Blogi: Jarkko Pesonen

[mikkoellila]

Tämän ketjun voi siirtää Suositeltavaa luettavaa-osastolle.

Islamin hyödylliset idiootit

Profeetta Muhammedista pilapiirroksia tehneiden kuuluu kuolla.

Näin toteaa Abdillahi Farah Muhamed Helsingin Sanomien toimittaja Tommi Niemiselle. Huolimatta siitä, että Abdillahi suoraan toteaa oman näkemyksensä, lieventää toimittaja muslimimiehen sanomaa kyseenalaistamalla ymmärtääkö nuori Abdillahi itsekään, mitä hän sanoo. Sinänsä huvittavaa, että tällainen lause toimittajalta implikoi sitä, että hän pitää Abdillahia jotenkin vähä-älyisenä ihmisenä, joka ei ole täysin vastuussa sanomisistaan. Nieminen niin tyypilliseen tapaan kieltäytyy uskomasta muslimien olevan sitä mieltä, mitä muslimit sanovat itse olevansa. Tällaiset ihmiset haluavat uskotella itselleen ja muille sellaista todellisuutta, jossa islam on vain kiva juttu, joka rikastuttaa länsimaista kulttuuria. Sen sijaan jos esimerkiksi minä sanoisin jossain haastattelussa, että sivarien ja homojen tulee kuolla, niin siitä ei ihan takuulla kirjoitettaisi niin, että ymmärtääköhän nuori Jarkko itsekään, mitä hän sanoo.

Ei sillä, että varsinaisesti odottaisin Helsingin Sanomilta koherenttia tiedottamista, sillä vastuullista uutisointia (l. propagandaa) on vaikeaa tehdä noudattamalla samoja moraalisia periaatteita johdonmukaisesti. Silti sitä joutuu välillä ihmettelemään kuinka epäjohdonmukaista roskaa valtakunnan merkittävin sanomalehti julkaisee. Mukaan on totuttuun tapaan otettu suomalaisten ja suomalaisen kulttuurin syyllistäminen kaikesta pahasta ja tässäkin kirjoituksessa annetaan ymmärtää, ettei Abdillahi itse ole vastuussa radikaaleista näkemyksistään, vaan nekin on ovat suomalaisten syytä. Uskon, että minulla on kuitenkin lähempänä totuutta oleva selitys tälle asialle, kuin se selitys, jota toimittaja kirjoituksessaan antaa ymmärtää.

Mielestäni on varsin hälyttävää, että Abdillahi työskentelee lasten päiväkodissa Vantaalla. Minun on vaikea ymmärtää miten lasten kanssa työskenteleväksi mieheksi palkataan henkilö, jonka mielestä naisella ei ole oikeutta päättää syömisistään ja pukeutumisestaan, jonka mielestä uskonnollista dogmaa rikkoneet ihmiset tulee tappaa ja joka on varma siitä, että on tulossa lopulta maailmansota kristittyjen ja muslimien välillä ja johon hän kokee itse olevansa velvoitettu osallistumaan.

Länsimaalainen ihminen ei läheskään niin suurella todennäköisyydellä radikalisoidu työttömyyden tai henkilökohtaisten ongelmien takia kuin muslimi ja syynä tälle on täysin poikkeava ihmiskuva. Länsimainen kulttuuri ja oikeuskäytäntö ovat rakentuneet tietynlaisen ihmiskuvan pohjalle. Mitä merkittävämmäksi islamin asema länsimaissa käy, sitä lähempänä on länsimaisen kulttuurin ja oikeuskäytännön tuho ja korvautuminen toisella. Kaiken lisäksi muslimit itse sanovat tämän suoraan ja ilmoittavat sen jopa olevan heidän päämääränsä. Siltikään länsimaiset ihmiset, korruptoituneet poliitikot ja maailmankuvallisessa kuplassaan elävät toimittajat eivät kuule ja ymmärrä tätä.

Tragikoomisinta sinänsä tässä asiassa on se, että mikäli islam saavuttaa hegemonian länsimaissa, niin ensimmäisinä siitä kärsivät vasemmistolaiset, feministit, anarkistit, liberaalit ja tasa-arvon puolustajat. Tämä johtuu siitä, että islam on järjestelmänä vastakkainen ideologia ja iso osa edellä mainittujen ryhmien edustajista toimii hyödyllisinä idiootteina islamisteille. Voin tässä kohtaa yhtyä Olli Juntusen toteamukseen:

Tällaisen vasemmistolaisen ajattelun täytyy olla islamilaisesta näkökulmasta käsittämätöntä. Islamilainen toimii mielestään oikein vastustaessaan länsimaista rappiota, kuten homoseksuaaleja. Hänen näkökulmastaan mukaan juuri vasemmistolainen edustaa rappeutunutta, elinkelvotonta maailmankatsomusta. Vasemmistolainen kieltäytyminen merkittävien erojen näkemisessä eurooppalaisten ja islamilaisten välillä todennäköisesti loukkaa pahoin islamilaisia, jotka eivät halua olla länsimaisia ihmisiä, ja eivätkä halua lapsiensakaan kasvavan länsimaisiksi.

(Juntunen: Islamilainen ja vasemmistolainen maailmankuva)

Tietenkään se, että muslimit vihaavat länsimaiden vapaamielisyyttä ei ole mikään este sille, etteivätkö he voisi ottaa vastaan länsimaalaisten hyödyllisten idioottien tarjoamaa taloudellista ja sosiaalista tukea. Se, että muslimien silmissä rappeutuneen länsimaailman edustajat liennyttävät toimittaja Niemisen tavoin islamistien eksplisiittisesti totalitäärisiä näkemyksiä ja näin pyrkivät vähentämään islamin vastustusta ja länsimaalaisten heräämistä omien arvojen puolustamiseen omissa maissaan, nimenomaan palvelee islamistien totalitäärisiä päämääriä. Tilanne on täysin analoginen Neuvostoliiton aikaiseen Eurooppaan, jossa vasemmistopiirit eivät suostuneet hyväksymään tosiasiaa, että Neuvostoliitto oli kurja diktatuuri, jossa mikään ei toiminut kunnolla. Erona tuohon aikaan tosin on se, että siinä missä Neuvostoliitto kiisti olevansa kurja diktatuuri, jossa mikään ei toiminut kunnolla, eivät islamistit mitenkään kiistä sitä, mitä he ovat ja mitä he haluavat.

[Maxwell Smart]

Mikko, olet hyvin, hyvin vihainen nuori mies, ja Nasse-setä on hyvin, hyvin vihainen sinulle.
Mutta jostain syystä olen kanssasi toisinaan samaa mieltä.

[MW]

Pesonen on myös hyvin vihainen nuori mies. Karisti Hommankin jaloistaan jonkun ihme vänkäyksen jälkeen.

No, ei siinä mitään. Vihaisista nuorista miehistä vielä kuullaan. Hyvä niin.

[Hiidenlintu]

maanantaina 12. huhtikuuta 2010
Dekadenssin patologiaa

Rooman valtakunnan rappio alkoi 200-luvulla j.Kr. talouden ajauduttua kriisiin. Pääosan tuotannosta tekivät orjat tai lähes orjan asemassa olleet viljelijät. Kun valloitussodat päättyivät ja orjien saanti tyrehtyi, nousivat orjien hinnat rajusti. Talonpoikia – saati sitten orjia – ei kiinnostanut kehittää uusia tekniikoita työn helpottamiseksi, koska he eivät itse olisi saaneet kuitenkaan parannuksista seuraavia lisätuloja, sillä paisunut hovi ja armeija ylläpito vaativat lisää varoja. Tämä johti verojen kiristämiseen ja senaattorit lisäsivät talouselämän sääntelyä, ihmisten vapauksia – kuten muutto-oikeutta – rajoitettiin ja koska verotus oli kollektiivista, tuli yksilöiden pysyä yhteisöissä ja vanhoissa ammateissaan. Tämän seurauksena yhteiskunnallinen kehitys pysähtyi ja kauppa tyrehtyi, mikä johti tavarapulaan ja aiemmin vakaan hopeadenaarin inflaatioon. Italialaisten kauppiaiden markkinat päätyivät juutalaisten ja egyptiläisten kauppiaiden käsiin ja raha alkoi virrata pois valtakunnan keskuksesta.

Vuosia 235-284 kutsutaan sotilaskeisareiden valtakaudeksi. Tuolloin legioonien komentajat kävivät taistelua vallasta ja monelle keisarille valtakausi oli hyvin lyhytaikainen: 27 aikakauden keisarista 17 murhattiin. Yhteiskunta oli menettänyt yhtenäisyytensä ja ajautunut sisäiseen konfliktiin, jossa valtaa pitävällä joukolla ei ollut tunnustettua oikeutusta valtaansa. Rooman valtakunta koostui useista kansoista, eivätkä esimerkiksi legioonalaiset, joista suuri joukko koostui germaaneista, maureista ja syyrialaisista, pitäneet valtakuntaa puolustamisen arvoisena.

Tällainen hajaannuksen tila johti siihen, että lopulta keisarina ollut Diocletianus (245 – 313) keskitti vallan itselleen, uudisti hallintorakenteen ja pyrki luomaan yhtenäisyyttä valtakuntaan. Tämä tapahtui kuitenkin yhteiskunnallisten vapauksien kustannuksella ja Diocletinuksen aikana keisarista tuli Dominus et Deus, herra ja jumala.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt kuin ainoastaan lykkäämään väistämätöntä. Koska talouden perusta oli murentunut, oli seurauksena väkiluvun lasku ja tautiepidemiat. Tilannetta pahensi ennestään Rooman ympäristöongelmat, sillä metsät oli hakattu ja eroosio oli syönyt viljelyskelpoisen maa-aineksen. Konstantinus Suuri siirsikin vuonna 330 pääkaupungin pois rappeutuvasta lännestä Mustanmeren rannalle Byzantioniin. Vuonna 395 läntinen ja itäinen jakautuivat hallinnollisesti erilleen ja Länsi-Rooma jatkoi luhistumistaan kansainvaellusten aikana päätyen täydelliseen perikatoon. Vuonna 476 germaanipäällikkö Odovakar viimein valloitti Rooman ja surmasi Länsi-Rooman viimeisen keisarin Romulus Augustuksen. Keskiajan Bysanttina tunnettu Itä-Rooma sen sijaan eli vielä tuhat vuotta tämän jälkeen, kunnes ottomaanit valtasivat Konstantinopolin.

Valtakunnan rappioon johti yhteiskunnallisen kehityksen pysähtyminen jonka syynä oli se, että ihmisten mahdollisuudet päästä elämässään eteenpäin omalla työllään olivat olemattomat, talous oli keskitetty palvelemaan korruptoituneiden ja vallasta keskenään taistelevien poliitikkojen elämää. Tämä johti siihen, että valtakuntaa ei sitonut yhteen enää mikään muu kuin byrokratia ja tämä aiheutti hajaannuksen, jota pyrittiin nivomaan takaisin kasaan tuhoamalla ihmisten viimeisetkin vapaudet. Kun minkä tahansa valtion selkärankana toimiva talous oli rappeutunut, oli seurauksena myös heikkous ulospäin, mikä lopulta mahdollisti sen, että barbaarit saattoivat marssia kerran elinvoimaisen valtakunnan raunioiden yli.

Tänään voimme lukea aivan samankaltaisten ilmiöiden tapahtuvan Euroopassa: Korruptoituneet poliitikot, teollisuuden lobbaajat ja ammatilliset etujärjestöt kamppailevat vallasta välittämättä kansakunnan kokonaisedusta. Esimerkkinä sanottakoon viimeaikaisista tapahtumista se, että kun AKT:n kansakunnallisesti tuhoisa lakkoänkyröinti sai kansalta murskatuomion, on EK:lla nyt aloite olemassa seuraavaan liikkeeseen. EK voi aloittaa vyöryttämällä ulkomaalaista halpatyövoimaa satamiin, mikä johtaisi AKT:n uuteen lakkoon, mikä pahimmillaan eskaloituisi yleislakoksi. Tätä eivät vallassa olevat poliitikot tietenkään halua vaalien lähestyessä, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että vallan ja rahan kakkua jaetaan näiden toimijoiden kesken kulissien takana. Kansalta ei tietenkään kysytä mitään. Järjestelmä on mädäntynyt ja poliitikkojen päätökset ovat ostettavissa rahalla, kuten YTT Petri Koikkalainen ja julkisoikeuden professori Esko Riepula ovat osoittaneet pamfletissaan Näin valta ostetaan (2009). Korruptioon on hallitsijoiden helppoa luisua, mutta siitä irti pääseminen on paljon vaikeampaa. Se ei välttämättä välttämättä tapahdu ennen kuin kansa ottaa vallan omiin käsiinsä ja lopettaa korruption.

Korkea verotus, byrokratia ja yleissitovien työehtojen takia ylihintainen työvoima tuhoavat talouden perustaa ja karkottavat osaavia ihmisiä pois maasta. Veroja kiristetään yhä entisestään, jotta voitaisiin rahoittaa poliitikkojen keksimiä älyttömyyksiä, kuten se, että siirretään ennestään talousongelmista kärsivään valtioon väestöä, joka on tulonsiirtojen nettosaajana, eikä niiden maksajana. Mediassa kansalle samaan aikaan yritetään väittää, että näitä ihmisiä länsi tarvitsee enemmän kuin he länttä. Tämä tietenkin aiheuttaa natiiviväestössä vastareaktioita ja luottamuksen katoamisen hallitsijoihin ja mediaan.

Meidän valtakuntamme ei ole kestävällä pohjalla. Ennemmin näyttäisi siltä, että vallan kahvassa heiluu täydellinen mielettömyys, vailla mitään vastuuta tai ymmärrystä. Heidän valtansa ei enää vähään aikaan ole perustunut kansalaisten luottamukseen, vaan pelkkään byrokratiaan ja päätösten läpiajoon välittämättä yleisestä mielipiteestä. Näin ei voi jatkua, vaan seuraavina vuosikymmeninä tulemme jo näkemään ravisuttavia muutoksia länsimaissa. Siemenet Euroopan, sellaisena kuin me sen tunnemme, luhistumiseen on kylvetty ja ne itävät.

http://jarkkopesonen.blogspot.com/2010/04/dekadenssin-patologiaa.html