2010-04-06 KSML Pääkirjoitus: Suomea ei pidä kasvattaa tuomalla työvoimaa

[skrabb]

Suomea ei pidä kasvattaa tuomalla työvoimaa
A A 6.4.2010 00:01
Maahanmuutto, pakolaispolitiikka ja monikulttuuristuminen herättävät aika ajoin keskustelua. Suomessa on vältetty röyhkeän rasistinen keskustelu eikä toisaalta ole langettu monikulttuuristumisen ongelmien täydelliseen hyssyttelyyn.

Maahanmuutossa on kolme linjaa. Pakolaisten vastaanottaminen on humanitaarista apua hyvinvoivalta Suomelta. Keskustelu on ollut kiihkeääkin. Pakolaisten on pelätty käyvän yhteiskunnalle kalliiksi. Pakolaisten sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei aina ole helppoa. Kulttuuriero alkuperäiseen kotimaahan on niin suuri, että vasta toinen tai kolmas sukupolvi aidosti sopeutuu yhteiskuntaan.

Viime vuosina on voimistunut keskustelu työvoiman hankkimisesta ulkomailta. Teollisuuden ja elinkeinoelämän järjestöt ovat puhuneet osaajien houkuttelemisesta. Myös suorittavaan työhön on toivottu työvoimaa. Ja käytännössä työntekijöitä on ainakin hetkeksi tullutkin. Esimerkiksi isot voimalatyömaat ovat olleet pullollaan edullisempien eurooppalaisten maiden työntekijöitä.

Kolmas puoli maahanmuutossa on suomalaisten ja ulkomaalaisten parisuhteiden syntyminen. Tämä luonnollinen monikulttuuristuminen on maallemme hyväksi. Pohjolan perällä oleva maa käpertyy helposti sisäänpäin.

Maahanmuuton kolmeen eri kategoriaan voi suhtautua aivan eri tavoin.

Hyvinvointimaana Suomen on syytä tuntea kansainvälistä vastuuta ja ottaa pakolaisia hädänalaisimmista maista. Pakolaisten vastaanottamisessa on tärkeää muistaa periaate, että tehokkainta apu on, jos se voidaan ohjata mahdollisen pakolaisen kotimaahan. Pakolaisten vastaanottaminen on vasta viimeinen vaihtoehto.

Pakolaisten vastaanotossa Suomi on perinteisesti ollut Euroopan tiukimpia maita. Siksi emme kärsikään monikulttuuristumisen ongelmista niin kuin monet muut Euroopan maat.

Työperäiseen maahanmuuttoon Suomen ei pidä lähteä voimakkaasti. Kansainvälinen osaajashoppailu ei ole kestävää politiikkaa. Muista maista tulevat korkeasti koulutetut ihmiset ovat varmasti Suomeen tervetulleita mutta liiallinen houkuttelu olisi epämoraalista. Korkeasti koulutettujen ihmisten houkuttelu kehittyvistä maista vie näiden maiden etenemisen edellytyksiä.

Suomalaisen yhteiskunnan pitää luoda menestyksensä oman perusväestönsä voimin. Samalla kansallisvaltio pysyy elinvoimaisena, kun kulttuurinen pirstoutuminen ei liikaa hajota yhteisöjä. Mutta tämä ei saa tarkoittaa sulkeutuneisuutta vaan avoimuutta kansainvälisessä kanssakäymisessä.

http://www.ksml.fi/mielipide/artikkelit/suomea-ei-pid%C3%A4-kasvattaa-tuomalla-ty%C3%B6voimaa/548155

[Ernst]

Onko Jyväskylässä tai Keskisuomalaisessa tultu järkiinsä?

[travolta]

Suomea ei pidä kasvattaa tuomalla työvoimaa
A A 6.4.2010 00:01
Maahanmuutossa on kolme linjaa. Pakolaisten vastaanottaminen on humanitaarista apua hyvinvoivalta Suomelta. Keskustelu on ollut kiihkeääkin. Pakolaisten on pelätty käyvän yhteiskunnalle kalliiksi. Pakolaisten sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei aina ole helppoa. Kulttuuriero alkuperäiseen kotimaahan on niin suuri, että vasta toinen tai kolmas sukupolvi aidosti sopeutuu yhteiskuntaan.

Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta tämä kappale on hieman hymistelyä. Tietysti siinä leimautuisi koko Keski-Suomen pahimmaksi rasistiksi jos sanoisi ääneen että humanitääristen maahanmuuttajien kotoutumisen suurin este ei ole kulttuurierot vaan se ettei näiden osaaminen yksinkertaisesti vastaa millään muotoa länsimaisen yhteiskunnan vaatimuksia.

[IDA]

Onko Jyväskylässä tai Keskisuomalaisessa tultu järkiinsä?

Luulin aprillipäivän jutuksi.

Varsinaisten pakolaisten vastaanotossa Suomi ei ole ollut mitenkään Euroopan tiukin, vaan Suomi on Euroopan kärjessä pakolaisten vastaanotossa. Turvapaikanhakijat ovat epämääräinen ryhmä, joista osa on aitoja pakolaisia, osa ei, mutta määrittely jää vastaanottajamaalle ja mitään kansainvälistä pakolaisen asemaa heillä ei ole.

[JT]

Periaatteessa oikeansuuntainen juttu, mutta mihin laskelmaan väite kulttuuriero alkuperäiseen kotimaahan on niin suuri, että vasta toinen tai kolmas sukupolvi aidosti sopeutuu yhteiskuntaan perustuu? Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa muslimimaista tulleiden mamujen jälkeläiset sopeutuvat sukupolvi sukupolvelta huonommin. Ne jotka tulivat suoraan tehtaisiin töihin pärjäsivät jotensakin, mutta heidän jälkipolvet lähinnä kuormittavat soskua ja asuttavat siirtolaisghettoja - tunnetuin seurauksin.

[Teemu Lahtinen]

On kyllä miellyttävää lukea tällaisia juttuja valtamediasta, kun asioita on skenessä rummutettu jo puoli vuosikymmentä. Tuo on aito tervetullut puheenvuoro vaikka siinä tietynlainen handshaking onkin alussa.

[SK]

Joulukuussa asiasta käytiin aika kiivas keskustelu kyselytunnilla, koskien nimenomaan ulkomaisen työvoiman käytön valvontaa rakennusalalla, mutta aihe rönsyili jonkun verran. Tulessa olivat Jykä, Tuija, ase-Anne ja Mauri. Mutta arvatkaapas kuka puuttui? No Anni tietysti!

Lukekaa itse, tässä linkit:

Täysistunnon pöytäkirja PTK 109/2009 vp

N:o 173) Ulkomaisen työvoiman käytön valvonta rakennusalalla

[Sami Aario]

Työperäiseen maahanmuuttoon Suomen ei pidä lähteä voimakkaasti. Kansainvälinen osaajashoppailu ei ole kestävää politiikkaa. Muista maista tulevat korkeasti koulutetut ihmiset ovat varmasti Suomeen tervetulleita mutta liiallinen houkuttelu olisi epämoraalista. Korkeasti koulutettujen ihmisten houkuttelu kehittyvistä maista vie näiden maiden etenemisen edellytyksiä.

Tästä olen kyllä eri mieltä. Esimerkiksi vuonna 2006 kehitysmaista kotoisin olevien siirtolaistyöntekijöiden tekemät rahansiirrot kotimaihinsa olivat kolminkertaiset kehitysapuun nähden. Siksi katsoisin että osaavien työntekijöiden siirtymisestä korkeamman palkkatason maihin voi olla kehitysmaille jopa hyötyä.

Toisaalta Irlannin esimerkki osoittaa, että aivoviennin ei tarvitse olla pysyvä olotila.

[SK]

Oikeastaan minun piti edellisessä viestissäni laittaa seuraavaa, mutta meni kaksi asiaa päällekkäin. Marraskuussa kyselytunnilla puhuttiin massatyöttömyydestä.

Persujen Vistbacka esitti kysymyksen:

Raimo Vistbacka/ps:  Herra puhemies! Työttömien määrä nousee kovaa vauhtia, mutta siitä huolimatta Suomeen otetaan ulkomaista työvoimaa. Yritykset tuovat suoraan, ja työvoimaviranomaiset eivät ole tietoisia tästä liikkeestä. Kysyisin työministeriltä:

Eikö olisi järkevämpää palata sellaiseen järjestelmään, joka meillä aikaisemmin oli, että yritysten pitäisi ilmoittaa työvoimatoimistoon, jos on avoimia paikkoja? Sen jälkeen, kun ei kotimaasta enää löydy, voitaisiin tuoda ulkomailta, mutta että työvoimaviranomaiset edes tietäisivät sen, mikä liike ulkomaisen työvoiman osalta on. Eli minun mielestäni on aika järjetön tilanne tällä hetkellä: tuodaan ulkomailta työvoimaa, mutta Suomessa työvoimaviranomaiset eivät tiedä eivätkä pysty tarjoamaan näille yrityksille sitä kortistossa olevaa henkilöstöä.

Ja Anni vastaa:

Työministeri Anni Sinnemäki:  Arvoisa puhemies! Itse asiassa kysymys saatavuusharkinnasta kuuluu ministeri Thorsille. Meillähän on tälläkin hetkellä voimassa tämä saatavuusharkinta. Tosin on ajateltu, että siitä luovuttaisiin. Arvioisin kuitenkin, että ulkomaisesta työvoimasta sekä nousukauden aikana että tälläkin hetkellä on hyötyä suomalaisille työmarkkinoille eikä näytä siltä, että ulkomaisen työvoiman käyttö sinänsä olisi lisännyt suomalaisten työttömyyttä.

Ja arvatkaapa oliko Thors paikalla vastaamassa? Mutta tässä on teille ministerin vastaus tähän asiaan. En usko, että mieli on muuttunut alle puolessa vuodessa.

Täysistunnon pöytäkirja PTK 113/2009 vp

N:o 179) Teollisuuden tukeminen massatyöttömyyden torjumiseksi

[Teemu Lahtinen]

Tästä olen kyllä eri mieltä. Esimerkiksi vuonna 2006 kehitysmaista kotoisin olevien siirtolaistyöntekijöiden tekemät rahansiirrot kotimaihinsa olivat kolminkertaiset kehitysapuun nähden. Siksi katsoisin että osaavien työntekijöiden siirtymisestä korkeamman palkkatason maihin voi olla kehitysmaille jopa hyötyä.

Mielestäni yhteiskunnan tulee puuttua sellaiseen yksityiseen rahanlähetykseen, jossa rahan alkuperä on tulonsiirrossa. Työpalkastaan jokainen antakoon minne huvittaa, mutta tulonsiirrosta ja julkisesta tuesta annettu kertoo vain sen, että tulonsiirron aste on liian korkea.

Nyt ei valitettavasti ole heittää lähdettä, mutta muistan kuinka jokunen vuosi sitten Suomesta Western Unionin julkistaman tilaston, josta ilmeni isojen rahavirtojen päätyvän maihin, joista tulleilla on täällä huomattavan korkea työttömyysprosentti.

Kehitysmaalle tuleva hyötykin on kyseenalainen. Jos länsimaista tuleva raha käytetään investointeihin, niin sehän on hienoa, mutta on myös mahdollista (todennäköisyyttä en ala arvioimaan) että se passivoi saajaansa tai menee suoraan saajallaan kulutukseen, ehkä jopa länsimaisen tuontitavaran. Yhtälailla vaikutus on sama kuin muunkin ilmaisen rahan.

[Sami Aario]

Tästä olen kyllä eri mieltä. Esimerkiksi vuonna 2006 kehitysmaista kotoisin olevien siirtolaistyöntekijöiden tekemät rahansiirrot kotimaihinsa olivat kolminkertaiset kehitysapuun nähden. Siksi katsoisin että osaavien työntekijöiden siirtymisestä korkeamman palkkatason maihin voi olla kehitysmaille jopa hyötyä.

Mielestäni yhteiskunnan tulee puuttua sellaiseen yksityiseen rahanlähetykseen, jossa rahan alkuperä on tulonsiirrossa. Työpalkastaan jokainen antakoon minne huvittaa, mutta tulonsiirrosta ja julkisesta tuesta annettu kertoo vain sen, että tulonsiirron aste on liian korkea.

Tästä ollaan samaa mieltä. Tuossa blogissa taidettiin puhua nimenomaan työntekijöiden tekemistä rahansiirroista, mutta en mennyt sen lähteitä tarkistamaan.

[Jouko]

Oikeassa ja aidossa siirtolaispolitiikassa maahanmuutajat asetetaan selkeään paremmuusjärjestykseen silmälläpitäen maan etua. Tällöin tietysti kärkeen sijoittuvat varakkaat, hyvin koulutetut ja yritteliäät nuoret. Erityisesti suositaan etukäteen maasta työpaikan jo saaneita. Siinä pelaa kaikenlaiset henkilökohtaiset suhteet ja yritysten harjoitama rekrytointi sekä ivestointikyky ja -halu. Se ei siis ole humanitaarista perusteiltaan mutta järkevää maan sosiaalipolitiikan kannalta koska se parantaa sitä huoltosuhdetta.

Tämä on meillä ja muuallakin Euroopassa täysin sivuutettu humaaniuden nimissä. Seuraukset näkyvät. Onneksi meillä on vielä mahdollisuus korjata asia oikealle tolalleen. Silti meidän ei tarvitse luopua tehtyjen kansainvälisten sopimusten velvotteista vaan voimme jopa paremmin resurssein pysyä niissä. Eri keskustelun vaatii se jos on tehty huonoja sopimuksia. Mutta pakolaiskiintiötä ja sen kriteereitä tuskin tarvitsee muuttaa.

[Mindy]

Periaatteessa oikeansuuntainen juttu, mutta mihin laskelmaan väite kulttuuriero alkuperäiseen kotimaahan on niin suuri, että vasta toinen tai kolmas sukupolvi aidosti sopeutuu yhteiskuntaan perustuu? Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa muslimimaista tulleiden mamujen jälkeläiset sopeutuvat sukupolvi sukupolvelta huonommin. Ne jotka tulivat suoraan tehtaisiin töihin pärjäsivät jotensakin, mutta heidän jälkipolvet lähinnä kuormittavat soskua ja asuttavat siirtolaisghettoja - tunnetuin seurauksin.

Havahduin viime viikolla tajuamaan yhden kriittisen tekijän vierastyövoiman käytössä ja tarpeellisuudessa, joka taitaa osin osua yksiin myöskin jälkipolvien sopeutumattomuusongelman kanssa. Kyseessä on uskokaa tai älkää naisten asema työelämässä sekä perheen sisällä!

En puhu nyt lasikatoista enkä kiintiöistä enkä samapalkkaisuudesta yms., vaan yksinkertaisesti siitä, pitääkö yhteiskunta naisia työvoimaresurssina vai ei! Kuten linkitetystä kommentistani näkyy, 60-luvulla Keski-Euroopassa naisen paikka oli pääsääntöisesti kotona kolmen K:n mallin mukaan (suomalaisille tutuimmin ilmaistuna Kirche, Küchen und Kinderen, mutta kun minä puhun kokemuksistani Hollannissa ehkä sopivampaa olisi tässä sanoa sama hollanniksi kerk, keuken en kinderen). Samoihin aikoihin alettiin haalia viesrastyöläismiehiä täyttämään työvoimavajetta. Ne, jotka toivat perheensä mukanaan, pärjäsivät melko hyvin todennäköisesti kahdesta syystä: he tulivat töihin ja tienaamaan, mitä asennetta jokaisessa länsimaassa on perinteisesti arvostettu, sekä heidän perhemallinsa, jossa nainen on kotona, ei vielä radikaalisti eronnut keskieurooppalaisesta perusperheestä.

60-luvun jälkeen kotiperäisten perheiden roolitus alkoi murtua ja yhteiskunta alkoi vapautua monella tavalla. Naisten työssäkäynti ainakin osa-aikatöissä lasten koulussa ollessa alkoi olla jo hyväksyttävä ilmiö, opettajattaria ei enää erotettu tehtävistään naimisiin mennessään eikä edes heidän tullessaan raskaiksi jne. Käytöstavat alkoivat muuttua, enää ei tarvinnut mennä puku päällä jokaiselle vierailukäynnille, vaan hieman rennompi pukeutuminen sallittiin (vaikkei farkkuja taidettu ainakaan keskiluokkaisissa perheissä sallia edes lapsille synttärijuhlilla ja vastaavilla kuin vasta 90-luvulla). Tämä rennompi elämäntyyli alkoi erota entistä enemmän vierasperäisten perinteisestä muodollisesta ja patriarkaattisesta tyylistä. Vierasperäisten silmissä rennompi tyyli ei ollut normaalia kulttuurievoluutiota vaan tapakulttuurin rappeutumista ja löyhätapaisuutta, jolta he halusivat suojella lapsiaan tiukalla kotikurilla. Kaikki tietävät, että joissakin lapsissa tiukka kuri johtaa kapinaan, ja mitä suurempi ero kotikurin ja kaveripiirille sallittujen asioiden välillä on, sitä rajumpi kapina on seurauksena. Mitä rajummin lapsi kapinoi, sitä enemmän vanhempi saattaa kuria kiristää. Tuloksena on lähes sosiopaattisia lapsia, jotka osaavat huijata, varastaa ja pettää paremmin kuin mitään muuta, sillä kaksoiselämän eläminen vaatii kaikkia noita taitoja. Tähän on kyllä sanottava se, että ihmisissä on eroja. Kiltti ja mukautuvainen lapsi kasvaa perinteisellä kasvatuksella liiankin kohteliaaksi ja hyvätapaiseksi, mutta omaa silti menestymisen mahdollisuuden. Kapinallisesta lapsesta joko kasvaa omia polkujaan fiksu aikuinen kotikasvatuksesta huolimatta tai täysi huligaani, jollei osaa suhteuttaa asioita oikein.

Kansallisuudella ja sitä kautta kotikulttuurilla on myös väliä. Turkkilaisissa piireissä myöskin on enemmän menestyjiä kuin marokkolaisissa, sillä turkkilaiseen kulttuuriin kuuluu maallistuneisuus (Ataturkin ajatukset) ja yrittäjyys toisella tavalla kuin marokkolaiseen. Myöskin naisten työssäkäynti ja huivittomuus on turkkilaisnaisten kohdalla minun ikäpolvessani (30-kymppiset) ja nuoremmissa melko tavallista.

Marokkolainen poika on äitinsä pomo minkä ikäisenä tahansa, turkkilainen poika saa isältään korvilleen, jos poika on kohdellut äitiään epäkunnioittavasti. Maallistuneessa ja naisten osallistumisen työelämään hyväksyvässä yhteiskunnassa on siis selkeitä esteitä marokkolaisten menestykselle, koska a) poikalapsen ollessa äidin pomo hän ei opi hyväksymään ketään naisia ylemmikseen, b) Euroopassa syntyneillä marokkolaisnaisilla on tällaiselle pojalle liikaa omia ajatuksia ja siksi juuri marokkolaiset Hollannissa hakevat eniten morsiamia vanhasta kotimaastaan, ja c) maahan noudetut morsiamet ovat itse ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia, joten heidän lapsensa ovatkin todellisuudessa vasta toisen polven maahanmuuttajia kasvatukseltaan! Tiukemman perinteisessä perhemallissahan lapset ovat äidin vastuulla, jonka tehtävänä on estää lapsia olemasta isälle häiriöksi. Oikeuksistaan tietämätön ensimmäisen polven mamuäiti ei pysty kasvattamaan lapsistaan integroituneita 3. polven mamuja, jos toisen polven isä on perheessä etäinen passattava pikkujumala. Lisäksi naisten työssäkäynti alkaa tulla jo Hollannissakin normiksi, sillä 1 vanhemman palkalla ei asuntolainoja ja muita kuluja helposti maksella. Mitä enemmän naisia on työelämässä ja nousemassa johtaviin asemiin, sitä enemmän tulee myös potentiaalisia konflikteja perinteisen marokkolaisnäkökulman kanssa. Morsianten tuonnilla kasvatetaan kuilua vierasperäisen ja kotiperäisen väestön välillä, sillä siten Hollannin marokkolaisten kulttuurin kehittyminen pysäytetään Marokon tasolle.

Tämä ei tietenkään pidä paikkansa kaikkien kohdalla, ihmiset ovat yksilöitä ja jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa. Tosiasia on silti, että aiemmassa työpaikassani tuntemillani hollanninmarokkolaisilla miehillä oli useimmilla marokonmarokkolaiset vaimot. Tuntemani hollanninturkkilaiset taas ovat valinneet kumppaninsa useimmiten Hollannissa syntyneistä, joskus myös kantaväestön keskuudesta.

[jopparai]

Työperäiseen maahanmuuttoon Suomen ei pidä lähteä voimakkaasti. Kansainvälinen osaajashoppailu ei ole kestävää politiikkaa. Muista maista tulevat korkeasti koulutetut ihmiset ovat varmasti Suomeen tervetulleita mutta liiallinen houkuttelu olisi epämoraalista. Korkeasti koulutettujen ihmisten houkuttelu kehittyvistä maista vie näiden maiden etenemisen edellytyksiä.

Tästä olen kyllä eri mieltä. Esimerkiksi vuonna 2006 kehitysmaista kotoisin olevien siirtolaistyöntekijöiden tekemät rahansiirrot kotimaihinsa olivat kolminkertaiset kehitysapuun nähden. Siksi katsoisin että osaavien työntekijöiden siirtymisestä korkeamman palkkatason maihin voi olla kehitysmaille jopa hyötyä.

Toisaalta Irlannin esimerkki osoittaa, että aivoviennin ei tarvitse olla pysyvä olotila.

Mielestäni artikkelissa ollaan oikeilla jäljillä. Saattaa olla, että tänne otettu kehitysmaan korkeasti koulutettu työntekijä lähettää rahallista tukea perheelleen kotimaahansa. Hänen työpanoksensa on kuitenkin pois kehitysmaan omien olojen kehittämisestä. Siitä tässä mielestäni puhutaan. Jos esimerkiksi otamme, vaikka Somaliasta, tänne sairaanhoitajia ja lääkäreitä, niin miten käy Somalian terveydenhuollon.
Tässä kehitysmaiden auttamisessa ja meidän "huutava työvoimapulan" lievittämisessä on ikävä ongelma. Emme auta kehitysmaata ottamalla tänne koulutettua väkeä sieltä, emmekä toisaalta täytä työvoimapulaamme ottamalla luku- ja kirjoitustaidottomia. Kaikin puolin on parempi auttaa kehitysmaata paikan päällä.

[Sami Aario]

Työperäiseen maahanmuuttoon Suomen ei pidä lähteä voimakkaasti. Kansainvälinen osaajashoppailu ei ole kestävää politiikkaa. Muista maista tulevat korkeasti koulutetut ihmiset ovat varmasti Suomeen tervetulleita mutta liiallinen houkuttelu olisi epämoraalista. Korkeasti koulutettujen ihmisten houkuttelu kehittyvistä maista vie näiden maiden etenemisen edellytyksiä.

Tästä olen kyllä eri mieltä. Esimerkiksi vuonna 2006 kehitysmaista kotoisin olevien siirtolaistyöntekijöiden tekemät rahansiirrot kotimaihinsa olivat kolminkertaiset kehitysapuun nähden. Siksi katsoisin että osaavien työntekijöiden siirtymisestä korkeamman palkkatason maihin voi olla kehitysmaille jopa hyötyä.

Toisaalta Irlannin esimerkki osoittaa, että aivoviennin ei tarvitse olla pysyvä olotila.

Mielestäni artikkelissa ollaan oikeilla jäljillä. Saattaa olla, että tänne otettu kehitysmaan korkeasti koulutettu työntekijä lähettää rahallista tukea perheelleen kotimaahansa. Hänen työpanoksensa on kuitenkin pois kehitysmaan omien olojen kehittämisestä. Siitä tässä mielestäni puhutaan. Jos esimerkiksi otamme, vaikka Somaliasta, tänne sairaanhoitajia ja lääkäreitä, niin miten käy Somalian terveydenhuollon.

Jos kehitysmaassa halutaan pitää kiinni osaavasta työvoimasta, niin silloin siellä pitäisi maksaa sille kilpailukykyistä palkkaa. Toisaalta jos sama kehitysmaa haluaa välttää riskin muualle muuttavasta työntekijästä koituvasta hukkainvestoinnista, niin silloin ei varmaan kannata kouluttaa ihmisiä ilmaiseksi (siis peruskoulun jälkeen).

Tämän sanottuani, uskoisin kuitenkin että esimerkiksi Somaliaan jäisi joka tapauksessa sairaanhoitajia ja lääkäreitä pelkästä velvollisuudentunteesta.

Tässä kehitysmaiden auttamisessa ja meidän "huutava työvoimapulan" lievittämisessä on ikävä ongelma. Emme auta kehitysmaata ottamalla tänne koulutettua väkeä sieltä, emmekä toisaalta täytä työvoimapulaamme ottamalla luku- ja kirjoitustaidottomia. Kaikin puolin on parempi auttaa kehitysmaata paikan päällä.

Toinen pointti jonka haluaisin tässä tehdä on, että aina ei ole tarpeellista pyrkiä siihen kaikkein parhaaseen lopputulokseen. Eli mielestäni tilanne jossa pois muuttanut koulutettu ammattilainen lähettää rahaa takaisin perheelleen ja lähipiirilleen on silti parempi kuin jos sitä ammattilaista ei olisi koulutettu ollenkaan.

[Rautu]

Jo pitkään Keskisuomalaista lukeneena, vanha totuus ko. lehdestä: mitään tämän lehden pääkirjoituspalstalla olevaa ei kannata ottaa todesta.
Entisen päätoimittaja Laatikaisen leima ei hälvene.
Mm. Pääkirjoitustoimittaja Anita Kärki kyllä pitää huolen ns. virallisesta maahanmuuttolinjasta ja meidän keskisuomalaisten peräkorven junttien "valistamisen autuudesta" oikealle linjalle!

Vaalit lähestyvät ja paikalliset kepulaiset ovat viimeinkin hermostuneet lehden linjaan; siitä johtunee tämä väliaikainen "vahingonlaukaus."

[Iloveallpeople]

Muuten olen sitä mieltä: Porvarit, liituraitasiat!

...
Muuten olen sitä mieltä, että osataan sitä Suomessakin olla törppöjä. Entinen maalaisliittolainen ja nykyään riippumattoman umpikepulainen Jyväskylässä ilmestyvä Keskisuomalainen-lehti, linjasi viime viikolla maahanmuuttoon liittyviä näkemyksiään. Suurin osa pääkirjoituksesta on Suomen tiukan maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan kehuskelua: "Siksi emme kärsikään monikulttuuristumisen ongelmista niin kuin monet muut Euroopan maat", iloitsee Keskisuomalainen.

Mutta aidoimpaan asiaan lehti pääsee pohtiessaan ylipäätään ulkomaalaisten muuttoa Suomeen. Lehden mielestä ulkomaaneläviä ei ollenkaan tänne tarvita, sillä: "Suomalaisen yhteiskunnan pitää luoda menestyksensä oman perusväestönsä voimin. Samalla kansallisvaltio pysyy elinvoimaisena, kun kulttuurinen pirstoutuminen ei liikaa hajota yhteisöjä."

Keskisuomalainen ei kerro, ketkä kuuluvat tähän valittuun, kulttuurisesti pirstoutumattomaan Suomen perusväestöön, jonka voimin kulttuuri ja elinvoimainen kansallisvaltio säilyvät. Kuuluvatko siihen romanit, saamelaiset ja suomenruotsalaiset? Entä homot, lesbot, vegaanit ja sivarit? Vaiko ainoastaan talonpojista polveutuvat kantakirjamaalaiset?

Ihan oikeasti Keskisuomalainen. Perinteikäs ja jopa arvostettu.
Noinko kova on Perussuomalaisten pelko? Pääkirjoituksessa oli jo ein Volk ja ein Reich eli yksi kansa ja yksi valtakunta. Puuttuu enää ein Führer.

Sekö siellä Lahden puoluekokouksessa on tarkoitus valita?


Kaj Färm

Koko juttu: YLE Puhe

Kuuntele/lataa

[Roope]

Mutta aidoimpaan asiaan lehti pääsee pohtiessaan ylipäätään ulkomaalaisten muuttoa Suomeen. Lehden mielestä ulkomaaneläviä ei ollenkaan tänne tarvita, sillä: "Suomalaisen yhteiskunnan pitää luoda menestyksensä oman perusväestönsä voimin. Samalla kansallisvaltio pysyy elinvoimaisena, kun kulttuurinen pirstoutuminen ei liikaa hajota yhteisöjä."

Keskisuomalainen ei kerro, ketkä kuuluvat tähän valittuun, kulttuurisesti pirstoutumattomaan Suomen perusväestöön, jonka voimin kulttuuri ja elinvoimainen kansallisvaltio säilyvät. Kuuluvatko siihen romanit, saamelaiset ja suomenruotsalaiset? Entä homot, lesbot, vegaanit ja sivarit? Vaiko ainoastaan talonpojista polveutuvat kantakirjamaalaiset?

Ihan oikeasti Keskisuomalainen. Perinteikäs ja jopa arvostettu.
Noinko kova on Perussuomalaisten pelko? Pääkirjoituksessa oli jo ein Volk ja ein Reich eli yksi kansa ja yksi valtakunta. Puuttuu enää ein Führer.

Oliko Färmin tarkoitus olla raflaava vai eikö hän tosiaan ymmärrä kirjoitusta:

Työperäiseen maahanmuuttoon Suomen ei pidä lähteä voimakkaasti. Kansainvälinen osaajashoppailu ei ole kestävää politiikkaa. Muista maista tulevat korkeasti koulutetut ihmiset ovat varmasti Suomeen tervetulleita mutta liiallinen houkuttelu olisi epämoraalista. Korkeasti koulutettujen ihmisten houkuttelu kehittyvistä maista vie näiden maiden etenemisen edellytyksiä.

Toinen vastine samasta pääkirjoituksesta: Migrant Tales: Keskisuomalainen's incredulous editorial on immigration

[Jaku]

Kulttuuriero alkuperäiseen kotimaahan on niin suuri, että vasta toinen tai kolmas sukupolvi aidosti sopeutuu yhteiskuntaan.

Josta Romanit ovat hyvä esimerkki.