vai ette. Sijoituskohteet keskisuuria kaupunkeja joissa on valmiiksi toimiva monikulttuurikeskus ja käytännöt. Niitä tosin taitaa olla jo kaikissa. Evt. Infrastruktuurin täytyy kestää. Koululuokkien koot on pakko pitää pieninä ja erikoistarpeita (luku- ja kirjoitustaidottomat) ei mielellään peruskoulun harteille, vaan vaikkapa kansanopistoille, joissa alkuun opetetaan suomen kieli, välttävä kirjoitus- ja lukutaito.

Myöskin verkko-oppimisen ympäristöjä olisi syytä kehittää. Ne säästävät monelaisia kuluja (tiloissa, kirjoissa... ), ja ovat tehokkaita, sekä yksilöön keskittyminen on helpompaa. Verkko-opiskelussa on tosin itsenäisyys aika tärkeää, mutta esim. häiriötilanteet ovat vähäisempiä. Sen lisäksi ympäristöt ovat kerran lokalisoituna jatkossa tukemassa tulevia.

Lukutaidottomia asia tietysti ei auta, mutta konsepti pälkähti ainakin minulle mieleen vasta nyt; Miksei verkkoympäristössä voi opetella lukemaan? Onkohan kukaan verkkopedagogi, tai ylipäätään pedagogi tätä muuten edes miettinyt? Verkkoympäristöissä kun vuorovaikutus on muutenkin välitöntä ja siihen liittyvät lähitapaamiset helposti tiivistävät vaan porukkaa.

[Mage]

Hajasijoitus on yksi tasan varma juttu. 100 000 ihmistä jos on ovella, niin siinä ei enää voi kysellä kunnilta että otatteko vai ette.

Hajasijoitus toimii vain mikäli vastaanotettavan tuet on sidoksissa sijoituspaikkaan. Tosin kontrollointi on mahdotonta. Nyt on nähtävissä se ilmiö että mamut valuu mamujen luokse isoihin keskuksiin vaikka mihin perähikiälle niitä sijoittaa.

[Kami]

Hajasijoitus on yksi tasan varma juttu. 100 000 ihmistä jos on ovella, niin siinä ei enää voi kysellä kunnilta että otatteko vai ette.

Hajasijoitus toimii vain mikäli vastaanotettavan tuet on sidoksissa sijoituspaikkaan. Tosin kontrollointi on mahdotonta. Nyt on nähtävissä se ilmiö että mamut valuu mamujen luokse isoihin keskuksiin vaikka mihin perähikiälle niitä sijoittaa.

Jep. Mietin tuota kanssa. Siis 90- luvulta muistan tuon omasta "kitystä". Somalit häippäsi yhtäkkiä. Mutta esim. Sudanilaiset ei, tai ainakaan kaikki, sillä aikaa on kulunut jo 5 vuotta muistaakseni siitä kun sudanilaisia tänne meidän kulmille saapui, ja vieläkin pyörivät täällä. Töitä tekevät, enkä ole kuullut, törmännyt tai nähnyt mitään ongelmia. Ainut kerta kun tuli sanomista allekirjottaneelta oli se, kun istuin kavereiden kanssa terassilla, lastenvaunut jäi juottolan eteen kun isäntä hyökkäsi baariin seurustelemaan. Kävin sanomassa että ei mene sillä tavalla täälläpäin ilman sanomista ja se oli sillä selvä.


Somaleiden kanssa taas oli vähän enemmän sitten ongelmia ja heillä oli keskenäänkin vähän ongelmia. Taisi olla jotain klaanikahakkaa mistä en ymmärrä sen paremmin.

Mutta asiaan. Eivät kai ne ilman syytä lähteneet. Mikä vetää Helsinkiin? Tai minkä puute työntää pois? Se olisi hyvä selvittää.

[Mage]

Mutta asiaan. Eivät kai ne ilman syytä lähteneet. Mikä vetää Helsinkiin? Tai minkä puute työntää pois? Se olisi hyvä selvittää.

Somaleilla taitaa olla paimentolaisuus vielä niin verissä, että täytyy mennä sinne missä ruoho(raha) on vihreämpää.

Kotipaikkakunnallani on noin 20 mamua jotka pääosin ovat pysyneet. Miespuoleiset työllistää suurimmaksi osaksi lekentaarinen kebab-talous. Ja naiset yleensä näkee työntävän lastenvaunuja.

Työt taitaa olla suurin syypää liikkumiseen. Ne on kakspiippunen juttu. Mamuja halutaan juuri töihin mutta työtilanne ja työpaikkojen sijainti aiheuttaa kasaantumista joka toisaalta lisää loisimista ja sitäkautta työnteon vähenemistä.

Pitäisi alkaa suosimaan hajasijoitettua teollisuutta/ pienyrittäjyyttä joka kykenisi mamuja kotouttaan ja sitouttaan työnteolla. Toisaalta suomi alkaa oleen täynnä kebabbeja. Eli niiden tukeminen vaan profiloi ongelmamamut kebapin vääntäjiksi. Ja ei varmasti kaikki ko. kulinaarinautinnon tuotantolaitokset pyöri puhtailla papereilla.

[Miniluv]

Voinhan minäkin toivoa, että jos joku päättää hakata vasaralla naulan päähänsä, hän ei ainakaan hakkaa sitä kovin pahaan paikkaan eikä liian syvälle ja pitää sideharson ja hohtimet lähettyvillä.

Jos suomalaiset eivät saa aikaan järkevää maahanmuuttopolitiikkaa, jossa ovet ja ikkunat eivät ole auki, miten saadaan aikaan järkevä integraatiopolitiikka? Mikä osuus mokukriitikoilla siinä voi olla, jos ruuti ei riitä maahanmuutossa 151-5 parempaan? Odottaako joku, että Astrid yms. tekevät idioottimaisen maahanmuuttopolitiikan perään heti fiksun ja järkevän integraatiopolitiikan?

[Mage]

Voinhan minäkin toivoa, että jos joku päättää hakata vasaralla naulan päähänsä, hän ei ainakaan hakkaa sitä kovin pahaan paikkaan eikä liian syvälle ja pitää sideharson ja hohtimet lähettyvillä.

Jos suomalaiset eivät saa aikaan järkevää maahanmuuttopolitiikkaa, jossa ovet ja ikkunat eivät ole auki, miten saadaan aikaan järkevä integraatiopolitiikka? Mikä osuus mokukriitikoilla siinä voi olla, jos ruuti ei riitä maahanmuutossa 151-5 parempaan? Odottaako joku, että Astrid yms. tekevät idioottimaisen maahanmuuttopolitiikan perään heti fiksun ja järkevän integraatiopolitiikan?

Toivossa on hyvä elää sano karva-ankkuri

No aikas toivottomalta asia tässävaiheessa vaikuttaa. Ja niinkauan kun samat palliaivot (lue: 161 poliitikkoa) istuvat niin realismi on se että mitään ei tehdä. Mutta onko 2011 liian myöhäistä?

[Saippuakupla]

Oheisessa uudehkossa raportissa käsitellässään maahanmuuttajanuorten suhdetta perheeseen. Siinä on nostettu esiin muutamia ihan asiallisia kotouttamiseen liittyviä ongelmia (ei tosin mitään uutta ja järisyttävää). Lisäksi tuodaan esiin täälläkin jo aikaisemmin esitetty maahanmuuttajan kahden kulttuurin välimaastossa palloilu. Maahanmuuttajanuorten aktiivista roolia kuitenkin korostetaan, eli paljon on kiinni siitä, että haluaako henkilö kotoutua vai ei.

Toimiva, realistinen, myönteinen ja tuloksia tuottava integraatiopolitiikka taas epäilemättä edesauttaa tässä kotoutumisessa/kotouttamisessa, mutta kun se politiikka pitäisi vielä saattaa konkreettisiksi toimenpiteiksi ja käytäntöön saakka. Tuolloin ei vain ole mahdollista tarjota vuosia vievää ja laadullisesti pätevää kotouttamista tuhansille ja taas tuhansille henkilöille, koska resurssit siihen ovat liian pienet. Resurssien lisääminen taas ei ole ratkaisu, ne tulisi kohdentaa paremmin ja rajatummalle joukolle. Ongelman tässä asiassa muodostavat eduskunnassa jumittavat päättäjät, jotka eivät halua nähdä ongelmaa tai edes julkisesti keskustella erilaisista integraatiomalleista.

Tilanne on hieman samanlainen kuin oli alkoholiveron lasku. Tuolloin oli tutkimustiedon kautta osoitettavissa odotettavissa olevat seuraukset, mutta silti veroa alennettiin. Sitten alkoi kitinä alkoholin haitoista, sen aiheuttamista kustannuksista ja hinnan suorasta suhteesta alkoholin kulutukseen. Nyt sitten taas veivataan veroa ylöspäin, koska piti päästä kokeilemaan. Sama asia tässä turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa ja integraatiopolitiikassa. Varo vaaraa esimerkkejä on pitkin poikin Eurooppaa, mutta ei, pitää päästä humanitäärisesti kokeilemaan tätäkin vaikka integraatiopolitiikka ei ole kunnossa. Tähän asiaan tulisi saada pikaisesti muutos, jotta ei tarvitsisi kantapään kautta kokea maahanmuuton negatiivisimpia ilmiöitä. Siksipä nykyiset kansanedustajat vaihtoon seuraavissa vaaleissa...

Intergenerational Relations in Families with an Immigrant Background, Nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisuja 24.
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/sivu.php?artikkeli_id=849

[Petri_Petri]

Ilman onnistunutta integroitumista 100,000 suuruinen vähemmistö kasvaa syntyvyyden, nuoren ikärakenteensa, ja vanhasta kotimaasta haettujen puolisoiden myötä jo itsellään nopeaa vauhtia, vaikka uusien humanitaaristen tulijoiden pääsyä maahan kiristettäisiin tiukasti.
Yhden sukupolven päästä vähemmistön koko on laajalti integroitumattomana ainakin 200,000 vaikka uusia humanitaarisia tulijoita ei juuri olisi. Ikärakenteen tasaantuessa kasvu tästä hidastuu, mutta ei suinkaan pysähdy.

Mietittäessä kysymystä 50-100 vuoden perspektiivissä, on täysin väistämätöntä, että tulijoiden on ennemmin tai myöhemmin integroiduttava osaksi yhteiskuntaa ja länsimaista arvomaailmaa muutoin edessä on paljon ikävämpiä väistämättömiä kysymyksiä.

Millaisella integraatiopolitiikalla tuota kehitystä edesautetaan? Päiväkodeissa? Kouluissa? Aikuiskoulutuksessa? Työmarkkinoilla? Sosiaalisektorilla? Lainsäädännössä?

Tähän kysymykseen tulee varautua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Eli jo nyt.

Noinhan se on. Tosin aikaa siihen ei ole noin paljon. Oikeastaan nyt tämä superlama tulee vaikuttamaan niin, että aikaa on alle 10 vuotta.

Integraatiopolitiikan eli käsittääkseni käytännössä kotouttamisen suurin ongelma päättäjillä on peruskysymyksen puutteellinen ymmärtäminen. Kun pohjalla olevaan ensimmäiseen kysymykseen ei ole ratkaisua, on turha yrittää kehittää ratkaisua ylemmän tason hienosäädölle. Sama on kaikessa muussakin järkevässä suunnittelussa, ainakin jos siitä halutaan valmis toimiva ratkaisu.

Peruskysymys kotouttamisessa on se, halutaanko maahanmuuttajat kotouttaa? Tuotahan poliitikot peräänkuuluttavat, joten siltä osin kotouttamista halutaan.

Poliitikot kuitenkin puhuvat myös monikulttuurista eli maahanmuuttajien kulttuurien rikastuttavasta vaikutuksesta, jota täytyy tukea. Antavat maahanmuuttajille koulutustakin äidinkielellään ja omilla uskonto-opettajillaan, jotka väistämättä uskonnon sivussa opettavat kulttuurinsa vaikutuksia.

Mustalaisia ei ole onnistuttu kotouttamaan. Pitäisikö siis romanit kotouttaa? Vai milla tasolla kotouttaminen tehdään, ovatko päättäjät tyytyväisiä romanien integroitumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan?

Pitääkö muut ryhmät, kuten eri islam-suuntaukset, kotouttaa eri tavalla? Vai pitääkö heillekin antaa samanlainen oikeus kuin romaneilla toimia omalla tavallaan. Romanit ovat suhteellisen pieni ryhmä, joten niille on voitu antaa rahaa eikä vaatia toimimaan yhteiskunnan eduksi.

Ollaanko nyt valmiita vastaamaan peruskysymykseen, että somaleilla ja muilla muslimeilla ei tule olemaan samanlaista oikeutta ryhmänä ja omilla tavoillaan alkaa elämään suomalaisten veronmaksajien tuella?

Siitä seuraa toinen peruskysymys: Onko edellinen kysymys tai siihen vastaaminen rasismia? Eli kiellämmekö muslimeilta samat oikeudet kuin on mustalaisilla. Vai sallimmeko heille nuo oikeudet, mutta niitä ei sallita suomalaisille vastaaville ryhmille. Ja saako muslimit muodostaa halutun määrän omia erillisiä ryhmiä omien säännöstöjensä mukaan, sillä shia- ja sunnimuslimit eivät voi toimia yhtenäisillä säännöillä.

Omat vastaukseni kysymyksiin:

1) Romanit, muslimit ja muut tulee kotouttaa suomalaisiksi. Kouluissa saa heille järjestää oman kulttuurinsa, kielensä tai uskontonsa mukaista opetusta korkeintaan tunnin viikossa, ettei se vaikeuta kotouttamista. Heille tulee opettaa suomalaisen kulttuurin paremmuus suomalaisessa yhteiskunnassa, sillä yhtenäiset toimintatavat ovat edellytys pitää yhteiskunta koossa. Heidän ei tule myöskään pukeutumisellaan korostaa omaan ryhmään kuulumista, sillä se vähentää heidän mahdollisuuttaan olla omanlaatuinen itsenäisesti ajatteleva ja toimiva yksilö.

2) Ei ole rasismia esittää kysymyksiä. Eikä ole rasismia vaatia romaneja ja muslimeja muuttamaan tapansa suomalaisiksi.

[Roope]

Varo vaaraa esimerkkejä on pitkin poikin Eurooppaa, mutta ei, pitää päästä humanitäärisesti kokeilemaan tätäkin vaikka integraatiopolitiikka ei ole kunnossa. Tähän asiaan tulisi saada pikaisesti muutos, jotta ei tarvitsisi kantapään kautta kokea maahanmuuton negatiivisimpia ilmiöitä. Siksipä nykyiset kansanedustajat vaihtoon seuraavissa vaaleissa...

En ole laskenut, mutta ilmeisesti suuri osa kansanedustajista on nyt samoja kuin vuonna 2000, jolloin eduskunta päätti selvin numeroin ns. pikakäännytyslain vahvistamisesta. Se oli aikoinaan radikaali uudistus, eikä mikään läpihuutojuttu. Eduskuntakeskustelu oli aivan samanlaista kuin nykyäänkin, mutta silti asiasta sovittiin selvällä enemmistöpäätöksellä.

Ovatko kansanedustajat tai heidän mielipiteensä muuttuneet tänä aikana jollain ratkaisevalla tavalla vai onko tapahtunut jotain muuta merkittävää? Silloisessa äänestyksessä ei ainakaan vaadittu ryhmäkuria.

Oma alustava tulkintani on, että ajan hengessä on tapahtunut jotain vaikeasti määriteltävää. Se ei liity varsinaisesti kansanedustajien mielipiteisiin maahanmuutosta, vaan pelkoon, tottelemiseen ja laumakäyttäytymiseen. En tosiaan tiedä lopullista syytä, mutta eilinen 161-5 on kysymyksiä herättävä suhde missä tahansa demokraattisessa äänestyspäätöksessä.

[gloaming]

Vastaanottavan yhteiskunnan tekemien aktiivisten kotouttamis/integroimisinterventioiden tarve koskee siis lähinnä vain ns. "varsinaisia" maahanmuuttajia. Siirtolaisuus (en lukisi "humanitaarisen suojelun" perusteella tehtäviä väestönsiirtoja kehitysmaista länteen tämän käsitteen alle) ei ole perinteisesti tarvinnut mitään laajamittaisia kotouttamisohjelmia ja -resursseja. Ikävä kyllä empirian perusteella näyttäisi siltä, että tässä toiminnassa kyse on pikemminkin vahinkojen kontrolloinnista ja rajoittamisesta kuin voimavaran realisoimisesta.

No, pessimismistäni huolimatta oletetaan, että on olemassa tällaisessa kontekstissa toimiva integraatiopolitiikka. Itse sanahan ottaa kantaa, että kotouttamistavoite on integraatio, ei esim. assimilaatio tai segregoituminen. Mielestäni tavoite pitää olla vahva integraatio vastaanottavan kulttuurin ehdoin, ei monikulturismidoktriinin mukainen kulttuurien tasavertainen kohtaaminen/neuvottelu; kotimaassamme, -kulttuurissamme meillä pitää olla kykyä, rohkeutta ja sydäntä seisoa (hyväksi kokemamme) elämäntavan, näkemyksien ja ajattelun takana, tarvittaessa jyrkästikin.

Tällaisessa kontekstissa kulttuurien kohtaaminen ei ole mikään sulle-mulle -tyyppinen neuvottelukysymys, vaan asetelma on epäsymmetrinen, vaikka kuinka pitäisimme symmetrisyyttä ideaalina (miksi?). Tietenkään oma kulttuurimme ei ole staattinen, mutta sen muuttamiseen, monikulturisti varmaankin puhuisi "rikastamisesta", ei tarvita mitään aktiivista ohjelmaa ja agendoja, vaan se tapahtuu painovoimaisesti mm. kulttuurien kanssakäymisen yhteydessä.

Tähän asti näkyvä kriittisyys on pohjimmiltaan kohdistunut tulijavirtojen määrään, tavoitteeseen saada pidettyä ne mahdollisimman alhaisina.

(Mielestäni kokeilemisen arvoinen metodi olisi perheenyhdistämisten lopettaminen niiden turvapaikanhakijoiden osalta, joille ei myönnetä turvapaikkaa, mutta joille myönnetään olekelupa, uuden lain mukaan sitten "humanitaarisen suojelun" perusteella. Mutta se tästä aihepiiristä.)

On vaikea nähdä, että äänin 161-5 hyväksyttyä lakia oltaisiin aivan heti avaamassa.

No, tavallisessa järjestyksessä säädetty lakihan se on. Ja edellinenkään ei ole vanhempi kuin vuodelta 2004.

Lähtisin ainakin siitä, että pitäisi pyrkiä siirtämään näkökulmaa tulijoiden kohtaamiseen yksilötasolla. Toiseudesta yksilöihin.

Itse lähestyisin ongelmalähtöisesti. Jos ongelma on luku-, kirjoitus- ja kielitaidottumuus sekä kansalaistaitojen puuttuminen, kannattaisi tällaisten ongelmien olemassaolo myöntää ja kohdistaa niihin toimenpiteitä, eikä juhlia toiseutta ja kulttuurin rikkautta tai korostaa yksilön oikeuksia ilman velvollisuuksia. Tulijan pitää olla nöyrä tämän asian edessä.

Kansalaisuuden käsite lienee valtaosalle näistä tulijoista tuntematon, i.e. konsepti, että kyseessä on sopimus, jossa yksilö hyväksyy valtion/yhteiskunnan perusideaation sekä luovuttaa tiettyjä oikeuksia ja vaikuttamismahdollisuuksia viranomaisinstituutioille ja on oikeutettu vastineeksi mm. palveluihin ja turvaamistoimenpiteisiin.

Ilman tiettyjä perustaitoja ja -tietoja Suomessa tai missään muussakaan jälkiteollisessa länsimaisessa yhteiskunnassa ei ole minkäänlaisia edellytyksiä selvitä ilman taluttajaa.

Sen lisäksi pitäisi kotouttamisen sijaan painottaa kotoutumista. Jos tulijoista on jonain päivänä tulossa täysipainoisia yhteiskunnan jäseniä, heillä pitää olla myös yhteiskunnan jäsenen täysimääräinen vastuu omasta panoksestaan yhteiskunnalle.

Näin.

Käsitystä siitä, että toiseudella tulisi olla kollektiivisia oikeuksia, joiden loukkaamista pitää välttää, ei missään tapauksessa tule hyväksyä niissä kohdin, jossa nämä kollektiiviset oikeudet olla loukkaantumatta ovat ristiriidassa yksilötason ihmisoikeuksien kanssa.

Toiseudella ei pidä olla kollektiivina mitään sellaisia oikeuksia, joita ei muillakin kollektiiveilla ole.

Lasten tulee saada kelvollista kouluopetusta kaikista oppiaineista sanoivat vanhemmat mitä tahansa. Kouluopetuksen sekulaarisuutta tulee vahventaa.

Eikä pelkästään saada, vaan ovat velvollisia osallistumaan tällaiseen opetukseen. Tätä en voisi painottaa enempää, erityisesti tyttöjen osalta.

Suurien lapsikatraiden tuomia sosiaalisia avustuksia tulee vähentää.

Ylipäätään vastikkeeton sosiaaliturva pitää mitoittaa jo kannustavuustekijöiden vuoksi riittävän pieneksi. Näin erityisesti sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka eivät ole Suomen kansalaisia.

Kansalaisuuskoe tulisi ottaa käyttöön, mutta sen pitäisi koskettaa länsimaista arvopohjaa ja työkulttuuria, Pähkinäsaaren rauha ja Urho Kekkonen ovat toissijaisia kysymyksiä.

Kyllä. Erityisesti kansalaisuutta ei tule jaella löyhästi, vaan käyttää sitäkin kannustimena esim. työllistymiseen. 

[Avrelivs]

Gloaming julistaa hyvin.

Itse tulin miettineeksi, voisiko integraatiopolitiikan kritiikki sittenkin mennä helpommin läpi kuin tulijamäärän. Nimittäin ilmiselvää on, että monikulttuurisuuskoneisto ja päättäjät haluavat tulijoita paljon lisää. Tulijat itsessään ovat jostain syystä itseisarvoinen tavoite. Kyse ei ole työvoimapulasta tai mistään sellaisesta, koska työvoimapulaa ei paikattaisi juuri niillä nyt houkuteltavilla keskimäärin surkean huonosti työllistyvillä maahanmuuttajilla, vaan ammattitaitoisilla maahanmuuttajilla joita on vaikeampi houkutella. Ehkä on niin, että kun he saavat tulijansa, se riittää heille, ja heidät voidaan suostutella vaatimaan tulijoilta integroitumista länsimaiseen yhteiskuntaan ja sen arvoihin. Onhan se mahdollista.

Minä pitäisin integraatiopolitiikassa olennaisena juuri sitä vanhoillisten islamilaisten arvojen haastamista, ja nuoren maahanmuuttajaväestön houkuttelua länsimaisilla vapauksilla. Mikä tähän olisi paras tapa, sitä en osaa sanoa. 

Oma alustava tulkintani on, että ajan hengessä on tapahtunut jotain vaikeasti määriteltävää. Se ei liity varsinaisesti kansanedustajien mielipiteisiin maahanmuutosta, vaan pelkoon, tottelemiseen ja laumakäyttäytymiseen. En tosiaan tiedä lopullista syytä, mutta eilinen 161-5 on kysymyksiä herättävä suhde missä tahansa demokraattisessa äänestyspäätöksessä.

Veikkaan, että taustalta kenties löytyy hääräämässä EU, ja sen suunnitelmat 75 miljoonasta "työperäisestä" ja Ranskan sisäministerin esiin tuomat hämmästyttävät rodunjalostustavoitteet joilla Euroopasta tehdään "rodullisesti sekoittunut yhteiskunta." (Eihän niitä rotuja pitänyt olla olemassa?) http://www.guardian.co.uk/uk/2000/jul/28/immigration.immigrationandpublicservices Mitä EU:n takana häärää, onkin sitten toinen juttu.