2010-03-21 HS MINÄ RAKASTAN J H-a: "Lapset opettavat suvaitsevaisuutta"

[suomelle]

Nämä aikuiset haluavat työpäivän jälkeen heittäytyä sohvalle nokosille tai ottaa viinilasillisen, pari lukiessaan rauhassa päivän lehden.

Aivan. Itselleni tuo on ollut täysi mahdottomuus kohta neljän vuoden ajan. Poika kiehnää nytkin kimpussani räkätautisena, laryngiitissä ja läppäriä pitää varjella,..

Hah hah, minulla kun niitä pyörii tuossa 2 alle 3 vuotiasta (tosin ei ole räkä- tai muitakaan tauteja tällä haavaa), mutta minäpäs en siitä hämäänny. Jos ei noita olisi, tuntisin varmasti elämäni melkoisen tyhjäksi.

ps. jos joku sattuisi kummastelemaan aiempaa mainintaani siitä, että poikani oli niitä ensimmäisiä koeputkijuttuja Suomessa, kerrottakoon, että vanhin (tyttö) on jo pitkälti 30+ ja tämä nuorimmainen (poika) on 1 ja pual v

[ElinaElina]

Ihmeellistä, jos tästä saatiin tulkittua isku lapsettomien silmään. Tosi ihme. Jos lapsettomuus on trauma, se voi olla sitä itsesyytösten takia. Tuliko ehkäistyä parikymmentä vuotta, tehtiinkö abortteja, veikö sossu (lapset olemassa). Tai sanoiko lääkäri että jos tekisi lapsen, se voisi olla tietyllä todennäköisyydellä niin ja niin sairas. Tai niitä ei vaan siunaannu, ja se ei ole kenenkään "syy".

Onko sellainen vähä-älyinen nainen jolta sossu vie lapsia sitä mukaa kuin niitä siunaantuu, arvokkaampi kuin lapseton mies tai nainen, jolla on muuta annettavaa tässä ja nyt ja ehkä tuleville polville, kuten kirja tai keksintö.

Olin hautajaisissa. Vainaja oli iäkäs ja surijoina lapsia ja lastenlapsia. Lisäksi kiitospuhetta sopersi itkien nuori tyttö, naapurin tyttö. Vainaja oli ollut hänelle aina kiva, rakas ja ystävällinen. Jospa jokaisella olisi arkun äärellä näitä muitakin kuin omaisia, jotka ovat saaneet rakkautta.

[Noottikriisi]

Jos olisin valinnut toisin, kymmenien, satojen ja tuhansien sukupolvien ketju olisi katkennut minuun. Olisiko minulla ollut oikeutta siihen? Onko kenelläkään?

Ei tuosta minun mielestäni voi loukkaantua tahattomasta lapsettomuudesta kärsivä. Mahdollisesti lapsettomuuden valinnut voi loukkaantua mutta hänellähän on täysi mahdollisuus perustella omaa näkökulmaansa yhtälailla.

Ei tuosta myöskään voi päätellä etä Jussi kannattaisi rajoittamatonta lisääntymistä. Sukupolvien ketjun jatkumiseen riittää 2-3 lasta. Mutta myönnetään että kirjoitan itse neljän lapsen muokkaamalla näkemyksellä. Hieno kirjoitus kaiken kaikkiaan!

[suomelle]

Ei tuosta minun mielestäni voi loukkaantua


Hieno kirjoitus kaiken kaikkiaan!

Tuskin tuosta kirjoituksen kohdasta kukaan niin tosissaan loukkaantuikaan. Asiasta melko lyhyesti oltiin jotain mieltä ja sillä sipuli. Nyt vaan voisi se toinenkin 'loukkaantunut' osapuoli panna jäitä hattuun ja eikun jatketaan Hommalinjalla.

Ja kyllä, hieno kirjoitus kaiken kaikkiaan.

[pelle12]

Jos olisin valinnut toisin, kymmenien, satojen ja tuhansien sukupolvien ketju olisi katkennut minuun. Olisiko minulla ollut oikeutta siihen? Onko kenelläkään?

Ei tuosta minun mielestäni voi loukkaantua tahattomasta lapsettomuudesta kärsivä.

Ei tuosta myöskään voi päätellä etä Jussi kannattaisi rajoittamatonta lisääntymistä. Sukupolvien ketjun jatkumiseen riittää 2-3 lasta. Mutta myönnetään että kirjoitan itse neljän lapsen muokkaamalla näkemyksellä. Hieno kirjoitus kaiken kaikkiaan!

Ei minunkaan mielestä kenenkään ole syytä vetää hernettä nenään. Eikä minulla ole pienintäkään epäilystä, etteikö Jussi olisi hyvä isä lapsilleen. Valitettavasti Suomessa (ja eritoten maailmassa) tuntuu välillä, että hän on enmmänkin poikkeus kuin sääntö. Liian moni isä pitää lastentekopuuhasta, mutta vastuuta kasvatuksesta ei sitten olekaan. Ja kasvava määrä äitejä on samanlaisia. Silloin olisi kaikkille parempi, että ketju päättyisi. Ei ne omat geenit ihan niin tärkeitä ole, että ilman niitä ei ihmiskunta jatkuisi.

[Goman]

Ihminen lajina taitaa vaan kompastua omaan lisääntymisviettiinsä. En tarkoita tällä sitä, että vanhemmuudessa sinänsä olisi jotain vikaa, päinvastoin.
Perheen, suvun, ja kansankin ensimmäinen elämisen ehto on se, että lapsia hankitaan. Ja meillä lasten kasvattaminenkin pääsääntöisesti tuottaa, paitsi mielihyvää ja onnistumisen tunnetta, niin myös yhteiskuntaamme tarvittavia uusia tasapainoisia jäseniä.

Sitä vaan ihmettelen, että vaikka ihminen on kykeneväinen vaikka matkustamaan kuuhun, niin lajin lisääntyminen ei näytä pysyvän kestävällä pohjalla. Lapsia syntyy paljon vanhemmillle, joilla on lähes olemattomat edellytykset tasapainoiseen vanhemmuuteen. Ja toisaalta lapsia ei synny lainkaan pareille (tai sinkuille), joilla olisi erinomaiset eväät lasten kasvatukseen. Ikäänkuin luonto piruilisi ihmisen kustannuksella.
 

Ja kun asiaa tarkastellaan kansojen tasolla, tilanne lähestyy katastrofia.Tällä tasolla alkaa suvaitsevaisuus olla vähintäinkin koetuksella.

Suosittelen lukemaan jäsen "professorin" blogia; professorinajatuksia.blogspot.com

Karua tekstiä, ja epäilemättä totta.

[JR]

Minusta ei voi syyttää kirjoittajaa siitä, että hän pohdiskelee omaa henkilökohtaista elämäntilannettaan. Ei ole viisasta yrittää laajentaa Halla-ahon sanomisia koskemaan jonkun toisen elämäntilannetta, muutenhan kirjoitusten pitäisi olla, kuin sähkölaitteen käyttöohje.
Lapsettomuus varmaankin on vaikea asia, jos sen sellaiseksi kokee, mutta kyllä lasten olemassaolokin on monta kertaa vaikeaa ja raskasta.
Omat lapset ovat jo pikkuhiljaa irtautumassa kotoa, mikä on toisaalta helpottavaa, mutta toisaalta haikeaa.
Kaikille nuorille miehille olen sanonut, että olkaa pienten lastenne kanssa paljon, se aika milloin lapset ovat pieniä on lyhyt, eikä sitä saa koskaan takaisin.

[haukionkala]

Jos olisin valinnut toisin, kymmenien, satojen ja tuhansien sukupolvien ketju olisi katkennut minuun. Olisiko minulla ollut oikeutta siihen? Onko kenelläkään?

Ei tuosta minun mielestäni voi loukkaantua tahattomasta lapsettomuudesta kärsivä. Mahdollisesti lapsettomuuden valinnut voi loukkaantua mutta hänellähän on täysi mahdollisuus perustella omaa näkökulmaansa yhtälailla.

Itse kärsin lapsettomuudesta eikä tullut mieleenkään loukkaantua tuosta. Minkä sille voi jos ei saa lapsia vaikka kuinka yrittää. Uskoisin Halla-ahon tarkoittaneen juurikin vapaaehtoisesti lapsettomia. He saavat loukkaantua jos tahtovat, mutta tahattomasti lapsettomilta en näe mitään syytä siihen.

[Haukion Kala OY]

Johan on. Katselin ensin, että missä välissä olen tännekin ehtinyt kirjoittamaan mutta se olikin (lähes) kaima.

[Totuusko?]

PS: haluaisin nähdä sen aseistakieltäytyjän, joka aseeseen tarttumalla voisi estää lapsensa joutumasta pedofiiliringin vangiksi, mutta ei sitä tee..

Aseistakieltäytyjä on, ainakin yleisellä tasolla, synonyymi asepalvelusta kieltäytyvälle. Hän ei siis välttämättä sinänsä kieltäydy aseista.

[JM-K]

No johan nyt on markkinat ja ultramokutusrasisminvastaisen viikon päätöspuhe: Jussi tuodaan esiin ihan tavallisena, lapsiaan rakastavana perheenisänä?!?!?!

Jos joku väittää, että juna ei ole kääntymässä, niin suosittelen syvällistä itsetutkiskelua, aikuismaista asennetta todellisuuteen ja tosiasioiden myöntämistä myös itselle.

Me voitetaan tää!!!1!

[June]

Tästä näyttää olevan enää pieni askel Vieraskynään tai jopa vakiokolumnistiksi...

No tuohan se olisikin erittäin toivottavaa

PS. Voisiko joku laittaa tuon jutun näköisversion tänne, meille kun ei tule enää hs-lärpäkettä

[rähmis]

Kas tässä.

[MW]

***
Monesti vanhemmaksi ryhdytään täysin pystymetsästä ja harjoittelu kestää koko vanhemmuuden ja isovanhemmuden ajan.

***

Sanoisin, että aina. Vai oliko sinulla "harjoituslapsia"? Ja harjoittelu todellakin kestää koko elämän, täysin samaa mieltä.

[Jorma Merikoski]

Aivan. Itselleni tuo on ollut täysi mahdottomuus kohta neljän vuoden ajan. Poika kiehnää nytkin kimpussani räkätautisena, laryngiitissä ja läppäriä pitää varjella, että olisi joku kanava ulkomaailmaan.

On hyvin mahdollista, että sitten monen vuoden kuluttua, kun räkätautiset tai muista syistä hankalat lapset eivät enää pyöri kimpussasi, muistelet ikävällä tätä "sankariaikaa", vaikka et haluaisi elää sitä uudestaan.

Kuten sanottu, JH-a idealisoi tilannettaan, mutta se on hänen oikeutensa.

Niin idealisoi, mutta tuollaista idealismia tarvitaan nykyisessä arvotyhjyyttään kumisevassa maailmanmenossa.

[MW]

Aivan. Itselleni tuo on ollut täysi mahdottomuus kohta neljän vuoden ajan. Poika kiehnää nytkin kimpussani räkätautisena, laryngiitissä ja läppäriä pitää varjella, että olisi joku kanava ulkomaailmaan.

On hyvin mahdollista, että sitten monen vuoden kuluttua, kun räkätautiset tai muista syistä hankalat lapset eivät enää pyöri kimpussasi, muistelet ikävällä tätä "sankariaikaa", vaikka et haluaisi elää sitä uudestaan.

***

Kyllä kyllä. Minäkin tuumin juuri, että olen varmaan tulossa vanhaksi, kun joskus kaiholla muistelen aikaa, kun omat lapseni olivat pieniä palleroita... siinä muuten tuommoinen reilu kymmenen vuotta meni, niin ettei ehtinyt huomaamaankaan. Aika on suhteellista.

[Deus Ex]

Erittäin kaunis kirjoitus. 

[citizen]

En voi kuvitella sellaista hirmutekoa, johon en olisi lapseni puolesta valmis, kirjoittaa Jussi Halla-aho.

Taas Tohtori Viha uhkailee polttouuneilla   

[Luotsi]

Totta. Tuo olisi varmaan pitänyt ymmärtää jättää sanomatta.

Tunnen monia ja olen nähnyt kuinka heihin sattuu. Oma vanhin poikani on muuten ns. koeputkilapsi, niitä ensimmäisiä Suomessa.
Ongelma ei siis ollut/ole minussa, ja yleisemminkin, naisilla on kokeiltu jos jonkinlaisia 'ehkäisymenetelmiä' (mm. kuparikierukka), joiden on myöhemmin havaittu olleen tuhoisia tulevaisuuden perheenrakentamiselle.

Aina joku jaksaa valittaa, sanoi Jussi mitä hyvänsä. Kyseessä oli henkilön subjektiivinen arvelu asiasta, ei ex cathedrana lausuttu opinkappale, joka sitoo jokaista tekstin lukijaa.
Eikö teillä ole parempaa tekemistä kuin tuollainen ammattiloukkaantuminen?

Melkoista kitisemistä mielipiteen ilmaisusta. Profeetan sanaa on loukattu!

[Vetinari]

Erittäin sielukas ja ansioitunut kirjoitus Jussilta.

En näe mitään syytä loukkaantua mistään osasta tuota kirjoitusta. On hyvä, että Jussi kirjoittaa kaunista tajunnanvirtaa kauniista aiheesta. Koko jutun pilaisi se, jos jokaista sanaa olisi pitänyt miettiä että "loukkaakohan tämä nyt jotakuta jos sanon näin". Nimenomaan tuollaista apuamitävoikirjoittaaetteiloukkaa -meininkiä vastaanhan täällä Hommassa ollaan koko ajan oltu, mistä tämä nyt sitten oikein kumpuaa?

Varsinkin täällä luulisi lukijoiden luottavan Jussin viisauteen sen verran, ettei kirjoituksessa tarkoitettu vasten tahtoaan lapsettomia tai sellaisia jotka tietävät ettei heistä siihen puuhaan ole. Sellaiset lisäykset ja disclaimerit olisivat vain latistaneet tekstin ja tehneet siitä typerän. Vähän luottamusta Jussin suuntaan!

Eihän se lasten kanssa varmastikaan aina herkkua ole, mutta onko mikään osa-alue elämässä sellainen ettei siitä löytyisi joskus harmillisiakin hetkiä? Jättäisitkö television hankkimatta siksi, että sieltä saattaa tulla joskus paskojakin ohjelmia? Jättäisitkö auton hankkimatta siksi, että se voi joskus mennä epäkuntoon? En halua verrata lapsia esineisiin, mutta edellämainittujen palikkavertausten pitäisi mennä kaikille perille. Lastenkin kanssa hyviä hetkiä on varmasti moninkertaisesti enemmän kuin niitä huonoja. Räkätaudit, vahingossa rikki menneet tavarat, kurasaappaat ja kiukuttelut ovat osa elämää. Kaikki ne lukemattomat hyvät asiat varmasti korvaavat ne monin verroin.

[Hommelitäti]

***
Monesti vanhemmaksi ryhdytään täysin pystymetsästä ja harjoittelu kestää koko vanhemmuuden ja isovanhemmuden ajan.

***

Sanoisin, että aina. Vai oliko sinulla "harjoituslapsia"? Ja harjoittelu todellakin kestää koko elämän, täysin samaa mieltä.

Itse asiassa oli  12-vuotta nuorempaa pikkuveljeäni sain hoivata sydämeni kyllyydestä kun hän oli vauvaikäinen. Vanhemmuutta voi harjoitella myös osallistumalla sukulaisten ja ystävien lasten hoitoon silloin kun itsellä ei vielä omia ole. Toiset valmentautuvat vanhemmuuteen myös teoreettisesti, hakemalla mahdollisimman paljon tietoa lapsen kehitystä, hoitoa ja kasvatusta käsittelevistä kirjoista ja netistä jo paljon ennen hedelmöitymishetkeä.

Muistan erään hauskan hetken kun olimme synnytysvalmennuksessa sairaalassa ja eräs ryhmässä oleva tuleva isä kysyi hoitajalta: Mikä olisi sitten sellainen hyvä hetki tulla tänne synnyttämään? Hoitaja vastasi hymynkare suupielessään, että ette te sitten voi erehtyä kun oikea hetki koittaa...

[PaulR]

Kaunista.

[MW]

***
Monesti vanhemmaksi ryhdytään täysin pystymetsästä ja harjoittelu kestää koko vanhemmuuden ja isovanhemmuden ajan.

***

Sanoisin, että aina. Vai oliko sinulla "harjoituslapsia"? Ja harjoittelu todellakin kestää koko elämän, täysin samaa mieltä.

Itse asiassa oli  12-vuotta nuorempaa pikkuveljeäni sain hoivata sydämeni kyllyydestä kun hän oli vauvaikäinen. Vanhemmuutta voi harjoitella myös osallistumalla sukulaisten ja ystävien lasten hoitoon silloin kun itsellä ei vielä omia ole. Toiset valmentautuvat vanhemmuuteen myös teoreettisesti, hakemalla mahdollisimman paljon tietoa lapsen kehitystä, hoitoa ja kasvatusta käsittelevistä kirjoista ja netistä jo paljon ennen hedelmöitymishetkeä.

Muistan erään hauskan hetken kun olimme synnytysvalmennuksessa sairaalassa ja eräs ryhmässä oleva tuleva isä kysyi hoitajalta: Mikä olisi sitten sellainen hyvä hetki tulla tänne synnyttämään? Hoitaja vastasi hymynkare suupielessään, että ette te sitten voi erehtyä kun oikea hetki koittaa...

Hyvä ettet ottanut itseesi, täti. Se koira älähtää, johon kalikka... ainakin ensimmäisen kanssa olin retrospektiivisesti en-ihan-huippu-vanhempi. Mutta ihminen tuostakin tuli, hyvä niin.

[Ernst]

Sitä en kyllä ymmärrä, miten joku voisi tuosta loukkaantua. En osaa nähdä tuota hyökkäyksenä lapsettomia vastaan.

Lapsettomuus on niin kipeä asia, että pelkkä vanhemmuudesta kirjoittaminen viiltää syvältä. Pulma ei ole lapsikirjoitukset, vaan se lapsettomuuden merkityksellisyys ihmiselle. Lapsettomat kyllä ymmärtävät tämän, vaikka kipeätä tekee.  

[Ernst]

Pidin Halla-ahoa filosofina ajattelijana, mutta erehdyin. Älä ala pullistelemaan sillä, että sulla on lapsia; Sinä et ole millään tavoin itsessäsi ansiollinen siihen.

No sentään jonkinlainen tekijänoikeudellinen ansio suotakoon...

[PaulR]

Lapsettomuus on niin kipeä asia, että pelkkä vanhemmuudesta kirjoittaminen viiltää syvältä. Pulma ei ole lapsikirjoitukset, vaan se lapsettomuuden merkityksellisyys ihmiselle. Lapsettomat kyllä ymmärtävät tämän, vaikka kipeätä tekee. 

Ehkäpä vielä jokin päivä, jokin nainen.  

[Hommelitäti]

***
Monesti vanhemmaksi ryhdytään täysin pystymetsästä ja harjoittelu kestää koko vanhemmuuden ja isovanhemmuden ajan.

***

Sanoisin, että aina. Vai oliko sinulla "harjoituslapsia"? Ja harjoittelu todellakin kestää koko elämän, täysin samaa mieltä.

Itse asiassa oli  12-vuotta nuorempaa pikkuveljeäni sain hoivata sydämeni kyllyydestä kun hän oli vauvaikäinen. Vanhemmuutta voi harjoitella myös osallistumalla sukulaisten ja ystävien lasten hoitoon silloin kun itsellä ei vielä omia ole. Toiset valmentautuvat vanhemmuuteen myös teoreettisesti, hakemalla mahdollisimman paljon tietoa lapsen kehitystä, hoitoa ja kasvatusta käsittelevistä kirjoista ja netistä jo paljon ennen hedelmöitymishetkeä.

Muistan erään hauskan hetken kun olimme synnytysvalmennuksessa sairaalassa ja eräs ryhmässä oleva tuleva isä kysyi hoitajalta: Mikä olisi sitten sellainen hyvä hetki tulla tänne synnyttämään? Hoitaja vastasi hymynkare suupielessään, että ette te sitten voi erehtyä kun oikea hetki koittaa...

Hyvä ettet ottanut itseesi, täti. Se koira älähtää, johon kalikka... ainakin ensimmäisen kanssa olin retrospektiivisesti en-ihan-huippu-vanhempi. Mutta ihminen tuostakin tuli, hyvä niin.

Sanotaan, että harjoitus tekee mestarin, mutta enpä tiedä päteekö se sitten vanhemmuudessa - aika keskeneräinen olo sitä aika ajoin on  
Enemmän ne lapset taitavat lopulta kuitenkin vanhempiaan kasvattaa kuin vanhemmat lapsiaan.

[ikuturso]

Lapsettomuus on monelle vaikea puheenaihe. Joskus toivoisi, että siitäkin voisi puhua avoimemmin. Ihan lähipiirissä on kolme lapsetonta keski-ikäistä pariskuntaa, mutta ei hajuakaan ovatko sitä tahattomasti vai tahallisesti. Eipä se oikeastaan minulle kuulu, mutta jotenkin tuntuu että lapsista puhuminen ei vain ole heidän kanssaan aina ihan niin luontevaa.

Toisaalta tuttavapiirissä on yksi pariskunta, joka kertoi avoimesti pitkästä hedelmällisyyshoitoprosessistaan ja siitä kuinka päätyivät lopulta adoptioon. Kerran lomareissulla yövyimme tien päällä tutustumamme vanhemman pariskunnan luona. Sanoivat heti kyläilemään mennessämme, että ovat tulleet tänne eläkepäiviä viettämään ja ovat tietoisesti toisillensa elänyt ja omistautunut lapseton pariskunta.

Meitä on siis moneksi.

Mietin tuossa loukkaantumisista, että jos ihmisellä on puute tai poikkeavuus, jonka vuoksi jokin asia ei onnistu, tämä usein on oppinut elämään sen asian kanssa, ellei asia ole liian tuore. Joskus mietin, mitä liikuntavammaiset ajattelevat viherpiiperöiden "lopettakaa yksityisautoilu" ja "ajakaa polkupyörällä töihin" -kampanjoinneista. Välillä näillä jutuilla syyllistetään kaikki muut kuin omin jaloin liikkujat jääkarhujen ja pingviinien tulevan sukupuuttokuoleman aiheuttajiksi.

-i-

[Ernst]

Lapsettomuus on niin kipeä asia, että pelkkä vanhemmuudesta kirjoittaminen viiltää syvältä. Pulma ei ole lapsikirjoitukset, vaan se lapsettomuuden merkityksellisyys ihmiselle. Lapsettomat kyllä ymmärtävät tämän, vaikka kipeätä tekee. 

Ehkäpä vielä jokin päivä, jokin nainen.  

Kun sitä odottelee, voi hyvin harjoitella...

[MW]

***
Enemmän ne lapset taitavat lopulta kuitenkin vanhempiaan kasvattaa kuin vanhemmat lapsiaan.

Ihan totta. Nyt käydään napostelemaan popcornia, ja ootellaan, josko Jussista tulee surusilmäinen hippityttö vaiko raateleva naarassusi...