HS: Suomalaisdiplomaatti auttoi yli tuhat chileläistä maasta 1970-luvulla

[fox2p]

3.4.2010 15:32
A A

Jaakko Lyytinen

Kirjoittaja on sunnuntaitoimituksen toimittaja.

    * Sähköposti

Jaakko Lyytinen
Helsingin Sanomat
Vesa Oja / HS

Suomen asiainhoitajana Chilessä 1973 vallankaappauksen aikana toiminut Tapani Brotherus.

Suomen asiainhoitajana Chilessä 1973 vallankaappauksen aikana toiminut Tapani Brotherus.

Chilen maavoimien komentaja kenraali Pinochet on ilmoittanut klo 09.00 asevoimien ottaneen vallan Chilessä. Edustusto joudutaan sulkemaan turvallisuussyistä.

Suomen Chilen-edustuston asiainhoitaja Tapani Brotherus, 35, on kuullut uutisen heti aamulla ja näppäilee telex-viestin ulkoministeriöön Helsinkiin. Lähetystön kakkosmies Ilkka Jaamala on jo saapunut toimistolle Santiagon keskustaan, mutta Brotherus tavoittaa hänet puhelimella. Jaamala pakenee kuplavolkkarillaan halki pääkaupungin, jonka kaduille tankit vyöryvät. Sotilaat ammuskelevat ja pystyttävät katusulkuja.

On tiistai 11. syyskuuta 1973, ja Chilessä on tapahtunut se, mitä on pelätty viikkojen ajan. Sotilaat ovat kaapanneet vallan vasemmistolaiselta presidentiltä Salvador Allendelta, joka on ehtinyt hallita Chileä kolme vuotta.

Puoliltapäivin hävittäjät alkavat pommittaa presidentin palatsia La Monedaa, jonka vieressä sijaitsee Suomen edustusto. Sitten palatsin uumenissa kajahtaa laukaus: Allende on ampunut itseään.

Juntta aloittaa laajat pidätykset, mutta niistä tihkuu tietoa vain niukasti, sillä yhteydet ulkomaailmaan on katkaistu.

Mutta eivät kaikki. Ruotsin lähetystöllä on generaattori ja radioaalloilla toimiva telex, jonka avulla Brotherus saa lähetetyksi kaappauspäivän iltana Suomeen vielä lyhyen viestin: Olemme turvassa.

Seuraavat päivät ovat kaoottisia. Sotilaat ovat saaneet käytännössä koko maan ja tuotantolaitokset haltuunsa. Torstaina 13. syyskuuta Brotherus viestittää Suomeen: Kuolonuhrien määrää vaikea arvioida. Haavoittuneita on paljon ja radiossa kehotetaan jatkuvasti verenluovuttajia liikkeelle. Pidätettyjen määrä noussee satoihin.

Maahan on julistettu sotatila, puolueet on kielletty ja parlamentti lakkautettu. Vasemmistolaisia on alettu vangita koko maassa. Huhut kertovat kidutuksista.

Pian pidätettyjä on kymmeniätuhansia. Juntta muuttaa stadionit valtaviksi ulkoilmavankiloiksi.

Myöhemmin käy ilmi, että vähintään kolmetuhatta ihmistä kuolee vallankaappauksessa. Maailma seuraa kauhistuneena Chilen tilannetta. Suomessa perustetaan jo vallankaappauspäivänä Suomi–Chile-seura ja heti perään toinenkin Chile-seura.

Vainotut etsivät turvaa Latinalaisen Amerikan maiden lähetystöistä. Myös Ruotsin suurlähettiläs Harald Edelstam ryhtyy ottamaan pakolaisia vastaan. 60-vuotias diplomaatti on tukenut Allendea, ja nyt hänestä tulee juntan äänekäs kriitikko. Toisen maailmansodan aikana Edelstam on pelastanut juutalaisia ja auttanut Norjan vastarintaliikettä, joka on antanut hänelle koodinimen "Musta neilikka".

Pian ensimmäinen turvapaikanhakija ilmestyy Brotherusten ovelle. Hän on Guillermo Pavez, joka on kolme kuukautta aiemmin johtanut Suomessa vieraillutta kauppavaltuuskuntaa. Nyt Pavez seisoo ovella naama noessa.

Brotherus päästää hänet kotiinsa. Hän tietää, että Suomi on käännyttänyt loikkareita Prahassa ja Havannassa. Ulkoministeriö on antanut tiukan ukaasin: Suomen edustustojen on suhtauduttava turvapaikkapyyntöihin kielteisesti, vaikka niille olisi inhimilliset perusteet. Suomen ulkopoliittisen opin mukaan muiden maiden asioista on pysyttävä erossa.

Silti ratkaisu on Brotherukselle selvä. Pakolaisia on autettava, mutta Suomen linjan takia hän päättää salata tekonsa. Hän lähettää asiasta kyselyn ministeriöön, mutta postittaa sen raskaalla kuriirilla, jonka perillemeno kestää pari kuukautta.

Tieto Pavezista leviää nopeasti, ja ovelle ilmestyy lisää vainottuja. Brotherusten talo on pian täynnä chileläisiä. Tapani, hänen vaimonsa Lysa ja heidän kaksi lastaan ahtautuvat yhteen makuuhuoneeseen, ja loput tilat annetaan pakolaisille, joita on pian toistakymmentä. Joukossa on myös lapsia ja pari Allenden entistä henkivartijaa.

Juntta päästää kansainvälisen toimittajaryhmän Santiagoon reilu viikko vallankaappauksen jälkeen. Mukana on Helsingin Sanomien Sakari Määttänen, joka raportoi 20. syyskuuta: "Katujen kulmissa seisoo carabineroja, poliiseja. Heillä on aseet tanassa." Presidentinpalatsin edustalla sotilas painaa piippunsa vasten Määttäsen vatsaa ja vaatii nähtäväkseen papereita. "La Moneda on kuin mustunut luuranko."

Meksikon lähetystössä on kolmesataa pakolaista ja lähettilään asunnossa sata lisää. Määttänen kertoo Edelstamin sankarillisesta toiminnasta. Tämä on kuljettanut autollaan pakolaisia latinalaisamerikkalaisten maiden lähetystöihin.

Syyskuun lopussa Määttänen ja pari muuta toimittajaa vierailevat Brotheruksilla. Pakolaiset piilotetaan kellariin, ullakolle ja edustuston toimistoon. Toimittajat ihmettelevät, miksei Suomi auta pakolaisia. "Se ei kuulu meidän politiikkaamme", Brotherus vastaa. Toimittajat arvostelevat Brotherusta, mutta tämä ei korjaa käsitystä.

Brotherusten kodista on todellisuudessa tullut pakolaiskeskus. Elintarvikkeet ovat vähissä koko maassa, ja Lysa Brotherus hakee autolla jauhoja ja sokeria Argentiinasta. Hän lahjoo tullimiehet Old smuggler -viskillä ja tupakalla. Argentiinasta tilataan myös lihaa. Kun säkki saapuu kuriiripostissa, on liha alkanut sulaa. Tullimiehet ihmettelevät verta tihkuvaa säkkiä, mutta Tapani Brotherus letkauttaa heille, että tässä palautetaan yhtä pakolaista.

Ahtaus kiristää pakolaisten hermoja. Eräs nainen saa paniikkikohtauksen, mutta rauhoittuu, kun Lysa hyräilee hänelle kansansävelmää kitaran säestyksellä.

Lopulta Brotheruksen on kysyttävä Suomesta ohjeita, sillä juntta on pyytänyt lähetystöihin paenneiden nimiä. UM neuvoo siirtämään pakolaiset muualle. Latinalaisen Amerikan maiden lähetystöt ovat kuitenkin täynnä, joten ohjetta on mahdotonta noudattaa.

Yksi Allenden harvoista liittolaisista on ollut Saksan demokraattinen tasavalta, DDR. Vallankaappauksen jälkeen kaikki muut sosialistimaat paitsi Kiina ja Romania katkaisevat diplomaattiset suhteensa Chileen. DDR tarvitsee äkkiä itselleen suojeluvaltion, joka valvoisi sen hallituksen ja kansalaisten etuja maassa.

Katseet kääntyvät neutraaliin Suomeen. Kun Brotherus menee DDR:n lähetystöön, diplomaatit polttavat urakalla asiapapereita. He pelkäävät lähetystön miehitystä.

DDR:llä on Santiagossa lähetystön lisäksi kaupallinen edustusto, kulttuuri-instituutti ja koulu. Salkoihin nostetaan suojeluvaltio Suomen lippu. DDR yrittää auttaa chileläispakolaisia kaikin keinoin, sillä maan maineen kannalta on arvokasta, että joku haluaa loikata maahan eikä vain sieltä pois.

Pakolaisia aletaan majoittaa Brotherusten kodin lisäksi DDR:n lähetystöön ja koululle sekä maahan jääneen diplomaatin taloon.

Lokakuussa 1973 UM päättää selvittää, mitä nuori asiainhoitaja Santiagossa oikein tekee. Ulkoministeriö lähettää Chileen tarkastusmatkalle kokeneen diplomaatin. Brotheruksella on kalvava tunne, että pakolaisten pelastaminen loppuu pian.

Vallankaappauksesta on kulunut runsas kuukausi, kun Chileen saapuu yhdeksän hengen suomalaisvaltuuskunta. Heillekään Brotherus ei näytä kotonaan olevia pakolaisia.

DDR:n koulusta päätetään tehdä Suomen edustusto, sillä keskustan tiloja on hankala käyttää. Koululle virtaa pakolaisia. Eräs mies heittää koulun aidan yli kaksi matkalaukkua, joista paljastuu valtava määrä leikkaamattomia seteleitä. Mies on Chilen keskuspankin entinen johtaja Hugo Fazio. Koululle hakeutuu myös entinen terveysministeri.

Samaan aikaan Suomessa valmistellaan pakolaisten vastaanottamista. Lokakuun 24:ntenä valtioneuvosto tekee historiallisen päätöksen: Suomi ottaa Chilestä sata pakolaista.

Tarkoitus on tuoda Suomeen niin sanottuja YK-pakolaisia, ei-chileläisiä, jotka ovat joutuneet juntan vainoamiksi. Brotherus toivoo, että mukaan mahtuisi myös chileläisiä, jotka ovat suuremmassa vaarassa. YK-pakolaiset eivät sitä paitsi ole kiinnostuneita lähtemään Suomeen, chileläiset sen sijaan ovat.

Lokakuun lopussa ensimmäinen ryhmä on jo lähtövalmiina, mutta Suomen päässä ei ole tehty mitään valmisteluja, joten ulkoministeriö sysää tehtävän Punaiselle Ristille.

Brotherus saa pakolaisia koskien tiukat ohjeet sisäministeriön ulkomaalaisosastolta. Esimerkiksi poliittinen toiminta on heiltä Suomessa kielletty. Brotherukselle tulee ohjeista sellainen tunne, ettei Suomessa hyväksytä pakolaisten pelastustoimintaa.

Marraskuun 19. päivänä ensimmäinen pakolaisryhmä saapuu Suomeen. Heitä on vain kymmenen, sillä juntta on myöntänyt kitsaasti maastapoistumislupia.

Brotherus on saanut selville, että DDR:llä on Chilessä pelastusoperaation lisäksi toinen, salainen motiivi: maahan jääneet DDR:n edustajat avustavat maanalaista oppositiota. Kun Brotherus saa tämän selville, hän jyrähtää DDR:n miehille: "Paasikiven–Kekkosen linja on maanpäällistä toimintaa, ei maanalaista."

Pakolaisten pelastaminen on välillä melkoista agenttitouhua. Brotherusten kotiin hakeutuu kaksi etsintäkuulutettua professoria, jotka on tarkoitus viedä Hollannin suojelukseen. Lysa Brotherus pukee miehet rantapaitoihin ja sombreroihin ja tekee heille kukkaseppeleet. Kun Lysa ajaa miesten kanssa portilla päivystävien poliisien ohi, hän huikkaa: "Vamos a la playa (Menemme rannalle)!"

Brotherukset ja Jaamala vaikenevat operaatioistaan. Se on viisasta. Edelstamista on äänekkään toimintansa takia tullut juntan vihollinen, persona non grata.

Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 1973 Santiagossa järjestetään juhlajumalanpalvelus, johon myös Edelstam osallistuu. Hän lähtee kirkosta suoraan lentokentälle ja nousee koneeseen, jossa on myös 66 pakolaista. Edelstam on toiminut niin julkisuushakuisesti, että karkotus on lopulta väistämätön.

Ruotsissa Edelstamia juhlitaan suurena sankarina. Hän pitää Tukholmassa puheen, jota kuuntelemassa on myös suomalaisdiplomaatti Tom Söderman.

Södermanin mukaan Edelstam sanoo näin: "Jos pidätte minua rohkeana, on toinen minuakin rohkeampi, Tapani Brotherus. Hän ei pelännyt kuulia eikä Pinochetin lipunliehuttajia. Kostotoimien uhasta huolimatta Tapani ja hänen vaimonsa Lysa piilottivat suuren määrän pakolaisia kotiinsa."

Vuoden 1974 loppuun mennessä Suomeen on tullut 150 pakolaista ja DDR:ään peräti 1 200, joista valtaosa suomalaisten avustuksella. Tammikuussa 1975 Suomi päättää ottaa vielä 30 uutta pakolaista.

Huhtikuussa 1976 Tapani Brotherus lähtee Santiagosta ja toukokuussa 1977 ulkoministeriö päättää siirtää Santiagon edustuston Venezuelan Caracasiin.

Lähes 37 vuotta myöhemmin Tapani Brotherus, 71, kertaa tarinaa kotonaan Etelä-Helsingissä. Hän on juuri palannut Etelä-Afrikasta, missä hän on eläkevuosinaan vetänyt kansalaisjärjestöhanketta.

Ensi viikolla ilmestyy Heikki Hiilamon kirjoittama laaja teos Kuoleman listat, jossa vihdoin kerrotaan koko tarina suomalaisten salaisesta operaatiosta.

Brotherukseen Chilen tapaus jätti jäljen. Suomessa arkiset askareet eivät aluksi innostaneet, eikä Chilen tapaus kiinnostanut ministeriössä ketään.

"Pakenin seuraavalle postille Norjaan, neljän vuoden hiihtolomalle. Sen jälkeen halusin unohtaa koko homman."

Myöhemmin hän työskenteli suurlähettiläänä Iranissa, Pakistanissa ja Kreikassa. Chileen hän on palannut pari kertaa. Tammikuussa Chilen presidentti kutsui hänet muistojen ja ihmisoikeuksien museon avajaisiin.

Mikä lopulta oli operaation merkitys? Brotherus miettii hetken.

"Se oli yksi pieni askel Suomen profiilin inhimillistämisessä ja pohjoismaalaistumisessa."

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomalaisdiplomaatti+auttoi+yli+tuhat+chilel%C3%A4ist%C3%A4+maasta+1970-luvulla/1135255853769

[Masa76]

Jaha, tätä roskaa taas. Wikipediasta ei juuri apua ollut, joten piti tonkia nettiä syvemmälti. Olkaa hyvä:

As stated before, the Communist take-over of Chile followed the same course which had been used successfully many times before in the countries of eastern Europe and Asia. Similar strategies were also employed in Central America and Africa. The Falcoff article describes how the standard communist modus operandi for the wrecking of a democracy proceeded in Chile:

-- -- Allende's coalition came to power with the endorsement of only a third of the electorate. It is telling that the democratic politicians did not trust Allende at all to act in the interests of democracy by forcing him "to agree to a Statute of Democratic Guarantees that obliged him to recognize such liberties as freedom of the press and unfettered access to the electronic media." That is truly the weirdest of  agreements ever made in the governing of a democracy, but evidently it was made with great foresight by the democratic politicians..

-- -- The Cubans had already become well ensconced in Chile, maintaining a large military mission and supplying armaments to the Communist forces. The same thing happened also in Nicaragua. There is no doubt that the Cubans were only waiting for the time when their secret police experts could start helping the Chileans to construct the standard KGB-style apparatus for securing all the vital sectors of the state and for initiating a campaign of terror against the population in order to bring it into complete submission.

-- -- Expropriation and looting of property in the name of the state was rapidly dismantling the free-market economic system. The currency of the country was debased. The agricultural sector of the economy was destroyed, causing food shortages. Unemployment, dislocation, impoverishment by state-sponsored robbery, the rise of a black market -- all the standard methods for the material and moral destruction of the "bourgeois" society were at work in Chile in 1972 and 1973.

-- --  True to form, Allende refused to yield his hold on the levers of state power after a decisive congressional defeat in 1973. Retreating from power is not what communists ever do peaceably.

-- -- True to form, Allende attempted to corrupt the military leadership. Once the Communists own the military, their power is assured, and from then on all opposition to Sovietization can be ruthlessly squashed in a systematic manner without any significant opposition from within the population.

http://pages.interlog.com/~girbe/chile.html

Näistä yksityiskohdista on koko vapaa maailma ollut tietoinen jo kohta 40 vuotta, mutta Suomen YLE yhä syyllistää pahaa CIA:ta.

[Lemmy]

Pitää tosin muistaa, että 70-luvun kekkoslovakia oli samanlasen kommunistisen vallankaappauksen potentiaalinen kohde.

[Martikainen]

Niinikään on hyvä muistaa, ettei Pinochetin junttakaan nyt kovin hyviä tyylipisteitä saa. Mahdoton tietysti sanoa miten Allenden hallinto olisi käyttäytynyt, mikäli olisivat saaneet täyden otteen maasta. Mutta median/vasemmiston harrastama marttyyrin viitan sovittaminen Allenden harteille tuntuu 'jotenkin' tekopyhältä.

[IDA]

DDR:n koulusta päätetään tehdä Suomen edustusto, sillä keskustan tiloja on hankala käyttää. Koululle virtaa pakolaisia. Eräs mies heittää koulun aidan yli kaksi matkalaukkua, joista paljastuu valtava määrä leikkaamattomia seteleitä. Mies on Chilen keskuspankin entinen johtaja Hugo Fazio. Koululle hakeutuu myös entinen terveysministeri.

....

Brotherus on saanut selville, että DDR:llä on Chilessä pelastusoperaation lisäksi toinen, salainen motiivi: maahan jääneet DDR:n edustajat avustavat maanalaista oppositiota. Kun Brotherus saa tämän selville, hän jyrähtää DDR:n miehille: "Paasikiven–Kekkosen linja on maanpäällistä toimintaa, ei maanalaista."

Pakolaisten pelastaminen on välillä melkoista agenttitouhua. Brotherusten kotiin hakeutuu kaksi etsintäkuulutettua professoria, jotka on tarkoitus viedä Hollannin suojelukseen. Lysa Brotherus pukee miehet rantapaitoihin ja sombreroihin ja tekee heille kukkaseppeleet. Kun Lysa ajaa miesten kanssa portilla päivystävien poliisien ohi, hän huikkaa: "Vamos a la playa (Menemme rannalle)!"

Tuo Paasikiven-Kekkosen linjasta jyrähtäminen on kuin suoraan jostain Veikko Huovisen jutusta. On varmaan Chilessä maa tärähdellyt, kun maailmanpolitiikan kovimmat kortit on lyöty pöytään.

Seuraavana päivänä onkin sitten täytynyt piiloutua sombrerojen varjoon.

[Masa76]

Pitää tosin muistaa, että 70-luvun kekkoslovakia oli samanlasen kommunistisen vallankaappauksen potentiaalinen kohde.

Saman yleisliittolaisen harhan varassa sinnitteli moni oppoturnistinen uraohjus, ovat kohta onneksi eläköitymässä.

Meille kannettiin kotiin 70-luvulla Neuvostoliitto-lehteä, koska tilaushinta oli niin halpa. Isä oli laskenut, että kiiltävälle, päällystetylle paperille nelivärisenä painettu propagandahyöky maksoi painatuskuluina KGB:lle kolmikertaisena. Vaari lämmitti niillä saunaa.

Kauko Kareen kustantamat Nootti-lehdet sen sijaan luettiin, niputettiin ja pistettiin visusti talteen tulevia sukupolvia ajatellen.

[Masa76]

"Paasikiven–Kekkosen linja on maanpäällistä toimintaa, ei maanalaista."

Miten suoraselkäistä, miten jämerää, ja silti niin päin hevoa.

Tulee mieleen Radio Mafiassa Josper Knutasin taannoin vetämä (keksitty) musiikkitoivekonsertti:

"Soittakaa tangoa tai mie tapan ihteni, toivoo suomalaiskansallisten rotupiirteiden puolesta ry:n toiminnanjohtaja Koistinen Istvan."

[RP]

Jaha, tätä roskaa taas. Wikipediasta ei juuri apua ollut, joten piti tonkia nettiä syvemmälti. Olkaa hyvä:

---

http://pages.interlog.com/~girbe/chile.html

Näistä yksityiskohdista on koko vapaa maailma ollut tietoinen jo kohta 40 vuotta, mutta Suomen YLE yhä syyllistää pahaa CIA:ta.

Ja yleisesti hyväksytty totuutta metsästäessään pitää turvautua tyhjänpäiväisiin internetkirjoittajiin...? Tuosta nyt malliksi:

True to form, Allende refused to yield his hold on the levers of state power after a decisive congressional defeat in 1973.

Sanopa kuinka monta kertaa esimerkiksi USA:n presidentti on eronnut virastaan, kun kongressissa on vastapuolella ollut  enemmistö?

[Martikainen]

Jaha, tätä roskaa taas. Wikipediasta ei juuri apua ollut, joten piti tonkia nettiä syvemmälti. Olkaa hyvä:

---

http://pages.interlog.com/~girbe/chile.html

Näistä yksityiskohdista on koko vapaa maailma ollut tietoinen jo kohta 40 vuotta, mutta Suomen YLE yhä syyllistää pahaa CIA:ta.

Ja yleisesti hyväksytty totuutta metsästäessään pitää turvautua tyhjänpäiväisiin internetkirjoittajiin...? Tuosta nyt malliksi:

True to form, Allende refused to yield his hold on the levers of state power after a decisive congressional defeat in 1973.

Sanopa kuinka monta kertaa esimerkiksi USA:n presidentti on eronnut virastaan, kun kongressissa on vastapuolella ollut  enemmistö?

Tässä yhteydessä olisi toki hyvä tietää, josko Chilen lakien mukaan presidentillä on oltava kongressin/parlamentin enemmistön tuki. Ja voiko sikäläisessa järjestelmässä presidentin syrjäyttää yksinkertaisella enemmistöllä?

[RP]

Tässä yhteydessä olisi toki hyvä tietää, josko Chilen lakien mukaan presidentillä on oltava kongressin/parlamentin enemmistön tuki. Ja voiko sikäläisessa järjestelmässä presidentin syrjäyttää yksinkertaisella enemmistöllä?

Paremman puutteessa Wikipediaan tukeutuen - presidentillä ei tarvinnut olla parlamentin tukea. 2/3 enemmistö olisi voinut nostaa virkarikossyytteen, mutta Allenden vastustajilla ei koskaan ollut näin suurta enemmistöä. Sotilasvallankaappuksen tapahduttua parlamenttikin hajoitettiin.

[ElinaElina]

Chilestä ei saapunut luku- ja kirjoitustaidottomia muhamettilaisia. Chileläiset eivät lähettäneet tyttöjään Chileen ympärileikattaviksi, eivät ryöstelleet ihmisiä assalla. jne.

[Masa76]

Eivät. Turussa SPR:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa syksyllä 1990 erästä chileläistä rouvaa käytettiin esimerkkinä onnistuneesta pakolaisuudesta. Rautalangasta vääntäen: jos otetaan entisiä vasemmistoaktivisteja Chilestä, voidaan (keskustelun vetäjän mukaan) ihan yhtä hyvin ottaa vastaan somaliopiskelijoita Moskovasta.

Siinä mielessä tilaisuus meni reisille, että chileläisrouva alkoi vollottaa koti-ikäväänsä koska Suomi on niin ikävä ja kalsea maa. Lapsetkaan eivät häntä ymmärrä, vaan haluavat mieluummin jäädä.

(Edit. sulut lisätty teksteineen)

[Masa76]

Sanopa kuinka monta kertaa esimerkiksi USA:n presidentti on eronnut virastaan, kun kongressissa on vastapuolella ollut  enemmistö?

Allendella oli 6 vuotta aikaa ajaa maansa sosialismiin Neuvostoliiton ja Kuuban tuella vain runsaan kolmanneksen äänisaaliinsa turvin. Kuulostaako demokraattiselta? Kehityksen pysäyttämiseen vaadittiin lopulta vallankaappaus ja itäblokilta jäivät saamatta laivastotukikohdat eteläiseltä Tyyneltämereltä. Ei mikään huono kauppa.

[intense]

Sanopa kuinka monta kertaa esimerkiksi USA:n presidentti on eronnut virastaan, kun kongressissa on vastapuolella ollut  enemmistö?

Allendella oli 6 vuotta aikaa ajaa maansa sosialismiin Neuvostoliiton ja Kuuban tuella vain runsaan kolmanneksen äänisaaliinsa turvin. Kuulostaako demokraattiselta? Kehityksen pysäyttämiseen vaadittiin lopulta vallankaappaus ja itäblokilta jäivät saamatta laivastotukikohdat eteläiseltä Tyyneltämereltä. Ei mikään huono kauppa.

Allendella oli presidenttiehdokkaista eniten kannatusta eli valinta meni täysin demokratian pelisääntöjen mukaan. Allendea edeltäneen presidentin Jorge Alessandri kannatus oli vuoden 1958 itseasiassa Allendea heikompi: vain 31.6 prosenttia, mutta hänet valintansa hyväksytettiin yhtälailla kongressin enemmistöllä.

Mitään näyttöä siitä, että Allende olisi rajoittanut poliittisia oikeuksia Neuvostoliiton mallin mukaisesti ei ole olemassa. Pinochet sen sijaan murhasi ja kidutti ihmisiä poliittisilla perusteilla, mutta täälläkin ilmeisesti jotkut uskovat tarkoituksen pyhittävän keinot?

[Kallioinen Käsi]

Sanopa kuinka monta kertaa esimerkiksi USA:n presidentti on eronnut virastaan, kun kongressissa on vastapuolella ollut  enemmistö?

Allendella oli 6 vuotta aikaa ajaa maansa sosialismiin Neuvostoliiton ja Kuuban tuella vain runsaan kolmanneksen äänisaaliinsa turvin. Kuulostaako demokraattiselta? Kehityksen pysäyttämiseen vaadittiin lopulta vallankaappaus ja itäblokilta jäivät saamatta laivastotukikohdat eteläiseltä Tyyneltämereltä. Ei mikään huono kauppa.

Niin, ja CIAhan ei torpedoinut minkä pystyi Allenden hallinnon pyrkimyksiä stabilisoida talous. No, Allenden syrjäyttämisen jälkeenhän Chilestä tuli maanpäällinen paratiisi Pinochet'n alaisuudessa....

Pointsit Brotherukselle "Wallenbergiläisestä" toiminnasta!

[pelle12]

Eivät. Turussa SPR:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa syksyllä 1990 erästä chileläistä rouvaa käytettiin esimerkkinä onnistuneesta pakolaisuudesta. Rautalangasta vääntäen: jos otetaan entisiä vasemmistoaktivisteja Chilestä, voidaan (keskustelun vetäjän mukaan) ihan yhtä hyvin ottaa vastaan somaliopiskelijoita Moskovasta.

Siinä mielessä tilaisuus meni reisille, että chileläisrouva alkoi vollottaa koti-ikäväänsä koska Suomi on niin ikävä ja kalsea maa. Lapsetkaan eivät häntä ymmärrä, vaan haluavat mieluummin jäädä.

(Edit. sulut lisätty teksteineen)

Kun vielä liikuin vas.piireissä, erään chileläisen piti tulla kertomaan meille kotimaansa tilanteesta. Vaati luentoreisustaan aivan järettömän summan. Ei tullut, koska osastolla ei ollut varaa/halua maksaa. Se siitä aatteellisuudesta.
Kyseessä olisi siis Suomessa asuva chileläispakis, jonka olisi tarvinnut tulla vain toiselle paikkakunnalle. Olisi luullut, että pelkkä matkalipun hinta ja päväraha olisi riittänyt. Tuo solidaarisuus, ah niin ihana sana, mutta harvoin toteutunut.

[Kareliana-55]

Hohoi, varttuneemmat hommalaiset; muistaakohan kukaan tuolloin, n. vuonna -73, televisiossakin esiintyneen (musisointiakin mahdollisesti?) Orozan perheen? Olivat muistaakseni kylläkin Boliviasta kotoisin.

[AstaTTT]

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Linkki tämän viikon tapahtumiin Valparaisossa. Mielenosoitukset ovat olleen melkoisen paljon rajumpia kuin Espanjassa.
http://www.allchile.net/chileforum/topic6018-12.html#p64738

[Louhi]

Jaakko Lyytinen
Vuoden 1974 loppuun mennessä Suomeen on tullut 150 pakolaista ja DDR:ään peräti 1 200, joista valtaosa suomalaisten avustuksella. Tammikuussa 1975 Suomi päättää ottaa vielä 30 uutta pakolaista.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomalaisdiplomaatti+auttoi+yli+tuhat+chilel%C3%A4ist%C3%A4+maasta+1970-luvulla/1135255853769

Pakolaisia. Kyse on pakolaisista. Ymmärtääkö se HS nyt, että on eri asia puhua pakolaisista kuin humanitäärisistä syistä maahan änkeävästä somalian eliitistä tai lomailevista sotaveteraaneista?

Kuinka kauan tätä eroa on tässä maahanmuuttokeskustelussa oikein huudettu?

[Roope]

Chilessä kuvataan tositarinaa suomalaisista sankaridiplomaateista – "Sarja muistuttaa meitä inhimillisestä avunannosta ja toivosta"

Invisible Heroes kertoo suomalaisdiplomaattien sankarillisesta toiminnasta Chilessä vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen jälkeen.

Santiagon laitamilla sijaitsevan kaksikerroksisen omakotitalon toinen kerros on pakkautunut täyteen ihmisiä. 70-lukulaiset leveät kaulukset ja vaatteiden ruskean eri sävyt erottavat näyttelijät muusta kuvausryhmästä.

– Silencio, silence! miesääni huutaa kaksikielisesti hiljaisuutta.

Käynnissä on poikkeuksellisena suomalais-chileläisenä yhteistyönä tehtävän Invisible Heroes -draamasarjan kuvaukset.

Diplomaattipiireihin kurkistavan sarjan kansainvälisyys näkyy jo siinä puhuttavien kielien lukumäärässä. Suomen ja espanjan lisäksi sarjassa näytellään saksaksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kulttuurieroista huolimatta niin suomalaiset kuin chileläisetkin vakuuttavat yhteistyön sujuvan loistavasti.

[...]

Tositapahtumiin pohjautuva Invisible Heroes kertoo suomalaisdiplomaattien sankarillisesta toiminnasta Chilessä vuonna 1973 tapahtuneen sotilasvallankaappauksen jälkeen.

Suomalaislähetystöä perustamaan saapuneet Tapani Brotherus ja tämän vaimo Lysa sekä Ilkka Jaamala auttoivat yli 2000 ihmistä pakenemaan maasta Augusto Pinochetin hirmuhallintoa. Nuoret diplomaatit pelastivat chileläisiä varmalta kuolemalta salaa, vastoin Suomen virallisia ulkopoliittisia linjauksia.

– En näyttele diplomaattia, vaan ennen kaikkea perheellistä miestä. Hän ottaa tilanteen vaatiessa rohkeasti askeleen eteenpäin ja sanoo, ettei tämä ole oikein, samalla kun moni muu olisi poistunut takavasemmalle, Tapani Brotherusta näyttelevä Pelle Heikkilä kertoo.

Heikkilää kiehtookin se, kuinka sarja nostaa esiin uudentyyppistä suomalaissankaruutta perinteisen sotaan liittyvän urhoollisuuden sijaan. Samalla hän toivoo sarjan rohkeiden diplomaattien antavan myös uutta itseluottamusta suomalaisille.

Yli 40 vuoden takaiset tapahtumat tuntuvat erityisen ajankohtaisilta tänään pakolais- ja siirtolaiskysymysten herättäessä kaunaa ja erimielisyyttä ympäri maailmaa.

[...]

Invisible Heroes -draamasarjan kuvaukset jatkuvat Chilessä syksyyn saakka. Kuusiosainen tv-sarja nähdään Ylellä keväällä 2019.

Yle 2.7.2018

Invisible Heroes -draamasarja kertoo ainutlaatuisen suomalaisen sankaritarinan Chilessä

Tositapahtumiin pohjautuva draama Invisible Heroes kertoo uskomattoman suomalaisen sankaritarinan Tapani Brotheruksen (Pelle Heikkilä) ja Ilkka Jaamalan (Ilkka Villi) diplomaattityöstä Chilessä 1973 tapahtuneen Pinochetin juntan vallankaappauksen jälkeen. Diplomaatti ja ihmisoikeusaktivismin edelläkävijä Tapani Brotherus pelasti arviolta yli 2000 poliittista pakolaista vuonna vapauteen turvaan Pinochetin juntan hirmuhallinnolta. Ihmisten pelastaminen tehtiin Suomen virallisten ulkopoliittisten linjausten ulkopuolella, salassa ja ilman virallista lupaa.

[...]

Mitä kerrottavaa yli neljänkymmenen vuoden takaisilla tapahtumilla on tänä päivänä? Invisible Heroes -draamasarjan toinen käsikirjoittaja Tarja Kylmä vertaa 1973 vuoden tapahtumia nykypäivään: "Ihminen ei muutu, vain rekvisiitta ympärillä on toinen. Ahneus, pelkuruus, rohkeus ja rakkaus pysyvät samoina. Väistöliikkeet vaikeiden tilanteiden edessä. Ylilyönnit. Ja koska tulevaisuuteen ei voi nähdä, ainoa tapa katsoa tarkemmin on tähystää nykyhetken yli menneisyyteen, niihin pelaajiin ja tapahtumiin, joista jotain voi tietää."

Euroopan pakolaiskriisi ja edelleen ihmisoikeusloukkauksia tekevät valtiot ympäri maailmaa tuovat tarinan valitettavan lähelle nykypäivää. Tarja Kylmä kuvailee tarinan haasteellisuutta ja sudenkuoppia käsikirjoittajan näkökulmasta: "Historiankirjoitus paljastaa meille rakenteita ja motivointeja, mutta draama avaa moraalisia risteyskohtia: Mitä itse tekisit? Osaisitko erotella ne, jotka ovat hengenvaarassa niistä, jotka hyötyvät ja pelaavat omaan pussiin. Kenen puolelle asettua? Käsikirjoittajalle tässä on sudenkuoppia: Jälkiviisaus ja historian kaunistelu." Draamasarjan tarinalla on mahdollisuudet nousta peiliksi katsojan silmien eteen: Mitkä pelot ja tottumukset kahlitsevat meitä tänään? Osaanko ja viitsinkö tehdä rohkeita valintoja? Herääkin kysymys, kenen puolelle sinä asetut, ja voisiko näkymättömiä sankareita olla tänäkin päivänä?

[...]

Yle Original Series -draaman Invisible heroes tuotanto käynnistyi kesäkuussa 2018 Santiago de Chilessä. Kuusiosasisen Invisible heroes sarjan tuottavat yhdessä suomalainen Kaiho Republic ja chileläinen Parox S.L.A. Chilessä sarjassa ovat mukana Chilevision TV kanava sekä CNTV-säätiö. Sarjan nähdään Ylellä keväällä 2019.

Sarjan ovat käsikirjoittaneet Tarja Kylmä ja Manuela Infante, sen ohjaavat Mika Kurvinen ja Alicia Scherson sekä tuottavat Pekka Ruohoranta Yle, Liisa Penttilä-Asikainen ja Pete Eklund Kaiho Republic sekä Leonora González ja Sergio Gándara Parox S.L.A.

Yle 29.6.2018

[Uuno Nuivanen]

Ulkoministeriö on antanut tiukan ukaasin: Suomen edustustojen on suhtauduttava turvapaikkapyyntöihin kielteisesti, vaikka niille olisi inhimilliset perusteet. Suomen ulkopoliittisen opin mukaan muiden maiden asioista on pysyttävä erossa.

[Pyhä Olavi]

Itse muistan kuulleeni 70-luvulla tarinan, että näille Chilen pakolaisille olisi luvattu vastaava työpaikka Suomessa kuin Chilessä heillä oli ollut. Chileläiset kun luulivat, että Suomi on DDR:n kaltainen maa. Kun näin ei tapahtunutkaan, niin osa pettyi ja lähti itäblokin maihin. Liekö totta ?

[Roope]

Chilessä kuvataan tositarinaa suomalaisista sankaridiplomaateista – "Sarja muistuttaa meitä inhimillisestä avunannosta ja toivosta"

Invisible Heroes kertoo suomalaisdiplomaattien sankarillisesta toiminnasta Chilessä vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen jälkeen.

[...]

Heikkilää kiehtookin se, kuinka sarja nostaa esiin uudentyyppistä suomalaissankaruutta perinteisen sotaan liittyvän urhoollisuuden sijaan. Samalla hän toivoo sarjan rohkeiden diplomaattien antavan myös uutta itseluottamusta suomalaisille.

Yli 40 vuoden takaiset tapahtumat tuntuvat erityisen ajankohtaisilta tänään pakolais- ja siirtolaiskysymysten herättäessä kaunaa ja erimielisyyttä ympäri maailmaa.

[...]

Invisible Heroes -draamasarjan kuvaukset jatkuvat Chilessä syksyyn saakka. Kuusiosainen tv-sarja nähdään Ylellä keväällä 2019.

Tänään Ylen aamu-tv:ssä näytetyn sunnuntaina käynnistyvän draamasarjan trailerin välitekstit tekivät selväksi näkökulman: "Vaatii rohkeutta - Rikkoa sääntöjä - Ja toimia oikein".

Näyttelijä Pelle Heikkilä toisti haastattelussa, kuinka sarja kuvaa suomalaista sankaruutta, joka on ajankohtaista nyt, kun "maailmassa on suurimmat pakolaisvirrat ikinä". Heikkilä mainosti lopuksi kansalaistottelemattomuutta.

Tapauksesta kirjan kirjoittanut Heikki Hiilamo veti Brotheruksesta suoran yhteyden Suomessa turvapaikanhakijoita "omalla riskillään" tukeviin, jotka kuulemma saavat suomalaisilta viranomaisilta kuolemantuomioita "huonoa ja tylyä kohtelua".

Yle: Sophia ja Pelle Heikkilä: Invisible Heroes -sarjan sanomasta voisi ottaa oppia myös tähän päivään (audio, 57 min)

[Vaniljaihminen]

Eli pitääkö tätäkin sarjaa katsoa pyhänä yksinkertaistuksena, eli sillä että Karjalan evakot, sotalapset, Chilen pakolaiset ja Eurooppaan tunkeutuneet kiimaiset arabiäijät ovat yksi ja sama asia? Auttaminen ei voi olla väärin.. ei vaikka auttaisi rikollisia puuhissaan. Jos jostain saa hyvän fiiliksen, se on se kaikkein tärkein pääasia ja vieläpä onnellisuuden määritelmä.



Taas se saamarin euforia.

[Roope]

Suomalainen Invisible Heroes on valittu vuoden parhaaksi eurooppalaiseksi draamasarjaksi

Republicin Ylelle tuottama draamasarja Invisible Heroes sai vuoden parhaan eurooppalaisen tv-draamasarjan palkinnon Prix Europa -festivaalilla Saksan Potsdamissa. Sarja esitettiin Ylellä huhti-toukokuussa.

Tositapahtumiin perustuva kuusiosainen sarja kertoo, miten suomalaisdiplomaatit Ilkka Jaamala (Ilkka Villi) ja Tapani Brotherus (Pelle Heikkilä) sekä Tapanin puoliso Lysa (Sophia Heikkilä) auttoivat yli kahta tuhatta toisinajattelijaa pakenemaan maasta Chilen sotilasvallankaappauksen aikana vuonna 1973. Toisin kuin ruotsalaisdiplomaatit, suomalaiset toimivat ilman virallista mandaattia.

Idea tv-sarjaan tuli alunperin Heikki Hiilamon vuonna 2010 julkaistusta kirjasta Kuoleman listat.

Prix Europa on Euroopan suurin radio- ja tv-festivaali, jossa ohjelmien tekijät arvioivat toistensa teoksia. "Arvostan palkintoa erityisesti siksi, että tunnustus tuli ammattilaisilta", toteaa Pekka Ruohoranta, joka oli sarjan tuottaja Ylellä.

Invisible Heroes on kuvattu pääosin Chilessä ja chileläiset ovat olleet toteutuksessa vahvasti mukana. Käsikirjoittajana on Tarja Kylmän rinnalla ollut chileläinen Manuela Infante. Myös ohjaajia on kaksi, Mika Kurvinen ja Alicia Scherson.

Sarja esitetään myös Chilessä maaliskuussa 2020.

Invisible Heroes on Suomen mittakaavassa iso tuotanto 3,7 euron budjetillaan. Prix Europan kilpailusarjassa se ei ollut budjetiltaan suurimmasta päästä.
...

Helsingin Sanomat 12.10.2019

[Roope]

50 vuotta sitten fasistit kaappasivat vallan Chilessä – Oliko sotilasdiktatuuri parempi kuin DDR:n stalinistinen sortokoneisto?

50 vuotta sitten fasistit kaappasivat vallan Chilessä. Yhdysvallat tuki kenraali Augusto Pinochetin joukkoja, jotka kaatoivat demokraattisesti valitun Salvador Allenden hallinnon.

Chilessä tapahtunut vallankaappaus järkytti monia, ja siihen löytyy tausta historiasta. Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen mukaan Chilessä on ollut hyvin vahva – 1900-luvun alkupuolelta periytyvä – perustuslaillisuuden ja demokratian perinne muihin Latinalaisen Amerikan maihin verrattuna.

– Se osaltaan selittää, että Chilen vuoden 1973 sotilasvallankaappaus näyttäytyi niin suurena järkytyksenä. Chileä oli pidetty maana, jossa tällaista ei tapahdu, Teivainen sanoi KU:lle muutama vuosi sitten.

[...]

Pinochetin Chileen liittyy yksi mielenkiintoinen kysymys. Hänen toimiaan on myös puolustettu esimerkiksi juuri talouspolitiikalla, joka kiistatta nosti Chilen talouslukuja. Moni rikastui, mutta eriarvoisuus samalla syventyi. Eriarvoisuuden vuoksi chileläiset myös nousivat protesteihin muutama vuosi sitten. Toki Pinochetia on myös kiitetty siitä, että hän näiden kiittäjien mukaan pelasti Chilen kommunismilta.

Samalla Pinochetin hallinto vainosi vasemmistolaisia sekä murhasi ja kidutti toisinajattelijoita.

Kysymys kuuluu joka tapauksessa näin: Jos on valmis näkemään hyvää Pinochetin Chilessä, voiko silloin tuomita täysin esimerkiksi DDR:n hallinnon?

Kansan Uutiset 11.9.2023

Ei näin. Jos otsikossa esittää kysymyksen, siihen on esitettävä myös vastaus tai perusteltava, miksi vastausta ei anneta.

Jos Pinochetin totalitaristisessa Chilessä oli hyvää edes talous ja maan pelastaminen kommunismilta, niin mikä oli päätoimittaja Jussi Virkkusen mielestä hyvää DDR:n totalitaristisessa hallinnossa? Stasi?

Parissakin lehdessä on 50v-muisteluiden yhteydessä haastateltu Suomessa asuvaa Chilen pakolaista, ja heiltä on udeltu mielipidettä nykyisen hallituksen maahanmuuttopolitiikasta verrattuna 70-lukuun. Hesariin haastatellun Luis Herreran mukaan "kukaan ei sanonut sellaisia asioita kuin esimerkiksi perussuomalaiset nyt" ja hän on "huolissaan asenteiden muuttumisesta toiseen suuntaan".

Jutussa kuitattiin parilla välttelevällä lauseella, että Herrera kuului (terrori-iskuja jo ennen sotilasvallankaappaustakin tehneeseen äärivasemmistolaiseen) "marxilais-leninistiseen Vallankumoukselliseen vasemmistoliikkeeseen" (MIR) ja oli muun muassa ryöstänyt pankkeja poliittisista syistä. Herrera oli siis terroristi, jollaisella ei ole oikeutta pakolaisstatukseen. Chileläisiä Suomeen kuskannut diplomaatti Tapani Brotherus kuitenkin pimitti Suomeen päin Herreran terroristitaustan, ja täällä sitä nyt ollaan arvostelemassa Orpon hallitusta.

e: Herrara => Herrera

[Luotsi]

^ Vasurilehdissä ei välitetä miettiä asiayhteyksiä vaan jos jonkin pahuutta halutaan korostaa, on se automaattisesti "fasistista". Tosiasiassahan Pinochetin johdolla toteutettiin globalistista ja libertalistista talouspolitiikkaa, jopa äärimmäisyyksiin saakka. Tuollainen ei olisi alkuunkaan sopinut fasistiseen ideologiaan, jossa niin suuryritykset kuin ay-liike olivat tiukasti valtion (siis fasistien) peukalon alla.
Älyllinen laiskuus ja epärehellisyys paistaa kauas, liekö sitten geneettinen ominaisuus

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Hugo Chavez voitti kanssa vaalit muistaakseni, ja loppu on sitten historiaa. tunteeko maailma yhtään sosialistista tai kommunistista vallankumousta, joka ei olisi päättynyt katastrofiin. Itse uskon että chile olisi nyt argentiinan veroinen paikka ellei Pinocet olisi kaapannut valtaa.
ilmeisesti argentiina rahaton maailmanmestari dokkari on poistunut ylen katsomosta. Argentiinassakin jos vallankaappaus olisi taspahtunut jo 50- luvulla, ja Evita peroni olisi laitettu tyrmään miespuolisten  vankien iloksi niin maa olisi rikas teollisuusmaa.