Onneksi Olkoon Namibia 20v!

[Lemmy]

IL:

Eteläafrikkalainen Namibia juhlisti sunnuntaina 20-vuotista itsenäisyyttään.

Maa itsenäistyi Etelä-Afrikasta verisen sissisodan jälkeen vuonna 1990.

Itsenäistymisprosessia valvoi presidentti Martti Ahtisaari, joka otti myös osaa tasavuosijuhliin. Paikalla olivat lisäksi Etelä-Afrikan, Zimbabwen, Kongon ja useiden muiden alueen maiden valtionpäämiehet.

Juhlallisuudet huipentuivat presidentin virkavalaan. Presidentti Pohamba Hifikepunye Pohamba valittiin viime marraskuussa toiselle viisivuotiskaudelle.

- Meidän on vahvistettava rauhaa ja demokratiaa lapsillemme ja lastenlapsillemme, Pohamba sanoi. Hän kehotti samalla poliittisia vastustajiaan unohtamaan riitaisuudet.

- Kahinoihin uppoutunut yhteisö hukkaa kallista aikaa, presidentti patisti.

Namibian ja Suomen suhteet ovat olleet aktiiviset ja läheiset pitkään. Maiden yhteistyö alkoi jo 1860-luvulla, jolloin ensimmäiset suomalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat Ambomaalle.

Nykyisin Namibian olot ovat vakaat, mutta maata riivaavat köyhyys ja korkea työttömyys. Arviolta puolet kaksimiljoonaisesta väestöstä elää köyhyydessä.

Kahdessakymmenessä vuodessa maa on kuitenkin pystynyt etenemään demokraattisen kehityksen tiellä, otetaan vertailukohteena Zimbabwe joka siirtyi enemmistövaltaan 10 vuotta aikaisemmin.

[elukka]

Suomen Namibian avussa on onnistumisiakin, vaikka nyt kuulemma kaikki on 100% turhaa...

[Lemmy]

Mun mielestäni voisi keskittää kehitysavun sinne. Ei tarvitsis varmaan alkaa etsimään opiskelijoita AMK:ihininkaan.

[Simo Hankaniemi]

Niin, jos kehitysapua on ihan pakko antaa, niin mikseipä sitä voisi keskittää juuri Namibiaan, josta Suomella on pitkä kokemus. Miksi pitäisi huseerata vähän siellä sun täällä. Hoitakoot entiset siirtomaaisännät alusmaansa, tai olkoot hoitamatta. Kaksimiljoonainen Namibia voisi olla realistinen kohde viisimiljoonaiselle Suomelle.

[Amon]

Tuossa vähän taustoja Namibia operaatiosta.

http://www.promerit.net/kansio_sainio.htm

[Lemmy]

. Kaksimiljoonainen Namibia voisi olla realistinen kohde viisimiljoonaiselle Suomelle.

Taitaa olla 4 miljoonaa asukasta ja "timanttirannikko" missä meillä on kalajoen hiekkasärkät.

[Simo Hankaniemi]

Taitaa olla sittenkin parempi, ettei rahoja kaadeta myöskään Namibiaan (yhtään lisää).

[hattiwatti]

Namibian ja Suomen valilla on yhteista paljon.

Martti Ahtisaari on valittu Namibian kunniakansalaiseksi. Neuvotteli maalle rauhan, pitkallisen Etela-Afrikkaa vastaan kaydyn vapaussodan paatteeksi.

Suurin osa maasta on aavikkoa. Pohjoisessa on okavango-joki. Sita aluetta sanottiin ambomaaksi. Siella muuan Martti Rautanen oli lahetysssaarnaajana ja tohtorina ja myos amatooripoliitikkona koitti setvia alkuperaisvaeston ja Saksalaiskolonialistien valisia skismoja joita tapahtui etelampana. On siita kirjallisuuttakin paljon olemassa. Suomalaiset olivat maassa varsin suosittua porukkaa koska olivat rauhanomaisissa merkeissa. Sen siirtomaa-kilpailussa huonon aseman saaneet Saksalaiset harrastelivat kansanmurhia kun pikku siirtomaasta piti kaikki rutistaa irti.  Siksi Ahtisaarikin oli niin toimiva tapaus. Myos eras sukulaiseni asui maassa aikoinaan 20 vuotta opettajana, mutta joutui lahtemaan kun vapaustaistelu alkoi Etela-Afrikkalaisia vastaan. Se on kuitenkin ollut entisten oppilaittensa presidentin siskojen kanssa kirjeenvaihdossa kai tahan paivaan saakka. Namibia mun kasittaakseni on kehitysapua saanutkin, koska alhaisen vakilukunsa ansiosta helppo kohde seurata. Ainakin jarjestoista tekniikka elamaa palvelemaan rakentelee talla hetkella jotain uusiutuvan energian koulutuskeskusta ambomaalle.



   

Foreign - Tuesday 18.3.2003

Missionaries left Finnish names in Namibia
    The topic for her doctoral thesis walked by Minna Saarelma-Maunumaa, 42, in the halls of her workplace. In the 1990s, Saarelma-Maunumaa worked at the Finnish Evangelical Lutheran Mission as a reporter and communications officer. The mission's offices in Helsinki's Eira district often received Namibian visitors.
        Many of them had given names that sound like names of old grandmothers and grandfathers to Finns: Toivo, Usko, Selma, and Hilma. Saarelma-Maunumaa's interest was sparked.
        The majority of the Namibian population belongs to the Ovambo tribe, and their Finnish names can be traced to missionaries. The first of them arrived in the region in 1870.
        "I wanted to study what happens when a traditional African name system and the European, Christian name culture are combined. The first thought was that the name practices will become more European, but it turned out that it was not so simple", Saarelma-Maunumaa explains.

    According to tradition, a baby born in the Ovambo tribe is first given a temporary name that reflects the moment of birth. The baby can thus be called Ilta (evening), Aamu (morning), Sade (rain), or Tulva (flood). A permanent name is given when a child is a few weeks old.
        The father of the child will select the permanent name from among the names of his friends, relatives, or other people whom he respects. A very important bond, similar to that between a godparent and godchild, will be created between the child and his or her namesake.
        The namesake must give the child many presents, and he or she has an important role in the child's wedding. A child can also spend lengthy periods of time living with the namesake.
        "The namesake and the child are treated almost as if they had the same identity. People believe that the good qualities of the namesake will be inherited by the child."

    When the Ovambo tribe members converted to Christianity, they wanted to choose namesakes from among the missionaries. The first baptism was held in 1883. Those who were baptised on that day were named Moses, Elias, Abraham, Jacob, Tobias, and Johannes.
        "The names were taken from the Bible and from Finnish church workers. For example, Tobias comes from Tobias Reijonen, who worked in the region in the late 19th century."
        The Christian children of the Ovambo tribe began to receive names such as Maria, Martta, Ester, Vilho, Taimi, and Toivo.
        Selma continues to be the most common women's name in the region of Namibia where the Ovambo tribe lives. It hails from Selma Rainio, the first European doctor to work in the area.
        The mother of Namibian President Sam Nujoma is named Helvi.
        The most popular men's names are Biblical, such as Johannes, Petrus, and David. Martti and its variations are also high on the list. Martti Rautanen was one of the pioneering missionaries in the 19th century.

    "By virtue of the namesake system, old names are passed on from one generation to the next. For example, Taimi and Toivo fit well into the Ovambo phonetic system, and the Finnish origin of many names has been forgotten."
        This has caused some amusing incidents. It happened once that a Finnish woman named Taimi was questioned extensively upon entering Namibia. The immigration officials demanded to know why she had an African given name.
        The fact that the Ovambo tribe adopted the use of last names in the 1950s was also a result of Finnish influence.
        Once the national identity and hopes for independence began to develop, the name practice changed slightly once more.
        "The people began to take second and third names to go along with their Finnish or Biblical first names. These names are either traditional or completely new Ovambo names."

    When Namibia gained her independence in 1990, English became the country's official language. People began to use the English forms of Biblical names: Johannes became John, and Petrus became Peter or Paul.
        Today, Ovambo names often convey joy, gratitude, or religious feelings.
        Finnish missionaries left their names to the Ovambo people, but the European influence did not sideline the traditional name-giving culture. "A new name-giving practice evolved as a mixture of both."
        Some Finnish missionaries continue to work in Namibia. Babies are named after them only every now and then.

    Helsingin Sanomat / First published in print 14.3.2003

[kiukiu]

Niin, jos kehitysapua on ihan pakko antaa, niin mikseipä sitä voisi keskittää juuri Namibiaan, josta Suomella on pitkä kokemus. Miksi pitäisi huseerata vähän siellä sun täällä. Hoitakoot entiset siirtomaaisännät alusmaansa, tai olkoot hoitamatta. Kaksimiljoonainen Namibia voisi olla realistinen kohde viisimiljoonaiselle Suomelle.

Juuri näin. Keskittäminen vähentäisi avustusksen käytön valvonnan ja yleensäkin kaikenlaisen byrokratian kuluja. Nykyinen älytön sirottelu on täysin tehotonta.
Namibiasta saataisiin Suomelle juuri meidän resursseihin sopiva "kummivaltio."
Mutta muistetaan myös tuo lainaukseen boldaamani jos.

[Tsm]

Jos jollakulla on tietoja Väinö Myllymäestä ja Väiskin pumppu- operaatiosta Namibiassa, kuulisin mielelläni. Olen etsinyt löytämättä muuta kuin rippeitä.

[ikki]

Suomen Namibian avussa on onnistumisiakin, vaikka nyt kuulemma kaikki on 100% turhaa...

Ei se avusta ole kiinni, vaan oikeudesta omistaa ja sijoitta ilman että viranomaiset ovat estämässä (esim ydinvoimala-sijoituksia 15 miljardien euron edestä estetään tällä hetkellä suomessa.. toinen on muut rakennusluvat, toimitilojen käytöt jne jne jne lista on rajaton.)

Jos saa olla oman onnensa seppä, ilman estäjiä, siinä yleensä onnistutaan edes osittain. Ongelmallisempaa pitkälle koneellistetussa yhteiskunnassa missä pitäisi irrota 500e edestä rahaa kuussa (yrittäjien yleinen kuukausitulo)... eli oma maapläntti ja 200 omenapuuta ei oikein riitä takaamaan hyvinvointia suomessa. Namibiassa voi helposti olla toisin.

[KTM]

Meidän Vaasan lahja maailmalle on myös onnitellut Namibialaisia omalla tavallaan

http://www.youtube.com/watch?v=40X2LdAvNV4